Tiedättehän, että miehiltä saa vaatia ihan yhtä paljon kuin naisiltakin? Eivät miehet ole mitään hauraita kasvihuoneorkideoita, jotka kylmä henkäys lakastaa. He eivät ole läpikuultavaa luuposliinia.
Minulle ja naispuoliselle tuttavalleni tuli taannoin keskustelua kotitöiden jakamisesta. Tuttava kertoi, että heidän kotonaan (hän on parisuhteessa miehen kanssa), hän tekee enimmän osan kotitöistä. Tämä siitäkin huolimatta, että tuttava tekee kahta työtä. Pariskunnalla ei ole lapsia.
Tuttava ei ole mikään sinisilmäinen neitsykäinen, ensimmäisessä suhteessaan. Hän on yli kolmikymppinen, muissa asioissa hyvin pätevä nainen. Kysyin, miksi ihmeessä mies ei tee osaansa kotitöistä – onko hän ehkä neliraajahalvaantunut?
"No se Ylermi [nimi muutettu] on sellainen, että ei se tee työtä, ellei se saa siitä rahaa." Ylermi ei siis olekaan mikään tyhmä poika. Kotitöistä ei jää mitään jälkeä. Niistä ei voi rakentaa itselleen vaskea kestävämpää monumenttia, eikä niistä saa taskuunsa pätäkkää.
"No Ylermillä oli niin vaikea lapsuus, sillä on hirveän huono suhde sen vanhempiin." Tuttavan käy miestään sääliksi, ja nyt hän ajattelee, että on hänen asiansa hyvittää Ylermille tämän lapsuuden kärsimykset. Mutta ellei hän satu olemaan Ylermin äiti tai isä, hänellä ei loogisesti voi olla minkäänlaista osuutta siihen, jos Ylermiä joskus vuosikymmenet sitten riistettiin. (Jos hän on Ylermin äiti, aika hemmetin sairasta menoa!)
"No Ylermi ei ehdi, sillä on niin paljon kaikkea muuta. Sillä on stressiä." Ylermi on tärkeämpi ihminen kuin tuttavani.
Mietin sen itse näin: jos eläisin samassa kämpässä kenen tahansa muun kanssa – vaikka ystävän, sisaruksen tai ihan vaan kämppiksen – edellyttäisin tietenkin, että he tekevät osansa yhteisistä töistä. Itsekin teen nurkumatta oikeudenmukaisen osani. Sehän on oikeus ja kohtuus. Ei kellään terveellä aikuisella ole oikeutta panna omia töitään muiden niskoille. Miksi sitten hetskuparisuhde olisi ainoa poikkeus tähän aikuisten työntekosääntöön?
Jos et vaadi mieheltäsi yhtäläistä työpanosta kuin itseltäsi, olet (tässä asiassa) seksisti. Pidät miestäsi itseäsi vähäisempänä ja kyvyttömämpänä, vähemmän aikuisena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Ennen kuin kommentoitte, lukenette disclaimerin?
Ettei meidän tarvitse aina hinkata samaa pinttynyttä likaa.
Meillä ei vaadita samaa työmäärää. Se tekee, jota asia häiritsee. Ne, joita häiritsee asiat, jotka muita ei, eivät saa vaatia muita "jakamaan tasan". (Ei kyllä liity sukupuoleen mitenkään ellei ala mielikuvitusta venyttämään, mutta tulipahan vaan mieleen.)
Totta kyllä.
Ajattelin kirjoituksessani sellaisia töitä, jotka ihan oikeasti on jonkun hoidettava - siis ruuanlaittoa ja vaikka vessansiivousta sen verran, ettei kukaan sairastu. Tai lastenhoitoa.
Mutta jos joku yrittää pomottaa muuta perhettä/yhteisöä noudattamaan omia älyttömiä siisteysstandardeitaan, se saa ilman muuta siivota ihan keskenään.
Kotitöiden oikeudenmukaisesti jakamisen esteenä on hyvin usein myös naisten oma tärkeily.
Tuo edellä mainittu muiden pompottelu tarpeettomilla töillä on vanha naisten pahan vallankäytön muoto, sellaista miniän piinaamista tai ukolle kostamista.
Toinen paha tapa on kyseenalaistaa muiden kyky tehdä töitä "oikein".
Minusta on naurettavaa, että vetoat aina "disclaimeriisi" kun itse hinkkaat koko ajan samaa piintynyttä likaa, eli motkotat miesten huonoudesta ja siitä että miehet ei tee mitään, ainakaan oikein. Nytkin tässä tapauksessa on kyse naisesta ja hänen omasta valinnastaan tehdä asioit aj sinä rutiset että on väärin kun mies ei tee tasan puolta koti töist. Se tekee kuka haluaa, oma valinta! Hyväksy se.
Turha sinun on nalkuttaa, anonyymi. Ota mieluummin vaikka rätti käteen ja siivoa kämppäsi.
Jos tosiaan pidät miehiä jotenkin luonnostaan naisia kyvyttömämpinä ja huonompina työntekijöinä, se on toki oikeutesi. Mutta perusteltua se ei ole. Miehet pystyvät ihan samaan kuin naisetkin.
Aasinsillan kautta asiaan liittyen: Hugo Schwyzer kirjoittaa uusimmassaan vakioaiheestaan, juuri tästä miesten heikkouden myytistä. Aiheena ei tosin ole siivous, vaan synnytys. Silti tuossa kirjoituksessa on paljon hyviä pointteja myös tästä höntistä "mies on herkkä laakson lilja, sitä ei saa pakottaa töihin" -kultturistamme.
Tämä on jotenkin taas niin vanhakantaista tappelua iät ajat sitten kaadettuja tuulimyllyjä vastaan.
Minut kasvatettiin maailman itsestäänselvimpänä asiana ajattelemaan, että miehen kuuluu osallistua kotitöihin, ja että jos mies ei omaa kämppäänsä osaa omin voimin pitää siistinä, niin hänen ei kuulu myöskään ottaa naista kotiorjakseen.
Minä ihan oikeasti ihmettelen, minkä ihmeen kiven alta te naiset onnistutte löytämään noita vetelehtiviä äijiä, jotka eivät siivoa jälkiään. Onko se kuitenkin niin, että se renttu ja huithapeli on niin seksuaalisesti kiihottava, että se on ihan pakko ottaa, vaikka se ei sitten suhteen alettua varvastaan koukistaisi yhteisen kämpän siivoamiseksi?
Olen jotenkin kuvitellut, että tällainen ajattelutapa kuuluisi lähinnä 50-vuotiaille naisille...
Itse en todellakaan lähtisi passaamaan miestä, vaikka hänen lapsuutensa olisi ollut kuinka vaikea tahansa. Kai sitä osaa omat sukkansa pestä, vaikka olisikin joskus ollut elämä vinossa?
Ja eikös kotitöiden pitäisi olla lukuisten tutkimusten mukaan varsin terapeuttista toimintaa? ;D
Itse en todellakaan lähtisi passaamaan miestä, vaikka hänen lapsuutensa olisi ollut kuinka vaikea tahansa. Kai sitä osaa omat sukkansa pestä, vaikka olisikin joskus ollut elämä vinossa?
Itse asiassa se, että ei osaa omia sukkiaan pestä, on todennäköisesti depression oire, ja nähdäkseni vaikea lapsuus lisää depression riskiä.
Lähetä kommentti