13. kesäkuuta 2011

Tikapuita pitkin taivaaseen

Kiintiöasiaa sivuten, Niklas Herlin kirjoitti aiheesta oivaltavasti Uudessa Suomessa:

Niklas Herlin: Positiivinen syrjintä - ihanat mustat naiset

Positiivinen syrjintä, affirmative action, oli opiskeluaikoinani todella tapetilla Jenkeissä. Kaverini olivat kaltaisiani 1960-luvulla syntyneitä valkoisia kundeja. Jumalauta, mutta ne kundit inhosivat ”positiivista syrjintää”. Ja syystäkin: jokainen tiesi häviävänsä työhaastattelussa naiselle tai mustalle, jos muuten ollaan yhtä hyviä. ”To get a job, you should be a green cirippled woman”, duunia saadaksesi pitäisi olla raajarikko vihreä nainen.

Mutta olipa minulla siellä naisystävä, tai kai niitä nuorena tyttöystäviksi sanottiin. Eikä mikä tahansa: yönmusta mamu Joceleyn, ”Jocee” USA:n kansalaisuuden saanut Trinidadilla syntynyt nainen. Jocee suhtautui kaksijakoisesti positiiviseen syrjintään. Hän piti vähän kornina sitä, että sai mustana ja naisena monin verroin enemmän työtarjouksia kuin mitä valkoiset kundit saivat. Mutta toisaalta, ja aivan oikeutetusti, tyttöystävä muistutti siitä, että mustia ja naisia on syrjitty paljon ja pitkään. Jonkun valkoisten miesten sukupolven on maksettava siitä hinta, ja se on meidän sukupolvemme.(...)


"Hinnan" miettimistäkin olennaisempaa on tajuta se, että ilman affirmative actionia, positiivistä syrjintää, Herlinin mainitsema Joceleyn ei luultavasti olisi saanut työtarjouksia, tai työtarjoukset olisivat olleen huomattavasti paskempia ja vähäisempiä kuin valkomiesten saamat tarjoukset. Se on väärin, vai mitä?

Ajattelepa, jos sinun nykyisen työpaikkasi olisikin aikoinaan vienyt joku aatelissukuun kuluva ihminen. Siis hänet olisi valittu työhaastattelussa ihan vaan siksi, että hänen esivanhempansa sattuivat satoja vuosia sitten olemaan jotain kreivejä. Työpaikkasi viejä ei olisi millään lailla sinua taitavampi tai työhön soveltuvampi. Hän kuitenkin saisi paikkasi, koska olisi kreivin sukua ja siksi häntä automaattisesti pidettäisiin hienompana ja osaavampana ihmisenä kuin sinua.

Aivan tolkutonta! Sinun ja kreivin sukulaisen pitää tietenkin olla työnhaussa samalla viivalla. Nykyään onneksi olettekin, kiitos erilaisten yhteiskunnalista tasa-arvoa ajaneitten toimien.


"Positiivinen syrjintä" onkin siis itse asiassa etujen tasajakoa. Siinä joku vähemmistön edustaja yksinkertaisesti autetaan sille tasolle, jolla valtaryhmään kuuluvat ihmiset jo ilman omaa ansiotaan ovat.

13 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

"Positiivinen syrjintä" on tietysti ilmauksena sikäli huono, että sana "syrjintä" yhdistynee ihmisten mielissä aina automaattisesti johonkin negatiiviseen.

Ironmistress kirjoitti...

ilman affirmative actionia, positiivistä syrjintää, Herlinin mainitsema Joceleyn ei luultavasti olisi saanut työtarjouksia, tai työtarjoukset olisivat olleen huomattavasti paskempia ja vähäisempiä kuin valkomiesten saamat tarjoukset. Se on väärin, vai mitä?

Kyllä. Se on väärin. Se peilikuva tuolle on To get a job, you should be a green cirippled woman. Se syrjii valkoihoisia, se syrjii miehiä ja se syrjii päteviä sopivien sijasta.

Ainoa oikeudenmukainen tapa on meritokratia. Eli siis katsominen substanssiin muodon sijaan. Olemalla sokeita niin ihonvärille, iälle, sukupuolelle, etniselle taustalle kuin muillekin epäolennaisuuksia ja painottamalla olennaisuuksia, meriittejä

Ei ruukinmatruuna saanut työtään sukupuolensa takia. Hän sai sen siitä huolimatta. Meriiteillään.

Ja arvaapa kaksi kertaa, miten ruukinmatruuna suhtautuu sellaisiin oman sukupuolensa edustajiin, jotka ovat saaneet paikkansa olemalla sopivia eivätkä päteviä?

Ajattelepa, jos sinun nykyisen työpaikkasi olisikin aikoinaan vienyt joku aatelissukuun kuluva ihminen. Siis hänet olisi valittu työhaastattelussa ihan vaan siksi, että hänen esivanhempansa sattuivat satoja vuosia sitten olemaan jotain kreivejä.

Aivan niin. Tuossa on positiivisen syrjinnän olemus kaikkein alastomimmillaan. Esimerkissä syrjitään enemmistöä - aatelittomia - positiivisesti vähemmistön, aatelisten, hyväksi ja sivuutetaan pätevät sopivien hyväksi.

Eivät ne työpaikat lankea valkoihoisille heteromiehillekään kuin Manulle illallinen. He käyvät niistä kovaa ja ankaraa taistelua - paljon raaempaa ja julmempaa kuin mitä yksikään nainen voi kuvitella. Miehet ovat tottuneet kilpailemaan ja taistelemaan jo pienestä pitäen. Naiset eivät. Ja siksi me ihmettelemme, miksi miehet vetävät oikealta ohi. Mutta elämä on sellaista.

Ironmistress kirjoitti...

Arvaapa Sinä puolestasi, miksi vanhat aatelissuvut ovat rajusti yliedustettuina niin Reserviupseerikoulun kuin Kadettikoulunkin oppilaskunnassa?

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa nyt ei edelleenkään ole mitään järkeä, että jos toinen hakija on mies ja toinen on nainen, molemmat ovat yhtä päteviä, niin että AINA valittaan se nainen. Syrjintä on väärin, kohdistuu se kumpaan sukupuoleen tahansa. Kai sitten paikan saaja pitäisi vetää arvalla, ainakin olisi reilumpaa.

myytinmurtaja kirjoitti...

Ironmistress: "Ei ruukinmatruuna saanut työtään sukupuolensa takia. Hän sai sen siitä huolimatta. Meriiteillään."

Sinun ja meidän kaikkien pitäisikin saada työmme meriiteillämme, ei "sukupuolestamme huolimatta".

"Aivan niin. Tuossa on positiivisen syrjinnän olemus kaikkein alastomimmillaan. Esimerkissä syrjitään enemmistöä - aatelittomia - positiivisesti vähemmistön, aatelisten, hyväksi ja sivuutetaan pätevät sopivien hyväksi."

Älä nyt jaksa, ymmärsit kyllä esimerkkini.

myytinmurtaja kirjoitti...

Ironmistress: "Arvaapa Sinä puolestasi, miksi vanhat aatelissuvut ovat rajusti yliedustettuina niin Reserviupseerikoulun kuin Kadettikoulunkin oppilaskunnassa?"

Eihän maailma ole sellainen, että kun käyttöön otetaan uusi laki tai tapa, niin vanha tapa ja sen kaikki vaikutukset sitten heti kuin taikaiskusta kumoutuisivat.

myytinmurtaja kirjoitti...

Anonyymi: "Tuossa nyt ei edelleenkään ole mitään järkeä, että jos toinen hakija on mies ja toinen on nainen, molemmat ovat yhtä päteviä, niin että AINA valittaan se nainen. Syrjintä on väärin, kohdistuu se kumpaan sukupuoleen tahansa."

Miksei olisi? Eihan tässä ole kyse kahdesta samalta tasolta lähtevästä ryhmästä, vaan lähtökohdiltaan eriarvoisista.

Sitten, kun Poliittisesti Merkittävissä Ja/Tai Rahakkaissa Ammateissa on jotakuinkin tasapainoisesti eri sukupuolten edustajia, etujen tasaaminen toki tulee lopettaa. Siihen pisteeseen ei kuitenkaan vielä ole päästy, eikä varmaan ihan heti päästäkään.

Tuossa utopiassa voitaisiin sitten paikan saaja vaikka arpoa, mutta luulisi, että semmoisessa yhteiskunnassa ihmisten sukupuoli ei enää ylipäänsä olisi mikään ongelmakysymys.

myrsky kirjoitti...

IM sanoo "He käyvät niistä kovaa ja ankaraa taistelua - paljon raaempaa ja julmempaa kuin mitä yksikään nainen voi kuvitella."

Joo, juuri näin; minähän en ole "taistellut" työpaikoistani, koska olen nainen. :D

IM, päivitäpä vähän tietojasi nykypäivään. Työnhaku ainakin Suomessa on usein vaikeaa niin naisille kuin miehille riippuen toki alasta (kaikki naiset eivät ole sairaanhoitajia eivätkä miehet rakennusmiehiä, joista molemmat voivat usein tällä hetkellä vain kävellä töihin - ilman "raakaa ja julmaa taistelua").

Itsekään en sukupuoli- saati muita kiintiöitä kannata vaan juuri sitä, että pyritään siihen, ettei sukupuolen ym anneta vaikuttaa ja huomataan, että naiset ja miehet ovat aivan yhtä hyviä, päteviä ja osaavia työntekijöitä ja erot johtuvat yksilöistä ei sukupuolesta.
Näin täällä omassa työpaikassanikin on, joka on muuten miesvaltainen. Ei niin, että minulle tällä olisi merkitystä, mutta sinä tunnut joka käänteessä haluavan korostaa miten hyvä nainen sinä olet, kun olet pärjännyt miesvaltaisella alalla (toisin kuin ilmeisesti kaikki ne muut naiset, joita tunnut halveksivan...)

Ironmistress kirjoitti...

Ironmistress: "Arvaapa Sinä puolestasi, miksi vanhat aatelissuvut ovat rajusti yliedustettuina niin Reserviupseerikoulun kuin Kadettikoulunkin oppilaskunnassa?"

Eihän maailma ole sellainen, että kun käyttöön otetaan uusi laki tai tapa, niin vanha tapa ja sen kaikki vaikutukset sitten heti kuin taikaiskusta kumoutuisivat.


Tähän on täsmälleen kaksi syytä eikä kumpikaan ole se, mitä ehdotat.

1) Sotilasura on perinteinen aatelin elämäntapa. Se on aatelisille kutsumus. Aateli on ensisijaisesti väkivaltaeliittiä ja toissijaisesti hallintoeliittiä.

2) Vuosituhannen luonnonvalinta on muokannut aateliston perimää niin henkisten kuin fyysistenkin ominaisuuksien osalta suuntaan, joka tekee heistä keskimäärin muita soveliaampia sotilasuralle. Missään ei luonnonvalinta ole niin julmaa kuin alalla, jossa kuoleman riski on oleellinen osa tätä alaa.

Ironmistress kirjoitti...

Sinun ja meidän kaikkien pitäisikin saada työmme meriiteillämme, ei "sukupuolestamme huolimatta".

No niinhän me saammekin. Ainakin yksityisellä sektorilla, joka toimii kapitalismin pelisääntöjen mukaan ja jossa ei kertakaikkiaan ole varaa suosia sopivia pätevän kustannuksella.

"Aivan niin. Tuossa on positiivisen syrjinnän olemus kaikkein alastomimmillaan. Esimerkissä syrjitään enemmistöä - aatelittomia - positiivisesti vähemmistön, aatelisten, hyväksi ja sivuutetaan pätevät sopivien hyväksi."

Älä nyt jaksa, ymmärsit kyllä esimerkkini.


Siis millä tavoin?

Aikoinaan sääty-yhteiskunnassa aatelisilla oli asevelvollisuus. Se ei koskenut muita säätyjä. Ainoastaan aateliset olivat velvollisia menemään armeijaan ja panemaan henkensä alttiiksi isänmaan puolesta. Aatelinen siis eli niin, että hän oli valmis kuolemaan milloin tahansa. Siitä vastapainona heillä oli joukko etuoikeuksia (kuten verovapaus - ratsun ylläpito on pirun kallista).

Ja juuri tästä syystä aateliset syrjivät itseään positiivisesti. Koska ainoana säätynä juuri he olivat jatkuvassa sodan- ja kuolemanvaarassa, he katsoivat että on oikeutettua että heille vastapainoksi kuuluu joukko etuoikeuksia, kuten etuoikeus valtion siviilivirkoihin ja verovapaus.

Mutta heti kun mentiin julkiselta sektorilta yksityiselle, yhdelläkään aatelisella ei ollut mitään erivapauksia eikä mitään etuoikeuksia yhteenkään muuhun säätyyn verrattuna. Siellä pätivät kapitalismin julmat lait - samat, jotka yksityisellä sektorilla pätevät edelleenkin. Siellä niinsanotusti money talks and bullshit walks. Yksityisellä sektorilla ja kapitalismissa pätevän sivuuttaminen sopivan eduksi johtaa nopeasti hyvin suuriin vaikeuksiin ja pahimmillaan konkurssiin virhepäätösten takia.

Ja siksi porvaristo (liike-elämä) ja aatelisto (julkinen sektori) ovat kaksi täysin eri maailmaa ja siellä pätevät aivan eri pelisäännöt. Kreivin jälkeläisen suosiminen yksityisellä sektorilla vain sukutaustansa vuoksi on varma tapa todella pahoihin taloudellisiin ongelmiin. Siksi yksityisellä sektorilla ei kertakaikkiaan ole varaa syrjintään. Sen enempää positiiviseen kuin negatiiviseenkaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Sitten, kun Poliittisesti Merkittävissä Ja/Tai Rahakkaissa Ammateissa on jotakuinkin tasapainoisesti eri sukupuolten edustajia, etujen tasaaminen toki tulee lopettaa. "

Mikä helvetin puupää änkyrä sä oot, eikös tässä olla katseltu kahta suomen ylintäpoliittista NAIpäättäjään, SIIS TOISTAN, NAISPÄÄTTÄJÄÄ; JO AIKA KAUAN. Selitäppä se, änkyrä.

myytinmurtaja kirjoitti...

Puupää-Ano: "Mikä helvetin puupää änkyrä sä oot, eikös tässä olla katseltu kahta suomen ylintäpoliittista NAIpäättäjään, SIIS TOISTAN, NAISPÄÄTTÄJÄÄ; JO AIKA KAUAN."

Yksi pääsky vielä kesää tee. Eikä kaksikaan. Mutta räkättirastaat blogikommenteissa ovat vähän väsyttäviä.

Tomi kirjoitti...

MM kannatat varmaan myös kiintiöitä yliopistojen opintopaikkojen haussa?

Esim. eläinlääketieteen opiskelijoista yli 90% on naisia. 40% kiintiöllä saataisiin miehiä mukaan. Samoin opettajan koulutukseen.