29. tammikuuta 2010

Miehet jotka neuvovat naisia

Me kaikki olemme törmänneet heihin.

He tulevat pyytämättä neuvomaan sinua tietokoneen käytössä. He pintautuvat uimahallissa kritisoimaan uintitekniikkaasi. He nalkuttavat pelkääjänpaikalla ajotyylistäsi, napu, napu, loputtomiin! He kertovat auliisti, mikä persoonassasi on pielessä. He tietävät aina paremmin kuin sinä, kuinka astiainpesukone tulee täyttää.

Sanotaan, että miehet ovat kuulemma luonnostaan "vahvoja ja vaitonaisia". Mutta eivät nämä sankarit! Näiden miesten suu käy taukoamatta! Koskaan he eivät vaikene.

He ovat vihatut miehet, jotka neuvovat naisia.



Keksin heille suomenkielisen nimen: Selimiehet! Äijät, jotka kälättävät, jotka neuvovat naisia ylimielisen alentuvasti, vaikka eivät tiedä aiheesta mitään. Tässä Rebecca Solnitin erinomainen kirjoitus Selimiesten vitsauksesta:

Rebecca Solnit: Men Who Explain Things


Yes, it's true that guys like this pick on other men's books, and people of both genders pop up at events to hold forth on irrelevant things and conspiracy theories, but the out-and-out confrontational confidence of the totally ignorant is, in my experience, gendered.

Men explain things to me, and to other women, whether or not they know what they're talking about. Some men. Every woman knows what I mean. It's the presumption that makes it hard, at times, for any woman in any field; that keeps women from speaking up and from being heard when they dare; that crushes young women into silence by indicating, the way harassment on the street does, that this is not their world. It trains us in self-doubt and self-limitation just as it exercises men's unsupported overconfidence.

This syndrome is something nearly every woman faces every day, within herself too, a belief in her superfluity, an invitation to silence, one from which a fairly nice career as a writer (with a lot of research and facts correctly deployed) has not entirely freed me. After all, there was a moment there when I was willing to believe Mr. Very Important and his overweening confidence over my more shaky certainty.




Nyt tarkkana: tässä ei siis ole kyse siitä tilanteesta, että sinulla olisi opettaja tai neuvonantaja, joka vain sattuisi olemaan mies. Eikä siitä tilanteesta, että kysyt pulmaasi asiantuntija-apua, ja se asiantuntija sattuu olemaan mies. Selimies antaa "apuaan" pyytämättä, epäselvästi ja koppavasti. Hän neuvoo naista niin kehno ja ammattitaidoton alakoulunopettaja lasta: ilkeänä ja lannistaen.

Kaikki miehet eivät ole selimiehiä ja toki naisetkin voivat päsmäröidä. Moni muija onkin sietämättömän tärkeilevä. Mutta Selimiesten timanttinen omanarvontunto ja hysteerinen sokeus kumpuaa heidän siitä asenteestaan, että naiset ovat alemman luokan kansalaisia. Selimiesten maailmassa ei ole ole olemassa sellaista mahdollisuutta, että nainen voisi osata jonkin asian yhtä hyvin tai paremmin kuin Selimies. Myöskään suun kiinni pitäminen ei ole Selimiehelle optio. Selimies ei koskaan pidä suutaan kiinni.

Selimiesten kotkotus ei myöskään ole mitään harmitonta pikku äsytystä. Se on yksi miesten etuoikeuden muoto: ukuli on saanut kasvaa niin vapaana, ettei hänelle ole kehittynyt aikuisen ihmisen normaalia perusnöyryyttä, siis itsetuntemusta. He katsovat itsekkäästi voivansa kävellä muiden yli, tehdä näistä oman narsistisen näytelmänsä sivuhenkilöitä.


Most of my life, I would have doubted myself and backed down. Having public standing as a writer of history has helped me stand my ground, but few women get that boost, and billions of women are out there on this 6-billion-person planet being told that they are not reliable witnesses to their own lives, that the truth is not their property, now or ever. This goes way beyond Men Explaining Things, but it's part of the same archipelago of arrogance.




Selimiehet aiheuttavat uhreilleen tuskaa, kyllästymisen tunteita, epävarmuutta ja tarpeetonta vitutusta. Alas siis selimiehet! Vaadin kaakatusvapaata Suomea!





Samasta aiheesta:

26. tammikuuta 2010

Vahanukketehtaan tytöt

Ihonväri vaihtuu, haba pullistuu, uuma tiukkenee, Kate Winsletistä tehdään kaidempi. Kaksi mainiota kuvakatsausta viime vuosien tylyimpiin muotilehti-photoshoppauksiin:



Newsweek-lehti tosin ilmeisesti pölli alkuperäisen aiheen Jezebeliltä. Laatujournalismi kukkii!




(Via: Kate Harding's Shapely Prose: Photoshops Greatest Hits)

23. tammikuuta 2010

Myyttiksen vinkit, osa 5: Kotilieden valtias

Vaihteeksi vinkki söpömmälle sukupuolelle:

Mies! Oletko pienen lapsen isä? Sitten sinun kannattaa koettaa järjestää asiasi niin, että rupeat vähintään vuodeksi lapsesi tai lastesi koti-isäksi. (Sillä aikaa eukkosi menee rahatöihin). Nimittäin jos käy niin onnettomasti, että sinulle ja puolisollesi tulee riitaisa ero, et jää tyhjän päälle: Kun olet ollut koti-isänä, sinulla on paljon vahvempi asema lasten huoltajuutta selvittelevien viranomaisten silmissä.

(Lisäbonuksena tietysti saat joka tapauksessa paljon onnellisemman ja täysipainoisemman elämän. Siis - muun muassa sinä saat.)




Samasta aiheesta:

21. tammikuuta 2010

17. tammikuuta 2010

Elämän ruuhkavuodet

"Ministeri Jari-Kari Virtakari! Te olette nyt ilmoittanut luopuvanne Härpäkeministerikisasta. Ratkaisunne on suoraan sanoen aika yllättävä. Teistähän pedattiin Höskystäpuolueen vaalivalttia. Olitte suorastaan ennakkosuosikki! Nyt yllättävä luopumisenne kisasta on sekoittanut puolueenne koko pakan."

"Niin. Tiedän, etten ratkaisullani saavuta kaikkien hyväksyntää. Mutta – mutta tässä oli tärkeämmät asiat pelissä."

"Tärkeämmät asiat. Sanoitte - lainaan teitä - että 'haluatte viettää enemmän aikaa lastenne kanssa'. Kuinka vanhoja he nyt ovat?"

"Pirpana on viisivuotias, Tom kaksi vuotta."

"Ministeri Virtakari. Oletteko todella vakavissanne? Entä vastuunne äänestäjillenne?"


"...Kuulkaa, tajuan kyllä, että päätökseni vaikuttaa teistä hullulta. Ehkä vastuuttomaltakin. Mutta tässä on kyse elämän keskeisimmästä asiasta.

"Rakastan lapsiani. Tajusin, että nyt on oikeasti aika näyttääkin se. Lapseni tarvitsevat isäänsä. Haluan hoitaa heitä ja olla heidän kanssaan. Haluan oppia tuntemaan heidät. Ettei minua sitten kuusikymppisenä kylmää elämätön elämä. En halua tähän maahan enää uutta kylmien isien kasvattamaa kouluampujien sukupolvea.


"Päätin sen jo kauan sitten, jo ennen kuin lapsistani oli mitään kuulunutkaan: minä teen asiat toisin kuin oma isäni.

"Minun oma isäni – no. Jääköön sanomatta.


"Minä en halua olla huono isä."

14. tammikuuta 2010

Pyhä sonni

No googletin sitten Kaarina Hazardin. Auta armias.


Kaarina Hazardhan kirjoitti keskiviikkona kaunistelemattoman kolumnin äskettäin kuolleesta Tony Halmeesta. Kansa järkyttyi syvästi ja oksensi Hazardin ylle sellaisen viharyöpyn, että oksat pois. Esimerkiksi Facebookiin perustetussa ryhmässä ("Iltalehti boikottiin, jos Hazard ei saa kenkää") Hazardia sekä huoritellaan että kutsutaan lehmäksi. Häntä syytetään kuolleen pilkkaamisesta ja syrjittyjen polkemisesta.

Hulluinta koko hysteerisessä kohussa on se, että Hazardin kirjoitus Halmeesta oli nimenomaan myötäntuntoinen. Se oli sitä sekä Halmeelle että maamme vähäosaisille.


Kun Halme kuoli, hurskastelu saavutti ennennäkemättömät mitat. Eihän Halme ollut kenenkään mielestä ollut mikään pyhimys - eläessään. Heti hänen kuolemansa jälkeen asiat muuttuivat. Halmeesta alettiin puhua "katujen sankarina" ja suurten hyvien taistojen veteraanina. Ne monet, useasti uutisoidut huonotkin puolet - avoin rasistisuus, laittomien aseiden kanssa heiluminen - olivatkin vain osoitus "räväkkyydestä". Äkkiä tällä hienolla miehellä, vähäosaisten puolustajalla, oli tuhat ystävää.

Hazard ei kumartele kuvia, mutta ei myöskään sano mitään, mikä ei olisi totta. Ei Halme köyhien asemaa parantanut:

"Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut. Itse asiassa Halme teki kansanedustajana hallaa äänestäjilleen: kun tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui, kaikki voivat osoittaa häntä ja sanoa että kattokaa, on täällä niillä toisillakin edustus, ei vain meillä keskipullealla väestöllä, vaikka se oli silkka valhe. Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies."


Halme ehkä nousi aikoinaan eduskuntaan Itä-Helsingin messiaana. Mutta eihän pelkkä eduskuntaan pääsy riitä. Niin kauan kun Halme oli eduskunnassa, näennäisesti "panemassa asioita kuntoon", syrjäytyneitten asioille ei oikeasti tarvinnut tehdä mitään. Olihan jo muka tehty, katsokaa vaikka tätä miestä tässä, maskottiamme!


Entä ne Halmeen monet kohellukset, ajattelemattomat one-linerit, huumeuutisoinnit? Ei Hazard Halmetta lyö. Hän hyökkää nimenomaan vampyyri-iltapäivälehdistön kimppuun. Hän tietää kyllä, mistä suuri yleisö - me - halusi lukea: toisten kärsimyksestä ja onnettomuudesta.

"Ei Halme meitä silloin kiinnostanut, kun hän kärvisteli raitistumisen veret seisauttavassa tylsyydessä. Ei häntä kaivettu esiin esimerkiksi siitä, miten elämän pahastikin köykkimä voi kammeta itsensä toisten ihmisten raittiiseen yhteyteen. Kun Halme näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio mies hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän mullin ja elukan elämä onkaan päässyt menemään."

Se, että ihminen elää tai pyrkii elämään normaalia aikuisen arkea, on tuhat kertaa siistimpää ja rohkeampaa kuin aseiden ja pirin kanssa sekoilu. Tämä on se, mitä Hazard sanoi.


Tony Halme oli paskoista oloista kohonnut mies, joka sai tilaisuuden kääntää kurssinsa. Hän ei pystynyt siihen. Tony Halme olisi voinut olla esikuva, mutta sen sijaan hän pahimmillaan vaaransi ihmishenkiä.

Ei tämän sanominen ole ilkeilyä tai pilkkaa. Se on rehellisyyttä. Ei totuuden kaunistelussa ole mitään järkeä.


Hazard ei pilkkaa kuollutta. Hän kirjoittaa tuhlatusta elämästä, joka olisi voinut olla niin paljon muutakin; miehestä, joka mokaili ja mokaili pahasti. Ja teurassonnista, jota käytettiin viihdemateriaalina, ja jonka kuolemasta revitään nyt ne viimeisetkin provikat lehden omistajien taskuun.


Hazardin kolumnista noussut viha ei siis kerro mistään muusta kuin sisälukutaidon puutteesta.





Samasta aiheesta:




[EDIT 14.1.10: Lisäsin linkkejä. -MM.]

13. tammikuuta 2010

Sikiönuket

Nyt olen nähnyt kaiken.


Feministing: Sarah Palin lands gig with Fox News, gets new action figure:
Looks like the Sarah Palin schoolgirl action figure has been trumped, big time. After all, who needs some silly doll when you can have your very own Sarah Palin embryo ornament?




Nukkesarjassa mukana Palinin lisäksi mm. Twilightin Edward Cullen.

Feti is just for fun, no political statements being made here.

10. tammikuuta 2010

Nyt jotain hauskaa tähän väliin

En tiedä teistä, mutta tarvitsen tähän väliin jotain hauskaa, kevyttä ja timanttisen älykästä.


Sarah Haskins kertoo, mitä mainosvuosi 2009 meille opetti:

"Start asking yourself: Are my boobs jealous of my butt?"



(Suora linkki: Sarah Haskins: Target Women: Lessons 2009)

6. tammikuuta 2010

Myyttiksen vinkit, osa 4: Mamut sun muut

Näinä aikoina monet rasittavat ihmiset käyttävät Sellon verityötä tekosyynä rasististen tuntojensa tuulettamiselle. Sen sijaan, että he keskustelisivat vaikkapa yhteiskuntamme yleisestä väkivaltaisuudesta tai perheväkivallan lopettamisesta, he tyytyvät kaahottamaan, että "tiukempi maahanmuuttopolitiikka" olisi ratkaisu kaikkiin ongelmiimme.

Ärsyttääkö sellainen sinua? Saat keskeytettyä maahanmuuttokriitikoiden paasauksen hetkeksi tällä kätevällä tempulla. Kesken kiivaan maahanmuuttajia sättivän keskustelun, sano vakaasti ja tyynesti:

"No, ratkaisuhan on helppo. Otetaan pakolaisiksi vain naisia."



Nyt saat hetken hupia. Lyöt kommentillasi heidän änkiksi. He joutuvat voimakkaan, ratkaisemattoman ristiriidan kouriin, sillä heidän persoonansa kaksi voimakasta juostetta (naisviha ja muukalaisviha) taistelevat keskenään. He ovat kuin ulospääsyä mankuva kissa: kun ovi avataan, se huomaa kauhukseen, että ulkona sataa! Kissa ei tiedä, mitä tehdä.


Ei tämä temppu tosin kovin kauaa auta. Aika pian rasistimies (tai -nainen) räpäyttää silmiään ja rikkoo ristiriidan lumouksen. Hän hörähtää ilkeästi ja halveksuen, niin kuin miehet näissä tilanteissa aina tekevät. Sitten hän sanoo taikasanat:

"Höhö! No toi ei kuulu tähän mitenkään!"

Sitten hän jatkaa ränttäämistään entiseen malliin, sillä logiikan tuhmalla ja sottaisella maailmalla ei ole mitään sijaa hänen ajatuksissaan. Hänhän on jo maailmansa rakentanut.


Mutta joskus harvoin, parilla hassulla kerralla, sanoma saattaa mennä läpi. Silloin voidaan aloittaa oikea, hyödyllinen keskustelu.





Samasta aiheesta:

2. tammikuuta 2010

Heikompi astia

Iltalehti 2.1.10: Tanja Karpela kommentoi Sellon surmia:
Väkivalta ei mikään maahanmuuttajien ongelma


Kansanedustaja viittaa tragedian syihin, joiden epäillään liittyvän tekijän ja yhden naisuhrin väliseen suhteeseen. Karpela toteaa parisuhdeväkivallan olevan tuttu ilmiö niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa.

- Lähes aina surmaaja on mustasukkainen mies. Surmat ovat äärimmäinen osoitus omistushalusta ja epätoivosta.

Karpela toivoo, että järkyttävät tapahtumat herättävät pohtimaan miesten pahoinvointia. Kyseessä on Karpelan mielestä alkaneen vuosikymmenen tärkein tasa-arvokysymys. Karpelan mielestä nainen on vapautunut sukupuoliroolien kahleista paremmin kuin mies.

- Miehet ovat tässä suhteessa vielä lähes sata vuotta naisia jäljessä, Karpela kirjoittaa.

- Miehisessä ihannekuvassa mies edelleen ottaa ja jättää, mies on elättäjä ja perheen pää. Kun näin ei tosielämässä käy, on miehen kunnia ja naisen henki vaarassa.




Hyvä, Tanja Karpela!

Mutta asian voisi sanoa vieläkin selkeämmin: hysteerisen itsekkäät miehet ovat naisten turma. Kaikki miehet eivät eivät ole tällaisia. Mutta ne väkivallakot jotka ovat, ovat maamme loiset. Sama se, minkä värisiä he ovat.


Antakaa kun kerron teille, mitä "miesten pahoinvointi" on. Se on miesten heikkoutta. Se on pelkurimaista takertumista täysin epärealistiseen kuvitelmaan, vimmattua halua pysyä turvallisen saippuakuplan sisällä. Siinä nätissä sadussa mies on perheen kaikkitietävä pää ja uljas leivänhankkija, vaimoke puuhastelee jotain pikkukivaa jossain ja näyttää sievältä. Sellaista maailmaa ei koskaan ole oikeasti ollut. Muijat ovat aina raataneet vähintään yhtä paljon kuin ukkonsakin. Mutta ihmismielen kyky itsepetokseen on suunnaton.

Nyt pitäisi kai sääliä ja olla ymmärtäväinen: Poikaparoilla on niin vaikeaa, miehen rooli on niin murroksessa! Miehet eivät enää tiedä, mitä heiltä halutaan. Mutta olen liian vihainen. Nämä tämänkertaiset horomurhat ovat polttaneet minusta sen viimeisenkin hyysäri-paapoja -ämmän. Olen kyllästynyt iniseviin pumpulipoikiin, pyhiin sonneihin saatana. Miehillä on vaikeaa vain siksi, että he eivät uskalla luopua hullusta sadustaan. Naiset maksavat sen leikin hinnan.


Toden totta aikuiseksi kasvaminen on raskasta. Se on tuskallista ja kurjaa. Se sattuu niin. Mutta mitä oikein kuvittelit, mies? Että sinun ei jostain syystä tarvitsisi lähteä sille tielle? Että se tie on sinulle liian kova ja raskas, että haluaisit mieluummin elää mukavassa maailmassasi, söpöjen pikku kunniakuvitelmiesi keskellä?

Voi kuule. Tikahdun kyyneliini.


Vittu! On tässä muillakin ollut vaikeaa. Naiset ovat siksi nyky-Suomessa näinkin vahvassa asemassa, että me ja meidän esiäitimme taistelivat tiensä edes tähän valta-asemaan. Ymmärrätkö? Me emme ole saaneet mitään ilmaiseksi. Jos nyt pystymmekin keskimäärin vähän paremmin kuin miehet yhdistämään elämämme eri puolet, järjen ja tunteen, työn ja kodin, se on yksinomaan oman rajun ja raa'an työmme ansiota. Me otimme selville ne keinot, joilla pääsisimme päämääriimme. Me ajattelimme ja tunsimme tiemme kauhun ja pelon läpi. (On hirvittävän pelottavaa murtautua ulos vanhasta ajatusmallistaan.) Me olemme uhmanneet henkistä ja fyysistä väkivaltaa tavoitellessamme sitä asemaa, joka meille kuuluu. Otsamme hiessä me olemme aina leipämme ansainneet.

Jos me pystyimme siihen, vielä nykyistä paljon hirveämmissä olosuhteissa, niin miksi nykymiehet eivät muka pysty?


Töihin siitä, laiskat luntut. Aika palaa hukkaan.




Samasta aiheesta: