Hassu havainto arkipäivästä:
Ne ihmiset, jotka ovat ehdottomimmin sitä mieltä, että "naisten pitäisi olla naisia ja miesten miehiä" (so. ihmisten pitäisi pitäytyä ahtaissa sukupuolirooleissa), ovat usein myös sitä mieltä, että poliittisen korrektiuden vaatiminen kielenkäyttöön on hapatusta. Heistä esimerkiksi esimies on ihan neutraali sana.
Siis heidän mielestään naisten pitää olla naisia, mutta lakinaisten pitää olla miehiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
...ja puhenaisten, talonnaisten, luottamusnaisten, uskottujen naisten, vakinaisten - öh, ei, vakinaiset voivat sentään pitää nimensä. ;-)
"Yleismies" taas ei ole prosu.
Onneksi saukupuolittuneesta ammattinimikkeistä ollaan hiljalleen luopumassa.
Esim. nykyään käytetään tieteentekijä tiedemiehen sijaan ja juristia lakimiehen sijaan.
Mutta muutos vie aina aikaa. Vanhempi väestö käyttää niitä sanoja, joita ovat tottuneet käyttämään, vanhat termit häviävät käyttäjiensä kuolessa.
Kuten esim. sana neekeri on nuorison mukaan hyvin loukkaava, mutta eläkeläinen voi pitää sitä ihan neutraalina.
Katos keppanaa, ajattelin ihan tätä samaa asiaa tossa päivällä! Tosin oma ajatuksenjuoksu ei yltänyt tähän naiset naisia, myös miehiä-ajatteluun, vaan yleisesti mies-loppuisten ammattinimikkeiden epäreiluuteen. Esim. puhemies. Eikö vaikka "puhehenkilö" olisi validi sana? Tai vaikka puheenjohtaja? Entäs sitten palomies? No, palohenkilö epäilemättä kuulostaa hassulta, mutta miksi siinä muuten pitää olla sana "palo"? Palomiehethän tekevät muutakin kuin sammuttavat tulipaloja, he toimivat kaikenlaisissa pelastustehtävissä. Pelastaja, anyone?
Tai sitten noin, aina kun henkilön sukupuoli on tiedossa, käytetään joko loppua -mies tai -nainen. Mutta kun se ei aina ole välttämättä tiedossa, ja voidaanhan yleisesti puhua koko ammattikunnasta...
Tässäpä aivopähkinää! Mukavaa joka tapauksessa, että otit asian esille!
Eiei, kyllähän laki ja johtaminen on niin miehisiä asioita, että nainen joka niihin lähtee on jo naiseutensa menettänyt! ;)
Kaikki: Oh yes! Musta kaikkein pöhköimpia kielikukkasia tulee siitä, kun yritetään käyttää vanhaa "-mies" -päätteistä ammattinimikettä uusissa olosuhteissa. Sitten tulee näitä vatsaan sattuvia sanahirviöitä, tyyliin
- naispuhemies
- varusmiesnainen
Hmm, olisiko miespuolinen feministi sitten naisasiamies? Ja jos nainen kannattaisi miesfeministejä, olisiko se nainen sitten naisasiamiesnainen? :D
Tulipa mieleeni, että "-nais" -loppuisia ammattinimikkeitä ei taida juuri olla. Aika mielenkiintoista. Ehkä "naisten työt" eivät ole olleet "virallisia töitä", so. kodin ulkopuolella tehtäviä, joten niiden tekijälle ei ole annettu mitään omaa amattinimikettä.
Hmm:
- puistotäti (onko niitä vielä nykyisin?) ("Puistosetä" taitaisi olla lähinnä spurgu.)
- terveyssisar - mutta sitä ei ole käytetty enää moneen vuoteen
"Lentoemäntä" on sukupuolitettu, mutta mieslentoemännät eivät ole edes lentoisäntiä vaan stuertteja.
MM: "Tulipa mieleeni, että "-nais" -loppuisia ammattinimikkeitä ei taida juuri olla. "
Epävirallisempia nimityksiä toki löytyy, ja yllätys yllätys, millaisilta aloilta:
- kirjastotäti
- pankkineiti
- kaupan täti/kassaneiti
- tarhan täti/hoitotäti
Vähän virallisempia ovat:
- keskusneiti
- aulaemäntä
- pyykkärimuija/mummo (vanha nimike, myönnetään)
Ja sitten tietysti kannattaa muistaa, että vähän fiinimmässä asemassa olevan naisammattilaisen on aina voinut spesifioida tar-lopulla: näyttelijätär, opettajatar...
Jos ajattelee asioita sini-puna, mies-nais, aktiivinen-passiivinen -vastapareissa, niin nainenhan on tietysti passiivinen.
Mies on tekijämies, joten on aivan luonnollista että vaikkapa rakennusmies on rakentaja, mutta rakennusnainen on kuulostaa enemmän naisenmuotoiselta rakennukselta kuin tehtävänimikkeeltä.
Olin seuraavaksi jo vaatimassa kieltä jossa nainen-passiivinen ei olisi luonnollinen käsitepari, mutta eihän tuo ole kielen ongelma lainkaan.
Enpä tiedä. Lieneekö kyse sitten perityistä umpikalkkeutuneista käsityksistä maailman makuun tilasta?
Lähetä kommentti