Aivoero

Yleensä kun puhutaan naisten ja miesten aivojen eroista, verenpaineeni nousee. Ei siksi, etten uskoisi naisten ja miesten olevan myös erilaisia. Uskon tietenkin. Onhan minulla silmät päässä. Sukupuolten eroja ruotivat populaaritieteelliset artikkelit risovat minua, koska ne ovat yleensä voimakkaasti arvottavia. Sukupuolten tieteellisesti todettua erilaisuutta käytetään naisten sorron oikeuttajana.

Uskontunnustus menee yleensä näin: Miehet ovat vallassa, koska he ovat aggressiivisempia, matemaattisesti lahjakkaampia, isompiaivoisia ja heillä on parempi kolmiulotteisen hahmon tunnistuskyky. He haluavat vain seksiä, aina seksiä. Naiset ovat ja pysyvät nyrkin alla, koska ovat itkeskeleviä häröpäisiä empaatteja. He eivät koskaan ikinä halua mitään seksiä, vain rakkautta. Noissa jutuissa tavallisesti naisten katsotaan sopivan vain (no, "vain") äideiksi, miesten taas kaikkeen muuhun kuin lastenhoitotyöhön.

Kirsi Heikkisen artikkeli joulukuun Tiede-lehdessä on ilahduttava poikkeus. Hän haastatteli älykkyystutkijoita miesten ja naisten aivojen eroista. Eroja kyllä löytyi, varsinkin sukupuolten erilaisessa empatiakapasiteetissa. Jutussa ei kuitenkaan toistettu vanhoja kliseitä naisten "kielellisestä lahjakkuudesta" (Miksi sitten suurimpina pidetyt kirjailijat ovat kaikki miehiä?) ja miesten "matemaattisista kyvyistä" (Yliopistojen rakenteet ovat perua ajalta, jolloin naiset ja muut prolet eivät päässeet lipastolle kuin siivoamaan). Haastatelluilla tutkijoilla oli päinvastoin mielenkiintoisia näkemyksiä siitä, että naisten ja miesten aivot näyttävät ratkaisevan saman ongelman eri tavoin. Siis evoluutio olisi kehittänyt kaksi erilaista, yhtä älykästä toimintatapaa!

Artikkelia ei näemmä ole lehden verkkosivuilla, mutta kirjastosta sen saanee. Minusta on hyvin rohkaisevaa ja mukavaa lukea tällaisia juttuja. Niissä tiedettä ei käytetä aseena, vaan erilaisille tavoille ymmärtää maailmaa annetaan siunaus.

Itse mietin, että tässä älykkyysjutussa ongelman ydin on siinä, että kaikki yhteiskuntamme valtarakenteet on jo valmiiksi tehty miesten ruumiiden, miesten mielten mukaiseksi. Joku koulukin on armeijamainen laitos, se on alun perin poikia varten tehty. Ei ole ihmekään, ettei naisten älykkyyttä ole hyväksytty, hyvä jos on tunnistettukaan. Varsinkin naisten ongelmaratkaisukyky on tutkimaton manner. Kuka tietää, mihin kaikkeen naiset pystyvät? Meitähän on kuvainnollisesti pidetty kopperossa viimeiset vuosituhannet. Meidän tapaamme ajatella, tuntea ja ratkoa ongelmia on pidetty nimenomaan vääränä ja huonona. Koska historiallisesti mies on ollut varsinainen ihminen, se oikea, naisten tapa olla ja elää on ollut lähtökohtaisesti väärä.

Ajatusleikkinä: Ehkä naisilla on keskimäärin miehiä paremmat paremmat kyvyt esimerkiksi poikkitieteelliseen ajatteluun? Eri tiedekenttien suurten yhdistäjäteorioitten aika on tulossa. Ehkä sen tulevat nerot ovat järjestään naisia? Mitä femmempiä, sen parempia. (Tämä viimeinen spekulaationi on aivan kosmeettista. Pohjaan sen siihen arkiseen havaintooni, että tuttavapiirini miehet ovat naisia useammin yhden asian ihmisiä, kun taas naiset juoksevat tuhannessa eri ompeluseurassa. Minulla ei ole kerrassaan mitään tieteellistä tutkimistulosta tämän takeeksi.)