7. kesäkuuta 2011

Ylpeys ja ennakkoluulo

Guardian 2.6.2011: VS Naipaul finds no woman writer his literary match – not even Jane Austen

VS Naipaul, no stranger to literary spats and rows, has done it again. This time, the winner of the Nobel prize for literature has lashed out at female authors, saying there is no woman writer whom he considers his equal – and singling out Jane Austen for particular criticism.

In an interview at the Royal Geographic Society on Tuesday about his career, Naipaul, who has been described as the "greatest living writer of English prose", was asked if he considered any woman writer his literary match. He replied: "I don't think so." Of Austen he said he "couldn't possibly share her sentimental ambitions, her sentimental sense of the world". (...)



Muistatteko tämän kirjoitukseni?

MM: (...)Ihmistenkin kielissä on samantyyppisiä asioita. Ne kertovat paljon siitä, miten ajattelemme ja miten saamme ajatella. Mies-olio ei voi esimerkiksi koskaan saada arvoja {"nätti", "hysteerikko", "kälättäjä", "seksikäs", "nalkuttaja", "oikkupussi", "rasittava komentelija", "huora"}.(...)


Naipaulin tapaus on kaunis (no, ruma ja ikävä, mutta osuva) esimerkki juuri tuollaisesta purkkiruoka-ajattelusta: Guardianin jutun perusteella vaikuttaa siltä, että Naipaulin maailmassa erilaiset ominaisuudet on sukupuolikoodattu niin voimakkaasti, että kirjailija jäsentää koko maailman niiden mukaan. Todistusaineistosta riippumatta, siis.

Purkkiruokka-ajattelussa esimerkiksi kirjan varsinaiseen sisältöön ei kiinnitetä huomiota, vaan vain kirjailijan sukupuoleen. Koska Jane Austen oli nainen ja kirjoitti naisten elämästä ja koska tässä ajattelussa uskotaan vakaasti kaikkien naisten aina olevan "sentimentaalisia", niin silloin jutun sisällöstä riippumatta naiskirjailijan teoksen "täytyy" olla sentimentaalinen.

Mikä tietysti sattuneesta syystä huvittaa kaikkia Austenia lukeneita.

27 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Naipaulin möläystä kommentoitiin paljon eri keskustelupalstoilla. Joillain niistä törmäsin tällaiseen ajatukseen (linkin valitettavasti jo kadotin):

Tuo Naipaulin kummallinen kirjallisuustajuttomuus voi selittyä yksinkertaisesti sillä, että Naipaul on ehkä lukenut Jane Austeninsa ollessaan vielä aika nuori, esimerkiksi kaksitoistavuotias. Sen ikäisellähän saattaa vielä tarinan juonen seuraaminen olla pääosassa eikä hän välttämättä vielä hahmota tarinan muita ulottuvuuksia. Ylpeyden ja ennakkoluulonkin juoni pelkältään kerrottuna ja historiallista taustaa tuntemattoman ihmisen lukemana ehkä näyttäytyykin ensisijaisesti "romanttisena".

Toisaalta, en minä tahdo Naipaulia liiaksi puolustellakaan. Sivistyneen aikuisen voi kyllä vaatia olevan edes vähän tietoinen 1800-luvun alun julmista taloudellisista realiteeteistä ja tuon ajan naisten poliittisesti erittäin kohtuuttomasta asemasta.

myytinmurtaja kirjoitti...

Tunteikkaassa tai sentimentaalisessakaan kirjallisuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa. Tyylilajeja siinä kuin muutkin, niin mies- kuin naiskirjailijoiden menestyksekkäästi käyttämiä.

Zepa kirjoitti...

Takavuosina nettikeskusteluissa kovasti huvitti poikien/nuorten miesten uho siitä, kuinka saatanallista roskaa on Sheri Tepperin Portti naisten maahan, koska siinä akat vaan palvoo jotain alfauroksia eikä nörttejä ollenkaan. Kirjan pariinkin kertaan lukeneena en voinut käsittää, mistä ne onkii näitä mielipiteitään, sillä itse asiassa.. no, lukekaa itse, en spoilaa. Mutta lopulta kävi ilmi, että näiden mielipideautomaattien ei tarvinnut lukea sitä kirjaa, koska "kaverit oli kertoneet" että se on juuri edellä mainitun laista paskaa.

Että näin :-DD Kyl nauratti, ja on naurattanut vielä hyvin jälkeenpäinkin.

Anonyymi kirjoitti...

Tottahan tuo puhuu, ainakin siinä että yleensä vähänkin enemmän lukenut ihminen tunnistaa tekstistä kuin tekstistä melkeinpä saman tien, onko sen kirjoittaja nainen vai mies.

Oli kyse sitten kirjasta, lehtiartikkelista tai blogista.

Portti naisten maahan taas ei ole kirja, vaan feministinen pamfletti.

Anonyymi kirjoitti...

...niin, ja Jane Austen (kuten suurin osa tuon ikäisestä kirjallisuudesta) on toivottoman kuivaa ja vanhentunutta - ja todellakin, aikansa harlekiineja. Naipaul on täysin oikeassa.

Ta-Miit kirjoitti...

Hmm, itse voisin sivaltaa yhtä stereotyyppisesti, että miesten kirjoittamat kirjat ovat pullollaan rutikuivaa näsäviisastelua ja kelopuunkuollutta faktojen latelua, jotka saavat naisen haukottelemaan pitkästyneenä jo parin ensimmäisen sivun jälkeen.

Näitä esimerkkejä kun riittää, ettei mies vahingossakaan kuvaile tekstissään ympäristöä, yksityiskohtia, saatikka ympäristön tai toisten ihmisten aiheuttamia tunnereaktioita, kun katsoo olevansa liian älyllinen ja kyyninen moiseen sentimentalismiin. Mennä köpötetään vaan jonnekin laput silmillä ja tehdään jotain yksioikoista, ilman että huomataan mitään ylimääräistä, tunnetaan juuri mitään tai innostutaan juuri mistään. Tällaiset kirjat kuolettavat meikäläisen jo muutaman alkusivun jälkeen. En tajua, miten joku jaksaa lukea ne loppuun asti ja vielä väittää tykkäävänsä moisesta.

Itseltäni jäi esimerkiksi aikoinaan kesken nobelvoittaja Gao Xingjianin Sielun vuori, jota kuvataan seuraavalla tavalla:

"Elämästä vieraantunut ja sen ilmentymiin takertunut mies lähtee matkaan. Sielun vuorta tavoittava matkaaja löytää kohtaamiensa vuorien lailta vain kylmän tuulen. Matkaaminen on pikemminkin hortoilua kuin täsmällistä siirtyilyä kohteesta toiseen."

(Lainaus: http://www.kiiltomato.net/gao-xingjian-sielun-vuori-lingshan/)

Minut kamppasi kirjassa juuri se, että kertojan reaktiot ovat niin värittömiä ja onttoja, että kumina käy, viis siitä missä kuljetaan. Kertojaminä kysyykin, että ”onko tämä juuri sitä etsimääni alkukantaista yksinäisyyttä, josta kaikki merkitykset ovat kadonneet?”

Sekö sitten on intellektuellien ja ei-sentimentaalisten mieskirjailijoiden tavoite teksteissään...

Jos on, niin minä en ymmärrä.

Ehkä tosin vielä joskus annan Sielun vuorelle uuden mahdollisuuden, jos vaikka siitä löytyisi jotain suurta ja avartavaa, mitä en ensilukemalla "tajunnut".

Mutta onneksi tunteettomuus ja ilmaisun niukkuus ovat vain stereotypia, joka koskee vain heikkotasoisia mieskirjailijoita. Valitettavasti jopa niitä suuriksi mestareiksi mainittuja, joiden tietosanakirjamaiset tekstit eivät kuitenkaan väräytä mitään sielun kieltä saati saa tarinan kuvia elämään lukijan silmien edessä.

Ja että Portti Naisten maahan on jonkun mielestä roskaa? Aivan mahtava kirja! Aviomiehenikin pitää sitä erinomaisen kiinnostavana teoksena, mutta hän onkin fiksu ja moniulotteinen mies, joka lukee kirjan ennen kuin sanoo mitä mieltä hän on siitä :)

Lisäyksenä, että en oikeasti jaottele kirjailijoita nais- tai mieskirjailijoihin, vaan hyviin ja huonoihin. Rakastan esimerkiksi Albert Camusin tekstejä, sillä hänellä oli syvä ja monisäikeinen ymmärrys ihmisen mielen liikkeitä kohtaan. Parhaillaan luen Armas J. Pullaa ja pidän hänen vehnästelevästä tyylistään erittäin paljon.

Ta-Miit kirjoitti...

Zepa, meikäläistä naurattaakin koko ensi viikon tuo poikien "Portti Naisten Maahan kertoo siitä, kun naiset palvovat alfauroksia" - analyysi.

Pojat ovat joskus "vähän" yksinkertaisia...

Miettikää mikä ulina siitä syntyisi, jos "pojat" oikeasti lukisivat ko. kirjan ja tajuaisivat, mitä siinä kirjoitetaan... :)))))

Anonyymi kirjoitti...

"silloin jutun sisällöstä riippumatta naiskirjailijan teoksen "täytyy" olla sentimentaalinen. "

tässäkö sun vuosia hiotun indokrinaation ja dogmatiikka opintojen "objektiivinen" tulos????? WTF???? tuohan on unbelievable kuraa, eikä muuta oo? Eihän tuo "kommentti" ole edes kiinnostava, ei stn, minkä takia jos kirjailiaa verrataan toiseen, sen toisen kirjailijan kirjan sisältö MUKA ohjaisi sen toisen kirjailijan kirjan sisältöä, aivan uskomatonta paskaa. Ei helvetti, miten joku hukkaa elämänsä tällaiseen??? Siis olisit nyt linkittänyt tämän jotenkin edes postkoloniaaliseen toiseuteen, tai edes parisuhdeväkivaltaan, eiku se onkin jo kumottu...


"saying there is no woman writer whom he considers his equal"

tämä kertoo silti kaiken, olenhan paras paskiainen.... hahahahha.

Anonyymi kirjoitti...

"...niin, ja Jane Austen (kuten suurin osa tuon ikäisestä kirjallisuudesta) on toivottoman kuivaa ja vanhentunutta - ja todellakin, aikansa harlekiineja. Naipaul on täysin oikeassa."


Voivoi, kun ei osaa arvostaa kirjallisuutta oman aikansa ja paikkansa tuotteena, ja hienona kuvauksena siitä, on aika valmis sellaiselle henkilölle taantua feministiksi.

Anonyymi kirjoitti...

", saatikka ympäristön tai toisten ihmisten aiheuttamia tunnereaktioita, kun katsoo olevansa liian älyllinen ja kyyninen moiseen sentimentalismiin."

niin. miehiä kun EI kiinnosta kuinka homot hyppelee pusikoissa tai miten helvetin ruskea on feministin kieli kun se on saanut osoittaa vapautensa nuolemalla muiden kaltaisiensa vangittuja ajatuksia. Miehiä kiinnostaa vaikuttaminen, filosofia, valo. Ei semanttinen pimeys.

Anonyymi kirjoitti...

"joiden tietosanakirjamaiset tekstit eivät kuitenkaan väräytä mitään sielun kieltä saati saa tarinan kuvia elämään lukijan silmien edessä.
"

Ongelmaan auttaa sielun hankkiminen.

myrsky kirjoitti...

Onneksi itsellä ei ole ennakkoluuloja kirjailijan sukupuolta kohtaan vaan luen ihan vain kirjoja - tosin vain (omasta mielestäni!) laadukasta kaunokirjallisuutta ja sanoisin, ettei sitä kirjailijan sukupuolta kyllä useinkaan huomaa tekstistä. Enemmän eroja tuleekin siitä mistä maanosasta kirjailija on kotoisin ja Euroopan sisällä huomaa eroja myös maiden välillä.

Sanoisin, että miehillä usein on tolkuttomia ennakkoluuloja naisten kirjoittamia kirjoja kohtaan. Sama juttu miten naisille suunnnatut lehdet (Olivia, MeNaiset yms) ovat hirveätä hömppää, vaikka ne juuri ovatkin viihteellisiä lehtiä eikä niiden ole tarkoituskaan kilpailla Suomen Kuvalehden kanssa! Jos ei tunnista genretyyppejä, ei kannata kritisoida...

Ja sama se on muunkin median kanssa. Naiaille suunnatut asiat eivät ole yhtä arvostettuja kuin miehille, vaikka joku James Bond ja 24 ovat samantasoista hömppää kuin vaikka Sinkkuelämää ja molempia katsotaan viihtymisen takia.

anonilli kirjoitti...

'toivottoman kuivaa ja vanhentunutta'
Austen on ihan luettava. Monet sen ajan suuruudet ovat toki vähän tylsiä. Edelläkävijän ongelma; toiset oppivat ja tekevät sitten paremmin.
'aikansa harlekiineja'
Harlekiinit lainaavat kyllä näitä vanhempia teoksia, mutta massoille suunnattu viihdekirjallisuus syntyi vasta paljon Austenin jälkeen. Ei taviksilla ollut tuolloin varaa ostella viihdettä, perheraamattu ja hartauskirjat olivat ne lukemistot, mitä oli, jos oli.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli lainattua kommenteissa mainittu Portti naisten maahan. Saa nähdä, pidänkö.
Mutta siitä tuli mieleen, että olisi kiva saada jonkinlaista feminististä kirjalistaa. Etenkin kaunokirjallisuuden puolelta. Olisiko linkkiä jonkun muun kokoomiin tai oletko aiemmin postannut? Tai jos et ole, voitko antaa vinkkejä? (En löytänyt haulla blogistasi.)

Anonyymi kirjoitti...

Tässä keskustelussa muodostuu ongelmaksi se, ettei teistä tytöistä kukaan ole lukenut sitä ensimmäistäkään Austenia.

Eino Empaatti kirjoitti...

Kuulostaa, että Naipaul tekee klassisen virheen ja muuntaa omat mieltymyksensä kirjalliseksi kaanoniksi. Itsekään en ole Austeniin päässyt koskaan sisälle, mutten silti sanoisi häntä sen takia huonoksi kirjailijaksi. Mutta "suurihmisillä" lienee joskus tapana korostaa omaa mahtavuuttaan mollaamalla muiden töitä.

Anonilli: "massoille suunnattu viihdekirjallisuus syntyi vasta paljon Austenin jälkeen"

Ei kai Austenista mennyt enää kuin pari vuosikymmentä, kun työväenluokan massoille alettiin Britanniassa myydä halpoina vihkosina romaaneja jatkosarjamuodossa.

myytinmurtaja kirjoitti...

Ano: "tässäkö sun vuosia hiotun indokrinaation ja dogmatiikka opintojen "objektiivinen" tulos????? "

Vuosia kestäneiden dogmatiikkaopintojeni tulos on tosiaan tässä.

myytinmurtaja kirjoitti...

Ano: "Voivoi, kun ei osaa arvostaa kirjallisuutta oman aikansa ja paikkansa tuotteena, ja hienona kuvauksena siitä, on aika valmis sellaiselle henkilölle taantua feministiksi."

ja

"Miehiä kiinnostaa vaikuttaminen, filosofia, valo. Ei semanttinen pimeys."

ja

"Tässä keskustelussa muodostuu ongelmaksi se, ettei teistä tytöistä kukaan ole lukenut sitä ensimmäistäkään Austenia."

Päättäkää nyt jo. (Monet klassikot muuten löytyvät nykyisin myös netistä.)

myytinmurtaja kirjoitti...

Ano: "Ongelmaan auttaa sielun hankkiminen."

Vaiko sydämen? ;-)

myytinmurtaja kirjoitti...

myrsky: "Sanoisin, että miehillä usein on tolkuttomia ennakkoluuloja naisten kirjoittamia kirjoja kohtaan

Olen huomannut saman. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että itseään ihan lukeneenakin pitävä jätkä ei ole koskaan suunnilleen kuullut edes Brontëista. Ne heput eivät välttämättä heti itse huomaa rajoittunutta lukuvalikoimaansa - ja kun se osoitetaan heille, he saattavat sännätä naipauliaanisen pumpuliajattelun turviin:

"No mutku naisten kirjoittamat kirjat vaan on niin semmoista lässytystä, ei ne teemat vaan kosketa ihmisiä!"

Naisetkin saattavat joskus hölmöillä noin, heittää sellaista valitettavaa "No mulle kirjailijan sukupuolella ei ole väliä, siksi luen vain suurten kirjailijoiden eli miesten teoksia!" -sontaa.

myrsky: "Ja sama se on muunkin median kanssa. Naiaille suunnatut asiat eivät ole yhtä arvostettuja kuin miehille, vaikka joku James Bond ja 24 ovat samantasoista hömppää kuin vaikka Sinkkuelämää ja molempia katsotaan viihtymisen takia."

Niinpä. Erityisesti Bondien pälkähästä päästäminen ällistyttää minua. Helvetti, Sinkkuelämää sentään käsittelee tärkeitä asioita - vanhan maailman murrosta, naisten aiemman törkeän sorron jälkipyykkiä (sitähän ne niiden suhdemuotosompailut ovat). Se sarja on uuden ajan kartoittamista. Bondit taas, no. Niissä smokkiukko menee ja meinaa. Siinä se sisältö.

(Älkää käsittäkö väärin, pidän kyllä Bondeista. Erityisesti Daniel Craigin esittämänä. Mutta hömppää ne ovat.)

myytinmurtaja kirjoitti...

EE: Kuulostaa, että Naipaul tekee klassisen virheen ja muuntaa omat mieltymyksensä kirjalliseksi kaanoniksi. Itsekään en ole Austeniin päässyt koskaan sisälle, mutten silti sanoisi häntä sen takia huonoksi kirjailijaksi. Mutta "suurihmisillä" lienee joskus tapana korostaa omaa mahtavuuttaan mollaamalla muiden töitä.

Naipaul kuuluu tosiaan olevan aikamoinen prinssi juuri tuon toisten töiden dissauksen suhteen (ainakin siis netin kommenttipalstojen mukaan, itse en ole ukkelin puuhia tämän enempää seurannut).

Naisten tölvääminen on toisaalta aika taloudellinen tapa päästä taas esille ja saada kirjojaan liikkumaan: esimerkiksi pelkkien yhdysvaltalaisten kirjailijoiden tölvääminen olisi liian mietoa eikä kohua nousisi. Mustaihoisten kirjailijoiden tölvääminen taas olisi ammatillinen ja sosiaalinen itsemurha. Homokirjailijat eivät ole mikään laaja ja yhtenäinen ryhmä, ja kirjallisuudessa he ovat ehkä vähän marginaalissa, jotta heitä voisi rahakkaasti dissata. Sen sijaan naiset ovat täydellinen kohde.

myytinmurtaja kirjoitti...

EE, vielä:

Kuten eräs tuttavani sanoi tuosta kohusta kuultuaan: "Ehkä Naipaul vaan tajusi olevansa naisen ammatissa, ja sekös machoa kauhistutti." ;-)

myytinmurtaja kirjoitti...

Anonyymi: "Tuli lainattua kommenteissa mainittu Portti naisten maahan. Saa nähdä, pidänkö.
Mutta siitä tuli mieleen, että olisi kiva saada jonkinlaista feminististä kirjalistaa. Etenkin kaunokirjallisuuden puolelta. Olisiko linkkiä jonkun muun kokoomiin tai oletko aiemmin postannut? Tai jos et ole, voitko antaa vinkkejä? (En löytänyt haulla blogistasi.)"


Mulla ei tosiaan ole tuollaista kirjalistapostausta, mutta tässähän olisi hieno blogimerkinnän aihe! :-)

Joten näin Naipaulin ja kesän kunniaksi, ehdottaisitteko arvoisat blogini lukijat omia femakkokirjasuosikkejanne? :-) (Tai linkittäkää vaikka netistä suosikkikirjalistauksianne, jos teillä sellaisia on.)

Möme kirjoitti...

Itselläni pistää silmään se, miten tässäkin keskustelussa Austen välillä niputetaan joksikin yhdeksi genreksi. Monien muiden kirjailijoiden tavoin J. Austen kirjoitti monentyyppisiä tekstejä, ja hänen romaaninsa ovat keskenään hyvin erilaisia. Mielestäni niiden kantava teema on ihmismieli, ei suinkaan romantiikka.

Oma suosikkini on Persuasion / Viisasteleva sydän. Siinä on sarkasmia vaikka muille jakaa, taitavaa ja ironista ihmisluonnon kuvausta!

Anonyymi kirjoitti...

Mä kirjoitin lukiossa aineen siitä, mitem huonoja naiskirjailijat ovat, perusteluna lähinnä se, etten tykännyt Häräntappoaseesta ja halveksin naipaulilaisittain "naisten sentimentaalista ihmissuhderoskaa". Itse olin toki niin terävä ja poikkeuksellinen nuori nainen, että ymmärsin arvostaa mieskirjallisuutta, joka keskittyi ihmissuhteiden sijasta oman navan tuijotukseen.

Vaikea löytää selvempää esimerkkiä sisäistetystä misogyniasta ja halusta miellyttää naisia halveksuvaa ulkomaailmaa. Nykyään tuo muisto hävettää, mutta vielä enemmän surettaa, koska tiedän, etten ollut/ole ainoa.

Nerea

Tomi kirjoitti...

Kukaan itseään kunnioittava ja älykkäänä itseään pitävä (ei niin väliä mitä muut ajattelevat varsinkaan naiset) mies, ei koskaan lue naisten kirjoittamia teoksia.
Ne ovat kuitenkin tunteellista hömppää.

Kauheinta on se, että on lukenut kirjan, mutta ei ole pystynyt kirjailijan nimestä päättelemään tämän sukupuolta, ja huomaa jälkikäteen kirjailijan olevan nainen.
Eihän sellaista kehtaa julkisesti tunnustaa.

Eino Empaatti kirjoitti...

MM: "Joten näin Naipaulin ja kesän kunniaksi, ehdottaisitteko arvoisat blogini lukijat omia femakkokirjasuosikkejanne? :-)"

Feministiscifistä on ihan oma sivustokin:

http://feministsf.org/