Helsingin käräjäoikeudessa puitiin tänään tapausta, joka liittyy kahdeksanpäiväisen poikavauvan ympärileikkaukseen. Vanhemmat kutsuivat Englannista rabbin ympärileikkaamaan kahdeksanpäiväisen poikansa. Operaatio tehtiin toissa keväänä juutalaisen seurakunnan tiloissa Helsingissä. Lapsi sai komplikaationa verenvuotoa ja joutui pariksi päiväksi sairaalaan.
Tapaus päätyi poliisitutkintaan, ja keskiviikkona vanhemmille luettiin käräjäoikeudessa syytteet törkeästä pahoinpitelystä tai yllytyksestä sellaiseen.
En ole erityisen uskonnonvastainen ihminen. Itse olen ateisti, tai ehkä pikemminkin agnostikko. En ole koskaan kokenut minkäänlaista jumalallista ilmestystä tai läsnäolon tunnetta. En tiedä, voiko sellaista kokea vai ei. Minusta asialla ei oikeastaan ole merkitystä: uskokoon kukin niin kuin parhaaksi kokee, noudattakoon niitä rituaaleja jotka katsoo oikeiksi.
Mutta sen sanon, että järkeä ja myötätuntoa pitää myös käyttää. Muita ei saa vahingoittaa uskonnon nimissä. Lasten kimppuun ei käydä. Piste.
Eiköhän se Jumala, kuka onkin, jaksa armahtavaisessa hyvyydessään odottaa sen kahdeksantoista vuotta: kun lapsi on kasvanut aikuiseksi, hän voi sitten niin halutessaan käydä itse, omasta tahdostaan, leikkauttamassa itsensä, jos kokee sen tarpeelliseksi. Mutta ympärileikkaus ei todellakaan ole päätös, jonka vanhemmat voivat tehdä suojastaan ja hoivastaan täysin riippuvaisen lapsen puolesta.
Jos vanhempi tosiaan vilpittömästi uskoo, että Jumala mistään syystä vaatii lapsen vahingoittamista, uskovan ihmisen moraalinen velvollisuus olisi nousta kapinaan sellaista Jumalaa vastaan. Seurauksista piittaamatta.
18 kommenttia:
Oikeista lääketieteellisistä syistä tehtävä leikkaus on tietenkin eri asia. Mutta ympärisilvonta noin muuten - haloo! Eihän vastasyntyneiden kallojakaan enää nykyisin muotoilla "kauniimmiksi".
Uskonnon varjolla voi nykyäänkin tehdä asioita, joita muuten ei hyväksyttäisi.
Esimerkkinä käy luterilaisen kirkon homojen syrjintä tai ortdoksisen kirkon naisten syrjintä (se ei hyväksy naispappeutta).
Ja näm ovat valtion organisaatioita.
Kummallista että KKO sallii tämänlaisen lapsen silpomisen mutta luunapit on kiellettyjä. Mahtaisiko pohjanmaalla mennä keskustatatuointi kankussa läpi kulttuurisena piirteenä?
"Jos vanhempi tosiaan vilpittömästi uskoo, että Jumala mistään syystä vaatii lapsen vahingoittamista, uskovan ihmisen moraalinen velvollisuus olisi nousta kapinaan sellaista Jumalaa vastaan. Seurauksista piittaamatta."
Muistan miten minua järkytti lapsena tarina, jossa Jumala käski Abrahamin uhrata kauan odotetun ainokaisensa, Iisakin, sanoakseen viime hetkellä, että eipä tarviikaan, mutta oon tyytyväinen että tottelit.
Jo silloin kävi hyvin selväksi, että minun Jumalani ei ole raamatun sadistinen Jumala, joka kohtelee ihmisiä julmasti ja samalla väittää rakastavansa heitä. Tuohan on pahimmanlaatuista henkistä väkivaltaa.
Vielä käsittämättömämpi on minusta poikalapsien ympärileikkaus, joka Jenkeissä on levinnyt myös juutalais- ja muslimipiirien ulkopuolelle. Miksi vahingoittaa lasta, kun ei sitä uskontokaan vaadi?
Monet liberaalitkin amerikkalaiset puolustavat tapaa, jossa eivät näe mitään harmillista. Kai perinteet ovat niin syvään juurtuneita, että niiden ongelmia ei nähdä tai ainakaan haluta tunnustaa, vaikka ne erikseen osoitettaisiin ja perusteltaisiin. Osoittaminen herättää vain voimakkaan vastareaktion.
Nerea
Minun hälläväliä-asenteeni uskontoon on kääntänyt vakaumukselliseksi ateismiksi nimenomaan tieto siitä, miten uskonnot ja uskonnonharjoittajat kohtelevat naisia ja lapsia. (Ja miehiäkin, mutta uskonto on kyllä yksi patriarkaattia parhaiten pystyssä pitävä instituutio.) Enkä pelkästään tarkoita kauheita räikeyksiä kuten sukupuolielinten silpomista ja kivityksiä, vaan myös esimerkiksi oikeistolaiskristittyjen tapaa alistaa naisia ja tyttöjä: tytön arvo ei ole siinä mitä hän tekee vaan siinä että hän on "puhdas" (eli neitsyt), naisen oikeus omaan ruumiseensa ja lisääntymiseensä (ehkäisy, abortti) kiistetään nimenomaan uskonnollisin perustein jne. Uskonto on jokaisen oma asia niin kauan kun se ei vahingoita muita, ja näen vahingoittamisen muunakin kuin selkeänä fyysisenä pahoinpitelynä.
Kiinnostava blogi, löysin tänne seksualistin kautta. Itse olen uskovaisesta perheestä ja nähnyt uskonnon varjopuolet - ja sen, etteivät uskovaiset ole sen parempia tai viisaampia kuin muutkaan. Aikaisemmin olin agnostikko, nykyään jonkinasteinen spiritualisti eli uskon henkimaailmaan, mutta Jumalan olemassaolosta en olisi niinkään varma. Luulen, että kyse on pikemminkin korkeammasta voimasta, energiasta, johon me kaikki olemme kytköksissä. Eräänlaista panteismia siis. Suhtaudun asiaan avoimin mielin ja tutkijan otteella.
Se, miten uskonnot alistavat ja käyttävät hyväkseen ihmisiä, on taas ihmisen itsensä keksintö - ei mitään jumalallista viisautta.
Samaa mieltä, samaa mieltä - ja hernehän tästä aiheesta meni nenään...
Jossain vaiheessa tuli kahlattua läpi uskonnollisia uhreja käsitteleviä antropologisia tutkimuksia ja niistä jäi sellainen kuva, että ympärileikkauksen funktiona oli korvata aikaisempi velvoite uhrata oma poikansa. Sure enough, kyllä mäkin mieluummin nipsaisin pojaltani palan peniksestä kuin lahtaisin sen pian syntymän jälkeen... Toisaalta ajatus jumaluudesta, joka vaatii seuraajiltaa oman lapsen tappamisen/silpomisen tapaista kuuliaisuutta on, well, siinä määrin karmaiseva että mieluummin etsin jonkun vähän joviaalimman tyypin.
Toisekseen, mua ärsyttää miten ympärileikkauksen kritisoijaa vastaan vilautetaan (ainakin Suomessa) heti antisemitisti-korttia. Onko ihan oikeasti niin, että minkään uskonnon mitään piirrettä, vaikka se olisi sitten objektiivisesti katsottuna miten sairas tahansa, ei saisi kritisoida? Tai sitten on rasistinen paska, jolla ei kyseiseen uskontokuntaan kuulumattomana ole oikeautta ihmetellä järjetöntä toimintaa? Duh. Mulla ei todellakaan ole yhtään mitään juutalaisia, muslimeja tai perusjenkkejä vastaan mutta IMO ympärileikkauksessa kajotaan lapsen ruumiiseen vakavalla ja pysyvästi vaurioittavalla tavalla - ja sitä vastaan mulla kyllä on PALJON.
Niin, onhan niitä jotka väittävät ympärileikkauksen olevan miehelle hyväksi; ei laukea teininä ns. reisille eikä tuu penissyöpää (se onkin niin tositosi yleinen) ja HIVkin tarttuu huonommin ja sitä rataa. No, sen ilmiön kääntöpuoli on sitten vanhemmiten lähes tunnoton terska ja joissain tapauksessa sellainen tunnin parin vemputtaminen että jotain tapahtuu. Ja siihen HIViin tempsii kortsukin - ja jos sitä tunnottomuutta kaipaa niin paksulla kumilla pääsee silläkin samaan.
Tämmöisellä askeleen-päässä-ateistista -pakanan suulla voisin todeta, että jos se jumala on niin täydellinen ja kaikkinäkevä ja kaikkea muuta kivaa niin eiköhän ne pojatkin syntyisi ilman esinahkaa? Vai uskotaanko edelleenkin tähän tarpeeseen osoittaa nöyryyttä jumalalle poikauhrilla?
Tervetuloa, Annie! :-)
"naisen oikeus omaan ruumiseensa ja lisääntymiseensä (ehkäisy, abortti) kiistetään nimenomaan uskonnollisin perustein jne"
enpä itse ole tollaseen törmännyt. Viittaat varmaan siihen ettei kristillisyyteen kuulu jokaisen vastaantulijan kanssa "sen" harrastaminen. Kyllä kristilliseen elämään kuuluu ruumiin "temppelinä" pitäminen. Eli ei anna yliseksuaalisuudelle valtaa.(nyky-yhteiskunta) Ja hetkinen kuka voi noin vain sanoa että abortti on oikein. Vastuu täytyy kantaa jos on huolimaton, näin on arkisessakin maailmassa tapa. Se sikiö voi kehittyä Aaroksi tai justiinaksi, jolla on elämä, oma perhe, kuinka te voitte olla niin tekopyhiä, että vain sanotte, että ei. Et saa elää, et saa tuntea maailmaa, et saa kasvaa potentiaaliseksi itseksesi. Vaikka asia ei olekkaan näin yksinkertainen.silti.
"Aikaisemmin olin agnostikko, nykyään jonkinasteinen spiritualisti eli uskon henkimaailmaan, mutta Jumalan olemassaolosta en olisi niinkään varma"
voi hyvä vee. Joo, mäkin uskon metsän eläimien henkiseen kasvuun ja enttien olemassa oloon. Jos alatte metafysiikasta keskustelemaan niin, voi p, hankkikaa edes jotain tietoa TIETEELLISESTÄ metafysiikasta ja hylätkää tuo "musta tuntuu kivalta uskoa tonttuihin" mentaliteetti. Maailma on konstruktio, ja kaikessa, grammarissa, ideoissa, paradokseissa, äärettömydessä on luonteensa, ja jos muka olisit oikeassa niin miksi mitään muuta olisi.
Tyly Kotiäiti: "Niin, onhan niitä jotka väittävät ympärileikkauksen olevan miehelle hyväksi; ei laukea teininä ns. reisille eikä tuu penissyöpää (se onkin niin tositosi yleinen) ja HIVkin tarttuu huonommin ja sitä rataa. No, sen ilmiön kääntöpuoli on sitten vanhemmiten lähes tunnoton terska ja joissain tapauksessa sellainen tunnin parin vemputtaminen että jotain tapahtuu."
Niinpä, niinpä. Ja vaikka joku tuollainen "no sitten se aikuisena nussii paremmin" -juttu olisikin olemassa, eihän sillä olisi mitään merkitystä. Leikkaus kun on kuitenkin pohjimmiltaan turha, se ei siis ole välttämätön. Lapsen myöhempää elämää vaikeuttavat vammat tietenkin pitää korjata (jos voidaan), mutta turhat, invasiiviset toimenpiteet ovat väkivaltaa.
Kuvittelisin muuten, että tuo oletettu HIV:n heikompi tarttuvuus päinvastoin aiheuttaisi tartuntoja: "Ei mun tartte käyttää kortsua!"
Tyly Kotiäiti: "Tämmöisellä askeleen-päässä-ateistista -pakanan suulla voisin todeta, että jos se jumala on niin täydellinen ja kaikkinäkevä ja kaikkea muuta kivaa niin eiköhän ne pojatkin syntyisi ilman esinahkaa? Vai uskotaanko edelleenkin tähän tarpeeseen osoittaa nöyryyttä jumalalle poikauhrilla?"
Itse ajattelen niin, että jos Jumala on olemassa, ja jos Hänen on siis tarkoitus olla maailmankaikkeuden luoja - siis koko suunnattoman, rannattoman maailmankaikkeuden, massiivisten tähtien ja hirveiden etäisyyksien jumala, tähtien tekijä ja joka molekyylin kaitsija - miksi sellainen olento piittaisi jonkun pennun nahankappaleesta?
Minua suututtaa se, kuinka uskontoja käytetään väärin. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että henkilö kilvoittelee ja yrittää eri vaikka hyviä töitä tekemällä tulla mahdollisimman hyväksi ihmiseksi. Ongelma on kuitenkin siinä, ettei keskitytä niihin oikeasti hyviin ja hyödyllisiin asioihin, kuten itsetuntemuksen ja kärsivällisyyden, myötätunnon ja rohkeuden kehittämiseen. Sen sijaan päinvastoin hukataan aikaa muiden ihmisten tekemisten kyttäämiseen, lasten rääkkäämiseen tai heidän elämänsä vaikeuttamiseen. Ihmeellistä bimboilua.
Helvetti, jos jotain haluaa jumalalleen uhrata, sen pitäisi sitten olla jotain sen ihmisen omaa. Lapsen vahingoittamisen sijasta vanhempi voisi vaikka itse mennä amputoittamaan sormenpäänsä tai jotain vastaavaa hönöilyä. Tai vieläkin paremmin: uhratkoon uskova hyödyllisesti, ja antakoon esimerkiksi uuden auton ostoon budjetoimansa rahat Haitin maanjäristyksen uhreille. Luulisi, että sellainen nyt olisi melkein minkä tahansa uskonnon jumalalle otollisinta.
Sillä tavoin toimimalla ei voi mennä vikaan.
Nerea: "Kai perinteet ovat niin syvään juurtuneita, että niiden ongelmia ei nähdä tai ainakaan haluta tunnustaa, vaikka ne erikseen osoitettaisiin ja perusteltaisiin. Osoittaminen herättää vain voimakkaan vastareaktion."
Niinpä. Tulee mieleen ne lasten pahoinpitelyä puolustavat tahot, joiden mielestä "pikku tukkapölly tai läimäytys tekee lapselle vaan hyvää! Minua itseänikin kuritettiin kotona, eikä se haitannut minua yhtään!"
Eipä.
Musta tuo Abrahamin tarina on kuin kiteytys ihmiskunnan pahimmista piirteistä: sokea, lapsekas tottelevaisuus aikuiselta ihmiseltä, pelkuruus auktoriteetin edessä, kyvyttömyys ja haluttomuus suojella edes omaa lastaan. Sellainen nöyristelevä ruskeakielisyys, jossa ollaan valmiita vaikka uhraamaan joku viaton, ettei vain jouduttaisi huonoihin väleihin jonkun itseä vahvemman kanssa.
Konstruktio-ano: "Eli ei anna yliseksuaalisuudelle valtaa.(nyky-yhteiskunta) Ja hetkinen kuka voi noin vain sanoa että abortti on oikein. Vastuu täytyy kantaa jos on huolimaton, näin on arkisessakin maailmassa tapa. Se sikiö voi kehittyä Aaroksi tai justiinaksi, jolla on elämä, oma perhe, kuinka te voitte olla niin tekopyhiä, että vain sanotte, että ei."
Ano, sinä siis olet omistanut elämäsi esimerkiksi sodan jaloissa elävien katulasten elämän parantamiseen? Sinä hoidat jo syntyneitä, ehkä vanhempiensa hylkäämiä lapsia, sinä kasvatat ja suojelet heitä koko voimallasi ja tarmollasi?
SINÄ siis hoivaat heitä 24/7? Et? Älä siis määi itsekkäänä. Älä puhu asiasta, josta et tiedä mitään ja josta sinulla luultavasti ei ole mitään oikeuttakaan päättää (oletan sinun olevan mies).
Jos alatte metafysiikasta keskustelemaan niin, voi p, hankkikaa edes jotain tietoa TIETEELLISESTÄ metafysiikasta ja hylätkää tuo "musta tuntuu kivalta uskoa tonttuihin" mentaliteetti.
Tahtoisin sanoa tähän niin monta ilkeää ja hassua asiaa. Myönnän, että julkaisin tämän tonttuisan kommentin ainoastaan, jotta voisin vittuilla Anolle hänen "tieteellisyydestään".
Mutta olisiko vittuilu väärin?
Rankaiseeko minua isiemme Jumala?
Soimaako minua omatuntoni?
Eipä taida, ei.
"Ja hetkinen kuka voi noin vain sanoa että abortti on oikein. "
Minä. Jos se abortin haluavasta naisesta tuntuu oikealta, abortti on sille naiselle oikein.
"Se sikiö voi kehittyä Aaroksi tai justiinaksi, jolla on elämä, oma perhe, kuinka te voitte olla niin tekopyhiä, että vain sanotte, että ei. "
Katolinen kirkko ja lestadiolaisuus ovat ehkä siinä mielessä johdonmukaisia, että kaikki ehkäisyn muodot kielletään ja yhdyntä on vain lisääntymistä varten. Muiden abortin moralisoijien tavoitteena voi olla vain raskaana olevan naisen syyllistäminen ja naisruumiin kontrollointi. Miksi muuten ratkaisevaksi hetkeksi valittaisiin juuri hedelmöittymishetki? Sekin on vain yksi osa jatkumoa. Ei hedelmöittynyt munasolu ole ihminen, se on mahdollinen ihmisen alku. Samoin siittiöllä on ratkaisevia aineita ihmisen kehitykseen, niin myös munasolulla. Abortinvastustajien pitäisi myös tuomita masturbointi, kaikki seksi jossa käytetään ehkäisyä, kaikki hetket jolloin tuhlataan niitä kallisarvoisia siittiöitä ja munasoluja, eikä anneta niille mahdollisuutta kehittyä Aaroiksi ja Justiinoiksi.
Toki helpointa on rajata kaikki hedelmöittymishetkeen. Silloinhan mies voi jo pestä kätensä, kun seksiä on jo kuitenkin saanut.
Nerea
Haluaisin vain parille kommentoijalle tarkentaa, että uskonto itsehän ei alista tai ylipäätään tee mitään - kyllä ne ovat sitten uskonnonharjoittajat, jotka jotain puuhaavat ja joita pitää toiminnastaan syyttää. Tuskin mikään maailman uskonto on täysin monoliittinen rakennelma, vaan perimmältään aika epämääräistä höttöä, jota voi halutessaan tulkita suuntaan tai toiseen: aina voi esimerkiksi ajatella, että mahdollisen Pyhän kirjan tarinat ovatkin vertauskuvallisia tms. Muistaakseni jotkin juutalaiset seurakunnat ovat korvanneet poikien ympärileikkauksen jollain symbolisemmalla operaatiolla: tällä tavalla uskontoa voi kehittää johonkin suuntaan, jos vain halua riittää.
Vähän sivuraiteelle: Huomasin muuten, että blogiini on tullut tosi vähän abortinvastustajien kommentteja. Muuta huutoa on kyllä ollut paljon, mutta juuri se klassikkoaihe on loistanut poissaolollaan. Aika erikoista, abortin vastutaminenhan on kuitenkin yksi perinteisimmistä naisten pahan kontrolloinnin muodoista.
Mutta enpä ole abortista juuri kirjoittanutkaan.
EE: "Muistaakseni jotkin juutalaiset seurakunnat ovat korvanneet poikien ympärileikkauksen jollain symbolisemmalla operaatiolla: tällä tavalla uskontoa voi kehittää johonkin suuntaan, jos vain halua riittää."
Tällainen uskonnonharjoittamistapojen muuttaminen kuulostaisi todella järkevältä tavalta edetä asiassa. Kyllähän monia muitakin eri perinteisiin kuuluvia tapoja on järkeistetty ja tehty oikeudenmukaisemmiksi (vrt. avioliitto).
Luulisi, että varsinkin uskonnossa sisältö olisi aina puitteita tärkeämpi. Ettei oltaisi ulkokullattuja fariseuksia, joille näyttävät rituaalit ovat sisäistä tunnetta tärkeämmät.
Lähetä kommentti