31. lokakuuta 2008

Passiivinen vainolainen

Suosittu tapa tehdä miesten naisiin kohdistama väkivalta yhteiskunnallisesti hyväksytyksi on puhua siitä kuin passiivisesta luonnonilmiöstä. Lyöjä-miehen moraaliin ei satu, koska hän ei oikeastaan tee mitään. Asioita vain tapahtuu.

Kun väkivallakkoa suojellaan, uhria voidaan syyttää. Uhrin olisi pitänyt tietää paremmin. Voi hyvin moittia tyhmyydestä sellaista, joka tieten tahtoen menee heikoille jäille. Eihän mykkä luonto tunne armoa!

"Tyttö joutui raiskatuksi."
"Eukko sai turpiinsa."
"Sataa. Tuulee."

Häntä lyötiin, mutta kukaan ei lyönyt häntä. Kenenkään nyrkki ei murtanut hänen nenärustoaan, kenenkään käsi ei häntä kuristanut. Tekijä ei voi vastata teoistaan, koska tekijää ei ole. Kudosvaurio vain on todellinen.

Outoa, turhaa suojelua! Pahaa pitää uskaltaa kutsua pahan nimellä. Pitää sanoa:

"Hän raiskasi tytön."
"Mies löi vaimoaan."
"Sataa. Tuulee." (Ovat oikeita luonnonilmiöitä.)

Työstään mies tunnetaan.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen huomannut kiinnostavan ilmiön puhuttaessa väkivallan sukupuolittumisesta: kun puhutaan miesten harjoittamasta perheväkivallasta, niin seuraava argumentti onkin, että kyllähän naisetkin hakkaavat. Ajatuskuvio tuntuu olevan se, että naisten väkivalta mitätöi miesten harjoittaman väkivallan.Two wrongs do not make it right ja kummastakin asiasta pitäisi puhua. Itseäni ihan suoraan sanottuna vituttaa internet-määkijät, joiden suurin ilo elämässä on kirjoittaa Hesarin keskustelupalstalle "mutta kun ne väkivaltaiset naiset" ja "tässä maassa feminismi on mennyt liian pitkälle"-tyyppisiä kommentteja. Jep jep. Olen itse sitä mieltä, että miehiä tai naisia sukupuolena on älytöntä syyllistää. Tällä viedään vastuuta väkivaltaa tekeviltä yksilöiltä. Enemminkin pitäisi lähteä erittelemään niitä taustatekijöitä, mitkä johtavat perheväkivaltaan ja pyrkiä löytämään ne alaryhmät, joilla on suurin riski päätyä tekijäksi tai uhriksi. Ja vielä tähän postauksen aiheeseen: väkivallan tekijää ei pidä siirtää passiiviin.

myytinmurtaja kirjoitti...

Musta yhteiskunnassa on usein myös sellainen kuvio, että kun jostain vakavasta vaikeasta ja kipeästä asiasta tulee keskustelua, niin sen keskustelun ylle täytyy heti heittää suojaava savuverho: ruvetaankin hätäpäässä puhumaan jostain ihan muusta. Siis jostain toisesta vakavasta asiasta, mutta niin, että alkuperäinen ongelma voidaan turvallisesti jättää käsittelemättä.

En muista tarkkaan, mutta joku Hesarin toimittaja huomasi saman ilmiön, kun keskustelunaiheeksi oli nostettu se, miten Suomi on kohdellut inkeriläisiä. Kuvio on hyvin samantyyppinen kuin miesten ja naisten suhteen. Kun yleensä niin hyvän Suomen sädekehä jossain kohdin pettääkin, seuraa hätä: ei Suomea saa syyttää! Sitten keskustelu vietiin johonkin toiseen samantapaiseen aiheeseen - tyyliin, että kuinka hirveää on se tapa, jossa X-maassa kohdellaan kansaa Z!

Anonyymi kirjoitti...

Paska argumentaatio lämmittää aina mieltä. Toisaalta ei kyllä pitäisi lukea mitään nettipalstoja, koska niistä näkee sen, että luku- ja kirjoitustaito eivät yksinään ihan riitä kaikilla yksilöillä.

Väkivallasta keskusteltaessa pitäisi keskustelun fokus pitää tietyiltä osin tietyissä mieskulttuurin piirteissä ja tietyissä miehille tyypillisissä sosioekonomisissa piirteissä. Sukupuoleen kohdistuneet odotukset ja pojat ovat poikia-mentaliteetti antavat oikeutuksen kaveriporukan leikkimieliseen mätkimiseen. Jos et mene armeijaan, niin olet nössö sivarihomo. Eräs kaverini kirjoitti Hesarin yleisönosastopalstalle Kauhajoen koulusurmien jälkeen, miten sekä Jokelan että Kauhajoen koulusurmaajiin viitattiin normaaleina nuorina miehiä, joiden normaalina ajanviettona oli yksinäinen pelien ja aseiden kanssa puuhastelu. Kirjoituksessa kyseenalaistettiin tiettyjen asioiden pitäminen normaalina nuorilla miehillä.

Epäsosiaalinen käytös ehkä sallitaan helpommin ja epäsosiaaliseen käytökseen lasketaan myös väkivalta. Nuorille miehille löytyy enemmän tälläisiä lone gunman-tyyppisiä malleja. Miesten oletetaan kiinnostuvan väkivallasta viihteen ja faktan muodossa enemmän kuin naisten. Hannu Marttilalla on blogissaan mainio kirjoitus isänpäivälahjaksi markkinoiduista kirjoista:

http://blogit.hs.fi/kirjat/vihan-paiva/

myytinmurtaja kirjoitti...

Jeh! "Jos et ole valmis käyttämään väkivaltaa, et ole mies." Tässä älytömässä maailmassamme inhimilliset perusominaisuudet on koodattu ja jaettu tyhjentävästi sukupuolten kesken. Toiselle ei anneta "toisen omaa".

--> Tämä väkivallan poikuuttaminen johtaa siihen varsin onnettomaan näkemykseen, että naiset tai tytöt eivät koskaan mitenkään olisi väkivaltaisia. Silloinkin kun naiset vahingoittavat muita, he eivät virallisesti tee kuin hyvää. Kun äiti läimii lapsiaan, hän "kasvattaa".

Tai sitten nainen kohdistaa raivonsa itseensä, kehittää masennuksen ja anoreksian, tuhlaa elämänsä.

En tietenkään tarkoita, että naistenkin pitäisi alkaa hakkaamaan tyyppejä kadulla. Joo, on aina sankarillisempaa ruvata anorektikoksi kuin koulumurhaajaksi, mutta haloo.

Jos miehessä on peto, on se naisessakin. Ja jos naiset ovat lempeitä, ovat miehetkin.

Marttila = fiksu jätkä.