Oikeistokansanedustaja Valérie Boyerin lakiehdotus on ollut Ranskassa yksi syksyn kohutuimmista, vaikka sitä tukee vasta 60 kansanedustajaa.
Boyer julkaisi syyskuun lopulla lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikkiin muokattuihin kuviin pitäisi liittää "varoitusteksti". Se kuuluisi seuraavasti: "Kuvassa näkyvän henkilön ulkonäköä on muutettu kuvankäsittelyllä."
"Lakiehdotus tähtää sekä kansanterveyteen että kuluttajansuojeluun", Boyer sanoi Ranskan parlamentissa antamassaan haastattelussa torstaina.
Boyerin motiivina on osoittaa erityisesti lehtiä lukeville tytöille, että kuvat ovat silkkaa silmänlumetta.
Ensi alkuun Boyerin ajatus kuulostaa minusta hupaisalta. Mutta sitten alan miettiä: Miksi ei? Pahan asian normalisointihan on nimenomaan se, joka meidät kuristaa. Kun tarpeeksi monessa lehdessä esitellään naama peruslukemilla jotain anatomista mahdottomuutta, toden totta se alkaa tuntua ihan luonnolliselta asialta. Käsitellyt kuvat runnovat naisten itsetuntoa niin kuin plastiikkakirurgi elävää kudosta. Varoitustarra olisi lukijoille näppärä reality check.
Onhan niitä vaikeampiakin myyttejä murrettu. Olen kuullut kerrottavan, että vielä 60-luvulla tupakoitiin ihan kaikkialla: kodeissa, urheiluseuroissa, virastoissa. Siihen aikaan joku nykyisenkaltaista röökirajoitusta kaavaileva olisi varmaan kohdannut vain hysteeristä hihitystä: eihän nyt sentään voi vaatia ihmisiä olemaan tupakoimatta työpaikoillaan, voi hyvänen aika!
Samoin kun pari vuotta sitten baareihin tuli tupakointikielto, muutamat röökaavat ystäväni olivat hyvin nyreissään: "Saatpa nähdä, Myytinmurtaja! Puoli vuotta ja se laki kumotaan, kun baareja alkaa kaatua. Mä ainakin jään mieluummin kotiin kalsarikänneillemään." Tarpeetonta varmaan sanoakaan, että yksikään toverini ei toteuttanut uhkaustaan. Ja nyt ravintoloissa voi tupakoimatonkin istua kiroilematta.
Tottumus on toinen luonto, mutta se käy kummin päin tahansa.
Samasta aiheesta:
MM: Silmäkarkkialtistus
13 kommenttia:
En tosin tiedä, miten nykyteinit kuvia lukevat. Ehkä he osaavatkin nähdä liiaksi muokatut kuvat ja jättää ne omaan arvoonsa. Vähän niin kuin he koko ikänsä netissä seikkailtuaan ehkä osaavat automaattisesti hyppiä huonojen mainosten ("Olet 1 000 000. kävijä tällä sivulla!!!") yli.
YLE: Tosia vai muokattuja kuvia?
Minusta ehdotuksessa ei ole mitään hupaisaa. Hieno ehdotus. Toivottavasti menee läpi koko Euroopassa, samoin kuin tupakkaaskien varoittelut.
Nerea
Mutta eikö tuo varoitusteksti sitten pitäisi lisätä kaikkiin aikakausilehdissä ja melkeinpä sanomalehdissäkin nykyisin julkaistaviin kuviin? Eihän käytännössä mitään kuvia nykyisin julkaista raakoina. Vai tarkoitetaanko tällä vain kuvia, joissa on photaroitu mallia hoikemmaksi, isompi/pienempi lanteisemmaksi tai isompi/pienempi tissiseksi? Toisaalta rajanveto tulee silloin vaikeaksi - paljonhan tehdään manipulaatioita, joissa esimerkiksi mallin jossain kuvassa onnistunut ilme liitetään toisessa kuvassa onnistuneeseen vartalon asentoon tai esimerkiksi mallin käden asentoa muutetaan, jos se oli jotenkin outo kuvassa jne. Näissäkin kuvissa siis muutetaan fyysisiä mittasuhteita, mutta ovatko nämäkin ns. ihmiskuvaa vääristäviä kuvia?
Mun mielestä tällaisen lain järkevä toteuttaminen on mahdotonta. Ts. sitten se teksti tosiaan pitäisi liittää kaikkiin kuviin ja mitä merkitystä sillä sitten enää olisi?
Oonko muuten ainoa ihminen, jonka tekee toisinaan mieli ostaa tupakkaa vain koska askissa lukee isoilla kirjaimilla "TUPAKKA TAPPAA!" Se taitaa vedota sisäiseen angstiteiniini. Enkä siis edes tupakoi - en tupakoinut edes angstiteininä.
Koen olevani ihan fiksu naisenalku. Muotilehtia selatessani tiedostan kylla, etta silmailen moneen kertaan muokattuja kuvia, jonka lisaksi tietysti ammattitaitoisella kuvakulman valinnalla, valon ja varjojen leikilla yms. saadaan aikaan jokseenkin epatodellisia "maisemia." Tastakin huolimatta kuvat vaikuttavat minuun alitajuisesti, ja esim. nykyaan jonkun langanlaihan ja siloisen mallin nakeminen ei aiheuta mitaan hyikamalaa-reaktiota. Painvastoin, tuntuu silta etta nk. normaalivartaloiset vaikuttavat epaluonnollisilta! Saatan toki olla vain tavallista herkempi moisille vaikutteille, mutta itse joudun toisinaan lehtien selailun jalkeen ihan tietoisesti kertomaan itselleni, etta moiset kuvat ovat fantasiaa. Tieda sitten, olisiko nailla varoitusteksteilla sen kummempaa vaikutusta alitajuntaan, mutta nuorille tytoille (miksei pojillekin) olisi hyva saada taottua kalloon, etta trendilehtien kuvat EIVAT vastaa todellisuutta. Kaksvitosena osaan vihdoin arvostaa kroppaani sellaisena kuin se on, ei kiinnosta selluliitit tai pienet tissit. Olisinpa aiemmin tajunnut, ei olisi vuosikausia tarvinut karsia.
Bianca
Pihlajatar: Mutta eikö tuo varoitusteksti sitten pitäisi lisätä kaikkiin aikakausilehdissä ja melkeinpä sanomalehdissäkin nykyisin julkaistaviin kuviin?
Olen samaa mieltä siitä, että varoitusteksti kaikkialla = varoitusteksti ei missään.
Ajattelen sen itse niin, että tuon muotikuvissa (kuten röökissäkin) varoitustekstin tarkoitus olisi nimenomaan rikkoa illuusio. Sellainen snap out of it!
Tehokkainta olisi läntätä se vaikka Cosmopolitanin tai Hustlerin kanteen (tai mahdolliseen keskiaukeamajulisteeseen), sisäsivuista ei sitten olisi niin väliksi. Silloin se olisi musta verrattavissa tohon tupakka tappaa -tarraan.
Mitä tohon angstiteineilyyn tulee, mulle tulee toi reaktio sellaisista kielloista, joiden koen olevan täysin perustelemattomia ja hyödyttömiä. Mutta kun tupakoijat vituttavat mua itseäni aika lailla, niin noista tupakan varoitustarroista vaan tykkään.
Bianca: Joo, mäkin olen huomannut ihan selkeän vaikutuksen, sekä naisten että miesten kuvia katsellessani. Se on tosiaan tiedostamatonta.
Muotilehtien tyypilliset pitkät ja hyvin hoikat naismallit tosin eivät hirveästi haittaa minua, en halua olla heidän näköisensä. Mutta ne kerrat, kun olen mennyt selailemaan vaikka miesten Playboyta! Sen lehden uhkeat silkkitissittäret ovat masentaneet minut täysin. Samoin Playgirlin tms. kulttuurijulkaisun lukemisen jälkeen tavallisen hyvännäköiset miehet ovat näyttänet minusta pliisuilta.
Hämmentävintä on, kun tajuaa katsovansa lehtikuvassa täysin_luonnottomia mittasuhteita esim. kasvojen ja raajojen välillä - miten kummassa on päästy tilanteeseen, jossa valokuvien tyypit muistuttavat sarjakuvahahmoja eikä kukaan edes hätkähdä?
Olen myös vähän pessimistinen varoitustekstien suhteen. Enemmän kaipaisin jonkinlaista vastarintaa media-alalta - esimerkiksi havainnollisia juttuja kuvanmuokkauksesta ennen-jälkeen-kuvituksella ja spesiaalinumeroita, joissa muokkausta ei olisi tehty (Hesarin mukaan Ranskan Ellen toukokuun numerossa oli muokkaamattomia kuvia meikittömistä naisista, kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta).
Jotkut imiset ne vaan on niin tyhmiä, että ei tajua realimaailman eroja kuviteltuun(esim.feministit);)
Helsingissäkin ihmiset kyttää salkkari tähtiä ja menee sitte kysymään et kuinka sä selvisit siitä räjähdyksestä??WTF???Tästä oli Annassa artikkeli.
Onko meidän oikeesti pakko kantaa vastuu ihmisistä, jotka on jo syntymässä niin pihalla, että ei tunnista kuvitellun ja oikean eroja.
Miksi miehet ei kärsi tästä ongelmasta? On totta ja hyvä asia että alipainoiset ja kuolemanrajamailla laahustavat mallit otetaan pois kuvista, mutta mikä on ongelman juuri.
Naiset ovat muoti bisneksen a ja o. He määrittävät toisensa ja kuka on kaunein sekä millä tavalla. Miehet eivät kilpaile ulkonäöllä.
Ano ystäväni, voisikohan ongelman ydin olla juuri siinä, että miesten ei tarvitse kilpailla ulkonäkökisoissa?
Ano, eiköhän kuvien muokkaaminen vaikuta miehiinkin - yhä enenevässä määrin. Miehiin kohdistettava ulkonäköpaineethan kasvavat kultturissamme koko ajan kovaa kyytiä. Niin muuten lisääntyvät myös nuorien poikien syömishäiriöt. Lisäksi syömishäiriöiden rinnalle on noussut uusi miehisempi pakko-oireilu; pakottava tarve kuntoilla jatkuvasti.
Itseäni ärsyttävät eniten sellaiset kosmetiikkamainokset, joissa väitetään jonkun meikin voivan luoda kasvoilleni tuloksen, joka mallinkin kasvoille on selkeästi luotu Photo shopin ihmeiden avulla. Esimerkiksi ripsivärimainoksissa mallien ripset käsitellään nykyisin kuvankäsittelyllä niin pitkiksi, ettei sellainen ole luonnollisesti mitenkään mahdollista. Kuinkahan tyhmänä minua ja muita naisia oikein pidetään? Ilmeisesti meidän todella kuvitellaan uskovan, että Salkkarien roolihahmotkin ovat oikeita henkilöitä. ;) Auttaisko ostoboikotti?
Minusta on toisaalta vähän nuoria aliarvioivaa ajatella, että he eivät ollenkaan tajuaisi, että kiiltokantisten lehtien keijukaiset on luotu kuvankäsittelyn ja Biancan mainitsemien valojen, kuvakulmien ja muiden kuvanrakennuskeinojen avulla. Toisaalta mitä nuorempi lehden lukija on, sitä vähemmän hän on nähnyt lehdissä "luonnollisia" naisia tai ihmisiä, joihin näkemäänsä voisi verrata. Itsekin hätkähdin selaillessani tässä joku aika sitten mökillä 80-lukuista naisten lehteä. Kaikki mallit vaikuttivat pullukoilta.
Nykyiset lehtikuvat muistuttavatkin yhä enemmän piirroksia tai maalauksia, jolla lehtiä kuvitettiin yleisesti aina 1970-luvulle asti. Katsokaapas huviksenne, miten kapeat ampiasvyötäröt esimerkiksi 1950-luvun naisten lehdissä useimmille muotikuvien piirrosnaisille on tehty. Ehkä nämä tyylitellen piirretyt muotikuvat oli kuitenkin helpompi ymmärtää illuusioiksi kuin nykyiset kaikessa anatomisessa uskomattomuudessaankin fotorealistiset muokatut valokuvat?
Luulen, että kuvien muokkaamisessa tulee jossain vaiheessa vastaan joku luonnollinen raja - kuten tästäkin keskustelusta voi päätellä jo nyt keinahdellaan uskottavuuden rajoilla. Markkinoinissa on kuitenkin säilytettävä se illuusio, että "sinäkin voit saavuttaa tämän". (Pornolehdistä en muuten tiedä - haluaako pornoyleisö edes uskoa, että kuvassa esiintyvät mallit voisivat olla todellisia?)
Kyllähän esimerkiksi Dove markkinoi jo nyt tuotteitaan monipuolisemmalla naiskuvalla - vaikka Dovenkin mainoskuvat ovat varmasti muokattuja, esimerkiksi dove-naisten ihot näyttävät todella kermaisilta. Eiköhän perässä tule vielä muita.
Ps. En muuten ole koskaan julkaissut esimerkiksi omassa blogissani kasvoistani yhtään lähikuvaa jota ei olisi jonkin verran muokattu - poistelen finnit, korjaan tarvittaessa värejä jne. Mielestäni esimerkiksi finnien poistaminen on lähinnä kuin jälkikäteen tehtyä meikkaamista. Lehtikuvista puhuttaessa tuollaista pientä "siivoamista" ei nykyisin enää edes kutsuta kuvamanipulaatioksi. Mutta mitä se sitten on? Ja mihin rajat pitäisi vetää? Tätä tarkoita sillä, että kuvamanipulaatioista varoittamaan pyrkivän lain toteuttaminen olisi todella vaikeaa. Se olisi loputonta rajanvetoa.
Kuvia on sitä paitsi manipuloitu erilaisilla tavoilla aina. Ennen muotikuvauksissa saatettiin hieroa kameran linssin edessä olevaan lasiin vaseliinia, jotta mallin iho näyttäisi siloisemmalta. Siitä sitten kehittyivät erilaiset suotimet, jotka vaikuttavat esimerkiksi siihen miltä iho näyttää yhdessä valojen kanssa todella paljon. Ennen photo shoppia malleja laihdutettiin erilaisilla kuvankäsittelykikoilla ja jopa kuvauksissa käytetyillä vääristävillä linsseillä.
Lähetä kommentti