Suomen taloustilanne ei ole täysin toivoton, kun meillä on veronmaksajina varaa kustantaa tuollaista huuhaa-näpertelyä, joka kuuluisi jonnekin kellariopintopiireihin, dekkarikirjailija Reijo Mäki laukoo tuoreessa Apu-lehdessä naistutkimuksesta.
(Iltalehti 23.7.09)
Hassu yhteensattuma oli tämän uutisen alle linkitetty toinen uutinen:
Iltalehti: Nuoret naiset ovat kiukkuisimpia
Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan yli joka kolmas nuori nainen kokee toistuvasti ärtyneisyyttä. Tutkimuksesta kertoo Ilta-Sanomat.
Tutkimus paljastaa 25-34-vuotiaiden naisten kärsivän muita enemmän myös ylirasituksesta ja masennuksesta. Samanikäisistä miehistä ärtyneisyyttä koki vain joka viides.
Nuoria naisia painavat niin ulkonäköpaineet kuin rankka koulutus ja työn saanti.
(Iltalehti 25.7.08)
---
Tavalliseen tapaan Lehti kuitenkin sanoi sen parhaiten.
15 kommenttia:
Iltalehti: Kaiken huippuna siellä [naistutkimusta harjoitettaessa, MM] julistetaan biokieltoa, jonka mukaan ihmisen sukupuoli ei perustu biologiaan, vaan yhteiskunnan opetuksiin. Lapselle nimeksi kannattaa siis antaa Pirjo-Johannes, Mäki jatkaa lehdessä kritiikkiään.
Pirjo-Johannes Biokielto! Nimi joka jää historiaan.
Mäki on loistava todiste Minttu Hapulin jo jokin aika sitten kirjoittamalle "teorialle" siitä, että jostain kumman syystä ihan kuka tahansa on oikeutettu kritisoimaan naistutkimusta huolimatta siitä, ettei ole suorittanut itse yhtäkään perusopintoa kyseiseltä alalta tai ehkä ikinä edes sylkäissyt yliopistoon päin. Silti ollaan niin asiantuntijaa, niin asiantuntijaa ja katsotaan itsensä voivan kommentoida naistutkimusta erityisesti julkisesti! Teksti löytyy osoitteesta http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/274.html väliotsikon "Siitä naistutkimuksesta ja naisista kans" alta.
Tää oli kyllä hauskin tällä viikolla. Pitäähän Iltalehdenkin saada juttulistalleen pakollinen kesä-änkyröinti.
Sirpale: Juuri näin. (Ja kiitos linkistä, Hapulin juttu on tavalliseen tapaan naulan kantaan.)
Naistutkimusta sopii takametsien pöhelönkin lyödä niin kuin vierasta sikaa. Hassua kyllä mitään muuta humanistista tai yhteiskunnallista tutkimusta (luonnontieteistä nyt puhumattakaan)ei saa.
Jos joku täysi maallikko menisi julkisuudessa laukomaan "se on kyllä niin!" -kommentteja folkloristiikasta tai poliittisesta historiasta (siis oppialasta) tai materiaalifysiikasta, sehän naurettaisiin mäkeen (no pun intended).
Enkä ole myöskään kuullut kenenkään kritisoivan teatteritieteen tai kalataloustieteen tieteellisiä metodeita...
Ellu: Reijo Mäki on guruni kaikissa feministisissä asioissa. Hän on oppi-isäni.
Jos Reijo Mäki ja toinen kuuluisa kesäankka, Ruokolahden leijona, risteytyisivät, tuloksena saattaisi olla hyvä Vares-kirja.
Kai tuossa naistutkimuksessa kaikkein eniten korventaa sitä väheksyviä miehiä nimitys. Yleensäkin näiden mielestä kaikki termit, joihin liittyy nainen, nais-liite tai femi-jotain, ovat jo oletusarvoisesti pahasta, turhaa tai ainakin feministien keksimää. Jos naistutkimuksen nimi olisi jokin tyyliin sukupuolisidonnainen sosiologia, niin se ei varmasti ärsyttäisi yhtään niin paljon kuin naistutkimus. Harva varmasti viitsisi edes selvittää, mitä sellainen tutkimussuunta pitää sisällään. Mutta kun se on NAIStutkimus, niin sen on pakko olla turhaa, koska naisiin liittyvät asiat ovat aina ihan turhia....
Naistutkimuksenhan voisi ihan perustellusti nimetä uudelleen gender- tai sukupuolentutkimukseksi (niin kuin sitä kansainvälisesti taidetaan kutsuakin). Tehdäänhän naistutkimusten laitoksilla nykyään paljon queer-tutkimustakin, mikä ei ihan yksiselitteisesti käsittele pelkästään naisia.
Luulen itse, että sekä Mäki että muut naistutkimusta lyttäävät tahot ovat nimenomaan huolissaan tutkimuksen sisällöstä, eivätkä nimestä. Nimi on vaan se helpoin lyömäase.
"Sukupuolentutkimus" tai muu sellainen voisi kyllä olla ihan hyvä uusi nimi naistutkimukselle. Siinä poistuisi sekin vanha stigma, että vain naiset muka olisivat sukupuoli, erikseen tutkimista vaativa kummajaisten joukko - kun taas miehet olisivat niitä oikeita ihmisiä.
Toisaalta sana "naistutkimus" on minusta samalla tavalla hienosti värin tunnustamista vaativa sana kuin "feministi": "Olen sukupuolten välisen tasa-arvon kannattaja, eli siis feministi."
Sii ja soo.
Voi toista. Pelleksihän se itsensä tekee. Esiintyy vielä suurena sankarina, kriittisenä totuudenpuhujana, jota feminatsit ja hihhulikristityt uhkailevat.
"Iltalehti: Kaiken huippuna siellä julistetaan biokieltoa, jonka mukaan ihmisen sukupuoli ei perustu biologiaan, vaan yhteiskunnan opetuksiin. Lapselle nimeksi kannattaa siis antaa Pirjo-Johannes, Mäki jatkaa lehdessä kritiikkiään."
Miksi tuota nimitetään "kritiikiksi"? "Mäki jatkaa tietämätöntä horinaansa", kuvaisi tilannetta paremmin, peruskirjallisuutta kun ei ole viitsitty edes vilkaista. Onkohan se kuullut äijäkaverilta jonkun huhun, jonka äijäkaveri taas on omalta kaveriltaan kuullut, että näin ne lepsofemakot siellä miehiä haukkuu ja vouhottaa.
Täytyy myöntää, että itsellänikin aluksi särähti korvaan, kun kuulin, että "sukupuoli on sosiaalinen konstruktio". Toisin kuin Mäki, minä kuitenkin tutustuin alan kirjallisuuteen ja selvitin, mitä sillä tarkoitetaan.
Nerea
Naistutkimusta sopii takametsien pöhelönkin lyödä niin kuin vierasta sikaa. Hassua kyllä mitään muuta humanistista tai yhteiskunnallista tutkimusta (luonnontieteistä nyt puhumattakaan)ei saa.
Tämä ehkä johtuu siitä, että suurin osa niistä ei ole hirveän yksiselitteisesti poliittisia. Esimerkiksi vasemmistopiireissä lyötiin kyllä minun nuoruudessani aika kovalla kartulla liiketaloustiedettä, koska sitä pidettiin poliittisena. Vastaavasti marxilaisia yhteiskuntatieteen suuntia on oikeisto kammoksunut aivan vainoharhaisessa mitassa.
Syy tähän on sama kuin naistutkimuksen kohdalla: asianomaisen tieteenalan todellinen tai mielletty poliittinen pohjateksti.
Venäjän kielen opetus on myös ollut poliittinen nyrkkeilysäkki menneinä vuosikymmeninä. Milloin ovat porvarit epäilleet sitä kommunistien juoneksi, milloin taistolaiset neuvostovastaiseksi propagandaksi.
Ei, Panu: Poliittista on se, mitä tutkitaan. Se, että ihmiskunnan sorretun enemmistön historiaa ja asemaa nyky-yhteiskunnassa ylipäänsä on ruvettu tutkimaan - se on poliittinen valinta.
Ei tiede toimi missään arvotyhjiössä.
Ei, Panu: Poliittista on se, mitä tutkitaan. Se, että ihmiskunnan sorretun enemmistön historiaa ja asemaa nyky-yhteiskunnassa ylipäänsä on ruvettu tutkimaan - se on poliittinen valinta.
Poliittinen valinta on myös se, että esimerkiksi miehiä tutkitaan vain naistutkimuksen ja feminismin dogmien mukaan. Poliittinen valinta on esimerkiksi se, että sukupuolisuhteista syrjäytyvien yksinäisten miesten asioita ei kukaan tutki heidän omasta näkökulmastaan. Poliittinen valinta on myös se, että Suomeen suomalaisen miehen vaimoksi muuttava thaimaalainen nainen kiinnostaa tutkijoita ainoastaan suomalaisen miehen väkivallan kohteena.
Toisin sanoen siis sinusta mustaihoisten rotusorron tutkijoiden olisi tutkittava valkoisia ja valkoisten etuoikeuksia valkoisten dogmien mukaisesti. Taitaisi tulla aika lyhyitä nollatutkimuksia.
Mikään ei estä miehiä kokoamasta rohkeuttaan ja ryhtymästä itse tutkimaan ja murtamaan miehisyytensä tyhmimpiä myyttejä. Nyt on voimakas tilaus uudelle, järkevälle miesliikkeelle: sellaiselle, joka ei keskity skitsoilemaan miesten vanhojen etuoikeuksien pitämisen ja silti naisten kunnioittamana olemisen välillä. Ei kakkua voi sekä syödä että säästää. Et voi olla sekä herra että rakastettu.
(Jeesus ehkä voi, mutta et sinä.)
---
[Puhuttelusta huolimatta kommentin loppuosa on suunnattu kaikille, ei vain Panulle, toim.huom.]
Helsingin yliopistossa Naistutkimus on nykyään nimeltään Sukupuolentutkimus. Nimenvaihdoksen voi todeta Kristiina-instituutin sivuilta.
Kyllä miehiä on tutkittu sosiologiassa jo pitkään, esim. Matti Kortteinen on tutkinut miesten syrjäytymistä jo 80-luvulla. Kyllä joku sosiologi voisi varmasti halutessaan tutkia nykypäivän "sukupuolisuhteista syrjäytyviä yksinäisiä miehiä" heidän näkökulmastaan käsin. Ei naistutkimus ole pois keneltäkään. Vaikuttaa vain siltä, että jotkut eivät kestä, että tutkumusta voidaan tehdä nykypäivänä myös alistetun ryhmän näkökulmasta, paitsi tietenkin silloin, jos kyseinen ryhmä on "sukupuolisuhteista syrjäytyneet yksinäiset miehet".
'Naistutkimusta sopii takametsien pöhelönkin lyödä niin kuin vierasta sikaa. Hassua kyllä mitään muuta humanistista tai yhteiskunnallista tutkimusta (luonnontieteistä nyt puhumattakaan) ei saa.'(MM)
Alan ihmiset kyllä lyövät (jos haluavat - kollegoille vittuilu ei aina edistä uraa), mutta takametsien pöhelö ei tiedä tarpeeksi lyödäkseen oikeita kohteita oikeasta syystä.
Ansaitsevista kohteista on harvoin puutetta. Naistutkimuksessakin on huomattava määrä turpiinsa kerjäävää bullshittiä ja sekoilua, mutta se johtuu pääasiassa siitä, että bullshit ja sekoilu on valitettavan yleistä kaikilla aloilla, joilla bullshit ei johda tuntuviin negatiivisiin tuloksiin ja/tai palautteeseen. (On hyvinkin mahdollista, että bullshittiä olisi naistutkimuksessa vähemmän kuin toisilla verrannollisilla aloilla, koska ainakin osalla naistutkijoita näyttäisi olevan jotain sanottavaa.)
Naistutkimuksen olemassolon oikeuden erillisenä alana saa kyseenalaistaa, kunhan kyseenalaistaa muutkin akateemiset reviirit ja rajaukset samalla kertaa.
Lähetä kommentti