Q-teatterissa menee nyt Macbeth. Sen nimiroolissa on Elina Knihtilä. On vapauttavaa nähdä nainen sellaisessa pääroolissa!
Macbeth ei tietenkään sinänsä kelpaa esikuvaksi kenellekään. Hänhän on paha, onneton ihminen. Hän uhraa tyhmän vallanhimonsa tähden valtakunnan rauhan ja kaiken jo saavuttamansa. Mutta tässä onkin kapinallisuuden ydin: noita yleisinhimillisiä tunteita ei nainen yleensä saa ilmaista. Nainen saa näytelmissä esittää vain naista. Eikä vain oikeaa naista, vaan näytelmien naista, passiivista, tunteikasta itkuiitaa, naisen kuvaa.
Nykyinen taide on aika martoa juuri siksi, että se ei tee muuta kuin toistaa vanhoja puhkikuluneita roolimalleja. Väitän että ainoa keino uudistaa nuupahtamisvaarassa olevat taidemuodot (kaunokirjallisuus, elokuva, rock-musiikki) on kääntää perinteiset sukupuoliroolit toisinpäin. Naisille pitää antaa aktiivisen sankaruuden tai roistouden elämyksiä. Miesten taas pitää saada olla muutakin kuin tylsiä, kylmiä, tyhjiä Marlboro-miehiä.
Onnistuneimmat taideteokset ovat ihmisten ohjelmointia. Tarkoitan tässä ohjelmointia hyvässä mielessä, en missään aivopesuaikeessa: Taide on opetustyökalu. Jos taideteos on todella hyvä, sen kautta sen kokija saa uusia toimintamalleja elämäänsä varten. Lapsethan oppivat saduista, mutta niin oppivat aikuisetkin.
Tehkää sellaisia näytelmiä/kirjoja/elokuvia/tietokonepelejä, joissa olette kääntäneet vanhat mallit. Tehkää teos, jossa tyttö pelastaa avuttoman prinssin. Jossa aviomies tukee uutterasti ja uhrautuvasti nerokkaan vaimonsa luomisen tuskaa. Jossa sankarillinen isä joutuu juonittelemaan, huoraamaan ja mielistelemään vallanpitäjiä voidakseen pitää lapsensa hengissä ja leivässä.
Miespuolinen Carmen, lady Macbeth ja Vihervaaran Anna.
Naispuolinen Beethoven, Einstein ja Mannerheim.
Vain näin saatte teoksiinne voimaa. Tämän ajan henki on vanhojen roolien rikkominen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Olet niin oikeassa! Äiti, vaimo tai rakastajatar. Pahimmassa tapauksessa sisar. Jopa Bergman tappaa äitinsä intohimot ja motiivit, kun haluaa kirjoittaa hänen suhteensa esiin Yksityisissä keskusteluissa... Hän vain "päätti tehdä hyviä, hyödyllisiä tekoja" konfirmaation aattona. Hohhoijaa.
Mä yritän tuoda sitä monipuolta näkyviin kyllä. Ihan todella! Mutta lukija lukee niin kuin tykkää... Jatketaan kuitenkin pienten muutosten rintamalla - sanoilla. :)
Word!
Monissa näytelmissä ja elokuvissa on sellainen kumma roolihenkilö kuin "nainen". Sillä ei ole muuta tehtävää kuin tuoda naisen läsnäolo teokseen (ja ehkä olla todiste siitä, että keskenään paljon puuhastelevat sankarimiehet eivät siis todellakaan ole mitään homoja tai mitään). Elokuvissa tämä hahmo on yleensä the Tyttöystävä.
Vähän niin kuin He-man -ukkojen Teela. Kun porukassa on erikseen Sammalmies, Pidentyvä mies, Robottimies, niin pitää sitten olla aivan erikoismies: nainen.
Erikoismiehestä vielä sen verran, että sitten jos hänestä tehdään kirjan puolisankari, niin hänkään ei koskaan ole se, joka tuhoaa pahan (näissä herooisissa fantasiatarinoissa) - vaan aina sen varsinaisen työn tekee mies.
Koska nainen tietenkin joutuu pahan uhkaamaksi, ja vain miehellä on potentti, taito ja voima pelastaa niin nainen (ja saada sen kylkiluun verran puolta valtakuntaa) kuin tuhota käärmekin,
Ja vaikka nämä asiat tietää, niin pirun helposti sitä silti käyttää itsekin samaa kaavaa. Me kaikki olemme ympäristömme tuotteita kuka enenemissä kuka vähenemissä määrin.
Noh, vähitellen. Vähitellen...
Jos et jo ole, kannattaa tsekata leffa Juno. Siinä on mielestäni mielenkiintoinen naishahmo - teinityttö Juno, joka päättää pitää lapsen tai ainakin synnyttää sen ja antaa lasta kaipaavalle toiselle naiselle. Leffa myös etenee ja päättyy "odotustenvastaisesti". Juno on mainio hahmo, itsenäinen ja aloitteellinen, kaikella tapaa Amerikkalaisen elokuvan "naisen" vastapuoli, kaikessa hyvässä!
saana: "Erikoismiehestä vielä sen verran, että sitten jos hänestä tehdään kirjan puolisankari, niin hänkään ei koskaan ole se, joka tuhoaa pahan (näissä herooisissa fantasiatarinoissa) - vaan aina sen varsinaisen työn tekee mies."
Nimenomaan! Nainen ei koskaan ole se the_kohtalon_valittu, vaan sen todellisen valitun pikku apuri. Sillä ei ole jumalallista taikavoimaa, se ei voi olla maailmansa messias.
Essi: En ole vielä nähnyt Junoa, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. --> Katselulistalle ja heti.
Muutenkin ajattelin blogata viihteen ja taiteen hyvistä ja ennen kaikkea *oikeista* naishahmoista. Niitäkin on, Love&Rocketsit <3 ja muut.
Näin Junon keväällä kun palasin rapakon takaa katsomasta suurta ihmellistä Isoa Omenaa. Totta; se rikkoo rajoja.
Lähetä kommentti