6. lokakuuta 2009

Sanasta miestä

Tietokoneiden ohjelmointikielissä on usein sellainen juttu, että tietty muuttuja voi saada vain tiettyjä arvoja. Jos esimerkiksi olio osaa käsitellä vain kokonaislukuja (esim. 1, 5, 3563), sen muuttujille ei saa antaa arvoksi esimerkiksi ("kurpitsaa").

Ihmistenkin kielissä on samantyyppisiä asioita. Ne kertovat paljon siitä, miten ajattelemme ja miten saamme ajatella. Mies-olio ei voi esimerkiksi koskaan saada arvoja {"nätti", "hysteerikko", "kälättäjä", "seksikäs", "nalkuttaja", "oikkupussi", "rasittava komentelija", "huora"}.

Tämä on hyvin kätevää. Näin miehen ei tarvitse vahtia omaa käytöstään: Jos vaikka "irrationaalisuutta" pidetään miehelle sopimattomana ominaisuutena, ilman tätä ennalta määrättyä arvoväliä mies joutuisi oikeasti ilmentämään rationaalisia ominaisuuksia. Mutta nyt hän voi huutaa naama punaisena tai istua vaikka vuoden itsepäisenä tuppisuuna tai ostaa city-maasturin, ja silti häntä kutsutaan "rationaaliseksi." Tai hän voi aina yrittää kastaa melaansa joka lammessa, eikä häntä silti saa sanoa "huoraksi".

Naisolio ei saa käsitellä esimerkiksi arvoja {"looginen", "rohkea" (paitsi esiintyessään vähissä vaatteissa iltapäivälehtien kannessa), "johtamiskykyinen", "reilu"}. Jos joku nainen olisi "rohkea" ja "reilu", hänestä sanottaisiin silti, että hän on "manipuloiva" "selkäänpuukottaja".


Se on kuin korttitemput! Tiedättehän, ne joissa taikuri pyytää sinua valitsemaan yhden kortin, minkä tahansa, hänelle näyttämättä, ja aina hän kuin ihmeen kaupalla tietää, minkä kortin valitsit. Tosiasiassa taikatemput tehdään usein niin, että valinnanvara on vain näennäinen.

Siis jos ajateltaisiin vaikka sellaista kieltämättä vähän laimeaa korttitemppua, jossa taikuri kerskuisi pystyvänsä arvaamaan valitsemasi kortin värin, se voisi mennä vaikka näin: Sinä luulet, että taikurin korttipakassa on normaali määrä mustia ja punaisia kortteja. Mutta todellisuudessa taikuri onkin sinun sitä tietämättäsi yhdistänyt kahden eri korttipakan musta kortit ja jättänyt hertat ja ruudut kokonaan pois! Näin luulet, että sinulla on valinnanvaraa, vaikka todellisuudessa sitä ei ole ollenkaan.

Minkä kortin valitsetkin, se on tietenkin aina musta.

17 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Tämä ei ole vain sukupuolipolitiikan ilmiö. Kielitieteilijä George Lakoff kirjoitti:

UCBerkeley News: Powell: Lakoff: Framing the Issues:

The phrase "Tax relief" began coming out of the White House starting on the very day of Bush's inauguration. It got picked up by the newspapers as if it were a neutral term, which it is not. First, you have the frame for "relief." For there to be relief, there has to be an affliction, an afflicted party, somebody who administers the relief, and an act in which you are relieved of the affliction. The reliever is the hero, and anybody who tries to stop them is the bad guy intent on keeping the affliction going. So, add "tax" to "relief" and you get a metaphor that taxation is an affliction, and anybody against relieving this affliction is a villain.

Auri kirjoitti...

Tätä voisi ajatella kollokaationa: jotkut sanat eivät kuulu yhteen. Tai, jos sattuu olemaan chomskylainen, kielioppina: colorless green ideas sleep furiously. (Jos joku nyt ei sitä tiedä, niin kyllä, Noam Chomsky on "oikeasti" kielitieteilijä.)

Mirka kirjoitti...

Mainiota, innostun aina kieliaiheisista postauksista! Kieli on kyllä mielenkiintoinen ilmiö, yksi todellisuuden tärkeistä rakennuspalikoista.

Muita "feminiinisiä" sanoja: herttainen, fiini, heiveröinen, keimaileva, kimittävä, uhkea...

Ja "maskuliinisia" sanoja: jämpti, jäyhä, karismaattinen, komea, jykevä, urhea...

Sekä tietysti perinteiset: lakimies, lehtimies, palomies, virkamies, puhemies...

Unknown kirjoitti...

Englanninkielinen "Urban dictionary" antaa joillekin sanoille hieman erilaisen merkityksen sen perusteella koskevatko ne miestä vai naista. Ks esim. "skeasy" (http://www.urbandictionary.com/define.php?term=Skeasy) En äkkiseltään keksi, onko suomen kielessä vastaavia ilmiöitä?

Onneksi kieli kuuluu kaikille käyttäjilleen; voisi kehittää sellaisen tavan, että kehuisi vähintää yhtä miestä joka päivä sieväksi ja toisaalta vähintää yhtä naista joka päivä reteeksi ja jämptiksi. ;) Itse teen tätä jo nyt kaiken aikaa.

myytinmurtaja kirjoitti...

Pihlajatar: Argh! Tuo on niin tyypillinen ilmiö: tyypille ei tule mieleenkään, että myös miestä voisi syyttää vosuilusta. Se olisi varmaan liian suuri maailmankuvan muutos.

Mäkin pyrin arjessa rikkomaan kaavaa ja käyttämään sopimattomia adjektiiveja. Kutsun mielelläni nättejä miehiä näteiksi ja kehun naisia mieluummin vaikka rohkeudesta kuin ulkonäöstä (jos aihetta on, tietysti). Se on usein aika tehokasta!

Tietyt rakenteet tosin istuvat valitettavasti erittäin sitkeässä.

Jos sanon, että

"No kylläpä on hirveä hutsu se [miespuolinen naisenkaatajapoliitikko]!", kuulijoiden silmiin syttyy usein outo, vastustava katse. He kyllä huomaavat, että toden totta ympäriinsä naiskentelevaa heppua voisi haukkua samoin perustein kuin vastaavaa naistakin. Mutta niin vaan nyt ei saa sanoa.

Samaan ilmiöön olen törmännyt, kun olen yrittänyt kutsua oikeuttelevaa ja kohtuuttoman vaativaista miestä "prinssiksi" (vrt. nainen joka on "diiva" tai "prinsessa".) Ihmiset kyllä tajuavat, mitä tarkoitan, mutta eivät aina voi hyväksyä sanontaa. Virallisesti kukaan mies ei ilmennä sitä, mitä naisen tapauksessa kutsuttaisiin prinsessailuksi.

myytinmurtaja kirjoitti...

Pihlajatar, vielä: Tuli muuten mieleeni, että tuossa Urban Dictionaryn määritelmässä oli sentään miespuolisen henkilön kohdalla "shallow". Se on jotain jo sekin.

Mun kokemukseni mukaan miehiä ei juuri koskaan sanota "pinnallisiksi". Ei edes kaikkein hattarapäisimpiä rallikuskeja tai kyläkauppiaita. Sama ilmiö ulottuu sukupuolten harrastuksiinkin: Cosmopolitan on pinnallisen bimbo tehti, mutta Hustler ei ole pinnallista bimboilua. Eikä Tekniikan Maailma ole hömppää...

Anonyymi kirjoitti...

Kun kehuin avomiestäni kauniiksi, hän kysyi: "onko se hyvä asia?"

Jos komeus on jotain kiveen hakattua ja lehtiin kirjottua, käytän mieluummin sanaa kaunis; komeus sulkee mielestäni ulkopuolelle kaiken herkkyyden, sievyyden ja sielukkuuden. Ja niin se on - termien binäärisyys rajoittaa kaikkia osapuolia.

Enpä tiedä haluaisinko itse(kään) olla komea.

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja tuttujen tyttölapsille olen kehunut, kuinka vahvoja he ovat. Ehkä he eivät edes tule tietämään, että joskus sanottiin "tädillä on munat", eikä vain yksinkertaisesti "vitsi, miten voimakastahtoinen, rohkea ja vahva tyyppi".

TA-MIIT kirjoitti...

Minä muuten tykkäsin tästä pohdinnasta TOSI paljon! Kiitos siitä.

Unknown kirjoitti...

Aaltopahvi, joo, en ole itsekään ihan varma haluaisinko tulla kutsutuksi komeaksi... ainakaan kovin usein. Komea kampaus kuulostaa ihan hyvältä, ehkä komeat hampaat tai komeat kynnet... Toisaalta moni mies varmaankin voisi kokea loukkaavaksi "sieväksi" nimittelyn - minua se ei taas haittaisi, voisinpa olla otettukin. Puolisoani sanon kauniiksi, koska hän on sitä. Ihan yksiselitteisesti.

Myyttis, prissinhän voi ajatella tarkoittavan myös sitä, että mies on jotenkin erityisen jalo ja hieno ihminen. Tiedäthän sen vanhan ajatuksen, että kaikki naiset odottavat sitä prinssiä ja valkoista hevosta. Odottavatkohan miehet saman stereotypian mukaan prinsessaa? Voihan prinsessuuskin tietysti olla positiivinen ilmiö. Itse esimerkiksi en kokisi negatiiviseksi, jos minua sanottaisiin prinsessamaiseksi. Prinsessuuteen liittyy minusta semmoista iloa ja vapautta nautiskella omasta ihanuudestaan. ;) Niin ja elämän ihanista asioista tietysti yleensäkin.

Yksi näistä sukupuolittuneista sanoista on "neitsyys". Sehän etymologisestikin viittaa feminiinisyyteen --> neitsyt, neitse, neiti, neito... Hieman yllättäen eräs terveyskasvatuksen opettaja, jonka kanssa keskustelin tästä termistä taannoin sanoi havainneensa, että teinit käyttävät sanaa "neitsyt" yhä yleisemmin myös pojista. Tämä opettaja kertoi sitten itsekin siirtyneensä puhumaan "neitsytpojista". Onhan se "poikuus" keiltämättä aika outo termi kuvaamaan sukupuolista kokemattomuutta eteenkin kun "tyttöys" ei kanna vastaavaa merkitystä.

myytinmurtaja kirjoitti...

Pihlajatar: Myyttis, prissinhän voi ajatella tarkoittavan myös sitä, että mies on jotenkin erityisen jalo ja hieno ihminen.

Mutta prinssi valkoisen ratsun selässä on uljas sankari. Prinsessa on vanhastaan se, joka odottaa tornissa. Ne eivät oikeastaan ole vastaparit. Prinsessa ei mitenkään välttämättä ole "jalo" tai edes "hieno". Sanaa käytetään myös "rasittavista primadonnista." (Miespuolisia primadonniakaan ei muuten ole olemassa. Siis kielessä.)

Pidän kyllä itsekin prinsessoista! Erityisesti uudemmat Disney-versiot ovat voimakkaita ja raikkaita hahmoja. Enkä missään tapauksessa tahdo vähätellä naisten ja tyttöjen kulttuuria! En ole sitä mieltä, että esimerkiksi poikien lelut tai sadut olisivat jotenkin "hyviä ja arvokkaita" ja tyttöjen pinkkijutut "pahoja ja arvottomia".

(Siitähän tuossa komea/sievä-jutussakin on kyse! On miehelle alentavaa tulla kutsutuksi "sieväksi", siis naista kuvaavalla sanalla. Mutta naiselle on kunniaksi saada kuulla olevansa "hyvä jätkä".)


Suosikkiprinsessani on tämä.

myytinmurtaja kirjoitti...

Pihlajatar: Hieman yllättäen eräs terveyskasvatuksen opettaja, jonka kanssa keskustelin tästä termistä taannoin sanoi havainneensa, että teinit käyttävät sanaa "neitsyt" yhä yleisemmin myös pojista.

Ihana uutinen! :-) Ja järkevä käytäntö. (Ihan jo siksikin, että "poika"-sanahan tosiaan tarkoittaa myös ylipäänsä poikaa. Ja jotain
"poiut"-sanaa on todella vaikea taivuttaa.)

Tuli vieä mieleeni tuosta sievyyydestä/kauneudesta/komeudesta, että nehän ovat ainakin minusta myös erilaista ulkonäköä kuvaavia sanoja.

Joku Johnny Depp on hyvin kaunis, joskus myös sievä mies. Mutta jos sanon nuorehkoa Sean Connerya komeaksi - no, voisiko Deppkin silloin olla komea?

He ovat molemmat hyvin miellyttävän näköisiä, mutta eivät millään lailla muistuta toisiaan. Vrt. Mona Lisa ja Pamela Anderson: aivan erilaisia kauneuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Dale Spenderin Man made language-kirjassa oli valaisevia esimerkkejä siitä, miten naisille on kielessä varattu negatiivinen tila: naisiin liitettävät sanat saavat automaattisesti kantaakseen negatiivisia tai seksuaalisia konnotaatioita. Hiljalleen niiden alkuperäinen merkitys hämärtyy, ja vain loukkaava tai seksuaalisuuteen viittaava merkitys jää käyttöön. Esimerkkinä nyt vaikka sanapari master/mistress: alunperin on kyse vastaavista termeistä, nykyään mistress on arkikielessä rakastajatar. Tai miten sana professional tarkoittaa prostituoitua, kun se liitetään naiseen, mutta yksinkertaisesti ammattitaitoista mieheen liitettynä. (Ilahtuneena kyllä pistin merkille, miten suomessa tuo sana "ammattilainen" voi mieheen liitettynä tarkoittaa myös kolmosen ratikan ammattialkoholistia. Että jotain tasa-arvoa tässä sentään. :))

Portugalin tunnilla kävimme joskus läpi eri ihmisiin viittaavia maskuliini/feminiini-sanapareja, jotka maskuliinissa tarkoittivat lähinnä kivaa kaveria, kunnon kundia, aika äijää jne., kun taas feminiinissä merkitys oli poikkeuksetta huora.

Jopa sana "mulher", nainen, alkaa olla loukkaava. Meitä opastettiin sanomaan "Ontem falei com uma senhora", puhuin eilen rouvan kanssa, koska oli loukkaavaa sanoa nainen. Mies-sanalle, homem, ei tietenkään ole käynyt näin. Jos kehitys jatkuu samalla tavalla, kohta senhora-sana saa toki kantaakseen naissukupuoleen liitettävän negatiivisen taakan ja tilalle pitää keksiä jotain arvokkaampaa.

Nerea

Anonyymi kirjoitti...

Toinen juttu: joskus aiemman postauksen yhteydessä oli puhetta siitä, synnyttääkö sana erilaisia mielikuvia syntyperäisessä kielenpuhujassa sen mukaan, onko se suvultaan maskuliini vai feminiini. Sori, jos tämä on tässä ihan aiheen ohi, mutta juttu jäi mieleen, enkä viitsi enää kaivaa esiim alkuperäistä kommenttia.

Arkikokemuksen mukaan tuntuu, että sanan suku vaikuttaa sen kokemiseen: en ole syntyperäinen saksan- enkä espanjanpuhuja, mutta kyllä minussa maskuliininen der Mond herättää erilaisia mielikuvia (karu, ankara, pelottava) kuin feminiini la luna (kaunis, kiehtova, lohdullinen). Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että minulla on tapana pohtia tällaisia asioita ja olen niistä liian tietoinen.

No mutta, luin hiljattain tutkimuksesta, jossa saksalais- ja espanjalaislapsille oli annettu tehtäväksi piirtää kuva haarukan ja lusikan häistä. Saksaksi haarukka (die Gabel) on feminiini ja lusikka (der Löffel) maskuliini. Espanjaksi haarukka (el tenedor) on maskuliini, lusikka (la cuchara) on feminiini. Saksalaislapset piirsivät parin morsianhaarukasta ja sulhaslusikasta, kun taas espanjalaislapsille haarukka oli selkeästi sulhanen ja lusikka morsio.

Eli käytännössä kieliopilliset suvut jollain lailla sukupuolittavat sinänsä neutraalit käsitteet.

Nerea

myytinmurtaja kirjoitti...

Nerea: Jopa sana "mulher", nainen, alkaa olla loukkaava. Meitä opastettiin sanomaan "Ontem falei com uma senhora", puhuin eilen rouvan kanssa, koska oli loukkaavaa sanoa nainen.

Itse asiassa Lakoff on kirjoittanut tuostakin! Englannin kielessä on ilmeisesti sama ilmiö - sana woman on negatiivisesti latautunut, on säädyllisempää kutsua naisia ladyiksi.

(En ole kielitieteilijä, turistina vaan kiinnostunut. Tässä on kaikki minkä Lakoffista ja itse asiassa kielitieteestäkin tiedän.)


Suomen kielessä nainen tuntuisi minusta olevan vahva ja hyvä sana. Ainakin mun tuttavapiirini naiset naisittelevat toisiaan aika paljon - "Hienosti tehty, nainen! - ja yleensä aina positiivisessa merkityksessä.

Vaikuttaisikohan tuohon se, että meillä sana rouva on monelle nuoremmalle naiselle aika vältettävä? Rouvittelu ei tunnu kunnianosoitukselta.

Anonyymi kirjoitti...

Spenderin mukaan sana lady on nyt negatiivisesti latautunut. Sen muuten huomaa jenkkiblogeja lukiessa: ladyksi kutsuminen on monen naisen mielestä loukkaavaa.

Nerea

S. / Feministi kirjoitti...

Tästä aiheesta voin suositella myös Deborah Cameronin kirjaa Sukupuoli ja kieli - feminismi ja kielentutkimus. Kirja on loppuunmyyty, mutta sitä saa kirjastosta. Deborah Cameron on englanniksi julkaissut paljon enemmänkin, mm. loistavan The Myth of Mars and Venus: Do men and women really speak different languages?, joka myös löytyy pääkaupunkiseudun kirjastosta.