HS 28.4.10: Tytöt täyttävät ammattikoulun suosikkilinjat
Oulu. Tytöt ovat löytäneet maalaus- ja pintakäsittelyalan. Tyttöjen tunku maalareiksi on jo niin suuri, että pojat eivät pääse pintakäsittelylinjalle ammattikouluun. Tytöt täyttävät hyvän keskiarvon avulla ammattikoulujen suosikkilinjat.
"Television erilaiset sisustusohjelmat houkuttelevat tyttöjä opiskelemaan pintakäsittelyä. Monissa ammattikouluissa pintakäsittelylinjalle on vaikeampi päästä kuin lukioon. Suosituimmat linjat täyttyvät näin ahkerista tytöistä", kertoo opinto-ohjaaja Veikko Tervonen Savon ammatti- ja aikuisopistosta Kuopiosta.
(...)
Oulun ammattiopistossa tyttöjen ylivaltaa yritettiin horjuttaa järjestämällä pintakäsittelylinjalle pääsykokeet.
"Valitettavasti hyvän keskiarvon tyttöjä oli tulossa niin paljon, että he täyttivät pääsykoepaikatkin", opintoasiansihteeri Kaisu Sassi Oulun seudun ammattiopistosta kertoo.
"Ahkerat" tytöt? Sanotaan sama suomeksi: fiksut tytöt.
Koulussa tunnollisen ja kunnollisen kympin tytön myytti lähtee yksinkertaisesti kateudesta. Huonommin menestyvien tyttöjen ja poikien luonnolle käy se, kun joku muu saa helpon oloisesti hyviä arvosanoja. Kun menestyjä vielä on perinteisesti alempaa yhteiskuntaluokkaa - tyttö - niin kateus käy kestämättömäksi. Jotta kadehtija voisi tuntea maailman olevan jälleen raiteillaan, hänen on keksittävä selitys kilpailijan sietämättömälle menestykselle.
Tytön älykkyys ei käy syyksi, sillä raaka äly on paitsi kadehdittava, myös virallisesti naiselle sopimaton ominaisuus. Siksi älykkäästä ja menestyvästä tytöstä on sanottava, että hän on ahkera.
"Ahkeruus" on helpottava satu. Vaikka työteliäisyys sinänsä on tietenkin hyvä ominaisuus ihmisessä, ahkeran ihmisen menestymisessä on se sävy, että tämä menestyy vain hikipisaroittensa ansiosta. Siis kympin tyttö ei ole "älykäs" tai "päättäväinen". Hän vain tekee tunnollisesti läksynsä, sillä aikaa kun poika meuhkaa reippaasti kavereineen ulkosalla. Siis huonommin menestyvä poika (tai tyttö) elää "oikeaa elämää", muuta "ahkera" menestyjätyttö taas istuksii kotosalla, päivät pitkät päntäämässä. Ei ihme, että "kiltti tyttö" menestyy! Mokoma opettajan lellikki.
Älykkäämmän ihmisen äly voi olla lannistava, ylivoimainen. Mutta kuka tahansa voi olla ahkera. Sadun lupaus on tämä: jos huonommin menestyvä poika vain viitsisi, hän voisi menestyä yhtä hyvin kuin ahkera tyttö.
Samasta aiheesta:
37 kommenttia:
Sehän on tänään selkeästi kuulkaa "työn päivä", ei "tytön päivä"! ;-)
Hauskaa vappua!
Mitä tulee käsistään kätevien poikien myyttiin, Ikkunaiines sanoi sen oman blogikirjoituksensa kommentissa kovin hyvin:
"Tytöt ja naiset ovat perinteisesti käsintaitajia! Leipojia, siivoajia, käsitöiden tekijöitä, askartelijoita jne. Moniko poika ompelee vaatteensa?"
Älykkyden ja koulumenestyksen kytkeminen ongelmallista.
Sillä, jos katsotaan puhdasta koulumenestystä, voitaisiin päätellä, että tytöt ovat keskimäärin huomattavasti poikia älykkäämpiä, koska menestyvät keskimäärin koulussa huomattavasti paremmin.
Mutta älykkystutkimukset kuitenkin kertovat, ettei sukupuolten keskimääräisessä älykkyydessä ole juurikaan eroja.
Ongelmana ei ole tyttöjen menestyminen vaan poikien menestymättömyys.
Koulussa on todella joitain vikaa, kun poikien oppimistulokset ovat monissa (Äidinkieli ja muut kielet) aineissa luvattoman huonoja.
Hyvin kuvaa opetusviranoimaisten asenteita, että matematiikassa ollaan huolissaan tytöistä.
Tämä on ainut lukuaine, jossa pojat
pärjäävät keskimäärin tyttöjen kanssa tasavertaisesti.
Tässä kyseeenomaisessa tapauksessa, ollaan kaiketi huolissaan siitä, että tytöt hakeutuvat maalarilinjalle väärien mielikuvien takia.
Tästä syystä valmistuttuaan eivät pysy alalla.
Tomi: "Tässä kyseeenomaisessa tapauksessa, ollaan kaiketi huolissaan siitä, että tytöt hakeutuvat maalarilinjalle väärien mielikuvien takia.
Tästä syystä valmistuttuaan eivät pysy alalla."
Ei, minusta siinä kyllä oltiin huolissaan siitä, että pojat eivät "tyttöjen takia" "pääse alalle".
Maalausalan "trendikyys" tyttöjä mahdollisesti houkuttelevana tekijänä kyllä mainittiin, ja sitä pidettiin huonona asiana. Ikään kuin pojilla - näillä käsistään kätevillä kelpo turjakkeilla - sitten olisi jotenkin ylimaallisesti rehdimmät ja hyveellisemmät motiivit kuin trendien perässä juoksevilla typerillä tyttölapsilla.
Tavanomaista naisten perusdissausta: "Tyttö, sä et tiedä, mitä olet tekemässä! Sä olet vaikutteille altis!"
Mutta no. Kyllähän muoti vaikuttaa kaikkien teinien opiskelualojen valintaan. Tuskin esimerkiksi ne Kauppikseenkaan dollarinkiilto silmissä punkevat pojat osaavat varautua työelämän tylsiin kalvosulkeisiin.
"Ahkerat" tytöt? Sanotaan sama suomeksi: fiksut tytöt."
Hyvä muisti ja ahkeruus tuo osaamisen, ei se että on syntynyt naiseksi.
Tomi,
oletko miettinyt sitä, että syy poikien huonompaan koulumenestykseen ei ole välttämättä koulussa, vaan koko poikien kasvatuksessa, ennen kaikkiea kotikasvatuksessa?
Yhä edelleen poikia kasvatetaan luvattoman kliseisesti toimimaan ja liikkumaan, kun taas tyttöjä ohjataan miellyttämään ja olemaan aloillaan, hoivaamaan ja lukemaan. Tämä tapahtuu kotona, ei kouluissa. Piilotendenssit ovat tismalleen samat kuin viime vuosituhannella.
Tomi: "Älykkyden ja koulumenestyksen kytkeminen ongelmallista."
Tämä on ihan totta: jos koulunkäynti ei ole kummemmin muuttunut minun ajoiltani, suurin osa lukuaineista testaa enemmän muistia kuin mitään älykkyyttä. Muistamiseen taas vaikuttaa nähdäkseni eniten se, miten aihe kiinnostaa: en vieläkään osaa erottaa niitä kahta koivulajia toisistaan, mutta joku satunnainen historian vuosiluku nousee jo selkäytimestä - ihan vaan siksi, kun historia on aina kiinnostanut enemmän kuin kasvientuntemus.
Veikkaisin, että suurin tilastollinen ero eri ihmisryhmien menestyksessä lukuaineissa perustuu enimmäkseen tähän motivaatiokysymykseen. Suurin osa niistä, jotka lukuaineissa eivät pärjää, eivät ole muita tyhmempiä, huonomuistisempia tai edes kehityksestä jäljessä, vaan heitä eivät vaan yksinkertaisesti kiinnosta aiheet, joita koulussa käsitellään (tyyppi, joka ei millään muista vaikka Suomen järviä ulkoa, saattaa häkeltymättä luetella lempisarjakuvansa tai -kirjasarjansa juonenkäänteet, jääkiekkojoukkueiden pelaajien nimet ja suoritukset tms.: näillä tiedoilla ei vain koulussa ole useinkaan mitään hyötyä).
"Hyvin kuvaa opetusviranomaisten asenteita, että matematiikassa ollaan huolissaan tytöistä. Tämä on ainut lukuaine, jossa pojat
pärjäävät keskimäärin tyttöjen kanssa tasavertaisesti."
No, sen lisäksi ollaan huolissaan myös poikien olemattomasta lukemisesta, joten ei heitäkään täysin yksin ole jätetty. Tässähän muuten oli viime vuonna juttua, miten opettajat usein nostavat arvosanoja sen sukupuolen edustajalta, jotka koetaan jotenkin kyseisessä aineessa heikommiksi: siis opettajat antaisivat pojille helpommin hyviä äidinkielen numeroita ja tytöille matematiikan numeroita (http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2009/06/tyttoja_lellitaan_matematiikassa_poikia_aidinkielessa_760411.html). Jos tämä pitää paikkansa, niin se tekee poikien ja tyttöjen arvosanojen vertailusta melko hankalaa.
"Tässä kyseeenomaisessa tapauksessa, ollaan kaiketi huolissaan siitä, että tytöt hakeutuvat maalarilinjalle väärien mielikuvien takia."
Uutisoinnissa on kyllä puhuttu myös ikävästi siitä, miten se olisi tyttöjen syy, että pojat eivät pääse alalle, vaikka kaiketi vika on jossain ihan muualla. Jos hakijoilla on vääriä mielikuvia, miksei oppilaanohjaus ole ollut parempaa? Jos ei haluta lukuaineissa hyviä ihmisiä maalarilinjalle, miksei pääsykokeisiin pääsyssä painoteta vaikka käsityötaitoja? Nämä ovat ihan aitoja ongelmia (joihin löytyy aitoja ratkaisuja) - eikä se, että tytöt tulee ja valtaa poikien työt.
Koulun tehtävä on painottaa haluamiaan asioita ja tehdä koulutuksen tavoitteet ja työllisyysnäkymät hakijoille selväksi esim. opinto-ohjaajille jaettavissa matskuissa - esim. taitoainenumeroita saa painottaa ja pääsykokeita järjestää -> millä perusteilla pääsykokeisiin pääsi ja niistä selvisi niin paljon tyttöjä, jos heillä ei ole resursseja alalle?
Ja Tomille: tuskin kukaan koulumenestyksen perusteella varsinaisesti arvioi kenenkään älykkyyttä tai väittää tyttöjä sen takia poikia älykkäämmiksi.
Ongelmana on varmaan sekin mitä oppilailta vaaditaan ja odotetaan; koulupudokkaita on muistaakseni jo 20 % alle 25- vuotiaista ja valtaosa (paljonko?) näistä on poikia.
Koulun keskeyttäneet tytöt menevät useimmiten työhön melko alhaisella palkalla, mutta pojille huono palkka ei nykyään tunnu kelpaavan - saman rahan kun saa istumalla kotona. Tässä onkin havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö, että myös miehen roolit ovat muuttuneet - aiemmin jokaiselle miehelle oli kunnia tehdä työtä - vaikka kehnolla palkalla. Tästä näkökulmasta en muista asiasta mistään lukeneeni.
Ano: "Hyvä muisti ja ahkeruus tuo osaamisen, ei se että on syntynyt naiseksi."
Ainakaan logiikkaa ja sisälukutaitoa ei näemmä eräille tuo mikään.
EE: "Tämä on ihan totta: jos koulunkäynti ei ole kummemmin muuttunut minun ajoiltani, suurin osa lukuaineista testaa enemmän muistia kuin mitään älykkyyttä. Muistamiseen taas vaikuttaa nähdäkseni eniten se, miten aihe kiinnostaa: en vieläkään osaa erottaa niitä kahta koivulajia toisistaan, mutta joku satunnainen historian vuosiluku nousee jo selkäytimestä - ihan vaan siksi, kun historia on aina kiinnostanut enemmän kuin kasvientuntemus."
Muisti on älykkyyden osa-alue. Joku Sademies on luku sinänsä, mutta noin normaalisti ihminen joka sekä muistaa suuria tietomassoja ja vielä pystyy käyttämään niitä ja tuomaan niitä esiin (esimerkiksi kokeissa), osoittaa älykkyyttä.
Sanoisinpa niin päin, että jos Liisa-Pekalla on hyvät arvosanat biologiasta, historiasta ja matematiikasta, hän lienee älykäs. Liisa-Pekalla on oletettavasti nimenomaan raakaa käyttöälyä, jota hän osaa syystä tai toisesta soveltaa moniin eri aineisin - sellaisiinkin, joista ei välttämättä ole kiinnostunut.
Yleisesti arvosanoista ja älykkyydestä:
1) Hyvät arvosanat ovat älykkyyden merkki (eivät toki älykkyyden ainutkertainen merkki). Näin siksi, että ilman tietyä älykkyyttä hyviä arvosanoja on huomattavan vaikea hankkia.
2) Tämä ei tarkoita sitä, että huonot arvosanat olisivat osoitus tyhmyydestä. Ihmisillä on monia syitä olla menestymättä koulussa.
"Kympin tyttöhän" tarkoittaa siis ihmistä, jolla on useimmista aineista hyvät arvosanat. Ei siis vain yhdestä. Sellainen saavutus tuskin on ainakaan ylemmillä luokka-asteilla mahdollinen, ellei ihminen ole älykäs. (Tai vanhemmat tosi rikkaita ja maikat moraalittomia, tai henkilö tosiaan itse joku myyttinen muistihirviö.) Ei tarvitse olla superälykäs, mutta tyhmä ei yksinkertaisesti voi olla.
Siis: Tyhmät nollasummapelit pois sieltä, missä niitä ei tarvita!
Myrsky: "Koulun tehtävä on painottaa haluamiaan asioita ja tehdä koulutuksen tavoitteet ja työllisyysnäkymät hakijoille selväksi esim. opinto-ohjaajille jaettavissa matskuissa - esim. taitoainenumeroita saa painottaa ja pääsykokeita järjestää -> millä perusteilla pääsykokeisiin pääsi ja niistä selvisi niin paljon tyttöjä, jos heillä ei ole resursseja alalle?"
Niinpä! Maalarityttöuutisoinnin perusteella olisi voinut kuvitella, että tytöt olisivat suunnilleen hyödyntäneet jotain aivan obskuuria porsaanreikää koulun säännöissä. Mutta hehän tekivät sen, minkä melkein kuka tahansa voi tehdä: menivät pääsykokeeseen. Kun heillä sitten oli kylliksi sitä, mitä pääsykokeessa mitattiin, he yksinkertaisesti pääsivät läpi.
Mutta mediaa seuratessa vähän tulee se vaikutelma, että rehdin kilpailun säännöt toki pätevät - paitsi tietysti jos väärä henkilö uhkaa voittaa kisan. :-/
MM: "Muisti on älykkyyden osa-alue. Sanoisinpa niin päin, että jos Liisa-Pekalla on hyvät arvosanat biologiasta, historiasta ja matematiikasta, hän lienee älykäs."
(Tämä menee nyt ehkä hieman ohi aiheen, mutta vastaanpa kumminkin)
No joo, kirjoitin ehkä hieman huolimattomasti. Halusin siis sanoa vain, 1) että kouluarvosanat mittaavat korkeintaan vain osaa älykkyyteen liittyvistä tekijöistä (esim. kykyä sisäistää informaatiota ja soveltaa sitä) ja 2) että niissäkin se on korkeintaan vain hyvä positiivinen indikaattori (Liisa-Pekka sai ysin, Bing, hän on älykäs), muttei kovin luotettava negatiivinen indikaattori (Marja-Kalle sai vitosen, muttei silti ole välttämättä tyhmä).
Siinä pysyn edelleen vakaasti, että motivaatio vaikuttaa koulussa "menestymiseen" paljon. Se on sitten ihan sama, mikä se motivaatio on, kunhan sitä on ja se saa käyttämään omia kykyjään: ei siis välttämättä tarvitse olla motivoitunut/kiinnostunut joka aineesta, vaan voi olla vaikka vain yleisesti motivoitunut käymään koulua, saamaan hyviä arvosanoja tms. Informaation sisäistäminen/soveltaminen kun ihmiseläimillä vaatii muutakin kuin sen, että "aivokoneiston tallennusmekanismit" toimivat: pitää olla myös jokin syy, joka pistää sen koneiston raksuttamaan.
Jos fiktiivinen esimerkki sallitaan, Sherlock Holmesilla oli kuulemma tätä kovasti paljon älykkäämpi veli, josta ei kuitenkaan tullut kuuluisaa salapoliisia, koska hän ei vaivautunut tekemään muuta kuin lukemaan lehtiä kotonaan. Jotain hehkulampun keksijää mukaellen: "nerouteen" (tai ihan vain hyviin kouluarvosanoihinkin) vaaditaan älykkyyden lisäksi, että sitä älykkyyttään vaivautuu käyttämään.
Yllensä tällaisissa keskuteluissa sivutetaan täysin mielestäni tärkein syy poikien ja tyttöjen koulumenestyksen eroon.
Tämä syy on mielestäni poikien hitaampi biologinen kehittyminen.
Esimerkiksi, jos otetaan henkisiltä kyvyiltään yhtälahjakkaat 25v mies ja nainen, niin on todennäköistä, että jos sama vertailu olisi tehty heidän olessa 15v tyttö olisi menestynyt paljon paremmin.
Ei ole sattumaa, että 16v tyttöä pidetään kympsempänä kuin samanikäistä poikaa.
Noh, onneksi tämmöiset hätäpaniikkiNEVIEMEIDÄNTYÖTJATARKOITUKSEN-uutiset tulevat häviämään viimeistään muutaman kymmenen vuoden sisään, kun havahdutaan siihen, että kappas... miehiä ei tarvitakaan edes lisääntymiseen.
Saapahan nähdä, mitä ongelmia sitten jää, kun käsittämättömän sukupuolirajoitukset lakkaavat olemasta sitä.
kääk: "Noh, onneksi tämmöiset hätäpaniikkiNEVIEMEIDÄNTYÖTJATARKOITUKSEN-uutiset tulevat häviämään viimeistään muutaman kymmenen vuoden sisään, kun havahdutaan siihen, että kappas... miehiä ei tarvitakaan edes lisääntymiseen.
Saapahan nähdä, mitä ongelmia sitten jää, kun käsittämättömän sukupuolirajoitukset lakkaavat olemasta sitä."
Voihan nenä, tämnä on kyllä harvinainen olkinukke. ("Kohta miehiä ei tarvita edes lisääntymiseen, niin!") Lisään sen laajaan olkinukkekokoelmaani. Se ei ole kokoelmani helmi, mutta kimaltelee kauniisti!
EE: "Siinä pysyn edelleen vakaasti, että motivaatio vaikuttaa koulussa "menestymiseen" paljon. Se on sitten ihan sama, mikä se motivaatio on, kunhan sitä on ja se saa käyttämään omia kykyjään: ei siis välttämättä tarvitse olla motivoitunut/kiinnostunut joka aineesta, vaan voi olla vaikka vain yleisesti motivoitunut käymään koulua, saamaan hyviä arvosanoja tms. Informaation sisäistäminen/soveltaminen kun ihmiseläimillä vaatii muutakin kuin sen, että "aivokoneiston tallennusmekanismit" toimivat: pitää olla myös jokin syy, joka pistää sen koneiston raksuttamaan. "
Tottakai, mutta tuohan on nollalause: motivaatio vaikuttaa ihan kaikkeen menestymiseen. Tottakai se siis vaikuttaa koulumenestykseenkin.
Motivaatio ei ole riittävä selitys. Jos ihminen on hyvin tyhmä, ei pelkkä motivaatio häntä kovin pitkälle vie. Ainakaan koulumenestyksen saralla.
Älykkäälle ihmiselle on sinänsä melko yhdentekevää, mitä hän koulussa oppii. Kouluopetus on myös sitä, että pentuja opetetaan oppimaan. Eivät metsien talitinttilajit sinänsä ole kovin tärkeitä, eikä niiden ole tarkoituskaan olla. Opetuksen sisältö on siis joiltain osin vähemmän tärkeä asia kuin se, että opilaat oppivat käyttämään älyään.
Ilman muuta on sääli, jos älynainen sitten myöhemmin elämässään haaskaa aikaansa joidenkin turhien nippeliseikkojen opettelemiseen, eikä käytä älyään uuden luomiseen. Siihen ainoa havaitsemani lääke on värin tunnustaminen: naisten on tunnustettava totuus omasta älykkyydestään.
(Naisten siksi, että kympin poikia ei lehdissa haukuta.)
EE: "Jos fiktiivinen esimerkki sallitaan, Sherlock Holmesilla oli kuulemma tätä kovasti paljon älykkäämpi veli, josta ei kuitenkaan tullut kuuluisaa salapoliisia, koska hän ei vaivautunut tekemään muuta kuin lukemaan lehtiä kotonaan. Jotain hehkulampun keksijää mukaellen: "nerouteen" (tai ihan vain hyviin kouluarvosanoihinkin) vaaditaan älykkyyden lisäksi, että sitä älykkyyttään vaivautuu käyttämään."
Ja - Sherlock siis mielestäsi menestyi vain "ahkeruutensa" ja "motivaationsa" ansiosta? ;-)
Tomi: "Yllensä tällaisissa keskuteluissa sivutetaan täysin mielestäni tärkein syy poikien ja tyttöjen koulumenestyksen eroon.
Tämä syy on mielestäni poikien hitaampi biologinen kehittyminen."
Voi olla, mutta minä sanoisin näin: Poikien vanha etuoikeus on purettu, ja siksi heistä tuntuu, kuin pohja olisi pettänyt heidän allaan. Aikaisemmin pelkkä poikana tai miehenä oleminen toi näkymättömän suojan.
Pojat ovat koulun suhteen kuin se lapsi, joka pyörällä ajamista opetellessaan on käyttänyt apupyöriä liian pitkään. Kun apupyörät otetaan pois, hän kaatuu.
Tytöillä ei apupyöriä koskaan ollutkaan. He ovat joutuneet opettelemaan pyörällä ajon ihan polvet verillä. Heistä on siis tullut taitavia pyöräilijöitä.
Nyt kun pojalta siis poistetaan apupyörät, ihmekös se, että tyttö näyttää "luonnostaan" pyöräilevän paljon vakaammin ja vakuuttavammin kuin poika?
MM: "Motivaatio ei ole riittävä selitys."
Kiteytänpä minäkin: molempia tarvitaan, sekä motivaatiota että älykkyyttä, kumpikin on välttämätön, muttei yksinään riittävä ehto menestykselle (älykkyys + motivaatio = Holmes, ainakin likimain). Luulen, että olemme oikeastaan samaa mieltä tästä, mutta painotamme vain eri asioita.
Ja siitäkin olen samaa mieltä, että kympin tyttöjen älykkyyttä saa ja pitää kehua, mutta eikö siinä samalla voi kehua heidän motivoitumistaan ja lujaa tahtoaan kehittää omia kykyjään? Tässä tuskin yhden kehuminen on toisesta pois.
"1) Kouluopetus on myös sitä, että pentuja opetetaan oppimaan.
2) Ilman muuta on sääli, jos älynainen sitten myöhemmin elämässään [...] [ei] käytä älyään uuden luomiseen."
Tästä muuten sanoisin, että jos halutaan varmistaa, että älykkäät naiset (ja miehetkin) todella käyttäisivät älyään uuden luomiseen, niin siihen kouluopetukseen voisi lisätä paljon muutakin kuin oppimaan oppimista: ongelmanratkaisua, omien ideoiden kehittelyä ja kokeilemista ja ylipäätään kaikkea, missä saa itse oivaltaa, ilman että opettaja heti kertoo, mistä on kyse (tämän ei toki tarvitse kouluaikana tapahtua millään kovin "tieteellisellä" tasolla: joku yksinkertainen luonnontieteellinen koe on esimerkiksi helposti järjestettävissä jo ala-asteella). Voipi tietysti olla, että tätä jo kouluissamme harrastetaan, omat kouluaikani ovat niin kaukana takanapäin...
15- vuotiaat tytöt ovat keskimäärin henkisesti kypsempiä kuin pojat, mutta silti samanlaisia lapsia, joilla on epärealistisia unelmia ja impulsiivisia tekoja, joista molemmista tytöille huomautellaan paljon ankarammin. Tytöiltä myös vaaditaan enemmän kaikilla elämänalueilla; ainakin toistaiseksi. Mitä tämä nuoruuden "tyhmyys" sitten liittyy koulunkäyntiin?
Ekaluokkalaisilla on selkeästi todistettavasti ns. koulukypsyys ja pojat kypsyvät usein hitaammin; ottaen tytöt kuitenkin kiinni. Yläasteella samanlainen ero on keskimäärin seiskaluokkalaisten kohdalla, mutta ysiluokkalaisina, jolloin tehdään ensimmäisiä "tulevaisuuden suunnitelmia", pojat ja tytöt ovat taas aika samalla viivalla.
Se, että pojat menestyvät koulussa tyttöjä huonommin, koska ovat henkisesti kypsymättömämpiä, on toisaalta totta, mutta toisaalta; kyllähän he menestyvät hyvin niillä elämänalueilla, jotka heitä kiinnostavat ja pystyvät oppimaan vaikka mitä; heillä ei siis ole älyllistä estettä! Miksi koulumenestys ei kiinnosta ja miksi sillä ei ole merkitystä?
Koulussa istuminen ja epäkiinnostavien asioiden opettelu on tylsää, mutta eipä se tytöistä sen hauskempaa ole; silti he haluavat kohtuullisen todistuksen. Olisiko syynä se, että tytöillä elämässä "menestyminen" huonon todistuksen kanssa on hankalampaa kuin pojille?
Nykyiset ja varsinkin tulevaisuuden työmarkkinat ovat kuitenkin muuttuneet eikä huonolla todistuksella enää pärjää niin hyvin, joten ehkäpä pojiltakin pitää alkaa vaatia enemmän?
Miten muuten on mahdollista, että pojat aiemmin (ennen 50- lukua) pärjäsivät koulussa niin hyvin? Olisiko syynä myös se, että heiltä vaadittiin enemmän? Vai onko suomalaisen koulun tasoa nostettu vasta sen jälkeen, kun tyttöjen koulunkäynnistä tuli normi ja heille alkoi tulla mahdolliseksi myös jatko-opinnot? Tuskin.
"Voihan nenä, tämnä on kyllä harvinainen olkinukke."
Tarkoitus ei todellakaan ollut olkinukkeilla, arvon Myyttis. Näiden uutisjuttujen ja hätänapin painallusten taustalla vain tuntuu olevan vain hillitön pelko siitä, että kohta miehiä enää tarvitakaan kun naiset osaavat kaiken sen minkä miehetkin eivätkä välttämättä tarvitsekaan ohjeita eivätkä apua! Eikö se olisikin järjettömän pelottava ajatus, jos havahtuisit yhtäkkiä siihen, että sinusta ei olisikaan yhteiskunnalle mitään varsinaista hyötyä saati käyttöä? Ainakin minulle se olisi.
Myrsky: "Miten muuten on mahdollista, että pojat aiemmin (ennen 50- lukua) pärjäsivät koulussa niin hyvin?"
Sen aikainen koulujärjestelmä olikin ihan erilainen. Oppivelvollisuus säädettiin Suomessa vasta 1921: sitä ennen kouluja oli etenkin maaseudulla harvassa ja niissä ei ollut mikään pakko käydä. Eikä suurin osa Suomen lapsista sitten käynyt (perheen elättämiseen osallistuminen oli tärkeämpää).
Oppivelvollisuuden säätämisen jälkeenkin kunnilla oli vielä tuonne vuoteen 1937 aikaa oikeasti rakentaa se koulu. Ja "surkeista oloista" tulevilla lapsilla oli edelleen oikeus jättää oppivelvollisuus väliin. Puhumattakaan sitten siitä, että silloin oppilaiden jako "viksuihin ja vähemmän viksuihin" tai valkokaulustyöntekijöihin ja duunareihin tehtiin jo 11-vuotiaana.
Myrsky:"Ekaluokkalaisilla on selkeästi todistettavasti ns. koulukypsyys ja pojat kypsyvät usein hitaammin; ottaen tytöt kuitenkin kiinni. Yläasteella samanlainen ero on keskimäärin seiskaluokkalaisten kohdalla, mutta ysiluokkalaisina, jolloin tehdään ensimmäisiä "tulevaisuuden suunnitelmia", pojat ja tytöt ovat taas aika samalla viivalla."
Ongelma on siinä, että pojat hitaasti kypsyessään, eivät monesti opi tärkeitä asioita alaluokilla, ja tämän korjaaminen myöhemmin on hankalampaa.
Iines:"(O)letko miettinyt sitä, että syy poikien huonompaan koulumenestykseen ei ole välttämättä koulussa, vaan koko poikien kasvatuksessa, ennen kaikkiea kotikasvatuksessa?"
Tientenkään en tätä varmasti sanoa kun ei ole kuin veljiä, mutta en usko syyn olevan yksin kasvatuksessa.
Tietenkin kasvatuksella on merkitystä, mutta on vaikea sanoa, mikä kasvatuksemn eroissa johtuu biologiasta ja mikä yhteiskunnasta.
Tomi, mitä asioita pojat eivät alaluokalla opi? Käsittääkseni pojat eivät aina ole koulukypsiä yhtä aikaisin kuin tytöt (useimmat kyllä ovat) ja nekin, jotka kypsyvät hitaammin, ottavat muuut kiinni. Minulla on sellainen mielikuva, että ne pojat joilta kotona vaaditaan kohtuullista todistusta ja joilla ei ole mitään diagnoosia, joka estäisi oppimista, oppivat ihan samat asiat kuin tytötkin.
Toki kärsivällisyyttä, hiljaa istumista, rauhoittumista ja toisille työrauhan antamista, toisten huomiomista jne. kaikki eivät opi ja kouluaika käytetään hulinointiin, mutta niin jotkut tytötkin tekevät; heille ei vain sanota "pojat on poikia" vaan heitä aletaan ohjata psykologille ym. koska heillä se on selkeää häiriökäyttäymistä ja häiritsee omaa ja muiden koulunkäyntiä.
"Tientenkään en tätä varmasti sanoa kun ei ole kuin veljiä, mutta en usko syyn olevan yksin kasvatuksessa".
En oikein ymmärrä tätä Tomin väitettä... ei SINUN vanhempasi kasvatustapojen tarvitse liittyä siihen miten lapsia keskimäärin kasvatetaan ja varsinkin, jos sinun vanhempasi ovat kasvattaneet vain poikia, et voi sanoa tästä aiheesta mitään uutta. Mistä tiedät miten he siskoa olisivat käytännössä kasvattaneet? Puheet ja käytäntö kun ovat eri asia. ;)
En ylipäätään ymmärrä miksi ihmiset aina käpertyvät yksilötasolle näissä perhe-, parisuhde-, ihmissuhdeasioissa ("minä en ikinä kasvattaisi lapsia stereotyyppisesti eikä minua ole kasvatettu niin, minä en löisi, raiskaisi, pettäisi jne. joten en usko, että noita asioita kovin yleisesti tapahtuukaan" jne).
Ei tämänkään aiheen tarkoitus ole olla mitään sukupuolten välistä sotaa vaan pohdintaa ja syiden etsintää miksi näin on ja miten asiat voisi hoitaa paremmin.
Myrsky:"Tomi, mitä asioita pojat eivät alaluokalla opi? Käsittääkseni pojat eivät aina ole koulukypsiä yhtä aikaisin kuin tytöt (useimmat kyllä ovat) ja nekin, jotka kypsyvät hitaammin, ottavat muuut kiinni. Minulla on sellainen mielikuva, että ne pojat joilta kotona vaaditaan kohtuullista todistusta ja joilla ei ole mitään diagnoosia, joka estäisi oppimista, oppivat ihan samat asiat kuin tytötkin."
Todella heikolla luku- ja kirjoitustaidolla voi päästäluokalta. Jos luku- ja kirjoitustaito jää vajaaksi, on oppiminen myöhemmin vaikeaa.
Esimerkiksi minä olin ala-asteela kehno-oppilas (6-7-tasoa), ylä-asteella olin jo luokkani parhaimmistoa (ainakin suurimassa osassa aineita), mutta lukio oli minulle lastenleikkiä (siis helppoa). Vastaava kehitys oli yleistä muillekin tuntemalleni pojalle.
Enkä osaa selittää sitä muuten kuin hitaalla kehittymisellä (motivaationi koulukohtaan ei ollut koskaan suurta).
kääk: "Tarkoitus ei todellakaan ollut olkinukkeilla, arvon Myyttis."
Okei, suo anteeksi. Refleksi. :-)
"Näiden uutisjuttujen ja hätänapin painallusten taustalla vain tuntuu olevan vain hillitön pelko siitä, että kohta miehiä enää tarvitakaan kun naiset osaavat kaiken sen minkä miehetkin eivätkä välttämättä tarvitsekaan ohjeita eivätkä apua! Eikö se olisikin järjettömän pelottava ajatus, jos havahtuisit yhtäkkiä siihen, että sinusta ei olisikaan yhteiskunnalle mitään varsinaista hyötyä saati käyttöä? Ainakin minulle se olisi."
Voit olla oikeassa. Olen kyllä huomannut, että ainakin jotkut miehet (ja naisetkin!) tuntuvat uskovat vähän sellaiseen - satuun tai visioon tai mitä sanaa nyt käyttäisin - että mies on se, joka tavallaan tekee kaikki perheyksikön työt ja ylipäänsä vastaa kaikesta. Siis mies on se perinteinen leivänhankkija - tässä ajattelutavassahan naisten tekemää työtä ei noteerata ollekaan.
(Se on itse asiassa sama satu kuin se joidenkin sunnuntai-evopsykailijoiden näkemys siitä, että "kivikaudella" mies toi mammuttia kotiluolaan, ja nainen vaan hengaili tyhjän panttina.)
Eihän se ajatusrakennelma ole realistinen. Mutta ehkä sellaiselle miehelle, joka todella uskoo tähän tarinaan (tai jonka mieleenkään ei ole koskaan tullut kyseenalaistaa sitä), on kova isku tajuta, että maailma onkin ihan toisenlainen.
kääk, vielä: Siis, minusta miehistä tietenkin on oikeasti yhteiskunnalle käyttöä ja hyötyä juuri siinä missä naisistakin. (Tuntuu hassulta edes kirjoittaa tällaista auki!)
Mutta luulen, että joillain miehillä on väärä kuva työnsä laadusta ja määrästä. He luulevat arvonsa tulevan jonkinlaisina perheen ja yhteiskunnan päällysmiehenä heilumisesta. Kun käy ilmi, että se rooli nimenomaan onkin hyödytön tai pahimmillaan tuhoisa, he kuvittelevat, ettei heillä sitten muka olisi mitään arvoa.
Myrsky: "En ylipäätään ymmärrä miksi ihmiset aina käpertyvät yksilötasolle näissä perhe-, parisuhde-, ihmissuhdeasioissa ("minä en ikinä kasvattaisi lapsia stereotyyppisesti eikä minua ole kasvatettu niin, minä en löisi, raiskaisi, pettäisi jne. joten en usko, että noita asioita kovin yleisesti tapahtuukaan" jne)."
Haa, tuo on mustakin rasittava ilmiö. Blogissani törmään siihen aika usein muodossa "No ehkä epäkohta X voi teoriassa olla olemassa! Mutta ei mun tuttavapiiristä kukaan hakkaa vaimoaan/syrji ketän työhönotossa/raiskaisi ikinä ketään. Joten koska mun kaverit eivät tee niin, ei se voi olla mitenkään yleinen ongelma!"
Tuollaisia kommentteja tulee eniten silloin, kun kirjoitan kotitöiden jakamisesta. Niiden kirjoittajat eivät esimerkiksi millään usko, että kukaan enää eläisi niin "50-lukulaisessa" maailmassa, että heteropariskunnan nainen hoitaisi leijonanosan taloustöistä.
EE: "Puhumattakaan sitten siitä, että silloin oppilaiden jako "viksuihin ja vähemmän viksuihin" tai valkokaulustyöntekijöihin ja duunareihin tehtiin jo 11-vuotiaana."
Tai jo kehdossa! "Tämä on tyttö. Piiaksi."
;-)
Myrsky: "Nykyiset ja varsinkin tulevaisuuden työmarkkinat ovat kuitenkin muuttuneet eikä huonolla todistuksella enää pärjää niin hyvin, joten ehkäpä pojiltakin pitää alkaa vaatia enemmän?"
ja
"Toki kärsivällisyyttä, hiljaa istumista, rauhoittumista ja toisille työrauhan antamista, toisten huomiomista jne. kaikki eivät opi ja kouluaika käytetään hulinointiin, mutta niin jotkut tytötkin tekevät; heille ei vain sanota "pojat on poikia" vaan heitä aletaan ohjata psykologille ym. koska heillä se on selkeää häiriökäyttäymistä ja häiritsee omaa ja muiden koulunkäyntiä."
Hyviä pointteja! Luulen minäkin, etä poikien opiskeluongelmien ydin on siinä, että heiltä ei vaadita tarpeeksi. (Tai pikemmin heiltä vaaditaan vääriä asioita: perinteinen miestenkeskinen machoisa miehenroolihan ei oikein salli koulumenestystä.)
Tuo "Pojat ovat poikia!" on karhunpalvelus kaikille.
[Sofia: Kiitos ideasta, pannaan mietintään! :-)]
Hidas kehitys ja motivaatio ovat kaksi eri asiaa. Se, että pojat pöästetään luokaltaan heikoilla taidoilla, on koulun ongelma ja sen, että oppilaalta ei vaadita tarvittavia taitoja. Onko tässä sitten eroja tyttöjen ja poikien välillä, en tiedä.
Sinun kommenttisi ei itse asiassa liity postauksen aiheeseen: ammattiopintojen aloittamiseen, joka tehdään ysin jälkeen, kun väität, että pojilla on ala-asteella ongelmia, mutta jotka ratkeavat ylästeella, jolloin jatkokoulutukseen pääseminen ei ole vaikeaa. Tämänhetkinen ongelma on siis se, että pojat, joita koulu ei kiinnosta, eivät pääse enää edes ammattikouluun, jonne aiemmin on päässyt hyvinkin huonoilla tiedoilla; eiköhän tämä asenne jo itsessään ole ongelmallista, vaikka toki kaikille peruskoulun päättäville pitäisi joku koulu tai työpaikka löytyä; nykyinen ongelma vain on se, että joitakin poikia ei kiinnosta koulu eikä huonostipalkatut työt (jos niitä edes on) ja jäävät mieluummin kotiin.
Mistä sinun mielestä tämä johtuu? Joku muu syy siis kuin se, että kaikki pojat eivät ole koulukypsiä 7- vuotiaina, sillä tämän väitteen sinä jo kumosit.
Minusta esim. vastikkeeton raha passivoi varsinkin nuoria, joiden pitäisi oppia, että kaikkea ei voi saada heti. Miksi itsensäelättäminen ei enää ole kaikille nuorille (miehille) itsestäänselvyys? Esim. varastoihin pääsee töihin usein ilman työkokemusta ja on vielä monia aloja, joissa naisia ei juurikaan ole.
Myrsky:"Hidas kehitys ja motivaatio ovat kaksi eri asiaa. Se, että pojat pöästetään luokaltaan heikoilla taidoilla, on koulun ongelma ja sen, että oppilaalta ei vaadita tarvittavia taitoja. Onko tässä sitten eroja tyttöjen ja poikien välillä, en tiedä."
Vielä kerran poikien hitaamman kehityksen takia pojan suoritukset peruskoulun lopussa, eivät vastaa hänen lopullista tasoaan (esim. yläasteella en ollut vielä kummoinen), ja tämä suosii tyttöjä.
Edellisestä viestistäni jäi tärkein pois, jos jää jälkeen heti alussa, voi motivaatio pudota. Sillä opettajat tai vahemmat voivat tehdä selväksi, että olet tyhmä (kuten itselleni eräs ala-asteen opettaja teki).
Toinen tärkeä seikka tyttöjen ja poikien välisessä erossa on ainejakauma.
Tytöt pärjäävät kielissä keskimäärin poikia paremmin (myös monet reaaliaineet perustuvat, koulutasolla, kielelliseen lahjakkuuteen).
Ja koulussa kieliaineita on huomattavasti enenmän kuin muita.
Tämä taas aiheuttaa vääristymän keskiarvoihin. Joten, jos jatko-opintoihin valitaan pelkästään keskiarvon perusteella, se suosii tyttöjä.
Lähetä kommentti