Kukkapipo kireällä

YLE.fi Lahti 20.9.11: Tosikkomaisuus ja tiukkapipoisuus yleistyvät?

Usein ajatellaan, että naisten kanssakäyminen saattaa olla hieman vaikeaa ja naiset ovat tosikkoja. Orimattilan Sanomien päätoimittaja Vesa Näveri näkee, että tosikkomaisuus on maassamme lisääntynyt niin naisten kuin miestenkin parissa.

Vesa Näveri joutuu naisten tosikkomaisuuden kanssa tekemisiin päivittäin. Saman katon alta kun löytyy kolme naista.

- Tiedän miltä tuntuu tulla jyrätyksi kun tosikkomaiset astuvat foorumille. Jokainen mies jonka lähipiirissä on nainen, on varmasti tullut tämän jyräyksen kohteeksi.
(...)

Miehet ovat lupsakoita, näin se on nähtävä. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi Pikku-Kallen vitsikirja sanoo myös, että

Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Myyttiksen vinkit, osa 3: Huumorin kukka
  

Inertia

Tämmöisen piirteen olen huomannut meissä ihmisissä: emme niinkään etsi hyvää kuin ennakoitavuutta. Meillä on taipumus pitäytyä siinä elämässä, jonka tunnemme, ja kaikki uusi on meille raskasta ja vierasta. Siksi on usein helpompaa pysytellä pahassakin tilanteessa kuin pyrkiä muuttamaan sitä.

Miksei hakattu vaimo jätä hakkaajasikaansa? Miksei ahtaan ja tunnekylmän roolinsa vangitsema mies vaadi toisilta miehiltä oikeuksiaan? Miksei huoriteltu teinityttö keksi huoritella takaisin? Koska niin ei ole tapana. Heillä ei ole valmiita toimintatapoja lähtemiseen, vaatimiseen tai vastaan taistelemiseen. Uuden tien raivaaminen on merkittävästi raskaampaa kuin onnettomassa elämässä pitäytyminen.

Häkin rikkominenhan ei vielä riitä, se on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen on vielä osattava tehdäkin jotain vapaudellaan. Huono elämä huonon ihmisen kanssa on ehkä onnetonta ja kurjaa, mutta ainakin siitä tietää, mitä on edessä: kotityrannin seuraava raivokohtaus tulee yhtä varmasti kuin talvi. Vapaan ihmisen taas on siedettävä epävarmuutta. Hänen on luotava itselleen uusi elämä, mietittävä tarkkaan, kuka on ja mitä oikeastaan elämältään haluaa. Sellainen vaatii hyvin raskasta ajattelua ja usein elämän perusrakenteiden kyseenalaistamista. Harva lähtee uudisraivaajaksi muutoin kuin pakosta!

Näin selittyy näennäinen irrationaalisuutemme: totuttuun pahan uomaan on helpompi solahtaa kuin pyrkiä vieraaseen, epävarmaan hyvään.

Pitkän päivän ilta

HS 8.9.2011: Veera Luoma-aho: Astu johtoon

(...) Nykyään on vaikeaa löytää naistenlehteä, jossa ei olisi juttua entisestä uranaisesta, joka on jättäytynyt pois "oravanpyörästä" ja elää nyt joko surffipummina kaakkoisaasialaisella hiekkarannalla tai kuorruttaa kuppikakkuja kivijalkakahvilassa.

Jutut ovat minulle ongelma. Periaatteessa suhtaudun niiden sanomaan myönteisesti.

On varmasti sekä maapallolle että sielulle hyväksi kapinoida kulutuskeskeistä elämää vastaan ja tyytyä vapaaehtoisesti vähempään.

Silti osa minusta vänkää vastaan. Pelkään jatkuvan downshiftingpuheen tekevän naisille karhunpalveluksen.

Yhtä monella sivulla naisia voisi muistuttaa siitä, että työuralla eteneminen voi olla merkityksellistä, luovaa ja mielekästä. Esimiesasemassa maailmaa voi yleensä muuttaa enemmän kuin yhdessäkään vapaaehtoistyössä. Itsenäisyyttä, vapautta ja riippumattomuutta voi saada myös vaikka perustamalla yrityksen tai pitämällä huolta omista rahoistaan. (...)

Onpa hyvä kirjoitus! En ollut edes ajatellut asiaa noin.

Suoraan sanoen en ole koskaan ollut mikään erityinen downshiftaaja. Varmaan siksi, että olen enemmän energinen ja kunnianhimoinen kuin leppoisa ihminen. Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia siitä, että oman luomutomaattiviljelmän hoivaaminen olisi erityisen sopiva kokoaikatoimi minulle. Minulla ja tuttavapiirilläni on sen verran kokemusta tämän maailman kivijalkakahviloissa työskentelemisestä, että en osaa pitää niitä herttaisuuden tyyssijoina. Tyhmä vaatimattomuus ei minusta ole koskaan kaunistanut ketään, eikä tekopyhä nöyryys ole ihmiselle eikä yhteiskunnalle eduksi. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta on ihan aikuisten oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia.

No, ihmiset ovat tietysti erilaisia, enkä minäkään tietenkään halua mitään jatkuvaa, hullua 24/7 -stressiä. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että elämän "leppoistaminen" ei edes kuulu kovin nuorille ihmisille. Downshiftata voi sitten, kun jotain, mistä downshiftata! Siinä vaiheessa, kun on enimmäkseen tehnyt elämäntyönsä, kun alkaa lähestyä eläkeikää, on aika alkaa miettiä työmaailmasta pois kääntymistä. Ei kuitenkaan aikaisemmin, jos pysyy terveenä. Näenkin downshiftaus-liikkeen lähinnä jonkinlaisena romantisoituna eläkekateutena. Siinä ei oteta huomioon sitä, että eläkeläisellä ja parhaassa työiässään olevilla ihmisillä elämäntilanteet ovat ihan erilaiset. Jos olet nuorempi henkilö, kannattaa vakavasti miettiä, jaksatko tosiaan kuorruttaa sitä kuppikakkua vielä neljännesvuosisadankin jälkeen?

Luopumista parempi ratkaisu nuoremman ihmisen elämän helpottamiseen on alkaa tinkiä tyhmistä töistä. En tarkoita rahatöitäsi (vaikka niidenkin määrää ja mielekkyyttä kannattaa miettiä), vaan niitä hommia, joita ehkä teet aikasi täyttämiseksi tai koska et ole opetellut sanomaan ei. Tiedäthän: Se kotisi viikkosiivous, johon varaat aikaa, koska joka viikko nyt vaan kuuluu siivota pitkän kaavan mukan. Se kauhea, Suomen poikki ajamista vaatinut mökkeilyreissu, jolle poikaystäväsi sinut tänä kesänä raahasi, koska et uskaltanut sanoa hänelle, että itse asiassa mieluummin viettäisit lomasi kotosalla. Se tosiseikka, että olet viidettä vuotta Töppökylän Tanssikerhon rahastonhoitajana, koska et halua olla hetkeäkään yksin. Se, että väsäät helvetin kahvikakkua helvetin myyjäisiin, koska ajattelet, ettei pentusi opettaja suvaitse kaupasta ostettua kamaa. Olisiko aika jättää jotain vähemmälle?

Työn järkeistäminen on stressinhallinnan avainsana, sekä yksilön että koko yhteiskunnan kohdalla. Eivät vaihtoehdot oikeasti ole vain ne, että naisen olisi joko pudottauduttava oravanpyörästä kokonaan, tai sitten ryhdyttävä bimbosedäksi bimbosedän paikalle, suurten ikäluokkien johtajasetien management by perkeleeseen ja sadan tunnin työviikkoon. On sinunkin vastuullasi muuttaa Suomen työkulttuuri järkevämmäksi.


Vaikka paimenidylli kuinka houkuttelisi, sinun kannattaa kysyä itsetäsi: Kummalla sinusta on paremmat mahdollisuudet inhimillistää Suuryrityksen työkäytäntöjä: basilikan pienviljelijällä vai Suuryrityksen johtoryhmän jäsenellä?

Siskokset kuin ilvekset

Tuleeko sinullekin joskus tällainen tenkkapoo: Olet kyllä feministi, sinusta naisten oikeuksien puolustaminen on tärkeää sekä maailmanlaajuisella että paikallisella tasolla, etkä joudu helposti huijatuksi kun kun törmäät perinteisiin akkainvähättelykeinoihin - mutta silti et voi mitään sille, että sinun mielestäsi Liisa on hirveä tyhjäpää, Kukka-Maaria perkeleellisen julma paskiainen ja Tiinan höpinöitä et jaksa kuunnella puolta minuuttia kauempaa?

Tunnet ehkä mielipiteistäsi syyllisyyttä, ethän suurin surminkaan halua olla huono feministi eli ääliö. Pitäisikö sinun nyt siis feminismin ja jonkinlaisen feministisen sisaruuden nimissä vain purra hampaat irveen ja etsiä inhoamistasi naisista hyviä puolia?


Ei tarvitse. Ihmisryhmän puolustaminen sorrolta ei vaadi sitä, että sen ryhmän jäsenistä täytyisi henkilökohtaisella tasolla pitää. Jos puolustat homojen oikeuksia, sinun ei tarvitse tykätä naapurin Kakesta eikä kutsua häntä teelle. Feminismin päämäärä on naisten oikeuksien toteutuminen. Ne oikeudet ovat naisilla, koska niiden kuuluu olla kaikilla ihmisillä. Naisten asemaa ei suinkaan pyritä parantamaan siksi, että naiset olisivat kaikki tyynni jotenkin aivan ihania ja hienoja ihmisiä, vaan siksi, että naisten aseman parantaminen on oikein.

(Päinvastoin: jos naisia suojeltaisiin vain siksi, että kaikki naiset olisivat niin mukavia ja nastoja tyyppejä, niin eihän sellainen suojelu olisi kovinkaan arvokas asia!)


On erittäin todennäköistä, että monien maailman naisten kanssa sinulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin sukupuoli. Et ehkä edes pidä naisista, noin niin kuin persoonina, ehkä juuri naiset ovat elämässäsi kohdelleet sinua pahasti. Joten jos sisaruuden käsite tökkii pahasti sinun kohdallasi, homma kannattaa ajatella niin, että olet maailman kaikkien muiden naisten kanssa samassa veneessä. Mitä muille naisille tehdään, se tehdään sinulle. Jos jotain maailman naista voidaan sukupuoliasemansa takia hakata, se on sinun ongelmasi - vaikka kyseinen akka sitten olisi pahin vihanaisesi. Sinä olet aina naisten joukossa, et koskaan tule kuulumaan mihinkään muuhun yhteiskuntaryhmään.

Mutta sinun ei tarvitse tykätä kenestäkään, josta et tykkää.