30. joulukuuta 2010

Puhu siitä!

Jotain hyvääkin kaikesta tästä assangeerauksesta sentään koituu. Ruotsissa on alettu keskustella seksin ja epäseksin rajoista:

HS 21.12.10: Assange-epäilyt nostattivat Ruotsissa keskustelun seksin rajoista

(...)
Koljonen naputteli kysymyksen, joka liittyi Wikileaksin perustajaan Julian Assangeen. Sen ydin oli siinä, mitä oikein pitäisi ajatella loanheitosta, jota Assangea raiskauksesta syyttävät ruotsalaisnaiset ovat saaneet internetissä niskaansa.

Että miten tuntuikin niin mahdottomalta saada otetta Assange-jupakasta? Ja miksi esimerkiksi Englannissa näyttäisi olevan itsestään selvää, että kyse on jonkinlaisesta salaliitosta?

"Ruotsissa tapausta sentään pidetään sellaisena, että sille kuuluisi normaali oikeuskäsittely", Koljonen sanoo työhuoneellaan Tukholman Södermalmilla.

Koljonen ja kaverit pohdiskelivat twiiteissään, että Assangen tapauksessa mitä ilmeisimmin liikuttiin syvällä seksin harmaalla alueella. Jossain, mistä vaietaan – ja juuri vaikeneminen on yksi suurimmista ongelmista.
(...)


Loistava aloite!



Samasta aiheesta:

27. joulukuuta 2010

Wikilanka

HS 22.12.2010: Sofi Oksanen: Ulkopoliittinen kondomi
(...)
Seksuaalirikosten tuomioiden tiukentamiseen tähtäävässä keskustelussa mallimaana on pitkään pidetty Ruotsia. Minä en voi enää tehdä niin, sillä Ruotsi on osoittanut, että sen seksuaalirikoslainsäädäntöä voidaan käyttää ulkopoliittisiin tarkoitusperiin tavalla, joka pilkkaa uhreja ympäri maailman.
(...)


En tiedä sen kummemmin kuin tekään, tekikö Assange sen, mistä häntä syytetään. Hän on tietenkin syytön, kunnes toisin todistetaan. Mutta sen tiedän, ettei mikään tapauksesta kerrottu sinänsä ole millään lailla ruotsalaisnaisten syytteet tai Ruotsin oikeuslaitoksen toiminnan kyseenalaistavaa.

Näistä syistä:

  1. Yksi paha teko ei oikeuta toista

    Se, että jossain päin maailmaa meidänlaisiamme ihmisiä kidutetaan hirvittävillä tavoilla, ei tarkoita, että länsimaissa saisi tehdä mitä vain. Se, että raiskaamisesta epäilty kuuluisa jäbä jätettäisiin Ruotsissa syyttämättä ja tapaus tutkimatta, ei millään lailla hyödyttäisi Kongon kidutettuja naisia. Päinvastoin.

    Jos tässä jotain loukkaavaa on, se on tietenkin se, että Interpol ei pane samaa energiaa myös maailman lukemattomien muiden seksirikoksesta epäiltyjen ihmisten jahtaamiseen.

  2. Ei raiskaus aina näytä siltä kuin elokuvissa

    Väkivallan ja rajojensa rikkomisen kohteiksi ehkä joutuneet ihmiset eivät aina käyttäydy sisäsiististi ja rationaalisesti. On täysin mahdollista, että he twitteröivät "mahtistyypistä" ja kiroavat "huonoa panoa".

    Kun kyseessä on "harmaa raiskaus" - siis sellainen verraten väkivallaton seksuaalirikos, jossa toisen rajat murretaan hitaalla hivuttamisella pikemminkin kuin vaikka napakalla nyrkiniskulla - sitä ei yleisen käsityksen mukaan sovi kutsua "raiskaukseksi". (Tämän määritelmän mukaan "oikea raiskaus" sitten taas olisi kai lähinnä sellainen hyvin selkeä tapaus, jossa pyhäkoulusta palaavan viljanvaalean neitseen kimppuun kävisi maahanmuuttajamies puukkoineen.)

    Raiskaussyytteen nostaviin ihmisiin ei välttämättä suhtauduta kovinkaan rakentavasti. Osaksi tämä johtuu naisia kohtaan tunnetuista ennakkoluuloista, osaksi ihan tapausten itsensä rakenteesta: "harmaata raiskausta" on jo tapauksen luonteen takia hyvin vaikea todistaa. Kun jälkiä ei jää, siinä on melkein aina sana sanaa vastaan.

    Jos olet nainen, vastaa tähän: jos sinua lähenneltäisiin niin kuin Assangen syytetään lähennelleen - uskaltaisitko nostaa syytteen? Miten lähipiirisi todennäköisesti sinuun sen jälkeen suhtautuisi? Niinpä niin.

    Jos olet mies, vastaa tähän: Jos heräisit esimerkiksi siihen, että naisesi olisi tunkenut sormensa perseeseesi, etkä olisi etukäteen antanut siihen lupaa - uskaltaisitko edes oman pääsi yksinäisyydessä ajatella, että sinut on raiskattu? Niinpä niin.

  3. Syyttäjän motiivit ovat epäolennaiset
    Erittäin todennäköisesti Assangen syyttämisessä on poliittinen motiivi taustalla. Haloo: hänhän on vihoissa maailman mahtavimman suurvallan kanssa! Milloin viimeksi muka maailman valtaapitävät ovat näin piitanneet naisten oikeuksista?

    Mutta nyt tulee knoppi: Entä sitten? Vaikka Assange todennäköisesti on tuomiolla yksinomaan Wikileaksin tähden, ei sillä ole mitään merkitystä hänen mahdollisen syyllisyytensä kannalta. Jos (jos) hän on raiskannut ne naiset, niin hänet on siitä tuomittava, Wikileaksia tai ei. Kaikki muuhan merkitsisi sitä, että yleishyödyllisen palvelun pystyttäminen muka antaisi oikeuden toisten riistämiseen!

  4. "Framing the guilty party"

    Sellainen asia on olemassa kuin framing the guilty party. Se tarkoittaa sitä, että jos ihmistä ei jostain syystä voida syyttää sellaisesta, mistä häntä oikeasti tahdottaisiin syyttää, niin syyttäjät kaivavat esiin jonkin toisen rikoksen B. Mutta eihän se tarkoita, että syytetty olisi automaattisesti viaton tähän asiaan B!

    Jos syytteissä ei olisi yhtään mitään perua, jos ne olisi kokonaisuudessaan vain nyhjäisty täysin tyhjästä ilmasta - niin kaipa sitten olisi samalla vaivalla tekaistu jotain huomattavasti raflaavampaa ja suureen yleisöön vetoavampaa. Aika harva ihminenhän valitettavasti osaa pitää nukkuvan kimppuun käymistä "oikeana raiskauksena".


Emme tiedä, onko Assange syyllinen vai ei. Mutta tämä asia on selvä: naisten oikeuksia ei saa myydä. Ei ole mitään niin tärkeää asiaa, että sen varjolla saisi tehdä meille väkivaltaa. Ei yksikään asia ole niin merkittävä tai tärkeä.


Samasta aiheesta:

26. joulukuuta 2010

Ja ihmisillä hyvä tahto

HS 26.12.2010: Setan toimiston ikkunat rikottiin yöllä Jyväskylässä

Jyväskylän Seta ry:n toimiston ikkunat rikottiin harjalla hakkaamalla tapaninpäivän vastaisena yönä, yhdistys tiedotti sunnuntaina.

Toimisto sijaitsee kaupungin keskustassa Vapaudenkatu 4:ssä. Talosta rikottiin kaksi Setan ikkunaa, mutta muut ikkunat säilyivät ehjinä.
(...)


Minua ei lakkaa ihmetyttämästä, että tässä maailmassa, jossa joka päivä tehdään kaikenkarvaisia veritöitä, riistoa ja hirveyksiä - jotkut vitun lattapäät silti jaksavat pitää homoja niin pahoina tai pelottavina ihmisinä, että arvelevat heidän asioitaan ajavan järjestön toimitilojen turmelemisen olevan jotenkin nokkela idea.

24. joulukuuta 2010

Raskain juhla

Minulle itselleni oli taannoin vapauttava kokemus tajuta, että joulun ei tarvitse olla rentouttava juhla. Usein olen joulun jäljiltä aivan rättiväsynyt, vittuuntunut ja voimaton - no, nyt ymmärsin, että sehän on ihan okei. Sellaista on elämä ja aivan erityisesti perhe-elämä. Se on hienoa - mutta taivaan tähden, ei se aina ole kovin rentouttavaa.


Pidän kyllä kovasti joulusta. Pidän lämmöstä ja valosta, yhteyden ja hartauden tunteesta, elämän saarekkeesta pimeän ikitalven keskellä. Joulu on elämän ja lapsen juhla, siinä me juhlistamme pyhintä ja arvokkainta tietämäämme asiaa. Joulu kuuluu rakkauden valtakuntaan.

Mutta en teeskentele: ei meidän perheen, ei minkään elämäni perheistä, joulu ole koskaan ollut sellainen kuin markettien kuvastoissa. Meillä on aina stressattu, riidelty ja säädetty; masennuttu ja uuvuttu. Niin varmaan teilläkin, ainakin joskus.

Minä luulen, että ei kellään muullakaan ole mitään täydellistä unelmajoulua. Samat nalkuttavat appiukot, aivovammaiset anopit, urvelot aviomiehet ja kiukuttelevat lapsoset niillä kaikilla muillakin perheillä on. Kuolema ja sairaus eivät kunnioita joulua. Ristiriidat nousevat pintaan ja yhteensopimattomat luonteet kolisevat vastakkain, omat kurjat perhesalaisuutensa on melkein joka perheellä. Pahimmillaan se satukirjan joulu voikin olla suoraan Grimmin saduista...

Minä sanon, että joulun tekeminen itselleen ja perheelleen (millaiselle perheelle vain) on kyllä rakkauden työ. Se voi olla hauskaa ja mukavaa puuhaa. Mutta jos jouluvalmistelut tehtyäsi sinua väsyttää etkä ainakaan tunne itseäsi rentoutuneeksi - sekin on ihan okei. Sinun ei tarvitse elää marketin kuvastossa. Sinun ei tarvitse tuntea mitään, mitä et oikeasti tunne.


Tietty asia voi olla samaan aikaan sekä hieno että kuluttava; palkitseva että hyvin, hyvin raskas. Ne ovat molemmat sen asian tosia ominaisuuksia, ne ovat voimassa yhtä aikaa. Ainakin minulle sen tajuaminen oli helpottava asia.


Iloista ja rauhallista joulua kaikille!



Samasta aiheesta:

16. joulukuuta 2010

Joululahjamuistutus

Kukaan aikuinen ei suurin surminkaan halua enempää turhaa rompetta kotiinsa. Joten pane sinäkin joululahjarahasi johonkin hyödyllisempään! Vaikka Plan-kampanjaan:

Plan-kampanja: Koska olen tyttö
Planin Koska olen tyttö -kampanja parantaa erityisesti tyttöjen koulutustasoa ja suojelua. Kampanja kestää vuoteen 2015. Kampanjalla Plan tukee vahvasti YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamista.

Harvoin olen muuten nähnyt missään niin hyvin kiteytettyinä sukupuolipolitiikan olennaisimpia kysymyksiä kuin Planin sivuilla. Katsokaa vaikka itse:

Sukupuoli:

Köyhyys on sukupuolittunut ilmiö: maailman köyhistä kuusi kymmenestä on naisia, ja naisten – puolen ihmiskunnan – hallussa on prosentti kaikesta maailman vauraudesta.

Naisten ja tyttöjen köyhyys johtuu useimmiten siitä, että heidän perusoikeutensa eivät toteudu. Sukupuoleen perustuva syrjintä siis ylläpitää köyhyyttä, ja vastaavasti köyhyys ajaa tyttöjä ja naisia asemaan, jossa he eivät voi pitää kiinni oikeuksistaan.
(...)


Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen:

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen (gender mainstreaming) tarkoittaa toiminnan kehittämistä niin, että pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon sisällytetään kaikkeen organisaation normaaliin työskentelyyn.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on olemassa olevan kokemuksen, tiedon ja työvälineiden hyödyntämistä. Tärkeää on, että se ei ole irrallinen hanke vaan uudenlainen tarkastelutapa jokaisen tehtäviin.

Sukupuolinäkökulma tarkoittaa, että tarkastellaan sukupuolen ja sukupuolierojen merkitystä yhteiskunnan rakenteeseen ja toimintaan sekä ihmisiin yhteisön jäseninä. Sukupuolinäkökulma auttaa meitä havaitsemaan, että tytöillä ja pojilla, naisilla ja miehillä on monilta osin toisistaan poikkeava asema yhteisössä ja siten myös erilaiset tarpeet ja toiveet.

On tärkeää huomata, että gender tai sukupuoli ei ole yhtä kuin naiset. Tämän päivän sukupuolinäkökulma huomioi asenteiden ja roolien vaikutuksen niin miehiin kuin naisiin.
(...)

9. joulukuuta 2010

Wikihmettely

HS 7.12.10: Ruotsalaissyyttäjä: Assange-jutun taustalla ei salaliittoa

"Julian Assangeen kohdistuvaa oikeusprosessia Ruotsissa ajava syyttäjä Marianne Ny kiisti tiistaina, että Assangesta annettu pidätysmääräys liittyisi millään tapaa Wikileaksin toteuttamiin arkaluontoisiin tietovuotoihin. Ny sanoi Aftonbladetille, että epäilyt kohdistuvat Assangeen henkilökohtaisesti, eivät hänen johtamaansa järjestöön.

Ny kiisti myös arviot siitä, että kyseessä olisi Assangeen kohdistuva mustamaalauskampanja.

"Ei ole mitään näyttöä siitä, kyseessä olisi salaliitto (Assangea vastaan)", Ny sanoi.

Myös ruotsalaisnaisten asianajaja korosti, ettei Assange ole tapauksessa tuomiolla Wikileaksista."


Nyt kun olemme kyllin naureskelleet tuolle viimeiselle lauseelle, mietin, että raiskauksethan ovat joka tapauksessa pirun vaikeita todentaa. Ihmiset eivät myöskään helposti miellä muita kuin puskaraiskauksia tai muita raakoja pakottamisia raiskauksiksi.

Joten jos kyseessä siis olisi ollut nimenomaan näiden naisten - eikä esim. suurvaltojen - henkilökohtainen salaliitto, niin kaipa heidän sitten olisi saman tien kannattanut syyttää Assangea paljon suuremmasta ja selkeämmästä väkivallasta? Siis sellaisesta (anteeksi ilmaus) raiskaus-raiskauksesta, että se laarin pohjimmaisinkin lehdenlukija olisi valmis yhtään epäröimättä kutsumaan sitä raiskauksen nimellä?


Kuten Tiger Beatdown sen paremmin sanoo:

"You guys, why are these women engaging in the (risky, socially consequential, unlikely-to-succeed) act of charging a socially prominent man with lots of supporters of sexual assault? They’re spies, right? Or they’re feminists who go around tricking men into having sex with them so they can make rape accusations? Whatever the case may be, it sounds like this is totally just about broken condoms, of all things! HOW BIZARRE!




Samasta aiheesta:

8. joulukuuta 2010

Wikivuoto

Wikileaksin Julian Assange on nyt pidätettynä:

HS 7.12.10: Wikileaksin Assange pysyy vangittuna, vastustaa luovutusta

Wikileaks-sivuston perustaja Julian Assange on määrätty vangittavaksi Britanniassa. Hänet halutaan Ruotsiin, jossa häntä epäillään raiskauksesta, seksuaalisesta ahdistelusta sekä laittomasta pakottamisesta. Assange vastustaa luovutustaan.

Poliisin mukaan Assange pidätettiin aamupäivällä poliisiasemalla, jonne hän oli saapunut vapaaehtoisesti. Hänen vangitsemisestaan päätti brittiläinen tuomioistuin iltapäivällä.
(...)



Ainakin Guardian-lehden mukaan Assangea vastaan nostetut syytteet ovat vakavampia kuin aikaisemmin oli mainittu:


(...)
The fourth charge accused Assange of having sex with a second woman, Miss W, on 17 August without a condom while she was asleep at her Stockholm home.
(...)


Sanotaan näin: näinhän maailman pitäisikin toimia: että kun ukkelia (tai akkelia) epäillään raiskauksesta tai muusta seksuaalisesta vahingoittamisesta, asia otetaan niin vakavasti, että tyypistä annetaan kansainvälinen pidätysmääräys.

Jotenkin epäilen, että Yhdysv- siis Ruotsilla ei ehkä aivan ole tässä näiden neljän naisen oikeus sinä päällimmäisenä motiivinaan. Mutta olisihan se hienoa, jos olisi.



Samasta aiheesta:

1. joulukuuta 2010

Tosisuuntima

HS 1.12.10: Johanna Korhonen: Naisten tuhoamisesta

(...) Maailmasta puuttuu nyt noin 100 000 000 naista. Heidät on joko estetty syntymästä tai saatettu kuolemaan: Heitä on vauvoina hoidettu huonosti, heidän ruokansa on tyttöiässä annettu toisille, heitä ei ole viety lääkäriin, he ovat menehtyneet tarpeettomasti synnytyksessä tai kohdanneet pakkoprostituoidun surkean kuoleman väkivaltaan tai aidsiin.

Maailmassa on viidenkymmenen viime vuoden aikana kuollut naisia ja tyttöjä sukupuolensa takia enemmän kuin miehiä 1900-luvun kaikissa sodissa yhteensä. Meneillään on naisten ja tyttöjen joukkotuhonta. (...)


Olen joskus puhunut paradigman muutoksesta. Tarkoitan sillä sitä, että maailman pelastamiseksi meidän on omaksuttava kokonaan uusi ajattelutapa: meidän on opittava näkemään naisten riisto niin omassa elämässämme kuin koko maapallon tasolla. Sen sorron näkemisen kautta on jäsennettävä kaikki muu.

Tällä hetkellä, nyt, naisten oikeuksien toteutuminen on tärkeämpi asia kuin mikään muu. Mikään muu poliittinen, taloudellinen ja humanitäärinen kysymys ei ole yhtä merkittävä. Kaikki muu on sille alisteista: Maailman köyhät ovat naisia. Ilmastonmuutoksesta kärsivät eniten köyhät, eli naiset. Maailman väkivallasta järjetön osa kohdistetaan naisiin. Maailman työläiset ovat naiset.

Vaikka naisviha ei ole noiden riiston muotojen tyhjentävä syy, naisten sorto on niiden kaikkien läpi kulkeva paha lanka.


Joskus nuorempana uskoin vielä siihen soopaan, että kaikki suuret yhteiskunnalliset mullistukset olisi muka jo mullisteltu, että "nykynuoret" eläisivät moraalityhjiössä, aatetta vailla. Mutta oikeasti ne kaikki muut aatteet - kommunismit ja hippiliikkeet - olivat pelkää alkulämmittelyä tälle, vanhimman ja pahimman sorron poistamiselle.

Tuhannen vuoden päästä tämä aika muistetaan vain tästä.

27. marraskuuta 2010

Väkivallan puntari

Väkivallan pahuus määrittyy kudosvaurion perusteella. Vaikka sekä nipistäminen että päähän potkiminen ovat väärin, on aina parempi nipistää kuin potkia päähän. Missään tapauksessa ei ole sama asia, nipistääkö joku vai potkiiko päähän.

Erityisesti lähisuhdeväkivallasta puhuttaessa tämä väkivallan eri lajien ero tuntuu monen mielessä hämärtyvän. Raavaan 120-kiloisen miehen suoraa tupiinvetolyöntiä pidetään samanveroisena asiana kuin 50-kiloisen naisen läimäytystä. Tämä on täysin älytöntä.

Nyt: on väärin käydä fyysisesti toisen ihmisen kimppuun, paitsi itsepuolustukseksi. (Itsepuolustustilanne on se ja vain se tilanne, jossa kimppuusi fyysisesti käydään eikä sinulla ole mahdollisuutta vahingoittumatta tai ollenkaan lähteä tilanteesta.) Jos ihminen fyysisesti käy toisen kimppuun eikä se ole itsepuolustustilanne, hän tekee aina väärin. Siis sekä edellisen esimerkin läimäyttävä nainen että hakkurimies tekivät molemmat väärin. Mutta on ensiarvoinen tärkeää tajuta, että mies teki enemmän väärin. Läimäyttäminen on todella pelkurimaista ja paskaa käytöstä. Mutta aikuisen miehen lyönti voi tappaa. Se voi aiheuttaa aivovaurion. Joka tapauksessa lyötäessä kudosvauriota syntyy merkittävästi enemmän kuin läimäytettäessä. Siksi on enemmän väärin lyödä kuin läimäyttää.

Huomaa, että tässä ei ole kyse sukupuolesta. Tässä on kyse käytetystä voimasta. Jos 50-kiloinen nainen täysillä tallaa maassa makaavan miehen naamaa, hän tekee pahemman teon kuin naisensa käsivarren nahkaa nipistävä 120-kiloinen mies. Molemmat toimivat väärin, mutta tässä tilanteessa nainen tekee suuremman rikoksen.

Vastaavasta syystä fyysinen väkivalta on pahempaa kuin henkinen. Ensinnäkin, kaikki fyysinen väkivalta on aina samalla myös henkistä väkivaltaa. Se on paitsi kudosvaurion tuottamista, myös uhrin kontrollointia pelolla. Toisekseen, "pelkässä" henkisessä väkivallassa uhrin fyysinen ruumis - elämän jatkumisen konkreettinen elinehto - ei suoraan vahingoitu. Lisäksi henkiseltä väkivallakolta uhrilla on aina mahdollisuus paeta - ehkä pieni, mutta kuitenkin oikea mahdollisuus. Fyysisessä väkivallassa tekijä saattaa riistää uhrinsa hengen - siis lopettaa tämän ainokaisen elämän. Väkivaltojen pahuuserot ovat siis tyystin eri kertaluokkaa. Siis pahakaan vittuilu ei oikeuta vetämään ketään turpiin.


Lapsille tosiaan opetetaan, että kaikki toisten kimppuun käyminen on yhtä pahaa. Mutta aikuisen on jo tajuttava, että toisiaan tukistaville ja nipistäville taaperoille asiat onkin syytä esittää hiukan rajoitetummin kuin aikuisille.

22. marraskuuta 2010

Katkera kalkki

Luin tuossa muuannen kolumnin ja sitten sen saamat kommentit. Kirjoittaja oli jutussaan ilmaissut feministisiä mielipiteitään eräästä asiasta, joten kirjoitus olikin välittömästi saanut alleen aimo tukun tuohtuneita anokommentteja:

"Selvästi tästä kuultaa feministin tyypillinen katkeruus läpi! Te femakot aina plää plää plää, jötö jötö jöö."

Tämä nimenomainen dissaustapa ihmetyttää minua. Ei siis antifemakkomölinä tietenkään - sehän on vakiona annettu - vaan katkeruuden käyttäminen lyömäaseena. Minusta se on nimenomaan naisten haukkumiseen käytetty sana:
"Aijai, nainen! Mitä pääsi käymään! Nyt kuuluu sanoistasi vähän viitettä siihen suuntaan, että sähän olet ehkä katkera!"

Katkeran naisen pitäisi hävetä, sillä katkeraksi syyttäminen on melkein yhtä paha asia kuin miesvihaajaksi syyttäminen. Miesvihaaja on Ilmestyskirjan peto eikä Katkera ole paljoa parempi. Mutta miksi on valittu juuri tämä sana?

Ensinnäkin, miksi miehiä ei haukuta "katkeroituneiksi"? Siis sanota "katkeroiksi" niin, että se olisi haukku? Esimerkiksi näin: "Kake löi vaimoaan. Selvästi katkeroitunut ukko!" Tai näin: "Herra kenraali Make aloitti sodan. Selvästi äijä oli vaan katkera, kun nuoret miehet ovat sitä komeampia." Tai arkisemmin näin: "Kuule Åke, pitäisiköhän sun tehdä elämällesi jotain, sen sijaan, että vain katkeroidut avioerostasi?"

Toisekseen, miksi katkerana oleminen ylipäänsä olisi niin paha asia? Katkeruus on kurja tunne ihmiselle itselleen, mutta eihän se ole mikään muihin ihmisiin vaikuttava käytösmoka. Mitä siitä muut katkeraa moittimaan?


Katkeroituminen ei tietenkään pidemmän päälle ole kovin rakentava tapa suhtautua vastoinkäymisiin: jos on mahdollisuus muuttaa olosuhteitaan, katkeruudessa vellominen on pelkästään tyhmää. Mutta eihän katkeruuden tuntemisessa sinänsä ole mitään epäjohdonmukaista. Jos ihminen kokee, että häntä on kohdeltu väärin - että häneltä on viety jotain hänelle kuuluvaa, että hänelle on tehty pahaa siten, ettei hän voi sitä pahaa kostaa eikä saada siitä hyvitystä - niin onhan ihan luonnollista tuntea katkeruutta.

Joten joku ihminen on katkera, ehkä hänellä on syytäkin.



Samasta aiheesta:

17. marraskuuta 2010

Nunnan nännit

Miehen äly on kuin nunnan nännit: kiva, mutta pohjimmiltaan tarpeeton jäänne. Naisen, naaraan, taas on pakko olla älykäs, jotta laji selviäisi.


Ihmisperheen perusmuoto on äiti + äidin lapset. Isästähän ei alkukantaisemmissa olosuhteissa aina ole tietoa, eikä biologinen yhteys miehen ja tämän lapsen välillä ole yhtä itsestäänselvästi havaittavissa kuin äidin ja äidin lapsen. Nisäkkäillä uros ei muutenkaan yleensä ole ollenkaan niin kiinnostunut hoivaamaan pentuja kuin naaras, epäilemättä johtuen sukupuolten vähän erilaisesta lisääntymisstrategiasta: Koska naaraan lisääntyminen on urokseen verrattuna niin hidasta ja vaivalloista, sen kannattaa panostaa lapsensa suojelemiseen ihan eri lailla kuin kukasta kukkaan liitelevän uroksen.

Kukaan ei tietenkään tiedä, millaisia olimme aikojen alussa. Mutta jossain vaiheessa, jotenkin, heiveröisen apinalajimme selviytymisstrategiaksi tuli äly. Meillä ei ole suurta voimaa, ei sarvia eikä hampaita; mutta kehitimme isot ja mutkikkaat aivot.

Mitä älykkäämpiä meistä tuli, sen avuttomammiksi tulivat vauvamme. Useimmat muut nisäkäsvauvathan syntyvät meihin verrattuna varsin valmiina: niilläkin on oppiaikansa, mutta meihin verrattuna ne saavuttavat useimmissa asioissa aikuiseen yksilöön verrattavissa olevan toimintakyvyn hyvin pian.
Älykäs ihminen kuitenkin syntyy raakileena. Ihmisellä on aivan yksinkertaisesti liikaa opeteltavaa ja ohjelmoitavaa, että se työ voitaisiin tehdä jo kohdussa. Ihmisen pentuja on siis niiden syntymän jälkeen suojeltava, hoivattava ja opetettava pitkään.


Ihmisen pentujen ensisijaisen suojelijan, äidin, on siis oltava älykäs. Hänen on oltava nokkela ja nopea. Emon ensimmäinen työ on suojella pentujaan ja hankkia niille ruokaa. Se on vaativa tehtävä, jossa tarvitaan ongelmanratkaisukykyä ja päättelytaitoa. Emon toinen tehtävä, kunhan penskojen hengen kulkeminen on turvattu, on opettaa lapselleen maailman tavat. Tämä vaatii kommunikaatiokykyä ja (lopulta) kieltä.

Savannin oloissa tyhmä äiti on huono äiti. Nopea, nokkela, juonikas ja ovela naaras pystyy todennäköisesti tarjoamaan pennuilleen paremman suojan kuin taliaivo. Fiksu naaras saa pentunsa todennäköisemmin aikuisiksi ja itse lisääntymään kuin vähemmän fiksu. Älykkyys on siis naisessa hyvä ominaisuus ("hyvä" merkityksessä: sellainen, jota "evoluutio suosii").

Uroksen taas ei välttämättä tarvitse olla yhtä älykäs kuin naaraan. Isä on ihmisperheessä ilman muuta hyvä lisä: hän auttaa vähän ruuanhankinnassa ja suojelee perhettään. Tarvittaessa - esimerkiksi emon menehtyessä - hän voi tietenkin ottaa monet äidin työt harteilleen. Mutta siittämistä lukuunottamatta hän ei ole perheelle välttämätön kapistus. Siksi hänen älynsä ei samalla lailla ole selviytymisemme ehdoton edellytys.

Muinaisten äitiemme kautta meistäkin on siis tullut älykkäitä; miehistämme sitten meidän ohessamme.


(No ei. En tietenkään oikeasti ole tätä mieltä. Ihmislajilla sukupuolet ovat keskenään niin samanlaiset, ettei ole mitään syytä sille, että urosten olisi oltava naaraita tyhmempiä. Mutta tämä osoituksena siitä, että kääntämällä totutut ajatusmallit päälaelleen, voi saada aikamoisia oivalluksen hetkiä: aivan tasan yhtä hyvin voidaan päätellä näin päin.)



Samasta aiheesta:

14. marraskuuta 2010

Amatsoni-isät

HS 14.11.10: Moni-isäisyys yleistä Amazonin kulttuureissa

Moni-isäisillä kansoilla naiset voivat pitää monia rakastajia ja kaikkia rakastajia pidetään osittain lapsen isinä.

(...)

Miehiä paheksuttiin, jos he olivat mustasukkaisia vaimojensa suhteista ja toisaalta naisia pidettiin outoina, jos heillä ei ollut ulkopuolisia suhteita.

Walkerin mukaan moni-isäisyys oli järjestelmä, josta kaikki hyötyivät. Kaikki "isät" osallistuivat enemmän tai vähemmän lapsen kasvatukseen. Heimosodat olivat yleisiä, joten jos lapsen oikea isä kuoli, joku muista isistä saattoi ottaa hänen paikkansa.


Mitenköhän hömppäsiiven evobilsailijat tämän selittävät?



Samasta aiheesta:

13. marraskuuta 2010

Keisarin uudet vaatteet

Kauniimpi sukupuoli on nyt näemmä blogissani pinnalla. Lähestyvän isänpäivän kunniaksi tässä vielä kolme erinomaista kirjoitusta: pojista, miehistä ja isistä.

  • Aaltopahvia: Kuuntelemisen oppitunti
    Oletteko te koskaan miettineet, millainen maailma olisi, jos miehillä olisi samanlainen vapaus ilmaista tunteitaan kuin naisilla? Oletteko te koskaan miettineet, millainen maailma olisi, jos naisilla olisi samanlainan oikeus tulla kuulluiksi kuin miehillä?

    Minä mietin sitä päivittäin.

    Mietin erityisesti luokkahuonetta, niitä nuoria, joista tulee meidän tulevaisuutemme yhteiskunta. He rakentavat sen. Mutta onko mikään muuttunut?

    Luokassa puhuu yhä useimmiten juuri poika, eikä hän tee sitä puheenvuoroa viittaamalla pyytämällä. Se hiljainen viittaava tyttö joutuu pysymään hiljaa, koska hän on kiltisti, eikä häntä tarvitse oikaista. Pojat saavat huomiota lähinnä vaatimalla oikaisemista, tekemällä rikkeitä ja koettelemalla rajoja. Äijätoimilla. Jos kuitenkin syntyy keskustelu, tulevat useimmat puheenvuorot lopulta tytöiltä. Pojilta tuntuu puuttuvan joko kyky tai uskallus ääntää sitä, mitä he ajattelevat. Ei ole lainkaan tavatonta, että erittäin mielenkiintoisia ajatuksia aineeseen kirjoittanut oppilas saattaa pitää ajatuksiaan aivan kelvottomina, jopa typerinä.


  • Megafoni/Katariina Mäkinen: Miesliike nyt?

    Feminismin vastustajista puhuttaessa on heti aluksi huomattava, että heidän käsityksensä feminismistä on usein varsin erikoinen. Feminismi, johon he tekevät eroa, vaikuttaa hyvin erilaiselta kuin tämänhetkinen globaali feministinen liike ja feministisen teorian, tutkimuksen ja poliittisen toiminnan todellisuus. Antifeministeille feminismi tuntuu tarkoittavan esimerkiksi joko a) naisten etujen puolustamista, b) oletusta siitä että naiset ovat miehiä parempia tai c) sukupuolen “todellisen olemassaolon” kieltämistä. Feminismiin sisältyvä koko sukupuolijärjestelmän kritiikki jää usein täysin huomiotta samoin kuin se, että juuri feministit ensimmäisinä esittivät myös miehen olevan sukupuoli ja kyseenalaistivat valmiit oletukset siitä, mitä miehen tulisi olla, samoin kuin sen, että hierarkkinen ero sukupuolten välillä olisi historiallisesti välttämätön maailmaa ja ihmisten välisiä suhteita jäsentävä tekijä.
    (Via Aaltopahvia)

  • Vihreiden isien manifesti: Olen isä, olen olemassa
    Isästä puhuttaessa on kyse usein sukupuolesta, miehestä. Isän puuttuessakin puhutaan miehen mallin puuttumisesta. Äidin puuttuminen ei ole naisen mallin puuttumista. Äitiys on olemista lapsen kanssa; hoivaamista, auttamista ja huolenpitoa.

    Tervetuloa oikealle vuosituhannelle.

    Isät haluavat olla lasten kanssa. Isät haluavat olla lähellä lapsiaan. Ei yhteiskunnan painostuksesta, vaan siksi, että mekin paitsi kasvatamme lapsiamme rakkaudella, olemme iloisia siitä muutoksesta ja kasvusta, jonka lapset saavat meissä aikaan.

10. marraskuuta 2010

Miehen mitalla

Tiedättekö, mitä Suomi tarvitsee? Suomi tarvitsee miesasiamiehiä. Siis - kunnollisia sellaisia. Esimerkiksi lehtori Timo Marttala puhuu hyvää asiaa:

YLE 13.10.10: Miehisyyden mallia pitäisi monipuolistaa

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun yhteiskuntatieteiden lehtorin Timo Marttalan mukaan moni mies voi kokea vallitsevan mieskulttuurin rajoittavaksi, jos esimerkiksi ammatinvalintaa ei voi tehdä vapaasti ilman yhteiskunnan paineita.

- Meillä on "miesten ja naisten" ammatteja ja koulutusaloja, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, että naiset kiinnostuvat useammin hoitoalasta ja miehet teknisistä aloista. Siinä vaiheessa siitä tulee ongelma, jos mies ei uskalla hakea hoitoalalle siksi, että kokee, ettei oma suuntautuminen tai valinta sovi vallitseviin odotuksiin miehenä olemisesta, Marttala sanoo.

(...)

- Jos mies omii kritiikittömästi sen mieskuvan, mikä yhteiskunnassa on vallalla tai mitä mieskulttuuri ylläpitää, niin elämä voi käydä ahtaaksi. Ylipäätään ei ole kovin rakentavaa elää elämää rajoitusten ja negaatioiden kautta, pohtimalla mitä en voi tehdä, koska olen mies.

Tasa-arvokeskustelussa unohdetaan helposti se, että miesten kiistämättömät ongelmat (kuten lyhempi eliniänodote, miesten miehiin kohdistama väkivalta) eivät ole naisten vika. Ne ovat onneton ja kauhea asia, mutta ne eivät johdu mistään, mitä naiset tekisivät. Tietenkään kukaan ei ole mies tyhjiössä, mutta esimerkiksi elinajanodotteeseen vaikuttaa ensisijaisesti se miestenkeskinen äijäkulttuuri, jossa rehujen pureskelu ja terve jumppaaminen ovat akkain kotkotuksia.

Jos mies on hyvä sydämelleen, ne jotka hänet vaativat siitä tylyimmin tilille, ovat toiset miehet.

6. marraskuuta 2010

Back to Basics

Kirjoitin taannoin siitä, kuinka naisten oikeuksien puolustaminen helposti jää muiden hyvien asioiden ajamisen jalkoihin. Niin kuin kamaa hamstraava tavaraintoilija, feministikin saattaa huomaamattaan kasata kaikenlaisia muita velvoitteita ja vaateita asiansa päälle. Silloin feminismi - siis naisten oikeudenmukaisen kohtelun vaatiminen - ei enää näytäkään niin kriittiselta tai olennaiselta asialta. "Onhan toki muilla asiat paljon huonommin kuin meillä! Homoja sorretaan, köyhiä sorretaan, mustia sorretaan. Miten minä voisin kehdata vaatia vanhempainkustannusten jakamista, kun muualla maailmassa lapset kävelevät miinoihin?"

Ne muut, ne ovat kaikki maailman muut ihmiset.

Violet Socks: Feminism is no longer about sexism at all
(...)
Notice anything else? Like maybe the fact that this isn’t a definition of feminism at all? Feminism is a movement and political philosophy that addresses the systematic oppression of females because they are female. What WisCon is offering up instead is just a general definition of liberal social justice. Sexism isn’t even mentioned.
(...)


Luulen itse, että feminismin vähättely on osa kiltin tytön syndroomaa. Se on halua pysytellä näkymättömänä - kurjassa turvassa mutta kuitenkin turvassa. Puolustamalla naisten sijaan muita huono-osaisia ryhmiä naisen ei tarvitse vaatia mitään itselleen. Hänen ei tarvitse olla se ikävä akka, ilonpilaaja, järjen inha ääni.

(...)
It’s fascinating the extent to which women have been shamed out of even claiming a movement to address sexism. We just aren’t allowed to have that. Too strident. Too pushy.
(...)

On tietysti oikein puolustaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä. On syytä tajuta keskenään risteävien sortomekanismien olemassaolo ja omat etuoikeudet (ihminenhän voi samaan aikaan olla sekä sorrettu että etuoikeutettu). Mutta näin niin kuin muistutuksena itselleni ja muille: sitä muiden puolustamista ei tarvitse tehdä itseä tai omaa väkeä dissaten.



Samasta aiheesta:

3. marraskuuta 2010

Syyn ja seurauksen laki

HS 31.10.10: Väitös: Syytökset väkivallasta eivät ratkaise huoltajuusriitoja

Yleinen väite siitä, että äiti voittaa avioeroriidan käräjillä syyttämällä isää väkivallasta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ei pidä tuoreen väitöstutkimuksen mukaan paikkansa.

Huoltajuusriitoja tutkinut Teija Hautanen havaitsi, että väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat kiistat.

Hautasen mukaan tuomioistuimissa väkivallasta vaaditaan muutakin näyttöä kuin toisen vanhemman kertomus. Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi.

(...)


Tämähän ei oikeastaan ole hyvä uutinen. Tai siinä on hyvää se, että tutkimus ehkä vihdoin panee tutin sen väsyttävän, poliittisesti ylikorrektin vinkunan suulle, että kaikki avioeroa hakevat naiset automaattisesti tehtailisivat perusteettomia hakkaussyytöksiä miesparkojensa päänmenoksi.

Tuo kohta - "Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi" - on kuitenkin huonompi homma. Miehen väkivaltaisuuden naistaan (ja tietenkin myös lastaan kohtaan!) pitäisi suoraan vaikuttaa siihen, missä määrin hänellä on oikeus olla osa lapsensa elämää. Ihan yksinkertaisesti: Jos mies hakkaa lapsensa äitiä, mies on väistämättä huono isä.

Perhettään hakkaava mies on pelkkä läheisiään nakertava rutto-orava, syöpäläinen ja elätti. Jos mies hakkaa, hänen pitäisi menettää perheensä. Hakkaajamies on suljettava ulos kylmään, perheen lämmön ulkopuolelle. Hänet on erotettava perheestä, pakotettava olemaan yksin itsensä kanssa. Tai ehkä pikemminkin vielä niin päin, että ketään muuta ei tule pakottaa elämään hänen itsekkyytensä ja heikkoutensa piirissä.


(Nyt varmaan palat halusta huutaa, että hakkaavathan ne naisetkin! Ja että se on Jupiterin kokoinen ongelma, ja että itse asiassa meidän pitäisikin puhua hakkaavista naisista! Koska ne ovat yhteiskunnallisesti suurin epäkohta, tai jotain.

Mutta minä tiedän, että tuollaisesta seuraa vain tylsä katinhännänveto ja huutoäänestys. Silloin naisten ala-arvoisesta kohtelusta puhuminen takuuvarmasti jää yleisen hölinän jalkoihin. Joten, jos olet pakahtumaisillasi, teet näin:

1) Perusta oma blogi. 2) Avaudu siellä asiasta. 3) Linkitä minun blogiini ja/tai 4) Laita minun blogini kommentteihin oman blogisi linkki. Sitten asiasta kiinnostuneet voivat tulla keskustelemaan sinun blogiisi.)


Miesten (tai itse asiassa kenenkään) väkivalta ei ole sellaista kuin elokuvissa. Se ei ole jaloa eikä ylevää. Jos puhutaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevista ihmisistä eikä syyntakeettomista henkilöistä, väkivallan nolo perustotuus on tämä: se on opportunistista. Väkivallakko aivan yksinkertaisesti hakkaa, koska hänelle ei tule sitä mitään seurauksia. Ei siinä ole mitään sen fiinimpää. Hakkaaja hakkaa, koska voi, koska kukaan ei vedä häntä tilille.

Mutta otapa pois hakkaamisen vapaus, anna tilalle yksinäisyys ja ero läheisistä! Siinä samassa näet, kuinka häpeällisesti, kuinka nopeasti nuo hakkaajamiehet kääntävät kelkkansa. Kun vaarana on oikeasti menettää jotain konkreettista, se nyrkki ei nousekaan, se tyhmäpullo ei mene huulille.

Mies tietää kyllä leipäpuunsa.

29. lokakuuta 2010

Myyttiksen vinkit, osa 7: Uskonpuhdistus

Minulla on sellainen tapa, että arvotan kaikkia vastaantulevia aatteita, uskontoja ja ideologioita yhden mittapuun mukaan: kuinka ne suhtautuvat naisiin. Kyllä vain. Ajattelen siis itseäni ja omaa väkeäni ensin.

Minusta ei oikeastaan ole olemassa "Todella hienoa aatetta/uskontoa/ideologiaa, mutta!" Jos esimerkiksi uskontoon kuuluu naisten pitäminen toisen luokan kansalaisina, tai jos naisten oikeudet katsotaan tietyn aatteen ajajien piirissä vähäpätöiseksi asiaksi, silloin se uskonto tai se aate aivan yksinkertaisesti ovat riittämättömät. Ne eivät ole tarpeeksi hyviä ja niitä on korjattava. Meillä on oikeus kritisoida kehnoja aatteita.

(Minusta on aina ollut liikuttavaa, kuinka monet liikkeet saattavat riidellä keskenään niin monesta muusta asiasta - mutta hyvin harvoin tästä: "Naisen paikka on kotona, palkatonta työtä tekemässä. Naisten oikeudet eivät ole ihmisoikeuksia." Kaiken maailman komeljanttarit - natsit, kommarit, eläinten vapauttajat, demokraatit, luonnonsuojelijat, katoliset, kyrvät kautta maailman, ruskokielet kaponaiset - ovat niin usein olleet liikuttavan yksimielisiä siitä, että naisen paikka on työn ääressä, eikä siitä työstä koskaan saa maksaa sen arvon mukaan. Vielä nykyisinkin monet aatteet lipsuvat tälle tyhmälle tielle.

Tietysti on vilpittömin mielinkin liikkuvia maailmanparantajia! Mutta esimerkiksi ihan arkisessa hyväntekeväisyys- tai ihmisoikeustyössä voi hyvin törmätä muunkinlaiseen joukkoon. Joku henkilö saattaa kyllä tehdä paljon arvokasta työtä vaikkapa rauhan tai ympäristön tai eläinten oikeuksien eteen - ja silti olla sitä mieltä, että naisten oikeudet, no ne eivät ole mikään tärkeä juttu. Että ne on jo saavutettu, älkää tytöt nyt viitsikö riehua!)

Naisten oikeudet ovat tyypillisesti se asia, jonka maailman uudistusmieliset ensimmäisenä myyvät. Usein takana ovat aivan raa'at käytännön syyt: ukkelin on helpompi laatia teorioitaan, kun joku muu hoitaa ruuanlaiton ja lastenhoidon. Siksi hänen kannaltaan on helpompi julistaa oikeuksiaan vaativat naiset kevytmielisiksi ja prioriteetteja ymmärtämättömiksi. Mutta no: meitä on puolet ihmiskunnasta, ja meidän historiamme on hirveä. Meidän oikeutemme eivät ole mikään valinnanvarainen pikku juttu emmekä me ole mikään pieni kranttu erityisryhmä.

Joten jos esimerkiksi emmit aatteiden välillä, jos tietty uskonto epäilyttää sinua - tässäpä sinulle helppo ja nopea lakmustesti.



Samasta aiheesta:

28. lokakuuta 2010

Kommentin kommentti

Blogger näyttää nykyisin tekevän niin, että se antaa liian pitkinä pitämistään kommenteista virheilmoituksen - mutta tuo ko. kommentin kuitenkin minulle hyväksymisjonoon. Joten ehdotan, että jos tahdotte kommentoida kovin pitkästi (pitkä = useampi kuin pari, kolme kappaletta), laittakaa yhden ison sijaan monta pientä kommenttia.

24. lokakuuta 2010

Seksuaalinen "valta"

Päivän sitaatti kaikille naisten "seksuaalisesta vallasta" vaahtoaville:

"If women can sleep their way to the top, how come they aren't there? – There must be an epidemic of insomnia out there."
- Ellen Goodman



Yksittäisen ukkelin melan nostattaminen (kauneuden voimalla!) ei nyt vaan ole kovin kummoista "valtaa". Ainakaan verrattuna lainsäädäntövaltaan, rikkauteen tai sotilaalliseen mahtiin.



Samasta aiheesta:

20. lokakuuta 2010

Puuroaineita savannilla

HS 19.10.2010: Kivikauden ihmiset söivät hiilihydraatteja

(...)
Tämä tarkoittaa, että kivikauden ihmiset keräsivät ja kuivasivat kasveja ja jauhoivat niitä ravinnoksi jo 30 000 vuotta sitten. Löytö muuttaa käsityksiä, joiden mukaan kivikauden ihmisten ruokavalio olisi koostunut vain lihasta ja satunnaisista marjoista ja hedelmistä.

Jauhinkivien löytyminen näin laajalta alueelta viittaa siihen, että tapa on ollut vakiintunut kivikautisissa ihmisyhteisöissä ja säännöllinen osa ihmisten ravitsemusta.

Tutkijat eivät osaa sanoa miten jauhetta on käytetty. Ihmiset ovat mahdollisesti sekoittaneet sitä veteen puuromaiseksi mössöksi tai paistaneet siitä ohuita "leipiä". Tutkijoiden mukaan jauheen hiilihydraattipitoisuus on vastannut suunnilleen alkeellisesta emmervehnästä tehdyn jauhon hiilihydraattipitoisuutta.

Tutkijat uskovat myös, että löytö kertoo jotakin kivikautisten ihmisyhteisöjen työnjaosta. Kasvien kerääminen ja kasviravinnon valmistaminen on metsästäjä-keräilijäkulttuureissa pääsääntöisesti naisten tehtävä, ja näin on luultavasti ollut myös kivikautisissa yhteisöissä.
(...)


Wired-lehti pohtii uutisen merkitystä laajemmin:

(...)
"Freed from immediate pressures, people could do other things — such as, eventually, leaving the Stone Age behind. And underlying it all, if ethnographic research on remaining Stone Age tribes is a reliable guide, would be the work of women, gathering and processing plants while men went hunting.

“The paradigm of ‘Man the hunter!’” dies hard, but “our research demonstrates how women’s work was definitely crucial for nomadic Paleolithic groups,” said Revedin.
(...)


Se kivikautisen (ja nykyisen) perheenelättäjämiehen sitkeästä myytistä! (Tiedättehän, siitä 50-luvun leffojen näkemyksestä, että muinainen luolamies nuiji joutessaan mammutin ja ruokki sillä nöyränä luolassa odottelevan pikkuvaimonsa.)


Mitä muuten tulee tieteen objektiivisuuteen ja tutkimuksen laatuun, Hesarin jutun loppukaneetissa vielä ajattelemisen aihetta meille kaikille:

Tutkimusta johtaneen Anna Revedinin mukaan tärkkelysjyväsiä ei ole aikaisemmin löytynyt teknisistä syistä. Monilla arkeologeilla on ollut tapana puhdistaa löydetyt esineet ennen analyysia, jolloin tärkkelysjyväset ovat huuhtoutuneet pois. Revedinin mukaan heidän tutkimuksensa on ensimmäinen kerta, kun työkaluista edes yritetään etsiä kasvimateriaalia.


Ihminen on erehtyväinen. Tiede on yhtä altista muodeille ja mokille kuin mikä tahansa muukin asia. Poliittinen valinta tehdään jo siinä vaiheessa, kun päätetään, mitä aletaan tutkia.

13. lokakuuta 2010

Unelmahäät

Samalla kun pyörittelin silmiäni ja kiristelin hampaitani eilisen YLEn Homoillalle, rupesin ajattelemaan avioliittoa ylipäänsäkin.

Ei minulla ole mitään heterohäitä vastaan. Jos toisensa tahtova heteropariskunta menee naimisiin, mikäpä siinä - tietysti sillä edellytyksellä, että he ovat miettineet asian läpi ja ihan oikeasti uskovat, että naimisiinmeno on heidän kohdallaan se oikea ratkaisu.

Heteroavioliiton historia on minusta suoraan sanoen raadollinen ja tympeä. Naimisiinmeno on aina ollut enemmän miehen ja suvun edun mukainen liiketoimi kuin minkään valtakunnan romanttinen satu. Vanhoina pahoina aikoina naisten oli pääsääntöisesti pakko mennä naimisiin, tai kohdata silmitöntä riistoa ja syrjintää. Talouskin oli usein siten painotettu, että naisten muut työmahdollisuudet oli torpedoitu. Ainoa "kunniallinen" tapa hankkia leipänsä oli mennä naimisiin ja ruveta kotityöläiseksi.

Nykymuodossaankin naisten harteille sälytetty häähulluilu on minusta vain naisten voimien haaskausta, ahtaisiin ulkonäkövaatimuksiin verrattavissa olevaa dissausta: Miksi se hääpäivä yhä on "naisen elämän tärkein päivä", mutta ei miehen? Miksi liitto rakkaan ihmisen kanssa yhä olisi se naisen - mutta ei miehen - elämän tähtihetki, suurin päämäärä? Suurempi kuin työ tai edes lapsen syntymä? Minä ymmärrän tietenkin rakkauden ja halun juhlistaa rakkautta, ymmärrän ja tunnen sitoutumisen ja valinnan. Mutta noin yleisesti ottaen "hääperinteet" tai "avioliittoinstituutio" eivät minusta ole mikään suojelemisen arvoinen asia.

Mutta onhan nykyajan hääparin toisaalta myös täysin mahdollista ottaa vanhat seremoniat ja tuunata ne uusiksi, omaan sydämeen ja omaan moraaliin sopiviksi, oikeasti hyviksi! Olen nähnyt niin tapahtuvan. Joten en ole heterohääkielteinen. Jos, heteroystäväni, rakastatte toisianne ja tahdotte seremonian sen näyttämiseen, menkää ihmeessä naimisiin! (Kunhan, huom, kunhan ainakin se heterohääparin nainen sitten pitää sen oman sukunimensä.) Tulen nyyhkimään häihinne, minusta onnelliset rakkaustarinat ovat ihania.

Kirkkovihkimisen suhteen olen sitten vähän kiikun-kaakun-linjoilla. Minusta itse avioliiton tulee olla maallinen sopimus. Jo maistraatissa vihityn avioparin voi toki kirkon edustaja siunata, jos pari näin tahtoo. Mutta muutoin minusta avioliiton tulee yhteiskunnan silmissä olla juridinen sopimus, ei sen enempää eikä vähempää. Turha siihen solmimiseen ainakaan on Jeesusta (tai muita jumaluuksia) sotkea.


Entä pitäisikö minusta homojen "päästä" naimisiin? No tietenkin pitäisi. Totta vitussa (ja munassa). Jos se minusta riippuisi, niin saman tien. Minusta avioliitossa ei kerta kaikkiaan ole mitään sellaista ulottuvuutta tai seikkaa, joka vaatisi rajaamaan sen eri sukupuolta olevien henkilöiden väliseksi asiaksi. En suoraan sanoen ymmärrä, miksi muka edelleen tarvitaan "rekisteröidyn parisuhteen" kaltainen sanahirviö, kun kuitenkin tarkoitetaan avioliittoa.

Homoavioliitot pitää sallia. On meidän kaikkien etu, että avioliittoinstituutiota oikeudenmukaistetaan ja tasapuolistetaan kaikin tavoin.

30. syyskuuta 2010

Hauras

Minulla ei ole sitä fantasiaa, joka joillain naisilla (ja miehillä naisista) on: en ole koskaan tahtonut olla hauras. En pidä siitä, että minua neuvotaan, minut pelastetaan, että vahvat kädet ottavat taakan harteiltani. En pidä siitä, että takki autetaan ylleni tai että aidan yli kiivetessäni joku mies ojentaa minulle kätensä. En halua, että minusta, minun innoittamanani kirjoitetaan runoja tai tehdään keksintöjä. En ilahdu, jos joku tekee työni puolestani.

"Sä olet nainen, ei sun tartte mennä sinne pimeään metsään!" Minun juuri tarvitsee mennä sinne pimeään metsään.

"Minä hoidan tämän!" Et hoida, vaan minä hoidan sen.

Jos valita pitää, haluan olla se, joka päättää ja kestää, joka valvoo aamuun asti. Minä olen se, joka kirjoittaa ne runot, minä teen ne keksinnöt. Se on minulle helpoin, luonnollisin rooli. Sellainen minä olen. En rupea teeskentelemään kenenkään takia.


Olen ensisijaisesti feministi siksi, koska se on oikein. On väärin, että mitään ihmisryhmää riistetään niin kuin naisia. Mutta lievemmällä, henkilökohtaisemmalla tasolla - olen feministi, jotta minun ei tarvitsisi elää elämääni valheessa. Että minun ei tarvitsisi teeskennellä hitaampaa tai vaisumpaa kuin olen, että minun ei tarvitsisi feikata kiinnostusta, että minun ei tarvitsisi ottaa turpiini vain koska joku testohoro sattuu olemaan pahalla päällä.

Että voisin vain olla sitä, mitä oikeasti olen. Että saisin käyttää kaikkia hyviä kykyjäni niiden täydessä määrässä. Että voisin vääntää vitsiä koko huomattavalla vitsivoimallani, että voisin järkeillä kylmästi ja huutaa kuumasti, tehdä sen kaiken mihin persoonani pohjapiirros minut oikeuttaa. Ettei minun tarvitsisi pitää sieluani vakan alla vain sen takia, että sen ominaisuudet eivät satu sopimaan jonkun toisen ihmisen pikkusiistiin maailmankuvaan.


Siksi perinteiset sukupuoliroolit ovat niin onnettomia: niiden hysteerinen valvonta ei anna ihmiselle tilaa olla oma oikea itsensä. Elämä ahtaiden sopivaisuusroolien mukaan on kuin pitäisi pakottaa itsensä elämään horoskooppimerkkinsä mukaan: ihan hyvä, jos satut olemaan kauris ja muistutat kaurista. Todella paskaa, jos satut olemaan kauris ja muistutatkin vain omaa itseäsi.

24. syyskuuta 2010

Maailman vanhin ammatti

Tiedättekö, mikä on maailman vanhin ammatti? No sehän on tietysti se, josta levätään vasta seitsemäntenä päivänä.

Seuraavaksi vanhimmat ammatit ovat nämä (listattuna todennäköisessä keksimisjärjestyksessä):

  1. keräilijä (tietenkin ihmisen ja apinaserkkujemmekin perusammatti)
  2. äiti (eihän siitä sinänsä syötävää saa, mutta saapa jälkeläisiä)
  3. lastenhoitaja (tyyppi, joka muiden keräilyn tuloksia vastaan hoitaa toisten lapsia)
  4. varas (tyyppi, joka pöllii muiden keräilyn tuloksia)
  5. roisto (tyyppi, joka väkivalloin tai väkivallalla uhkaamalla pöllii toisten keräilyn tuloksia)
  6. kauppias (tyyppi, joka diilaa muut tekemään jotain tahtomaansa, esimerkiksi antamalla näille keräilynsä tuloksia)
  7. kätilö (maailman napanuora, aikojen aamusta tähän päivään saakka)
  8. sairaanhoitaja/lääkäri (tahi muu parantamiseen erikoistunut henkilö, äidin erään toimen spesialisaatio)
  9. metsästäjä (tyyppi, joka pyydystää muita eläimiä omaksi tai toisten ruuaksi)
  10. palkkatappaja/sotilas/varas (tyyppi, joka käyttää väkivaltaa ruokaa vastaan, ehkä kauppiaan maksamana; roiston järjestelmällisempi muoto)
  11. prostituoitu
  12. papit, shamaanit ja muut sadunkertojat
  13. maanviljelijätär (mitä todennäköisimmin maanviljelys oli naisten keksintö)

Kun joku tärkeilevä pölvästi seuravan kerran puhuu "huoran" työstä "maailman vanhimpana ammattina", saat hetken hupia hänen kustannuksellaan, kun alat naama peruslukemilla analysoida keräilijän työn merkitystä alkukantaisessa laumayhteisössä.

20. syyskuuta 2010

Ammattimies

Tänään töllöttimessä:

HS 20.9.10: HBO:n sarja miesprostituoidusta ei heittäydy härskiksi

(...)

Tänään alkava Hung (USA 2009) kertoo keski-ikäisestä Raysta (Thomas Jane), joka ryhtyy prostituoiduksi. Mutta ei HBO ole heittäytynyt härskiksi. Raylla on pakottavat perusteet valinnalleen.

Opettajan palkalla ei pärjää, kun avioero hajottaa perheen ja tulipalo hävittää kotitalon. Ray vertautuu Suomessa helposti Aleksi Salmenperän hienoon elokuvaan Miehen työ.

(...)



Kappas vain. En ole tätä sarjaa nähnyt, joten en osaa sanoa laadusta yhtään mitään. Rispektiä kuitenkin rohkealle aihevalinnalle!




Samasta aiheesta:

18. syyskuuta 2010

Inhimillinen erehdys

HS 16.9.2010: Matti Vanhasen vaalirahasotkut perustuslakivaliokuntaan

(...)

Asiassa on kyse siitä, että Matti Vanhanen oli saanut Nuorisosäätiöltä yli 20 000 euron taloudellisen tuen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa varten. Vanhanen puolestaan oli pääministerinä toistuvasti vuosina 2006 – 2009 ollut valtioneuvoston yleisistunnossa myöntämässä Raha-automaattiyhdistyksen varoista miljoonaluokan avustukset samaiselle säätiölle.

Näin on muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Vanhanen on siten menetellyt lainvastaisesti.

Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta. Tällä tutkinnalla on ainakin rakenteellinen yhteys nyt oikeuskanslerin käsittelemään tapaukseen.

(...)


No olipa tiedättekös hyvä, että Anneli Jäätteenmäki aikoinaan korvattiin tällä herralla. Olihan Jäätteenmäki aivan hirmuisesti mokaillut ja kaikkea.

(Mutta miksi kukaan ei sano, että Vanhasen tämä ja monet muut toimet ovat selkeä osoitus siitä, että "eiväthän miehet sovi pääministereiksi"?)



Samasta aiheesta:

12. syyskuuta 2010

Käytännön opetusta

HS 10.9.10: Tutkimus: Miessukupuoli hallitsee oppikirjoja

Miehet ovat naisia enemmän esillä peruskoulutuksen oppimateriaaleissa, kertoo tuore tutkimus.

Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijoiden Liisa Tainion ja Tiina Teräksen mukaan miehet, pojat ja maskuliiniset fantasiahahmot esitetään hallitsevina niin teksteissä kuin kuvissa. Tytöt, naiset ja feminiiniset hahmot ovat vähemmistössä.

(...)

Esimerkiksi matematiikan oppikirjoissa esiintyy huomattavan vähän aikuisia naisia. Pojat esitetään kirjoissa usein matemaattisesti kyvykkäämpinä kuin tytöt. Pojat myös liitetään huomattavan usein urheilullisiin toimintoihin.

(...)


Omina koulu- ja opiskeluaikoinani oli mielenkiintoista huomata aikojen muutos. Jossain vaiheessa, yläasteella tai ehkä lukiossa, koulukirjoista alkoi selkeästi tulla sellaisia, että niissä naisten ja tyttöjen vanhalle automaattidissaukselle oli pantu sordiinoa. Silloisissa uusissa oppikirjoissa oli - ainakin välillä - ihan tietoisesti valittu juuri tyttöjä ajamaan traktoreita ja poikia sitten vaikka ruuanlaittoesimerkkehin. Se oli todella hienoa!

Minulla on yhä edelleen se tapa, että arvotan tieto- tai oppikirjan kirjoittajan sen perusteella, millaisia esimerkkejä hän käyttää. (Englanninkielisessä kirjallisuudessa katson ensimmäiseksi, käyttääkö tekijä pelkkää he-sanaa. Jos käyttää - no, ehkä hän on muuten pätevä ihminen. Mutta kyllä hän osoittaa - anteeksi nyt vaan - kermaperseisyytensä.) On turhaa höpinää väittää, että miehen asettaminen etusijalle olisi jotenkin "neutraali" ratkaisu, tai että poikapainotteiset esimerkit olisivat ihan yhdentekevä juttu. Eihän neutraalia oppimateriaalia ole olemassakaan. Kukin kirja - ja opettaja! - opettaa aina paljon muutakin kuin vain pelkän asia-asiansa.

Esikuvat ovat tytöille suunnattoman tärkeitä. On todella surkeaa, jos nykykoululaisten oppimateriaaleissa on taas sorruttu vanhaan hölmöilyyn. Oppikirjat kun ovat se oikea todellisuus, jonka lapsi tai nuori näkee. Juhlapuheissa voidaan jauhaa ummet ja lammet sukupuolten yhdenvertaisuudesta, mutta jos oppikirjoissa elävät Matti Matikkanero ja Liisa Laskutaidoton, tuskin kannattaa ihmetellä, jos naiset esimerkiksi vierastavat teknisiä aloja.

7. syyskuuta 2010

Puoskarilaki

HS 7.9.2010: Nänniä imenyt lääkäri sanoo toimineensa potilaan eduksi

Naispotilaansa nänniä imenyt apulaisylilääkäri sanoi tiistaina Korkeimmassa oikeudessa, että hän teki vain työtään. Lääkäriä syytetään seksuaalisesta häirinnästä.

"Kysymys ei ole seksuaalisen tyydytyksen hausta, vaan yritin mahdollisimman hyvin tutkia potilaan", lääkäri puolustautui.

(...)


Mikä minua tässä eniten ihmetyttää - miten ihmeessä tämä alansa rautainen ammattilainen on päästetty Korkeimpaan oikeuteen asti venkoilemaan? Mikä tässä "luontaislääkintämenetelmässä" oli edes etäisesti hyväksyttävän rajalla?




Samasta aiheesta:

1. syyskuuta 2010

Omat nimet kirjoissa

HS 31.8.10: Saksalaistutkijat: Harvinaisia sukunimiä suojeltava määräyksillä

Maailman harvinaisia sukunimiä on varjeltava jopa lainsäädännöllä, vaatii kaksi tutkijaa. Saksalaiset tiedemiehet korostavat, että meidän olisi luovuttava tavasta antaa lapselle liki aina isän sukunimi.

"Harvinaiset sukunimet ovat häviämässä, koska liian moni kiinalainen on sukunimeltään Wang, liian moni englanninkielinen Smith ja saksalainen Müller", linjaavat Harald Jockusch ja Alexander Fuhrmann.

Kaksikko ilmoittaa keksineensä pulmaan ratkaisun: vauvan vanhemmat on määrättävä arvioimaan, kumman sukunimi on harvinaisempi ja annettava se nimi lapselle.

(...)


Tästä olen kyllä samaa mieltä. Tai siis - harvinaisten sukunimien suojeleminen nyt ei voisi minua vähempää kiinnostaa eikä tuo nimen harvinaisuuden arvailupakkokaan tunnu ihan välkyimmältä idealta. Ei, puhun siitä yleisestä tavasta, että lapsi saa isänsä sukunimen. Se on älytön käytäntö.

(Nyt, rakas lukijani, disclaimeri: Jos satut olemaan avioliitossa miehensä sukunimen ottanut nainen - en missään tapauksessa "vihaa" sinua tai pidä sinua "The Huonona Feministinä". Olen itse kyllä vahvasti sitä mieltä, että naisen on syytä pitää kiinni omasta nimestään. Ymmärrän kuitenkin, että nimet ja niiden vaihtaminen merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Tarkoitukseni ei ole hyökätä kimppuusi.)

Minulle oma nimeni on niin olennainen osa identiteettiäni, etten voi kuvitella vaihtavani sitä. Samoin minusta olisi kummallista antaa lapselle isän nimi eikä äidin: äitihän nyt kuitenkin kaikilla mittapuilla tekee huomattavasti suuremman työn lapsen maailmaan saattamisessa. Hän myös tyypillisesti ottaa suuremman vastuun lapsen hoivasta ja kasvatuksesta. Miksi siis antaa lapselle isän nimi?


Olen kuullut patronyymeilylle sellaisen perustelun, että voi olla helpompaa, jos lapsella ja isällä on sama nimi. Silloin ei esimerkiksi tarhantätien kanssa tule ongelmia, sen kerran kun isukki eikä äiti tuleekin noutamaan pienokaista. Mutta tähänkin pulmaan on helppo ratkaisu: Jos mies ei tahdo ottaa vaimonsa nimeä tai vaimo ei tahdo miehensä ottavan omaa nimeään, eikä pari tahdo yhteistä uusionimeä - ottakoon mies kaksoisnimen. Siis mies pitää poikanimensä ja yhdistää siihen vaimonsa nimen:

Pekka Virtasesta tulee Pekka Virtanen-Järvinen.

28. elokuuta 2010

Pärjääjät

Tuttu on miesvaltaisella alalla töissä. Se ala ei ole armeija, mutta sanotaan keskustelun vuoksi, että on. Taannoin puhuimme hänen työstään ja hän sanoi minulle:

"No, niillä on välillä sellaista, että nainen ei osaa tehdä sitä työtä niin kuin mies. Mutta mä aion osoittaa niille, että nainen pärjää siinä missä mieskin!"


Tuttu on pätevä ihminen, hän varmasti näyttää mitä vaan kelle vaan. Mutta "pärjäämisestä" puhuminen on harhaanjohtavaa. Tuttavani unohtaa tämän: Ne sen työpaikan miehet pääsevät jo lähtökohtaisesti helpommalla kuin hän. Heitä pidetään sillä alalla normi-ihmisinä. Ei armeijassa miehen tarvitse todistaa, että on pätevä, "vaikka onkin mies". Ajatuskin on hassu, vai mitä?

Tuttuni ja hänen työpaikkansa miesten tilanteet eivät siis ole suoraan vertailukelpoisia. Tutulleni vittuillaan hänen sukupuolensa tähden, se herättää hänen kollegoissaan joskus hysteerisiä reaktioita ja turhaa vastustusta. Tuttuni on siis tehtävä enemmän työtä kuin miespuolisten kollegoittensa. Miehet taas päästetään helpommalla. Jos esitän vertauksen, niin tuttavani työpaikan miehille annetaan valmiiksi rakennettu ja sisustettu koti - naispuolisen tuttavani taas täytyy aloittaa uransa pisteestä suo, kuokka ja Jussi.


Se on asia, joka itse kunkin meistä kannattaa muistaa. Ettet vastaavassa tilanteessa ala kuvitella, että kun sinua ehkä hommissasi kampitetaan tai työsi tulokset ehkä ohitetaan olankohautuksella, se johtuisi sinun tai työsi huonoudesta. Pikemminkin kannattaa kysyä itseltään, ja muilta:

"Pärjäisikö" samalla tavalla dissattu mies? Olisiko ihme, jos hän tuntisi joskus olonsa uupuneeksi tai stressaantuneeksi?

25. elokuuta 2010

Uskottava juonteenkäänne

Tiedättekö, mitä luulen? Tulevaisuudessa rypyt ovat vallan merkki.

Jos ilmastonmuutos tai muu keikaus ei tuhoa länsimaitten infrastruktuuria, veikkaan, että tulevaisuudessa kauneusleikkaukset ja muut ulkonäön buustaukset helpottuvat ja halpenevat tuntuvasti. Silloin ihan tavallisillakin ihmisillä on mahdollisuus "korjauttaa" naamansa muodikkaiksi, ties mistä teknisistä meikkiaineista nyt puhumattakaan.

Kun tällainen mahdollisuus kerran on, siitä todennäköisesti tulee myös velvoite: kaikkien on näytettävä tietyn mallin mukaisilta. Kaikkien - paitsi niiden, jotka ovat todella kovassa asemassa.

Ne, joilla on rahaa ja valtaa, voivat erottautua massasta. Heidän kasvonsa voivat olla niin kuin taidevalokuvien suomenruotsalaisten kalastajien: uurteisia, voimakkaita, ilmeikkäitä. Heidän ei tarvitse pokkuroida, ja he myös tahtovat osoittaa sen kaikille.


Joten jos elämän suuntaa mietit, ehkä on hyvä idea keskittyä hommaamaan itselleen raharikas valta-asema, ennemmin kuin uudistetut tissit.



Samasta aiheesta:

21. elokuuta 2010

Avada Kedavra

Mitä hittoa? Wikileaksin perustajaa, Julian Assangea, syytettiin eilen raiskauksesta - ja nyt syyte ilmeisesti on peruttu. Ajoitus on mielenkiintoinen:

BBC News: 21.8.10: Swedish rape warrant for Wikileaks' Assange cancelled


(...)

Last month, Wikileaks published more than 75,000 secret US military documents on the war in Afghanistan.

US authorities criticised the leak, saying it could put the lives of coalition soldiers and Afghans, especially informers, at risk.

Mr Assange has said that Wikileaks is intending to release a further 15,000 documents in the coming weeks.



Täytyy sanoa, että jos tässä on kyse jostain poliittisesta juonittelusta tai toiminnan kampittamisesta, niin hyvin valitsivat syytteensä. Olen itse ollut hyvin vaikuttunut Wikileaksista ja Assangen teoista. Mutta raiskaus on sen kertaluokan paha teko, etten sitä voisi ohittaa. Se jättäisi tekijänsä kunniaan niin mustan tahran, että tämän muulta toiminnalta putoaisi pohja pois. Raiskaaminen on niin kuin Harry Potterin anteeksiantamattomat kiroukset. Joka sellaisesta jäisi kiinni, olisi iäkseen merkitty mies (tai nainen), epäluotettava.


Nyt kyllä odotan kiinnostuneena lisätietoja.



Samasta aiheesta:

16. elokuuta 2010

Yksityisalue

Vielä Kullikollaasista:

HS 12.8.10: Leena Parkkinen: Peppu on yksityisasia

(...)

Viime viikolla kotikaupungissani Turussa pidätettiin naisten hameenaluksia salakuvannut mies. Ilta-Sanomat kutsui miestä peppumieheksi. Miehen pidättäminen aiheutti valtavan myrskyn netissä. Kyse ei ollut niinkään siitä, että yleisö olisi kokenut miehen käytöksen ahdistavana, vaan siitä, että poliisi oli määrännyt tälle sakot. Eihän näin saisi tapahtua, kyllä julkisella paikalla pitäisi saada kuvata ihmisiä! Ja naiset ovat kerjänneet katseita, jos ovat kerran laittaneet hameet.

Logiikka ei ole kovinkaan kaukana burkan puolustajien perusteluista, joissa pelkkä naisen olemassaolo tekee hänestä seksuaalisen toiminnan kohteen. Se, että nainen hengittää, on jo sinänsä provokaatio.

Turun tirkistelijä oli todennäköisesti melko harmiton kylähullu, piilokamera kuulostaa kymmenenvuotiaitten pikkupoikien keksinnöltä, ja uhrit olivat aikuisia naisia. Mutta miten ihmeessä kukaan teinityttö voi oppia, mikä on oikein tai väärin, mitä hänelle on sopivaa tehdä ja mihin saa reagoida, jos aikuisetkaan eivät osaa erottaa sitä? Jos kadut ovat täynnä ihmisiä, joiden mielestä naisten hameiden alle vilkuilu on jonkinlainen jokamiehenoikeus?

(...)


Täsmälleen. Turkun salakuvaajan horoilun herättämässä "kohussa" on kyse vain siitä, että eräät miehet eivät soisi etuoikeuksiaan kavennettavan. He tahtovat pitää yhteiskunnan sellaisena, että naisilla ei ole samaa ruumiin koskemattomuuden turvaa eikä vapaan liikkumisen mahdollisuutta kuin miehillä. Ehdotteleminen ja vittuilu ja salakuvaaminen on sitä itseään: kontrolliväkivaltaa. Sillä yritetään pitää naiset pelon alla ja ahtaassa elämänpiirissä.

Jos sama rutiininomaisesti tehtäisiin miesväelle, voi sitä nettikirjoittelijauroitten vonkunan ja säksätyksen määrää! (Mutta ihan oikeutetusti he toki silloin raivoaisivat. Kaikilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja omasta seksistään päättämiseen.)

12. elokuuta 2010

Ken on heistä kaikkein kaunein

Eino Empaatti kirjoittaa oivaltavasti miesten ulkonäkökysymyksistä:


(...)

Tosimiehen alapuolella ovat ne muut, joilla ei saumaa yksinkertaisesti ole – tätä eivät siis kerro naiset, vaan toiset miehet. Ja miksipä saumaa olisikaan, kun omaan viehättävyyteen ei voi vaikuttaa oikeanlaisella pukeutumisella, koristautumisella tai vastaavalla: flaksin määrää oma paikka miesten hierarkiassa eikä ulkoisilla tekijöillä ole mitään tekemistä asian kanssa, paitsi kenties jollain luonnon langettamalla vakiolla, kuten peniksen koolla – näin siis miesten keskuudessa kerrotaan. Eikä koristautuminen ole edes sallittua miehelle – naismaista, homojen hommaa, miehen pitää suhtautua väreihin ja tuoksuihin omassa nahassaan epäillen, vaikka naisilta niitä toki vaaditaankin.


(...)


Tuosta tuli mieleeni pohtia miesten keskinäistä ulkonäön kontrollointia:

Eräs tuttavani, Onni (nimi muutettu) on selkeästi komea mies. En itse ole mitenkään ruma, eikä sitä ole muukaan tuttavapiirini, mutta Onni on meitä kaikkia paremman näköinen. Ei hän ole mikään murskaava filmitähti, mutta hän kirjaimellisesti kääntää kadulla katseita ihan eri määrin kuin kukaan muu meistä. Onni on hyvännäköinen, sen huomaavat kaikki.

Siksi onkin vähän erikoista, että sosiaalisissa medioissa ja kaveriporukalla tavattaessa Onnin miespuoliset tutut aika usein dissaavat Onnin ulkonäköä:


"Hah, äijä! Että joutuu taas sun paskaa pärstääsi katselemaan!"

"Pää nyt edes paita päälle, argh, silmät sokaistuu."

"No, me ollaan kaikki vähän tällaisia isoja, rumia, karvaisia ukkoja."


Nyt on tärkeää huomata, että nämä ovat Onnin hyviä kavereita. He eivät suinkaan tarkoita ilkeillä Onnille. Päinvastoin: näiden miesten kesken on kohteliasta sanoa toista miestä rumaksi äijäksi. Onni vaikuttaa olevan ihan hyvillään tällaisen läpän suhteen: hän on äijä äjien joukossa, ja hänen komeutensa kiistämällä kaverit ottavat hänet mukaan äijyyteen.


Minun havaintojeni mukaan miehet pitävät toisensa joskus aika tiukassa kurissa hyvältä näyttämisen suhteen. Tässä ilmiössä on kyse ensinnäkin siitä, että ei ole "miehen arvolle sopivaa" olla seksiesine, halun kohde. Toisekseen asiaan ehkä vaikuttaa homostelutabu: olisi vallan kauheaa olla kaunis mies, koska, tiedättehän te! Itse kuitenkin uskon, että miestenkeskisen rumistelun määräävin tekijä on miesten keskinäisen kateuden torjunta. Jantelagenin mukaan kukaan mies ei saa olla toista komeampi, ettei muille tule paha mieli.

Yksittäisten miesten kuulee joskus jopa sanovan, että he eivät ainakaan "osaa sanoa", millainen on hyvännäköinen mies! Että he eivät muka nyt vaan kerta kaikkiaan tiedä, mikä tekee miehestä komean, että he eivät näe, kuka on komea ja kuka ei. En usko, että he puhuvat totta. Kyllä miehet tunnistavat komeat veljensä, ja useimmat tietävät erittäin hyvin myös kauniin naaman ja komean kropan vaikutuksen naissukupuoleen. Komea ihan yksinkertaisesti saa osakseen naisten suosion, seuran ja pillut.


On kova paikka olla se pliisumman näköinen. Tässä suhteessa miehet ja naiset ovat siis samalla viivalla. Harva meistä on todella ruma tai vastenmielisen näköinen, mutta jotkut nyt vaan ovat komeampia kuin toiset. Se on vaan hyväksyttävä. Koska ulkonäköön ei ole niin helppo vaikuttaa kuin taloudelliseen tai sosiaaliseen asemaan, toisten parempiosaisuuden sietämiseen on kehitettävä muita keinoja.

6. elokuuta 2010

Kullikollaasi

HS 5.8.2010: Naisten takamuksia Turussa kuvannut mies sai sakot ja menetti kameransa

Poliisi on määrännyt naisten takapuolia Turussa kuvanneelle miehelle rikesakon sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta. Poliisi sai viime päivinä useita ilmoituksia miehestä, joka kuvasi naisia turkulaisissa ostoskeskuksissa.

Mies toimitettiin tänään Turun poliisiasemalle sen jälkeen, kun hän jäi jälleen kiinni naisten kuvaamisesta. Poliisi antoi 63-vuotiaalle miehelle 12 päiväsakkoa, vaikka laista ei löytynyt teolle sopivaa rikoskuvausta.

(...)


Menin sitten lukemaan tämän uutisen tiimoilta Hesarin keskustelupalstalla käydyn keskustelun. Sillä aikaa kun hakkaan itseäni päähän tyhmyydestä - pitäisihän minun tietää paremmin! - tässä ajatusleikki kaikille niille salskeille nuorukaisille, joiden on muka vaikea ymmärtää, miksi naisten takapuolia salaa kuvaava inha sadetakkivosu on stalkkeri:

Kuvittelepa, hyvä mies, että vietät kuumaa heinäkuun päivää kultaisella rantahiekalla. Biitsi on kuuma! Aurinko hohkaa! Ihana kesä! Mutta ikävä kyllä onnesi hetken pilaa se samainen 63-vuotias herrasmies. Hän tulee paikalle ja ottaa kuvan siinä tarjolla olevasta haarovälistäsi. Klik! Juuri sinun soma, uikkarien verhoama kullukkasi päätyy tämän henkilön kameran uumeniin. Ehkä hän liittää sinunkin kuvasi osaksi jotain kivaa kokoomateostaan, vessansa seinälle.

Julkisella paikalla saa kuvata! Jos et halua, että sinua kuvataan, miksi olit julkisella paikalla uikkareissa?

2. elokuuta 2010

Myyttiksen vinkit, osa 6: Bad Hair Day

Onko sinulla joskus rumapäivä? Tiedäthän ne päivät: jo aamulla herätessä on sellainen olo, että olet hirveän ruma, megalomaanisen ruma, kauhistuttavan ruma; että kukaan ei voi ikinä haluta sinua, että olet toivoton läski/riuku, ja tukkakin on kuin harakanpesä? Peili särkyy kun se joutuu heijastamaan sinun kasvonpiirteesi.

Snap out of it. Tässä sinulle rakentavampaa tekemistä! Kun sinulla on rumaolo, tee seuraava harjoitus:


Mene kaupungille. Ala mielessäsi arvioida jokaisen vastaantulevan miehen ulkonäköä. Aivan jokaisen, kahdensantoistiaista kolleista valkohapsisiin vaareihin. Ruodi heidän avujaan kuin krapulainen Voguen päätoimittaja:

Tuo on liian pitkä, mutta sillä on kauniit kasvot. Tai olisi, jos se hymyilisi enemmän. Toi on turhan pätkä, ja mahaakin sille on kertynyt. Ei hemmetti ton plösöjä hauiksia, ei ole tainnut sali maistua. No tuossapa onkin upea yksilö! Kaunis päivetys ja hyvin valittu tiukka t-paita! Tuoksuukin hyvältä.

Hipsteri siinä hassussa hatussaan. Olisi nekin rahat käyttänyt vaikka kunnon kuntokuuriin. Oho, miten komea! Ihana blondi. Tuota panisin! Tuota, ei helvetti, en ikinä panisi. Hirveät jäniksenhampaat tolla, miksei se ole mennyt tasauttamaan niitä? Mutta siinäpä on hyvännäköinen setä, todella hyvin säilynyt. Ihana pilke silmäkulmassa!


(Huom! Tarkoitus ei siis missään tapauksessa ole sanoa arvioitasi ääneen tai edes millään lailla viestittää niitä miehille. Sehän olisi kusipäistä.)


Tärkeää on siis miettiä joka ukon kohdalla, että voisitko himoita häntä vai et. Tiedäthän: ikään kuin hän olisi olemassa vain sitä varten, että sinä joko hyväksyt tai hylkäät hänen sulonsa.

Jos se tuntuu sinusta julmalta, niin no: tässä olikin tarinan opetus.



Samasta aiheesta:

10. heinäkuuta 2010

Rakkauden kaksoiskäsky

Jos ihminen sanoo olevansa kristillisdemokraatti, hänen on loogisesti sanoin ja teoin osoitettava olevansa a) demokraatti ja b) noudattavansa kristillisiä arvoja.

Mitä sitten ovat oikeat kristilliset arvot? Nehän löytyvät kristittyjen pyhästä kirjasta, Raamatusta:

33 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.
34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta.
35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.'
36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?"

37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."



Krisudemmareiden viestintäpäällikölle pikku muistutus: sinun lähimmäisesi on myös se kyynelkaasutettu homo. Sinä tiedät, miten sinun tulee kohdella lähimmäistäsi.

30. kesäkuuta 2010

The Kesä

Lomailen heinäkuun, ja sinä aikana kirjoitan harvakseltaan, jos ollenkaan. Ihan vaan, ettette ihmettele. ;-)

Ihanaa kesää kaikille!

26. kesäkuuta 2010

Seksin perusongelma

Mietin tässä ystävääni Xynthiaa (nimi muutettu) ja hänen pientä tytärtään, Virmeliinaa (nimi muutettu). Virmeliinan synnytys oli aika vaikea. Xynthialle tuli siinä pusertaessaan eräs komplikaatio, en sano mikä. Nykysairaalassa se onneksi saatiin hoidettua täysin ongelmitta, ja nyt Xynthia tyttärineen on erinomaisessa kunnossa.

Mutta en voi olla ajattelematta, että jos eläisimme sata, kaksisataa, tuhat vuotta sitten, minun ystäväni olisi mitä todennäköisimmin kuollut. Nuori, kaunis, säteilevä ja nerokas ystäväni Xynthia olisi mennyt kaiken lihan tietä. Hänen olisi ollut jätettävä tämän valon maailma vain, koska hän oli ottanut työkseen uuden ihmisen tuomisen maailmaan. Eikä se olisi ollut mikään helppo, siisti kuolema.


Minua ärsyttää nykyinen tapa puhua heteroseksistä ihkukivana viihteenä, jonkinlaisena joogan ja lenkkeilyn välimaastossa olevana hyödyllisenä kuntoilumuotona. Siinä unohtuu kylmä totuus: Seksi on ihanaa ja hienoa, mutta ei se ole vain sitä. Seksi on myös vaarallista. Siihen voi kuolla.

Naisen kuolema seksin takia on ollut se tavallinen tarina, niin monet vuosisadat. Jokainen lisääntymiskykyinen nainen hyvin todennäköisesti joutui monet kerrat painimaan itsensä suuren Kuoleman kanssa.

Mieti. Millaista oli olla nainen joskus vuosisatoja sitten, aikoina ennen toimivaa ehkäisyä? Silloin jokainen nussinta oli riski. Se paljon kritisoitu juutalaiskristillinen seksikielteisyys on osaltaan johtunut tästä: naiselle seksi ja kuolema ovat tosi yhtälö. Raskaaksi tulemisella saattoi olla hirvittävät seuraukset. (Vai mitä luulit? Että seksikielteisyys, tyhmät tabut, olisivat jotenkin itsestään syntynyt ilmiö? Että jotkut ihmiset vain eivät satu pitämään kivasta?)

Tietysti naiset ovat aina myös halunneet tulla raskaaksi! Tietysti lisääntyminen on alun perinkin seksin peruspointti. Tietysti lasten tekeminen on elävä ihme. Tietysti hedelmällisyyteen vaikuttavat monet asiat, ei se ole niin yksi yhteen, ei nainen voi joka hetki tulla raskaaksi. Jotkut eivät voi ollenkaan, ja sekin voi olla tragedia. Mutta silti, seksin pohjalla on aina tämä ongelma: miehille yhdynnästä koituu vähemmän seurauksia kuin naiselle.

Uskon, että hyvin suuri osa naisten nykyisestäkin seksihaluttomuudesta lähtee juuri tästä, siitä, ettei naisten ja miesten työn luontaista epäsuhtaa tunnusteta. Empaattisimmallekin miehelle hetskuyhdyntä on helpompi keissi kuin naiselle: (cis-)miehelle ei voi ikinä käydä niin, että hänen ruumiissaan alkaisi seksin seurauksena kasvaa uusi ihminen. Hän ei koskaan joudu käymään sitä taistelua. Hän on turvassa, vapaa.

(Eihän synnytyskuolleisuus tietenkään ole miehillekään ollut mikään helppo asia! On hirveää katsoa vierestä toisen koettelemusta. Ehkä siksi miesväki on ollut taipuvaista sytyttämään turhia sotia: Jos naisesi kuolee synnyttäessään sinun siittämääsi lasta, se ei sinänsä ole sinun vikasi, mutta survivor's guiltisi täytyy olla mittava.

Ei se ole miesten vika - ei se ole kenenkään vika. Mutta se on tosiasia. Ihmiskunnalla on aina tämä sama perusjako: ne, jotka synnyttävät, ja ne, jotka ovat siitä vapaat. Tämä on toki sama jako kuin tämä, kolikon toinen puoli: on olemassa ne jotka saavat tehdä lapset, ja ne, jotka eivät milloinkaan voi saada tehdä lapsia. Mutta puhutaan siitä toiste.)


Kyllä, seksi on myös iloinen asia. Minusta naisten todellakin on otettava seksuaalisuutensa haltuunsa. Naisille tarvitaan parempaa pornoa ja aika helvetin nopeasti. Alastomia, paljaita miehiä, suloista miehen komeutta, lihaa kuvitelmille. Tarvitsemme parempia ehkäisyvälineitä, oikeudenmukaisempaa työnjakoa silläkin saralla.

Mutta kuoleman varjo, tämä seksin perustotuus, tämä pohjimmainen epäsuhta, on myös muistettava. Se on otettava huomioon.

Siksi helposti saatavilla olevat ehkäisyvälineet ja abortti ovat meidän modernin vapautemme kulmakivet, vielä nytkin. Seksin suhteen on sama kuin ruuan: Vaikka me elämme täällä supermarkettien maassa, älä luule, että me ihmiskunta olisimme jotenkin lopullisesti voittaneet nälän tai janon. Olemme vain parin askeleen päässä nälästä ja kivusta.

EDIT 27.6.10, sanamuotoja muutettu


Samasta aiheesta:

23. kesäkuuta 2010

Edusmiehet

HS 21.6.2010: Eduskuntaan perusteilla miesverkosto
Eduskuntaan on perusteilla miesverkosto, jonka avulla halutaan vahvistaa miesten näkökulmaa tasa-arvopolitiikassa.

Puoluerajat ylittävä verkosto pystyisi vaikuttamaan asioihin esimerkiksi nostamalla esiin miehiä haittaavia ongelmia, kuten asevelvollisuuden epätasa-arvoisuus tai miesten syrjiminen huoltajuuskiistoissa, sekä huolehtimalla, että miesten näkökulma huomioidaan erilaisissa lakihankkeissa. Idea olisi siis sama kuin jo pitkään toimineella naisverkostolla.

(...)


Ei huonompi! Ehdotan, että verkosto ensi töikseen nostaa noiden sijaan esiin seuraavat kolme oikeasti kriittistä miesten tasa-arvo -ongelmaa:

  1. Miten poistaa miesten miehiin kohdistama väkivalta? Miten murtaa äijien aivoton väkivaltakulttuuri?

  2. Miten lisätä koti-isien määrää? Tai yleensäkin saada miehet hoitamaan kotiaan ja lapsiaan paljon nykyistä enemmän?

  3. Miten saada enemmän miehiä huonosti palkattuihin töihin - kuten sosiaalihuollon työntekijöiksi?


(Nokkela oivaltaa, että esittämäni kolmen kohdan korjaaminen tai parantaminen automaattisesti ratkaisisi myös alkutekstissä mainitut ongelmat.)

19. kesäkuuta 2010

Anenkefalian monet muodot

[Mahdollinen TRIGGER WARNING: Aborttilainsäädäntöä kehnoimmillaan.]




(Klikkaa varsinainen teksti auki tuosta alta, kohdasta "Lisätietoja":)

17. kesäkuuta 2010

Poliitikon pers-oona

Jospa ajattelisin positiivisesti! Jos kohta maailmamme onkin niin monin tavoin epäreilu, onneton ja ennen kaikkea hölmö - niin ainakin se on johdonmukainen ja täysin ennakoitavissa oleva.

Esimerkiksi näin: Jos olet sellaista ihmisryhmää, joka on monen vuosisadan ajan epäoikeudenmukaisesti pidetty poissa yhteisten päätösten tekoprosessin keskeisimmistä asemista, mutta nyt aikojen muututtua olet silti kykyjesi tähden ja sattuman oikusta päässyt perinteisesti "miehiseksi" miellettyyn valta-asemaan - niin voit olla sataprosenttisen varma, että paikallinen lokaläystäke julkaisee sinusta kuvan, jossa esitellään pebaasi.

Mikä oli todistettava!

HS 16.6.10: Wallin syyttää Iltalehteä takalistojournalismista

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin (r) syyttää Iltalehteä takalistojournalismista.

Wallinin mielestä Iltalehden eilinen juttu keskustan uudesta puheenjohtajasta ja tulevasta pääministeristä Mari Kiviniemestä oli asenteellisen journalismin pohjanoteeraus. Lehden aukeamaa hallitsi takaapäin otettu kuva Kiviniemestä.

Avoimessa kirjeessään Iltalehdelle Wallin kysyy, suunnitteleeko lehti sarjaa, jossa käsitellään miespuolisten ministereiden takalistoja.

(...)



Iltalehden päätoimittajan Petri Hakalan mukaan Kiviniemestä julkaistu mekkokuva ei ole ongelmallinen, koska vastaavaa journalistista otetta on käytelty aikoinaan myös Matti Vanhaseen:

Iltalehti 17.6.10: Mekkokuva suututti - simmarikuva ei

Iltalehti julkaisi tiistaina juttukokonaisuuden, joka käsitteli tulevan pääministerin Mari Kiviniemen persoonaa. Sen kuvavalinnat saivat tasa-arvoministeri Stefan Wallinin suuttumaan.

Eri ministereistä on julkisuudessa esitetty monipuolinen valikoima kuvia. Esimerkiksi huhtikuussa 2008 pääministeri Matti Vanhanen kuvattiin lehtien sivuille pelkissä uimahousuissa. Tähän ei kuitenkaan puututtu.

(...)


(Jutussa on linkki vuoden 2008 artikkeliin, jonka kuvassa uikkareihin pukeutunut Matti Vanhanen poseeraa vedessä: "Vau, mikä Matti! Kevytcola ja lenkkeily ovat tehneet tehtävänsä.")


Kaikki kunnia kyllä Hakalalle "Vau, mikä Matti!" -jutusta. Se edustaa minusta hyvää kuorman tasoittamista, vaihteeksi miehen ulkonäön esineellistämistä. Mutta eihän se nyt varsinaisesti käy syyksi sille, että vastavalittua, nuorta naispääministeria pitäisi kohdella vastaavin ottein.


Ei ole sama asia korostaa lehtijutussa naisen kuin miehen ulkonäköä. Se johtuu siitä, että naiset ja miehet eivät lähde samasta tilanteesta. On perinteistä sortoa yrittää pelkistää nainen ulkonäköönsä. Ei ole perinteistä sortoa koettaa tehdä samaa miehelle. Siis sama kohtelu eri asemissa oleville henkilöille merkitsee eri asiaa.

Havainnollistava esimerkki: Esimerkiksi tummaihoisen tyypin luonnehtiminen vaikka "murjaanien kuninkaaksi" olisi rasistista dissausta. Sen sijaan valkoisen henkilön luonnehtiminen vaikka "kalkkilaivan kapteeniksi" ei ole rasistista dissausta. Näin siksi, että valkoiselle ihmiselle ei perinteisesti ole ollut vaarallista olla valkoihoinen.



Samasta aiheesta:

14. kesäkuuta 2010

Rouva pääministeri

HS 14.6.10: Kiviniemi: Ministerivaihdoksista päätetään ensi viikolla

Keskustan uuden puheenjohtajan Mari Kiviniemen mukaan ministerivaihdoksista päätetään ensi viikolla.

Hallituksessa vaihtuu ainakin yksi ministeri, joka ottaa hoitaakseen Kiviniemeltä jääneen hallinto- ja kuntaministerin salkun. Kiviniemi itse on nousemassa pääministeriksi.

(...)


Pääministeri! Hieno homma. Nythän meillä on myös ensimmäinen naispuolinen piispa, joten eiköhän se ala paistaa päivä tähän risukasaankin.


En ole koskaan itse hyväksynyt sitä moniaalla sirkutettua credoa, että esimerkiksi vaaleissa pitäisi äänestää "parasta mahdollista ehdokasta" - siis niin, että esimerkiksi ehdokkaan sukupuoleen ei saisi kiinnittää mitään huomiota: "No eihän se ole itseisarvo, että se viranhaltija on nainen! Kyllä musta pitää valita pätevin ehdokas!"

Toki ehdokkaan pätevyys ja sopivuus ovat ne ensisijaiset kriteerit. Jos joissain vaaleissa vastakkain olisivat hyvä miesehdokas ja täysi natsinainen, niin tietenkin minäkin äänestäisin sitä hyvää miestä. Mutta kahdesta eri sukupuolta olevasta, suunnilleen yhtä hyvästä ja täyspäisen oloisesta ehdokkaasta äänestäisin sitä naista.

Miksikö? Samasta syystä kuin kannatan sukupuolikiintiöitä. Ei ihmiskunta vielä ole niin rationaalinen ja tunteensa hallitseva, että tavalla tai toisella alemmassa asemassa olevilla kansalaisilla olisi oikeasti yhtäläiset mahdollisuudet asettaa kykynsä yhteiskunnan palvelukseen. Siksi tilaisuuden tullen on aktiivisesti suosittava niitä, jotka on aikaisemmin pidetty syrjässä.

Siis altavastaajaa on tuettava. On nimenomaan meidän kaikkien etu, että Suomella on naispuolinen pääministeri. (Ja vastaavasti vaikkapa lisää miespuolisia sairaanhoitajia.)


Sitten, kun maailma oikeasti on tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen, niin sitten ei ole enää oikeutettua antaa sukupuolelle mitään painoarvoa äänestyksissä. Sitä aikaa odotellessa!

7. kesäkuuta 2010

Pojat on poikia ja tytötkin on poikia

Hassu havainto arkipäivästä:

Ne ihmiset, jotka ovat ehdottomimmin sitä mieltä, että "naisten pitäisi olla naisia ja miesten miehiä" (so. ihmisten pitäisi pitäytyä ahtaissa sukupuolirooleissa), ovat usein myös sitä mieltä, että poliittisen korrektiuden vaatiminen kielenkäyttöön on hapatusta. Heistä esimerkiksi esimies on ihan neutraali sana.

Siis heidän mielestään naisten pitää olla naisia, mutta lakinaisten pitää olla miehiä.

2. kesäkuuta 2010

Väitöstilaisuus

Minulla on uusi harrastus: se on vastaan väittäminen. Tarkemmin sanoen olen ottanut tavakseni sen, että keskustelussa - kasvokkain tai netissä käytävässä, töissä tai vapaalla - sanon avoimesti sen, jos olen eri mieltä jonkun kanssa.

En suinkaan väitä vastaan huvikseni, enkä haasta riitaa. Mutta kun olen eri mieltä jonkun kanssa, sanon sen ääneen. En sano mielipiteitäni ilkeästi tai nolaten, totean vain yksinkertaisesti asian laidan: minä en pidä tästä, vaikka sinä pidät.

Usein nämä keskustelulliset erimielisyydet tietenkin koskevat sukupuolten tasa-arvoa. Mutta en nyt puhu vain niistä. Väitän vastaan myös silloin, kun keskusteltavat asiat ovat vähäpätöisiä tai neutraaleja.

Esimerkiksi:

  • Joku Kaverini: Onpa ihanaa, kun on kesä! Ikävä vaan, että kohta tulee syksy. Syksy on niin hirveetä aikaa, se on niin masentava vuodenaika.

    Minä: No kesä on tosiaan kiva. Mutta mä pidän itse asiassa syksystä kovasti. Mulle se on aina ollut sellaista energistä ja luovaa aikaa.

  • Joku Toinen Kaverini: Hyi hitto, kato noita. Mies on ihan tossun alla, ja toi muija tekee kaikki päätökset. Vittu mikä muija. Siis mä en ikinä vois kunnioittaa tommosta miestä. Mä en kestä munattomia miehiä. Panis eukkonsa kuriin.

    Minä: No tietty se on hirveetä, jos joku joutuu ihmissuhteessaan huonosti kohdelluksi. Ja noita ihmisiä just mä en tunne, en tiedä, millasta niillä on. Mutta noin yleisesti, kyllä mä itse pidän siitä, että mies ei ole mikään koppava kukkopoika, aina komentelemassa.

  • Joku Kolmas Kaverini: Kyllä Geneerinen Pleikkaripeli/elokuva/kirja/bändi/balettiteos on muuten paska.

    Minä: Itse asiassa mä pidin siitä. Pidin siitä, että siinä X.


Kuulostaako tämä erityiseen vastaanväittämiseen rupeaminen, koko asian esille nostaminen, sinusta oudolta? Ehkä sitten olet ihminen, jolle luonteva mielipiteenilmaisu on turvallista arkea. Itse olen aina tiennyt, mitä minulta odotetaan.

Ihmisyhteisöissä on yleensä tietyt näkymättömät roolitukset: tietyistä asioista saavat puhua vain tietyt henkilöt, ja asioista kuuluu puhua tietyllä tavalla. Nykyisessa hyvässä ajassamme ketään tuskin lynkataan "väärän" mielipiteen esittämisestä, mutta sosiaalinen paine vaikenemiseen saattaa silti olla aikamoinen.

Olen huomannut, että erityisesti naisten odotetaan myöntyvän yleisesti hyväksyttyihin mielipiteisiin. (Kutsun itse näitä keskustelumielipiteiksi - ne ovat siis niitä latteuksia, jotka ovat yhteiskunnassamme Virallisesti Hyväksytty Totuus. Esimerkiksi "Kesällä on ihanaa!" Ei ole oikein soveliasta olla pitämättä kesästä.) Yleiset mielipiteet vaihtelevat yhteisöittäin, mutta niille on yhteistä se, että niitä vastaan ei sovi käydä. Kaikkien kuuluu olla sitä mieltä, että pissikset on kauheita, miehet kärsivät enemmän perheväkivallasta kuin naiset, terassilla olo on ihmisen parasta aikaa. Olivat ne triviaaleja (terassi) tai tärkeitä (lähisuhdeväkivallan kysymykset), nämä ovat sellaisia mielipiteitä, joihin on helppo solahtaa. Jos on eri mieltä ja sanoo sen, saa osakseen joko kummastelua tai pahimmillaan vihamielisyyttä.

Keskustelumielipiteet tosin ovat usein vielä aika kevyttä kamaa. Niiden lisäksi olen alkanut ottaa kantaa sellaisiin asioihin, jotka ainakaan eivät kuulu naisten reviirille. Tällaisiä ovat musiikki, luonnontieteet ja ennen kaikkea valtakunnanpolitiikka. Siis juuri ne asiat, joista julkisesti puhuvat tytöt yläasteella mölistiin hiljaisiksi. Yhä vieläkin minulta vaatii uskallusta ja energiaa käydä tälle kielletyksi tietämälleni alueelle.


Minulle vastaanväittäjäksi rupeaminen on ollut hyvin vapauttaavaa. Aluksi minua hirvitti avata suuni. Mokaamisen ja häpeän pelko on iskostettu minuun niin syvälle. Mutta harjoitus tekee mestarin. Kun olen sanonut mielipiteitäni ääneen, minun on aina vain helpompi jatkaa sitä puuhaa. Olen huomannut senkin, että minun esimerkkini on rohkaissut muitakin yhteisöjeni naisia sanomaan kantansa. (Ja minäkin saan rohkeutta muista avoimesti vastaanväittävistä naisista!)

Vastaanväittäminen on toki dramatisoitu ilmaus. Kysehän on ennen kaikkea mielipiteeni sanomisesta, kannanotosta - minuna olemisesta. Sitä minä teen. En lannista ketään, mutta en myöskään annan kenenkään normihävettää minua hiljaiseksi.



Samasta aiheesta: