Miehet ovat minusta kauniita. Himoitsen heitä ja heidän suloista, vahvaa ruumistaan. Kaikki miehet eivät ole kauniita, mutta voi niitä jotka ovat! He ovat ihmeellisiä.
Hartioitten ihana kaari, hiki joka on kastellut paidan hänen lapaluittensa välistä. Isot, sievät leukaperät, parransängen kimallus. Se keskittynyt, törrösuinen ilme kun hän miettii jotain. Kädet, kauniit ja vahvat kädet. Miehen hartiat ovat minusta erotiikan huippu. Jopa muuten rumilla miehillä voi olla hyvin kauniit hartiat. Voisin hipelöidä miesten hartioita päiväkausia (ellei se olisi melko outoa). Urheilukentillä kesällä kundit ovat joskus yläosattomissa, hikinorot vatsalihaksilleen valuen. Haluaisin laskea ne shortsit, työntää niihin käteni.
Ajattelen siis miehiä seksiobjekteina. En tarkoita tällä sitä, että alistaisin heitä tyyliin "Siinä säkin huora meet kyrpä heiluen!" (Vaikka olen joskus onnettomimmillani tehnyt sitäkin.) Tarkoitan seksiobjektia sanan oikeassa merkityksessä: sitä, joka kiihottaa, johon haluni on kiintynyt. Heteromiehellähän tämä olisi naishenkilö.
Kuvataide yleensä suututtaa minua sen takia, että siinä kaikki ylevät allegoriset härpäkkeet kuvataan perinteisesti vain naisen ruumiilla: "Isänmaa ojentaa Vapauden Kruunun Geometrialle!" Ja Isänmaa, Vapaus ja Geometria ovat kaikki alastomia tissittäriä. Tai jossain valokuvan vuosikirjassa on läjäpäin mustavalkoisia naisenruumiita Taiteen tunnuksena. Salonkipornoa sivistyneistölle, ei siinä mitään. Minun halulleni (allegoriselle tai muulle) ei vain ole purkautumistietä.
(Ettei tulisi väärinkäsityksiä: En ole seksistisika. Tietenkin haluan jotakuta miestä myös muista syistä kuin vain hänen ruumiinsa takia. Haluan häntä itseään, sitä persoonaa, joka hän on. Mutta kyllä myös miehen ruumista saa haluta.)
Mieskauneutta löytyy helpommin viihteestä. Esimerkiksi supersankarit kiinnostavat ja innostavat minua muutenkin, mutta miessankarien ihonmyötäiset "taisteluasut" eivät ainakaan haittaa. Se vain on kurjaa, ettei näitä teoksia ole rakennettu minua varten: miehet ovat kyllä viihteessä seksikkäitä, mutta he eivät olleet (eivätkä ole nytkään) tyrkyllä samalla tavoin kuin naiset. Heidät on rakennettu sankareiksi/roistoiksi, ei seksiobjekteiksi. Heitä saa palvoa vain kaukaa, mutkan kautta, ei koskaan himoita suoraan.
Mutta etsivä löytää. Lapsena rakastuin sarjakuva-Tarzaniin. Tietenkin rakastuin: komea mies seikkaili viidakossa, eikä pitänyt muita vaatteita kuin leopardikalsareita. Hän joutui jatkuvasti salametsästäjien tai uugabuuga-heimolaisten vangiksi, ja silloin hän vasta komea olikin. Mieleeni on porautunut seuraava kohtaus:
Tarzan ja Jane ovat joutuneet vangeiksi. Janelta on sidottu vain ranteet toisiinsa, mutta hänen miestäänhän eivät tuollaiset pilipalikahleet pidättelisi. Siksi Tarzanin kädet onkin vielä lisäksi sidottu puuparrun ympärille siten, että palkki on hänen selässään. Ei se tietenkään mitään auta. Kun pahojen tyyppien suunnitelmat "yllättäen" murtuvat, Tarzan nousee taistelemaan! Tarzan on niin vahva, että hän saa puupalkin rikki pelkällä lihastyöllä. Hän jännittää isoa selkäänsä ja suuria hauiksiaan – krak! – Tarzan on vapaa! (Sitten hän voittaa pahikset jne.) Tarzanin muhkeat, komeat lihakset tekevät työtä, hänen kauniit kasvonsa ovat keskittymisen ja ponnistuksen juonteilla.
Olin hyvin vaikuttunut.
Mihin tällä merkinnällä pyrin: eikö nyt voisi lopultakin laittaa sExhibition-erotiikkamessujen mainosjulisteisiin jonkun komean miehen sen ainaisen naisihmisen sijaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Tarzanhan on Chuck Norrisin esikuva! Herranjumala, nyt sen tajusin! :) Mieletön kohtaus - en yhtään ihmettele, että olit vaikuttunut. Mä ainakin olen.
Mutta vain Mustanaamio on kova koville.
Katolinen kirkko on tehnyt tietämättään naisille palveluksen - katolinen kuvataidehan on miesten ruumiden esineellistämistä parhaillaan. Jopa partasuisella apostolilla voi olla jäntevät käsivarret ja jytevä sixpacki. :)
pimu: Niinpä! Madonna mainitsi joskus, että hänen lapsuutensa vaikuttavimpia kokemuksia oli katsella alastonta miestä ristillä.
"Vähän" väkivaltaista kuvastoa, tietty...
saana: Sitä mä vaan olen aina ihmetellyt, että kun Nastis on Dianansa kanssa *sillai*, niin joutuuko se pitämään pikku naamiotaan kasvoillaan?
"Joka näkee Mustanaamion kasvot, sitä kohtaa kauhistava kuolema!" Vanha viidakon sananlasku.
Tuli mieleen, että pitäisiköhän boikotoida erotiikkamessuja kunnes ne saa miehen kuvan julisteeseen. Mutta enhän mä toisaalta siellä kuitenkaan kävisi... :)
Mä haluaisin, että mulle olisi erotiikkamessut. Venemessuitta mä sen sijaan pärjään hyvin.
Messujulisteisiin voisi pyrkiä laittamaan jotakin, joka selvästi viestii seksuaalisuutta, mutta tekee vaikeaksi sen tyypittelevän yhdistämisen mihinkään vakiintuneeseen materiaaliobjektiin, kuten miehen tai naisen kehoon. Vaihtoehtoisesti niihin voisi valita jotakin tästä päivästä etääntynyttä historiallisista (lineaarisessa ja kronologisessa mielessä) kuvastoista.
Tietenkin tämä on toiveajattelua. Markkinointi tarkoittaa sitä, että tuoteviestinnän on toistettava vallan merkit mahdollisimman hyvin, jotta yleisin tapa käyttää valtaa tavoitettaisiin ja sen valtaa laajennettaisiin.
Markkinointi on siten kyseenalaista siellä, missä toivotaan emansipaatiota ja avointa keskustelua.
Tulta syöksevä lintu:
"Messujulisteisiin voisi pyrkiä laittamaan jotakin, joka selvästi viestii seksuaalisuutta, mutta tekee vaikeaksi sen tyypittelevän yhdistämisen mihinkään vakiintuneeseen materiaaliobjektiin, kuten miehen tai naisen kehoon."
Onko tuollaisia kuvia? Seksissähän _on_ kyse naisten ja miesten kehoista. Jos kuvassa olisi vaikka naisen piikkikorkosaapas, siis vähän ruumiista etäännytetty kuva, se olisi silti viittaus naisen kehoon. Tai jos siinä olisi kuvattuna jokin kumimuna.
Vain naisille suunnatuissa seksijutuissa, kuten aikakauslehtien artikkeleissa, on usein kuvituksena kukkasia. Mutta nekin ovat vaginan symboli, ja itse katselisin mieluummin jotain miehiä.
Ehkä voisi käyttää vanhaa kunnon juna-menee-tunneliin?
Minua eivät sinänsä haittaa seksikkäiden kroppien kuvat, vaan se, ettei minulle tarjoilla omien mieltymysteni mukaisia kuvia.
Minusta markkinointi voi olla myös hyvän voima. Tai voisi olla, nykyisin se enimmäkseen martoonnuttaa ja vääristää, muunkin kuin seksin. Mutta oikein käytettynä se on valistuksen väline. Se voisi olla itse itseään rahoittavaa massavalistusta.
"Onko tuollaisia kuvia? Seksissähän _on_ kyse naisten ja miesten kehoista. Jos kuvassa olisi vaikka naisen piikkikorkosaapas, siis vähän ruumiista etäännytetty kuva, se olisi silti viittaus naisen kehoon. Tai jos siinä olisi kuvattuna jokin kumimuna."
On toki, mutta mieleeni ei tule mitään erityisen oivaltavaa juuri silloin kun pitäisi, eli tietenkin nyt. Onhan noita viehtymyksiä. Eläinseksiä? Miehiä, jotka sitovat lenkkarin penikseensä? Tietysti löytyy trans-taidetta ja suorastaan filosofiaa, kuten esimerkiksi Del LaGrace Volcanon valokuvat ja pohdinnat. Delin kuvia ja kotisivu löytyvät googlaamalla.
"Trans-" ajatellaan liian usein kahden olemuksen, miehen ja naisen, sekoitukseksi, vaikka ainakin itse olen huomannut monen trans-rakentelijan ajattelevan, että kyseessä on jotakin mies/nainen-sukupuolipolariteetin ohittavaa; "trans-" merkitsee "beyond". Sama ajatustapa sopii kaikkeen seksuaalisuuteen. Kyseenalaistan siis ajatuksesi, että seksuaalisuus tapahtuu kahden "seksin" välillä. On houkuttelevampaa ajatella, että mieheys ja naiseus ovat vain yksi rajallinen (vai rajaton?) osa mahdollisia ja antoisia sukupuolikuvastoja. Sanon "sukupuoli", koska paljon parempaakaan sanaa ei ole tarjolla.
"Minusta markkinointi voi olla myös hyvän voima. Tai voisi olla, nykyisin se enimmäkseen martoonnuttaa ja vääristää, muunkin kuin seksin. Mutta oikein käytettynä se on valistuksen väline. Se voisi olla itse itseään rahoittavaa massavalistusta."
Kuka "oikeaa" ja "hyvää" markkinointia valvoo? Tuskin kukaan, kenelle sen tehtävän soisin. Luulen, että todennäköisimpiä vaihtoehtoja on ehditty jo pitkä tovi sitten kokeilla nimeltä mainitsemattomissa itäisen Euroopan valtioissa. Tietysti markkinoinnin etiikka on jatkuvasti läsnä kaikissa vapaammissakin yhteiskunnissa. Kun katsoo mainonnan etiikkaa koskevan keskustelun lomassa pintautuvia kontrollivaatimuksia, ei se lupaa ainakaan omissa silmissäni mitään myönteistä. Oma näkemykseni on se, että en luota markkinointiin sen enempää kaupankäynnissä kuin politiikassakaan, jossa brändäyksen rooli korostuu alati yhä enemmän. Sen sijaan luotan keskustelun voimaan.
Tämän jaaritteluni ei ole tarkoitus vängätä vastaan kenenkään mieliteoille. Halujen demokratia on hyvä asia; ja demokratia ei merkitse enemmistön valtaa, vaan mahdollisuuksien mukaan, viime vuosina tietämättömien paljon parjaaman liberalismin hengessä, moneuden valtaa. Eli miehiä, naisia ja lenkkitossuja julisteisiin!
Kävin katsomassa nuo Del LaGracen kuvat ja uskon ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Mä ajattelin asian niin, että jotta seksikkyys voisi olla tarpeeksi yleispätevää esimerkiksi erotiikkamessujen mainostamiseen, sen täytyy jotenkin olla ihmisruumiista derivoitunuttta. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että kuvassa olisi juuri oltava alastomat ukko ja akka. Nuo transihmisten kuvat esimerkiksi ovat hyvinkin erotiikan kuvia. Sen sijaan pelkkä maitotölkki ei heti olisi. (Tai kuka mistäkin tykää, mutta massan jäsenille, kuten mulle.) Toisin sanoen en oikein usko, että seksin kuvat voisivat olla miten kaukana tahansa ihmisruumiista. Mutta kannatan hyvinkin nykyisen kuvakielen laajentamista.
Lenkkariin penikseensä sitoneet ukot - mm! Riippuu kundin ulkonäöstä ja kuvan tyylistä, olisiko se minusta eroottinen vai ei. Ja oisko se Niken lenkkari?
Markkinatalous on mielestäni hyvä piika mutta huono emäntä. Parhaimmillaan se luo esimerkiksi blogiemme kaltaisia ilmiöitä: se antaa rahallista tukea tehdä obskuuristaalakulttuuripuuhastelusta kaiken kansan viihdettä/taidetta/sananjulistusta.
Siis markkinatalouden avulla tietokonenörttien harrastepuuhista kenen tahansa työksi. Siis markkinataloutta voidaan käyttää hyvään. Esimerkiksi naisten ja miesten vapautumista vanhoista kurjista rooleistaan voitaisiin tukea sillä. Voitaisiin esimerkiksi tehdä teoksia, jossa mies on passiivisempi katseen kohde, hoivaaja, ja nainen se hänet pelastava sankari. Molemmat saavat uusia elämyksiä ja voivat täydentää persoonansa.
Yleensähän tämä ei tietenkään toimi. Markkinointi myös rajaa ja tekee marroksi: mikään, mikään ei ole niin tylsää ja sisällötöntä kuin suurten firmojen nettisivut. Puhelinluettelossakin on enemmän sisältöä.
Ajattelen itse markkinataloutta aikamme vallitsevana muotina. Se menee kun sen on aika mennä. Se on emergentti ilmiö, Zeitgeistia, johon yksittäisten ihmisten teot eivät paljoa vaikuta. (Aikoinaan olivat muotia esimerkiksi psykoanalyysi ja sosialismi. Nyt on lisäksi muodissa biologisoida.) Tänä aikana ahneus on pyhää, sitä ei saa kyseenalaistaa. Mutta seuraava suuri muoti tulee varmaan olosuhteitten pakosta olemaan taas moraalia ja ylevää aatetta.
This said, olen kyllä sitä mieltä, että muodin kuin muodin kulkua voidaan ohjailla. Siis markkinatalouden ja mainonnan opuuhasteluita on säädeltävä laein ja säädöksin. Ja keskustelulla saadaan selville, mitä säädöksiä tarvitaan.
Sori kun vastaan nyt vanhaan, mutta kun tuosta persoonattomasta sExhibition-mainoskuvasta tuli puhetta: kuinka olisi vaikkapa käsiraudat? Tai piiska? Molemmat?
Niitä kun ei voi yhdistää vain toiseen sukupuoleen ja ne ovat myös käsittääkseni ns. "perinteisiä" seksiin liitettäviä asioita (eli uskoisin että myös ns. valtavirta tajuaa piiskan ja käsirautojen yhteyden seksin kanssa).
Tällaisia yöllisiä mietteitä! Hyvä blogi muuten siulla, linkitin sen omaani, toivottavasti ei haittaa ainakaan. :)
Hei, Anki! :-)
Mustakin käsiraudat ja piiska olisivat ihan hyvä veto, nehän tosiaan ovat sukupuolineutraaleja vempeleitä. Toisaalta ne kyllä ovat väkivallan ja kontrollin välineitä - on tavallaan hassua, että ne ylipäänsä assosioituivat seksiin!
Tuossa voisi ehkä olla sekin pulma, että piiskat sun muut ovat nimenomaan BDSM:n juttu. Ne eivät ehkä anna mitään niille, joita kiinnostaa enemmän vaniljaseksi tai ihan peruspornoilu. Tai ehkä jopa pelottelisivat väkeä messuilta?
Jos itse päättäisin noista mainosjulisteista, niin laittaisin niihin varmaan ihan vaan pliisusti miehen ja naisen. Ei sekään olisi täydellinen ratkaisu, mutta varmaan kuitenkin olisi suurinta osaa tyydyttävä (niin sanotusti! ;-) ratkaisu.
Ja kiitos myös kiitoksista, linkitys ei tietenkään haittaa, päinvastoin! :-) Sunkin blogisi on hieno, sun kirjajuttusi ovat todella hyvää luettavaa.
Lähetä kommentti