23. lokakuuta 2011

Unelma Sirpa-Leena

Kuule, äiti-ihminen. Vittuillaanko sinulle kelvottomasta äitiydestäsi? Kutsuvatko naapurin tädit (ja sedät) sinua laiskaksi ja huonoksi mutsiksi, kun et vie pikku Pekka-Iivanaa niin usein vauvajumppaan kuin pitäisi, etkä taaskaan saanut Arabellaa ilmoitettua Oopperan satubalettiin? Hengähdä vähän.

Kotrollimotkottajien suut saa tukittua tällä:

HS 23.10.2011: Intialaistytöt luopuivat joukolla nimestä "Ei-toivottu"

MUMBAI. Lähes 300 tyttöä Intiassa on luopunut syntymänimestään "Ei-toivottu".

Vanhempien selvän kannan paljastavat hindinkieliset nimet muutettiin viikonvaihteen seremoniassa Sataran alueella Maharashtran osavaltiossa.

Nimenmuutoksella tytöt haluavat uuden, myönteisemmän elämän maassa, jossa tyttöjä ja naisia syrjitään järjestelmällisesti. Jopa siinä määrin, että miljoonia tyttösikiöitä on vuosien mittaan abortoitu ultraäänitutkimuksen jälkeen.

Tytöt olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, kun he hyvästelivät rumat hindinkieliset nimet kuten Nakusa tai Nakushi. Tilalle tytöt ottivat Bollywood-elokuvatähtien nimiä, esimerkiksi Aishwaryan. Ja hindujumalatarten nimiä, esimerkiksi Savitrin.

Joku valitsi perinnenimen, jolla vain on myönteisempi merkitys. Vaishali esimerkiksi tarkoittaa "varakas, kaunis ja hyvä".

"Ystäväni ja koulutoverini alkavat nyt kutsua minua koulussa tällä uudella nimellä. Se tekee minut onnelliseksi", sanoi Ashmita, jonka pettynyt isoisä oli nimittänyt Nakusaksi.
(...)


Näin voit osoittaa urputtajille, että vaikket ehkä täytäkään heidän kohtuuttomia odotuksiaan, olet kuitenkin saavuttanut hyvältä vanhemmalta vaadittavan perustason. Sillä tuskinpa sentään olet mokannut vanhempana niin pahasti, että olisit nimennyt lapsesi "Ei-toivotuksi".

21. syyskuuta 2011

Kukkapipo kireällä

YLE.fi Lahti 20.9.11: Tosikkomaisuus ja tiukkapipoisuus yleistyvät?

Usein ajatellaan, että naisten kanssakäyminen saattaa olla hieman vaikeaa ja naiset ovat tosikkoja. Orimattilan Sanomien päätoimittaja Vesa Näveri näkee, että tosikkomaisuus on maassamme lisääntynyt niin naisten kuin miestenkin parissa.

Vesa Näveri joutuu naisten tosikkomaisuuden kanssa tekemisiin päivittäin. Saman katon alta kun löytyy kolme naista.

- Tiedän miltä tuntuu tulla jyrätyksi kun tosikkomaiset astuvat foorumille. Jokainen mies jonka lähipiirissä on nainen, on varmasti tullut tämän jyräyksen kohteeksi.
(...)


Miehet ovat lupsakoita, näin se on nähtävä. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi Pikku-Kallen vitsikirja sanoo myös, että

Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.




Samasta aiheesta:

18. syyskuuta 2011

Inertia

Tämmöisen piirteen olen huomannut meissä ihmisissä: emme niinkään etsi hyvää kuin ennakoitavuutta. Meillä on taipumus pitäytyä siinä elämässä, jonka tunnemme, ja kaikki uusi on meille raskasta ja vierasta. Siksi on usein helpompaa pysytellä pahassakin tilanteessa kuin pyrkiä muuttamaan sitä.

Miksei hakattu vaimo jätä hakkaajasikaansa? Miksei ahtaan ja tunnekylmän roolinsa vangitsema mies vaadi toisilta miehiltä oikeuksiaan? Miksei huoriteltu teinityttö keksi huoritella takaisin? Koska niin ei ole tapana. Heillä ei ole valmiita toimintatapoja lähtemiseen, vaatimiseen tai vastaan taistelemiseen. Uuden tien raivaaminen on merkittävästi raskaampaa kuin onnettomassa elämässä pitäytyminen.

Häkin rikkominenhan ei vielä riitä, se on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen on vielä osattava tehdäkin jotain vapaudellaan. Huono elämä huonon ihmisen kanssa on ehkä onnetonta ja kurjaa, mutta ainakin siitä tietää, mitä on edessä: kotityrannin seuraava raivokohtaus tulee yhtä varmasti kuin talvi. Vapaan ihmisen taas on siedettävä epävarmuutta. Hänen on luotava itselleen uusi elämä, mietittävä tarkkaan, kuka on ja mitä oikeastaan elämältään haluaa. Sellainen vaatii hyvin raskasta ajattelua ja usein elämän perusrakenteiden kyseenalaistamista. Harva lähtee uudisraivaajaksi muutoin kuin pakosta!

Näin selittyy näennäinen irrationaalisuutemme: totuttuun pahan uomaan on helpompi solahtaa kuin pyrkiä vieraaseen, epävarmaan hyvään.

11. syyskuuta 2011

Pitkän päivän ilta

HS 8.9.2011: Veera Luoma-aho: Astu johtoon

(...) Nykyään on vaikeaa löytää naistenlehteä, jossa ei olisi juttua entisestä uranaisesta, joka on jättäytynyt pois "oravanpyörästä" ja elää nyt joko surffipummina kaakkoisaasialaisella hiekkarannalla tai kuorruttaa kuppikakkuja kivijalkakahvilassa.

Jutut ovat minulle ongelma. Periaatteessa suhtaudun niiden sanomaan myönteisesti.

On varmasti sekä maapallolle että sielulle hyväksi kapinoida kulutuskeskeistä elämää vastaan ja tyytyä vapaaehtoisesti vähempään.

Silti osa minusta vänkää vastaan. Pelkään jatkuvan downshiftingpuheen tekevän naisille karhunpalveluksen.

Yhtä monella sivulla naisia voisi muistuttaa siitä, että työuralla eteneminen voi olla merkityksellistä, luovaa ja mielekästä. Esimiesasemassa maailmaa voi yleensä muuttaa enemmän kuin yhdessäkään vapaaehtoistyössä. Itsenäisyyttä, vapautta ja riippumattomuutta voi saada myös vaikka perustamalla yrityksen tai pitämällä huolta omista rahoistaan. (...)


Onpa hyvä kirjoitus! En ollut edes ajatellut asiaa noin.

Suoraan sanoen en ole koskaan ollut mikään erityinen downshiftaaja. Varmaan siksi, että olen enemmän energinen ja kunnianhimoinen kuin leppoisa ihminen. Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia siitä, että oman luomutomaattiviljelmän hoivaaminen olisi erityisen sopiva kokoaikatoimi minulle. Minulla ja tuttavapiirilläni on sen verran kokemusta tämän maailman kivijalkakahviloissa työskentelemisestä, että en osaa pitää niitä herttaisuuden tyyssijoina. Tyhmä vaatimattomuus ei minusta ole koskaan kaunistanut ketään, eikä tekopyhä nöyryys ole ihmiselle eikä yhteiskunnalle eduksi. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta on ihan aikuisten oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia.

No, ihmiset ovat tietysti erilaisia, enkä minäkään tietenkään halua mitään jatkuvaa, hullua 24/7 -stressiä. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että elämän "leppoistaminen" ei edes kuulu kovin nuorille ihmisille. Downshiftata voi sitten, kun jotain, mistä downshiftata! Siinä vaiheessa, kun on enimmäkseen tehnyt elämäntyönsä, kun alkaa lähestyä eläkeikää, on aika alkaa miettiä työmaailmasta pois kääntymistä. Ei kuitenkaan aikaisemmin, jos pysyy terveenä. Näenkin downshiftaus-liikkeen lähinnä jonkinlaisena romantisoituna eläkekateutena. Siinä ei oteta huomioon sitä, että eläkeläisellä ja parhaassa työiässään olevilla ihmisillä elämäntilanteet ovat ihan erilaiset. Jos olet nuorempi henkilö, kannattaa vakavasti miettiä, jaksatko tosiaan kuorruttaa sitä kuppikakkua vielä neljännesvuosisadankin jälkeen?

Luopumista parempi ratkaisu nuoremman ihmisen elämän helpottamiseen on alkaa tinkiä tyhmistä töistä. En tarkoita rahatöitäsi (vaikka niidenkin määrää ja mielekkyyttä kannattaa miettiä), vaan niitä hommia, joita ehkä teet aikasi täyttämiseksi tai koska et ole opetellut sanomaan ei. Tiedäthän: Se kotisi viikkosiivous, johon varaat aikaa, koska joka viikko nyt vaan kuuluu siivota pitkän kaavan mukan. Se kauhea, Suomen poikki ajamista vaatinut mökkeilyreissu, jolle poikaystäväsi sinut tänä kesänä raahasi, koska et uskaltanut sanoa hänelle, että itse asiassa mieluummin viettäisit lomasi kotosalla. Se tosiseikka, että olet viidettä vuotta Töppökylän Tanssikerhon rahastonhoitajana, koska et halua olla hetkeäkään yksin. Se, että väsäät helvetin kahvikakkua helvetin myyjäisiin, koska ajattelet, ettei pentusi opettaja suvaitse kaupasta ostettua kamaa. Olisiko aika jättää jotain vähemmälle?

Työn järkeistäminen on stressinhallinnan avainsana, sekä yksilön että koko yhteiskunnan kohdalla. Eivät vaihtoehdot oikeasti ole vain ne, että naisen olisi joko pudottauduttava oravanpyörästä kokonaan, tai sitten ryhdyttävä bimbosedäksi bimbosedän paikalle, suurten ikäluokkien johtajasetien management by perkeleeseen ja sadan tunnin työviikkoon. On sinunkin vastuullasi muuttaa Suomen työkulttuuri järkevämmäksi.


Vaikka paimenidylli kuinka houkuttelisi, sinun kannattaa kysyä itsetäsi: Kummalla sinusta on paremmat mahdollisuudet inhimillistää Suuryrityksen työkäytäntöjä: basilikan pienviljelijällä vai Suuryrityksen johtoryhmän jäsenellä?

4. syyskuuta 2011

Siskokset kuin ilvekset

Tuleeko sinullekin joskus tällainen tenkkapoo: Olet kyllä feministi, sinusta naisten oikeuksien puolustaminen on tärkeää sekä maailmanlaajuisella että paikallisella tasolla, etkä joudu helposti huijatuksi kun kun törmäät perinteisiin akkainvähättelykeinoihin - mutta silti et voi mitään sille, että sinun mielestäsi Liisa on hirveä tyhjäpää, Kukka-Maaria perkeleellisen julma paskiainen ja Tiinan höpinöitä et jaksa kuunnella puolta minuuttia kauempaa?

Tunnet ehkä mielipiteistäsi syyllisyyttä, ethän suurin surminkaan halua olla huono feministi eli ääliö. Pitäisikö sinun nyt siis feminismin ja jonkinlaisen feministisen sisaruuden nimissä vain purra hampaat irveen ja etsiä inhoamistasi naisista hyviä puolia?


Ei tarvitse. Ihmisryhmän puolustaminen sorrolta ei vaadi sitä, että sen ryhmän jäsenistä täytyisi henkilökohtaisella tasolla pitää. Jos puolustat homojen oikeuksia, sinun ei tarvitse tykätä naapurin Kakesta eikä kutsua häntä teelle. Feminismin päämäärä on naisten oikeuksien toteutuminen. Ne oikeudet ovat naisilla, koska niiden kuuluu olla kaikilla ihmisillä. Naisten asemaa ei suinkaan pyritä parantamaan siksi, että naiset olisivat kaikki tyynni jotenkin aivan ihania ja hienoja ihmisiä, vaan siksi, että naisten aseman parantaminen on oikein.

(Päinvastoin: jos naisia suojeltaisiin vain siksi, että kaikki naiset olisivat niin mukavia ja nastoja tyyppejä, niin eihän sellainen suojelu olisi kovinkaan arvokas asia!)


On erittäin todennäköistä, että monien maailman naisten kanssa sinulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin sukupuoli. Et ehkä edes pidä naisista, noin niin kuin persoonina, ehkä juuri naiset ovat elämässäsi kohdelleet sinua pahasti. Joten jos sisaruuden käsite tökkii pahasti sinun kohdallasi, homma kannattaa ajatella niin, että olet maailman kaikkien muiden naisten kanssa samassa veneessä. Mitä muille naisille tehdään, se tehdään sinulle. Jos jotain maailman naista voidaan sukupuoliasemansa takia hakata, se on sinun ongelmasi - vaikka kyseinen akka sitten olisi pahin vihanaisesi. Sinä olet aina naisten joukossa, et koskaan tule kuulumaan mihinkään muuhun yhteiskuntaryhmään.

Mutta sinun ei tarvitse tykätä kenestäkään, josta et tykkää.

31. elokuuta 2011

Vierastuskausi

HS 25.8.2011: Jemima Repo: Äärioikeiston rasismi kytkeytyy naisvihaan

Norjassa heinäkuussa tehtyjen väkivaltaisten iskujen jälkeen Suomessa on keskusteltu paljon rasismista ja muukalaisvihasta. Vähemmän huomiota on kiinnitetty naisvihaan ja anti-feminismiin, jotka ovat rasismin ja anti-islamismin ohella keskeinen osa iskujen toteuttajan Anders Behring Breivikin ajatusmaailmaa.

(...)

Yksi Breivikin siteeraamista ajattelijoista on yhdysvaltalainen oikeustieteilijä Robert Bork. Borkin mielestä feminismi on liberaalin yhteiskunnan tuhoisin ja fanaattisin tekijä.

Breivikin manifestissa on myös useita sivuja norjalaisen äärioikeistolaisen bloggaajan Peder Are Nøstvold Jensenin alias Fjordmanin kirjoituksia. Fjordman katsoo naisten ja feministien toimivan järjenvastaisesti ja olevan herkkätunteisia sekä väittää tämän olevan yksi syy Euroopan "itsetuhoiseen maahanmuuttopolitiikkaan".

Bork ja Jensen pitävät maallistuneen hyvinvointivaltion politiikkaa feministisenä. Tämä politiikka on heidän mielestään johtanut naisten siveettömyyteen, miesten naisellisten piirteiden lisääntymiseen ja avioliiton rappeutumiseen, minkä seurauksena "pohjoismaista rotua uhkaa sukupuuttoon kuoleminen".
(...)


Erinomainen kirjoitus. Minulle ei tule mieleen yhtäkään rasistia, joka ei samalla olisi myös seksisti. Se ei oikeastaan ole mikään ihme: sekä rasismin että seksismin, noiden molempien virhetoimintojen, juuri on sama.

Kaikenlainen ihmisyrmintä on pohjimmiltaan puutteellista tunteenhallintaa. Vieraan ja erilaisen pelko on toki meillä ihmisapinoilla osaksi lajisyntyinen ominaisuus, eikä se kohtuullisissa määrin ole pahasta. Rasisti kuitenkin jää tunteensa valtaan, antaa sen hallita itseään. Rasisti, naisvihaaja tahi muu syrjijä paitsi vierastaa muukalaista, myös pelkää joutuvansa yhtä huonoon asemaan kuin tämä hänestä poikkeava ihminen on syystä tai toisesta pantu. Hän pelkää menettävänsä oman etuoikeutensa, joutuvansa kurjiin töihin. Siksi rasistimiehelle sekä musta mies että valkea nainen ovat yhtäläinen uhka, toista ei voi pelätä ilman toista.

(Valkoiset rasistimiehet tuntuvat sitä paitsi pelkäävän enemmän jonkinlaisten myyttisten, mustaihoisten, superseksikkäiden karpaasimiesten maahantunkeutumista kuin maahanmuuttoa sinänsä. Tiedättehän: "Ne tulee tänne ja vie meidän työt ja meidän naiset!" Jos olet itsekin nainen, kannattaa ehkä miettiä, kuinka todennäköistä on, että joku ulkomaalainen "vie sinun naisesi" tai "äärimmäisen hyväpalkkaisen ja arvostetun" työsi. Väkivallan uhan alla me naiset taas elämme joka tapauksessa: jos joku miekkonen sattuisikin hyökkäämään öisellä kadulla kimppuusi, niin aika samahan se nyt kai sinulle siinä tilanteessa on, onko kyseinen ukko musta vai valkoinen. Niinpä niin: maahanmuutto ei itse asiassa ole meille naisille mikään kovinkaan olennainen ongelma.)


Kannattaa muistaa sekin, että kun Suomessa keskustellaan maahanmuutosta, keskustellaan samalla siitä, mistä Suomessa saa puhua. Hyvin tyypillisesti voimakkaimmin "maahanmuuttokriittiset" henkilöt pyrkivät huutamalla hukuttamaan kaikki muut keskustelua kaipaavat asiat meuhkaamisensa alle. He yrittävät kääntää keskustelukuvion sellaiseksi, että maahanmuutto muka olisi Suomen ja maailman tämänhetkinen kohtalonkysymys, kaikkein tärkein ja olennaisin asia. Heidän ongelmansa olisi oltava kaikkien muidenkin ongelma.

Siinähän sitten kätevästi unohtuukin keskustelu vaikkapa kotitöiden jakamisesta.

26. elokuuta 2011

Vihollisvallat

HS 26.8.2011: Tutkimus: Seksistinen nainen lankeaa pelimiehen ansaan

Kaltaiset vetävät toisiaan puoleensa, ja tämä pätee myös seksistisiin ihmisiin. Tuoreessa tutkimuksessa naiset, jotka tunsivat vetoa pelimiesten naista kiusoittelevaan flirttailustrategiaan, paljastuivat itsekin seksisteiksi.

(...)

Tulokset osoittivat, että aggressiivista strategiaa käyttävät miehet suhtautuivat naisiin seksistisesti ja olivat ensisijaisesti kiinnostuneet irtosuhteista.

Strategia kuitenkin puri pääasiassa naisiin, jotka etsivät yhden yön suhteita ja joilla itsellään oli negatiivisia asenteita muita naisia kohtaan.

Tutkijoiden mukaan suorasukainen ja seksistinen lähestymistapa on yksi keskinäisen samaistumisen muoto, jossa flirttailun osapuolet jakavat arvomaailmansa ja vahvistavat sitä.

"Naiset, jotka suhtautuvat negatiivisesti omaan sukupuoleensa, haluavat dominoivasti käyttäytyviä miehiä, koska se sopii heidän omaan seksistiseen ideologiaansa", kirjoittavat tutkijat Jeffrey Hall ja Melanie Canterbury.
(...)


Nuo tutkitut naiset voivat hyvin olla seksistejä - mutta minä kyllä sanoisin, että he ovat seksistejä ihan yhtä lailla miesten suhteen. Kuten pelimiehetkin.

Ylipäänsä konservatiivisissa sukupuolinäkemyksissä tuntuu minusta vallitsevan voimakas "all men are bastards" -asenne. Naisiakin toki pidetään niissä eri tavoin heikkoina ja kelvottomina - mutta miehet eivät saa mitään armoa. Noissa ajattelumalleissa - pelimiesten puuhissa, the Ruleseissa - lähdetään siitä, että kaikki miehet ovat epäluotettavia ja itsekkäitä horoja, joilta ei vaan voi eikä saa odottaa hyvää (tai edes inhimillistä) käytöstä. Sukupuolet nähdään toistensa luontaisina vihollisina ja siksi kaiken kanssakäymisen miesten ja naisten välillä arvellaan onnistuvan vain pelaamisen ja huijaamisen kautta.

Se jos mikä on negatiivista suhtautumista miessukupuoleen! Se on myös seksismiä, ihan sitä itseään.



24. heinäkuuta 2011

Muistutus

Muistutus itselleni ja muille: Myös sankareita on olemassa. Myös rohkeus on totta.

HS 24.7.2011: Sankaripariskunta pelasti kymmeniä leiriläisiä

(...) Dalen ja Hansen ajoivat veneellä saarelle, poimivat vedestä sokissa olevia ja haavoittuneita nuoria ja kuljettivat heidät vastarannalle mantereelle. Välillä luoteja osui aivan veneen viereen.

Koska kaikki eivät mahtuneet kerralla kyytiin, he palasivat neljä kertaa saaren edustalle.

He saattoivat pelastaa tappajan kynsistä 40 nuorta. (...)

15. heinäkuuta 2011

Vielä on kesää jäljellä...

Blogi ja blogisti lähtevät jälleen kesätauolle. Ellei ihmeempiä tapahdu, en kirjoita ennen elokuuta. Palataan asiaan lopukesästä!

Ihanaa kesän jatkoa teillekin!

12. heinäkuuta 2011

Jännästi voi vaikuttaa

HS: 11.7.2011: Murharyhmän Elomaa: Seksuaalirikoksen riskiin voi itse vaikuttaa

(...) Elomaa ei lähtisi antamaan naisille kehotuksia pukeutumisen suhteen. Hän kuitenkin sanoo, että ihmiset voivat myös itse vaikuttaa riskiinsä joutua seksuaalirikoksen uhriksi.

"Lapsia varoitetaan, että tuntemattomien matkaan ei saa lähteä. Neuvolle ei ole ikärajaa. Kyllä aikuisille ihmisille pitää pystyä sanomaan, että ovat varovaisia, kenen mukaan lähtevät."

"On tietysti kuuma aihe pyytää ihmisiä pitämään huolta itsestään ja kavereistaan ja katsomaan alkoholinkäyttöään, mutta kyse ei ole syyllistämisestä." (...)


Jos ihminen ei totalitäärisessä valtiossa ole toisinajattelija, niin hänen riskinsä joutua vangituksi ja kidutetuksi on tosiaan pienempi kuin toisinajattelijalla. Ei tämä ole mitään syyllistämistä, vaan fakta.

Silti olen sitä mieltä, että jos tosiaan halutaan maailman paranevan ja kaikenlaisen kiduttelemisen vähenevän, niin ehkä kumminkin se dissaus pitäisi kohdistaa roistovaltioon - ei toisinajattelijaan.



Samasta aiheesta:

5. heinäkuuta 2011

Avioliiton esteiden tutkinta

Masinoija todistaa voimallisesti sukupuolineutraalin avioliiton puolesta, kannattaa lukea:

Eikö ketään edes hävetä: Avoin kirje sukupuolineutraalin avioliiton vastustajille

(...) Lapsi tarvitsee turvallisen kodin ja rakastavat vanhemmat, eivätkä homoparien lapset voi nykytiedon valossa sen huonommin tai paremmin kuin heteroparien. Jos olet eri mieltä, antaa tulla sellaisia riippumattomia tutkimustuloksia, joiden taustalla ei ole amerikkalainen kristillinen tutkimuslaitos tai katolinen perinteisiä perhearvoja kunnioittava järjestö (pliis lainatkaa George A. Rekersiä...) – tai tietenkään päin vastoin sukupuolivähemmistöjen etujärjestö. Vihje: tämä ei ole matematiikkaa, eikä yksi poikkeava tulos yhteiskunnallisessa tutkimuksessa kumoa koko ajatusta. Tulosten pitää olla johdonmukaisia ja toistuvia.

Sitäpaitsi, jatketaanpa tätä logiikkaa – olet siis myös sitä mieltä, että eronneilta yksinhuoltajilta, leskiltä ja vaikkapa niiltä, joiden puoliso on puolet vuodesta työmatkoilla, pitää ottaa lapsi pois? Eikö? Miksi ei? Eikö se lapsi tarvinnutkaan isää ja äitiä? (...)


Olen Masinoijan kanssa aivan samaa mieltä. Itsehän tosin suhtaudun ylipäänsä kaikkeen avioliittoon vähän nihkeästi - siis myös miehen ja naisen väliseen avioliittoon - koska sen historiallinen painolasti on aika musertava. Minusta on kuitenkin selvää, että se nykymalli, jossa naimisiin haluavalle homoparille annetaan ainoaksi mahdollisuudeksi kökkö ja riisuttu avioliitto-light, on perusteeton ja typerä.

Turha tässä asiassa on junnata ja jannata: ei ole mitään järkevää syytä siihen, että homopareille ei voitaisi antaa samaa mahdollisuutta naimisiinmenoon kuin heteropareillekin. Mieluiten saman tien.

Eiköhän se olisi loppujen lopuksi vanhoillisempienkin kristillisdemokraattien mieleen, että myös homoparit lopulta purjehtisivat ihan kunniallisesti avioliiton satamaan, eivätkä vain elelisi susipareina...



Samasta aiheesta:

29. kesäkuuta 2011

Se postaus, jossa tahdon lisää pornoa katukuvaan

Aina välillä kuuluu sellaista huolta, että yhteiskuntamme olisi jotenkin "yliseksualisoitunut". Itsehän vain tuhahdan tällaiselle, sillä valitettavasti pornottoman päivän viettäminen on todella helppoa: täytyy vaan olla semmoinen ihminen, joka seksuaalisesti kiihottuu miehistä. Varsinkin täytyy olla heteronainen. Silloin - sen takaan - katukuvasta tai lehtipisteestä ei hevin löydy mitään pornoon tai seksiin viittaavaakaan.

Mies, joka esittelee sulojaan nimenomaan naisille, on kulttuurimme kestävimpiä ja kummallisimpia tabuja. Miehen fyysinen suorituskyky (niin seksissä, urheilussa kuin töissäkin) on kyllä tärkeä asia, mutta erotiikan saralla miehen vartalon kuuluu olla seksitön - suorastaan neutri. Miesvartalo saa olla eroottinen vain homomiehille tarkoitetussa aineistossa. Heteroiden parissa koko seksikkyys ylipäänsäkin on vain naisiin liitettävä ominaisuus.

Heteronaisen ei oleteta olevan kiinnostunut miesten ulkonäöstä. Hänen kuuluu ikään kuin kierrättää halunsa naisten kuvien kautta: kypsän ja sivistyneen heteronaisen kuuluu ajatella, että naisen vartalo on "kauniimpi" ja "eroottisempi" kuin miehen kroppa. Naisen ei sovi himoita miestä - ei ainakaan tämän ulkoisten avujen vuoksi. Miehessä sopii erotisoida karismaattista persoonaa, ei kaunista persettä.

Koska hetskunaisten ei oleteta piittavan miesten katselemisesta, meille sopivaa pornoaineistoakin on tarjolla varsin vähän. Heteropariskunnillekin tarkoitetussa seksimateriaalissa on yleensä huomattavasti enemmän naiskauneutta kuin mieskauneutta. Ajatuksena on ilmeisesti se, että miehiä ei tarvitse juurikaan näyttää, koska seksifantasioissaan myös se heteroparin nainen samaistuu pornokuvan naiseen. Tämän oudon oletuksen mukaan heteromiehen ja -naisen seksuaalisuus on täsmälleen samanlaista - molemmat ihailevat ja haluavat naisia.

Ja mikäs siinä, jos se jollekulle pelittää. Itse en vaan toimi noin, en ole koskaan toiminut. Minua kiihottavat komeat miehet. Kyllä minustakin on mukavaa katsella kuvia paneskelevista pariskunnista. Ehkä vähän samaistun naiseenkin, jos hän on vähän niin kuin ihannoitu versio minusta (ei kuitenkaan liian kaunis, sehän vaan vituttaisi). Mutta kyllä se kuvan olennaisin asia on kuitenkin se niissä komeileva miehenpuoli. Mitä minä naisen vartalosta piittaan? Jos kuvassa tai videossa ei ole hyvännäköisiä miehiä tositoimissa, joudun istumaan kuivin "suin".


Olen aika visuaalinen ihminen, nautin kauniista kuvista. Minusta on mukavaa, jos minulle myydään jotain seksin varjolla. Olisin mielissäni, jos minulle olisi tarjolla enemmän erotiikkaa ja pornokuvaa. Näin siis minun mielestäni "yhteiskunnan pornoistuminen" ei sinänsä ole mikään ongelma. Ongelma on se, ettei kivoja kuvia tarjoilla tasapuolisesti. Henkkamaukan bikinimainoksissa ei olisi minusta mitään vikaa, jos firmalla olisi aina tarjota vastaavat komeat nuoret kundit katukuvaa piristämään.

Joten helvetti, antaisitteko vähän sitä kuuluisaa yliseksualisoitumista tännekin päin? Himot ne on hiirelläkin, saati heteronaisilla.



Samasta aiheesta:

20. kesäkuuta 2011

Siskonsa vartijat

Olen pitkään ihmetellyt niitä heteronaisia, jotka käyttävät aikaansa toisten naisten ulkonäön ja pukeutumisen arvostelemiseen. (Tiedättehän, "Siis mikä hirve-ee huorahtava roiskeläppä Lissulla on päällä!") En tajua heitä.

Kuulkaas tädit, mitä ihmeen väliä toisten naisten ulkonäöllä voi olla teille? Heteroina olette seksuaalisesti kiinnostuneita miehistä, vai mitä? Miksette siis pane energiaanne äijien ulkonäön dissaamiseen? Ja jos olettekin jotenkin kyltymättömän kilpahenkisiä ja tunnette syvää tarvetta "voittaa" muut naiset, niin silloinkaan toisten arvosteleminen ei käy järkeen. Olisitte vaan iloisia, että kuviteltu kilpasiskonne "pukeutuu huonosti" - sittenhän hän ei "kilpaile teidän miehistänne".



Samasta aiheesta:

18. kesäkuuta 2011

Hallitusvastuu

HS 17.6.2011: Kristilliset sai hallitusohjelmaan aborttipykälän

Suomen aborttilainsäädäntöä tarkastellaan uudelleen uuden hallituksen kaudella.

Kristillisdemokraattien vaatimuksesta ohjelmassa sanotaan, että hallitus selvittää, onko raskaudenkeskeytyksen myöhäisintä viikkorajaa tarvetta muuttaa.

Lisäksi selvitetään, voisiko terveydenhuollon henkilökunta eettisistä syistä kieltäytyä tekemästä toimenpidettä.

Viidestä hallituskumppanista vain vihreät oli kirjausta vastaan. (...)


Kristillisdemokraatit eivät tässä oikeastaan ole se vitutusta herättävä puolue. Niiden touhujen päivitteleminenhän on vähän niin kuin päivittelisi sitä, että Suomen kesässä hyttyset imevät verta.

Mutta voi teitä, Kokoomus, Sdp, Vasemmistoliitto ja Rkp. Halvalla möitte.



Samasta aiheesta:

13. kesäkuuta 2011

Tikapuita pitkin taivaaseen

Kiintiöasiaa sivuten, Niklas Herlin kirjoitti aiheesta oivaltavasti Uudessa Suomessa:

Niklas Herlin: Positiivinen syrjintä - ihanat mustat naiset

Positiivinen syrjintä, affirmative action, oli opiskeluaikoinani todella tapetilla Jenkeissä. Kaverini olivat kaltaisiani 1960-luvulla syntyneitä valkoisia kundeja. Jumalauta, mutta ne kundit inhosivat ”positiivista syrjintää”. Ja syystäkin: jokainen tiesi häviävänsä työhaastattelussa naiselle tai mustalle, jos muuten ollaan yhtä hyviä. ”To get a job, you should be a green cirippled woman”, duunia saadaksesi pitäisi olla raajarikko vihreä nainen.

Mutta olipa minulla siellä naisystävä, tai kai niitä nuorena tyttöystäviksi sanottiin. Eikä mikä tahansa: yönmusta mamu Joceleyn, ”Jocee” USA:n kansalaisuuden saanut Trinidadilla syntynyt nainen. Jocee suhtautui kaksijakoisesti positiiviseen syrjintään. Hän piti vähän kornina sitä, että sai mustana ja naisena monin verroin enemmän työtarjouksia kuin mitä valkoiset kundit saivat. Mutta toisaalta, ja aivan oikeutetusti, tyttöystävä muistutti siitä, että mustia ja naisia on syrjitty paljon ja pitkään. Jonkun valkoisten miesten sukupolven on maksettava siitä hinta, ja se on meidän sukupolvemme.(...)


"Hinnan" miettimistäkin olennaisempaa on tajuta se, että ilman affirmative actionia, positiivistä syrjintää, Herlinin mainitsema Joceleyn ei luultavasti olisi saanut työtarjouksia, tai työtarjoukset olisivat olleen huomattavasti paskempia ja vähäisempiä kuin valkomiesten saamat tarjoukset. Se on väärin, vai mitä?

Ajattelepa, jos sinun nykyisen työpaikkasi olisikin aikoinaan vienyt joku aatelissukuun kuluva ihminen. Siis hänet olisi valittu työhaastattelussa ihan vaan siksi, että hänen esivanhempansa sattuivat satoja vuosia sitten olemaan jotain kreivejä. Työpaikkasi viejä ei olisi millään lailla sinua taitavampi tai työhön soveltuvampi. Hän kuitenkin saisi paikkasi, koska olisi kreivin sukua ja siksi häntä automaattisesti pidettäisiin hienompana ja osaavampana ihmisenä kuin sinua.

Aivan tolkutonta! Sinun ja kreivin sukulaisen pitää tietenkin olla työnhaussa samalla viivalla. Nykyään onneksi olettekin, kiitos erilaisten yhteiskunnalista tasa-arvoa ajaneitten toimien.


"Positiivinen syrjintä" onkin siis itse asiassa etujen tasajakoa. Siinä joku vähemmistön edustaja yksinkertaisesti autetaan sille tasolle, jolla valtaryhmään kuuluvat ihmiset jo ilman omaa ansiotaan ovat.

7. kesäkuuta 2011

Ylpeys ja ennakkoluulo

Guardian 2.6.2011: VS Naipaul finds no woman writer his literary match – not even Jane Austen

VS Naipaul, no stranger to literary spats and rows, has done it again. This time, the winner of the Nobel prize for literature has lashed out at female authors, saying there is no woman writer whom he considers his equal – and singling out Jane Austen for particular criticism.

In an interview at the Royal Geographic Society on Tuesday about his career, Naipaul, who has been described as the "greatest living writer of English prose", was asked if he considered any woman writer his literary match. He replied: "I don't think so." Of Austen he said he "couldn't possibly share her sentimental ambitions, her sentimental sense of the world". (...)



Muistatteko tämän kirjoitukseni?

MM: (...)Ihmistenkin kielissä on samantyyppisiä asioita. Ne kertovat paljon siitä, miten ajattelemme ja miten saamme ajatella. Mies-olio ei voi esimerkiksi koskaan saada arvoja {"nätti", "hysteerikko", "kälättäjä", "seksikäs", "nalkuttaja", "oikkupussi", "rasittava komentelija", "huora"}.(...)


Naipaulin tapaus on kaunis (no, ruma ja ikävä, mutta osuva) esimerkki juuri tuollaisesta purkkiruoka-ajattelusta: Guardianin jutun perusteella vaikuttaa siltä, että Naipaulin maailmassa erilaiset ominaisuudet on sukupuolikoodattu niin voimakkaasti, että kirjailija jäsentää koko maailman niiden mukaan. Todistusaineistosta riippumatta, siis.

Purkkiruokka-ajattelussa esimerkiksi kirjan varsinaiseen sisältöön ei kiinnitetä huomiota, vaan vain kirjailijan sukupuoleen. Koska Jane Austen oli nainen ja kirjoitti naisten elämästä ja koska tässä ajattelussa uskotaan vakaasti kaikkien naisten aina olevan "sentimentaalisia", niin silloin jutun sisällöstä riippumatta naiskirjailijan teoksen "täytyy" olla sentimentaalinen.

Mikä tietysti sattuneesta syystä huvittaa kaikkia Austenia lukeneita.

3. kesäkuuta 2011

Vesiraja

HS 3.6.2011: Lökäpöksyt kiellettiin busseissa Texasissa

San Antonio. Nuorten miesten suosimat lökäpöksyt ovat joutuneet pannaan Texasin osavaltiossa. Fort Worthin kaupungin liikennelaitos on kieltänyt haaroissa roikkuvat housut busseissaan.

"Kiskokaa ne ylös, tai vaihtakaa liikennevälinettä", lukee Fort Worthin kaupungin busseissa.

Liikennelaitos kyllästyi kanssamatkustajien valitteluihin ja kielsi alushousut tai takapuolen paljastavat lökäpöksyt joukkoliikenteessä.

"Muut matkustajat eivät halua katsella busseissa lökäpöksyihin pukeutuneita kanssamatkustajia. Asiakkaidemme mielestä ne halventavat muita", sanoo laitoksen edustaja Joan Hunter.


Miten voi kukaan pukeutumisellaan halventaa muita?

Tiedä häntä sitten, minkälaisia asuviritelmiä ja käyttäjiä Fort Worthin liikennelaitos on joutunut kohtaamaan. Mutta sen sanon, että ainakin jos on kyse suhteellisen nuorista ja komeista jätkistä, niin minusta tuo Suomessakin tuttu roikkufarkkumuoti on vaan seksikäs ja soma. Siis se sellainen, jossa nuorukainen roikottaa housujaan niin alhaalla, että alushousujen vyönauha näkyy.

Minä katselen mielelläni sellaisia kanssamatkustajia.



Samasta aiheesta:

31. toukokuuta 2011

Näkymätön kiintiö

HS 30.5.2011: Asuuko viisaus vain miehissä?

(...)Suomessakin on jo pitkään puhuttu niin sanotusta lasikatosta: näkymättömästä esteestä, joka pysäyttää yrityksissä naisten nousun korkeimmille johtopaikoille.

Politiikassa ja julkisessa hallinnossa naisia sen sijaan on jo nimitetty korkeimpiinkin virkoihin.

Naisten nousua yritysmaailman johtoon on ehdotettu parannettavaksi muun muassa yritysten hallitusten sukupuolikiintiöillä. Tätä on vastustettu ankarasti sillä perusteella, että valintojen kriteerinä ei olisi vain henkilön pätevyys.(...)


Jos itse vierastat ajatusta kiintiöistä, sinun kannattaa lähestyä asiaa näin päin:

Suomessahan on jo nyt arvoduuneihin ankara sukupuolikiintiö. Se on miehensuosintakiintiö: oletusarvoisesti toimitusjohtajaksi valitaan joku mies.

Vai luuletko tosiaan vilpittömästi, että esimerkiksi ne nyt vallassa olevat yritysjohtajamiehet ovat päässeet hommiinsa puhtaasti ja pelkästään vain jäätävän pätevyytensä tähden?

27. toukokuuta 2011

Kategorinen imperatiivi

HS 19.5.2011: Vakuutusyhtiö palkitsi myyntitykkinsä järjestämällä bordellijuhlat

Saksalainen vakuutusyhtiö järjesti Budapestissa sadalle parhaalle myyntitykilleen juhlat, joissa se tarjosi työntekijöidensä käyttöön prostituoituja.

Brittilehti Guardian kuvasi Budapestin kylpylä Gellértissä kesäkuussa 2007 järjestettyjä juhlia "avoimeksi bordelliksi". Paikalle oli palkattu ainakin 20 prostituoitua.(...)


Kumma kun ei vakuutusyhtiölle tullut mieleen työllistää myyntykkejä itseään bordelliin: olisivat herrat voineet kilvoitella kovimman munanmyyjän tittelistä!

Eipä kuitenkaan tällä kertaa ollut tarkoitukseni kirjoittaa vakuutusyhtiön palkintoporsaista, vaan tästä ilmauksesta:

...tarjosi työntekijöidensä käyttöön prostituoituja.


Olen huomannut, että mediat aika usein seksin myyjistä puhuessaan nimenomaan puhuvat seksin myyjien "käyttämisestä". Prostituoiduista puhutaan ikään kuin he olisivat myytäviä esineitä. Sama esineellistäminen toistuu ihmisten arkipuheessakin: "Mitä tekisit, jos saisit selville että sun miehesi käyttää prostituoituja?" (Itse asiassa tuossa lauseessa varmasti yleensä puhuttaisiin "huorasta".)

Muista ammattikunnista ei yleensä puhuta noin. Vai sanotko, että menet "käyttämään hammaslääkäriäsi" tai "käytät poliisia uuden passin saamiseen"? "Käytätkö" kirjailijaa hänen uuden kirjansa saamiseen?

Et tietenkään. Luet kirjailijan kirjoittaman kirjan, menet hammaslääkärin vastaanotolle, otat virka-aikana yhteyttä poliisiin. Vaikka virkailijoita ja ammatti-ihmisiä usein dissataankin, niin heille kuitenkin suodaan ihmisyys.


Esineellistävä kielenkäytö ei ole mitenkään viatonta. Kieli on koodattu kaksoismerkityksin: jos jostain ihmisestä puhutaan esineenä, se kielenkäyttö samalla vaatii "oikeutta" kohdella tätä ihmistä kuin esinettä.

Jos siis tulee puhe seksin ostamisesta, puhu siitä niin kuin puhuisit poliisin työstä.



Samasta aiheesta:

22. toukokuuta 2011

Kuvainraastajat

Hillary Clinton poistettiin kuvasta:

MS.blog: Photoshopping Women’s History

When Brooklyn-based Haredi (ultra-Orthodox Judaism) newspaper Di Tzeitung published the now-iconic photograph of President Obama, Vice President Joe Biden, Secretary of State Hillary Clinton and members of the U.S. national security team watching the operation that killed Osama bin Laden, something was missing: images of the two women who were present in the White House Situation Room.(...)


Voiko enää olla räikeämmin tekopyhä? Ensin naiset pakotetaan lisääntymisluokaksi - ja sitten kun joku lisääntymisluokan edustaja kuitenkin onnistuu hankkiutumaan valta-asemaan, sitä dissataan siksi että "Sähän tyttö kuule kuulut lisääntymisluokkaan, siispä sun kuvasi julkaiseminen olisi silkkaa pornoa! Et kai halua että näin vakavalla hetkellä ihmisen mieli kääntyy ajattelemaan vaan pornoa, vai mitä?"

Tekee muija niin tai näin, aina se tekee väärin päin.



Samasta aiheesta:

17. toukokuuta 2011

Tunneihmiset

Totutun tavan mukaista on ajatella, että miehiin verrattuna naiset ovat kovin tunteikkaita: naiset ovat "irrationaalinen" ja "ylitunteellinen" sukupuoli.

Tätä taustaa vasten onkin mielenkiintoista se, millaista emo-läppää maamme ehkä vanhoillisinta miehisyyttä edustavat tahot ovat viime aikoina heittäneet ja kuinka tunteikkaasti he ovat reagoineet:



Puhumattakaan tietysti kaikkien tunneorgioiden huipentumasta, Suomen lätkäkullasta ja sen juhlinnasta! Harvoin näkee julkisilla paikoilla ja medioissa niin paljon itkeviä ja toisiaan pussaavia miehiä.

13. toukokuuta 2011

Blogger alhaalla

Bloggerilla oli eilen käyttökatkos. Nyt se toimii taas, mutta uusin kirjoitukseni näyttää kadonneen. Katsotaan, saavatko ne sitä palautettua.

12. toukokuuta 2011

Puoli miljoonaa

HS 11.5.2011: Selvitys: Kongossa raiskataan yli tuhat naista joka päivä

"Washington. Yli 1 100 naista raiskataan joka päivä Kongon demokraattisessa tasavallassa, käy ilmi tuoreesta amerikkalaisselvityksestä. Naisten kokema seksuaalinen väkivalta on näin ollen 26 kertaa yleisempää kuin aiemmin on uskottu.

Yli 400 000 naista ja tyttöä raiskattiin sotien ja väkivallan runtelemassa maassa 12 kuukauden mittaisena aikana vuosina 2006–2007. Tutkimuksesta kertoi amerikkalaislehti American Journal of Public Health."(...)


Tai enemmänkin:


(...)"Selvityksessä olivat mukana 15–49-vuotiaat naiset ja tytöt. Nuoremmat tytöt ja vanhemmat naiset eivät kuuluneet selvityksen piiriin, eivät myöskään pojat ja miehet.(...)



Ehkä historiankirjoissa meidän ajastamme mainitaan käsittämättöminä hirmutekoina keskitysleirit - ja tämä.

9. toukokuuta 2011

Oman etusi nimissä

Annetaanpa puheenvuoro komisario John Keksittynimi-Smithille Toronton poliisista! Hän tahtoo varoittaa nuorisoa:

Tiedän, että tätä ei varmaan saa nykyisin sanoa. Mutta hemmetti, minä nyt kumminkin sanon, poliittinen korrektius hiiteen!

Kyllä tiedättekö taas teki vappuna pahaa katsoa, millaista jälkeä alkoholi tekee. Sammuneita tai tillintallin olevia nuoria ja vanhempiakin miehiä ympäri kaupunkia! Oletteko pojat koskaan miettineet, että ehkä itsensä avuttomaksi juominen ei välttämättä olekaan niin hyvä idea?

En nyt tahdo missään nimessä syyllistää väkivaltarikosten uhreja. Mutta tämä on tiedättekö vaan tervettä järkeä. Elämän tosiasiat täytyy ottaa huomioon. Poika hyvä. Katso juomisesi päälle. Et voi noin vain sammua kadulle. Ymmärrätkö: se on sinulle vaarallista. En puhu vain viinan vaaroista, vaan siitä, että jos olet avuttomassa tilassa, kuka tahansa voi tehdä sinulle ihan mitä tahansa.

Ihan mitä tahansa.

Miehet kohtaavat kaduilla paljon väkivaltaa. Miehet pahoinpitelevät usein toisia miehiä. Se on asia, joka sinun täytyy vain hyväksyä - ei se ole oikein, mutta niin se nyt vaan on, sori vaan! Jos olet nätti nuori mies, ties millaisen reaktion provosoit kadunkulkijoissa. Miehelläkin on, no, peräreikä, tiedäthän, ja maailmassa liikkuu paljon väkivaltarikollisia. Sammuneena saatat vaikka herättää hänessä seksiväkivaltareaktion ja voi käydä niin, että hän - no. Sanotaan suoraan. Raiskaa sinut. Tai pahempaa. Tiedäthän, miten hauraat ja haavoittuvaiset miehen sukuelimet ovat, jos joku hullu päättäisi - ymmärrätkö? Sammumalla teet itsestäsi potentiaalisen väkivaltarikoksen uhrin.

Ei se ole sinun vikasi. Se ei missään tapauksessa ole sinun vikasi, minä en syytä uhria. Mutta pojat, teidän täytyy oman etunne nimissä ottaa tämä asia huomioon. Älä poika kulta provosoi itseäsi uhriksi. Älä sammu sepalus auki.

Tiedäthän. Oman etusi nimissä.




Samasta aiheesta:

1. toukokuuta 2011

Työn päivä

YLE 14.4.2011: Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan
Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.

Lapsen teko maksaa työnantajalle työvoimakuluista mitattuna noin 0,1 - 0,3 prosenttia. Kustannus on monta kertaa pienempi kuin esimerkiksi yritysten luontaisedut tai työpaikkakoulutus.


Olisiko noin, että lisääntymistyön kustannukset firmoille ovat vain urbaani - joskin naisille tuhoisa - legenda? Päästäisiinkö vähemmillä työpaikkojen pellekoulutuksilla taloudelliseen tasa-arvoon? Enpä ihmettelisi yhtään.


Oli asian laita miten tahansa, näin kansainvälisen työväen päivän kunniaksi taas tällainen hauska, pasmat nurin kääntävä ajatusleikki:

Jos lasten tekemisestä tulee kuluja vanhempien työnantajille, niin oikeudenmukaisinta olisi rokottaa kaikki lisääntymisen kulut kokonaan ja pelkästään isän työnantajalta. Miksikö?

Koska reiluus. Naisethan tekevät jo 99% prosenttia lapsentekemisen työstä. Sille ei kukaan voi mitään, se on biologiaa. Vaikka isän osa lapsentekemisessä tietysti onkin korvaamattoman tärkeä, se miehen homma ei ole kovin pitkä, vaikea tai tuskallinen. Miehellä ei siittämisen jälkeen ole biologiseen lapsentekotyöhön osaa eikä arpaa. Nainen rakentaa, kantaa ja synnyttää lapsen. Kaikki vaiva ja raskaus (sana on tarkoin valittu) on naisen lanteilla. Se, että siitä "lystistä" pitää muijan vielä maksaakin, on hölmöä.

Reiluinta siis olisi, jos ne lapsentekemisen kustannukset rokotettaisiin kokonaan ja vain faijan työnantajalta.


Hauskaa vappua kaikille!



Samasta aiheesta:

26. huhtikuuta 2011

Alfauros-isämme savannilla

Edellisen savanni-kirjoituksen kommenteissa nimimerkki kip kysyi oivaltavasti (ja retorisesti): Jos kerran naiset välttämättä haluavat parittelukumppanikseen lihaksikkaan ja muutoinkin vetävän "alfauroksen", niin miksi kaikki maailman miehet sitten eivät ole niitä alfauroksia? Luulisi, että evoluutiolla olisi tähän mennessä ollut aikaa muokata joka ukosta Arska-klooni!

kip:
"Mutta miksi ihmeessä sitten kaikki miehet maailmassa ei ole alfauroksia? Jos vain alfaurokset saavat luvan harrastaa seksiä, mistä niitä vinkuäänisiä, pallittomia ja lihaksettomia pikkunörttejä tulee? Jos olet olemassa, se tarkoittaa sitä että olet evoluution tulos ja sinussa elävät piirteet ovat muodostuneet sinulle siksi koska niistä on hyötyä parinvalinnassa. (Alkuperäinen kommentti täällä, tässä lihavointi MM)


Kipin ajatusta jatkaakseni, yksi syy vallitsevaan alfaurospakkomielteeseen voisi olla yksinkertaisesti siinä, että ilmaus "survival of the fittest" on ymmärretty väärin. Se sanontahan ei tarkoita, että "karpaaseimmat selviytyvät" - vaan että soveliaimmat selviytyvät.

Erilaiset elinolosuhteet edellyttävät eliöiltä eri asioita. Pitkän nälänhädän alla ne soveliaimmat yksilöt voivat olla vaikka niitä pienia ja vähäruokaisia. Tai vaikka niitä fiksuja, jotka keksivät uusia keinoja nälän torjumiseen. Isot lihakset kuluttavat paljon polttoainetta, iso koko on haitta kun pitää piiloutua ihmistä suuremmilta ja vahvemmilta pedoilta. Onhan vahvasta varresta toki hyvin usein hyötyäkin - mutta ei mitenkään itsestäänselvästi aina ja kaikissa olosuhteissa!

Sovelias otus on sellainen, joka sattuu soveltumaan vallitseviin oloihin tai kykenee muuttumaan muutoksen myötä. Koska sinä elät nyt, niin esivanhempasi olivat "soveltuvia".

18. huhtikuuta 2011

Murskaa

Aika veret seisauttavaa:

HS 17.4.11: Kokoomus suurin puolue, perussuomalaisille murskavoitto ja keskustalle rökäletappio

Perussuomalaiset otti murskavoiton vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Puolue kasvatti kansanedustajamääräänsä peräti 34:llä ja nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi 39 kansanedustajalla. Perussuomalaisten vaalivoitto on suurin Suomen historiassa.

Jos tästä valopilkkuja haen, niin ainakaan nyt eivät enää Soinia hänen sokeripuheensa auta. Tästä vasta alkavat tositoimet: hänen on osoitettava äänestäjilleen, että osaa tehdäkin asioille jotain.


Toisekseen, pitää muistaa, että

Kepa 18.4.11: Uusi eduskunta on maailmanparannuksen asialla


Sitä ei ehkä yleisestä tunnelmasta ja mediasta välttämättä uskoisi, mutta valtaosa eduskuntaan eilen valituista kansanedustajista kannattaa kehitysyhteistyön kasvattamista, maailmanlaajuisia päästövähennyksiä, eettisiä julkisia hankintoja, Reilua kauppaa ja rahoitusmarkkinoiden säätelyä maailmanlaajuisella pörssiverolla.


Nyt siis kannattaa meidän tavallisten pulliaisten merkitä muistiin ehdokkaiden näissä vaaleissa antamat lupaukset...



Samasta aiheesta:

15. huhtikuuta 2011

Protestiääni

Sunnuntaina vielä ehtii äänestää! Mene uurnille sinäkin.

Miten on: Oletko tyytymätön? Haluatko oikeasti näpäyttää nykymenoa? Haluatko ilmaista mielipiteesi ja vaikuttaa Suomen suuntaan? Muista, että tyhjää, Aku Ankkaa tai Perussuomalaisia äänestämällä sitä hyvää ei todellakaan tehdä. Tässä sen sijaan pari ideaa aikuisten oikeaan protestiäänestämiseen:

  1. Äänestä naista
  2. Äänestä feministiä
  3. Äänestä maahanmuuttajaa
  4. Äänestä homoa
  5. (...tai kaikkia näistä, jos semmoinen ehdokas löytyy)


Äänestä ennen kaikkea tyyppiä, jonka talouspoliittiset näkemykset ovat tolkullisia. Kannattaa vakavasti miettiä, kehen samaistut: Vaikka nyt olisit kuinka varakas ja hyväosainen tahansa, onnenpyörä voi keikahtaa. Vaikkei keikahtaisikaan, vaikka kuin ihmeen kautta säilyisit terveenä ja rahoissasi, mikään verohelpotus ei korvaa sitä onnea, että Suomessa on melko pienten tuloerojen myötä vakaa ja turvallinen yhteiskunta.

Älä anna helppoja ratkaisuja tarjoavien sliipattujen bisnespoikien tai juurevien setämiesten viekoitella sinua. Heidän etunsa ei todennäköisesti ole sinun etusi, sinä nainen, köyhä, maahanmuuttaja, homo, sairas tai vammainen.

Älä hämäänny korulauseista. Vaaleissa olennaisia asioita ovat esimerkiksi verotus, samanpalkkaisuus ja ydinvoima. Sen sijaan Suvivirsi ja maahanmuutohömpötys ovat tyypillisiä näennäisaiheita. Tunnepitoisilla hömppäaiheilla kiinnitetään ihmisten huomio pois tärkeistä asioista. Kannattaa muistaa, että eihän se ole maahanmuuttaja, joka sinun ansiotulosi vie.

Äänestä sitä maailmaa, jossa haluaisit elää 20 vuoden kuluttua.

11. huhtikuuta 2011

Kommentointia savannilla

Tätä blogia pidemmän aikaa seuranneet tiennevät, että olen kirjoittanut monta evoluutiobiologiaa (tai itse asiassa evoluutiopsykologiaa) dissaavaa kirjoitusta. Tahdon nyt tarkentaa: siis huonoa evoluutiobiologiaa dissaavaa kirjoitusta. Hyvää evoluutiobiologiaahan en suinkaan vastusta.

En missään tapauksessa pidä kaikkea evoluutiotutkimusta roskatieteenä. Ihmiset ovat eläimiä ja ihmisen äidit olivat eläimiä. Me olemme ihmeellisiä, leikkiviä ja kauppakeskuksia rakentavia jättiaivoja, ja me olemme eläimiä. Meidän nykyiset käytösmallimme ovat selitettävissä (vaikkeivät tyhjentävästi redusoitavissa) lajihistoriamme kautta. Se on minusta ilmiselvää.

Hömppä-evotutkimusta kuitenkin vastustan. Se hömppäversiohan on sellaista, jossa sen tutkijat eivät kykene tarpeeksi suureen objektiivisuuteen - jossa he eivät kykene muistamaan sitä, että kuuluvat itsekin tutkimaansa ryhmään. Hömppää on jättää tyystin huomiotta ihmisten historia ja kulttuurikehityksen kautta muokkautuneet tavat. Hömppää on antaa omien seksuaalisten preferenssiensä ja pelkojensa sanella tutkimusaiheensa, hömppää on tulkita tuloksensa ennakkoluulojensa valossa. Puhtaasti tyhmää on jättää konteksti huomiotta.

Oman näkemykseni asiasta on pukenut sanoiksi Feministe-blogin kommentoija Alara Rogers:


Whereas I approach from the perspective that no, evopsych is *not* inherently complete bullshit, and I am quite willing to rationally entertain the notion that there are evolutionary differences between men and women, and when I entertain that notion with an open mind and sense of scientific inquiry and I study multiple cultures, I see that the science doesn’t support it. Not to the extent that current evopsychs try to claim that it does, anyway. And I just keep smashing my head against a wall any time someone does a biological study of humans (like an assay of hormones, say) and then tries to say that what it says about human beings, being biological and all, is hardwired into the human species at the evolutionary level. Shit, yo, if I recruited a pool of people to study from a foot fetish interest group and did galvanic skin responses to determine the biological basis of desire in humans, I would conclude that humans are hardwired to be really turned on by feet. Why is it so hard for so-called scientists to understand that they’re not proving what they think they’re proving? We already know that the brain and body are linked, and that humans’ physiological responses are heavily influenced by what they think, and what they think is heavily influenced by their culture, so doing a study that demonstrates, for example, that women show more galvanic skin response for distress if presented with emotional infidelity and men with sexual infidelity only proves what we already know, which is that in our culture women react worse to emotional and men to sexual infidelity. We didn’t *need* a study to tell us that. But it’s tautological, because it doesn’t even speak to the question of *why* that is. It just demonstrates that a thing we thought exists really does exist, but offers no explanation as to where that thing comes from. And then people say "This scientifically proves that this fact is always true about all humans everywhere! Because it’s SCIENCE!" when, scientifically, it doesn’t do any such thing.

To me, it doesn’t help to tell guys with evopsych-based arguments that they are choads, and then banninate them from a blog, or make the argument that they’re wrong because evopsychology is bullshit; this only reinforces their belief that wimmenz just can’t handle the SCIENCE. What I want is to totally stomp all over their "science", in a very scientific way, and shred it to pieces because it is crap masquerading as science and should be considered exactly equivalent to Dianetics and crystal therapy and homeopathic medicine (specifically, the kind where they believe that a microscopic amount of active ingredient turns a whole lot of water into a magic potion that will be as effective as an actually effective dose of active ingredient would have been.) There’s no emotion there, except the emotion of indignance that people are passing off utter shit as good science, in a field that I love.



(tl;dr: En vastusta tiedettä, mutta vastustan paskasti tehtyä tiedettä.)



Samasta aiheesta:

9. huhtikuuta 2011

Kultapallilla

Jos sinuun näin vaalien alla, vaikkapa vaalikoneita täytellessäsi, sattuisi iskemään riittämättömyyden ja asiantuntemattomuuden tunne ("Mutta enhän mä osaa sanoa mitään 'Suomen kuntien ihanteellisesta määrästä'! Mikä mä olen ottamaan kantaa ydinvoimaan?"), jos jos vaikka joskus muulloinkin alat epäillä omaa pätevyyttäsi ja omaa arvostelukykyäsi -

- niin kannattaa muistaa, että ei nyt aina taida olla ihan kauhalla annettu myöskään yhteiskuntamme hopeaselkäuroksille:

Talouselämä 7.4.2011: Mistä näitä HIFK:n, Valion ja Keskon miehiä oikein tulee?

"Kun pelataan näin isoista asioista, niin silloin pitää mennä urheilu edellä. Eikä pitää kaiken näköisiä kissanristiäisiä näissä halleissa", tykittää jääkiekon SM-finaaliin tiensä selvittäneen HIFK:n valmentaja Kari Jalonen Helsingin Sanomissa.

Kissanristiäisillä Jalonen tarkoittaa naislaji muodostelmaluistelun MM-kisoja, joiden takia HIFK joutuu siirtämään parit harjoitukset Malmin jäähalliin.




Samasta aiheesta:

2. huhtikuuta 2011

Pikkusormi ja koko käsi

Jos kysyisit minulta, niin sanoisin olevani optimisti. Niinhän olenkin: uskon ihmisen järkevyyten ja hyvyyteen, nautin tämän hyvän, rohkean ja viisaan aikamme hedelmistä.

Samaan aikaan olen kuitenkin aina epäluuloinen. Tiedän hyvin, kuinka ajattelemattomia ja pelokkaita ihmiset ovat. Tiedän, että historia on voimien ja vastavoimien kudelma: mikään saavutettu parannus ei välttämättä ole ikuisesti turvattu parannus. Parhaatkin päätökset ja oikeudenmukaisimmatkin uudistukset yrittää joku onneton aina kumota. Usein nämä pahat kehityskaaret alkavat aivan pienistä asioista.

Nyt, Perussuomalaiset ovat nouseva ja muodissa oleva puolue. Sen johtaja vastustaa aborttia.



Ymmärrä tämä: vapaa aborttioikeuden toteutuminen on koko meidän vapautemme perusta. Jos me naiset emme itse kontrolloi lisääntymistämme, me menetämme kaiken, mitä meillä on. Kaikki muu on sanahelinää: meidän hyvä elämämme, meidän oikeuksiemme toteutuminen on kiinni vain tästä yhdestä asiasta.

Jos sattumalta lasketkin itsesi "hyviin jätkiin kuuluvaksi", älä petä itseäsi. Et sinä ole niin vahvassa asemassa, että oikeuksiesi toteutumista ei voitaisi estää. Naiset yhteiskuntaryhmänä on helppo nujertaa: se onnistuu ihan vain sitomalla meidän synnytyskoneiksi. Se on tehty monta kertaa aiemminkin.

Abortin vastustaminen ei ole mikään mitätön pikku yksityiskohta. Se on tyhmän tuhon tie. En tahdo, että menemme edes sinne päinkään. Joten, rouva hyvä, muista äänestää. Äänestä jotain muuta kuin perussuomalaista.

25. maaliskuuta 2011

Piru nuotassa

Sillä, onko homoseksuaalisuus ihmisen synnynnäinen ominaisuus vai ei, ei oikeastaan ole merkitystä. Vaikka homous olisikin ihmisen itsensä päätettävissä, vaikka se valinta kunkin yksilön kohdalla hoidettaisiin rasti-ruutuun -lottokupongilla tai suljetulla lippuäänestyksellä - ei sillä siltikään olisi mitään merkitystä. Miksikö?

Koska homoseksuaalisuus on harmitonta. Se ei vahingoita ketään. Siksi sen harjoittaminen, homona oleminen, kaikki vastaava - ei ole eikä mitenkään voi olla "syntiä" tai "väärin". Tämä on itsestään selvä asia.

Jos sattumalta ahdistut siitä, että joku on lesbo, jos sinua vähän jännittää ja hävettää se, että maailmassa on homoja - se on sinun ongelmasi. Sen tuntemuksesi perusteella ei pidä laatia lakeja. Eikä varsinkaan manipuloida ja alistaa herkässä iässä olevia ihmisiä.



Samasta aiheesta:

[EDIT 28.3.11: Lisätty linkkejä, kiitos Tsinnialle!]

23. maaliskuuta 2011

Lovelace, interrupted

Kaikkea sitä - tänä vuonna Ada Lovelacen päivä (née 24.3.) onkin siirrettu lokakuulle! Vakiintuneen päivän siirtäminen tuntuu minusta hölmöltä, mutta päivän alun perin organisoineella Suw Charman-Andersonilla on syynsä.

No, palataan asiaan myöhemmin. Tässä aikaisemmat jutut:


Tässä taas on Limor Fried. Onkohan minulla vähän girl crush?

21. maaliskuuta 2011

Tarpeet kohtaavat

Muistatteko tämän taannoisen kirjoitukseni?

Tässä kysymys kaikille itseään "Alemman Tason Miehiksi" kutsuville ja kaikille niille, joiden mielestä jonkun miekkosen "riittävä" seksin"saanti" on ihmiskunnan kriittisimpiä kysymyksiä:

Miksi ette, pojat hyvät, rupea itse prostituoiduiksi?


Sille tulikin uusiokäyttöä pikemmin kuin luulin. Piraattipuolueen Panu Horsmalahti on näet ottanut kantaa yhteiskunta- ja talouspolitiikkaan. Hänellä on lääke maahanmuuttajanaisten työttömyyteen:

Seksityö on sopivaa maahanmuuttajanaisille, koska se ei vaadi juuri lainkaan kielitaitoa tai koulutusta.


Vähän kaukaa haettua. Mitä sitä turhaan näin yksinkertaiseen asiaan välikäsiä sotkemaan? Loogisin ratkaisuhan olisi se, että seksin puutteen tasa-arvo-ongelmaksi katsovat miehet itse ryhtyisivät myymään seksipalveluksiaan. Siinä he saisivat sekä kaipaamaansa ihokontaktia että taloudellista tilannettaan parantavaa rahaa. Jos tällainen mies on hetero eikä tahdo myydä homosekstaamista, ei se mitään. Vaietusta, suuresta ja puutteenalaisesta väestöryhmästä - vähän vanhemmista sekä iäkkäistä naisista - varmasti löytyy kiitollinen asiakaskunta.

Ratkaisu on johdonmukainen. Ainoa keksimäni este on näiden miesten mahdollinen emotionaalinen vastareaktio. Etteivät suinkaan he vaan ole sitä mieltä, että että prostituoidun ammatti ehkä on jotenkin heidän arvonsa alapuolella?

17. maaliskuuta 2011

Vähemmän on enemmän

Minusta on aina ollut vähän hölmöä kutsua naisia "vähemmistöksi". Tiedän kyllä, että karkeasti ottaen ilmauksella tarkoitetaan ryhmää tai luokkaa, joka ei ole vallassa. Mutta silti - meitähän on kolme miljardia ja risat. Olemme puolet ihmiskunnasta. Emme me ole mikään vähäinen ryhmä.

Uskon itse vakaasti siihen, että käyttämämme kieli muokkaa ajatteluamme. Kunnollisten termien puute sumentaa keskustelun ja estää ongelmien ratkomisen. On tärkeää, että asioilla on mahdollisimman tarkat ja kuvaavat nimet. "Vähemmistö"ryhmällemme pitäisikin siis keksiä jokin oiva uudissana.

Miten olisi esimerkiksi "syrjälistö?" Siinä sanataskussa yhdistyisivät kivasti "kurjalisto" ja "syrjintä". (Hyvä on: Suomessa naiset eivät sentään alemmasta statuksestaan huolimatta ole kurjalistoa, mutta muualla maailmassa valitettavan usein kyllä.)

Syrjälistö-sanaa voisi tietysti käyttää myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöistä, tai mistä tahansa muusta sorsitusta väestöryhmästä.

8. maaliskuuta 2011

Pimeä keskiaika

Tämäkin on totta: vaikka maailma onkin nyt (meille naisille ja miehille täällä länsimaissa) parempi kuin se on koskaan historiassa ollut, se ei ole vielä tarpeeksi hyvä.

Ehkä viidensadan vuoden päästä lukiolaiset Port-au-Princessä (tuolloin vauraassa ja turvallisessa) kuuntelevat historianopettajansa luentoa. Opettaja kertoo heille niin kutsutuista pimeistä ajoista, vuosituhannen vaihtumisen aikakaudesta.

"Sinä aikana työtä ei vielä ollut jaettu tasapuolisesti. Naiset tekivät kaksi kolmannesta maapallon työstä. Mutta he eivät omistaneet kuin murto-osan kaikesta omaisuudesta! Eikä kaikkea naisten tekemää työtä edes laskettu työksi: esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia kuin lasten synnyttäminen ja kasvattaminen saattoi todella rampauttaa naisen muut työmahdollisuudet. Eikä vain uraa: sillä noina aikoinahan maailmassa vallitsi hillitön resurssivinous. Länsimaiden ihmiset olivat suhteellisen hyväosaisia, mutta niin kutsutuissa kehitysmaissa oli täysin mahdollista, että nainen kuoli synnytykseen. Tai sen johonkin komplikaatioon."

Nyt lapset, teinit, katsovat opettajaansa kirkkain, epäilevin silmin. Se heistä rasittavin ja aktiivisin kysyy:

"Miten muka voi kuolla synnytykseen? Mikseivät ne menneet sairaalaan?"

Opettaja kohauttaa harteitaan.

"Ei kaikkialla vaan ollut luotettavaa terveydenhoitoa. Köyhyys saattoi olla hirmuista. Nyt täytyy muistaa, että maailmassahan raivosivat vielä tuolloin sodat, muutenkin globaaliin kurjuuteen ja väkivaltaan suhtauduttiin ihan eri lailla kuin nyt. Naisiin kohdistettiin paljon väkivaltaa, siis sekä sotaa käyvissä valtioissa että ihan vauraissakin maissa. Sitä ei osattu pitää kovin vakavana ongelmana. Jos naisen kimppuun käytiin, se oli monen mielestä naisen oma vika."

Teinien suu loksahtaa auki. Meidän arkemme on heille paha, typerä satu. He nauravat, eivätkä todella usko, että ihmiskunta olisi koskaan voinut olla niin järjetön kuin opettaja kertoo.


Ja vaikeahan sitä on tietysti uskoa näin vuonna kaksituhattayksitoistakin. Siispä, parempaa maailmaa odotellessa: Hyvää naistenpäivää kaikille!



Samasta aiheesta:

1. maaliskuuta 2011

Vakuutusasiamiestenvessa

HS 1.3.2011: EU tuomioistuin: Naisten ja miesten vakuutusmaksuissa ei saa olla eroja
Euroopan unionin tuomioistuin linjasi tiistaina, että naisten ja miesten vakuutusmaksuissa ei saa olla eroja. Nykyään sukupuoli on yksi seikka, joka usein keskeisesti vaikuttaa vakuutusmaksun suuruuteen.
(...)
Totutusti naiset ovat selvinneet halvemmin maksuin henki- ja tapaturmavakuutuksissa, koska heille sattuu vähemmän tapaturmia kuin miehille ja he myös elävät keskimäärin pidempään kuin miehet. Näissä vakuutuslajeissa naisten maksut ovat tuomioistuimen päätöksen vuoksi nyt nousussa.



En tunne vakuutuslaskentaa niin hyvin, että osaisin sanoa, ovatko miehet oikeasti merkittävämpi riskitekijä kuin naiset. Mutta jos (sanoin jos) luotettava ja merkittävä tilastollinen ero on, niin naisten tulisi maksaa vähemmän kuin miesten. Muutoinhan naiset maksaisivat miesten mokista.

Olisi väärin päättää vakuutusmaksujen suuruus ihmisten hiustenvärin perusteella - tai sitten olisi osoitettava, että punatukkaiset ihmiset joutuvat merkittävästi useammin tapaturmiin kuin blondiinit. Mutta jos ero on todennettavissa, se saa ja sen pitää vaikuttaa.

Ei se ole miesten sortoa, että baareissa on enemmän vessakoppeja naisille kuin miehille.

26. helmikuuta 2011

Tarkastaja Töttenströmin rikospähkinä

Theodor Tutkija oli pääsemättömissä. Hänen työnsä oli kartoittaa ihmislajin evoluutiohistoriaa ja vielä tarkemmin sanoen sitä, miten vuosimiljoonainen kehityksemme näkyy tämän päivän ihmisten arjessa. Theodoria, kuten useimpia meitä muitakin, kiinnosti erityisesti karvattoman apinalajimme seksikäyttäytyminen. Tämä on tärkeä aihe ja Theodor suhtautui työhänsä hyvin vakavasti.

Theodor oli laatinut mielestään idioottivarman kyselytutkimuksen, jonka hän sitten antoi tilastollisesti luotettavasti valitun ihmisjoukon täytettäväksi. Koe menikin hyvin. Mutta mitä! Tuloksia tarkastellessaan Theodor tunsi epätoivoa. Koejärjestelyt olivat olleet moitteettomat eikä Theodorin ammattitaitoa käynyt kiistäminen. Silti Theodorin saama tulos oli täysin käsittämätön.

Epätoivoissaan Theodor kääntyi vanhan ystävänsä, ovelan tarkastaja Töttenströmin puoleen.

"Katsopa näitä papereita, Töttenström! En voi uskoa tätä tulosta! Siinä ei ole mitään järkeä. Kuuntelehan:

Kyselytutkimuksen tuloksen mukaan heteromiehillä on huomattavasti enemmän seksipartnereita kuin heteronaisilla! Eikä kukaan heteromies kuitenkaan kyselyssä maininnut olleensa yhdynnässä toisen miehen kanssa, eikä naisten joukossa ollut niin kutsuttuja superottajia (siis sellaisia, joilla olisi ollut huomattavan paljon miehiä)."


Theodor puhdisti silmälasinsa nenäliinallaan.

"Voi Töttenström! Miten tämä on mahdollista?"

Tarkastaja Töttenström naurahti ystävällisesti. Hänen silmäkulmiinsa muodostui hyväntahtoisuudesta kertovia ryppyjä. Hän taputti hätääntynyttä ystäväänsä olalle ja sanoi:

"Rauhoitu, Theodor! Minä ymmärsin heti vastauksen tähän pähkinään, ja niin pitäisi sinunkin ymmärtää, kuoma hyvä! Se on aivan yksinkertainen."


Mutta Theodor Tutkija ei voinut kuin pudistella päätään hämmentyneenä. Tarkastaja Töttenström vain myhäili piippuaan poltellen. Hän tiesi, että tähän arvoitukseen oli vain yksi, ilmiselvä vastaus.

Tiedätkö sinä, mikä se on?

19. helmikuuta 2011

Myyttiksen vinkit, osa 8: Lyijyvalkoinen

Tässä taas yksi vinkki ulkonäköahdistuksen torjumiseen! Jos joskus tulee rumaolo, niin hae kirjastosta jokin pukuhistorian tai taidehistorian kirja. (Tavallinen hissankirjakin kelpaa, kunhan siinä on paljon kuvia.)

Nyt, ala lukea kirjaa: näetkö, millaisia hirvityksiä, miten kummallisia otuksia on aikaisemmin pidetty kauneuden ruumiillistumina? Pönkkähameisia pallinaamoja, olminvalkeita turilaita, kierosilmaisia kaljupäitä? Miten outoja ja toisistaan eroavia kroppia on pidetty parhaina vartalomalleina? Miten höpsöt vaatteet - valevatsat, kalukukkarot, korsetit ja kaulukset - ovat aikoinaan olleet muodin viimeinen sana? Miten kummallisia asioita on pidetty tyylikkäinä ja haluttavina?

Eikä tarvitse välttämättä edes mennä historian hämäriin asti. Vanhat valokuvat ja muotilehdet lohduttavat nekin kummasti. Kun ajattelee, että 80-luvulla neonvärejä ja pörröpäätä aivan vilpittömästi pidettiin tyylikkäinä, ja 90-luvulla liimatukkaa ja mattameikkiä, niin nykyajan muumikirahvi-tyylikin asettuu oikeisiin mittasuhteisiin: tämä on nyt muotia, mutta ei kauaa. Jo kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päästä sen ajan teinit tulevat hirnumaan nykyreleille, meikeille ja vartalomuodeille.

Löllyvät läskit, S-selkäranka, nollakoko; heroin chic, rokokoo-babyface, torpedotissit. Kaikki tulee ja menee. Ei ole olemassa yhtä pysyvää muotikauneutta. Jos et mahdu tämän ajan mittoihin, so vitun what? Voit ajatella vaan, että olet aikaasi edellä.



Samasta aiheesta:

13. helmikuuta 2011

Homoporno ja minä

Turussa on Tom of Finlandin retrospektiivinen näyttely. Kellontarkasti joku onkin jo ehtinyt paheksua Laaksosen teosten esillepanijoita nuorison turmelemisesta:

Ilta-Sanomat 18.1.2011: Rohkea Tom of Finland -näyttely hämmentää vanhempia: Onko tämä pornoa?

Logomossa on esillä vuonna 1991 kuolleen Touko Laaksosen piirtämiä ja maalaamia, miesten välistä homoerotiikkaa rohkeasti kuvaavia teoksia. "Tomin miehet" ovat inspiroineet lukuisia taiteilijoita vaatesuunnittelija Jean-Paul Gaultierista laulaja Freddie Mercuryyn.

Näyttely on puhuttanut paljon kulttuurikeskuksessa vierailleiden isien ja äitien keskuudessa.

Monet ovat ihmetelleet, miksi pornoa tuodaan lasten silmien eteen. Toiset ovat taas pitäneet näyttelyä taiteena, jolla ei ole pornon kanssa mitään tekemistä.
(...)


Niinpä. Joku aikuinenkin voi vaikka ehtiä katsastaa puoletkin näyttelystä, ennen kun tajuaa, että herranjestas, viimeiset puoli tuntiahan tässä onkin epähuomiossa katseltu sitä kauheen hirveetä pornoa. No, ei nyt ole tarkoitukseni tällä kertaa hihitellä Iltiksen lukijanhankkimistempuille. Rupesin miettimään paljon kauniimpaa aihetta: Tom of Finlandin teoksia ja omaa suhdettani niihin.


Ei ole mikään salaisuus, että sievemmästä sukupuolesta kiinnostunut heteronainen (tai -tyttö) joutuu toisinaan hankkimaan nähtävyytensä jostain ihan muualta kuin sallituista paikoista. Kun omaa materiaalia ei aivan helposti ole tarjolla, on niin sanotusti käytävä lainaamassa sokeria naapurin homomiehiltä.

Ensimmäiset Tomin enkelini taisin nähdä joskus yläasteella, jossain salaa selaamassani lehdessä. Muistan ne kuvat yhä. Olin häikäistynyt siitä, että miehiä saatettiin kuvata näin, ihmeellisen veikeinä ja muodokkaina, yhtä mahdottoman kauniina kuin sarjakuvien naiset. Tom of Finlandin miehet eivät tietenkään teininäkään edustaneet minulle mitään realistista näkemystä miehen ruumiista - eihän se ole pornotaiteen tarkoituskaan. Pikemminkin he olivat miehisyyden ikoni, Paratiisin mies. Tompan pojat ovat ylimaallisen kauniita. Minun makuuni suorastaan liian kauniita: heidän täydelliset kasvonsa, herttaiset silmänsä ja tietenkin kaikkia aineen lakeja uhmaavat, kurvikkaat ihmevartalonsa ovat melkein liikaa, barokkisen ylettömiä kaikessa koristeellisuudessaan. Silti silmä ja mieli lepäävät siinä kauneudessa ja eräät muut ruumiinosat taas eivät lepäile.

(Viiksistä en itse asiassa niin pidä, mutta Kaken kavereille ne sopivat kuin - nyt ei tule mieleeni kuin tuhmia ja mauttomia vertauksia.)

Laaksosen teoksissa ei naisia juuri esiinny. Paradoksaalisesti niitä on juuri siksi hetskutytön helppo tutkia, sillä niihin ei monissa muissa teoksissa (vaikka joissain Ralf Königin sarjakuvissa) pesivä naisviha yksinkertaisesti mahdu. En tarkoita, että Tomin teokset olisivat feministisiä - aihetta ei vain juuri käsitellä. Sekin voi jo riittää helpottavaan hetkeen, pakoretkeen.

Pakoretken tarjosi myös monissa Laaksosen kuvissa mukana oleva huumori. Silloin, kuten nyt, minua tympi erotiikassa ja monissa alakulttuureissa usein läsnä oleva ryppyotsaisuus: että kun tässä nyt kerran tavalla tai toisella käsitellään seksuaalisuutta, niin HYMY PYLLYYN! Vaikka seksi onkin tärkeä elämän osa-alue, ei ihan kaiken erottisen materiaalin silti tarvitse olla tylsää synkistelyä! Välillä voi nauraa ja pitää hauskaakin. Romanttinenkin saa olla.


Ei tämä tietenkään ole mikään ongelmaton rakkaudentunnustus. Laaksosen teoksissa oli ja on minulle aina se ongelma, että niitä ei tietenkään ole tarkoitettu minulle. Ne lähtökohtaisesti sulkevat minut pois, minulle ei tarjoilla tässä baarissa. Silti, samaan aikaan, Laaksosen kuvien katsominen on hyvin vapauttavaa. Seinälle nostetut Tomin kaunokaiset on välähdys maailmasta, jota ei ole: maailmasta, jossa minun seksuaalisuuttani kunnioitettaisiin yhtä paljon kuin miesten seksuaalisuutta, jossa minulla olisi mahdollisuus ihailla ja katsoa, eikä aina vain olla katseen kohde.

(Tietysti, paras ratkaisu olisi antaa tässä erotiikan erämaassa ihan oma pornokeidas myös meille heteronaisille. Sitä odotellessa malja Tompalle ja hänen elämäntyölleen.)



Samasta aiheesta:

10. helmikuuta 2011

Kevät

HS 9.2.11: Sammuneen raiskaus rikoslakiin

Sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän henkilön kanssa katsotaan vastedes aina raiskaukseksi.

Eduskunnan lakivaliokunta puoltaa hallituksen esitystä, jonka mukaan tekijä tuomitaan aina raiskauksesta, jos hän ollut sukupuoliyhteydessä puolustuskyvyttömässä tilassa olevan kanssa.

Nykyisin tekijä tuomitaan vastaavissa tapauksissa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jos hän ei ole saattanut toista puolustuskyvyttömäksi. Jatkossa tekijän osuudella uhrin tilaan ei ole merkitystä, vaan teosta saa aina raiskaustuomion.
(...)


Vaikkei aina uskoisi, niin talvi ei ole ikuinen.

5. helmikuuta 2011

YT-neuvottelut

Tässä kysymys kaikille itseään "Alemman Tason Miehiksi" kutsuville ja kaikille niille, joiden mielestä jonkun miekkosen "riittävä" seksin"saanti" on ihmiskunnan kriittisimpiä kysymyksiä:

Miksi ette, pojat hyvät, rupea itse prostituoiduiksi?

Raskasta ja huonosti arvostettua työtähän se on. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että jos työskentelisitte prosuina, niin siinä työssä teille maksettaisiin seksin antamisesta. Ei hommaan rupeaminen teiltä vaadi kuin pari salikäyntiä ja mahdollisesti hiukan muutakin ulkonäön ja tapojen petrausta.

Ja ehkä vähän Tyyli Gurun opastusta.

2. helmikuuta 2011

Valenti lähtee

Feministing.comin perustaja, Jessica Valenti, lähtee Feministingistä:

(...)
I started Feministing almost seven years ago (wow) to provide a space for younger feminists who didn’t have a platform. I was a 25 year-old who found it profoundly unfair that an elite few in the feminist movement had their voices listened to, and that the work of so many younger women went misrepresented or ignored altogether.

Today, almost 5,000 posts later, I’m a 32 year-old feminist with a voice that is listened to. Largely because of the work I’ve done with Feministing, I have a successful platform for my work – I’ve published books, written articles, and built a career as a speaker. Because I feel Feministing should remain a place for younger feminists to build their careers and platforms, I think it’s appropriate to our mission that I step back.
(...)



Eihän Valenti onneksi ole mihinkään katoamassa, mutta vedenjakaja tämä luopuminen kyllä on.

En muista, milloin ensimmäistä kertaa löysin tieni Feministingin sivuille. Se oli ennen kuin itse aloitin bloggaamisen. Sivustosta tuli minulle joka tapauksessa pian hyvin tärkeä. Vaikka kunnioitan ja ihailen suuresti vanhempien aikojen keskeisiä femakkoja ja oman maamme voimanaisia, niin netin jenkkifeministien - ja erityisesti Valentin - ääni myötävärähteli minussa eniten. Feministing edustaa minulle rohkeutta ja tuoreutta - sellaista älykästä arkifeminismiä, joka ei vajoa liian syvälle aatteellisiin jaaritteluihin eikä toisaalta manaa pelkkää synkkää toivottomuutta. Hyvää stuffia.

Valentin omat kirjat olivat minulle kuin appelsiinimehu autiomaassa. Hänen tyylinsä on hauska mutta no-nonsense, turhia koreilematon ja värikäs. Hän on myötätuntoinen ja sopivan kova. Erityisesti Full Frontal Feminism ja He’s a Stud, She’s a Slut ovat niitä kirjoja, joihin yhä vieläkin palaan, kun vituttaa ja turhauttaa erityisen rankasti. (Ensinnä mainittu tietysti on teinitytöille suunnattu! Ehkä siis olen epäkypsä minäkin. Tai ehkä vain tuore...)

Siitä ei pääse mihinkään, että Jessica Valenti teki (ja tekee) suurtyön. Netti on juuri oikea paikka feminismille, ja Feministingin kaltaiset suuret kokoomasivut rakentavat yhteyden feministien välillä. Sitä kautta rakentuu myös muutos.

Thank you, Jessica. You're clever and brave and cool upon cool.



Samasta aiheesta:

30. tammikuuta 2011

Suu käy, aivot...

Tuttu sanoi minulle, että mies ei voi olla johtaja. Hänen mielestään miehiltä puuttuu itsekuri ja tilannetaju, he eivät osaa nähdä oman historiallisesti ja poliittisesti suojellun asemansa yläpuolelle. He eivät osaa erottaa asioissa tunnetta ja järkeä, vaan toimivat kokonaan emotionaalisten impulssiensa varassa.

Minä sanoin, että helvetti, en voi ajatella noin. Että tuo on aivan järjetön yleistys, tässä puhutaan nyt kuitenkin puolesta ihmiskunnasta! Ja että vaikka aikaisemmin ehkä olikin noin, niin kyllähän ajat ovat muuttuneet: vanhan koulukunnan emoimmat bimbosedät nyt aikuisten oikeasti kuuluvat sinne esiäitiemme legendoihin.

Sitten tuttu lähetti minulle virnistellen linkin, ja minä aloin hakata päätäni seinään.


Helvetti nyt, kermaperseäijät! Voisiko joku teistä nyt vaihteeksi osoittaa olevansa enemmän kuin höpsöin ja höttöisin stereotyyppi? Tajuatteko te edes, että kun yksi teistä mokaa näin, se antaa todella huonon kuvan teistä kaikista?



Samasta aiheesta:

26. tammikuuta 2011

Pallit

Aina välillä joku kehuu, että jollain naisella "on munaa". Silloin minua vituttaa.

Tiedän, että noin sanovat ihmiset yleensä tarkoittavat hyvää: "munathan" tarkoittaa tällaisessa yhteydessä rohkeutta, reippautta, peräänantamattomuutta, reippautta, turhista kaavoista piittaamattomuutta ja muita mainioita asioita. Jos nainen tällaisia ominaisuuksia osoittaa, on tietysti hyvä huomata ja tunnustaa se.

Mutta munittelussa on se ongelma, että se oletusarvoisesti leimaa rohkeuden, reippauden jne. pelkästään miesten ominaisuudeksi. Munathan ovat enimmäkseen vain miehillä. Jos siis rohkeus, reippaus jne. ovat palleissa kiinni olevia ominaisuuksia, niin silloinhan ne samaiset rohkeus, reippaus jne. ovat myös enimmäkseen vain miehillä ilmeneviä ominaisuuksia. Tällaisessa ajattelumallissa törmätään vaikeuksiin, kun olisikin kehuttava jotain naista: Jotta nainen voisi osoittaa näitä hyviä ominaisuuksia, hänet täytyy siis ikään kuin kielen keinoin muuttaa mieheksi. Nainen itsenään, naisena, ei voi tehdä rohkeita asioita...

(Joskus kuulee ihanasti ja nokkelasti väännettyä versiota, että "naisillahan on munasarjaa!" Se on todella oivaltava heitto - mutta kun melkein kaikilla ihmisillä on joko munasarjat tai kivekset, niin eihän se enää sano yhtään mitään kenenkään harvinaislaatuisesta rohkeudesta.)


Minusta on parempi kehua ihmistä ihan yksinkertaisesti sanomalla, että "Kyllä tuo X todella rohkea ja reipas ihminen. X ei turhista valita, X uskaltaa puuttua asioihin". Ei mitään palleja vastaan - mutta ihan kaikkialle ne eivät kuitenkaan kuulu.



Samasta aiheesta:

23. tammikuuta 2011

Feministien vuoro

Mielenkiintoinen, (ainakin minulle) uusi feministiblogi:

Feministien vuoro

Jos muuten tiedätte joitain muitakin hyviä feministiblogeja, millä vaan kielellä, niin laittaisitteko minulle vinkkiä niistä? Vaikka tämän kirjoituksen kommentteihin.

16. tammikuuta 2011

Hyvä kyttä, paha kyttä

Muistattehan, kun taannoin kirjoitin siitä, kuinka naisiin helposti suhtaudutaan vähemmän myötätuntoisesti kuin miehiin?

MM: "Rasittavakin mies pysyy aika pitkään "periaatteessa kumminkin ihan hyvänä jätkänä", nainen saa hankalan bitchin leiman vaikka ei edes olisi tehnyt mitään sen kummempaa. Naisiin yksinkertaisesti suhtaudutaan epäluuloisemmin ja naisista uskotaan helposti pahinta.


Tuli mieleeni, että tämä ongelma ehkä juontaa ainakin osaksi juurensa siitä, miten lastenhoito tyypillisesti on jaettu. Nykylapsillahan asiat toivottavasti ovat jo toisin, mutta veikkaan, että useimpien nykypäivän miesten ja naisten omassa lapsuudessa hoitovastuun heistä kantoi äiti.

Siis äiti oli se ihminen, joka kielsi, komensi, rajoitti, käski, vaati ja tivasi perusteita. Jos isä puolestaan oli ottanut perinteisen, etäisemmän roolin, hän ehkä näyttäytyi lapselle vain joko kivana juhla-isukkina (laatuaikaa!) tai sitten etäisenä auktoriteettihahmona. Suorittavan tason viranomainen oli monelle kuitenkin äiti.


Pienelle lapselle äiti on aurinko itse. Ei lapsi tunne muuta maailmaa, ei tunne muuta käskijää. Äiti vaikuttaa hänen silmissään kaikkivoivalta ja kaikkiviisaalta - ehkä myös kieltoineen ja rajoitteineen hirveältä tyrannilta. Aikuistuminen on sitten sitä, että tästä äidin vallasta sekä murtaudutaan että opetellaan eroon, kasvetaan omaan aikuiseen elämään.

Sinänsähän tässä ei ole mitään ongelmaa - lasten kuuluu tietyssä iässä kapinoida vanhempiaan vastaan. Paha juttu on kuitenkin se, jos vain toinen vanhemmista on kantanut kasvatusvastuun. Jos lapsuudenperheessä oli se tilanne, että isä ei tehnyt osaansa tylsästä, arkisesta rajojen asettamisesta, äidin asema vinoutuu. Lapselle ehkä jää se kuva, että kaikesta kurjasta ja kurinalaisesta vastaavat nimenomaan naiset - miehet eli isät ovat sitten rentoja ja reiluja. Tällöin aikuistuneelle ihmisellekin ehkä jää se kuva, että kenen tahansa naisen vallassaolo merkitsisi palaamista äidin käskyvaltaan. Tällöin ihminen ehkä kokee tarvetta puolustautua - ikävä kyllä ehkä juuri kaikkia naisia dissaamalla.


(Veikkaanpa myös, että suuri osa siitä irrationaalisesta dissauksesta, jota jotkut kohdistavat naispoliitikkoihin, johtuu ehkä juuri tästä kesken jääneestä äitikapinasta. Vallasnaista katsellessaan näille haukkujille ehkä tulee se kuristava tunne, että lapsuuden taivaanvahvuuden vahvuinen äiti onkin taas palannut lapsuuden unholasta - että dissaajat itse ovat siis vaarassa menettää aikuisen voimansa ja identiteettinsä!)


Mikä siis neuvoksi nykydissareille? Ratkaisu on sama kuin aina: jos olet jonkun faija, pidä huoli siitä, että kasvatat lastasi niin hyvinä kuin pahoinakin hetkinä. Älä ole pelkkä juhla-isä, vaan myös se kurja kieltäjä. Jos olet jonkun mutsi, pidä huoli siitä, että lapsen isä tekee osansa. Hänellä on samanlainen oikeus tehdä kasvatustyötä kuin sinullakin.

Sillä lailla lapsesi oppii, että sekä miehet että naiset voivat olla useissa eri rooleissa: sekä kovina käskijöinä että hellinä hoivaajina, rasittavina nalkuttajina että ymmärtäväisinä tukijoina.



Samasta aiheesta:

12. tammikuuta 2011

Palikkamatikka

Tutkimusten mukaan miesten sanotaan olevan naisia parempia tilanhahmottajia ja 3D-pyörittelijöitä. Siis miehet osaisivat naisia paremmin käännellä kappaletta mielessään ja sielunsa silmin nähdä sen eri kulmista. Voi olla tottakin, mistäs minä tiedän.

Sen kyllä tiedän, missä töissä tuota kolmiulotteista ajattelukykyä nimenomaan tarvitaan: Ainakin sisustussuunnittelijan, vaatesuunnittelijan, ompelijan ja kampaajan.

Kaikki tunnetusti perinteisiä äijäammatteja.



Samasta aiheesta:

9. tammikuuta 2011

Reilukerhon tytöt

Ihmiset suhtautuvat usein naisiin vähemmän myötätuntoisesti kuin miehiin. Rasittavakin mies pysyy aika pitkään "periaatteessa kumminkin ihan hyvänä jätkänä", nainen saa hankalan bitchin leiman vaikka ei edes olisi tehnyt mitään sen kummempaa. Naisiin yksinkertaisesti suhtaudutaan epäluuloisemmin ja naisista uskotaan helposti pahinta.

Tämä asennevamma voi siis olla ihan naisillakin: tiedättehän nämä sankarit, joiden mielestä "naisvaltaisilla aloilla on niin huono ilmapiiri", ja "kyllä se on niin että mies nyt vaan soveltuu paremmin pomoksi" ja "miehet ei puukota selkään toisin kuin akat". Näiden naisten mielestä naiset ovat juoruilevia, kurjia märehtijöitä ja pikkusieluisia tanttoja. Mutta miehet ovat suoria ja mutkattomia, kelpo kavereita.

Minusta se on tosiaan nimenomaan asenneongelma - ihan siksi, että rasittavuus tai vaikeilu ei tietenkään oikeasti ole sukupuolisidonnainen ominaisuus. Tämän voi jokainen helposti testata vaikka omaa tuttavapiiriään havainnoimalla. Katso - ja katso oikeasti, arkisimmat ennakkoluulosi ohittaen - ystäviäsi, tuttujasi ja vihollisiasi: ketkä heistä todella ottavat muut huomioon, antavat toisille tilaa, ovat kohtuullisia ja joustavia? Ketkä vänisevät, prinsseilevät ja tuuppivat? Väitän, että näitä hyviä tyyppejä sinulla on yhtä paljon niin naisina kun miehinäkin. Samalla lailla urvokkeja löytyy niin naisten- kuin miestenhuoneestakin.

Tämähän on nollatutkimus! Tietysti naiset voivat olla hyvinkin rasittavia ja vaikeita ihmisiä. Ihan niin kuin miehetkin. Aikamoista valikoivaa näköä vaatii tämän arkisen todistusaineiston ohittaminen. Moni niin kuitenkin tekee, ja vannoo akat ala-arvoisiksi ihmisiksi.


Joka tapauksessa naisdissaajanaisten kummallinen asenne kiehtoo ja hämmentää minua. Luulen, että se on osaksi halua kieltää oma, yhteiskunnallisesti miestä huonompi asema ja sen herättämä raivo - osaksi taas inhimillistä (mutta ei kovin jaloa) halua samaistua voittajaan. Haukkumalla muita naisia nainen ikään kuin kohottaa itsensä meistä muista erilliseksi olennoksi: hän ei kuulu alhaisten kanojen joukkoon, vaan (ilmeisesti) hänetkin voi lukea miesväkeen.



Samasta aiheesta:

1. tammikuuta 2011

Sisämaankirjeenvaihtajat

Joskus mietin, että mitä minäkin täällä turhaan näitä juttujani kirjoittelen, kun Lehti kuitenkin sanoo kaiken niin usein niin paljon paremmin:

Lehti 30.12.10: Katsaville tulvii tukea



Samasta aiheesta: