Lastentekeminen ja hoitaminen on työtä. Se on the työtä, aikuisten oikeaa duunia. Siihen pitäisi suhtautua työnä muiden töiden joukossa. Sehän on yhdyskuntapalvelua. Siitä voisi siis käyttää vaikka ilmausta äitiystyö:
Sari: Hei Mari! Mitenkäs teillä voidaan? Tuota, luuletko, että ehtisit vielä ulkotyöaikanasi viimeistelemään sen raportin?
Mari: Moi Sari. Puuh. Kyllähän tää jo painaa. Sori, mä luulen, että se raportti jää vähäksi aikaa. Mulla nimittäin alkaa äitiystyökausi ihan tossa just. Hoh hoijaa. Lepo on sitä kun vaihtaa työtä, vai miten se vanha kansa sanoi. Mut minkäs teet. Jonkunhan se tämä äitiysduunikin pitää hoitaa.
Ainoa ongelma äitiystyö-sanassa on sen tulenarkuus: Aina, kun näistä naisten töistä puhutaan "oikeina" töinä, väistämättä joku antifemakko heittää: "Niinpä! Kyllä äitiys on se naisen tärkein työ! Naisen paikka on kotona. Naisen pitäisi luopua urastaan ja omistaa elämänsä lastensa hoitamiselle!"
Tai sitten joku fanaatikko alkaa vonkunansa: "Kyllä naisen erityisosaamisalue on lastenhoito! Siksi minua äitinä on kuunneltava myös sellaisissa yhteiskunnallisisssa asioissa, joista en tiedä yhtään mitään! Kuten Internetin lapsipornonpoistomenetelmistä keskusteltaessa."
Tai sitten aletaan taas puisevasti saarnata naisten "erityisestä herkkyydestä" ja "luontaisesta mistälie", jonka nojalla vain äiti, eikä koskaan isä, on pätevä hoitamaan lastaan ja vaihtamaan tämän kakkavaipat ja tiskaamaan kaikki talon astiat.
Mutta no: Harva ratkaisu on kerralla täydellinen. Noihin pöhköilyihin pitää vain varautua.
Samasta aiheesta:
32 kommenttia:
Tulee vähän toistoa, pahoitteluni. Tuosta riskistä jo puhuttiinkin edellisen Vaippasulkeiset-kirjoituksen kommenteissa.
Tietysti äiti-ihminen voi oikeastikin, äitiystyönsä ohella, olla vaikkapa TCP/IP:n äärimmäinen asiantuntija. En minä sillä.
Itse jotenkin karsastan vanhemmuuden rinnastamista palkkatyöhön, koska kyllähän elämään kuuluu arki, jossa tehdään sitä palkatonta työtä. Monet kotiäidit esim. vaativat palkkaa kotityöstään, kun toisaalta toiset vanhemmat käyvät palkkatöissä, lapsi on hoidossa ja vanhemmat tekevät sitten illalla vapaa-ajallaan ne samat kotityöt.
Jotenkin tuo ongelma pitäisi ratkaista jotenkin toisin eli lisäämällä isän vastuuta...
Äitiyden raskautta päivitellessä, pitää muistaa, että naisella on nyky-yhteiskunnassa lähes täydellinen valta siihen milloin ryhtyy äidiksi.
Kiitos lääketieteen.
Isällä ei siihen ole hirveästi valtaa.
Voisiko äitiystyön sijasta siis puhua vanhemmuustyöstä. Se on sekä isän että äidin homma.
Äitiystyön rajoitteena on työmarkkinoilla se että sitä osaa melkein kuka vaan tehdä. Lisäksi sitä tehdään myös ilmaiseksi. Tästä syystä lakkoilu parempien työolojen puolesta kaatuu heti rikkureihin.
Synnytyksen jälkeinen lastenhoito ei ole sukupuolisidonnaista joten voiko myös miehet tehdä äitiystyötä?
Mikä tämän kirjoituksen piilokärki nyt sitten oikein oli, ei oikein käynyt selväksi?
Entä jos puhuttaisiinkin yksinkertaisesti vanhemmuustyöstä? Näin voisi myös helpommin ihmetellä, miten vanhemmuustyö jakautuu epätasaisesti vanhempien kesken.
Tässä tekstissä ajattelin, että
äitiystyö = raskaus ja synnytys.
Sen voi tietenkin tehdä vain äiti.
Vanhemmuustyö on kyllä hyvä käsite!
Ano: "Mikä tämän kirjoituksen piilokärki nyt sitten oikein oli, ei oikein käynyt selväksi?"
Mikä on piilokärki? Onko se niin kuin neula heinäsuovassa?
lea: "Itse jotenkin karsastan vanhemmuuden rinnastamista palkkatyöhön, koska kyllähän elämään kuuluu arki, jossa tehdään sitä palkatonta työtä."
Palkaton työ on silloin ongelma, jos sitä tekee vain (hetskuparikunnan) nainen, ja jos mies saa esimerkiksi rahallista etua siitä, että ei joudu tällaista työtä tekemään.
Itse ajan tällä työn nimeämisellä nimenomaan sitä, että naisten duuni tunnustetaan avoimesti. Ettei sitä pidetä itsestäänselvyytenä.
En toki tarkoita, että uuden sanan pitäisi olla ainoa tai edes ensisijainen ratkaisu työnjaon ongelmiin. Esimerkiksi isän vastuun reipas lisääminen on minusta hyvä idea sekin.
Tarkoitat siis, että äitiystyöstä eli raskaana olemisesta ja synnyttämisestä pitäisi maksaa palkkaa? Tulee mieleen joku valtio x, jossa tuotetaan uusia kansalaisia.
Minusta näin ei voi hoitaa tavallisia asioita, joita monet kohtaavat arjessaan eli tekevät, saavat ja hoitavat omia lapsiaan. Seuraavaksi joku vaatii, että kaikesta omaishoidosta pitää maksaa kunnon palkkaa, kuten siitä, että käy sukuloimassa ja samalla vähän auttamassa sukulaisia. jne jne.
Mitenkään siis vanhemmuutta ym. väheksymättä.
Tomi: "Äitiyden raskautta päivitellessä, pitää muistaa, että naisella on nyky-yhteiskunnassa lähes täydellinen valta siihen milloin ryhtyy äidiksi."
Miten tämä liittyy siihen, että äitiystyötä pitäisi arvostaa enemmän?
Toisekseen, voisit taas miettiä sitä, millä tavoin raskaus vaikuttaa naisen elämään ja ruumiiseen ja miten se vaikuttaa miehen ruumiiseen ja elämään. Ja, kuten olenkin vasta parissa kolmessa viime kirjoituksessani puhunut, kuinka se vaikuttaa naisen uraan ja taloudelliseen tilanteeseen.
Sitten voidaankin ottaa puheeksi seksuaalinen väkivalta, vuosia napsittu epämääräinen hormoniehkäisy ja pari muuta helposti unohtuvaa pikkuseikkaa.
Lea: "Tarkoitat siis, että äitiystyöstä eli raskaana olemisesta ja synnyttämisestä pitäisi maksaa palkkaa? Tulee mieleen joku valtio x, jossa tuotetaan uusia kansalaisia."
Tarkoitan, että naisten työtä on arvostettava. Sille on taattava arvoisensa puitteet. Sen työn tekeminen ei saa vahingoittaa naisen asemaa työmarkkinoilla.
Arvostus voi olla taloudellista (so. palkkaa) tai pelkkää kunnioitusta (työn kutsumista työksi). Olennaista on taata naisille sellaiset olosuhteet, että välttämättömän työn tekemisestä ei koidu meille tarpeetonta haittaa.
Konkreettisena esimerkkinä työn kutsumisesta työksi: Rätkätys maanpuolustuksen epäsuhtaisuudesta on lopetettava. Naisia ei voi vaatia armeijaan sillä perusteleella, että miehillä olisi pakollinen maanpuolustusvelvollisus, mutta "Naiset eivät tee mitään!". Naisethan tekevät jo erään aivan välttämättömän työn.
(Sinänsä en siis vastusta kansalaispalvelusta naisille tai asepalveluksen uudistamista muutenkaan.)
Näistä on keskusteltu ihan viime päivinä aika paljon blogissani. Nämä jutut saattavat kiinnostaa sinua:
MM: Vaippasulkeiset
MM: Kahden kerroksen väkeä
Nyt taidan alkaa tajuta pointtia, kun tarpeeksi kauan vääntää rautalangasta. ;)
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että raskaus, synnytys ja vauvan hoito todellakin on työtä ja nainen on silloin todellakin töissä eikä äitiyslomalla, mutta olen kuullut niin paljon samaa argumentointia sen puolesta miten äitiys on ainoa työ minkä nainen oikeastaan osaa + tietenkin muu hoivatyö jne. Varmaan tiedät... Ja sitten on se koulukunta, joka vastustaa kaikkien naisten palkkatyötä siksi, että haluavat itse olla kotona ja sitten kuitenkin haluavat jotenkin "oikeuttaa" tämän sillä, että tekevät niin raskasta työtä (jonka työssäkäyvät toki ovat osittain ulkoistaneet laittamalla lapsen työpäivän ajaksi hoitoon).
Ja sitten tuo miehen näkökulma "naisella on nyky-yhteiskunnassa lähes täydellinen valta siihen milloin ryhtyy äidiksi. Kiitos lääketieteen. Isällä ei siihen ole hirveästi valtaa."
Tarkoittaako tämä siis e-pillerien käyttöä? Itselle ne eivät ainakaan sopineet, joten tällä hetkellä ihan yhdessä tulevan lapseni isän kanssa yritämme käyttää valtaa siten, ettemme juuri nyt tulisi vanhemmiksi ja itseasiassa mieheni käyttää tässä suurempaa valtaa. ;)
Kyllä normaaleissa parisuhteissa päätetään ihan yhdessä, koska sitä seksiä aletaan harrastaa lapsentekomielessä eikä nainen käytä siinä jotain erityistä valta-asemaa... Tietenkin tilanne on esim. Suomessa sen verran muuttunut, että naisella on nykyään (yleensä) valta päättää omasta ruumistaan aivan kuten miehellä, joten mies ei täällä pysty vain valitsemaan kuka nainen synnyttäisi tälle lapsen. Tämä lienee kuitenkin hyvä asia useimpien miestenkin mielestä.
Myytinmurtaja: "Rätkätys maanpuolustuksen epäsuhtaisuudesta on lopetettava. Naisia ei voi vaatia armeijaan sillä perusteleella, että miehillä olisi maanpuolustusvelvollisus, mutta "Naiset eivät tee mitään!". Naisethan tekevät jo erään aivan välttämättömän työn."
Asevelvollisuus = Valtion väkivaltamonopolin pakottamaa pakkotyötä sukupuoli sidonnaisesti.
Äitiystyö = Vapaaehtoista raskastatyötä oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tämä biologian sitomaa.
Toisilla pakko tehdä asioita joita ei halua ja toisilla oikeus tehdä asioita joita haluaa. Tässä ei liene mitään epäreilua?
Minä isänä olen jo toisen kerran elämässäni "vanhemmuustyössä" (hyvä termi) ja takaan sekä alleviivaan huutomerkin kanssa sen, ettei se "ammateista" helpoimpia ole. Siinä kun ei ole 8:n tunnin työaikalakia, ei säännöllisiä kahvitaukoja ja ruokaakin mätän omaan kitaani seisaaltaan käsin silloin kun kerkiän ja lapsilta tähteiksi jää: Jätemyllyksi olen itsenäni kutsunutkin.
Eikä se niin mene. että "kuka tahansa osaa" tätä hommaa tehdä. Ei kaikki omien lastensa vanhemmat, amattilaiset lasten kanssa toimijat ja niin usein tunnen itsenikin vajavaiseksi kaiken sen edessä, jota lapset ovat tuoneet ja tuovat joka päivä eteeni.
Syvä kumarrus ikiaikaisellle, palkkatyöhön edes verrattavissa olevalle Äiti-"ammatille" sieltä kaukaa tähän päivään saakka.
Asko: "Asevelvollisuus = Valtion väkivaltamonopolin pakottamaa pakkotyötä sukupuoli sidonnaisesti.
Äitiystyö = Vapaaehtoista raskastatyötä oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tämä biologian sitomaa."
Asko, ajattele asiaa myös yhteiskunnan kannalta.
Maanviljelys on vapaaehtoista raskasta työtä oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Silti maanviljelijöiden työolojen on oltava kunnossa, ja on meidän kaikkien etu, että maanviljelijät tekevät työnsä. On välttämätöntä, että he tekevät työnsä.
Ajatusleikkinä: Vähän niin kuin jostain syystä vain naiset pystyisivät viljelemään maata.
lea: "Ja sitten on se koulukunta, joka vastustaa kaikkien naisten palkkatyötä siksi, että haluavat itse olla kotona ja sitten kuitenkin haluavat jotenkin "oikeuttaa" tämän sillä, että tekevät niin raskasta työtä (jonka työssäkäyvät toki ovat osittain ulkoistaneet laittamalla lapsen työpäivän ajaksi hoitoon)."
Tuttuja juttuja tosiaan!
Minullakin on tuttavapiirissäni noita naisia, joiden mielestä naisen paikka on kotona, lastaan hoitamassa. Minua on aina ihmetyttänyt heidän asenteensa: Jos he kerran haluavat hoitaa lastaan kotona ja kokonaan itse, mikäs siinä. Mutta miksi pitää vaatia muilta samaa? Eihän opettajan tai insinöörinammatinkaan valinnut (yleensä?) vaadi, että kaikki muut rupeaisivat samaan jopiin.
Kai he pelkäävät, että joku syyttäisi heitä laiskoiksi. Mikä on kyllä hullua sekin: kyllähän lastenhoitoon todellakin saa työtä uppoamaan.
Taustalla siinä taitaa olla sellainen kuvio, että teki nainen (äitina) niin tai näin, aina hän tekee väärinpäin.
Myytinmurtaja: "Maanviljelys on vapaaehtoista raskasta työtä oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Silti maanviljelijöiden työolojen on oltava kunnossa, ja on meidän kaikkien etu, että maanviljelijät tekevät työnsä. On välttämätöntä, että he tekevät työnsä."
Tämä ei siltikään oikeuta erilaista asemaa oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen lain edessä. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa lain on oltava sama kaikille.
Lisääntymistyö sinänsä heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla koska se tulee työnantajille kalliiksi. Tämä voitaisiin ratkaista maksamalla veroista kulut jolloin vääristymää ei olisi.
Se miten (hetero)pariskunnat jakavat keskinäiset työnsä on heidän oma asiansa ja siihen ei minusta pitäisi ulkopuolisten mennä sotkemaan.
"Minullakin on tuttavapiirissäni noita naisia, joiden mielestä naisen paikka on kotona, lastaan hoitamassa. Minua on aina ihmetyttänyt heidän asenteensa: Jos he kerran haluavat hoitaa lastaan kotona ja kokonaan itse, mikäs siinä. Mutta miksi pitää vaatia muilta samaa? "
Miehen sisko on omassa tuttavapiirissäni kaikista ärsyttävin esimerkki. Koska se, mitä hän haluaa tehdä sopii hänelle ja hän on nainen, sen on luonnollisesti ja täysin kaikilla objektiivisille mittareilla oltava parasta myös kaikille muille naisille. Biologia, enkö hyväksy biologiaa? Kyllä se olisi parasta minullekin, mutta jostain syystä et halua hyväksyä omaa naiseuttani.
Mulle kun olisi kaikin puolin ok se, mitä hän haluaa elämällään tehdä. Miksi hän ei anna minulle samaa oikeutta?
Evopsykauskovaiset niin nauttivat siitä, että on vain yksi luonnollinen ja muuttumaton malli, se heidän omansa. Muut ovat luonnon vääristymiä.
Nerea
Tomi: "Äitiyden raskautta päivitellessä, pitää muistaa, että naisella on nyky-yhteiskunnassa lähes täydellinen valta siihen milloin ryhtyy äidiksi."
MM:"Miten tämä liittyy siihen, että äitiystyötä pitäisi arvostaa enemmän?"
Poittini oli siinä äitiys valitaan.
Isyyttä ei aina voi.
Olen aina ollut sitä, mieltä, että yhteiskunnan lainsäädänössä tulisi ottaa paremmin huomioon äityiden vaikutukset naisen mahdollisuuksiin työelämässä.
Väite, ettei äitiyttä arvosteta on naurettava, sillä lähes kaikki ihmiset sanovat, kysyttäessä, että perhe on tärkein ja arvokkain.
Mutta, jos äitiys on työtä on sitä isyyskin, ehkä ei yhtä raskasta, mutta työtä silti.
Tomi: "Väite, ettei äitiyttä arvosteta on naurettava, sillä lähes kaikki ihmiset sanovat, kysyttäessä, että perhe on tärkein ja arvokkain."
On sitä arvostusta, joka ilmenee juhlapuheissa. Sitten on sitä arvostusta, joka ilmenee ihan sillä, että raivataan jollekin asialle tilaa ja varataan sille rahaa. Eka on kivaa, jälkimmäinen sitten se varsinainen koetinkivi.
"Mutta, jos äitiys on työtä on sitä isyyskin, ehkä ei yhtä raskasta, mutta työtä silti."
No niin on! Eipä tässä kukaan lie vastana väittänytkään.
Nerea: "Evopsykauskovaiset niin nauttivat siitä, että on vain yksi luonnollinen ja muuttumaton malli, se heidän omansa. Muut ovat luonnon vääristymiä."
Varsinkin kun niiden evopsykailijoiden perusteet ja yleinen tieteen, historian tai nyky-yhteiskunnan lainalaisuuksien tuntemus on usein aivan hakusessa.
Samoista "luonnon"ilmiöistä voisi yleensä aivan yhtä helposti täysin vastakkaisen johtopäätöksen.
Asko: "Tämä ei siltikään oikeuta erilaista asemaa oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen lain edessä. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa lain on oltava sama kaikille."
Asko, laki muuttuu hitaasti. Perehdypä siihen, millainen laki meillä oli kymmenen, kaksikymmentä, viisikymmentä ja sata vuotta, kaksi sataa vuotta sitten sitten - nimenomaan noissa lisääntymisasioissa. Aika synkkää, ainakin nuo vanhemmat ajat.
Lait muuttuvat vasta kun niitä muutetaan. Niitä muutetaan vaatimalla ja keskustelemalla, perustelemalla ja ajattelemalla.
Naiset mursivat oman vanhan roolinsa, koska elämää sen alla ei voinut kestää. Miehet ovat vasta nyt käymässä omaa taisteluaan vanhojen roolien murtamiseksi. Tuo miesten asevelvollisuus on yksinkertaisesti asia, jota ei vielä ole osattu tai uskallettu käsitellä.
"Lisääntymistyö sinänsä heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla koska se tulee työnantajille kalliiksi. Tämä voitaisiin ratkaista maksamalla veroista kulut jolloin vääristymää ei olisi."
Tai yksinkertaisemmin: heikentämällä isän asemaa työmarkkinoilla.
Paitsi että lastentekeminen on voittoa koko yhteiskunnalle, myös niille työnantajille. Jos lapsia ei olisi, ei olisi työtekijöitä (eikä työnantajia!).
Näitä asioita on hyvä tarkastella myös paljon pidemmillä aikajänteillä: kymmenien, satojen vuosien. Se auttaa ymmärtämään koko kuvion.
"Se miten (hetero)pariskunnat jakavat keskinäiset työnsä on heidän oma asiansa ja siihen ei minusta pitäisi ulkopuolisten mennä sotkemaan."
Höpsistä. Samoin on surullisenkuuluisasti sanottu perheväkivallastakin; "Se on niiden oma asia".
Tämä on yleinen kommentti, eikä suunnattu juuri sinulle, Asko: Olen huomannut, että useimmiten näissä keskusteluissa ongelma on nimenomaan tietämättömyys: tietämättömyys menneestä ja nykyisestä, se, että he näkevät maailmasta vain pienen osan.
Ei esimerkiksi asevelvollisuus ole mikään muusta yhteiskunnasta tai historiasta erillinen ilmiö. Siihen on syynsä, että asiat ovat näin kuin ovat. On aivan eri asia, onko nykyinen tila oikein vai ei.
Soininvaaralla tuore kirjoitus vanhemmuuden kustannuksista työnantajalle: http://www.soininvaara.fi/2010/02/27/tyonantajan-vastuuttaminen-ja-syrjinta-tyohonotossa/.
Kiitos, Fuller! :-)
MM: Kampaamoyrittäjän kustannustaakka
Komppaan myytinmurtajaa kyllä yleensä kaikessa ja myös tämän jutun pääpointeissa, mutta pakko käydä huutelemassa nyt kun olen tässä juuri toista äitiyslomaani lusimassa:
Minun päivätyöni on niin hektistä ja kuormittavaa, että äitiys/vanhempainlomat ovat oikeasti olleet lomia, jopa elämäni leppoisinta aikaa. Ihmettelen jatkuvasti sitä, kuinka kotiäitiys usein mytologisoidaan järjettömän raskaaksi ja vaikeaksi ajaksi aivan tilanteesta riippumatta. Ainoa suuri menetys pienten lasten vanhemmuudessa on omalla kohdallani ollut henkilökohtaisen vapauden katoaminen, mutta se on kai "vain elämää".
Se, että olen mielestäni päässyt helpolla ei kuitenkaan muuta sitä, että tällä samaisella "lomalla" olen tehnyt ihan helvetin tärkeää työtä - ja samassa työssä
on viihtynyt myös lasteni isä omalla vuorollaan.
Chro-nic: "Minun päivätyöni on niin hektistä ja kuormittavaa, että äitiys/vanhempainlomat ovat oikeasti olleet lomia, jopa elämäni leppoisinta aikaa. Ihmettelen jatkuvasti sitä, kuinka kotiäitiys usein mytologisoidaan järjettömän raskaaksi ja vaikeaksi ajaksi aivan tilanteesta riippumatta. Ainoa suuri menetys pienten lasten vanhemmuudessa on omalla kohdallani ollut henkilökohtaisen vapauden katoaminen, mutta se on kai "vain elämää"."
Hei, en minäkään kaipaa mitään esiäitiemme raastavia riutumislegendoja. Olen samaa mieltä siitä, että nämä perinteiset "Voi voi voi, naisen elämä on hirveä murheen laakso, on kauheaa olla nainen!" nyt eivät varsinaisesti ole hirveän todenperäisiä tai rakentavia tokaisuita.
Lähinnä haluan arvostusta sille työlle, jota mutsit tekevät. Jos se työ on jollain helpompaa kuin rahatyö, sen parempi. :-)
Maailmassa tuntuisi minusta olevan vähän sellainen kuvio, että jos jokin homma ei ole virallisesti "työtä", niin sitten sitä sanotaan "viihteeksi". Työ on sellaista, josta maksetaan (tai jonka tekeminen korvataan ja huomioidaan muuten). Viihde on sellaista, josta sen kuluttajan tulee maksaa.
Minusta onkin tärkeää, että äitiystyötä kutsutaan sen oikealla nimellä. Sen ei pidä olla - taken for granted.
Naisten työ pyritään kovin usein tekemään näkymättömäksi. Esimerkiksi kaavailtu kaikkia sukupuolia koskeva kansalaispalvelu voi olla hyvä juttu, mutta ei siksi, että naiset nykyisin "eivät tekisi mitään". Naisilla on jo työtaakka, jota miehillä ei ole. Se on otettava laskuissa huomioon.
Siksi "äitiystyö" tai "vanhemmuustyö".
Jos vielä tästä iteroisin:
Isukkienkin täytyy luopua siitä omasta ajastaan ja vapaudestaan; ottaa se hoitovuoro, sitten kun sen aika on.
Jos he tekevät sen - hienoa! Se oman ajan menetys on tosiaan vaan elämää. :-) Jotain saadakseen on luovuttava jostain muusta. Niin sen kuuluukin mennä. Siinä ei ole mitään väärää.
Jos eivät tee - no. Se on sitten jotain ihan muuta.
Täysin asiaan liittymättä, tai tavallaan näihin vanhemmuus- ja kotiasioihin toki liittyen tuli mieleen: olen viime aikoina olosuhteiden pakosta joutunut mietiskelemään kodin remonttiasioita ja sinä sivussa talon logistisia ja teknisiä ratkaisuja. Minua ahdistaa ja järkyttää "toimivan kodinhoitohuoneen" suunnittelun ympärillä vellova perheenemäntien kiihko, ikään kuin naiselle täydellinen koti ja onni kulminoituisi tilaan, jossa voi lajitella pyykkiä tehokkaasti koko päivän suihkutellen välillä kurasyöpössä (!?!!) kahlaavia kakaroita. Olisi hauskaa, jos käsittelisit joskus sitä, kuinka suomalainen koti - ja erityisesti ns. "omakotiasujan unelmakoti" näyttää jaottuvan yhä todella vahvasti naisten ja miesten alueisiin.
Lähetä kommentti