Usein ajatellaan, että naisten kanssakäyminen saattaa olla hieman vaikeaa ja naiset ovat tosikkoja. Orimattilan Sanomien päätoimittaja Vesa Näveri näkee, että tosikkomaisuus on maassamme lisääntynyt niin naisten kuin miestenkin parissa.
Vesa Näveri joutuu naisten tosikkomaisuuden kanssa tekemisiin päivittäin. Saman katon alta kun löytyy kolme naista.
- Tiedän miltä tuntuu tulla jyrätyksi kun tosikkomaiset astuvat foorumille. Jokainen mies jonka lähipiirissä on nainen, on varmasti tullut tämän jyräyksen kohteeksi.
(...)
Miehet ovat lupsakoita, näin se on nähtävä. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi Pikku-Kallen vitsikirja sanoo myös, että
Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.
Samasta aiheesta:
4 kommenttia:
Marzulle kiitokset linkistä!
Niin, monestihan tässä naisten tosikkomaisuudessa on kyse siitä, että ei jaksa nauraa asialle joka on itselle totisinta totta paskassa mielessä. Mies joka yrittää väheksyä asian vakavuutta ja naureskella siitä lupsakasti, ei ole selvästi itse kokenut kyseistä paskaa todellisuutta, ja on lisäksi kyvytön asettumaan naisen asemaan. Esimerkkinä voi ajatella vaikka työelämäkuvioita mihin tuossa jutussakin viitattiin.
Tietysti nainen voi olla yhtä kyvytön asettumaan toisen asemaan, jos itsellä menee hyvin eikä ole ko. asemaan joutunut. Joskus naisten naureskelu omalle asemalleen on myös sellaista paskan todellisuuden torjuntaa, koska jos oikeesti ajattelee kuinka huonosti asiat on, ei oo niin hauskaa.
Itse otan oikeudenmukaisuuteen liittyvät asiat ihan vitun vakavasti ja jyrään aina tilaisuuden tullen lupsakat naureskelijat, jotka repii ilonsa toisten paskasta asemasta, mutta ihmeellistä kyllä, elämässäni riittää naurua huumoria ja hauskuttelua! Tosikkomaisia tylsimyksiä ovatkin ne, joiden huumori ei riitä kuin "alempiarvoisten" pilkkaamiseen.
polarcontrol: Nimenomaan. Turvasta on helppo huudella muita tiukkiksiksi. Olen huomannut, että "lupsakkamiesten" hymy kummasti hyytyy, sen kerran kun he itse joutuvatkin siihen huonoon asemaan.
En usko, että esimerkiksi tosikkojutun kirjoittanut Vesa Näveri "osaisi suhtautua huumorilla" siihen, jos hänen vaimoaan syytettäisiin siitä, mistä Dominic Strauss-Kahnia. Puhumattakaan siitä, että hän "epätosikkomaisesti" seisoisi rouvansa rinnalla!
Mitä huumoriin tulee, niin enemmänhän se oikeasti on meidän altavastaajien reviiriä kuin pulskien, hyväosaisten setien. Siis se oikeasti hauska, sanan kaikissa merkityksissä sattuva huumori. Se on eräs puolustuskeinomme.
Oma suhteeni huumoriin on hyvin samanlainen kuin Tiger Beatdownissa kuvattu:
"(...) Here’s the thing: I’m a person who gets scared or sad or angry a lot. I feel these emotions very intensely. I’m a passionate person, and I’m also a person whose experience of the world has been, at times, almost unbearably hard. I’m not going to tell you how or why, Freddie, because — among other reasons — I am keenly aware of the fact that I owe you jack shit, but if you have ever wondered if the more common and violent mechanisms for enforcing women’s oppression have affected me, personally, the answer is: Yep! And, like a lot of people who are oppressed in violent ways, I didn’t have the power to stop it or to erase it from my history. I was, in a sense, powerless. But then, at around the age of eleven or twelve, when things started getting really hard, I figured out that I did have one kind of power, after all.
My power was that I could make jokes.
I mean, not out loud. I would have been punished or hurt for that. But I could tell myself jokes, privately. I could make myself laugh. And I figured out that, when things got scary or sad or infuriating, when I was on the verge of being overwhelmed, I could make myself feel safer and more in control — I could, in the vernacular, empower myself — by making myself laugh about it. I could laugh at myself; I could laugh at the situation; I could laugh at the people who were hurting me. And I could console myself with the fact that I was far more powerful than the people who hurt me could imagine; they thought they were in charge, they thought they were going to destroy me, they thought I existed to be used and hurt and cast aside, but what they didn’t know was that I was laughing at them, the whole way through. I saw through them, I saw precisely how weak and ridiculous and pathetic they were, and I thought it was fucking hilarious. They were the chumps. They were my entertainment.(...)"
Lähetä kommentti