25. marraskuuta 2008

Osta prostilta

(Kutsun seksiä myyvää henkilöä prostiksi. Minusta se on rehellisempää kuin huorittelu. Ymmärrän tosin myös prostituoidun huoraksi kutsumisen perustelut. Onhan se sanan haltuunottoa. Lisäksi tiedän, että kaikki miehet eivät puolusta prostituutiota eivätkä kaikki naiset vastusta sitä.)

Prostituutiosta keskusteltaessa on sama ongelma kuin seksuaalisesta väkivallasta keskusteltaessa: miehiä suojellaan siltä. Jotkut miehet ovat ehdollistuneet uskomaan, ettei seksuaalista väkivaltaa voida tehdä heille. Kun keskusteltavan asian ei edes teoriassa katsota voivan koskettaa omaa itseä, se vääristää keskustelua. Prostituoidun ammatti on erittäin vahvasti sukupuolijaettu. Jako on niin ehdoton, että prostituutiota puolustaville miehille ei tule mieleenkään, että he voisivat itse olla myyjän asemassa. On helppoa vaatia muilta sellaista, mihin itse ei milloinkaan olisi valmis. Toisaalta naisillekaan ei juolahda mieleen, että hekin voisivat vaatia maksuseksiä.

Käännän kuvan. Naisilla on tulevaisuudessa enemmän rahaa ja vapaa-aikaa. Entä, jos he haluavat mieshuorien palveluita? Miksi eivät haluaisi?

Ei prostipalvelun tarvitsisi ole täsmälleen samanlainen kuin miehille suunnatun kaupan. Naisille ei varmaankaan kannattaisi markkinoida pelkkää kolmen minuutin munaa. Kuka sellaisesta viitsisi maksaa? Sen sijaanhan me olemme se sukupuoli, jolle jo nyt kaupataan kaikenmaailman parantavia homeopaattisia kivihierontatuoksuväriterapioita. Nykyisen meikkihinkkaamisen lisäksi voitaisiin hyvin myydä vähän toisenlaista hinkkauspalvelua (eteeriset öljyt kaupan päälle). Tai sitten isoa, kovaa ja varmasti seisovaa.

Mies, suuttuisitko, jos naisesi suhteessa ollessanne kävisi prostin pakeilla?

Nainen, ostaisitko prostilta?

Minä ostaisin, näillä varauksin: Jos se olisi turvallista, luvallista ja laillista. Jos se olisi yleisesti hyväksytty tapa. Jos minulla olisi rahaa. Jos kehtaisin; tiedänhän hyvin, mitä minkä tahansa asiakaspalveluammatin edustajat saattavat ajatella asiakkaistaan. Lisäksi prostimiehen pitäisi kaikin tavoin tehdä työtään omasta vapaasta tahdostaan. Ostaisin vain onnellisen kukon munaa. Näin prostilla käynti olisi siis kuin kampaajalla käynti: varaat ajan, ja jos kemiat kohtaavat, menet toistekin.

Pitkillä sinkkukausillani tällainen olisi tehnyt todella hyvää. Ei nimittäin ole totta, että nainen saisi munaa noin vain sormia napsauttamalla. Miehen pokaaminen voi onnistua tai epäonnistua, mutta eihän satunnainen tuttavuus ole mikään kone eikä häntä saa koneena kohdella. Jos haluat juuri itsellesi räätälöityä seksipalvelua, tai seksiä juuri silloin kun sinulle parhaiten sopii, et tietenkään voi edellyttää saavasi sitä pokaltasi. (Voit toivoa ja pyytää, muttet edellyttää.)

Tämä minua vaan enää mietityttää: jos naisten ja miesten prostipalvelut ovat verrattavissa hiustenleikkuupalveluihin, niin joutuisivatko naiset maksamaan omasta prostilla käynnistää enemmän kuin miehet? Naisten tukanleikkuu maksaa enemmän!

8 kommenttia:

Essi kirjoitti...

Mä olen aina henkilökohtaisesti ajatellut, että joitain asioita ei pitäisi voida ostaa. Eikä voikaan, ellei halua muuttaa itseään, koko ruumistaan, kapitalismin kentäksi. Haluaisitko olla oma työmaasi juuri niiltä osin, joilta olet haavoittuvainen ja kaipuun täyttämä? (Puhuttelusta huolimatta tarkoitin kysymyksen lähinnä yleiseksi.) Mielestäni ongelma on siinä, kuinka jonkin, jonka arvon on määrittänyt rahallisesti, voisi enää vapauttaa ikeestä. Mihin rakkaus mahtuu, kun kyse on toimeentulosta?

Toisaalta jopa laillisissa liikkeissä myydään prostitutiivista kuva-aineistoa; nimittäin, jos prostituutio määritellään seksuaalisen aktin myymisenä (eli myyjän näkökulmasta, ei ostajan). Pornossa kaksi prostituoitua myy itseään aktiin, ja koska molemmat saavat siitä palkkaa kolmannelta osapuolelta ja molemmat ovat sen suhteen samassa asemassa (mutta silti ostettuja prostituutioon), ei tarvitsekaan enää puhua itsensä myymisestä. Mutta mitä muuta se sitten olisi?

Olet siinä harvinaisen oikeassa, että asiaa usein tarkastellaan kuin sen roolitukset koskettaisivat vain tiettyä sukupuolta. Kaikkien asiaa pohtivien olisi hyvä havahtua huomaamaan, että he voisivat yhtälössä asettua mille tahansa paikalle kuten kuka tahansa heidän läheisistäänkin.

Asiaan liittyen kannattaa lukea Anna Kontulan Punainen eksodus, jonka johdantoluvun voi lukea täältä: http://megafoni.kulma.net/index.php?art=517&artp=4. Tutkimus pyrkii kumoamaan uhriuden keskustelua vallitsevana näkökulmana ja tuomaan esiin valinnan suoman taloudellisen autonomian, joka mahdollisesti muuten olisi toimijan ulottumattomissa. Simppeliä asiasta puhuminen ei ainakaan ole!

Mutta prosti on hyvä sana!

myytinmurtaja kirjoitti...

Seksi ja rakkaus ovat tosiaan ihan muuta kuin alepan maksamakkara. Toisaalta kaikissa ammateissa myydään joko ruumiista tai mieltä. Eräs terapeutti sanoi minulle, että maksettua rakkauttahan hänen työnsä on. Samoin poliisit ja armeijaheebot myyvät isin suojelua, lääkärit äidin hoivaa.

Essi kirjoitti...

Niin, noin sanotaan eufemistisesti, metaforisesti: hän myy rakkautta, hän myy ajatuksiaan. Ruumis psykofyysisenä kokonaisuutena on kuitenkin sellaisesta erillään, eikä pidä antaa metaforisen puheen tulla todellisuuden tielle. Olennaista on mielestäni tämä: ruumistaan ei voi myydä erillisenä. Sen mukana tulee kaikki muukin: jokainen haavoittuminen ja jokainen hyväily. Iho ei koskaan unohda. Siitä voi sitten olla eri mieltä, mitä se merkitsee.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Myytinmurtaja:

”Mies, suuttuisitko, jos naisesi suhteessa ollessanne kävisi prostin pakeilla?”

Asia riippuu aina ainoastaan siitä, mitä on sovittu. ”Suhde” ei ole hermeettinen tila, mutta ihmiset näkevät paljon vaivaa väkertääkseen siitä suljetun näköisen ja ehkä myös sillä tavoin, aivan kuin suljettuna, toimivan. Asioista sopiminen on näiden väkerrysten joukossa aika hyvä keino tehdä asioista siedettävällä tavalla ennakoitavia, kuitenkaan loukkaamatta toisen kykyä päättää asioista omasta puolestaan. Asioista ei kuitenkaan voi sopia epäsuoraan. Mikäli suutun asiasta, josta ei ole sovittu suoraan ja josta ei ole neuvoteltu, täytyy minun olettaa, että suutun itselleni. Ja jos suutun, mutta en itselleni, teen itseni hieman huvittavaksi. Toinen on oma olentonsa. Elämä ei saa olla kaupunkisuunnittelua: sille, että polut erkanevat tai päätyvät yhteen ei tarvitse olla mitään kokonaisuuden kannalta merkittävää syytä.

En sano, että kaupunkisuunnittelunkaan tarvitsisi välttämättä olla tällaista.

Kapinoin käyttämääsi omistusliitettä vastaan – rakkaat eivät ole ”prosteja” (tämä on sana, jota en ole kuullut; miksei yksinkertaisesti ”prostituoitu”?).

Puollan vapaaehtoista ja yksilön harkintaan perustuvaa seksikauppaa. En ostaisi seksiä. Voisin harkita seksin myymistä.

Jälkimmäiseen suurimmat esteet ovat a) laiskuus ylittää vallitsevat stigmat, b) niihin liittyvät, mutta henkilökohtaiset intiimit ennakkoluulot ja c) työsuojelun heikko tola.

Tämä taas venähti, mutta tuli vielä mieleeni, että kampaamopalveluista vaaditaan nykyisin vaatimaan sukupuolittamaton ja käytettyihin resursseihin perustuva taksa, mikä on oikein. Ymmärtääkseni paljo seksikauppa toimii samoin perustein ja kenties myös työn vaativuuden huomioiden. Likaisista duuneista maksetaan huonosti.

***

Essi:

” Mä olen aina henkilökohtaisesti ajatellut, että joitain asioita ei pitäisi voida ostaa. Eikä voikaan, ellei halua muuttaa itseään, koko ruumistaan, kapitalismin kentäksi. Haluaisitko olla oma työmaasi juuri niiltä osin, joilta olet haavoittuvainen ja kaipuun täyttämä? (Puhuttelusta huolimatta tarkoitin kysymyksen lähinnä yleiseksi.) Mielestäni ongelma on siinä, kuinka jonkin, jonka arvon on määrittänyt rahallisesti, voisi enää vapauttaa ikeestä. Mihin rakkaus mahtuu, kun kyse on toimeentulosta?”

En ole aivan vakuuttunut siitä, että rahan vastikkeellinen hyväksyminen tekee kapitalismin kaltaisen ideologian jossakin muodossaan väistämättä läsnäolevaksi. Kapitalismin tuominen mukaan kuvioon on oma, erikseen harkittu tai ainakin erikseen tulkittu tekonsa. Tämä tosin riippuu hieman siitä, mitä "kapitalismilla" ymmärretään. Mikäli kuitenkin olisi niin, että ihminen tarvitsee isoveljen itseään valvomaan, eikö se samalla ja väistämättä tarkoittaisi, että yksilöä suojelemaan tarvitaan sellainen hallitsija, jonka eettis-moraalinen tieto ja vastuu ylittävät tavallisen tallaajan vastaavat? Miten muuten yksilöä voidaan suojella kyvyltä suhteuttaa asioita? Tällainen isoveli olisi eräänlainen yhteiskunnallinen sijaiskärsijä, joka ottaisi kantaakseen vahingollisen ymmärryksen taakan.

Häiritsevä poliittinen skenaario. Itse vahdin suorastaan mustasukkaisesti, että oma sanani painaa itseäni koskevissa asioissa ja että saan arvioida kaiken turmeluksen vaarat henkilökohtaisesti. Mikäli ihminen sortuu tiedon alle, tarkoittaa se ajattelun olevan vielä kesken.

Seuraavaa väitettä on alkanut esiintyä pilvin pimein, mutta olen siitä yhä samaa mieltä kuin joskus aikaa sitten: työtä tekevä ja elantonsa ansaitseva ihminen prostituoi itseään ja kehoaan, mahdollisesti ”psykofyysisenä kokonaisuutena” ymmärrettynä, enemmän tai vähemmän aina. Seksuaalisuutta ei tarvitse mystifioida. Sitä tai ”rakkautta” ei ole tarpeellista nähdä asioina, joita tulee varjella tiedolta. Ihminen pystyy enempään; murtamaan hyvän ja pahan tiedon myytin.

myytinmurtaja kirjoitti...

"Homoseksuaali" --> "homo"
"Prostituoitu" --> "prosti"

Arkipuheessa on helpompi käyttää lyhyempää sanaa. Prostituoitu on liian vaikea sanoa (ei lausua, mutta sanana se on liian pitkä keskusteluun). Jos "prostia" ei käytetä, vaihtoehto on käytännössä sanoa "huora". Minusta se on liian latautunut sana.

Essi kirjoitti...

Tulta syöksevä lintu:

Itse en näe mitään mystifiointia sen tunnustamisessa, että ruumis on herkkä koneisto, jota voi vahingoittaa monella tapaa: toiset tavat vaikuttavat mahdollisesti syvien traumojen lailla ja lukitsevat sekä emotionaalista potentiaalia että varsinaista ruumiillista kompetenssia, toiset todennäköisesti eivät. Ei ole mikään salaisuus, että prostituutiotutkimuksissa yhdeksi alalla olevien yhteiseksi nimittäjäksi on nimetty vuosikymmeniä "onneton rakkauselämä", mutta myös positiivisessa mielessä "kiinnostavamman elämän ja miehien tapaamisen sekä seksuaalisen tyydyttymisen toive".

Niinpä, kun sanon, että "olen aina henkilökohtaisesti ajatellut, että joitain asioita ei pitäisi voida ostaa - - ellei halua muuttaa itseään, koko ruumistaan" työmaaksi, sanon, että minä en halua. Ja siihen minulla on oikeus, oikeus, joka pitäisi olla kaikilla muillakin. Näen seksuaalisuuden mahdollisena kokonaisvaltaisena itsensä ymmärtämisen ja hyväksymisen kenttänä, jossa seksuaalisella vapaudella ja nautinnolla on mielenterveydelle olennainen vaikutuksensa. Seksuaalisuuden alueella on helppoa tehdä itselleen hallaa, jos sen alistaa ulkoisille paineille - kuten tuottavuuden vaatimukselle. Ei sillä kaiketi hyvän ja pahan kanssa ole tekemistä niinkään, vaan itsensä kuuntelemisen ja ymmärtämisen. Kaikilla ei ole varaa kuunnella itseään, koska heidän toimeentulonsa on kiinni siitä - olisivat he sitten vapautuksen tarpeessa tai eivät. Tässä puhun nyt vaihtoehdoista - niitä taas ei ole mahdollista varmistaa kaikille. Siksi sanon "pitäisi". Uskollisuus suhteessa tai prostituoidun palveluiden käyttäminen/käyttämättömyys ovat kaiketi neuvottelukysymyksiä, mutta ruumiinsa kanssa ei voi neuvotella.

Mielestäni sekä rakkaus että seksuaalisuus ovat asioita, jotka perustuvat vapauteen, ja siitä näkökulmasta mekin niitä nyt tarkastelemme ja teemme skenaarioita mahdollisista tai mahdottomista toimista - koska meillä on vapaus päättää. Miten me voisimme nähdä, mitä vapauden puuttuminen aiheuttaa?

Vastustan yhä edelleen sanan "prostituoida" käyttöä muussa kuin nimenomaisessa yhteydessään: linkki muihin työnaloihin on enimmilläänkin metonyyminen, muistuttavuudesta kertova, eikä siis millään tasolla tee itsensä myymisestä samaa kuin vaikkapa työstä metallityömiehenä. Muutenkin koko ajatus on mielestäni naurettava, ja kertoo lähinnä tavastamme hyväksyä kritiikittömästi metaforin rajattuja samuuksia. Aivan kuin ruumiin kyvyt ja toiminnot olisivat kaikki saman arvoisia (objekteja) ja ruumis vain kone, jota käyttää mihin milloinkin.

myytinmurtaja kirjoitti...

Näyttelijät ja terapeutit ainakin tekevät työtään myös ruumiillaan ja tunteillaan. Eivät samoilla elimillä kuin prostit, mutta kuitenkin ottavat jotain itseensä ja käsittelevät sitä. Mutta en mä ole tänne tullut hiuksia halkomaan. Joka tapauksessa muakin suututtaa se, kun joku kutsuu muuta kuin prostityötään prostituutioksi: "Joo et
huoraamassahan tääl mainostoimistol ollaan, itteeäänhän täs nimittäin joutuu copyparka eniten myymään!"

Varsinaisessa blogitekstissänihän viittasin toiseen arveluttavaan perinneammattiin, palkkasoturin duuniin. Sehän on
kaikin tavoin moraalisesti tuomittava ja halveksittava homma homma. Prostin työ ei ole. Musta olisikin parempi, jos
ne työn raskaan raatajat, jotka haluavat kertoa tekevänsä jotain vähän omien periaatteittensa vastaista työtä noin
vähän niin kuin omaa todellista luotoaan vastaan, viittaisivatkin itseensä palkkasotureina:

"Joo, et sotarenkinähän mä tääl mainostoimistolla oon. Paskaa pitää myydä ja valehdella päälle, hoh hoijaa."

Johdonmukaisempaa.

Essi kirjoitti...

Ha! Oikein! :D