Kaarina Hazardhan kirjoitti keskiviikkona kaunistelemattoman kolumnin äskettäin kuolleesta Tony Halmeesta. Kansa järkyttyi syvästi ja oksensi Hazardin ylle sellaisen viharyöpyn, että oksat pois. Esimerkiksi Facebookiin perustetussa ryhmässä ("Iltalehti boikottiin, jos Hazard ei saa kenkää") Hazardia sekä huoritellaan että kutsutaan lehmäksi. Häntä syytetään kuolleen pilkkaamisesta ja syrjittyjen polkemisesta.
Hulluinta koko hysteerisessä kohussa on se, että Hazardin kirjoitus Halmeesta oli nimenomaan myötäntuntoinen. Se oli sitä sekä Halmeelle että maamme vähäosaisille.
Kun Halme kuoli, hurskastelu saavutti ennennäkemättömät mitat. Eihän Halme ollut kenenkään mielestä ollut mikään pyhimys - eläessään. Heti hänen kuolemansa jälkeen asiat muuttuivat. Halmeesta alettiin puhua "katujen sankarina" ja suurten hyvien taistojen veteraanina. Ne monet, useasti uutisoidut huonotkin puolet - avoin rasistisuus, laittomien aseiden kanssa heiluminen - olivatkin vain osoitus "räväkkyydestä". Äkkiä tällä hienolla miehellä, vähäosaisten puolustajalla, oli tuhat ystävää.
Hazard ei kumartele kuvia, mutta ei myöskään sano mitään, mikä ei olisi totta. Ei Halme köyhien asemaa parantanut:
"Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut. Itse asiassa Halme teki kansanedustajana hallaa äänestäjilleen: kun tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui, kaikki voivat osoittaa häntä ja sanoa että kattokaa, on täällä niillä toisillakin edustus, ei vain meillä keskipullealla väestöllä, vaikka se oli silkka valhe. Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies."
Halme ehkä nousi aikoinaan eduskuntaan Itä-Helsingin messiaana. Mutta eihän pelkkä eduskuntaan pääsy riitä. Niin kauan kun Halme oli eduskunnassa, näennäisesti "panemassa asioita kuntoon", syrjäytyneitten asioille ei oikeasti tarvinnut tehdä mitään. Olihan jo muka tehty, katsokaa vaikka tätä miestä tässä, maskottiamme!
Entä ne Halmeen monet kohellukset, ajattelemattomat one-linerit, huumeuutisoinnit? Ei Hazard Halmetta lyö. Hän hyökkää nimenomaan vampyyri-iltapäivälehdistön kimppuun. Hän tietää kyllä, mistä suuri yleisö - me - halusi lukea: toisten kärsimyksestä ja onnettomuudesta.
"Ei Halme meitä silloin kiinnostanut, kun hän kärvisteli raitistumisen veret seisauttavassa tylsyydessä. Ei häntä kaivettu esiin esimerkiksi siitä, miten elämän pahastikin köykkimä voi kammeta itsensä toisten ihmisten raittiiseen yhteyteen. Kun Halme näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio mies hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän mullin ja elukan elämä onkaan päässyt menemään."
Se, että ihminen elää tai pyrkii elämään normaalia aikuisen arkea, on tuhat kertaa siistimpää ja rohkeampaa kuin aseiden ja pirin kanssa sekoilu. Tämä on se, mitä Hazard sanoi.
Tony Halme oli paskoista oloista kohonnut mies, joka sai tilaisuuden kääntää kurssinsa. Hän ei pystynyt siihen. Tony Halme olisi voinut olla esikuva, mutta sen sijaan hän pahimmillaan vaaransi ihmishenkiä.
Ei tämän sanominen ole ilkeilyä tai pilkkaa. Se on rehellisyyttä. Ei totuuden kaunistelussa ole mitään järkeä.
Hazard ei pilkkaa kuollutta. Hän kirjoittaa tuhlatusta elämästä, joka olisi voinut olla niin paljon muutakin; miehestä, joka mokaili ja mokaili pahasti. Ja teurassonnista, jota käytettiin viihdemateriaalina, ja jonka kuolemasta revitään nyt ne viimeisetkin provikat lehden omistajien taskuun.
Hazardin kolumnista noussut viha ei siis kerro mistään muusta kuin sisälukutaidon puutteesta.
Samasta aiheesta:
- Kansan Uutiset 14.1.10: Jami Järvinen: Seuraavaksi Kaarina Hazard haukkuu sotiemme veteraanit
- Jami Järvinen: Näin Suomi keskustelee
- Uuden Suomen blogit: Petri Sarvamaa: Halme, Hazard ja demokratia
- Lehti: Mieskolumnistit todistivat rinnakkaistodellisuuksien olemassaolon
[EDIT 14.1.10: Lisäsin linkkejä. -MM.]
30 kommenttia:
Tässä kohussa muuten näkee taas, millä kaikilla pahoilla sanoilla naista saa ihan vapaasti haukkua.
Ja jälleen kerran se pahin kuviteltavissa naiselle langetettava syytös näyttää olevan "Miesvihaaja!!!
Ja tietenkin myös, "Ruma!!!"
"Kohu kiinnosti - Netin keskustelupalstoilla on noussut kova kohu siitä, ettei ihmisistä osata enää puhua kunnioittavasti. Toista se oli veteraanien nuoruudessa. “ÖÖÖÖ LÄSKILÄSKILESPO ÖÖÖÖ TALIPALLO“, kritisoi FB-käyttäjä Pekka Nönnönnöö iltapäivälehdistön heikkoa nykytilaa."
Tämä siis Lehden sivuilta. :D
Nerea
Vaikka en juuri Halmetta ihmisenä arvostakkaan, niin silti kolumni ylitti hyvän maun rajat.
Suomessa ei ole normaalisti ollut tapana kirjoitta kuolleista negatiiviseen sävyyn (vaikka MM pitää kolumnia myötätuntoisena, minä en myötä tuntoa näe).
Itse asiassa minulle ihminen kuolessaan muuttuu jollain tavalla pyhäksi, minusta tuntuu jopa pahalta, että esim. Hitlerin persoonaa haukutaa (siis persoonaa ei tekoja).
Minä taas koen, että Tony Halme onnistui olemaan ja ehkä vähän toimimaankin eduskunnassa siten, että hän ei ollut pelkkä harmiton sivistymättömän alaluokan reliikki. Arvelisin, että pelkästään jo hänen läsnäolonsa oli eduskunnassa aika kiusallista. Hän ei kuulunut joukkoon, siihen keskiluokkaisuuden hegemoniaan. Hän oli aina kävelevä huutomerkki. Ehkä siksi hän ei tuntenut paikkaa omakseen. Voin kuvitella, että tunsi olevansa hyvin ulkopuolinen. Väärässä paikassa.
Hän tuskin löysi eduskunnasta montaa ystävää, jotka olisivat kannustaneet häntä työssään. Hänhän oli sitä paitsi kadehdittava ääniharava. En kyllä itse olisi häntä äänestänyt, mutta soin mielelläni sen ilon hänen kannattajilleen.
Mielestäni Halme oli omassa lokerossaan tarpeellinen eduskunnassa. Mutta hän ei koskaan vapautunut lapsuutensa kuormasta. Hän kantoi yhä mukanaan sitä raskasta taakkaa, joka oli peräisin lapsuudenkodista.
Ja sellaisia ihmisiä Suomessa riittää. Ehkä he eivät vain saa mistään oikeanlaista apua, jonka ei varmasti tarvitsisi olla mitään suuren suurta. Asioiden luonteen ymmärtäminenkin (kutsutaan myös älyksi ja empatiaksi) riittää siihen, että ihminen voi ravistella painolastia harteiltaan.
Ihmisten pitäisi enemmän välittää toisistaan ja auttaa aina, kun jokin ongelma on näkyvissä.
Minustakin Hazardin kolumni oli nimenomaan myötätuntoinen. Viharyöpyn alettua luin sen uudestaan ja se tuntui vielä myötätuntoisemmalta.
Mm. tällaisia älyttömiä tulkintoja löytyy:
Hazard on yksinomaan iloinen Halmeen kuolemasta.
Hazard kannustaa Matti Nykästä itsemurhaan.
Hazard pitää itähelsinkiläisiä luusereina.
Hazard haukkuu Halmetta mulliksi ja elukaksi.
Wtf? Jos Hazard haukkuu Halmetta kuohituksi sonniksi, niskamakkaraksi ja ties miksi, niin miksei Hazardia voisi haukkua alkoholisoituneeksi punkeroksi tms.? Onko tässä taas naisilla eri säännöt kuin miehillä?
Muuten samaa mieltä Hazardin blogista, mutta:
1) on aika turhaa arvostella roskalehtien kirjoittelua, jos kolumni tehdään Iltalehdelle, joka nyt ei mitään laatujournalismia ole
2) mielestäni on vähän moraalisesti arveluttavaa käyttää pari päivää sitten kuollutta henkilöä tällä tavalla "houkutuslintuna" kolumnissaan. Vaikka kolumnin pointtina ei ole "kuohitun mahtisonnin" pilkkaaminen, saa kolumnista kuitenkin erittäin helposti sellasein kuvan. Vielä kun Halme ei kovin kauaa ole ehtinyt olla kuolleena, on varmaa, että monilla on tunteet pinnassa, ja näitä Hazardin eroamisia vaativia kommentteja esiintyy runsaasti. Todennäköisesti Hazard tämän tiesi, joten vähän haiskahtaa huomiohuoraamiselta Hazardin suunnalta kyseisen kaltaisen kolumin kirjoittaminen.
Mitä tarkoitusta ajaa Halmeen nimittely "mulliksi" ja "elukaksi"? Median luoman kuvan kritisoinnista ei ole kyse, koska nuo - ja muut ulkonäöllä ja vammautumisella hekumoivat pilkkanimitykset - ovat ihan Hazardin omia kehitelmiä.
Sairaiden ja juuri kuolleiden pilkkaaminen osoittaa huonoa arvostelukykyä ja julmuutta, teki sen millä postmodernistisella verukkeella hyvänsä. Hazardin keksimiä pilkkanimiä on sitä paitsi hyvin vaikea pitää hyväntahtoisena parodiana, kun tietää hänen oikeasti edustavan täysin vastakkaista maailmankatsomusta kuin vainaja. Tekstistä paistaakin vilpitön inho kaikkea sitä kohtaan, mitä Halme edusti. Se, että Hazard inhoaa myös juorumediaa ja sankaritarinoita janoavaa yleisöä, ei muuta asiaa miksikään.
Se, että kuolleesta ei saisi puhua realistisesti tai ivallisesti on ihan yhtä tekopyhää kuin se, että pitäisi käydä sukulaisten haudoilla, vain siksi, että niin kuuluu tehdä.
Täytyy kuitenkin sanoa, että tietyllä tapaa symppaan Halmetta. Halme oli varmasti ikuinen ulkopuolinen ja ei päässyt eroon ulkopuolisen roolista, vaikka olikin avannut itselleen kaikki mahdollisuudet tehdä niin.
Näen halmeen mieskulttuurin uhrina: ulkopuolisena, jonka metamorfoosin yrittäminen pojasta mieheksi meni niin paljon yli, että se lopulta vei jopa hengen.
Noita Halmeen kaltaisia mieheksi kaikin keinoin pyristeleviä poikia on muuten punttisalit täynnä.
Kolumni on Suomen oloihin yllättävän kovasanainen ja siksi kieltämättä hätkähdyttää. En kuitenkaan osaa lukea koluminista muuta kuin myötätuntoa ja sääliä onnetonta ihmistä kohtaan, pilkkaa ja kritiikkiä toisen epäonnistumisia karnevalisoivaa lehdistöä ja kohutapahtumia janoavaa yleisöä kohtaan.
Älyttömimpiä kommentteja, mitä olen lukenut, on väite siitä miten Hazard pitää itähelsinkiläisiä luusereina. Hazardhan puolustaa itähelsinkiläisiä "jotka on leimattu luusereiksi, joiden ääntä ei ole kuultu eikä kuulla"!
Ovatko ihmiset täysin typeriä, onko tulkinta tahallista väärinymmärrystä vai onko suurin loukkaus kuitenkin se, ettei näe Halmetta sankarina, vaan säälittävänä, elämänsä lopussa tuhoon luisuneena ihmisenä? Koska kai Halmetta pitää kaikkien näiden valavuorien kirjoissa pitää sankarina, se kun uskalsi haukkua mustia ja kutsua presidenttiämmääkin lesboksi.
(Äh. Olisi pitänyt lukea Myyttiksen postaus vielä uudelleen, ennen kuin alkoi viestiä kirjoittaa. Siinähän tämä kaikki oli jo sanottu.)
Nerea
"Hazardin keksimiä pilkkanimiä on sitä paitsi hyvin vaikea pitää hyväntahtoisena parodiana, kun tietää hänen oikeasti edustavan täysin vastakkaista maailmankatsomusta kuin vainaja."
Minusta Hazardin kirjoituksessa on monta eri tasoa, jotka tuovat esille myös Hazardin omia, ristiriitaisiakin tunteita.
Minä ainakin koin sekä myötätuntoa että halveksuntaa Halmetta kohtaan.
Hazardin kolumnissa voi nähdä samanaikaisesti kritiikkiä Halmetta kohtaan, kritiikkiä Hazardin omaa (mahdollista) halveksuntaa kohtaan, kritiikkiä mediaa ja roskalehdistöä kohtaan, kritiikkiä Halmeen äänestäjiä halveksuvaa poliittista eliittiä kohtaan ja kritiikkiä Halmeen äänestäjiä kohtaan.
Saattaa kuitenkin olla parasta, että lopetamme tulkinnat tähän ja jäämme odottamaan Hazardin omaa puheenvuoroa.
Vestigia: "Mitä tarkoitusta ajaa Halmeen nimittely "mulliksi" ja "elukaksi"? Median luoman kuvan kritisoinnista ei ole kyse, koska nuo - ja muut ulkonäöllä ja vammautumisella hekumoivat pilkkanimitykset - ovat ihan Hazardin omia kehitelmiä.
Tämä on kirjoitustekninen juttu: Hazardin teksti on ironinen. Sitä ei siis tule lukea kirjaimellisena kuvauksena Hazardin mielipiteistä.
Esimerkiksi lauseessa
Hazard: "Kun Halme näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio mies hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän mullin ja elukan elämä onkaan päässyt menemään"
ei Hazard itse suinkaan ole sitä mieltä, että Halme olisi "elukka". Hazardin mukaan me - suuri yleisö - pidimme Halmea "elukkana".
Näin.
(Hazard voi tietenkin omassa yksityisessä mielessään olla Halmeen elukkuudesta samaa mieltä tai eri mieltä. Emme voi tietää sitä, sillä se ei käy ilmi Hazardin tekstistä.)
http://ojala.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/14/feministin-kosto-on-armoton/
Törmäsin kyseiseen blogiin selailtuani aikani naamakirjan erinäisiä kostonhimoisia ryhmiä Hazardia vastaan.
Itse ajattelin lähinnä kirjoittaa kirjeen opetusministeriölle ja kehottaa heitä ystävällisesti lisäämään medialukutaidon oppitunteja kouluissa - mieluiten heti ala-asteelta lähtien. Jeesus, että ihmiset osaavat olla typeriä.
Bianca
Kaisa: "Arvelisin, että pelkästään jo hänen läsnäolonsa oli eduskunnassa aika kiusallista. Hän ei kuulunut joukkoon, siihen keskiluokkaisuuden hegemoniaan. Hän oli aina kävelevä huutomerkki. Ehkä siksi hän ei tuntenut paikkaa omakseen. Voin kuvitella, että tunsi olevansa hyvin ulkopuolinen. Väärässä paikassa."
ja
"Mielestäni Halme oli omassa lokerossaan tarpeellinen eduskunnassa. Mutta hän ei koskaan vapautunut lapsuutensa kuormasta."
Taidanpa olla samaa mieltä kanssasi tästä.
Toisaalta kyllä Halme mokaili itsekin, erittäin aktiivisesti. Hän oli eräänlainen valtakunnanuros, jolta siedettiin sellaista sanojen pyörtämistä ja temppuilua, jota ei keneltäkään muulta olisi siedetty.
Halmeella oli aina tietty epäloogisuuden sädekehä suojanaan: hän saattoi suunnilleen samassa lauseessa tuomita huumeidenkäyttäjät ja myöntää itse vetäneensä kamaa. Hän saattoi esiintyä köyhien ja syrjäytyneiden puolustajana ja silti käyttää kokaiinia.
Muta sitä ei laskettu, koska Halme oli Halme.
Ano: "Wtf? Jos Hazard haukkuu Halmetta kuohituksi sonniksi, niskamakkaraksi ja ties miksi, niin miksei Hazardia voisi haukkua alkoholisoituneeksi punkeroksi tms.? Onko tässä taas naisilla eri säännöt kuin miehillä?"
Älä nyt tyhmätempoile. Eihän Hazard hauku Halmetta.
MM Anolle: Älä nyt tyhmätempoile. Eihän Hazard hauku Halmetta.
Ja vaikka olisikin haukkunut, niin "mullikka" nyt ei ole haukkumasana eikä mikään, kun sitä vertaa Hazardille hiljattain myönnettyihin "läskiHUORAlesboHUORAHUOHUORA-nyrkilätapettavaHUORARÄÄH!" -titteleihin.
Pojat kansan urhokkaan, saatana!
Toinen Ano: "Mm. tällaisia älyttömiä tulkintoja löytyy:
Hazard on yksinomaan iloinen Halmeen kuolemasta.
Hazard kannustaa Matti Nykästä itsemurhaan.
Hazard pitää itähelsinkiläisiä luusereina.
Hazard haukkuu Halmetta mulliksi ja elukaksi.
Niinpä! En tiedä, onko Suomen kansan medialukutaito muka oikeasti noin heikko. Toivottavasti ei. Ehkä kyse on enemmänkin siitä, että voimakkaan tunnetilan vallassa ei nyt vaan jakseta ajatella asioita loppuun asti.
Tuli mieleen sekin, että viimeaikaisen miesväkivaltakeskustun uuvuttamille miehille Hazard on nyt oiva syntipukki (nainen, feministi, ei-konventionaalisella tavalla kaunis (*)) ja joutuu siten tunnekuohun ukkosenjohdattimeksi.
Ehkä on helpottavaa, kun kerrankin on joku muu, jota syyttää.
(*) Ajatusleikkina voi miettiä sitä huorittelun ja vähättelyn määrää, jos Hazard näyttäisi tyypilliseltä missiltä! Veikkaan, että se olisi kahta kauheampi.
SK: 1) on aika turhaa arvostella roskalehtien kirjoittelua, jos kolumni tehdään Iltalehdelle, joka nyt ei mitään laatujournalismia ole
2) mielestäni on vähän moraalisesti arveluttavaa käyttää pari päivää sitten kuollutta henkilöä tällä tavalla "houkutuslintuna" kolumnissaan. Vaikka kolumnin pointtina ei ole "kuohitun mahtisonnin" pilkkaaminen, saa kolumnista kuitenkin erittäin helposti sellasein kuvan.
Olet kyllä oikeassa tässä.
Bianca: "Törmäsin kyseiseen blogiin selailtuani aikani naamakirjan erinäisiä kostonhimoisia ryhmiä Hazardia vastaan."
Jeesus Kristus.
Mielessäni herää kyllä sekin kyyninen ajatus, että ehkä tuo Ojalan kirjoitus on vain irtopisteiden kalastelua Sarvamaan tyyliin. Femakkoahan on maailman helpoin lyödä, kaikki sitä vihaavat ja kukaan ei sitä puolusta.
(Tai mistä minä tiedän, ehkä Ojala tosiaan koki Hazardin tekstin noin. En oikeastaan osaa sanoa, kumpi vaihtoehto on pahempi: häikäilemätön populismi vai täysi medialukutaidottomuus.)
Hmh - molemmat yhtä pahoja, luulen ma. Poimin muuten HS.fi-keskusteluista vielä yhden loistavan lauseen:
"Mutta enemmän kuin mediakritiikkiä oli rivien väliin piirtynyt hyvä kuva suomalaisesta keski-ikäisestä feministinaisesta, joka on kylmennyt ja katkeroitunut omista ennakkoluuloistaan. Näin luettuna se antaa hyvän selityksen sille miksi Suomessa on niin paljon lähisuhde- ja yhteisöväkivaltaa , ja huonosti voivia miehiä. Sellainen kansa millaiset äidit."
Pahoin pelkään, että kyseinen ajatelma ei ollut edes mikään satunnainen aivopieru. Ympäri käydään, yhteen tullaan :)
Bianca
Kannattaako tuota Hazardia vastaan nousutta kohua ihmetellä ?
Halme oli idoli monelle, kaiketi hän sai yli 15000 ääntä eduskunta vaaleissa.
Samanlainen kohu nousisi, jos kenestä tahansa idolliksi mielletystä kirjoitetaan vastaavalla tavalla.
Hazardin mukaan me - suuri yleisö - pidimme Halmea "elukkana".
Hazard ei ole ajatustenlukija. Kenties kaikki eivät olekaan pitäneet Halmetta "elukkana", ja siksi heidän mielestä tuollaiset kuvaukset ovat loukkaavat.
Bianca: "Pahoin pelkään, että kyseinen ajatelma ei ollut edes mikään satunnainen aivopieru. Ympäri käydään, yhteen tullaan :)"
Suomi, tuo katkeroituneiden, vanhojen läskilesbofeministiäitien maa! :-D
(Isiähän ei noita juttuja kirjoittaville ihmisille ole ilmeisesti edes olemassa.)
Se mua enää ihmetyttää, että miten Suomeen ylipäänsä voi syntyä lapsia, kun kaikki naiset on niin rumia lesboja jnejne, ettei kellään miehellä vaan voi ottaa eteen niiden kanssa?
Tomi: "Samanlainen kohu nousisi, jos kenestä tahansa idolliksi mielletystä kirjoitetaan vastaavalla tavalla."
Halme ei ollut idoli ennen kuolemaansa. Ei ainakaan elämänsä viimeisinä vuosina, yliannostuksensa jälkeen. Hän oli samantapaisessa asemassa kuin Matti Nykänen. Hänestä varmasti luettiin mielellään, mutta jutut olivat aina vähän säälitteleviä.
Kovin moni tuskin häntä vilpittömästi fanitti.
Vestigia: "Hazard ei ole ajatustenlukija. Kenties kaikki eivät olekaan pitäneet Halmetta "elukkana", ja siksi heidän mielestä tuollaiset kuvaukset ovat loukkaavat."
Näinhän asia toki on. Sama pätee kuitenkin jokaikiseen koskaan kirjoitettuun kolumniin.
Voin vaikka itse tässä kirjoittaa:
"Kevät tulee pian! Kaikkihan pitävät keväästä!"
Nyt ne, jotka eivät pidäkään keväästä, voivat vetää herneen nenään.
No, nythän tuo kohta nähdään, että ylittikö Hazardin kolumni hyvän maun rajat. JSN antanee siitä langettavan päätöksen - en näe oikein muuta vaihtoehtoa.
Lisäksi, tänään Iltalehteen haastatelluista suurimpien lehtien päätoimittajista vain yksi (IL:n päätoimittajan lisäksi) olisi ollut valmis julkaisemaan tekstin sellaisenaan.
Jos Hazard jotain mediakritiikkiä yritti, hän epäonnistui surkeasti. Nythän teksti sisältää lähinnä fyysisiä luonnehdintoja Halmeesta, joiden päälle nimellisesti liimattu jotain mediakritiikin suuntaista. Mutta niinhän Hazard itsekin sanoi, että epäonnistui tekstinsä selkeyden suhteen. Kyse ei siis ole mistään kansan sisälukutaidon puutteesta.
"Ja vaikka olisikin haukkunut, niin "mullikka" nyt ei ole haukkumasana eikä mikään, kun sitä vertaa Hazardille hiljattain myönnettyihin "läskiHUORAlesboHUORAHUOHUORA-nyrkilätapettavaHUORARÄÄH!" -titteleihin."
Missä valtakunnallisessa lehdessä Hazardille tälläisiä tittelejä myönnettiin?
Tässä muuten lista niistä Hazardin käyttämistä haukkumasanoista juuri kuolleesta ihmisestä. Ei oikein mene mediakritiikin tilille, ei Suomessa eikä muuallakaan:
sikaniska,
vitsi,
vaarattoman möhkäleen muotoinen kotieläin,
niskamakkara,
ei mies,
mullisonni,
elukka,
olento,
kuohittu mahtisonni.
Ano: "Missä valtakunnallisessa lehdessä Hazardille tälläisiä tittelejä myönnettiin?"
Ei tietääkseni missään.
Lähetä kommentti