Madonnaa ei voi olla kunnioittamatta – onhan hän ehkä maailman kuuluisin nainen. Madonna menestyy, Madonna uudistuu, Madonna on bisness-nero, Madonna on esiintyvän taiteen kuningatar.
(...)
Sillä oleellisinta Madonnan konsertissa oli läsnäolo. Madonnan mikistä huokui henkäilyjä ja huudahduksia, hän puhutti yleisöä varsin vaateliaasti, mutta tarjosi samalla varmuuden siitä, että tämä nainen ei häpeä – ei edes miltei sadantuhannen ihmisen edessä – vaatia juuri sitä, mitä haluaa. Piirre, jonka naiset huomattavan usein piilottavat, olivat artisteja tai eivät. Siitä Madonnaa on pakko ihailla, vaikka juuri sen vuoksi häntä ei haluaisikaan henkilökohtaisesti tuntea.
Madonnasta - tai rockin supertähdistä yleensä - olen samoilla linjoilla kuin Aaltopahvia tässä tai Raapimapölkky taannoisessa kirjoituksessaan.
Ihailen Madonnan häpeämättömyyttä. Millainen pokka hänellä onkaan! Supertähden osa se vasta onkin naisilta kielletty. Mutta Madonna on voimallaan ja tarmollaan ottanut sen roolin itselleen. Hän on rakentanut sen itselleen.
Itse olen herkkä häpeälle. Annan sen usein vaientaa minut. Minulla ja monilla muilla naisilla on hillitön kasvojen menettämisen pelko. Emme uskalla astua esille, tehdä aloitteita, järjestää tempauksia. Elämme pienintä mahdollista elämää, ettei häpeä saisi meitä. Ikään kuin arkiasemamme muka olisi niin hyvä, että meillä oikeasti olisi jotain menetettävää.
Madonna opettaa rohkeutta ja itseluottamusta. Hävetähän tietysti pitää, jos on tehnyt jotain oikeasti pahaa. Mutta jos ei ole, ei pidä hävetä. Turha häpeä on hyödytöntä. Niin yksinkertaista se on. Ehkä tätä voi pitää synninpäästönä.
Madonna on nimensä ansainnut.
12 kommenttia:
Myös Tiina Kaarela puhuu Madonnasta - ja PUNKISTA!
Yksi ystäväni sanoi, että jos saisi ottaa mitä vain pois vihamieheltään, hän ottaisi pelon. Häpeä voisi olla naisilla se parempi vielä.
Olen tätä useaan otteeseen siellä täällä kommentoinutkin, mutta pannaan nyt vielä...
Madonna ei edusta minulle vähimmässäkään määrin vahvaa naismallia. Vähissä vaatteissa kiemurtava show-persoona on vähissä vaatteissa kiemurtava show-persoona, vaikka kuinka olisi saanut herkkäuskoiset nielemään (nerokkaana mediatemppuna kenties?) että kyseessä olisi jokin mullistavan feministinen seksualisoivan katseen hallintaanotto.
Se, mitä hänen yksityiselämästään voi uutisoinnin perusteella päätellä, kielii myös hyvin huonosta itsetunnosta ja suoranaisesta ajattelukyvyn puutteesta (esim, huijariuskontoprofeetat, terveys/fitness/ulkonäköaddiktio ja vanhenemisen hysteerinen kieltäminen).
Jos heittäytymisestä ja häpeästä puhutaan, voisi Johanna Tukiainen olla paljon varteenotettavampi ikoni. Häneltä kun puuttuu varat, maine, ulkomuoto ja vähäinenkin lahjakkuus, mikä ei tunnu menoa lainkaan hidastavan.
Ja Maddesta vielä: toki arvostan häntä perinteisenä show-artistina ja pidän kyllä hänen vanhoista hiteistään kovasti. Ikoniksi tai idoliksi hän ei vaan minulle ole koskaan kelvannut. Se kun vaatisi minun maailmassani eritoten selkeää luovaa musiikillista lahjakkuutta, mitä hän ei toisten kirjoittamien hittien tulkitsijana ole koskaan osoittanut.
Pakko vielä lisätä edelliseen, että varmaan kyse on viime kädessä siitä, että en pidä juuri minään tätä hehkutettua seikkaa, että julkisuudessa oleskeleva ja todella etuoikeutetussa asemassa oleva nainen "tekee mitä haluaa". Minusta jokaisen naisen ja feministin velvollisuutena on tehdä juuri niin - toki hänelle suotujen mahdollisuuksien mukaan, jotka ovat tietenkin valitettavan erilaiset yksilöstä riippuen, mihin vääryyteen voidaankin sitten paneutua jossakin ihan muualla.
Madonnassa on kuitenkin kaikesta huolimatta iso läjä ristiriitaisuuksia, joiden vuoksi en häntä oikeastaan voi minään feministi-ikonina pitää, jos muutenkaan kovin lahjakkaana. Madonna voi olla rohkea, mutta rohkea miten? Kaiken pätemisen alla tuntuu kuitenkin olevan loputon hinku olla ikinuori. Madonna tekee kaikkensa piilottaakseen fyysisen ja henkisen ikänsä; rääkkää itsensä liikunnalla ja ruokavaliolla (jotka kumpikin ovat niin äärimmäisyyksiin vietyjä, ettei niitä enää voi puolustella pelkällä terveellisyydellä), jotta voisi olla kuin teinitähti. Madonna tuntuu kauan sitten menettäneen oman persoonansa, yrittäessään niin helkkarin kovaa pysyä ajan hermolla. Minusta se on ennen kaikkea halventavaa; miksi pitää hävetä ikäänsä, jatkuvasti takertua trendeihin ollakseen cool, miksi pitää pelata seksuaalisuudella ja sukupuolella ja revitellä sillä että minäpä uskallan. Onko naissupertähden ainoa valtti olla nainen?
Gnu Pope ja Ano:
Minusta Madonna on välikauden tähti. En tarkoita, etteikö hän olisi supertähti, vaan että hän on vasta tienraivaaja. Tulevaisuudessa toivottavasti saadaan sellaisiakin (eri alojen) naissupertähtiä, joiden ei tarvitse toteuttaa ja pilkata vain vanhaa tylsää äiti/huora-myyttiä (laajemmin: naisen lisääntymisroolia), vaan jotka saavat olla tähtiä muutenkin. (Vrt. elokuvissa naiset harvoin saavat esittääkseen pelkkiä ihmishahmoja, yleensä aina vain naishahmoja. Miehet taas saavat esittää myös pelkkiä ihmisiä.)
Tällä hetkellä naisella ei minun nähdäkseni ole kunnolla muita mahdollisuuksia supertähteyteen kuin juuri tuo katseen kohteena/katseen suuntaajana oleminen. Mutta kun Madonna murtaa ja on murtanut sitä myyttiä, tulevaisuudessa naisilla on ehkä enemmän liikkumatilaa.
Supertähtikultti on ilman muuta aika sairaalloinen kaiken kaikkiaan. Eräisiin muihin verrattuna Maddie on kyllä (mielen)terveyden perikuva.
Mitä tuohon ikään ja vanhenemisen kieltämiseen tulee, minusta sen toinen puoli on asialle vittuileminen.
Kuten joskus Ta-Miitin blogissa kommentoin, minusta Madonna on myös kieli poskessa paavillisempi kuin paavi itse: kun naisilta kerran vaaditaan järjettömiä ulkonäköstandardeita eikä miehiltä mitään, niin hemmetti - annetaan sitten koko rahan edestä! Hierotaan, hiotaan ja jumpataan itsestä sellainen taistelubarbi, joka pystyy toteuttamaan jopa naisen ulkonäkövaatimusten mahdottomimmat ristiriidat! Käytösvaatimuksista puhumattakaan.
Mutta sekin on totta, että hän noin tehdessään kumartaa Photoshopille. Madonna on kieltämättä ristiriitainen hahmo. Tuossa ikuisen nuoruuden tavoittelussaan hän vertautuu minusta kiinnostavasti juuri Michael Jacksoniin: Madonnahan on nainen, joka on raivannut tiensä supertähdeksi, mutta (myös) alistunut toteuttamaan naiselta vaadittavia huonoja asioita. Jackson oli mustaihoinen mies, joka raivati tiensä supertähteyteen - ja joka alistui valkaisemaan ihoaan!
Madonna aloitti uransa ihan tavallisena alaston- ja seksimallina - kuvat niistä ajoista taisivat tulla julkisuuteen joskus 90-luvun alussa. Mutta varmaan Myytinmurtajan mielestä sekin oli ihan siisti juttu, koska sitä tekemässä oli Madonna, josta ei voi pahaa sanaa sanoa.
Tästä Myytinmurtajan Madonna-vouhkaamisesta tulee ihan mieleen se kahdenkymmenen vuoden takainen täti, jonka mielestä Ilona "Cicciolina" Staller oli jotain muuta kuin tavallinen pornopimu, koska oli osannut markkinoida itseään epäsovinnaisilla tempauksilla (jotka saattoivat hyvinkin olla jonkun kyynisen miesmanagerisutenöörin keksimiä). Itse asiassa yksi syy, miksi aloin aikoinani epäillä feminismiä, oli juuri tämä feministien kykenemättömyys kritisoida tai nähdä mitään ideologisesti epäilyttävää Cicciolinan tai Madonnan kaltaisissa hahmoissa.
Madonna on toki pätevä bisnesnainen, joka on osannut hyödyntää ulkoisia avujaan siinä missä muita kiistattomia lahjojaan ja luoda itselleen elämän, joka tyydyttää kaikki hänen hedonistiset tarpeensa. Madonnan ura juuri todistaa omalta osaltaan, että naisen asema viihdeteollisuudessa on huimasti parantunut sitten Marilyn Monroen päivien, - Monroen, joka tunnetusti oli lahjakas näyttelijä mutta jolle tarjottiin vain blondirooleja.
Älä hurskastele, Panu. Milläs nainen muutoin pääsisi superjulkisuuteen kuin paljasta pintaa esittelemällä? (Nykyisin jo vähän paremmin, osaksi Madonnan ansiosta.) Systeemi on painotettu kohtuuttoman epäoikeudenmukaisesti eukkoja vastaan. Naisen on kusetettava edes päästäkseen pelaamaan.
Madonnan fanittamisessakin nainen on madonna tai huora! Jos hyväksyt Madonnan, olet sortajan puolella, koska Madonnahan on myynyt ulkonäköään. Jos vastustat Madonnaa, olet sortajan puolella, koska olet seksikielteinen nipo, joka ei ymmärrä naisen aseman realiteetteja.
Missään en ole sanonut, että hyväksyisin kaiken Madonnasta, Michael Jacksonista nyt puhumattakaan. Tai Mick Jaggerista, tai Lennonista...
Linkki: Madonna, nainen joka ottaa mitä haluaa (mutta onneksi sentään palauttaa ne myös).
Aivan, olen nähnyt virtahepojen ....
Eikö teidän tyhjissä päissänne liiku todella enempää kuin miehenne kuvittelevat. Meillähän on vahvoja naisia aivan omasta takaa, jotka ovat eri tasolla kuin miljoonillaan öykkäröivä Jeesuksen äidin kaima.Miettikääpä omaa muumimammaamme, joka uskaltaa puhua idän äijille asiaa ihmisen oikeuksista. Ja muumien äiti itse.
Minulla on monia sankareita. Ei siinä ole mitään pahaa.
Lähetä kommentti