4. elokuuta 2009

Ei femakoille hyi!

Feministingissä kerrottiin Lady Gagan haastattelussaan antamasta kommentista:

Lady Gaga: You see, if I was a guy, and I was sitting her with a cigarette in my hand, grabbing my crotch and talking about how I make music 'cause I love fast cars and fucking girls, you'd call me a rock star. But when I do it in my music and in my videos, because I'm a female, because I make pop music, you're judgmental, and you say that it is distracting. I'm just a rock star.


Haastattelija: Are you also a feminist?

Lady Gaga: I'm not a feminist - I, I hail men, I love men. I celebrate American male culture, and beer, and bars and muscle cars...



Lady Gagaa vastaan minulla ei ole mitään. Hän on tässä tekstissä vain kimmoke. Olen kyllästynyt siihen, että ihmiset pelkäävät sanaa feministi.

Sanon nyt niin, että kaikki kuulevat: Aikuisella, terveellä, normaaliälyisellä ihmisellä ei ole oikeutta eikä perusteita olla olematta feministi. Vieläkin selkeämmin:

Jos et ole feministi, olet laiska paska.


Perustelu: Jos olet tavallinen perusvauras(*) Suomen kansalainen, sinulla on mahdollisuus hankkia niin puolueetonta tietoa kuin tästä maailmasta ylipäänsä on saatavissa. Sinulla on jossain elämäsi vaiheessa sen verran vapaata aikaa, että tiedonhankinta onnistuu. Pääset joko yleiseen kirjastoon tai nettiin, ja voit siten perehtyä maailman historiaan ja yhteiskuntajärjestelmiin. Sinulla on kaikki tieto kättesi ulottuvilla. Voit vertailla eri lähteitä. Voit itsekin tehdä havaintoja maailmasta, sillä sinua ei todennäköisesti ole lapsuudestasi asti aivopesty tai nälkiinnytetty vähä-älyiseksi. Pystyt empatiallasi tavoittamaan muiden kärsimyksen. Jos olet normaaliälyinen tai älykkäämpi ja mielesi on terve, pystyt tekemään päätelmiä hankkimasi datan perusteella.

Jos teet kaiken tämän, et voi olla rupeamatta feministiksi. Monista feminismin kysymyksista voi toki olla erilaisia mielipiteitä, mutta perusfakta on tämä: Ei ole mitään perusteltua syytä, miksi miehillä pitäisi olla paremmat olot kuin naisilla.

Jos olet sitä mieltä, että naisetkin ovat ihmisiä, olet feministi.



Ymmärrän kyllä, että asiaan perehtymätöntä saattaa pelottaa. Feminismi on ladattu sana. Voi hyvin olla, että ensi kertaa feministeistä kuullessasi vierastit meitä. Oletit ehkä, että olemme miesvihaajia, sekopäitä, kyrvänsilpojia. Olit ehkä lukenut jonkun raaimman raivopään houruisimpia vaahtoamisia.

Tai ehkä olit vain lukenut liikaa iltapäivälehtiä. Keltainen lehdistö latistaa mielellään sukupuolten resurssiväännön vaikkapa laimean seksyksi kiistaksi vessanpöntönkannen asennosta.

("Siis kaikki miehet jättää aina kannen ylös, hihihii!" "No kaikki naispomot on juoruakkoja, ja ne laittaa ripsaria suu auki, höh höh höö!" Olisihan se kyllä siistiä, jos tämä olisi koko totuus sukupuolten välisestä yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta!)


Mutta tässä on tärkein pointti: Jos et tuon mahdollisesti karun alkukokemuksen jälkeen omaehtoisesti selvittänyt asioita tarkemmin, olet joko laiskuri tai pelkuri. Joko olit niin hyvillä päivillä, että sinusta tuntui siltä, että maailman asiathan ovat ihan hyvin tällaisenaan. Tai sitten olit pelokas, ettet uskaltanut tunnustaa todeksi sitä mitä omin silmin näit. Kumpikaan asenne ei ole sinulle järin mairitteleva.



Aikuisen ihmisen työ on ottaa selville, mitä suurten aatteiden taustalla todella on. Jos et ole feministi, et joko tunne historiaa tai maailmaa ympärilläsi. Jos vastustat feminismiä jonkun yksittäisen itseään feministiksi kutsuvan vääräsuun takia, se on yhtä rehellistä kuin jos vastustaisit demokratiaa siksi, että muinaisessa Kreikassahan "demokraatit hyväksyivät orjien pitämisen!"

Jos taas et parinkymmenen vuoden ikään mennessä ole huomannut maailmassa yhtään mitään vikaa - sinussa on jotain vikaa.






(*) Me olemme kaikki perusvauraita verrattuna monien kehitysmaiden asukkaisiin. Tämä pätee syrjäytyneisiinkin: kaikesta kärsimyksestään huolimatta he elävät silti maassa, jonka poliittiset olot ovat vakaat. Ilman muuta minusta syrjäytyneittenkin asemaa on kuitenkin parannettava.

40 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Teoriassa olisi ehkä mahdollista olla sekä täyspäinen ihminen että ei-feministi, jos uskoisi, että naiset ovat kyllä ihmisiä, mutta ratkaisevasti erilaisia ihmisiä kuin miehet. Siis siten, että naiset olisivat esimerkiksi tyytyväisiä hakattuina ja ilman valtaa.

Mutta älyn ja tunteen rehellisyys estävät tämän tien. Jokainen, joka todella kuuntelee muutamaakin naista ja havainnoi heidän elämäänsä, huomaa pian, että oikeuden ja turvan tarpeen suhteen naiset ja miehet eivät ole erilaisia.

Siis on mahdotonta olla loogisesti ei-feministi.

Eino kirjoitti...

Kirjoituksesi kuulosti erityisesti miehille suunnatulta, mutta mitäpä sanoisit niille naisille, jotka oikeasti uskovat, että heidän oman sukupuolensa edustajat jotenkin olemuksellisesti eroavat miehistä? Aina silloin tällöin tulee vastaan naisia, jotka tuntuvat (liiankin) hyvin sisäistäneen perinteiset sukupuolimallit: "minulle hellän ja tunteikkaan kotiäidin rooli sopii hyvin, siis sen pitäisi sopia kaikille oikeille naisille; minä kuuntelen aina ensin sydäntäni, siis kaikki naiset ovat tunteidensa ohjailtavia". Heille tuskin auttaa neuvo, että pitäisi kuunnella ja tarkkailla naisia: jos he nyt sattumalta toisenlaista elämää elävään naiseen törmäävät, he ovat usein kärkkäitä pitämään näitä "outoja yksilöitä" jotenkin luonnottomina, moraalittomina tai jopa epäonnisina. Tuntuu joskus ironiselta yrittää miehenä argumentoida näille naisille feminismin puolesta...

Ta-Miit kirjoitti...

Erittäin hyvä teksti! Tämmöisen lukeminen tekee aamusta hyvän.

Joka kerta kun kuulen naisen selittelevän ja kiemurtelevan, että en minä mikään feministi ole, niin täydennän lauseen ajatuksella, että kyseinen henkilö sanoo itse asiassa, että ei pidä naisia ihmisenä ja on ihan tyytyväinen siihen, että naisia alistetaan. Toisin sanoen ei ole erityisen tiedostava yksilö.

myytinmurtaja kirjoitti...

Eino: Eiköhän noihin naisiin päde alkuperäisen kirjoitukseni kohta "Tai sitten olit pelokas, ettet uskaltanut tunnustaa todeksi sitä mitä omin silmin näit."

Kyllähän nainenkin voi olla epäfeministi - siis oikeasti epäfeministi, ei vain tällainen "en ole feministi mutta kannatan naisten oikeuksia" -tyyppi. Se on itsetuhoista, tyhmää ja ajattelematonta. Mutta naisetkin voivat olla epäloogisia.

Minusta se asenne lähtee pelosta. Nuo "no naisen paikka on kotona" -naiset ovat niin kuin ne vanhemmat, jotka puolustavat lasten pahoinpitelemistä (="kurittamista") kommentilla "No kyllä minä vaan aikoinani selkäsaunoja sain, kunnolla sainkin, ja se teki minulle vaan hyvää!"

Heillä olisi edessään hirveä hetki, kun he tajuaisivat, että heidän mennyt kärsimyksensä olikin turhaa. Että terveellisen kasvatuksen sijasta heidän omat vanhempansa tekivät heille itsekkäästi pahaa. Se on liian paha totuus kestettäväksi. Siksi on psyykelle helpompi vaihtoehto yrittää ajaa muitakin samaan ikeeseen.


Ratkaisu: Ei kai tuohon siinä voi yksittäinen femakko muuta tehdä kuin yrittää viedä hevosen lähteelle. Se on sen oma valinta sitten, juoko se vai ei.

Mutta kun tapeeksi moni muu ihminen alkaa elää uudella tavalla, aikaisemmin vastahakoistenkin on helpompi muuttaa oma elämänsä. Näinhän on käynyt lasten pahoinpitelemisenkin suhteen: ainakin Suomessa on saavutettu tarpeeksi suuri kriittinen massa, jotta lasten pahoinpitelystä on tullut moraalisesti paheksuttavaa. Varmasti jokut siat yhä pieksävät lapsiaan, mutta ainakaan se ei ole enää normaalia eikä hyväksyttävää puuhaa.

myytinmurtaja kirjoitti...

Eino: Toinen vaihtoehto on ehkä se, että tuollainen muka "sydäntään kuunteleva" nainen ehkä tuntee olonsa uhatuksi:

Lissu haluaa hoitaa lapsiaan kotona, niin että vain mies käy rahatöissä. Mutta feministit sanovatkin, että naisella pitäisi olla oikeus olla kodin ulkopuolisessa rahatyössä siinä missä miehenkin. Nyt Lissu voi ehkä kokea, että hänen kimppuunsa hyökätään. Siis niin, että "feministien mielestä" Lissu itse olisi jotenkin huono ja väärässä halutessaan hoitaa yksin lastaan.

Tämän asenteen ymmärrän kyllä. Siinä on tosin enemmän kyse huonoista keskustelukäytännöistä kuin mistään muusta.


Ratkaisu voisi olla toisten mahdollisesti erilaisten halujen huomioonottaminen keskustelussa - tai ainakin sen korostaminen, että väkivaltaa jne. lukuunottamatta hyvin monenlaiset elämänjärjestämisen tavat ovat ihan valideita ja hyväksyttäviä.


Esimerkiksi: "Naisella on olla oikeus olla yhtä turvassa kuin miehen, niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Mutta totta kai eri perheissä asiat voidaan tehdä eri tavoilla, kunhan ratkaisu vain on reilu kaikkia osapuolia kohtaan.

Jää siis vaan kotiäidiksi, Lissu, jos haluat. Mutta muista huolehtia, että miehesi siirtää puolet rahoistaan sinun nimiisi! Muuten jäät eron tulle tyhjän päälle. Muista, että sinä teet yhtä lailla työtä kuin miehesikin lapsianne hoitaessasi."

turquoise kirjoitti...

Minusta feminismin vastustaja on yhtä järkevä kuin esimerkiksi rasismin tukija ja muutenkin samalla tasolla ja asialla. Kuka ihminen kulkee ympäriinsä selittämässä että rasismi on oikeasti ihan hyvä juttu ja kehtaa sanoa sen ääneen? Sen sijaan kyllä feminismiä voi haukkua ja häpeillä, tämä kai kertookin miten maailma on vieläkin melkeinpä säälittävän jumissa sukupuoliroolien kanssa. Mutta esimerkiksi uusnatseja haukutaan kyllä julkisesti, siinä missä sovnisti saa olla rauhassa (minua aina ihmettyttää sana 'feminazi', eiköhän se sovinismi ole se aate joka muistuttaa uusnatsismia kaikista eniten: yritetään väkisellä palauttaa maailma aikaan jossa syyttömällä vähemmistöllä ei ole oikeuksia ja nähdään piruja seinillä kun ei haluta luopua omasta väärin perustellusta vallasta. Ja kyllä, vähemmistöksi voi kutsua myös ns. poliittisia vähemmistöä, vaikka esimerkiksi naiset tai afrikkalaista alkuperää olevat amerikkalaiset olisivat käytännössä yhtä monilukuisia kuin valkoiset miehet) ja juhlittukin.

Minä en ole ikinä hävennyt sanoa olevani feministi, ja meni jonkun aikaa kun edes tajusin miksi jotkut häpeävät. Olin kai onnekas. Tunnen joitakin parikymppisiä naishenkilöitä, joiden mielestä on itsestäänselvyys, että miehet ovat naisia 'parempia' ja tähän liittyen naisia saa kohdella huonosti. Osa kai järkeilee noin, koska heidän on pakko jotenkin oikeuttaa miehiltä saamansa huono kohtelu. Osa taas pelkää, ettei enää saa miehiä, jos tunnustaa ajavansa omia oikeuksiaan tai ansaitsevansa yhtä hyvän elämän kun puolisonsa. Aika surullista ja kertoohan se tuokin sukupuolien naurettavasta epätasa-arvosta.

Mirka kirjoitti...

Asiaa! On tosi harmi, miten osa ihmisistä tuntuu pelkäävän sanaa feministi. Luulevat ilmeisesti feminismin tarkoittavan automaattisesti radikaalifeminismiä. Joskus on aika väsyttävää vääntää rautalangasta, että kyse on tasa-arvosta, ei miesten alistamisesta...

Auri kirjoitti...

Filosofinen kysymys: jos nainen pitää kiinni oikeudestaan alistua sukupuolensa perusteella, onko hän silloin hyperfeministi vai epäfeministi? :)

Kielipoliisin kommentti: olen sitä mieltä, että sanasta "feministi" merkityksessä "sukupuolisen tasa-arvon kannattaja" pitäisi luopua, sillä terminä se on yhtä viallinen kuin "postimies" merkityksessä "postinkantaja".

myytinmurtaja kirjoitti...

Auri: Hän olisi niin kuin homo, joka tahtoisi, että häntä syrjitään, koska hän on homo. Sellaista kohtelua ei voi oikeutetusti vaatia muilta. Leikkiä toki saa vaikka mitä, jos löytää vapaehtoisen leikkikumppanin.

Olen eri mieltä tuosta kielipoliisikannasta. Sanan käyttöarvoon vaikuttaa muukin kuin sen kirjaimellinen merkitys. Kun tasa-arvon kannattaja - varsinkin mies - nimeää itsensä nimenomaan feministiksi hän samalla tunnustaa nimenomaan naisten kärsimän sorron.

Sitten, kun maailma joskus tulevaisuudessa on parempi ja sukupuoltenkin oikeuksien kannalta oikeudenmukaisempi paikka, voidaan keksiä jokin muu sana. (Vaikka silloin tasa-arvo toivotatvasti onkin niin itsestäänselvä asia, ettei sille edes tarvittaisi mitään omaa sanaa. ;-)

feeniks kirjoitti...

Kyllä, kyllä, kyllä!

Olen samaa mieltä myös vastauksesta Aurille. Kyse ei ole absoluuttisesta lopputuloksesta (tasa-arvoa toki haemme), vaan siitä, mitä tahdomme sanoa tämänhetkisestä tilanteesta. Feministi-sanan vesittäminen "tasa-arvon kannattamiseksi" antaisi entistä enemmän tilaa kieltää ongelmat sieltä, missä ne todella ovat. Nytkin aivan liian usein järjestelmälliset ja toistuvat epäkohdat yritetään mitätöidä tuomalla esiin vastakkaisia yksittäistapauksia, kuten olemme huomanneet.

Anitta kirjoitti...

Mun mielestä naiset ovat ratkaisevalla tavalla erilaisia kuin miehet ja olen silti feministi. Toisaalta mun mielestä turkulaisetkin ovat ratkaisevalla tavalla erilaisia kuin oululaiset.

Erilaisuus on pop.

Mun mielestä on myös aina feminismiä pitää itsepäisesti kiinni oikeudestaan olla just sellainen kuin sattuu huvittamaan. Eli jos feministiä huvistaa alistua jossain asiassa jollekin miehelle niin se on sitten feministinen teko.

Eiköhän tässä "en ole feministi, vaikka kannatan tietysti tasa-arvoa" -jäpinässä ongelman ydin ole se, että feminismi ja feministi ovat yksinkertaisesti liian värittyneitä termejä - sanan merkitys on monille sen käyttäjille jotain ihan muuta kuin sanakirjamääritelmä. Ja niihän se kieli muuttuu.

Täytyy myöntää, että olen lukenut esimerkiksi feminismin äänenkantajasta Tulvasta jokusen niin tyhmän artikkelin, että on itsestäkin tuntunut, että eihän tässä kehtaa enää itseään feministiksi kutsua.

Sitten vaan jätin tilauksen uusimatta.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos et ole feministi, olet laiska paska."

Kiitos. Oli huojentavaa lukea asia kuten se on, ilman pehmentelyjä. vääntelyjä, selittelyjä ja kaikenlaisia disclaimereita, joilla yritetään muokata sanaa helpommin sulateltavaksi miehille "ja en mä oo feministi, koska mä en vihaa miehiä/koska kannatan tasa-arvoa" -naisille.

On tuskallista huomata, miten naiset kiemurtelevat kuullessaan sanan feministi. Työskentelen aikuisopetuksessa, ja viime vuonna yhdellä oppitunnilla naisten keskusteluryhmässä kaikki torjuivat kilvan feministileimaa. En voinut olla puuttumatta, yrittämättä selittää, mistä feminismissä on kyse. Kiemurtelin itse. Punastelin. Pelkäsin, että minua pidettäisiin hyökkäävänä tai alentuvana, naiset kun olivat minua parikymmentä vuotta vanhempia. Myöhemmin mietin, ettei olisi pitänyt puuttua keskusteluun ollenkaan ja samalla häpesin näitä ajatuksia - eikö edes umpifemakko uskalla seistä sanan takana?

Naisen pitäisi aina silitellä miehen päätä, auttaa ja hoitaa, ymmärtää ja tukea, eikä missään nimessä millään tavalla kolhia tämän herkkää egoa. Nainen ei koskaan saisi sanoa olevansa missän suhteessa epätasa-arvoisessa asemassa, koska miehelle tulee paha mieli ja syyllinen olo, ja se on sitten naisen syy. Ja jos naista onkin joskus syrjitty, samassa lauseessa pitäisi muistaa mainita kahdeksan kertaa, miten kamalasti miehet kärsivät.

Kävimme oppitunneilla läpi myös vanhoja espanjalaisia tekstejä, joissa todisteltiin miehen ylemmyyttä naiseen nähden. Toin ne tunnille lähinnä huumoripaloina, mutta jo se teki ryhmän miesten olon epämukavaksi ja aiheutti kommentteja siitä, miten miehetkin kovasti kärsivät.

Joo, ja toisen kerran joku naisoppilas nosti esille, miten ikävältä tuntuu espanjan käytäntö, jonka mukaan kaikkiin viitataan maskuliinissa, jos ryhmässä on yksikin mies. Totesin siihen varsin neutraalisti, että espanjan kielioppiperinne on valitettavan seksististä, mutta varsinkin julkisissa ympyröissä ja edistyksellisissä piireissä käytäntöjä ollaan hiljalleen muuttamassa.

Ja tämä sitten kirvoitti luokan miehissä kommenttia, miten miehiä syrjitään huoltajuusoikeudenkäynneissä ja armeijassa ja ihan varmasti myös työhönotossa. Liittyi asiaan siis siten, että kyllä ne miehetkin kovasti kärsivät, ihan varmasti enemmän kuin naiset, vaikka sitä ei espanjan kielioppikirjassa erikseen korosteta.

Nerea

P.S. Anitta, mäkin olen sitä mieltä, että miehet ovat erilaisia kuin naiset ja että turkulaiset ovat erilaisia kuin oululaiset. Eri ympäristö, eri kulttuuri, erilainen sosiaalistuminen. Erilaisuus on pop, mutta ei pelkästään eri sukupuolten välillä vaan myös niiden sisällä.

Kohtuuttaja kirjoitti...

Kirjoituksesi on minusta turhan itsetyytyväinen, sisäänpäinkääntynyt ja hurskasteleva - et ennen innokasta tuomiota tosissasi edes pyri ymmärtämään, mitä "ei-feministiseen" ajatteluun voisi kuulua ja miksi järkevä ja sivistynyt ihminen voisi tuota määritelmää kavahtaa.

Yksi perustavanlaatuinen syy on, ettei sinun naiviuteen saakka yksinkertaistettu määritelmäsi ole mitenkään yleisesti hyväksytty määritelmä. Itse asiassa feminismille ei ole olemassa tarkaa määritelmää ja sen kannattajiin lukeutuu niin järkeviä ja humaaneja ihmisiä kuin vastenmielisiä kiihottajiakin (Andrea Dworkin, Gudrun Schyman jne).

Ei ole lainkaan harvinaista kuulla tai lukea, että ihminen kannattaa tasa-arvoa, mutta vastustaa yksisilmäistä feminististä politiikkaa, jonka mukaan naisten ongelmien tulee olla etusijalla tai että vain naisilla on tasa-arvo-ongelmia maassa, jossa miehet mm. syrjäytyvät nuoresta saakka, jäävät työttömäksi, joutuvat rikosten (etenkin väkivallan) uhriksi sekä tekevät itsemurhia selvästi naisia enemmän.

myytinmurtaja kirjoitti...

Kohtuuttaja: Nyt pikapikaa lukemaan se alkuperäinen kirjoitukseni uudestaan. Siinä tehstissäni vastataan jokaiseen esittämääsi kohtaan.

Ethän halua olla laiska paska?

myytinmurtaja kirjoitti...

Anitta:

Tuossa sukupuolten välisessä erossa on kyse kahdesta eri asiasta: seksystä ja kivasta ja kaikin tavoin kannatettavasta biologisesta erosta (miesten parransänki, nami!) ja eron merkityksestä. Eron merkitys on se, jota feminismi tahtoo muuttaa.

Sukupuolten asemassa ei saa olla eroa poliittisessa turvassa, ei juridisissa oikeukissa, ei työstä palkaksi saadun rahan määrässä.

Mutta miehillä saa olla seksy parransänki.

Näin.

myytinmurtaja kirjoitti...

Nerea: Joo, ja toisen kerran joku naisoppilas nosti esille, miten ikävältä tuntuu espanjan käytäntö, jonka mukaan kaikkiin viitataan maskuliinissa, jos ryhmässä on yksikin mies.

Tuo onkin asia, joka minua on sangen suuresti vituttanut kieltenopiskelussa. Toisaalta mikä estää vittuilemasta espanjaksikin, ja suvereenisti puhumasta vaikka koko maailman ihmispopulaatiosta feminiinissä? Saavat hidalgotkin aivovoimistelua.

(No joo, syrjähdin näin keskustelusta.)

myytinmurtaja kirjoitti...

Nerea: Hyvä, jos tekstistäni oli iloa. :-)

Toin ne tunnille lähinnä huumoripaloina, mutta jo se teki ryhmän miesten olon epämukavaksi ja aiheutti kommentteja siitä, miten miehetkin kovasti kärsivät.

Tuossa juuri lienee tasa-arvokeskustelun ongelma: miesten kärsimyksiä pidetään yhtä suurina kuin naisten. Ei sillä, että miehiä mitenkään tietenkään pitäisi sortaa. Mutta jokainen maailmanhistoriaa vähänkin tunteva tietää, että naisten ja miesten sorrot ovat ja ovat monta tuhatta vuotta olleet täysin epäsymmetriset. Naisia on riistetty aivan eri kertaluokassa kuin miehiä.

Nykyistäkin tilannetta on tarkasteltava historiallista taustaa vasten. Joo, miehet voivat olla hakusessa, kun heidän olisi toteutettava kolmea ristiriitaista (pehmoisä, macho jne.) roolia samaan aikaan. Mutta herätkää, pällit: naisten on toteutettava kahtakymmentä ristiriitaista roolia samanaikaisesti - ja ne roolit (esim. "huora", "nalkuttava vaimo") vielä yleensä altistavat naisen fyysiselle väkivallalle.


Yksi yhteiskunnallisen etuoikeuden merkki on se, että saa kasvaa tietämättä alistetun ryhmän kärsimyksistä. Mies, joka väittää, että miehiä riistetään yhtä paljon kuin naisia, totisesti toteuttaa etuoikeutettua asemaansa.

Anonyymi kirjoitti...

Nerea: Joo, ja toisen kerran joku naisoppilas nosti esille, miten ikävältä tuntuu espanjan käytäntö, jonka mukaan kaikkiin viitataan maskuliinissa, jos ryhmässä on yksikin mies.

"MM: Tuo onkin asia, joka minua on sangen suuresti vituttanut kieltenopiskelussa. Toisaalta mikä estää vittuilemasta espanjaksikin, ja suvereenisti puhumasta vaikka koko maailman ihmispopulaatiosta feminiinissä? Saavat hidalgotkin aivovoimistelua."

Kaverini on töissä espanjalaisessa ammattiliitossa, jonka kokouksissa on tapana viitata ihmisiin ja ihmisjoukkoihin feminiinissä, pohjasanana la persona. Samoin epävirallisissa viesteissä käytetään usein merkkiä @: tod@s mis amig@s jne. Virallisissa puheissa nykyään, toki puhujan ideologisesta suuntauksesta riippuen, yleensä toistetaan ihmisiin viittaavat sanat, esim. "españoles y españolas".

Musta on aina epämiellyttävää, kun ravintolassa tullaan sanomaan "hola, chicos!" jos mukana on yksikin miespuolinen kaveri. Ihan kuin tarjoilija tervehtisi Suomessa "moi jätkät!".

Anteeksi OT, mutta seksismi kielessä on äärimmäisen mielenkiintoinen ilmiö. Suomi on osaamieni kielten joukossa jopa harvinaisen neutraali. Seksismiä löytää lähinnä sanonnoista ja ammattinimikkeistä.

Nerea

myytinmurtaja kirjoitti...

Nerea: Totta, se on mielenkiintoinen ilmiö!

Olen esimerkiksi jo pitkään miettinyt, millä lailla (minun näkökulmastani) hyvin sukupuolitettujen kielten rakenne vaikuttaa sitä äidinkielenään puhuvien ajatusmaailmaan. Mitä esimerkiksi saksankieliselle ihmiselle merkitsee se, että aurinko on "nainen" (die Sonne)? Onko asialla mitään merkitystä?

(En tosin itse valitettavasti tunne kieliä muutoin kuin lähinnä harrastuspohjalta, enkä siis osaa oikeasti vastata tuohon. Onko sinulla näkemystä asiasta?)

Auri kirjoitti...

Saksasta ja muista sukupuolittuneista kielistä: natiivipuhujista jokainen, jolta olen asiaa tivannut, on vakuuttanut että esineillä ei ole mitään sukupuolta sen kummemmin heidän kielessään kuin vaikkapa englannissa. Asiaa ei yksinkertaisesti ajattele normaalissa arkipuheessa. Tämän ymmärrän - enhän itsekään suomen natiivipuhujana ajattele esim. sanojen tie ja tietää yhteyttä (ennen kuin se minulle yliopistoaikoina väännettiin rautalangasta, heh).

Anonyymin kommenttiin 'muokata sanaa helpommin sulateltavaksi miehille "ja en mä oo feministi, koska mä en vihaa miehiä/koska kannatan tasa-arvoa" -naisille."' on pakko todeta, että en suinkaan yritä mielistellä miehiä "muokatessani" sanaa feminismi muotoon tasa-arvon puolustaja, vaan aivan ihan itseäni. (Miksi muuten kirjoittaja mahtaa kuvitella minun naisena toimivan nimenomaan miestä miellyttääkseni, jos satun sanomaan jotain, mikä häntä ei miellytä? :D ) Kysehän on loppujen lopuksi sanojen sisällöstä. Minulle feministi on vastaantaistelija, kun taas tasa-arvon kannattaja, edistäjä tms. on rakentava rooli. Tappeleminen on kivaa, ja jos kyse olisi aseistetusta mätöstä miehiä vastaan jossain barrikadeilla, niin olisin siellä varmaan etunenässä huitomassa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa kuitenkin pidän itselleni epäsopivana roolina sellaista, joka yrittää vetää koko ajan kotiinpäin. Heitäkin tarvitaan, heidänkin taistonsa on aivan oikeutettu (niin maskulinistien kuin feministienkin), sillä kukas kissan hännän nostaa jne. Taistelu kuitenkin vie paljon mehuja, joita voisi käyttää paremminkin vaikkapa yhteisen yhteiskunnan rakentamiseen. Jos tämä on se, mitä feminismi teille merkitsee, niin siitä vaan, mutta itse käytän mieluummin sitä toista nimitystä.

Anonyymi kirjoitti...

'natiivipuhujista jokainen, jolta olen asiaa tivannut, on vakuuttanut että esineillä ei ole mitään sukupuolta sen kummemmin heidän kielessään kuin vaikkapa englannissa'
Englannissakin löytyy vielä yksikön kolmannen persoonan persoonapronominit maskuliinille, feminiinille ja neutrille. Ihmiset pitävät normaalina ja neutraalina sitä, mihin ovat tottuneet, siis oman ja tuttujen vieraiden kielten käytäntöjä. Esim. seemiläisissä kielissä ei ole neutria, ja myös yksikön toisella persoonalla on suku: http://www.unilang.org/wiki/index.php/Arabic:_Personal_Pronouns

Anonyymi kirjoitti...

Myös turkki ja persia ovat suomen tavoin kieliä, joissa ei ole kieliopillista sukua. Ja kaikkihan me tiedämme, että Turkki ja Iran ovat edelläkävijämaita naisten emansipaation alalla...hehhehheh.

Anonyymi kirjoitti...

Auri: ei tässä sinusta ole puhuttu.
Puhuin itsestäni ja muista itseään umpifemakkoina pitävistä naisista, jotka yrittävät, epärehellisinä itselleen, pehmentää viestiään jotta eivät vain loukkaisi ketään.

Siitä, että sanoilla on kieliopilliset suvut, en minä mitään seksismiä löydä. Suomeksi samoin kääntyvä sana saattaa vielä olla yhdessä kielessä feminiini, toisessa maskuliini. Useissa kielissä sanat lukeutuvat erilaisiin luokkiin, ja joissain niitä kutsutaan suvuiksi. En osaa natiivipuhujan näkemyksestä mitään sanoa.

Maskuliinin esittäminen universaalina perussijana ja feminiinin esittäminen poikkeuksena on kuitenkin selkeästi seksismiä. Vanha, tuttu seksismin kaava. Suosittelen muuten kirjaa Dale Spencer: Man made language.

Nerea

Luigi kirjoitti...

"Joskus on aika väsyttävää vääntää rautalangasta, että kyse on tasa-arvosta, ei miesten alistamisesta..."

En ole kuullut yhdenkään feministin puhuvan pakollisesta asepalveluksesta/sivarista, miesten asemasta lasten huoltajuutta päätettäessä, perättömistä raiskaus syytöksista tai vaikkapa miesten kokemasta väkivallasta, miehiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta puhumattakaan. Jos jostain löytyy feministin kirjoituksia näistä tai muista samankaltaisista aiheista niin kertokaa toki.

Sen sijaan jatkuvasti saadaan kuulla puheita "miesten naisiin kohdistamasta laajamittaisesta väkivallasta", miesten hyvä-veli verkostoista, miesten raiskausvimmasta, pedofiilisyytöksistä ja muusta kivasta josta näköjään voi syyttää miehiä kollektiivisesti.

myytinmurtaja kirjoitti...

Luigi. Olet osa ongelmaa.

Käypä täällä, lue kaikki artikkelit ja palaa sitten takaisin.

Sitten voimme keskustella oikeasti.

Anonyymi kirjoitti...

Se on aina yhtä jännää että keskustella ei saa ellei ole ensin päntännyt feministien oikeaa ajattelua.

myytinmurtaja kirjoitti...

Ajattele se näin, Ano:

Menisitkö homojen oikeuksia puolustavaan blogiin nalkuttamaan, että homojen täytyisi perustella sinulle, miksi he taistelevat oikeuksiensa puolesta? Kun he kirjoittaisivat siitä, millaista kohtelua ovat saaneet osakseen, alkaisitko papattaa siitä, että on väärin, että heteroita saatetaan katsoa pahasti homobaarissa? Vaatisitko homoja tilille siitä, että he homokuntana hyvin harvoin ottavat kantaa heteroseksin epäkohtiin, kuten raiskauksiin?

Et tietenkään. Ajatushan on aivan älytön.

Anonyymi kirjoitti...

MM: En yhtään ihmettelisi, vaikka edellinen ano plus anon kaverit sitä tekisivätkin. On tietty katkeran valkoisen heteromiehen lajityyppi, joka mouruaa surkeuttaan netin joka kolossa.

Hesarin keskustelupalstan lukeminen on aina yhtä suuri hupi (vaikka toisaalta se myös kovasti masentaa). Siellä homofobiaa käsittelevässä ketjussa muutama kärsivä valkoinen heteromies valittaa heterofobiasta. Maahanmuuttajia käsittelevässä ketjussa valitetaan, miten kamalasti valkoinen heteromies kärsii rasismista. Niin, ja sukupuolten välistä tasa-arvoa käsittelevät ketjut, kyllähän ne jo tiedetään: suurin syrjitty on aina valkoinen heteromies.

Jos kyseessä on uutinen joukkoraiskauksesta, heti on paikalla lauma valkoisia heteromiehiä vannomassa, miten se lutka kuitenkin vain valehtelee ja syyttää viatonta kärsivää valkoista heteromiestä. Mitäköhän ko. miehistä kertoo, että he välittömästi samaistuvat raiskaajaan? Jos rikoksesta epäilty paljastuu maahanmuuttajaksi, kääntyy syyttävä sormi epäiltyyn (ja toki myös niihin suomalaislutkiin, jotka maahanmuuttajalle persettä keikuttivat).

Hyvä, ettet päästä noita tyyppejä elämöimään blogissasi. Ne eivät kerta kaikkiaan kestä sitä, että hetkeksi valokeila ei olekaan heissä ja valkoisen heteromiehen kohtaamissa suunnattomissa vääryyksissä. Jos joku uskaltaa mainita sanan "nainen", "homo" tai "maahanmuuttaja", vihaviestejä tulee tulvimalla.

Ja jotkut vielä ihan oikeasti uskovat, ettei täällä enää kärsitä naisvihasta/homofobiasta/rasismista. Pitäisi määrätä ihmisille pari tuntia pakollista internetinlukua.

Nerea

Anonyymi kirjoitti...

Minä uskon, että naisetkin ovat ihmisiä. Mielestäni ei myöskään ole mitään perusteltua syytä, miksi miehillä pitäisi olla paremmat olot kuin naisilla. Luulen, että valtaosa suomalaisista miehistä ajattelee näin. Muusta maailmasta en osaa sanoa.

En ole kuitenkaan feministi.

Minun näkökulmastani feminismi Suomessa on sellaisen kansanosan, jonka elinolot ovat vähintään yhtä hyvät kuin miehillä, asian ajamista. Feminismi Suomessa ei myöskään ole mikään "kapinaliike" syrjäytyneiden auttamiseksi, vaan vahvasti institutionalisoitunut, osaksi julkista hallintoa muodostunut aate. Siinä ei ole kyse tasa-arvosta muuta kuin korkeintaan ideologisesta vinkkelistä, ei käytännön näkökulmasta.

Minun nähdäkseni Myytinmurtajan kaltaiset feministit ovat (ainakin alitajuisesti) tehneet valinnan, jonka mukaan tasa-arvokysymykset hoidetaan taistelemalla vastapoolia, eli miehiä, vastaan. Yhteistyötä he eivät hae. Jos et ole samaa mieltä heidän kanssaan, olet heidän vihollisensa - rakenna siitä sitten parempaa yhteiskuntaa.

He eivät myöskään ymmärrä, että nykyisessä toimintaympäristössään he eivät ole automaattisesti aina uhreja.

Valitan, jos näkemykseni ei vastaa Myytinmurtajan tasovaatimuksia (eli on "tyhymä"), mutta olen kyllä perehtynyt feministiseen diskurssiin täällä ja muualla.

Eino kirjoitti...

Rehellisyyden nimissä, joskus feministitkin tekevät (ainakin miesten) feministiksi tunnustautumisen hankalaksi. Viittaan nyt Vihreiden naisten pääsihteerin Sirpa Hertellin lausuntoon, että "miehet eivät voi olla feministejä, sillä aate on sukupuolisidonnainen" (Vihreä lanka 14.8.09). Koeta siinä sitten olla vihertävä miesfeministi!

myytinmurtaja kirjoitti...

Nerea: Kiitos. :-)

Noita tusinasovinisteja pukkaa pilvin pimein jokaiseen maailman feministiblogiin. Karpoa lainatakseni: Jos vastaisin jokaisen sellaisen tyypin jokaiseen kommenttiin, siinähän tämä nuoruus kuluisi.

Ehkä se on heidän tarkoituksensakin; eräänlainen spämmäämisen muoto.

myytinmurtaja kirjoitti...

(Jaahas, heti kerta oman kieltoni päälle. Mutta tämä vitutti minua henkilökohtaisesti. Siksi tahdon tölväistä takaisin:)

Ano:

Tunnet siis alle sadan blogimerkintäni perusteella alitajuiset prosessini ja ymmärrykseni rajat.

Tässä sinulle erityinen linkki.

Lisäksi minua risoo joutua aina uudestaan kirjoittamaan samat asiat.


Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että feminismin kuuluukin olla suurten insituutioiden osa. Sitä se ei vain aina vielä ole.

myytinmurtaja kirjoitti...

Eino: Varmasti noin. Mutta kyllähän minäkin saan rasismia vastustaa, vaikka itse olenkin valkoihoinen. Saan myös sanoa olevani rasismin vastustaja. Ei siinä ole kellään mitään nokankoputtamista.

Ymmärrän (siis tajuan, en ole samaa mieltä) kyllä, mistä nuo Hertellin lausunnon tapaiset kommentit luultavasti kumpuavat: halusta saada naisille jotain omaa. Jotkut naisfeministit kokemukseni mukaan pelkäävät, että miesten täysipainoinen mukaantulo feministiliikkeeseen tarkoittaisi sitä, että miehet omisivat tämänkin aatteen.

(En tunne Hertelliä, joten en tietenkään oikeasti tahdo väittää mitään juuri hänen ajatusprosesseistaan.)

Anonyymi kirjoitti...

Eino: oma mieheni ei käytä mielellään itsestään sanaa feministi, vaikka vastustaakin seksismiä. Hän pitää enemmän sanasta pro-feministi.

Ajatuskulku kai menee niin, että olisi jokseenkin ylimielistä nousta ensimmäisenä barrikadeille heiluttamaan lippua naisten puolesta ja ottaa siitä itselleen kunniaa. Naisia tukevaa miestä kun helposti pidetään suurena sankarina ja hyväntekijänä (tämä näkyy helposti myös monissa feministiblogeissa, joissa miesfeministeille annetaan kohtuuton määrä huomiota), kun feministinainen taas on itsekäs.

Olisi jokseenkin ylimielistä minulta julistautua mustien tai homojen oikeuksien esitaistelijaksi. Voin vastustaa syrjintää, tukea, kuunnella jne., mutta antaa sorretun ryhmän puhua omalla suullaan, esiintyä omilla kasvoillaan.

Nerea

P.S. Hesarin sunnuntailiitteessä oli melkoisen paljastava juttu: Puolueiden aivot, kenellä puolueissa on aatteellista valtaa. 12/13 puolueiden ajattelijoista ovat miehiä. Jopa Vihreissä, joka on nais- ja feministienemmistöinen puolue, molemmat aatteelliset taustavaikuttajat olivat miehiä. Naisia pidetään usein massana, kanalaumana, ja esille nostetaan naisia tukevia miehiä. Näin tekevät myös feministit ja se sattuu.

Olen itse ollut jonkin verran mukana järjestötoiminnassa ja sama kuvio siellä näkyi. Naisia saatettiin jopa nostaa johtopaikoille, mutta vain miehiä kunnioitettiin ajattelijoina ja suunnannäyttäjinä. Vaikka samat asiat olisi juuri joku nainen sanonut.

Eino kirjoitti...

Nerea:

Itse taas koen feministi- ja profeministi-jaottelun melko keinotekoiseksi, etenkin kun jaottelu tapahtuu sukupuolen perusteella: jako voi jopa uusintaa tiukat sukupuoliroolit, joita vastaan kamppaileminen on yksi feminismin ajatuksista (vähän niin kuin jos aateliset demokraatit olisivat Ranskan vallankumouksen aikaan kutsuneet itseään prodemokraateiksi erottuakseen aidoista rahvaan demokraateista). Pahimmillaan liiallinen feminismistä irrottautuminen saattaisi johtaa jopa tiettyyn piittaamattomuuteen: profeministi saattaisi antaa sympatiansa feministien puolesta, muttei itse vaivautuisi tekemään mitään konkreettista naisten aseman parantamiseksi.

Enkä näe miehen feministiksi julistautumisessa mitään erityistä sankaruutta, sillä nähdäkseni feminismin tavoitteet ovat hyödyllisiä kummallekin sukupuolelle: avatessaan enemmän mahdollisuuksia naisille feminismi tulee samalla avanneeksi mahdollisuuksia myös miehille (esimerkiksi ahtaiden sukupuoliroolien rikkominen antaa myös miehelle enemmän valinnanvaraa elämässään; naisten palkkojen korottaminen tasa-arvoiseen asemaan mahdollistaa perinteisessä parisuhteessa miehen jäämisen koti-isäksi jne.). Yhtä lailla voin aivan hyvin 96-prosenttisena heterona osallistua Pride-kulkueeseen, koska koen homojen oikeuksien kasvattamisen antaneen myös heteroille mahdollisuuden ”livetä” traditionaalisista heterokaavoista; ja rasististen rakenteiden poistaminen yhteiskunnasta ja kulttuurista hyödyttää myös valkoisia, joille esimerkiksi seurustelu tai jopa parisuhde toisten kulttuurien edustajien kanssa ei olisi muutoin ollut mahdollista.

P.S. Hesarin juttu kertoo minun nähdäkseni lähinnä sen, ketkä tässä maassa eniten puolueissa hääräävät (juttuhan oli toteutettu kysymällä puolueen ihmisiltä, ketkä heidän omassa puolueessaan ovat ”ajattelijoita”): vanhemman ikäpolven edustajat, joiden mielestä politiikka on edelleen vanhojen ”viisaiden” miesten asia (naisten lisäksihän ajattelijoiden joukosta miltei puuttuivat myös alle keski-ikäiset ihmiset).

Anonyymi kirjoitti...

Eino: Minä en vastusta sitä, että miehet kutsuvat itseään feministeiksi. Sinun kommenttisi on oikein järkeenkäypä. Usein kuitenkin feministeiksi itseään kutsuvat miehet

a)tunkevat feministiblogeihin ja naisten keskusteluihin kertomaan, miten söpöjen mutta tyhmien pienten tyttöjen pitää feminismiä harjoittaa ja vaativat itselleen kaiken huomion

b)haluavat pildeä feministeiltä, koska eivät raiskaa ja hakkaa naisia. Kun pildenhankinta ei ymmärrettävistä syistä onnistu, he kääntävät kelkkansa ja valittavat ympäri nettiä miten naiset kuitenkin oikeasti vain haluavat mustia miehiä ja väkivaltaisia alfauroksia.

c) valittavat, miten kamalan syrjiviä ja vihamielisiä ovat ne radikaalifemakot, jotka eivät suostu ottamaan heitä varauksetta mukaan feministiklubiinsa.

Onhan niitäkin radikaalifeministejä, joiden mielestä minä en naissukupuolestani huolimatta ole oikea feministi, koska olen naimisissa miehen kanssa, harrastan seksuaalisesti epäilyttäviä asioita, ajelen säärikarvani ja meikkaan. Hetken se tuntuu ikävältä, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan päästä jokaiseen porukkaan. Ei ainakaan kertomaan heille, miksi heidän näkemyksensä "aidosta feminismistä" on väärä. Varsinkin kun heidän näkemyksissään on usein pelottavan paljon pointtia.

Vielä siitä Hesarin jutusta: muiden puolueiden osalta voisinkin yhtyä näkemykseesi, mutta Vihreissä enemmistö ei ole vanhoja miehiä vaan nuorehkoja naisia. Silti esiin on nostettu kaksi miestä, toinen heistä nuori.

Nerea

myytinmurtaja kirjoitti...

Feministing: Feminist vs. Humanist

Anonyymi kirjoitti...

Ja tää kans, vähän vanhempi jo. Varsinkin loppupuoli on täyttä asiaa:

http://www.thefword.org.uk/features/2003/09/feminists_are_sexist

Nerea

myytinmurtaja kirjoitti...

Feeniks: Työ yhteinen, tuhatkertainen

myytinmurtaja kirjoitti...

(Nerea, tuossa oli sama kommentti ja linkki tuplana, poistin toisen.)