Vaihteeksi vinkki söpömmälle sukupuolelle:
Mies! Oletko pienen lapsen isä? Sitten sinun kannattaa koettaa järjestää asiasi niin, että rupeat vähintään vuodeksi lapsesi tai lastesi koti-isäksi. (Sillä aikaa eukkosi menee rahatöihin). Nimittäin jos käy niin onnettomasti, että sinulle ja puolisollesi tulee riitaisa ero, et jää tyhjän päälle: Kun olet ollut koti-isänä, sinulla on paljon vahvempi asema lasten huoltajuutta selvittelevien viranomaisten silmissä.
(Lisäbonuksena tietysti saat joka tapauksessa paljon onnellisemman ja täysipainoisemman elämän. Siis - muun muassa sinä saat.)
Samasta aiheesta:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
31 kommenttia:
Lisävinkki pidemmälle ehtineille: Miehet, opiskelkaa sosiaalialalle!
Perustelut jätetään harjoitustehtäväksi.
Tosin sitä en ymmärrä, miksi koskaan ei kanneta huolta siitä, että tytöillä ei ole hyvää miehenmallia.
Kuinkahan todennäköistä on se, että eron tapahtuessa työtön koti-isä saa huoltajuuden.
Kun nykyään ei edes hyvin ansaitseva päihteistä vapaa isäkään saa.
Nykyään äiti saa olla todella heikoilla (esim rikollinen) ennekuin menettää huoltajuuden.
Yksi syy siihen, että isät eivät jää kotia lapsi huolehtimaan on uravallinnat.
Nuoret miehet valitsevat monesti duunariammatin, jossa tienaa hyvin jo nuorena (esim. rakennusmies).
Vastaavasti naiset opiskelevat pitkään ja ovat monesti lapsenteko vaiheessa opiskelijoita tai työuran alussa heikoilla tienesteillä.
Joten jo taloudellisten syöiden takia on miehen käytävä töissä.
Tomi: "Kun nykyään ei edes hyvin ansaitseva päihteistä vapaa isäkään saa."
Kyllä, ja toisaalta äitihän on yleensä se, joka on hoitanut lasta enemmän ja omistautuneemmin...
"Joten jo taloudellisten syöiden takia on miehen käytävä töissä."
Niinpä tämä onkin pirullinen piiri-pieni-pyörii.
Tomille: vanhemmat voivat yhdessä pohtia haluavatko lapsen tai lapsia ja sitä mikä on tärkeää vaikka lasten ensimmäisen 3-4 vuoden aikana. Tästä eteenpäinhän lapsi alkaa pikkuhiljaa suuntautua yhä enemmän perheen ulkopuolellekin, saa omia kavereita ja omia menoja (pienen lapsen kohdalla tarkoitan siis tarhaa, mummolla tai muulla tutulla yökylässä oloa ja vastaavaa).
Haluvatko vanhemmat siis panostaa perheeseen silloin kun lapset ovat aivan pieniä olemalla kotona vai hankkimalla niin suuret velat ja kulutushyödykkeet, että toisen vanhemman on tehtävä yli 8 h työpäiviä? On myös laskettu, ettei läheskään kaikissa parisuhteissa ole automaattisesti taloudellisempi ratkaisu se, että nainen jää kotiin lapsen 1. vuoden jälkeenkin. Suuremmat syyt lienevät se, että useimmat miehet eivät halua jäädä kotiin ja useimmat naiset taas haluavat. Ja toisintekijät saavat kunniaa, jos ovat miehiä ja paheksuntaa, jos ovat naisia.
Naisesta ei automaattisesti myöskään tule vain äitiä saamalla lapsen vaan miehensä kanssa useimmat naiset haluaisivat olla ennen kaikkea naisia - tähän kuitenkin tarvitaan sitä miestä. Myös miehet muuttuvat ulkoisesti vanhetessaan. Nämä huomiot sanon siksi, että seksi tuntuu olevan ongelmana pikkuvauvaperheissä.
Miehelle pitää antaa ja miehen pitää ottaa oma vastuunsa, muuten on turha valittaa avioerotilanteessa. Ja avioeron syihin voivat molemmat osapuolet vaikuttaa.
Miehelle, tietenkin ihmisten oma valinta on tärkein asia.
Mutta pointtini oli, että ura valintojen ero johtaa usein naisten suurempaa vastuuseen lapsista.
Yhteiskunta ei takaa kovinkaan kohtuullista elintasoa, jos vahemmat ovat työttömiä.
Titenkin olen sitä mieltä, että jos töitä on kyllä vahemmat voivat palata mahdollisimman pian töihin lapsen syntymän jälkeen.
Tähän yhteiskunta tarjoaa mahdollisuuden (toisin kuin esim. USA:ssa).
Tosin monet äidit eivät tätä tahdo.
Ja suurin osa isistä haluaa taas esiintyä perheen elättäjänä.
Tätä streotypiaa on ehkä hankala muuttaa.
Tomi: Tsk, tsk. Nuo ovat weasel wordseja: "Tämä on vaikea ongelma, jonka ratkaisu ei ole helppo."
Alkuperäisessä teksissänihän juuri esitettiin yksi ratkaisumalli.
Myytinmurtaja: Entä jos naisen palkka on puolet miehen palkasta tai naisella ei ole töitä ollenkaan.
Nämä asiat eivät ole aina pelkästään tahdosta ja halusta kiinni.
Vielä haluaisin painottaa sitä, että mielestäni kummankaan vahemman ei pitäisi jäädä kotia lasta hoitamaan ihan pienimmän vauva iän jälkeen.
Jos kerta on mahdollista viedä lapsi hoitoon tätä tulisi käyttää.
Tämä on jo yhteiskunnan talouden kannalta tärkeää.
Jos välttämättä jommakumman vanhemman on kotia jäätävä, niin mielestäni kotia jää, se jonka kotia jäänti on taloudellisesti ja uran kannalta järkevämpää.
Tosin jos jompi kumpi vanhemmista haluaa jäädä kotia, niin tietenkin hän voi jäädä.
Tomi: "Entä jos naisen palkka on puolet miehen palkasta tai naisella ei ole töitä ollenkaan."
Tai jos se mies on se työtön?
Verotushan sen taloudellisen hyödyn lopulta ratkaisee. Pienemmilla tuloilla veroprosenttikin voi olla pienempi. Mutta klassinen noidankehä menee näin:
Sari: "No mun oli vaikeaa saada kunnon työpaikkaa, koska olen nuori nainen. Työnantajat epäilevät, että teen lapsen. Joten en saanut hyväpalkkaista työtä.
Sen sijaan mieheni Kari sai helpommin hyväpalkkaisen työn.
Kun meille tuli lapsi, niin minä jäin kotiin - koska mulla on pienempi palkka kuin Karilla..."
;-)
MM:"Kun meille tuli lapsi, niin minä jäin kotiin - koska mulla on pienempi palkka kuin Karilla..."
Painotinkin sitä, että kummankaan ei pitäisi jäädä kotia pienimmän vauva iän jälkeen (äitiysloma muutama kuukauisi, miksei myös isä voisi hoitaa ihan pientä vauvaa).
Yhteiskunta antaa tähän mahdollisuuden
Vielä on lisättävä vanhemuuden kustannukset on jaettava tasan isän ja äidin työnatajien kesken.
Tomille:
Pointti oli kai se KUMPI jää kotiin hoitamaan lasta ja mitä vaikutuksia sillä sitten on esim. siellä avioerotilanteessa, naisten työllistymisessä ja palkassa jne. ;)
Lähtökohtana on se ideaali, että molemmat vanhemmat käyvät töissä eivätkä ole työttömiä. Tällöin lasta voi hoitaa kotona 2-3- vuotiaaksi eikä elintaso tai elämänlaatu laske kohtuuttomasti, jos ymmärretään, että kaikkea tässä elämänVAIHEESSA ei voi saada. Useimmat kuitenkin haluavat pitää lasta kotona ainakin 1,5- vuotiaaksi, joten tätä asiaa ei kannataa käsitellä marginaalivanhempien näkökulmasta eikä myöskään työttömien näkökulmasta, jos puhutaan kumpi käy töissä ;)
Varmaan useimmille on itsestäänselvää, että jos toinen jää työttömäksi, tämä myös hoitaa lapset...
Siis haloo! Älkää tehkä lapsia,simple. Kukaan ei käske. Maailma on jo tarpeeksi paha paikka ilman, että tänne lisää tuotetaan. Ja maailmassa on liikaa ihmisiä, yksi suku polvi vois kyllä jättää ne lapsenteko jutut pois kokonaan.
Tomi: "Jos kerta on mahdollista viedä lapsi hoitoon tätä tulisi käyttää. Tämä on jo yhteiskunnan talouden kannalta tärkeää."
Minusta on hieman yksipuolista olettaa, että pelkkä palkkatyö olisi se, mikä yhteiskuntaa hyödyttää. Jos nyt keskityn pelkästään kotivanhemmuuteen (vaikka muunkinlaisesta palkattomasta työstä voisi puhua), kuten Myyttiskin on pari kertaa huomauttanut, yhden vanhemman sitominen kotiin vapauttaa toisen vanhemman resurssit yhteiskunnan käyttöön. Lisäksi yhden päivähoitopaikan vapautuminen vähentää yhteiskunnan kuluja jne.
Sitä paitsi tässä ei välttämättä ole mitään "joko-tai"-valintaa työn ja kotonaolon kanssa. Joitakin töitä voi suorittaa ihan yhtä hyvin kotona kuin "toimistossa", lapsen- ja kodinhoidon ohessa: ei ehkä yhtä intensiivisesti kuin kokopäivätöissä, mutta edes jonkin verran. Joku perhepäivähoitaja on tietysti perinteinen esimerkki, kääntäjä voisi kenties olla toinen, mahdollisesti myös freelance-toimittaja, sopivan alan tutkija tai jopa kirjanpitäjä (oma äitini oli esimerkiksi pari vuotta sekä kotivanhempi että perhepäivähoitaja ja lisäksi teki ajoittain kirjanpitokeikkaa parille taloyhtiölle).
Osa-aikatyökin on aina yksi mahdollisuus, ja tunnen parikin lapsiperhettä, jossa molemmat vanhemmat ovat osa-aikaisina ja jakavat lapsenhoidon näin suurin piirtein tasan.
Loistoveto, Myytinmurtaja! Yksinkertaisuudessaaan tehokas teksti. Sen tekee vahva ajatus, jota kirjoituksesi markkinoi.
Mis:lle poittini oli uravallinnoist johtuen (naiset opiskelee pitkään) on tilanne lasten syntyessä sellainen, että mies on vakiinnuttanut paikkansa työelämässä, mutta nainen hakee vielä uran alkua.
Tämä johtaa siihen, että nainen jää kotia.
Siis naiset hakeutukaa duunarihommiin.
Mis:"ällöin lasta voi hoitaa kotona 2-3- vuotiaaksi eikä elintaso tai elämänlaatu laske kohtuuttomasti"
Miksi ihmeesä lasta täytyy hoitaa kotona 2-3-vuotiaaksi. Jos tätä pidertään tärkeinä se vahempi, joka pitää tätä tärkeänä jääköön kotia hoitamaan.
Eli jos isä haluaa, että lasta hoidetaan kotona 4-vuotiaaksi, jääköön hän hoitaman,
ja päinvastoin. Jos molemmat haluavat tätä niin sitten asia on sovittava.
Tomi: "Siis naiset hakeutukaa duunarihommiin."
Duunarihommat! Rahakkaita, miesvaltaisia aloja. Kuten esim. siivoojantyö. Eivätkä miehet tunnetusti koskaan kouluttautudu esimerkiksi pitkää koulutusta vaativalle insinöörinuralle.
Älä hemmetti intä. Lue, mitä muut ovat jo sanoneet. Kaikkiin esittämiisi pointteihin on jo vastattu tässä keskustelussa.
Toisekseen, lapsen etu on se tärkein. En itse kannata mitään kymmenen vuoden pakollisia kotiinjäämisiä millekään vanhemmalle. Mutta joku puolitoista kuukautta synnytyksestä voisi olla jo vallan kova keissi pienelle.
Kaisa: "Yksinkertaisuudessaaan tehokas teksti."
Kiitos! :-)
MM:"Tai jos se mies on se työtön?"
Harvat työttömät miehet haluavat lapsia ollessaan työttömänä.
Miten ihmeessä voidaan väittää, että miehet eivät huoli liian koulutettua naista (koska silloin mies ei olisi statukseltaan naista parempi, eikä kukaan mies halua olla huonompi kuin nainen, pallithan siinä kutistuu), mutta sitten samalla miehet ovat duunareita ja naiset korkeakoulutettuja, ja siksi naiset saavat vähemmän palkkaa ja jäävät kotiin hoitamaan lapsia?
Ehkä näitä väitteitä eivät käytä samat ihmiset, mutta sama on päämäärä molempien esittäjillä.
Nerea
Tomi
Kyllähän naisia on duunarihommissa vaikka miten paljon ja useimmiten korkeastikoulutettu nainen pariutuu korkeakoulun käyneen miehen kanssa, jolloin molemmat ovat suhteellisen samassa tilanteessa työmarkkinoilla. Ihmiset kun usein vielä pariutuvat suunnilleen ikäisensä kanssa.
Monet perheet hoitavat lasta 2-3- vuotiaaksi kotona ja useimmissa tapauksissa tämä on YHTEINEN päätös.
Huomaa, että sinä et taida tietää tavallisesta parisuhde- tai perhe-elämästä mitään saati lasten kehitysvaiheista. Ei tällaiset asiat useimmilla ole mitään joko-tai- kysymyksiä tai parisuhteen valtataisteluita vaan yhteisiä päätöksiä siitä, miten yhteinen perhe toimii. Samalla sitä voidaan miettiä mitä asioita pidetään parhaimpana minkäkin elämänvaiheen aikana ja mitä kumpikin silloin menettää tai voittaa.
Ratkaisu on siis pariutua samoin ajattelevan kumppanin kanssa ja keskustella asioista ennen kuin ne tapahtuvat.
Mis:"Huomaa, että sinä et taida tietää tavallisesta parisuhde- tai perhe-elämästä mitään saati lasten kehitysvaiheista."
Tuo ensimmäinen voi kyllä pitää paikkansa.
Mutta tuosta toisesta asiasta, nykyään painotetaan varhaislapsuuden merkitystä ihmisen kehityksessä tarpeettomasti.
Muistatteko itse paljon asioita ennen viidettä ikävuotta. Minä en.
Suurin osa ihmisen personallisuuteen vaikuttavista asioista tapahtuu varhaislapsuuden jälkeen.
Voi Tomi.
Et ole tainnut paljon perehtyä sielutieteeseen jota psykologiaksikin kutsutaan.
Paljon pystyy korjaamaan jälkeen päin, kyllä. Mahdollisesti monen vuoden terapialla.
Ilmeisesti edelleen pitää paikkansa se, mitä sanottiin lukion psykankirjassa kymmeniä vuosia sitten: pohja elämälle muotoutuu ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tunne omasta arvosta nyt ensimmäiseksi. Vaikka siitä ei muista yhtikäs mitään.
Minttu
Tomi
Varhaislapsuudessa kehittyy perusturvallisuus ja perusluottamus, vaikka tätä ajanjaksoa ei jälkeenpäin muistakaan. Näillä tekijöillä on aika paljon merkitystä myöhemmässä elämässä. Siksi olisi tärkeää, että lapsi saisi olla muutaman ihmisen kanssa valtaosan ensimmäisistä vuosistaan ja joku näistä läheisistä vastaa lapsen tarpeisiin.
Monet vanhemmat myös haluavat seurata lapsensa kehitystä tai toivovat, että ainakin toinen vanhemmista on paikalla, kun lapsi alkaa liikkumaan, hymyilemään, alkaa etsimään sanoja jne. Sinulle ilmeisesti täysin vieras ajatus?
Ihmiselle tapahtuu todella paljon 0-3- vuotiaana, vaikka tästäkään ei monellakaan ole omia muistikuvia. Oletko sinä itse mielestäsi edes oppinut kävelemään, kun et muista sitä mitään? ;)
Ja toisekseen harva ihminen tosiaan haluaa lapsia, jos taloudellinen tilanne on epävarma, harva ihminen haluaa jäädä leskeksi varsinkaan jos on pieniä lapsia jne. Elämässä kuitenkin tapahtuu kaikenlaista. Viime vuonna etenkin miehiä irtisanottiin ja moni näistä oli perheellisiä miehiä. Moni myös ainakin lehtijuttujen mukaan jäi ihan mielellään odottamaan lapsia koulusta jne. ja monella vaimo saattoi palata töihin, jos oli työpaikka mihin palata, ja mies jäi pitämään vanhempainvapaan loppuun. Että tämä siihen sinun kommenttiin, että harva mies haluaa lapsia ollessaan työttömänä... Aina elämää ei voi suunnitella etukäteen. Moni mies on voitu myös irtisanoa vaimon ollessa raskaana eikä tämäkään varmaan kuulunut suunnitelmiin. Työmarkkinoilla oli muuten loppuvuodesta jo hitusen enemmän naisia kuin miehiä.
Tomi:
Muistatteko itse paljon asioita ennen viidettä ikävuotta. Minä en.
Suurin osa ihmisen personallisuuteen vaikuttavista asioista tapahtuu varhaislapsuuden jälkeen.
Good one. Muistatko, kun opit kävelemään? Erottamaan kasvot? Ymmärtämään aikaa ja tilaa?
So it never happened.
Aivan lyömätöntä logiikkaa.
'Ilmeisesti edelleen pitää paikkansa se, mitä sanottiin lukion psykankirjassa kymmeniä vuosia sitten' (Minttu)
Vähän uudempi lähde voisi löytyä vaikkapa tämän tyypin kirjoista: http://www.alisongopnik.com/
Vauvat ovat tietoisia ja älyllisiä olentoja, mutta muisti ei ole vielä kehittynyt; siksi siitä ajasta ei muista mitään.
Mis:lle sinulta tuli hyviä kommentteja.
Kuten sanoit kotia jäänti johtuu monesti siitä, että vanhemmat haluavat seurata lapsen kehitystä.
Mutta mielestäni lapsen kehitys ei vaarannu, jos hänet hoitoon jo vuoden ikäisenä. Kunhan vanhemmat osoittavat lapsen kanssa vietetynä aikana, sen että lapsi on rakastettu ja haluttu.
Komentti kävelemään ja puhumaan oppimisesta. Ihminen oppii kävelemään kunhan hänen hermostonsa ja lihoksistonsa ovat valmiit, kuten eläin pennut. Puhumaan oppimisesa tilanne on sama, tosin lapsi omaksuu ympäristöstään käytetyn kielen, ja kyvyn käyttää puhetta kommunikaatiossa.
Yksi syy laittaa lapsi hoitoon on se, että vanhemmat ymmärtävät lapsen tahdon ilman sanojakin, ja tämä voi viivästyttää puhumista.
Hoidossa lapsen on käytettävä sanoja saadakseen viestinsä perille.
Yleisenä kommenttina kuinka paljon vasiuta haluatte nuorten miesten niskaan laitettavan.
Pitää muistaa, että nuorilla naisilla on jo useota etuja koulutus- ja työmarkkinoilla mies ikätovereisiinsa nähden.
1) Pojat kehittyvät huomattavasti hitaammin kuin tytöt tämä aiheutta sen, erttä poikien on ponnisteltava enemmän pärjätäkseen koulussa yhtä hyvin kuin tytöt. Ero tasoittuu parikymppisenä
ja miehet pärjäävätkin korkeakouluissa yhtä hyvin (jollei paremminkin) kuin naiset.
2) Asevelvollisuus. Vaikka minimi aika on 6kk velvollisuus kuitenki käytännössä lohkaisee miehen elämästä vuoden.
Jos tähän päälle lisätään lapsen hoito miehet menettävät viimeisenkin etuudensa työmarkkinoilla.
Tosin vasta painoksi miehet saavat seurata lapsen touhuiluja läheltä.
Tomi: "Yleisenä kommenttina kuinka paljon vasiuta haluatte nuorten miesten niskaan laitettavan.
Pitää muistaa, että nuorilla naisilla on jo useota etuja koulutus- ja työmarkkinoilla mies ikätovereisiinsa nähden."
Tomi, minusta kaikki tässä kommentissa esittämäsi asiat ovat yksinkertaisesti kehnosti perusteltua harhaluuloa (tuo tyttöjen oletettu massiivinen koulumenestys ja varsinkin nuo "nuorten naisten työelämässä saamat huomattavat edut"). Ja jos nyt tuolle "asepalvelus pitää laskea mukaan!" -linjalle lähdetään, kuukautiset lohkaisevat naisen elämästä - mitä? Viisi vuotta? Niiden lisäksi lapsentekeminen - siis yhden uuden ihmisen konkreettinen rakentaminen - vie naiselta sen yhdeksän kuukautta. Synnytys itse on aikamoinen voimainponnistus. Tämä on työtä, johon mies ei osallistu. (Ei toki voisikaan osallistua.)
Yleisellä tasolla taas en oikein voi ymmärtää, miksi miehillä pitäisi olla työmarkinoilla jotain sellaista etua, jota naisilla ei ole.
Mutta nyt tämä keskustelu alkaa mennä hölmöilyn puolelle. Julkaisen mahdolliset uusia pointteja sisältävät kommentit, mutta en nitvotusta.
Hyvä anonilli;
oliko se että pikkuvauva-ajasta ei muista mitään pointti sinänsä?! Ei muista ei, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa että beibiaika on pohja elämälle.
Ansiokkaasti minun jälkeeni asiaa perusteltiin tarkemmin, lue siitä.
Minttu
Lähetä kommentti