Naiset ja miehet tekevät tuoreen väitöstutkimuksen mukaan suunnilleen yhtä paljon työtä, jos molemmat puolisot ovat ansiotyössä. Naiset tekevät enemmän kotitöitä, miehet taas pidempää päivää palkkatyössään.
Tiedot käyvät ilmi Hannu Pääkkösen sosiaalipolitiikan alaan kuuluvasta väitöskirjatutkimuksesta.
(...)
Ilmeisesti tässä tutkimuksessa on laskettu myös kotityö "oikeaksi työksi". Hienoa! Taannoisessa toisessa tutkimuksessahan lähdettiin vähän toisista arvotuksista.
Ihan vain muistuksena: Hyvät rouvat, kehotan teitä siellä kotisopessanne tasaamaan kotityön ja rahatyön määrät suunnilleen tasan molempien (kaikkien?) puolisoiden kesken. Vaikka kotityö onkin välttämätöntä ja (lastenhoito varsinkin) elämän keskiössä olevaa työtä, rahatyö on kuitenkin se, mistä ihan konreettisesti tippuu fyffeä tilillesi. Jos et tee tarpeeksi "virallista työtä", saatat jäädä tyhjän päälle.
Ukollasi on sekä sama velvollisuus että oikeus kuurata lattiaa ja vaihtaa kakkavaippaa kuin sinullakin.
Samasta aiheesta:
4 kommenttia:
Tutkimuksesta kävi ilmi myös se, että aikaa on kaikkien mielestä aina liian vähän. Niin minustakin.
HS 28.5.10: Väitös: Miehet viihtyvät työmatkalla naisia paremmin
Hyvä kirjoitus!
Paitsi tämä vähän särähti korvaan: "Hyvät rouvat, kehotan teitä siellä kotisopessanne tasaamaan kotityön ja rahatyön määrät suunnilleen tasan molempien (kaikkien?) puolisoiden kesken."
1) Kaikissa olosuhteissa tämä ei ole mahdollista, jos pari- tai monisuhteen joku osapuoli ei vain saa työtä joko väliaikaisesti (esimerkiksi yleisten taloudellisten suhdanteiden takia) tai pysyvämmin (jos häntä esimerkiksi syrjitään etnisen taustansa, vaikeavammaisuutensa yms. takia).
2) Ja ehkä minusta muutenkin ihmisellä (oli sitten mitä sukupuolta tahansa) pitäisi olla halutessaan oikeus omistautua myös kodinhoitoon. Mahdollista "tyhjän päälle joutumista" voi yrittää ennaltaehkäistä muutenkin kuin tekemällä "oikeita töitä": kotiin jäävälle ihmiselle voisi perustaa vaikka oman säästötilin, jonne sitten sijoitetaan suhteen "varsinaisia töitä" tekevien palkasta säännöllisesti joku kohtuullinen rahasumma.
(Avioliittojen purkautumisessahan on muuten jo nykyään ainakin periaatteellinen mahdollisuus kohtuullisuuden nimissä joustaa, jos esimerkiksi toinen osapuoli on hoitanut pääsääntöisesti kotia ja lapsia ja joutuisi taloudellisesti heikkoon asemaan eron sattuessa: vaikka avioehto sanoisi muuta, kotia hoitanut osapuoli voi saada tästä työpanoksestaan omaisuudenjaossa kohtullisen korvauksen. Muihin suhdemuotoihin tämä ei tietenkään vielä päde...)
EE: Totta kyllä, onhan tuota ilman muuta sovellettava tilanteen mukaan.
Minusta tuo tasan jakaminen - suunnilleen tasan jakaminen - on silti hyvä ohjenuora. Voihan työpotteja muuttaa dynaamisesti, kun työtilanne muuttuu. Oikeudenmukaisuuskaan ei tarkoita välttämättä täsmällistä tasajakoa: sellainenkin ratkaisu voisi olla reilu, että pariskunnasta Pekka kyllä vastaa suurimmasta osasta perusarkitöitä (siivousta, kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa) vuoden ajan - mutta Matti tekee pari kertaa vuodessa mega-suursiivouksen, ja kesällä myös vastaa puolisoiden yhteisen kodin suuresta remontista. (Pekka toki auttelee, mutta Matilla on päävastuu ja selkeästi enemmän työtä.)
Tai jos toinen puoliso jää tilapäisesti työttömäksi, tehköön hän sitten vastaavasti suuremman potin kotitöistä. Jos hän aktiivisesti hakee töitä, sehän on raskasta puuhaa sekin - otetaan se siis huomioon laskuissa. Ja niin edelleen.
Jos tilanne on jostain syystä pysyvä - vamman, pitkäaikaistyöttömyyden, syrjinnän, oman halun takia pysyvä, sitä täytyy sitten vain neuvotella ja säätää kohtuullisin ja oikeudenmukaisin ratkaisu siihen tilanteeseen.
Tuo kotitöille omistautuvan puolison säästötili on minustakin hyvä ratkaisu! Ei kotitöissä sinänsä ole mitään ongelmaa, kunhan sen niitä mahdollisesti enemmän tekevänkin osapuolen talous on turvattu. Näkymättömäksi jäävä työ vain on vaarallista.
Lähetä kommentti