Naiselle on yleensä kaikissa arvostetuissa yhteiskunnallisissa riennoissa varattu apulaisen rooli. Hänen oletetaan elävän miehensä kautta, tukevan tämän taidetta/tutkimusta/uraa/pömppömahaa. Tämän kuuluisi riittää hänelle. Siis näin, jos olet nainen:
Et saa olla itse tähti, mutta saat olla bändäri. Stara saa palvovat väkijoukot, sinä saat sukupuolitaudin.
Et saa olla itse puheenjohtaja, mutta saat olla sihteeri. Saat kaksinkertaisen työtaakan ja neljänneksen kunniasta.
Et saa olla itse insinööri, astronautti, muotisuunnittelija, vapahtaja. Mutta saat olla niiden vaimo.
Et saa olla taiteilijanero. Mutta saat hytistä alasti sen mallina tai hääriä sen muusana.
Et saa olla merkittävä tutkija. Mutta saat hoitaa sen lapset, niin että se pääsee luomaan uraa.
Perinteisessä (no, parin viime vuosisadan kestäneessä) mallissa nainen elää miehensä kautta. Hän tekee suhteen välttämättömät työt ja hoitaa lapset. Hän kaataa oman energiansa mieheen, auttaen siten tätä loistamaan. Eikä siinä mitään: kyllähän oikeasti lahjakkaita miehiäkin on. Voi olla ihan järkevää tasoittaa heidän tietään. Mutta jos nainen itse noin toimiessaan haaskaa omat kykynsä, hän tekee hidasta itsemurhaa.
Jos olet oikeastikin semmoinen ihminen, että mielelläsi olet suhteen apuri (ainakin siis julkisen työn suhteen), ei sitten mitään. Hyvä homma, jatka samaan malliin! Olet hyödyllinen ja maailma tarvitsee sinunlaisiasi. Mutta jos sinulla itselläsi on kehityskelpoisia kykyjä, älä herran/rouvan tähden haaskaa kallista voimaasi jonkun kyrpiksen pönkittämiseen. Rupea itse tähdeksi.
Sano se ääneen vaikka salaa komerossa: Minä olen nero. Minä olen da Vinci. Minä olen Einstein. Tai jos tähtäät vähän alemmaksi, sano, että Olen vittu vaikka vanha tylsä Saarikoski, mutta pointti on siinä, että mulla jos kellä on lahjoja! Tai jos et muuta keksi, sano, että Minä olen geneerinen suuryrityksen johtaja! Joka tapauksessa: Minä olen se, jonka työ on tärkeää.
Sano, sano nyt. Vai etkö uskalla? Sinun sanoistasi voi maailma murentua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
26 kommenttia:
(Tuo naisille määrätty kakkosviulun soittaminen on uhrautumisen kulttuuria. Niin kuin siinä ärsyttävässä elokuvassa Kaunis mieli, jossa muija vaan hyysää sekopäämiestään. Russell Crowe oli tosin hyvin sievä tiukassa t-paidassaan, opettaessaan matematiikkaa.)
Älä kuitenkaan rupea BB-tähdeksi.
Hemmetin hyvä kirjoitus, kiitos siitä. :) Olisipa ollut tällaista luettavaa, kun olin 17-vee tyttö.
Kolikolla on myös toinen puoli. Kulttuuri, joka koko ajan kertoo, että miehet ovat menestyjiä ja perheensä elättäjiä aiheuttaa erittäin suuria paineita miehille. Naisten vähittäinen vapautuminen patriarkaalisen järjestelmän alta on itse asiassa antanut naisille luvan menestyä, mutta lupa siipeillä miehen kustannuksella on silti säilynyt. Edelleen uskomattoman iso osa silmää miellyttävän morfologian omaavista naisista käyttää tuota ”naisen on sallittua olla miehen elätettävänä” -korttia hyväkseen ja kaiken lisäksi tämä säälittävä välillinen itsensä myyminen on yhteiskunnallisesti täysin sallittua ja pintajulkisuudessa jopa ihailtua.
Naisten asema on parantunut naisten oman aktiivisuuden seurauksena. Samaan aikaan mieskulttuuri ei ole juuri muuttunut. Miesten keskuudessa miehen pitää olla edelleen mies: perheen, elättäjä ja kurissa pitäjä. Jos et vastaa tuota talvisodan miestä, olet luuseri. Paineet tulevat mieskulttuurin sisältä ja ehkä osaltaan mieskulttuurissa huoraavilta (anteeksi) naisilta (anteeksi tytöiltä). Mies joka pystyy aidosti ilman pienintäkään epävarmuutta pyllistämään mieskulttuurille, on erittäin vahva.
Itse elän vahvojen naisten kanssa. Vaimo on kaunis miesten pelkäämä suorasuu, esinainen on yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä naispuolisista tieteentekijöistä ja kaiken lisäksi jaan työhuoneen emeritan kanssa, joka on lähtenyt 60-luvulla Harvardiin yksin kahden pienen lapsen kanssa. Miellytän useimpien naisten silmää, olen fyysisesti erittäin kovassa kunnossa ja pystyn haastamaan perinteisen tieteenalani dogmat ja monet ajattelevat, että olen alani tulevaisuudennimiä. Kaikesta tästä huolimatta alitajuisesti ajattelen, etten ole mies, koska minulla ei ole materiaalisia miesstatuksia, en pidä vaimoa nyrkin ja hellan välissä ja kaiken lisäksi lukionopettaja vaimoni tienaa minua enemmän. Olen siis mieskulttuurin uhri.
Mielestäni on siis yksisilmäistä viestittää, että vain naiset kärsivät patriarkaalisesta yhteiskunnasta. Patriarkaalinen yhteiskunta asettaa kovia ja kestävän kehityksen kannalta tuhoisia paineita miehille. Naiset voivat valita roolin. Naiset voivat taistella kestävän tulevaisuuden puolesta tai heittäytyä miehen elätettäväksi. Miehellä ei ole vaihtoehtoa, joko menestyt miesten mittareilla tai syrjäydyt. Tämä kipeä asetelma on johtanut siihen, että koen siipeilijänaiset jotenkin syyntakeettomina ja en ole elämässäni inhonnut kuin korkeitaan kahta naista, mutta miehistä voisi ihan hyvin pistää 90 % myllyn läpi ja lannoitteeksi kehitysmaiden pelloille.
Siskokulta: :-)
Mikko T: Toki, toki. Et ole väärässä. Tuo on sama ilmiö kuin se, ettei naista saa koskaan sanoa pelkuriksi, vaikka hän toimisi pelkurimaisesti. Se on enimmäkseen miehille varattu haukkumasana.
Jos yhteiskunta on epätasapainossa jonkun suuren ihmisryhmän oikeuksien suhteen, ei sillä niskan päällä olevalla ihmisryhmälläkään ole pullat kovin hyvin uunissa. Kärjistääkseni erittäin voimakkaasti: vanhojen aikojen orjatyövoimalla toimivissa yhteiskunnissa oli varmasti parempi olla aatelinen kuin orja, mutta myös aatelinen oli asemansa vanki. (Huom. Nyky-Suomen tilannetta ei voi perustellusti verrata muinaisiin orjavaltoihin.)
Minusta on kuitenkin tärkeää kirjoittaa sellaista tekstiä naisten oikeuksista, jossa ei joka välissä mainita, että vaikeaa on miehilläkin. Se on tietoinen valintani.
Teen tämän siksi, ettei naisten osakseen saama epäoikeudenmukainen kohtelu jäisi miesten suojelemisen jalkoihin. Toisekseen, naisten kokema sorto on usein pahempaa kuin miesten kokema (vrt. lähisuhdeväkivalta ihan fyysisistä syistä). Mies, joka potkii Rokka-miehenmallin tutkainta vastaan, saattaa saada turpiinsa toisilta miehiltä, mutta todennäköisesti ei naisilta. (Vaikka saanee kuulla joiltakin naisilta vittuilua. Vittuilu ei kuitenkaan ole niin vaarallista kuin ruumiillinen väkivalta.)
Naisilla on miehiä pahemmat oltavat ja olen itsekin nainen. Siis naisia sitovien myyttien murtaminen on ensisijainen toimeni. Tottakai joutessani vanha kehno muka-miehisyyskin saa minulta kyytiä, mutta kaikkea en ehdi enkä jaksa heti.
Noita miesten roolin typeryyksiähän voisi ottaa puhkoakseeen joku toinen bloggari,
vink, vink. Se, mitä maailma minusta todella tarvitsisi, olisi järkevä miesliike kaiken tämän "en saa pildee ja se on ihmisoikeuskysymys" -höpötyksen vastapainoksi.
Olen usein laittanut näihin kirjoituksiin sen disclaimer-postaukseni linkin. Tässä se on taas.
Mikko T:
Tuo talvisotainen ajatus miehen "perheenelättämisestä" kyllä vituttaa minua. (En sano, että sinä juuri olisit sitä mieltä.) Miksi? Koska naiset jos ketkä ovat aina tehneet työtä ja ruokkineet perhettään. Ilman naisten jatkuvaa työtä pesue ei olisi pysynyt hengissä hetkeäkään. Toki miehetkin tekivät osansa, ei siinä mitään. Mutta vallalla tuntuu olevan sellainen kuva, että nainen pentuineen vain lekotteli kotiluolassa/torpassa, sillä aikaa kun uros metsästi tai äesti perheelle sapuskaa. Fail!
"Naiselle on yleensä kaikissa arvostetuissa yhteiskunnallisissa riennoissa varattu apulaisen rooli."
Tämä jos mikä on myytti, mutta etpä näytä sitä murtavan, pönkität vain... Mikä estää tyttöä olemasta stara? Mikä estää poikaa olemasta bändäri? Ja miksi tasa-arvon kuuluisi olla tasapäistämistä?
"Naiselle on varattu apulaisen rooli" -- niin siis kuka on varannut? Tämä on mielestäni aivan järjetön väite. Kuka on apulaisen roolin naisille varannut ja miten se näkyy? Eikös tämä nyt ole se myytti, joka pitäisi jo vähitellen murtaa?
"Et saa olla tähti"... Juu, ei olekaan yhtään naispuolista muusikkoa, elokuvatähteä, kirjailijaa jne.
"Et saa olla puheenjohtaja"... Jutta Urpilainen on aika nätti mieheksi.
"Et saa olla insinööri"... Mitä hittoa -- kaikki ne tietämäni naispuoliset inssit ovatkin sitten vissiin transvestiitteja hekin.
Taiteilijaksi tai merkittäväksi tutkijaksi noustaan omilla kyvyillä. Joko naisissa on vähemmän näiden alojen neroja (ja kun miehet monissa muissakin osittain geneettisissä asioissa asettuvat enemmän ääripäihin ja naiset enemmän keskelle, niin miksei tässä?) tai sitten neronaiset valitsevat jonkin muun tien. Tämä valinta ei välttämättä johdu siitä, että jokin näkymätön ja selittämätön rakenne on varannut naiselle apulaisen roolin. Tai jos johtuu, niin parempi niin. Helvettiäkös sitä yhteiskunta tekisikään "merkittävällä" tutkijalla, joka uskoo näkymättömien rakenteiden ohjailevan hänen elämäänsä ja tekevän valinnat hänen puolestaan?
Ano ja Miss Midnight: Ihmettelinkin jo, miksei näitä kommentteja vielä ollut tullut.
Tässä teille vastakysymys: Miksi maailman tiedekaanonissa (tai missä tahansa tähtiroolissa) on enimmäkseen valkoihoisia henkilöitä? Miksi maailman presidentti on vasta nyt ensimmistä kertaa musta?
Mistäköhän se voisi johtua?
Mitä tekemistä maailman tiedekaanonilla tai USA:n presidentillä on sen kanssa, että Suomessa tytöillä on aivan yhtäläiset mahdollisuudet kuin pojillakin menestykseen ilman että kukaan heille varaa mitään roolia? Vai eikö tässä puhuttukaan Suomen tilanteesta? Kehitysmaiden naisetko sitä kakkosviulua soittelevatkin samalla kun heidän miehistään tulee insinöörejä ja kuuluisia taiteilijoita?
Hahhaa! Touché!
Miss Midnight, nyt pää pois sieltä pepusta. Vapaudet ja mahdollisuudet saattavat eri ihmisryhmille olla käytännössä hyvin erilaisia kuin paperilla.
Olet itsekin sivunnut tätä samaa asiaa omassa (hyvin osuvassa) kirjoituksessasi, vaikkakin tosin sekstaamisen osalta:
Miss Midnight: Täällä seksuaalisen niukkuuden maailmassa, lainaus tekstistä:
"Miesten voi olla naisia vaikeampaa ylipäätään ymmärtää sitä seksihalujen toteuttamiselle asetettujen rajoitusten maailmaa, jossa naisten on pakko elää."
Miss Midnight:
Huomautuksena kommentiisi: "Taiteilijaksi tai merkittäväksi tutkijaksi noustaan omilla kyvyillä." Taiteilijoista en tiedä, mutta tutkijuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa harvoin pelkin omin voimin noustaan. Jotenkin ajatuksesi taustalla tuntuu olevan romanttinen ajatus yksinäisessä kammiossaan puhkivasta nerosta, joka pelkän ajatuksensa voimin löytää "ikuisia totuuksia".
Ensinnäkin, hyväksi tutkijaksi pääsee ilman neroutta ja "miesten ylivertaisia geenejä": useimmiten keskivertojärjellä ja omaan alaan riittävän monta vuotta syvällisesti tutustumalla saa tiedollisesti tarvittavan pohjan tutkimuksen tekemiselle (alasta riippuen saattaa lisäksi tarvita hieman matemaattista tai kielellistä lahjakkuutta, mutta mihinkään ylimaalliseen ei ole tarvetta).
Toisekseen, tutkijakaan ei elä pelkistä ajatuksista, kun pitäisi aina välillä syödäkin. Oman tutkimuksen rahoittaminen taas riippuu paljon sosiaalisista suhteista: pitäisi saada hyviä suosituksia, pitäisi osata valita sopivan "muodikkaita" tutkimusaiheita jne.
Koska olen parina viime vuotena tehnyt silloin tällöin töitä eräälle tiedettä Suomessa edistävälle organisaatiolle, tiedän kertoa, että tämän rahahanan ylimmillä huipulla, isojen ja vähän pienempien säätiöiden ja valtuuskuntien ja akatemioiden johtokunnissa ja muissa päättävissä elimissä, istuu enimmäkseen harmaapartaisia professoreita. Siis parrakkaita. Ja vielä sitä sukupolvea, joka ei tasa-arvosta oikein vielä tiedäkään ja joista on vaan ihan luontevaa ajatella, että näiden tieteellisten organisaatioiden toimeenpanevissa elimissä toimivat, hieman kypsempäänkin ikään ehtineet naiset ovat vain pikkutyttöjä, joita voi komentaa hakemaan kahvia ja tekemään muistiinpanoja.
Jotta ei sitä tarvitse olettaa edes mitään näkymättömiä rakenteita, jotka suomalaista tiedettä ohjailevat, kyllä siellä ihan selvä hierarkia on: vanhat ukot päättää kaikesta tärkeästä, kuten rahahanojen aukaisemisesta, ja vähän nuoremmat naiset saa sitten häärätä ja toteuttaa aidon johtoportaan toiveita. Ja tämä "näkymätön rakennehan" häviää vasta sitten, kun viimeiseltä harmaapartaiselta proffalta sydän joskus pettää.
Täytyy myöntää, etten tutkijan ammatista niin paljon tiedä, että osaisin arvioida, mikä tekee menestyneen tutkijan. However, minusta intensiivisen syvällinen tutustuminen mihin tahansa aiheeseen ja sosiaalisen verkoston luominen ovat nimenomaan taitolajeja, joihin tarvitaan omaa kyvykkyyttä -> menestyneeksi tutkijaksi siis noustaan omilla kyvyillä.
(Ja mahdollisesti sitten sukupuolen ansiosta tuon rahoitusasian vuoksi; tosin luulisi ainakin yritysmaailman palkkaavan sen kyvykkäimmän mahdollisimman tutkijan ihan partaherrojen mielipiteistä piittaamatta. Mutta en asiaa tunne, niin en ota kantaa sen enempää.)
Miss Midnight:
"However, minusta intensiivisen syvällinen tutustuminen mihin tahansa aiheeseen ja sosiaalisen verkoston luominen ovat nimenomaan taitolajeja, joihin tarvitaan omaa kyvykkyyttä -> menestyneeksi tutkijaksi siis noustaan omilla kyvyillä."
Pointtini olikin se, että mitään erityisempää neroutta tieteen harjoittamiseen ei vaadita: oletettu "miesten geneettinen etevyys" ei siis selitä sitä, että naisten tie tutkijanuralla katkeaa usein tohtoriksi valmistumisen jälkeen - yliopistoon ehkä työllistytään, mutta aivan johtoportaisiin ei päästä.
En muuten ole ihan varma, onko sosiaalisten verkostojen käyttäminen suuri osoitus omasta kyvykkyydestä; virantäyttöihin yliopistomaailmassa kun liittyy yllättävän usein väärinkäytöksiä, joissa "kiva kaveri" peittoaa periaatteessa yhtä pätevän tai jopa pätevämmän tyypin. Jonkinlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintääkin virantäytöissä tapahtuu: "Tieteentekijöiden liittoon tulee jatkuvasti yhteydenottoja viranhakuun liittyvistä epäkohdista: yhtä pätevä tai pätevämpi naishakija on hävinnyt viranhaussa mieshakijalle" (www.acatiimi.fi/2006/8_2006/02_06_7.htm).
"tosin luulisi ainakin yritysmaailman palkkaavan sen kyvykkäimmän mahdollisimman tutkijan"
Yritysmaailmahan rahoittaa lähinnä soveltavaa tutkimusta, siis selaista, missä valmista tiedettä tuotteistetaan yritysten tarpeisiin (karkeasti arvioiden yritysrahoista kisailevat siis enimmäkseen lääketiede, tietotekniikka, soveltava taloustiede, soveltava kemia ja fysiikka sekä maa- ja metsätaloustieteet). Perustutkimukseen yrityksiltä rahaa harvemmin heruu, vaikka juuri siinä on kyse uuden tieteellisen tiedon kehittämisestä (yritysrahoituksesta miltei jäävät siis paitsi kaikki humanistiset ja yhteiskunnalliset alat, myös suurin osa matematiikkaa ja "epäsoveltavat" luonnontieteet).
Naisten vähittäinen vapautuminen patriarkaalisen järjestelmän alta on itse asiassa antanut naisille luvan menestyä, mutta lupa siipeillä miehen kustannuksella on silti säilynyt.
Olen eri mieltä. Sinunkin kirjoituksestasti näkyy, ettei naisilla tosiaan ole moista lupaa, vaan nykyaikana nainen saa jatkuvasti kuulla miten kaikki hänen saamansa johtuu vain siitä että hän on nainen. Ja jos nainen ei menesty yhtä hyvin kuin kumppaninsa, tai on vaikka pienempipalkkaisessa työssä ihan omasta valinnastaan, hänet leimataan heti siivelläeläjäksi. Mies taas on moderni ja hyvä tyyppi, jos antaa vaimonsa elättää. Hyvin harva nainen todellisuudessa on kasvanut siihen, Suomessa ainakaan, että odottaa miehen elättävän häntä. Silti siitä saa jatkuvasti vihamielisyyttä miesten suunnalta ennen kuin ehtii edes suutaan aukaista. Se on miesten oletus, ja miehet sitä toteuttavat ja sitten syyttävät naisia.
Käsityksesti miesten ja naisten rooleista on vain sinun käsityksesi. Aika moni nykyajan feministi on eri mieltä ja on kasvanut eri kulttuurissa. Itse en allekirjoita mitään käsityksiäsi naisista, enkä tunnista itseäni niissä. Joko et kuuntele naisia kovin tarkasti, tai sitten olet valinnut seuraksesi tietyntyyppisiä naisia.
Allekirjoitan myös Myytinmurtajan sanat siitä, että feminismin tehtävä ei ole käyttää aikaa miesten opettamiseen tai hellimiseen. Meidän tehtävämme ei myöskään ole opettaa miehille miten saada naisia.
Haluaisin myös tarttua tähän aika usein esiintyvään "mutta kaikki taiteilija/tieteilijät/suurmiehet on miehiä" - argumenttiin. Ensinnäkin, siihen tosiaan on aika paljon yhteiskunnallisia syitä miksi näin on, ja vaikka ei olisikaan, eiväthän ne miekkoset kerääntyneet yhteen ja tehneet suuria taideteoksia tai keksintöjä jossain massiivisessa mieskommuunissa. Hyvin pieni osa ihmisistä kuitenkin on neroja, ja varmasti aika moni miespuolinen keksijä on ollut aikansa ihanteellisen mieskuvan vastainen.
Ja miksi sillä on väliä kumpi sukupuoli on tehnyt enemmän suuria saavutuksia? Tarkoittaako se sitä, että ihmis- ja tasa-arvo pitää ansaita tekemällä jotain suurta? Minä olen ainakin kaikin tavoin keskiverto nainen ja helkkari vieköön, haluan ja ansaitsen oikeuden olla keskiverto ja silti kaikin tavoin tasavertainen muiden kanssa.
Turquoise: Ja jos nainen ei menesty yhtä hyvin kuin kumppaninsa, tai on vaikka pienempipalkkaisessa työssä ihan omasta valinnastaan, hänet leimataan heti siivelläeläjäksi.
Niinpä!
Hassua kyllä, miestä ei koskaan leimata lapsentekemisen siivelläeläjäksi. Vaikka miehen osuus lapsentekemisestä on verraten nopeasti hoidettu, eikä yksikään mies ole koskaan tullut raskaaksi eikä synnyttänyt. Ja vaikka se lapsenhoitaminenkin on vielä enimmäkseen äitien harteilla.
Mutta lastentekemistä ei lasketakaan työksi.
Kattotaanko tätä tähti-asiaa vaikka työelämänäkökulmasta, jossa tämä naisten ja miesten vastakkain asettelu sekä miesten asettaminen jotenkin naisten yläpuolelle olevan lähes automaatio.
Onko kukaan ajatellut tätä esim. siitä näkökulmasta, että kaikki naiset eivät halua olla tähtiä? Tarkoitan tällä nyt tätä nk. lasikattoilmiötä mutta katson asiaa vähän eri näkökulmasta. Entä jos nainen onkin niin fiksu, että jää tarkoituksella lasikaton alapuolelle? Hän valitsee mieluummin johtajan assistentin kuin johtajan paikan, koska jälkimmäinen riistää kaiken vapaa-ajan ja tuo helvetisti enemmän paineita arkeen kuin ensimmäinen. Tai nainen on todella niin älykäs, että hän tienaa mieluummin alastonmallina satojatuhansia, kuin että lähtisi taistelemaan mitättömistä taitelija-avustuksista.
Suurin osa lasikattotilanteista olisi murrettavissa, mikäli naiset niin haluaisivat. Mutta entäs jos nykynaine on kin vain fiksu, että hän kertakaikkiaan valitsee työelämässä toisin? Fiksu nainen tajuaa hypätä pois työelämän oravanpyörästä ja antaa niiden hölmömpien pyörittää sitä isoa ratasta ja raataa itsensä hengiltä...
Onneksi asiotia voi aina katsoa toisin - P-Man
Ooh, tämähän on klassikko!
Oletteko itse ajatelleet, Alfaurokset, että voisitte saada kokoon hyvät hynät munaanne myymällä? Naisethan elävät yleensä miehiään pidempään. Vanhempien rouvien keskuudessa siis riittäisi kysyntää.
Tai jos olette tarpeeksi hyvännäköisiä, voisitte vaikka mennä viettelevästi poseeraamaan johonkin pornolehteen. Voisitte tienata satojatuhansia ihanalla nahallanne.
Fiksu mies antaa.
Tuo sun entrys oli klassikko. Kun feministillä ei ole enää muuta sanottavaa, se kirjoittaa samasta kuluneesta aiheesta mutta eri muodossa. Mutta keep going. Vielä löytyy niitä ihmisiä, jotka eivät ehkä ole ton tyyppistä juttua koskaan lukeneet. Löytyy, kai. Klassikko ansaitsee vastaukseksi klassikon, ei enempää ei vähempää.
Kyllä se vaan on niin, että kun riittää yläpäässä fyllinkiä, niin mitä sitä myymään suotta alapäätä. Raskasta työntekoa sekin ja eikös Suomessa ole huoraaminen kielletty ihan yhtä lailla myös meiltä miehiltä kuin naisiltakin. Paitsi tietenkin lisätienestien toivossa voisi kyllä jossain A-luokanaikuisviihdehenkisessä lehdessä piipahtaa. Ei se koskaan ole huono juttu, että liksaa tulee enemmän kuin on suunnitellut. Kiitos ideasta. Lähes kaikkea muuta olenkin jo myynyt mutten itseäni. Siis ruumista. Henkinen pääoma on jo valjastettu tuottoisaan työhön.
JA pikkuknobbi, mä olen sitä mieltä, että aikuisviihdelehtien ostajat eivät maksa "nahasta", vaan kokonaisuudesta. No, sekin on kunnossa. hmm...
- P-Man
Ps. Turquoise esitti hyvän pointin: pitääkö ihmisarvo ja tasa-arvo ylipäänsä ansaita tekemällä aina jotain suurta esim. menestymällä nillä saroilla, joita sinä klassikossasi mainitsit. Ilmeisesti pitää...
Juu, niin: *juuri* siitä on kysymys, että tasa-arvo on kaikkien kohdalla todistettava pakonomaisella huipulle pyrkimisellä. Se, että oikein millään alalla eivät naiset hallinnoi *edes* 40% huipusta, ei vain kerta kaikkiaan voi olla sattumaa. Jokin estää tai ainakin tehokkaasti kompastuttaa heidän pääsynsä sinne. *Se* on ongelma. Ei se, keitä huipulla on, tai kuka ei sinne kenties tahtonutkaan.
Jos toiselle sukupuolelle vaikkapa (euro)kansanedustajan paikan pitäminen edellyttäisi lapsettomuutta, mutta toisille ei, voiko ihan suoralla naamalla väittää, että kyse ei ole jonkinlaisesta rakenteellisesta *ongelmasta*? Digi-Hesarissa: http://www.hs.fi/digilehti/sunnuntai/artikkeli/1135247952129.) Monille voi tulla yllätyksenä, että Riikka Mannerin lisäksi myös toisen mepin, Carl Haglundin, lapsen laskettu aika on marraskuussa. Kukaan ei ole vaatimassa häntä aiheesta tuomiolle.
On se jännä.
'Mies taas on moderni ja hyvä tyyppi, jos antaa vaimonsa elättää.' (Turquoise)
Häh? Luuseri se on, siipiveikko ja vätys, jos kysytään keskivertotallaajalta.
Tämä teksti pohjaa loogiseen virhepäätelmään nimeltään vääristynyt otos. (Tunnetaan myös nimellä "cherry picking"). Tässä virhepäätelmässä tehdään johtopäätöksiä ns. suuresta bulkista hyvin valikoituneen otosaineiston pohjalta - tässä tapauksessa vain huippumenestyjien.
Kaikki ne elämän osa-alueet, jotka todella vaativat huippulahjakkuutta, ovat alueita, joissa pätee sääntä winner takes it all - vain huiput todella menestyvät ja vain he pääsevät maineeseen ja kunniaan. Suuri bulkki ei ikinä pääse edes omilleen. He jäävät ikuisesti tuntemattomiksi.
Nyt aivan pelkästään jo biologia sanelee, että miehissä on enemmän sekä huippulahjakkuuksia että tosiluusereita kun taas naisissa on enemmän keskinkertaisuuksia. Tämä siksi, että X-kromosomiin kytkeytyy runsaasti älykkyyttä koodaavia geenejä. Miehellä ne tulevat esiin jo yhdessä X:ssä kun taas naisen kaksi X-kromosomia tasapainottavat ääripäitä.
Kaikissa esimerkeissäsi vain todella huippulahjakkuudet pääsevät esiin ja pinnalle. Jokaista menestyjää kohti on sata ei-menestyjää. Heistä ei ikinä puhuta mitään. Ja jo pelkästään tilastomatematiikan vuoksi näistä huippumenestyjistä suurin osa on väistämättä miehiä.
Mutta niin on siellä toisessakin päässä. Rikollisista, syrjäytyneistä, vankilakundeista, moniongelmaisista suurin osa on miehiä.
Saat olla tähti, kunhan sinulla on lahjoja siihen. Huippuartisteista yhdellä naisella kymmentä miestä kohti on lahjoja siihen.
Saat olla puhis ja poliitikko, jos sinulla on lahjoja siihen. Meillä on naispresidentti, naispääministeri ja naiset pitävät avainpaikkoja käsissään. Heillä on lahjoja siihen ja he kykenevät kilpailemaan miesten kanssa.
Saat olla insinööri, jos ihan oikeasti haluat olla nörtti ja uhrata siihen sosiaalisen elämäsi. Elämä on valintoja.
Saat olla astronautti, jos sinulla on lahjoja siihen ja fysiikkasi kestää.
Saat olla muotisuunnittelija, jos kykenet kilpailemaan homomiesten kanssa herkkyydessä ja luovuudessa.
Saat olla taiteilijanero, jos sinulla on ihan oikeasti lahjoja siihen. Pelkkä kymppi kuviksesta ei riitä.
Saat olla merkittävä tutkija. Ehkä jopa jokin merkittävä asia, kuten alkuaine tai kemiallinen prosessi nimetään mukaasi. Curium, Michaelis-Mentenin yhtälö, Agnesin halssi - onhan noita.
Mutta pystytkö siihen? Siinä kysymys!
Lähetä kommentti