13. joulukuuta 2008

Kuin lapsiaan puolustava urosleijona

Opetusministeri Sarkomaa jätti hallituksen. Hän tahtoo omistautua perheelleen.


Pienten lasten isät jäävät paljon, paljon harvemmin kotiin kuin naiset. Miehet eivät hevin käytä heille kuuluvia hoitovapaita, vaan menevät kuuliaisesti firmojensa talutusnuorassa. Harva mies panee pomonsa kanssa kovan kovaa vastaan, jotta saisi jäädä kotiin lapsiaan hoitamaan.

On kuitenkin yksi asia, joka välittömästi saa suomalaisen miehen verissä päin, tuomioistuimissa asti, taistelemaan oikeudestaan hoitaa itse lastaan:

Avioero.

3 kommenttia:

Ellu kirjoitti...

Itselläni on miesten kotiin jäämisestä sellainen käsitys, että perheen taloudelliset suhteet ratkaisevat sen kumpi jää kotiin. Kun asiaa on tutkittu, niin itseasiassa koulutus ja tulotaso vaikuttavat siihen, jäävätkö miehet kotiin hoitamaan lapsiaan. Tähän siis vaikuttaa myös äidin koulutus ja työelämään palaamisen helppous. Joissain maissa isille on kiintiöity oma osansa vanhempainvapaasta ja Suomessakin saa muistaakseni jotain ekstraa, jos isä on enemmän kotona.

On kyllä totta, että miehet pitävät hävyttömän vähän vanhempainvapaata. En kuitenkaan usko, että kysymys olisi pelkästään miesten asennoitumisesta, vaan enemminkin perheen taloudelliset syyt (isällä saattaa olla suuremmat tulot) ja perinteisemmät käsitykset vanhempien lastenhoitokyvystä äidin katsotaan hoitavan lapsensa paremmin) ovat vain ynnäytyneet yhteen ja lopputulos on se, että miehet todennäköisemmin päätyvät työelämään ja naiset kotiin. Tähän vielä asenteet päälle eli työelämään palaava nainen "hylkää" lapsensa, mutta koti-isäksi jäävä mies voi myös joutua perustelemaan valintojaan, vaikka koti-isyyteen suhtaudutaan positiivisesti.

Laitan vielä linkin sosiaali- ja terveysministeriön selvitykseen. Luvussa 2 käsitellään perhevapaita.

Perhevapaavalinnat ja perhevapaiden kustannukset
sukupuolten välisen tasa-arvon jarruina työelämässä? stm:n selvityksiä 2007:69


Lopuksi täytyy vielä sanoa, että suomalaisessa yhteiskunnassa kotiäiti(rouva)-instituutiota ei oikein voida perustella perinteilläkään, sillä naiset ovat perheen ohessa tehneet taloudellisesta pakosta myös töitä, elettiin sitten maaseudulla tai kaupungissa. Ja työtä se kotonakin oleminen on.

myytinmurtaja kirjoitti...

Äiti jää kotiin, isukki menee töihin --> työnantajat palkkaavat mieluummin miehiä, koska nämä eivät jää vanhempainlomalle --> naisen on vaikeampi saada rahakasta työtä --> naisen palkka on pienempi --> äidin on helpompi jäädä kotiin kuin miehen --> äiti jää kotiin, isukki menee töihin.

myytinmurtaja kirjoitti...

Kotirouvat: niinpä!

Mulla on kotirouvuudesta a la 50-luvun pikkurouva se käsitys, että se on historiallisesti *aivan kaikkialla* erittäin tuore keksintö. Ei esivanhemmillamme olisi ollut ikinä varaa pitää naista tuottamattomassa roolissa. Naisen työpanos oli elintärkeä. Alkusavannilta hamalle 1800-luvulle naiset raatoivat niin vitusti (kuten toki miehetkin). Mikään muu ei olisi ollut mahdollista noina modernia, siunattua viemäröintiä edeltävinä aikoina. Jonkun keskiaikaisen maatilan pyörittäminen ei todellakaan ollut mitään pikkusievää pölyjenpyyhkimistä! Kyllä siinä lanta lensi.

Tietenkin kotityö on työtä. Raskasta työtä. Minua suututtaa, kun vaikka keskiajan mieheen viitataan perheen elättäjänä ja pääasiallisena työntekijänä. Nuo kommentit ovat sitä fantasiaa, että nainen vain täysin passiivisena odottelee kotimöksässään, kun mies huhkii ja tekee. Se on haaveilua ajasta, jota ei koskaan ollut.

Naisten uusintamistyö ei ole yhtä näkyvää kuin miesten talonrakennus, mutta se on ihan yhtä raskasta ja välttämätöntä.