16. tammikuuta 2011

Hyvä kyttä, paha kyttä

Muistattehan, kun taannoin kirjoitin siitä, kuinka naisiin helposti suhtaudutaan vähemmän myötätuntoisesti kuin miehiin?

MM: "Rasittavakin mies pysyy aika pitkään "periaatteessa kumminkin ihan hyvänä jätkänä", nainen saa hankalan bitchin leiman vaikka ei edes olisi tehnyt mitään sen kummempaa. Naisiin yksinkertaisesti suhtaudutaan epäluuloisemmin ja naisista uskotaan helposti pahinta.


Tuli mieleeni, että tämä ongelma ehkä juontaa ainakin osaksi juurensa siitä, miten lastenhoito tyypillisesti on jaettu. Nykylapsillahan asiat toivottavasti ovat jo toisin, mutta veikkaan, että useimpien nykypäivän miesten ja naisten omassa lapsuudessa hoitovastuun heistä kantoi äiti.

Siis äiti oli se ihminen, joka kielsi, komensi, rajoitti, käski, vaati ja tivasi perusteita. Jos isä puolestaan oli ottanut perinteisen, etäisemmän roolin, hän ehkä näyttäytyi lapselle vain joko kivana juhla-isukkina (laatuaikaa!) tai sitten etäisenä auktoriteettihahmona. Suorittavan tason viranomainen oli monelle kuitenkin äiti.


Pienelle lapselle äiti on aurinko itse. Ei lapsi tunne muuta maailmaa, ei tunne muuta käskijää. Äiti vaikuttaa hänen silmissään kaikkivoivalta ja kaikkiviisaalta - ehkä myös kieltoineen ja rajoitteineen hirveältä tyrannilta. Aikuistuminen on sitten sitä, että tästä äidin vallasta sekä murtaudutaan että opetellaan eroon, kasvetaan omaan aikuiseen elämään.

Sinänsähän tässä ei ole mitään ongelmaa - lasten kuuluu tietyssä iässä kapinoida vanhempiaan vastaan. Paha juttu on kuitenkin se, jos vain toinen vanhemmista on kantanut kasvatusvastuun. Jos lapsuudenperheessä oli se tilanne, että isä ei tehnyt osaansa tylsästä, arkisesta rajojen asettamisesta, äidin asema vinoutuu. Lapselle ehkä jää se kuva, että kaikesta kurjasta ja kurinalaisesta vastaavat nimenomaan naiset - miehet eli isät ovat sitten rentoja ja reiluja. Tällöin aikuistuneelle ihmisellekin ehkä jää se kuva, että kenen tahansa naisen vallassaolo merkitsisi palaamista äidin käskyvaltaan. Tällöin ihminen ehkä kokee tarvetta puolustautua - ikävä kyllä ehkä juuri kaikkia naisia dissaamalla.


(Veikkaanpa myös, että suuri osa siitä irrationaalisesta dissauksesta, jota jotkut kohdistavat naispoliitikkoihin, johtuu ehkä juuri tästä kesken jääneestä äitikapinasta. Vallasnaista katsellessaan näille haukkujille ehkä tulee se kuristava tunne, että lapsuuden taivaanvahvuuden vahvuinen äiti onkin taas palannut lapsuuden unholasta - että dissaajat itse ovat siis vaarassa menettää aikuisen voimansa ja identiteettinsä!)


Mikä siis neuvoksi nykydissareille? Ratkaisu on sama kuin aina: jos olet jonkun faija, pidä huoli siitä, että kasvatat lastasi niin hyvinä kuin pahoinakin hetkinä. Älä ole pelkkä juhla-isä, vaan myös se kurja kieltäjä. Jos olet jonkun mutsi, pidä huoli siitä, että lapsen isä tekee osansa. Hänellä on samanlainen oikeus tehdä kasvatustyötä kuin sinullakin.

Sillä lailla lapsesi oppii, että sekä miehet että naiset voivat olla useissa eri rooleissa: sekä kovina käskijöinä että hellinä hoivaajina, rasittavina nalkuttajina että ymmärtäväisinä tukijoina.



Samasta aiheesta:

11 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Totta kai on muunkinlaisia perhemalleja, muitakin lapsuuden tilanteita. Jossain perheessä ehkä isä on ollut se julmin tyranni, jne.

Tämän on tarkoitus olla tällainen suuntaa-antava murtaminen.

Anonyymi kirjoitti...

Josta pääsemmekin kysymykseen: onko kaikki naispoliitikkojen dissaus irrationaalista?

Kun katsoo tämänkin hallituksen ministereitä, niin silmiin pistää väistämättä ainakin Braxin, Holmlundin, Thorsin ja Lindenin surkeus. Anu "VR:n ongelmat ovat minulle yllätys!" Vehviläinen liittyi viime viikolla ansiokkaasti joukkoon. Sinnemäestä paha sanoa, kun ei ole tehnyt mitään.

Miesministereistä ei tällä kierroksella vaan löydä samanlaisia hapuilijoita. Onko tämä siis irrationaalisuutta, sovinistimedian peliä vaiko mitä?

Anonyymi kirjoitti...

Oho, olipa yllättävää: miehet on paskoja.

Jospa joskus vähän vaihtaisit noita sun aiheita, niin ei ainakaan enää tunkkaistuis enempää sunkaan pääkoppa(olettaen että sellanen vielä noin biologisesti on tallella)

Booring, aina samat postit ja jutut, aina samat jutut. Fuck.

essi kirjoitti...

Tosi mielenkiintoinen pointti. En olekaan ennen ajatellut noin.

Möme kirjoitti...

Kiinnostava teoria! Ja uskon, ettei tarvitse olla edes kyse mistään ääripäiden ilmiöistä, kun tämä kasvatuksen sukupuolijako alkaa jo vaikuttaa vaivihkaa asenteisiimme. Siis myös niiden, jotka eivät välttämättä avoimesti dissaa naisia vaan ajattelevat vaan, että miehet ovat yleisesti vähän rennompia ja sympaattisempia. Eli toisin sanoen vähemmän nalkuttavia. ;-)

myytinmurtaja kirjoitti...

Ano: "Booring, aina samat postit ja jutut, aina samat jutut. Fuck."

Sä se jaksat aina nalkuttaa. Napu-napu, kälätiti, aina vaan se suu käy.

myytinmurtaja kirjoitti...

Ano: "Josta pääsemmekin kysymykseen: onko kaikki naispoliitikkojen dissaus irrationaalista?"

Ei tietenkään ole...

"Miesministereistä ei tällä kierroksella vaan löydä samanlaisia hapuilijoita. Onko tämä siis irrationaalisuutta, sovinistimedian peliä vaiko mitä?"

...mutta tässä kohtaa puheessasi helkkää jo hysterian nuotti.


Tässä sulle päivän pähkinä purtavaksi: todistettavasti maailman paskimmat ja tyhmimmät johtavat ovat kautta historian olleet miehiä. Tästä ei ole mitään epäilystä. Tämä on tarkkaan dokumentoitu.

Nyt: merkitseekö se sitä, että miehet en masse olisivat huonoja johtajia?

myytinmurtaja kirjoitti...

Möme: "Siis myös niiden, jotka eivät välttämättä avoimesti dissaa naisia vaan ajattelevat vaan, että miehet ovat yleisesti vähän rennompia ja sympaattisempia. Eli toisin sanoen vähemmän nalkuttavia. ;-)"

Niinpä. Vähän asian vierestä: Olen huomannut, että joidenkin on hyvin vaikea ottaa huomioon ihmisten yhteiskunnallista taustaa. Tuota kommenttiasi sivuten, olen joskus kuullut jonkun ihmettelevän, että "Miksi naiset aina suhtautuu niin vaikeesti seksiin liittyviin asioihin? Miksi niistä pitää tehdä ongelma, miksei voi suhtautua rennosti?"

Kyseinen tyhmä bimbo ei sitten tajunnut, että naisillahan on seksissä kaikenlaista sellaista painolastia, jota miehillä ei yksinkertaisesti vain ole: huorittelu, raskaaksi tulemisen mahdollisuus, ylipäänsä yhteiskunnan neuroottinen suhtautuminen naisen nautintoon, mitä ikinä.

(Samantapaista kaksinaismoralistista suhtautumistahan liittyy myös esimerkiksi naisjohtajiin. Ja koulukiusaamiseen!)


Tuollaiset ihmiset eivät hevin hahmota sitä, että rento on helpointa olla silloin, kun muut ihmiset antavat siihen mahdollisuuden.

Ironmistress kirjoitti...

Alfatyttö, isin tyttö.

Ehkä tästä syystä ruukinmatruunalla ei ole traumoja suhteessaan miehiin.

Detritus kirjoitti...

Minäpä hieman kyökkipsykologisoin toiselta kantilta: Siinä perhemallissa johon viittaat, äiti on ollut nimenomaan arkipäivän auktoriteetti. Siis sellainen jolle voi väittää vastaan ja jonka kanssa voi jopa neuvotella. Ja jolle voi kiukunpuuskassaan huutaa että mävihaansua.

Isä sen sijaan on ollut etäinen, jumalankaltainen auktoriteetti jolle hankalammat auktoriteettiin liittyvät ongelmat on ulkoistettu - "Odotas kun Isä tulee kotiin".

Miesesimies voi siis yksinkertaisesti olla arvostelun yläpuolella, ei niinkään "reilu jätkä" - jos oletetaan että ne lapsuuden kokemukset jollain tavalla heijastuvat ihmisten esimies/alainen-suhteisiin.

myytinmurtaja kirjoitti...

Detritus: Isä sen sijaan on ollut etäinen, jumalankaltainen auktoriteetti jolle hankalammat auktoriteettiin liittyvät ongelmat on ulkoistettu - "Odotas kun Isä tulee kotiin"."

Hyvä oivallus! Ja kummassakin keississä äiti on se prolevanhempi. Isä on joko juhla-isi tai jumala-isi - kumpikaan asema ei ole oikein omiaan myöhempään tasapainoon.