(...)
I started Feministing almost seven years ago (wow) to provide a space for younger feminists who didn’t have a platform. I was a 25 year-old who found it profoundly unfair that an elite few in the feminist movement had their voices listened to, and that the work of so many younger women went misrepresented or ignored altogether.
Today, almost 5,000 posts later, I’m a 32 year-old feminist with a voice that is listened to. Largely because of the work I’ve done with Feministing, I have a successful platform for my work – I’ve published books, written articles, and built a career as a speaker. Because I feel Feministing should remain a place for younger feminists to build their careers and platforms, I think it’s appropriate to our mission that I step back.
(...)
Eihän Valenti onneksi ole mihinkään katoamassa, mutta vedenjakaja tämä luopuminen kyllä on.
En muista, milloin ensimmäistä kertaa löysin tieni Feministingin sivuille. Se oli ennen kuin itse aloitin bloggaamisen. Sivustosta tuli minulle joka tapauksessa pian hyvin tärkeä. Vaikka kunnioitan ja ihailen suuresti vanhempien aikojen keskeisiä femakkoja ja oman maamme voimanaisia, niin netin jenkkifeministien - ja erityisesti Valentin - ääni myötävärähteli minussa eniten. Feministing edustaa minulle rohkeutta ja tuoreutta - sellaista älykästä arkifeminismiä, joka ei vajoa liian syvälle aatteellisiin jaaritteluihin eikä toisaalta manaa pelkkää synkkää toivottomuutta. Hyvää stuffia.
Valentin omat kirjat olivat minulle kuin appelsiinimehu autiomaassa. Hänen tyylinsä on hauska mutta no-nonsense, turhia koreilematon ja värikäs. Hän on myötätuntoinen ja sopivan kova. Erityisesti Full Frontal Feminism ja He’s a Stud, She’s a Slut ovat niitä kirjoja, joihin yhä vieläkin palaan, kun vituttaa ja turhauttaa erityisen rankasti. (Ensinnä mainittu tietysti on teinitytöille suunnattu! Ehkä siis olen epäkypsä minäkin. Tai ehkä vain tuore...)
Siitä ei pääse mihinkään, että Jessica Valenti teki (ja tekee) suurtyön. Netti on juuri oikea paikka feminismille, ja Feministingin kaltaiset suuret kokoomasivut rakentavat yhteyden feministien välillä. Sitä kautta rakentuu myös muutos.
Thank you, Jessica. You're clever and brave and cool upon cool.
Samasta aiheesta:
41 kommenttia:
Jos nyt kuulostan liikaa sen fanilta niin se johtuu vain siitä, että olen.
(No kyllä vaan, aatteelle ja filosofoinnille, ahdistukselle ja muulle on tietysti niillekin paikkansa. Ja on niitä tietysti monia muitakin voimanpesiä kuin Feministing, meillä ja muualla.)
Itse olen iloinen, etten koskaan eksynyt lukemaan Feministingiä mitenkään vakituisesti. En nimittäin ole kuullut siitä melkein mitään muuta kuin huonoa. Täällä vähän selitystä asiasta. http://www.womanist-musings.com/2011/02/so-long-jessica-valenti-i-wont-miss-you.html
sunatic: Niin. Mitäpä sitä sorrosta kyrpäpoloisia syyttelemään, kun voi aina voi syyttää naista?
Suosittelen, että ensi tilassa menet ihan itse tarkastamaan, minkälaista työtä Feministing on näiden vuosien aikana tehnyt.
Voi olla, että sen työn yksityiskohdat eivät sinua kaikin osin tai ollenkaan miellytä - se on tietysti ihan okei. Mutta vaikka Valentin ja kumppanien työ ei ehkä olekaan siinä muodossa, joka sinulle parhaiten sopisi, se ei tee näiden feministien työn kategorista dissaamista viisaaksi teoksi.
Se uskomus, että jos vaikkapa Valentia - valkohetskunaista - ei kuunneltaisi, niin sitten kyllä varmasti mustia muitakuinhetskunaisia kuunneltaisiin - on naiivi ja typerä. Se on vahingollinen: niin uskova kaivaa maata kaikkien naisten jalkojen alta.
Myyttis, tajuathan, että olet typerä, hemmoteltu horo?
Ano: "Myyttis, tajuathan, että olet typerä, hemmoteltu horo?"
Taidat olla vaan kateellinen! Sulla on jo mun sanani suussasi...
Niin. Ollako feministi vai ollako äiti. Kas siinäpä naisen elämän dilemma.
Ironmistress: "Niin. Ollako feministi vai ollako äiti. Kas siinäpä naisen elämän dilemma."
Ei, vaan "ollako onneton vai ollako feministi". Mutta sehän ei ole dilemma.
MM:"Ei, vaan "ollako onneton vai ollako feministi". Mutta sehän ei ole dilemma."
Oletko onellinen?
Ei siltä vaikuta, koska näet vihollisia ja vääryksiä sielläkin missä niitä ei ole.
Viitaten vastaukseesi sunaticin kommenttiin: Mitä mieltä ikinä onkaan valtavirtafeminismin eksklusiivisuudesta, siitä ei kyllä voi millään syyttää miehiä. Kyllä se on ihan feministinaisten tekosia.
Ano: "Viitaten vastaukseesi sunaticin kommenttiin: Mitä mieltä ikinä onkaan valtavirtafeminismin eksklusiivisuudesta, siitä ei kyllä voi millään syyttää miehiä. Kyllä se on ihan feministinaisten tekosia."
Puhuin siis valtavirtafeminismin hyödyllisyydestä. Se on mitä hyödyllisintä, vaikka sen harjoittamisen tyypillisimmät tavat eivät kaikkien pirtaan sopisikaan.
Miesten harjoittama naisten sorto taas on edelleenkin miesten vika. Sen sorron poistaminen on olennaisin työ. Minusta on typerää kategorisesti dissata niitä feministejä, jotka sitä työtä tekevät vain sen takia, että he eivät sovi omaan kuvaan siitä, millainen "oikeanlaisen" feministin kuuluisi olla.
Yleisesti ottaen olen itse niillä linjoilla, että jos ei toisten tekemän työn laatu syystä tai toisesta miellytä, ratkaisu on yksinkertainen. Aina voi tehdä itse paremmin.
Tomi: "Ei siltä vaikuta, koska näet vihollisia ja vääryksiä sielläkin missä niitä ei ole."
Niinpä, mitäs minä tässä huutamaan, valmiissa paratiisissa kun eletään.
Mutta olen kyllä onnellinen. Ainakin niille, joilla on samanlainen luonteenlaatu kuin minulla, voin sanoa, että tekeminen ja aloitteellisuus auttaa. Jos raivolleen - tai pelolleen - löytää järkevän, hyvän ja hyödyllisen kanavan, se on jo omanlaisensa voitto.
Kaikille ihmisille pätee se, että elämästä tulee helpompaa feminismin myötä. Kun oppii näkemään vallan kulut ja yhteiskunnan rakenteet, elämä kompastuttaa huomattavasti vähemmän. Aikaakin säästyy, kun ihan kaikesta ei tarvitse syyttää itseään.
Suosittelen kyllä feminismiä lämpimästi.
MM:"Kun oppii näkemään vallan kulut ja yhteiskunnan rakenteet, elämä kompastuttaa huomattavasti vähemmän. Aikaakin säästyy, kun ihan kaikesta ei tarvitse syyttää itseään. "
Mutta nykyisessä miehiä suosivassa maailmassa epäonnistuvat miehet saavat syyttää vain itseään?
He ovat siis uskomattomia tumpuloita, kun kaikista yhteiskunnan heille suomista eduista huolimatta he epäonnistuvat?
Ironmistress: "Niin. Ollako feministi vai ollako äiti. Kas siinäpä naisen elämän dilemma."
Ei, vaan "ollako onneton vai ollako feministi". Mutta sehän ei ole dilemma.
Reality check I:
1) Varmin tapa jäädä yksinäiseksi ja lapsettomaksi on ryhtyä feministiksi ja alkaa vihata miehiä.
2) Suurin osa feministeistä on onnettomia. Omasta valinnastaan.
Reality check II: Olkoon vain miesten maailma kunhan minä saan olla nainen siinä. Tuo Marilyn Monroen toteamus pätee yhä tänäkin päivänä. Jos sinulla on vartta 150 cm, älä ryhdy koripalloilijaksi. Ryhdy voimistelijaksi. Onnellisuuden avain ei ole maailman epäoikeudenmukaisuuksista ruikuttaminen vaan se, että kykenee muuttamaan heikkoutensa vahvuuksikseen.
Ruukinmatruuna ei ole ymmärtänyt feminismiä sen jälkeen kun hän meni metalliteollisuuteen teininä öihin.
Sensijaan hän ymmärsi olevansa hyvä jätkä siinä vaiheessa kun miehet alkoivat puhutella häntä sukunimellä.
Kuinka moni feministi toimii miesvaltaisella alalla ja kuinka moni heistä joutuu päivittäin työssään tai muutoin vain tekemisiin miesten kanssa? Kuinka moni heistä joutuu kohtaamaan miehiä työtovereina, asiakkaina, liikekumppaneina, esimiehinä tai alaisina?
Yksi parhaita tapoja kohdata mies on yksi yhtä vastaan köysineliössä. Jokainen saa tulkita tuon haluamallaan tavalla.
Kysytäänpä vielä: kun tuulta on liki parikymmentä metriä sekunnissa, aallonkorkeus lähentelee viittä metriä, vettä tulee vaakasuoraan ja purjeita pitää vähentää, niin oletko silloin mieluummin peräsimessä ohjaamassa venettä vaiko maston juurella kiskomassa reiviä päälle ja litsaamassa myrskyfokkaa?
Molemmat ovat k*sisia paikkoja, mutta silloin kun purjeita pitää reivata, vaihtoehtoja ei ole. Äippä on tehnyt sitä isukin kanssa ja ruukinmatruuna teki viime kesänä.
Siinä ei kysytä sitä, mitä on jalkojen välissä vaan sitä, mitä on korvien välissä. Siinä eivät pärjää feministit vaan ne, kenellä todella on taitoa.
Ironmistress: "Kysytäänpä vielä: kun tuulta on liki parikymmentä metriä sekunnissa, aallonkorkeus lähentelee viittä metriä, vettä tulee vaakasuoraan ja purjeita pitää vähentää, niin oletko silloin mieluummin peräsimessä ohjaamassa venettä vaiko maston juurella kiskomassa reiviä päälle ja litsaamassa myrskyfokkaa?"
En tunne purjehtimista olenkaan, joten en ymmärrä tätä vertausta.
Ironmistress: "Yksi parhaita tapoja kohdata mies on yksi yhtä vastaan köysineliössä. Jokainen saa tulkita tuon haluamallaan tavalla."
Siinähän oltaisiin sitten mies hyvää jätkää vastaan...
Vakavasti puhuen: Miesten suhteen minulla on vain yksi vaatimus: että he ovat hyviä jätkiä. Sillä lailla oikeasti.
Ironmistress: "Reality check II: Olkoon vain miesten maailma kunhan minä saan olla nainen siinä. Tuo Marilyn Monroen toteamus pätee yhä tänäkin päivänä."
Niin. Marilyn Monroehan teki itsemurhan (tai murhattiin, tiedä häntä) 36-vuotiaana. Useiden lähteiden mukaan hän kärsi elämässään kovasti lapsettomuudestaan ja monista huonoista miehistään.
Ironmistress: "Kysytäänpä vielä: kun tuulta on liki parikymmentä metriä sekunnissa, aallonkorkeus lähentelee viittä metriä, vettä tulee vaakasuoraan ja purjeita pitää vähentää, niin oletko silloin mieluummin peräsimessä ohjaamassa venettä vaiko maston juurella kiskomassa reiviä päälle ja litsaamassa myrskyfokkaa?"
En tunne purjehtimista olenkaan, joten en ymmärrä tätä vertausta.
Juuri niin. Se on h*lvetin vaarallinen tilanne, joka on aivan oikeasti hengenvaarallinen ja jossa on loistavat mahdollisuudet lentää veneenkannelta mereen. Siinä saa pelätä henkensä edestä ihan tosissaan ja se on kovaa fyysistä työtä.
Mutta jos purjeet jättää reivaamatta, meno muuttuu niin rajuksi ja holtittomaksi, että koko vene vaaraantuu. Vaarana on purjeiden repeäminen, maston katkeaminen tai veneen kaatuminen.
Sinne kannelle ja maston juurelle kiipeäminen vaatii kanttia. Se vaatii sekä sisua että rohkeutta, ja sitä kovin monella ei ole. Kyse on siitä, että joudut riskeeraamaan oman henkesi ettei koko veneen ja sen miehistön henget joudu riskiin.
Mutta vielä k*sisempi puuha on sillä, joka on peräsimessä. Hän joutuu koko ajan pitämään kurssin vakaana. Hän ei voi reagoida merenkäynnin muutoksiin, koska jokaisesta korjausliikkeestä on vaarana, että se reivigorilla lentää mereen. Mikä tahansa äkillinen liike voi johtaa katastrofiin. Siinä on valtava henkinen paine - teenkö varmasti kaiken oikein? Kyllä jokainen on kippari kauniilla säällä. Vasta myrskyssä veri punnitaan.
Viime kesänä ruukinmatruuna pienempänä ja ketterämpänä oli siellä mastolla kiskomassa purjeita. Mutta kultsia ruorissa ei käynyt kateeksi. Siinä on hirvittävä henkinen paine.
Purjehdus, varsinkin avomeripurjehdus, on laji, jossa hemmotellut kermaperseet ja hienohelmaiset feministiruikuttajat eivät kertakaikkiaan pärjää. Siellä pärjäävät vain ne, kenessä on sisua, oma-aloitteisuutta, kykyä ottaa oma elämä omiin käsiin, kykyä ottaa vastuuta valinnoistaan, rohkeutta ja kovuutta. Kun mietit vaikkapa Ellen MacArthuria, et näe hänessä feministiä. Näet hänessä Tosi Naisen.
Niin. Marilyn Monroehan teki itsemurhan (tai murhattiin, tiedä häntä) 36-vuotiaana. Useiden lähteiden mukaan hän kärsi elämässään kovasti lapsettomuudestaan ja monista huonoista miehistään.
Ai jai. Voi voi. Mitäs meni valitsemaan väärin. Mimmillä oli elämän valttikortit kädessään ja hän pelasi ne väärin. Aikuinen ihminen ottaa vastuun omasta elämästään, omista valinnoistaan, omista virheistään eikä ala syyttelemään toisia eikä yhteiskuntaa vastoinkäymisistään.
Järjen käyttö on sallittua ja toisinaan jopa suotavaa. Sillä säästää monet sydänsurut.
Siinähän oltaisiin sitten mies hyvää jätkää vastaan...
Aivan oikein. Taistelija voi olla elefantti, leijona, tiikeri tai ilves. Täytyy tietää että ketä vastaan taistelee ja miten.
Elefanttitaistelijat ovat yleensä isokokoisia, hidasliikkeisiä ja voimakkaita. Heillä on hyvä suojaus ja he osaavat puolustautua. Elefantin vastakkainen ominaisuus on Tiikeri. Elefanttitaistelijat yleensä taistelevat defensiivisesti; he liikkuvat vähän, torjuvat hyökkäykset ja mojauttavat sitten yhden iskun kunnolla takaisin niin, että siitä tulee tulosta.
Paras taktiikka Elefanttia vastaan on Ilves. Se merkitsee harhauttamista, liikkuvuutta ja iskuja niin, että Elefantti joutuu avaamaan suojauksensa ja mahdollisesti tekemään vastaiskun - jonka jälkeen hän on hetken haavoittuva. Elefanttiin kannattaa pitää etäisyyttä ja varoa hänen hyökkäyksiään. Missään tapauksessa Elefanttia vastaan ei kannata yrittää aggressiivisuudella.
* Tiikeritaistelijat ovat yleensä keskikokoisia, hoikkia ja nopeita. Heillä on hyvät reaktiot ja he ovat ketteriä. He yleensä luottavat siihen, että he nopeutensa turvin kykenevät itse antamaan ensimmäisen iskun tai jos se epöonnistuu, kykenevät välttämään vastaiskun. Tiikerille vastakkainen ominaisuus on Elefantti. Tiikerit yleensä taistelevat hyökkäävästi, mutta eivät yhtä aggressiivisesti kuin Leijonat.
Paras taktiikka Tiikeriä vastaan on Leijona. Eli rohkeudella päälle ja kimppuun niin, ettei Tiikeri kykene käyttämään liikkuvuuttaan hyväksi. Missään tapauksessa Tiikeriä vastaan ei pidä yrittää lähteä yrittämään mitään liian ilvesmäisen nokkelaa - hän iskee joka tapauksessa ensin.
* Leijonataistelijat yleensä ovat isoja ja sopusuhtaisia - eivät ehkä yhtä isoja kuin Elefantit - mutta liikkuvampia. Usein Leijonan suojaus on "kaikki tai ei mitään", eli hän pyrkii suojaamaan sen, mikä on olennaista ja jättää muun haavoittuvaksi Ilveksen tapaan. Leijonat ovat äärimmäisen aggressiivisia ja rohkeita, ja tulevat aina päälle. Leijonalle vastakkainen ominaisuus on Ilves. Leijonat ovat usein hyvin taitavia, ja pyrkivät viemään liikkuvilta vastustajilta tilan ja iskemään liikkumattomia ennenkuin he ehtivät iskeä ensin.
Paras taktiikka Leijonaa vastaan on Elefantti. Leijona tulee aina päälle - aina - ja siinä lajissa Elefantti on omimmillaan. Missään tapauksessa Leijonaa vastaan ei kannata yrittää nopeudella - useimmat Tiikerit jäävät ihmettelemään, että miten mikään noin iso voi liikkua noin lujaa.
* Ilvestaistelijat ovat keskikokoisia tai sitä pienempiä. He eivät ole yhtä vikkeliä kuin Tiikerit, mutta lihasnopeuden korvaa älyn nopeus ja reaktiot. Ilvekset ovat yleensä taistelijoita, jotka kyttäävät tilaisuutta, toimivat varovasti, ja luottavat hämäyksiin ja oveluuteen vähintään yhtä paljon kuin iskuihin. Elefantin tavoin Ilves pyrkii yhteen ratkaisevaan iskuun, mutta hänen puolustuksensa on Elefanttia heikompi, joten hän joutuu luottamaan harkintakykyynsä. Ilvekselle vastakkainen tyyppi on Leijona. Ilveksellä on joko yksi vahva puoli ja paljon heikkouksia, tai sitten hän ei ole erinomainen missään mutta hänellä ei ole heikkouksiakaan.
Paras taktiikka Ilvestä vastaan on Tiikeri. Ilves yleensä putoaa ensimmäisestä iskusta kuten Tiikerikin, mutta Ilves on heikompi ja Tiikeri nopeampi; tai sitten jos Ilveksellä ei ole heikkouksia, Tiikeri pystyy vahvimmalla ominaisuudellaan, nopeudella, tanssimaan ripaskaa hänen ympärillään ja kuluttamaan Ilveksen pikkuhiljaa. Missään tapauksessa Ilvestä vastaan ei pidä yrittää mitään elefanttimaisen defensiivistä - hän joko väsyttää vastustajansa tai sitten tämän hyökätessä lyö riposten tai kaeshin kääntäen vastustajan iskun häntä itseään vastaan.
Ruukinmatruuna nimittäin on kohdannut miehiä köysineliössä.
Vakavasti puhuen: Miesten suhteen minulla on vain yksi vaatimus: että he ovat hyviä jätkiä. Sillä lailla oikeasti.
Mitä sinulla on heille vastineeksi tarjota? Vaatimuksia? Kiukuttelua? Ivaa ja pilkkaa? Bimboilua? Loputtomia jaarituksia maailman epäoikeudenmukaisuuksista ja naisten sukupuolisesta sorrosta?
Face it. Maailma on epäreilu ja epäoikeudenmukainen. Onneksi se on sitä tasapuolisella tavalla.
Ironmistress Marilynistä: "Mitäs meni valitsemaan väärin."
Mitäs sille "miesten maailmassa naisena" elämiselle tapahtui?
Ironmistress: "Siellä pärjäävät vain ne, kenessä on sisua, oma-aloitteisuutta, kykyä ottaa oma elämä omiin käsiin, kykyä ottaa vastuuta valinnoistaan, rohkeutta ja kovuutta."
Toisin sanoen, feministit (toki muutkin). En ole vielä kuullut ihmisestä, jonka feministiksi rupeaminen olisi jotain muuta kuin oma-aloitteista ja vastuullista. (Miten se edes voisi olla? Että joku setä kaskee typyä rupemaan feministiksi? Kumma kuvio, ajatuksenakin.)
Itsehän ihailen esimerkiksi ihmisiä, jotka omalla kustannuksellaan suojelevat heikommassa asemassa olevia. Yksi niin jatkuvasti ja tunnontarkasti tekevä ihmisryhmä ovat juuri feministit.
Ironmistress: "Mitä sinulla on heille vastineeksi tarjota? Vaatimuksia? Kiukuttelua? Ivaa ja pilkkaa? Bimboilua? Loputtomia jaarituksia maailman epäoikeudenmukaisuuksista ja naisten sukupuolisesta sorrosta?"
Mitäpä minulla, köyhällä tytöllä. Vain rohkeuteni, voimani ja rakkauteni, huima älyni ja lämmin sydämeni.
Mutta se on totta, että ränttäämistä maailman paskasta saa minun kanssani kestää. Jos ihminen on liian kristalliperse kuulemaan totuutta maailmasta - hän ei ole oikea mies minulle.
Enkä minä päästä ketään täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevaa aikuista helpolla: en anna kenellekään helpotuspisteitä vain siksi, että hän on sattunut syntymään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Vaadin miehiltä sen, minkä vaadin naisiltakin; sen, minkä itsekin annan.
"Face it. Maailma on epäreilu ja epäoikeudenmukainen. Onneksi se on sitä tasapuolisella tavalla."
Eikä ole. Ihmiset ovat kyllä epäreiluja ja epäoikeudenmukaisia, mutta ei se riisto jakaudu millään muotoa tasapuolisesti.
Mitäs sille "miesten maailmassa naisena" elämiselle tapahtui?
Ei yhtään mitään. Elämä on valintoja. Olisi kannattanut valita oikein. Järjen käyttö elämän suurissa valinnoissa ei ole kiellettyä ja toisinaan se on jopa suotavaa.
Marilyn Monroe oli aivan oikeassaan sanoessaan, että on etuoikeus saada olla nainen, mutta hän haaskasi tuon etuoikeutensa.
Toisin sanoen, feministit
Eivät pärjää. Feministit ovat kovia itkemään ja ruikuttamaan, mutta näin pääsääntöisesti he eivät pärjää elämässään. He työllistyvät lähinnä julkisen sektorin suojatyöpaikkoihin - pienipalkkaisiin hommeleihin, joissa kuitenkin pääsee käyttämään ns. pikkuihmisen valtaa ja sabotoimaan tavisten, varsinkin miesten, elämää.
Miksi feministejä ei näe yksityissektorilla? Teollisuudessa, liiketoiminnassa, rahoituksessa, johtotehtävissä. Siksi, että siellä ei pärjää niillä ominaisuuksilla, jotka tekevät ihmisestä feministin.
Kysytään vielä yhden kerran: olisiko sinusta kohtaamaan hengenvaaraa? Ruukinmatruuna on sen useasti kohdannut. Monet miehet joutuvat jokapäiväisessä työssään elämään jatkuvasti kuolemanvaarassa.
Naiselle pienipalkkainen työ merkitsee huonoja työolosuhteita, epävarmuutta työn jatkuvuudesta ja huonoja työehtoja. Miehelle se merkitsee fyysisesti raskasta työtä ja jatkuvaa kuolemanvaarassa tai vammautumisen vaarassa elämistä ja turvattomuutta. Mietitäänpä palomiehiä.
(toki muutkin). En ole vielä kuullut ihmisestä, jonka feministiksi rupeaminen olisi jotain muuta kuin oma-aloitteista ja vastuullista.
Ruukinmatruuna on. Koska se on niinqu ihkua ja niinku sillai tiedostavaa ja kun kaikki muutki ja kaikki fiksut naiset, tiätsä. Onko enää pahempaa laumasieluisuuden mallia olemassa? [On, miehillä meneminen asevelvollisena armeijaan.]
Yhdestäkään feminististä ei olisi reivaamaan purjeita viisimetrisessä aallokossa. Eikä pitämään peräsintä. Koska siinä vaaditaan aivan muita ominaisuuksia kuin tiedostamista ja ruikutusta.
Ironmistress: "Yhdestäkään feminististä ei olisi reivaamaan purjeita viisimetrisessä aallokossa. Eikä pitämään peräsintä. Koska siinä vaaditaan aivan muita ominaisuuksia kuin tiedostamista ja ruikutusta."
Niinpä. Monet femakot ne taitavat tyypillisesti käyttää aikansa raiskaustukikeskuksissa, kehitysmaiden ehkäisyvalistustyössä, paskaa vastaan kampanjoidessa, ennemmin kuin kalliissa eliiittiharrastuksissa.
(Hyvä on, tämä oli halpamaista.)
Ironmistress: "Marilyn Monroe oli aivan oikeassaan sanoessaan, että on etuoikeus saada olla nainen, mutta hän haaskasi tuon etuoikeutensa."
Jos luet Marilynin elämäkertoja ja yhä pidät häntä ja hänen aikalaisnaisiaan etuoikeutettuina - en voi sanoa mitään muuta kuin että oksat pois.
Jos luet Marilynin elämäkertoja ja yhä pidät häntä ja hänen aikalaisnaisiaan etuoikeutettuina - en voi sanoa mitään muuta kuin että oksat pois.
Juuri niin.
Vitsi on siinä, että miehillä se oli tuolloin vielä k*sisempaa. Tätä maailmaa eivät hallitse miehet. Tätä maailmaa hallitsevat toiset miehet. Vain ehkä 1% miehistä on millään tavoin etuoikeutettuja tai sikäli kivassa asemassa, että heille elämä on suffelia. Niille lopuille 99%:lle elämä on kauniistisanoen verta ja räkää - ja paljon epäoikeudenmukaisempaa, raaempaa ja kovempaa kuin 99%:lle naisista.
Muistanet, että nainen on maailman neekeri mutta länsimainen nainen on maailman juutalainen.
Ironmistress: "Muistanet, että nainen on maailman neekeri mutta länsimainen nainen on maailman juutalainen."
Ja valkoinen mies oli ja on maailman valkoinen mies. ;-)
"Itsehän ihailen esimerkiksi ihmisiä, jotka omalla kustannuksellaan suojelevat heikommassa asemassa olevia. Yksi niin jatkuvasti ja tunnontarkasti tekevä ihmisryhmä ovat juuri feministit."
Yksi torpedo ja tämä uppoaa.... Syrjäytyneet miehet... tiedän, olin nerokas. Ai niin, mutta miesten pitäisi itse auttaa itseään, ai niin.
"Ja valkoinen mies oli ja on maailman valkoinen mies. ;-)"
Senkin paska rasisti, individuaali eikä "valkoinen" toiseutta toistava sukupuoli sidonnaisuus!!! Ahh, niin kaunista termistöä ne ainakin keksii, harmi että se koskaa vain tiettyjä.
Ano: "Yksi torpedo ja tämä uppoaa.... Syrjäytyneet miehet..."
Sinä varmaan ihmettelet myös, että miksei SETA puutu "heteroiden syrjintään"...
Ano: "Senkin paska rasisti, individuaali eikä "valkoinen" toiseutta toistava sukupuoli sidonnaisuus!!! Ahh, niin kaunista termistöä ne ainakin keksii, harmi että se koskaa vain tiettyjä."
Tästä ovat melkein kaikki verbit jääneet jonnekin.
Vastauksesi nimimerkille sunatic oli luokaton. Väitätkö tosiaan, että transnaisten kauhistelu, vammaisten tölviminen, lesbofobia jne. ovat pikku juttuja? Kaivat maata kaikkien naisten - myös mustien naisten, lesbonaisten, transnaisten jne. alta, kun väität tuollaista. Olen seurannut Feministing-blogia, ja siellä transfobiaa, vammaissyrjintää, lesbofobiaa jne on katsottu sormien läpi kommenttiosastolla. Jonkin verran syrjivää kielenkäyttöä on ollut myös blogimerkinnöissä. Näihin asioihin huomion kiinnittäminen ei ole kategorista dissaammista.
Olkinukke: "Vastauksesi nimimerkille sunatic oli luokaton. Väitätkö tosiaan, että transnaisten kauhistelu, vammaisten tölviminen, lesbofobia jne. ovat pikku juttuja?"
Mitä, jos vaihteeksi ryhtyisitkin itse pitämään blogia? Se on kyllä kovaa työtä, mutta usein myös palkitsevaa.
Kirjoitin, että väheksyt muita syrjinnän muotoja, koska nimitit aiemmassa kommentissasi mahdollisia Feministingin puutteita "yksityiskohdiksi". Eivät ne ole mitään yksityiskohtia, vaan keskeisiä ongelmia sivustolla, joka lupaa esittelysivullaan näin: "The Community blog is open to anyone who would like to join. However, in order to maintain a progressive and safe discourse on the site, anti-feminist Community posts are not permitted; the Feministing editors believe that racism, classism, ableism, homophobia, transphobia, and hate speech constitute anti-feminism and have no place on the site."
http://community.feministing.com/about/
Eli Feminiting on lupaa olevansa kommenttiensa osalta "safe space", siis vähemmän salliva kuin sinun blogisi. Muttei sitten olekaan.
Suosittelen kirjoittamaan Googleen hakusanat boycott feministing ja tutustumaan hakutuloksiin. Niissä on paljon muuta kuin "kategorista dissaamista". Feministingin ylläpitäjiin on otettu yhteyttä monta kertaa, mutta meno ei ole muuttunut. Kommenttisi "Mitäpä sitä sorrosta kyrpäpoloisia syyttelemään, kun voi aina voi syyttää naista?" muuten vähättelee tilanteita, joissa naiset syrjivät.
Sillä, pidänkö blogia, ei ole mitään tekemistä käsiteltävän aiheen kanssa. Olet aiemmin moittinut kommentoijia asian vierestä puhumisesta. Nyt syyllistyt itse samaan.
Anonyymi: Mulle tulee tuosta vähän se mielikuva, kuin jos esimerkiksi joku saamelaisaktivisti menisi mustien oikeuksia käsittelevään blogiin kommentoimaan, että helvetin paskiaiset, miksi ette paneudu saamelaisten kohteluun, miksei se ole teistä ongelma? Toki saamelaisaktiivilla on täysi oikeus vittuuntumiseensa, saamelaisia todella on kohdeltu paskasti. Silti voi olla, että ehkä mustat eivät ole se (oikeutetun) suuttumuksen otollisin tai ansaitsevin kohde.
Rakentavinta olisi, että tämä aktivisti itse, omalla sarallaan, kävisi hyödylliseen työhön. (Hän voisi vaikka pitää blogia saamelaisaiheen näkökulmasta.) Muutoin on riskinä vanha kunnon
"Väärin sammutettu!"
Anonyymi: "Kommenttisi "Mitäpä sitä sorrosta kyrpäpoloisia syyttelemään, kun voi aina voi syyttää naista?" muuten vähättelee tilanteita, joissa naiset syrjivät."
Ei sorto ole symmetristä. Miehet ovat olleet ja yhä ovat yhteiskunnallisesti paljon naisia vahvemmassa asemassa. Miesten harjoittama sorto on monta kertaluokkaa pahempi asia kuin naisten harjoittama. Naisetkin ilman muuta sortavat joskus, mutta se ei ole yhtä suuri tai vakava ongelma kuin miesten harjoittama sorto.
Tosimaailman paralleeri tähän on perheväkivalta: miesten harjoittama naisenhakkaaminen on huomattavasti pahempi yhteiskunnallinen ongelma kuin naisten harjoittama miehenhakkaus. Molemmat ovat väärin, mutta ensinnä mainittu on paljon pahempi ongelma ja siihen on puututtava ensin.
Kokemukseni mukaan liika naisten harjoittamasta hakkaamisesta puhuminen poikkeuksetta tarkoittaa sitä, että miesten harjoittamaa väkivaltaa vähätellään tai siitä vaietaan.
Lähetä kommentti