Munakello

Naisten biologinen kellohan on tuttu juttu. Mutta tiesittekö, että isänkin iällä saattaa olla vaikutusta lapsen hyvinvointiin? Spermankin laatu nimittäin huononee vuosien myötä, kertoo New York Timesin Lisa Belkinin artikkeli Your Old Man:

Read between the lines of a recent study out of Australia and you can see hints of a coming shift in the gender conversation. Researchers at the University of Queensland found that children born to older fathers have, on average, lower scores on tests of intelligence than those born to younger dads. Data they analyzed from more than 33,000 American children showed that the older the man when a child is conceived, the lower a child’s score is likely to be on tests of concentration, memory, reasoning and reading skills, at least through age 7.

It was a small difference — just a few I.Q. points separated a child born to a 20-year-old and a child born to a 50-year-old. But it adds weight to a new consensus-in-the-making: there is no fountain of youth for sperm, no “get out of aging free” card. The little swimmers, scientists are finding, one study at a time, get older and less dependable along with every other cell in the male body.

Nyt tosiaan jäitä hattuun: Noissa uutisoiduissa tutkimuksissa on siis oikeasti kyse aika vähäisestä korrelaatiosta. Noin suunnilleen kyse on siitä, että ziljoonavuotiaiden isien lapsilla on eräässä tutkimuksessa keskimäärin ollut paria pistettä alhaisempi älykkyysosamäärä kuin miljoonavuotiaitten isien lapsilla. Ja mitä vanhempi isä on lapsensa siittäessään, sen suurempi riski jälkeläisellä on sairastua skitsofreniaan. Yhteys on siis todennäköinen, mutta ei suuri.

Belkiniä kiehtovatkin ennen kaikkea se maailmankuvan ja käytösmallien muutos, johon nuo ja (mahdolliset) vastaavat tutkimustulokset saattavat johtaa:

What if 30-year-old women started looking at 50-year-old men as damaged goods, what with their washed-up sperm, meaning those 50-year-olds might actually have to date (gasp!) women their own age? What if men, as the years passed, began to look with new eyes at Ms. Almost Right? Would men of all ages come to understand — firsthand, not just from the sidelines — the fear that the very passage of time will put your not-yet-conceived baby at risk?

Tässä on ilman muuta kaikki ainekset iltapäivälehtien harkitsemattomasti johtopäätöksiin hyppäävään hömppätieteeseen.

Mutta olivat nuo tutkimustulokset yhtään merkityksellisiä tai eivät, pelkkä miehisen superisyyden epäileminen kertoo paradigmanmuutoksesta. Tämä vain osoituksena siitä, että uuden ihmistutkimuksen ei todellakaan tarvitse olla pelkkä vanhan vallan pönkityspaalu.

Se, mitä tutkitaan, on jo valinta.

---

(Via Fairer Science)

Pidä rahoistasi kiinni

Hyvä kirjoitus Hugo Schwyzeriltä:

"First, Last, Security Deposit": Women’s savings, feminism, and the steps to getting a room of one’s own

It comes from something I heard years ago from a feminist colleague of mine. She remarked, apropos of nothing that I can remember, "You know what freedom is? Freedom is having first, last, and a security deposit." (Most landlords require a first month’s payment and a last month’s payment in advance before renting an apartment; most require a security deposit, often equal to another month’s rent.) For young people living in unhappy home situations with repressive parents, or for women in abusive relationships, the ability to leave and begin a different life is tied to access to money. Feminists rightly celebrate the importance of "choice" and "autonomy", but we must always acknowledge that it is far easier to exercise these two fundamental goods when one has resources over which one has direct control.

(...)

Women are told, over and over again, to subordinate their personal hopes and wishes to those of the family, the culture, the race; women’s bodies and women’s bank accounts bear the burden of maintaining solidarity.

---

Samasta aiheesta:

Myytinmurtaja: Raha puhuu

Reijo Mäen vaeltava viisaus

Iltalehti: Reijo Mäki otti Apu-lehdessä kantaa naistutkimukseen.

Suomen taloustilanne ei ole täysin toivoton, kun meillä on veronmaksajina varaa kustantaa tuollaista huuhaa-näpertelyä, joka kuuluisi jonnekin kellariopintopiireihin, dekkarikirjailija Reijo Mäki laukoo tuoreessa Apu-lehdessä naistutkimuksesta.

(Iltalehti 23.7.09)

Hassu yhteensattuma oli tämän uutisen alle linkitetty toinen uutinen:

Iltalehti: Nuoret naiset ovat kiukkuisimpia

Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan yli joka kolmas nuori nainen kokee toistuvasti ärtyneisyyttä. Tutkimuksesta kertoo Ilta-Sanomat.

Tutkimus paljastaa 25-34-vuotiaiden naisten kärsivän muita enemmän myös ylirasituksesta ja masennuksesta. Samanikäisistä miehistä ärtyneisyyttä koki vain joka viides.

Nuoria naisia painavat niin ulkonäköpaineet kuin rankka koulutus ja työn saanti.

(Iltalehti 25.7.08)

---

Tavalliseen tapaan Lehti kuitenkin sanoi sen parhaiten.

Tyttö sinä et ole tähti

Naiselle on yleensä kaikissa arvostetuissa yhteiskunnallisissa riennoissa varattu apulaisen rooli. Hänen oletetaan elävän miehensä kautta, tukevan tämän taidetta/tutkimusta/uraa/pömppömahaa. Tämän kuuluisi riittää hänelle. Siis näin, jos olet nainen:

Et saa olla itse tähti, mutta saat olla bändäri. Stara saa palvovat väkijoukot, sinä saat sukupuolitaudin.

Et saa olla itse puheenjohtaja, mutta saat olla sihteeri. Saat kaksinkertaisen työtaakan ja neljänneksen kunniasta.

Et saa olla itse insinööri, astronautti, muotisuunnittelija, vapahtaja. Mutta saat olla niiden vaimo.

Et saa olla taiteilijanero. Mutta saat hytistä alasti sen mallina tai hääriä sen muusana.

Et saa olla merkittävä tutkija. Mutta saat hoitaa sen lapset, niin että se pääsee luomaan uraa.

Perinteisessä (no, parin viime vuosisadan kestäneessä) mallissa nainen elää miehensä kautta. Hän tekee suhteen välttämättömät työt ja hoitaa lapset. Hän kaataa oman energiansa mieheen, auttaen siten tätä loistamaan. Eikä siinä mitään: kyllähän oikeasti lahjakkaita miehiäkin on. Voi olla ihan järkevää tasoittaa heidän tietään. Mutta jos nainen itse noin toimiessaan haaskaa omat kykynsä, hän tekee hidasta itsemurhaa.

Jos olet oikeastikin semmoinen ihminen, että mielelläsi olet suhteen apuri (ainakin siis julkisen työn suhteen), ei sitten mitään. Hyvä homma, jatka samaan malliin! Olet hyödyllinen ja maailma tarvitsee sinunlaisiasi. Mutta jos sinulla itselläsi on kehityskelpoisia kykyjä, älä herran/rouvan tähden haaskaa kallista voimaasi jonkun kyrpiksen pönkittämiseen. Rupea itse tähdeksi.

Sano se ääneen vaikka salaa komerossa: Minä olen nero. Minä olen da Vinci. Minä olen Einstein. Tai jos tähtäät vähän alemmaksi, sano, että Olen vittu vaikka vanha tylsä Saarikoski, mutta pointti on siinä, että mulla jos kellä on lahjoja! Tai jos et muuta keksi, sano, että Minä olen geneerinen suuryrityksen johtaja! Joka tapauksessa: Minä olen se, jonka työ on tärkeää.

Sano, sano nyt. Vai etkö uskalla? Sinun sanoistasi voi maailma murentua.

Playmate of the month

Tajusin viipeellä, mikä minua eniten häiritsi Tony Dunderfeltin taannoisessa jutussa siitä, että naisten "pitäisi" parisuhteissa olla alistuvampia: Sehän on seksifantasia!

Seksifantasioissa ei tietenkään sinänsä ole mitään vikaa. Jos Dunderfelt (en tunne henkilöä, arvioin hänen antamiensa haastattelujen perusteella) kiihottuu siitä, että saa komennella jotain naista, mikäs siinä. Omat seksifantasiani ovat kaukana Dunderfedtin omista. Niin kauan, kun emme pakota ketään mihinkään, meillä molemmilla on oikeus mieltymyksiimme.

Dunderfeltin ongelma on kuitenkin siinä, että hän tahtoo tehdä kuvitteluleikistään vallitsevan maailmanjärjestyksen.


Vastaavia yritelmiä on useita: Hännikäisten ja Laasasten lisäksi esimerkiksi Laura Doylen The Surrendered Wife ja kuuluisimpana John Grayn Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Nämä ovat pitkälle vietyjä toiveita siitä, että maailma olisi sellainen kuin omissa kuvitelmissa.



Tarkoitan tässä seksifantasioilla niitä pienemmän intensiteetin leikkejä, joita monet pariskunnat leikkivät makuuhuoneen ulkopuolellakin. Aika yleinen on sellainen leikki, jossa toinen osapuoli on molempien mielestä heikko ja hauras, ja toinen sitten hänen ihanan karski käskyttäjänsä. Tai toinen on yhteisen fantasian mukaisesti hoivaava mami (sukupuolesta riippumatta) ja toinen häröilevä hössö.

Esimerkki: Eräällä tuttavapariskunnallani on hyvin perinteiset parisuhderoolit. Kun käydään ulkona, tuttavani mies pörhistelee suojelevasti, auttaa takin tuttavani ylle, maksaa ravintolassa molempien ateriat ja niin edelleen. Ideana on tietysti se, että tuttavani "tarvitsee suojelua", koska hän on "liian hauras ja hyvä" hoitamaan mitään rahvaanomaisia käytännön asioita.

Oikeasti pariskunnalla ei ole mitään harhakuvitelmia. Molemmat käyvät työssä, ansaitsevat itse omat rahansa ja panevat muussa elämässään tuulemaan. Tuttavani(*) on hyvin pätevä ja aikaansaapa ihminen omalla oikeudellaan. Mutta heistä on nautinnollista leikkiä näin ritaria ja linnanrouvaa.

Kun leikin säännöt ovat molempien tiedossa ja yhteisesti sovittuja, leikki on tyydyttävä. Kun peli on reilua ja tosiasiat tiedossa, voidaan turvallisesti leikkiä, että leikki onkin totta.


Homma myrkyttyy vain silloin, jos leikkiä ei myönnetä leikiksi. Jos yhteistä tai henkilökohtaista fantasiaa vielä ruvetaan levittämään kelmuksi koko oikean maailman päälle, mennään pahasti hakoteille:

"Naisena/miehenä olen luonnostani hauras, ylettömän emotionaalinen ja tarvitsen siippani tukea! En osaa tehdä mitään yksin. Mies/nainen on tyly ja vahva, hän osoittaa järkkymätöntä voimaansa komentelemalla/alistumalla/olematta ikinä puhumatta tunteistaan/lyömällä! Ja tämä pätee kaikkiin maailman ihmisiin!"

Yksilöiden välillä on eroja ja sukupuoltenkin välillä on, mutta kovin tarkka jin-jang -jakaminen kuuluu satumaailmaan.

Oikeasti naiset ovat karskeja ja herkkiä ja miehet ovat karskeja ja herkkiä. Me kaikki olemme verovelvollisia, rokotettuja, vastuullisia aikuisia. Vastuutamme muiden huomioonottamiseen ja itsekuriin meiltä ei ota pois kuin kuolema. Leikkikää siis niin kuin parhaaksi näette, mutta älkää teeskennelkö, että leikkinne kelpaisi joksikin oikeaksi yhteiskunnan malliksi.


Tai älkää ainakaan kirjoittako aiheesta uutta tylsää polemiikkikirjaa.


----
(*) Ylimääräisenä twistinä tässä tosin on se, että tuttavani on itsekin mies. Hän ja hänen miehensä ovat komea pari!

Henkipatto

Sika raiskasi, Hesari kertoo (2.7.09):

Hovioikeuden lapsiraiskaustuomio ei saa ymmärrystä


Itä-Suomen hovioikeuden tiistaina antama lievä raiskaustuomio herätti jälleen keskustelun seksuaalirikosten oikeuskäytännöstä, kun poliisimies selvisi ehdollisella tuomiolla lapsen raiskauksesta. Tuomio nosti raivokkaan vastalausemyrskyn internetin keskustelupalstoilla, eikä se saa ymmärrystä oikeusoppineiltakaan.

Hämmennystä herättävät erityisesti tuomion perustelut. Hovioikeuden ratkaisun julkisen osan mukaan rangaistus raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä aleni, koska tekijän uhriin kohdistama väkivalta oli verrattain lievää ja uhri oli jo täyttänyt viisitoista vuotta.

Lapsioikeuden asiantuntija Sami Mahkonen ihmettelee, miten viisitoistavuotiaan uhrin ikä saattoi laskea tuomiota. Hän myös miettii, minkä viestin tuomio antaa, kun se muuttuu kahden ja puolen vuoden vankeudesta ehdolliseksi.

Siinähän olivat siis tosiaan vastakkain väkivallan ammattilainen ja viisitoistakesäinen penska.


Näissä tuomioissa on sekin ongelma, että ne antavat varsin selkeän viestin puolelle Suomen väestöstä:

Voi tyttöpaha. Luulitko, että olet vapaan maan vapaa kansalainen? Salli meidän nauraa.