(...)
Tämä tarkoittaa, että kivikauden ihmiset keräsivät ja kuivasivat kasveja ja jauhoivat niitä ravinnoksi jo 30 000 vuotta sitten. Löytö muuttaa käsityksiä, joiden mukaan kivikauden ihmisten ruokavalio olisi koostunut vain lihasta ja satunnaisista marjoista ja hedelmistä.
Jauhinkivien löytyminen näin laajalta alueelta viittaa siihen, että tapa on ollut vakiintunut kivikautisissa ihmisyhteisöissä ja säännöllinen osa ihmisten ravitsemusta.
Tutkijat eivät osaa sanoa miten jauhetta on käytetty. Ihmiset ovat mahdollisesti sekoittaneet sitä veteen puuromaiseksi mössöksi tai paistaneet siitä ohuita "leipiä". Tutkijoiden mukaan jauheen hiilihydraattipitoisuus on vastannut suunnilleen alkeellisesta emmervehnästä tehdyn jauhon hiilihydraattipitoisuutta.
Tutkijat uskovat myös, että löytö kertoo jotakin kivikautisten ihmisyhteisöjen työnjaosta. Kasvien kerääminen ja kasviravinnon valmistaminen on metsästäjä-keräilijäkulttuureissa pääsääntöisesti naisten tehtävä, ja näin on luultavasti ollut myös kivikautisissa yhteisöissä.
(...)
Wired-lehti pohtii uutisen merkitystä laajemmin:
(...)
"Freed from immediate pressures, people could do other things — such as, eventually, leaving the Stone Age behind. And underlying it all, if ethnographic research on remaining Stone Age tribes is a reliable guide, would be the work of women, gathering and processing plants while men went hunting.
“The paradigm of ‘Man the hunter!’” dies hard, but “our research demonstrates how women’s work was definitely crucial for nomadic Paleolithic groups,” said Revedin.
(...)
Se kivikautisen (ja nykyisen) perheenelättäjämiehen sitkeästä myytistä! (Tiedättehän, siitä 50-luvun leffojen näkemyksestä, että muinainen luolamies nuiji joutessaan mammutin ja ruokki sillä nöyränä luolassa odottelevan pikkuvaimonsa.)
Mitä muuten tulee tieteen objektiivisuuteen ja tutkimuksen laatuun, Hesarin jutun loppukaneetissa vielä ajattelemisen aihetta meille kaikille:
Tutkimusta johtaneen Anna Revedinin mukaan tärkkelysjyväsiä ei ole aikaisemmin löytynyt teknisistä syistä. Monilla arkeologeilla on ollut tapana puhdistaa löydetyt esineet ennen analyysia, jolloin tärkkelysjyväset ovat huuhtoutuneet pois. Revedinin mukaan heidän tutkimuksensa on ensimmäinen kerta, kun työkaluista edes yritetään etsiä kasvimateriaalia.
Ihminen on erehtyväinen. Tiede on yhtä altista muodeille ja mokille kuin mikä tahansa muukin asia. Poliittinen valinta tehdään jo siinä vaiheessa, kun päätetään, mitä aletaan tutkia.
14 kommenttia:
Viipaloitu leipä, tuo ihmiskunnan kriittisin keksintö, tosin keksittiin vasta paljon myöhemmin.
Vai - keksittiinkö?!
Minua muuten ärsyttää tuo ilmaus, metsästäjä-keräilijä. Keräilijä-metsästäjä olisi osuvampi. Rehuillahan sitä ymmärtääkseni ensisijaisesti elettiin.
Mielenkiintoinen löytö. Näin tiede etenee.
Mitä tulee kivikauden ravintoon, niin käsittääksen sitä on tutkittu lähinnä ulostejäänteistä ja luiden isotooppijakaumasta.
Nämä tulokset kertovat, että jääkautiset eurooppalaiset käyttivät ravintonaan lihaa yhtä paljon kuin sudet.
Tämähän on rohkaisevaa! Tosiaankin näyttää siltä, että mieselättäjä-mielikuva on pelkkien hupsujen romantikkojen keksintöä. :D Ja on aika surkuhupaisaa, että lupaavan alun (nainen ja mies olivat ilmeisesti varsin tasaveroisia tuossa keräilijä-metsästäjäyhteiskunnassa) jälkeen alkoi jyrkkä alamäki maanviljelysyhteiskunnan voimistuessa...
Savanni on eri paikka kuin sademetsä joka on eri paikka kuin aro joka on eri paikka kuin tundra.
Ihminen on suuri opportunisti. Ihminen näin pääsääntöisesti syö sitä ravintoa, joka on helpoimmin saatavilla ja joka maistuu parhaimmalta, ei sitä mikä on ravitsevinta. Ihmisen kaikkiruokaisuus on sallinut ihmisen levittyä kaikkialle maailmaan.
On itsestään selvää, että arolla ja tundralla syödään lihaa, koska siellä ei pahemmin ole ravintokasveja. Samoin on itsestään selvää, että siellä missä kasvaa helposti saatavia syötäväksi kelpaavia kasveja, syödään niitä. Miksi nähdä liikaa vaivaa ruoan eteen?
Lloyd deMausen mukaan metsästyksen tärkein merkitys on Afrikassa ollut rituaali ja psykodraama; sen ravinnonsaannillinen merkitys on ollut minimaalinen.
Tämähän on rohkaisevaa! Tosiaankin näyttää siltä, että mieselättäjä-mielikuva on pelkkien hupsujen romantikkojen keksintöä. :D Ja on aika surkuhupaisaa, että lupaavan alun (nainen ja mies olivat ilmeisesti varsin tasaveroisia tuossa keräilijä-metsästäjäyhteiskunnassa) jälkeen alkoi jyrkkä alamäki maanviljelysyhteiskunnan voimistuessa...
Mikä nyt on alamäkeä ja mikä ei. Metsästäjä-keräilijäyhteiskunnat näin pääsääntöisesti ovat helvettejä.
Ne ovat äärimmäisen väkivaltaisia, ne ovat jatkuvasti sodassa toistensa kanssa, ihmisen elinikä jää sinne neljänkympin pintaan max, äidit murhaavat lapsiaan rutiininomaisesti ja mitään järjestäytynyttä yhteiskuntaa on mahdotonta saada aikaan. Insesti on lähes universaalia.
Metsästäjä-keräilijäkansat elävät jatkuvassa skitsofrenian kaltaisessa tilassa. Joka kiven ja kannon takana on joku naguaali ja muu pöyröö väijymässä ja puut puhuvat.
Rousseaulainen ideaali "jalosta villistä" on yksinkertaisesti väärä. Luonnonkansat elävät helvetissä - eivät paratiisissa. Se, että elannon hankinta jää kaikkein heikoimpien - naisten ja lasten varaan - ei tarkoita sitä, että he olisivat mitenkään tasa-arvoisia. Se tarkoittaa sitä, että fyysisesti vahvimmat tai heidän muodostamansa klikki hallitsee heimoa ja teettää työt niillä, jotka ovat fyysisesti heikompia. Jo Thorstein Veblen kiinnitti tähän huomiota.
Avainsana on väkivalta. Yhteisössä, jossa ei ole kodifioituja lakeja eikä keskitettyä ongelmanratkaisukoneistoa, asiat setvitään fyysisen väkivallan kautta. Siinä puolestaan niskan päällä on se, kenellä on isoimmat lihakset ja kovimmat nyrkit.
'nainen ja mies olivat ilmeisesti varsin tasaveroisia tuossa keräilijä-metsästäjäyhteiskunnassa' (almafiina)
Tuohon on pakko huomauttaa, että jauhinkivien vääntäminen on niin paskaduuni, että se on sivistyskansoilla delegoitu orjille tai muulle palvelusväelle. Kivikaudella näitä ei välttämättä ollut.
Ironmistress: "Avainsana on väkivalta. Yhteisössä, jossa ei ole kodifioituja lakeja eikä keskitettyä ongelmanratkaisukoneistoa, asiat setvitään fyysisen väkivallan kautta. Siinä puolestaan niskan päällä on se, kenellä on isoimmat lihakset ja kovimmat nyrkit."
Vahvinkin ihmisliha on heikkoa kamaa.
MM, luuletko etteivätkö koulukiusaajat osaisi kerätä ympärilleen omaa hännystelijäjoukkiotaan?
Ihan täsmälleen sama pätee siellä savannillakin. Pahin paskiainen pääsee lopulta lauman alfakoiraaksi.
Ironmistress: Hyviä pointteja. Itse (luonnollisesti) tukeuduin siihen, mitä nyt juuri olemme lukiossa lukeneet ja mitä opettaja on kertonut. En tosiaankaan ole mikään historian asiantuntija. Mutta lähinnä keskityinkin tuossa kommentissani siihen tasa-arvoon ja vertasin sitä maanviljelyksen aikoihin. Sodittiinhan sitä nimittäin silloinkin, ja yhä pahemmin kun alkoi tulla armeijoita ja varallisuus kasvoi jne.
'On itsestään selvää, että arolla ja tundralla syödään lihaa, koska siellä ei pahemmin ole ravintokasveja.' (IM)
Tuo ei ole ollenkaan itsestäänselvää etelän miehelle, joka ei tajua, että vanhat asutukset on aina laitettu lohijoen varteen, koska maanviljelys pohjoisessa on vaarallista onnenkauppaa.
'Pahin paskiainen pääsee lopulta lauman alfakoiraaksi.' (IM)
J. Kivivuoren kirjassa 'Rikollisuuden syyt' oli anekdootti bushmanniryhmästä, jonka keskudessa oli arvaamattoman väkivaltainen, mahd. psykopaattinen mies. Muu ryhmä ampui hänet porukalla täyteen nuolia. Yksi äijä ei pelkällä väkivallalla pärjää, kun porukan joka jätkällä on tappoaseet käsissään.
Ironmistress: "MM, luuletko etteivätkö koulukiusaajat osaisi kerätä ympärilleen omaa hännystelijäjoukkiotaan?
Ihan täsmälleen sama pätee siellä savannillakin. Pahin paskiainen pääsee lopulta lauman alfakoiraaksi.
Mistäs sen voi varmasti tietää? Pahimmankin kuviteltavissa olevan johtajahoron pallit huojuvat tuulessa, yksin se ei selviä niin kuin ei kukaan muukaan.
Siinä ei parinkymmenen-sadan ihmisen laumassa hirveästi ehdottomia kuppikuntia pidetä, jos halutaan säilyä hengissä. Dissaus ja väkivalta toimivat vain tiettyyn pisteeseen asti. Ruuanhankinnassa ja muussa elossa pysymisessä tarvitaan kaikkia.
En minä noin yleisesti ole eri mieltä ihmisen (myös naisten!) kyvystä kiusata ja juonitella, hölmöillä ja alistaa. Mutta ei mikään ihmisoppi ole eksakti luonnontiede! Jo yksittäinen ja alkukantainen ihmislaumakin on niin monimutkainen kapistus, ettei sen reaktioita tai tekemisiä voi ennustaa kuin suuntaa-antavasti.
Ihmisiä ohjaavat itsekkyys ja viha, ja rakkaus ja epäitsekkyys, ja ahneus ja pelko, ja pelko ja rohkeus, ja uteliaisuus ja nälkä, ja urpous ja äly. Mitä siitä cocktailista eri aikoina ja eri tilanteissa tulee, ei kukaan tiedä varmasti.
'Pahin paskiainen pääsee lopulta lauman alfakoiraaksi.' (IM)
J. Kivivuoren kirjassa 'Rikollisuuden syyt' oli anekdootti bushmanniryhmästä, jonka keskudessa oli arvaamattoman väkivaltainen, mahd. psykopaattinen mies. Muu ryhmä ampui hänet porukalla täyteen nuolia. Yksi äijä ei pelkällä väkivallalla pärjää, kun porukan joka jätkällä on tappoaseet käsissään.
Kyseinen kaveri ei ollut tarpeeksi lipevä ja niljakas paskiainen. Jos tutkit järjestäytynyttä rikollisuutta ja niitä ominaisuuksia, joilla noustaan gangsteripomoksi, ne ovat samoja joilla noustaan valtiomieheksi.
Neutral Evil pääsee aina paremmin sinne alfakoiraaksi kuin Chaotic Evil. Pahimmat paskiaiset eivät ole niitä arvaamattoman väkivaltaisia, psykoottisia miehiä. He ovat niljakkaita, lipeviä, armottomia ja raukkamaisia persereikiä, jotka osaavat käyttää sekä väkivaltaa että manipulointikykyä. Ne kun eivät ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia.
Mistäs sen voi varmasti tietää?
Historian kokemuksesta.
Pahimmankin kuviteltavissa olevan johtajahoron pallit huojuvat tuulessa, yksin se ei selviä niin kuin ei kukaan muukaan.
Miksi noin käy aina saduissa mutta ei koskaan reaalimaailmassa?
Siinä ei parinkymmenen-sadan ihmisen laumassa hirveästi ehdottomia kuppikuntia pidetä, jos halutaan säilyä hengissä.
Tuollaisen lauman hallitsemiseen ei tarvita kuin viiden ihmisen klikki. Noin 90% ihmisistä ei omaa minkäänlaisia organisointi- eikä johtajakykyjä. He vain tottelevat.
Lopuista 10%:sta vain aniharvalla on rohkeutta tai röyhkeyttä ottaa se valta ja/tai haastaa vallassaoleva klikki. Jos tällainen vallankaappaus epäonnistuu, se merkitsee hengenmenoa. Vain aniharva lähtee tapattamaan itseään uhmaamalla alfakoirasta.
Vallan saaminen on vaikeaa, mutta sen säilyttäminen on hyvin helppoa. Tarvitaan vain noin viiden hengen klikki, jotka ovat kovanyrkkisiä mutta tyhmiä. Alfakoiras suosii näitä guuneja ja antaa heille etuoikeuksia - ja vapaat kädet toimia miten haluavat.
Vallan haastaminen onnistuu vasta poikkeustilanteessa; jos ja kun alfakoiras on vammautunut, iäkäs tai osoittaa heikkoutta.
Dissaus ja väkivalta toimivat vain tiettyyn pisteeseen asti. Ruuanhankinnassa ja muussa elossa pysymisessä tarvitaan kaikkia.
Kyse on siitä, että kuka johtaa ja kuka käskee ja kuka pääsee organisoimaan tuon kaiken. Anarkian tilassa sitä ei ratkaista suljetulla lippuäänestyksellä, vaan samalla tavoin kuin rikollisorganisaatioissa yleensä.
Lähetä kommentti