Sellainen siivous on reviirinhallintaa. Kotinihan on oman psyykeni jatke (ehkä voisin sanoa kohdunlaajentuma! Tiedättehän, niin kuin munanjatke), se heijastelee minun mielentilaani. Minkä kissapedot tekevät kuseksimalla, minä teen mäntysuovalla. Tomutan matot ja kotini on taas minun valtakuntani (sikäli kun on minun siivousvuoroni).
Mutta huolellinen tai tunnollinen en ole. Olen siis samaa mieltä Rosa Meriläisen kanssa: Turhia töitä ei ole mikään pakko tehdä.
HS 3.12.09: Rosa Meriläinen: Siivoaminen on pinnallista
Siivoushullut ovat vain siitä outo ihmislaji, että heidän neuroottisuutensa on sosiaalisesti hyväksyttyä sorttia. Jos minä jumppaan kymmenen kertaa viikossa, addiktiolleni irvaillaan, mutta jos joku tekee kotitöitä kymmenen tuntia viikossa, sitä pidetään ihan normaalina.
Siivoushullut myös luulevat, että heillä on oikeus asettaa muille siivousnormit. Miksi aina pariskunnasta se kontrollifriikimpi saisi määritellä perheen siivousstandardin?
Jos ei kestä lainkaan sotkua ja pölyä, siivotkoon itse. Minusta on epäreilua nalkuttaa ja patistaa toista tekemään sellaisia siivoustöitä, joita toinen ei lainkaan pidä tarpeellisena. Ymmärrän toki, että yhteiselo on kompromissi. Elämänkumppanini toiveesta elän siivommin kuin ennen. Vastineeksi hän on joutunut oppimaan sotkunsietoa.
Pidän siivouksesta samalla lailla kuin pidän kaikesta muustakin: kunhan saan tehdä asiat omalla tavallani ja kunhan peli on reilu. Muiden kuin vajaavaltaisten jälkien yksipuolinen siivoaminen ei toki tule kyseeseen (paitsi maksusta).
Olen minäkin ollut napit vastakkain tarkkojen siivousihmisten kanssa. Olen siivoojana tuulispää, minun jäljiltäni asunto kiiltää. Mutta ennen siivousta kahlataan hyvä tovi krääsässä. Teen mieluummin kerralla suursiivouksen kuin siivoan usein ja vähän kerrallaan. Se on luonnekysymys. En ole sellainen ihminen, että panisin tavarat heti paikoilleen käytettyäni niitä. Jos selaan kirjaa kirjahyllystä, jätän sen aina vessaan tai pöydälle. Dumppaan aina likaiset vaatteet lattialle, pyykkikorin lähelle.
Naisen roolin tämä puoli onkin aina ollut minulle haasteellinen. Esimerkiksi peruskoulun käsityötunnit tökkivät juuri siksi, että niillä ikään kuin edellytettiin, että minun tyttönä piti "luonnostani" olla jotenkin huolellinen. Mikä vitsi! Kiroilin ja kiskoin lankoja.
Ystävieni joulukuulumisia kuunnellessani minulle tulee se tunne, että huolellisuuden ja turhan tunnollisuuden painolasti on yhä harteillamme. Naiset stressaavat tylsistä sukulaisista ja pöytäliinojen väristä. Niin kuin jollain sängyn alustan villakoirilla olisi jotain oikeaakin merkitystä.
Nipot voivat tietysti olla mitä sukupuolta vaan, mutta Meriläisen kuvaama pakkomielteinen siivous on minusta erityisesti naisille tyypillistä, tyhmää sijaistoimintaa. Pelokas nainen kaataa siihen loputtomaan mustaan aukkoon energiaansa, kun ei uskalla käyttää uutta vapauttaan. Nainen tahtoo raataa itsensä uupumukseen täysin turhilla minitöillä, jotta ei joutuisi oikeasti muuttamaan mitään elämässään. Pahimmat vielä sättivät muita naisia sotkuisuudesta.
Tässä siis joulun kunniaksi tervehenkinen muistutus:
Siivoaminen voi olla hyvää ja nautinnollista, mutta älä nyt helvetti liioittele. Siivoaminen ei ole mikään moraalinen hyve. Eikä tämä ole kenenkään tytön joulun toivelahja.
24 kommenttia:
Martat: "Komerot kannattaa siivota jouluksi vain, jos aikoo viettää pyhänsäkin siellä."
Lahjoita siis mieluummin nekin pesulitkurahat vaikka Amnestylle. Teet jotain oikeasti hyvää.
Toisaalta joulu on mahtava tekosyy siivota ne komerot, ei niitä millään muuten muista. Juhannus on toinen kätevä muistuttaja. Moraalinen kysymys tämä ei tietenkään ole, ennemmin tilankäytöllinen.
PS. Rakastan tätä blogia, löysin sen vasta hiljan ja luin jokaisen tekstin, kiitos niistä.
Mulla on sama taktiikka: annetaan romun kertyä, kunnes sitä ei millään jaksa ja jynssätään sitten koti puhtaaksi. Näkeepähän työnsä tulokset.
Olemme miehen kanssa molemmat melko epäsiistejä, minä vielä enemmän. Jos vieraita on tulossa yllättäen kylään, menen kuitenkin täysin paniikkitilaan ja yritän tunkea kamaa sängyn alle ja kaappeihin niin paljon kuin viidessä minuutissa ehdin. Miestä ei haittaa, vaikka muut näkisivätkin epäsiistin kodin.
Vaikka arkipäivässä sotku ei minua häiritse, tunnen olevani siitä kuitenkin vastuussa muiden silmissä. Olen joskus yrittänyt selittää miehelle, kun hän on ihmetellyt, että "mitä sä nyt tollai, kato, en mäkään välitä", että kodin sekaisuus heijastaa muiden silmissä MINUN surkeaa kodinhoitotaitoani, kun taas hän on vain tyypillinen nuori mies, joka ei saa kotia järjestykseen ilman tomeraa vaimoa.
Hassuahan se on. Meillä mies on yleensä ehdottomasti enemmän pesänrakentaja, ruoanlaittaja tms., joka välillä komentaa minut kotitöihin, enkä koskaan tunne siitä huonoa omaatuntoa. Miksi sitten siivousasiassa päähäni on pinttynyt niin vanhanaikainen ajatusmalli?
Miehen sisko joskus väitti mulle, että naisilla on luonnostaan sisäänrakennettu pesänsiistimis-, ruoanlaittamis- ja läheisistä huolehtimisvietti. Kun sanoin että täh, eihän mulla ole tuollaisia tarpeita, hän vain vastasi, että "No sä olekin erilainen. Ei sua paljon kiinnosta tarjota vieraille itseleivottua marjapiirakkaa. Eikä silittää lakanoita."
Mitäpä tuohon mitään sanomaan. En edes ymmärtänyt, olisiko se pitänyt ottaa kehuna vai loukkauksena. Olen edelleen huvittunut.
Nerea
Aino-Maija: Oi, kiitos! :-)
Tuo komerojuttu on kyllä totta. Tosin itselläni käy niin, että aina kun raivaan turhat kamat pois yhdestä hyllystä, vapautunut tila täyttyy tuota pikaa muulla sälällä.
"Mistä tätä krääsää oikein tulee!"
Nerea: Jos vieraita on tulossa yllättäen kylään, menen kuitenkin täysin paniikkitilaan ja yritän tunkea kamaa sängyn alle ja kaappeihin niin paljon kuin viidessä minuutissa ehdin. Miestä ei haittaa, vaikka muut näkisivätkin epäsiistin kodin.
Mulla on sama! :-D Sekä tuon "astiat piiloon uuniin!" -salamasiivouksen että tuon vastuuntunnon kohdalla.
Monet ihmiset kyllä varsin, varsin aktiivisesti uusintavat sitä mallia, että kodin siisteys heijastelee nimenomaan naisen kelpoisuutta. Joten ei ihmekään, että se yhä tuntuu selkäpiissämme.
Mun suhtautumiseni kotini ulkonäköön riippuu siitä, kuka vieras on tulossa kylään. Tietyt, hyvin läheiset ystävät nyt eivät ihan oikeasti piittaa kämpän kunnosta. Joitakin nipompia tapauksia olen kuitenkin oppinut varomaan.
Keskustelu menee jälkimmäisten kanssa yleensä näin:
MM: "No, mennään vaan minun luokseni, mutta mulla on sitten tosi sotkuista!"
Ystävä: "Ei se mitään! Enhän minä sellaisista piittaa."
(Mennään sisälle.)
Ystävä: [tietyllä äänensävyllä] "Oho. Onpas sulla kyllä aika sotkuista."
MM: [Kiristelee hampaitaan.]
Heidän kanssaan tulee samanlainen olo kuin olisin pahasti alipukeutunut hienoihin juhliin.
Nerea: Kun sanoin että täh, eihän mulla ole tuollaisia tarpeita, hän vain vastasi, että "No sä olekin erilainen. Ei sua paljon kiinnosta tarjota vieraille itseleivottua marjapiirakkaa. Eikä silittää lakanoita."
Silittää - lakanoita? Lakanoita? Ei, oikeasti, lakanoita? :-D Aika - merkillisiä muotoja taitaa tuo epäilemättä geneettisesti ohjattu pesänrakennusvietti saada...
Hmm, pitääköhän miehesi sisko sitten miesten (vastaavan kliseistä) asunnon pikkukorjausten tekemistä myöskin "pesänrakennus- ja siistimisvietin" ilmentymänä? Jos ei, niin mitä se sitten on?
Mua ylipäänsä ärsyttävät tuontapaiset puolivillaisten evoteorioitten viljelemiset. Olen itse (myös) aika suojeleva ja hoivaava ihminen, katson mielelläni, että kaikilla lauman jäsenillä on kaikki asiat hyvin. Mutta sen sanon, että joku askartelulehdestä tuttu lautasliinarenkaitten väsääminen nyt ei ole se ensisijainen tapani ilmaista tätä ominaisuuttani.
(Ei tosin mitään askartelulehtiä vastaan!)
Minä itse: Monet ihmiset kyllä varsin, varsin aktiivisesti uusintavat sitä mallia, että kodin siisteys heijastelee nimenomaan naisen kelpoisuutta.
Hah, sehän on itse asiassa ihan sama mekanismi, jolla naisen omaan ulkonäköön puututaan! "Tottakai sulla on oikeus näyttää ihan siltä kuin itse haluat. Mutta."
MM: ” Silittää - lakanoita? Lakanoita? Ei, oikeasti, lakanoita? :-D”
Itsekin silitän lakanoita, niistä tulee vähän vähemmän ryppyisempiä silloin. Mankelointi olisi tietty vielä parempi.
” Mua ylipäänsä ärsyttävät tuontapaiset puolivillaisten evoteorioitten viljelemiset. Olen itse (myös) aika suojeleva ja hoivaava ihminen, katson mielelläni, että kaikilla lauman jäsenillä on kaikki asiat hyvin. Mutta sen sanon, että joku askartelulehdestä tuttu lautasliinarenkaitten väsääminen nyt ei ole se ensisijainen tapani ilmaista tätä ominaisuuttani.”
Juu, kivikaudellahan naiset askartelivat palmunlehdistä suunpyyhkimiä, samalla kun miehet hakkasivat kivikirveellä luolan seinään reikiä. :-D
Oman kokemukseni mukaan kasvuympäristö vaikuttaa enemmän siivoustapoihin kuin sukupuoli: omat vanhempani olivat siivoushulluja ja siksi itseänikin pienempikin epäjärjestys ärsyttää – vaikka olenkin mies – ja monet tuntemani naiset, jotka ovat eläneet lapsuutensa vähän boheemimmassa perheessä, eivät välitä sekamelskasta pätkääkään.
” Keskustelu menee jälkimmäisten kanssa yleensä näin: MM: "No, mennään vaan minun luokseni, mutta mulla on sitten tosi sotkuista!" Ystävä: "Ei se mitään! Enhän minä sellaisista piittaa." (Mennään sisälle.) Ystävä: [tietyllä äänensävyllä] "Oho. Onpas sulla kyllä aika sotkuista." MM: [Kiristelee hampaitaan.]”
Etenkin vanhemmissa ikäpolvissa olen huomannut vieraille hoettavan fraasia ”en ole ehtinyt siivota” juuri sen jälkeen, kun on ennen vieraiden tuloa niska limassa väkerretty imurin ja mopin kanssa: siihen sitten on kuulunut vieraan vastata jotain ”juu eihän meilläkään ole mitään kummempia ehditä tehdä, hyvä kun kerran viikossa ehti harjan varteen tarttua, ja onhan täällä ihan puhdasta muutenkin”. Samaan vieraskoreuteen kuuluu kolmen torttusortin kera lausuttava ”ei meillä tämän kummoisempaa tarjottavaa ole, kun en jaksanut enempää leipoa”.
MM:"Silittää - lakanoita? Lakanoita? Ei, oikeasti, lakanoita? :-D Aika - merkillisiä muotoja taitaa tuo epäilemättä geneettisesti ohjattu pesänrakennusvietti saada..."
No kun ne lakanat ovat kuulemma niin ylellisen pehmeät, jos ne on silitetty. Myös alusvaatteet voi silittää. Ja sukat. ;)
Mua huvitti tuossa umpihöpsössä evoteoriassa lähinnä se, miten toinen väittää kirkkain silmin, eikä ollenkaan pahantahtoisesti, että naiset biologisesti X. Kun minä sitten sanon, että hei, minä olen nainen, enkä minä kuitenkaan X, se vain kuitataan sanomalla, "no mutku sä olet erilainen".
Monesti niissä ei ole takana mitään muuta kuin se, että koska minä tahdon X ja olen nainen, naiset tahtovat X. Jotenkin kaikki omat halut pitää oikeuttaa "luonnon järjestyksellä", aivan kuin ei riittäisi, että ihan vaan haluaa. Pitää uskoa, että oma elämäntapa on se oikein ja paras. Vielä parempi, jos halut mahtuvat vanhoihin patriarkaatin normeihin. Sitten voi osoittaa historiaa ja väittää, että "kato, noikin kaikki halus palvella miestä, vuosituhansia".
Vai onko tuossa vimmassa oikeuttaa oma elämänsä joillain kummallisilla evoteorioilla vain taustalla epäilys, ettei oma valinta ole edes itselle se paras mahdollinen?
Nerea
Minä en laita ruokaa. Minä en leivo vieraita varten. Minä tykkään pitää kodin perussiistinä, mutta en ota stressiä, vaikka se ei aina sitä olekaan. Minä juon mieluiten olutta. Minä haluan, että läheisilläni on asiat hyvin. Minulla on lemmikkieläin hoidettavana ja ehkä joskus oma lapsi huollettavana. Harrastan maantiepyöräilyä. En sisusta. Tykkään meikata ja ostaa vaatteita.
Olen ilmeisesti äärimmäisen kehno sukupuoleni edustaja omassa ikäluokassani ;)
EE: Itsekin silitän lakanoita, niistä tulee vähän vähemmän ryppyisempiä silloin. Mankelointi olisi tietty vielä parempi.
Mankeloinnin ymmärrän, ja huomaan kyllä eron mankeloitujen lakanoiden ja vapaana kulkeneitten välillä. Mutta itse en osaa silittää lakanoita. Sen kerran, kun sain päähäni kokeilla, lakanoista tuli vain entistäkin ryppyisempiä. Siinä pitää varmaan olla joku ihan oma viritelmänsä.
"Juu, kivikaudellahan naiset askartelivat palmunlehdistä suunpyyhkimiä, samalla kun miehet hakkasivat kivikirveellä luolan seinään reikiä. :-D"
Kiviset ja Soraset: Survival of the Fittest! :-D
"Samaan vieraskoreuteen kuuluu kolmen torttusortin kera lausuttava ”ei meillä tämän kummoisempaa tarjottavaa ole, kun en jaksanut enempää leipoa”."
:-D Ja jos joku kehuu vaatetta, pitää sanoa: "No eihän tämä nyt, alennusmyynnistä tämä riepu."
Olen myös kuullut puolilegendaarisia anekdootteja tädeistä, joilla on ollut joskus hamalla X-luvulla tapana siivota ennen siivoojan tuloa. Ilmeisesti, ettei siivooja vain luulisi, että tädin luona oli sotkuista tai jotain.
Nerea: Jotenkin kaikki omat halut pitää oikeuttaa "luonnon järjestyksellä", aivan kuin ei riittäisi, että ihan vaan haluaa. Pitää uskoa, että oma elämäntapa on se oikein ja paras.
Niinpä! Ja vieläpä paras jotenkin objektiivisesti, ikään kuin jonkin jumalan silmin. Se on absurdia. Ja no, jos kyse olisikin nollasummapelistä, jossa sen ihmisen oma elämäntapa olisi jotenkin oikeasti uhattuna, niin muiden elämäntapojen vastustamisessa voisi olla jotain järkeäkin. Mutta noissa ei yleensä ole kyse sellaisesta.
Kai ne tyypit pelkäävät, että ovat haaskanneet elämänsä. "Mitä? Enkö pääsekään taivaaseen/saa täydellistä elämää? Vaikka en koskaan jättänyt hopeita kiillottamatta." Siksi muut täytyy vetää mukaan omaan leikkiin vaikka pakolla.
Ehkä se on myös eron, erilaisuuden pelkoa. Kyllä mä tunnistan itsessänikin sen halun samanlaisuuteen: on kivaa, kun joku pitää samoista asioista kuin minä, ja voimme yhdessä olla samaa mieltä. On aina vähän loukkaavaa, jos joku ei pidäkään vaikka elokuvasta, jota itse rakastin. Mutta eihän se sen toisen ylenkatse tarkoita, että minun mielipiteeni olisi väärä tai huono. Voimme vaan olla eri mieltä.
Evoteoriat ovat kyllä niin käteviä apuvälineitä oikean maailmanjärjestyksen määrittämisessä. Nimimerkki misin tavoin minäkin tykkään oluesta. Biologisesti siis naiset tykkäävät oluesta. Ikävä juttu, siiderin ystävät! Teidän täytyy nyt lopettaa siiderin juominen.
mis: Olen ilmeisesti äärimmäisen kehno sukupuoleni edustaja omassa ikäluokassani ;)
:-) Olen huomannut, että kauheinta, mitä nainen voi tehdä, on edustaa kahta ristiriitaista naisellisuutta samaan aikaan. Kärjistäen: On tietenkin hyväksyttävää olla perinaisellinen kodinhoitajatar. Jos et kuitenkaan taivu siihen rooliin, ainoa muu vaihtoehto on sitten suunnilleen olla kertakaikkisen sterotyyppinen, kaljaa kittavaa ja raksalla työskentelevä butch-lesbo. Jälkimmäistä ei toki pidetä varsinaisesti hyvänä elämäntienä - mutta ainakin sellaista roolia toteuttava ihminen voidaan turvallisesti laittaa edes johonkin muottiin.
Jos nainen pitää sekä oluesta että meikeistä, hän saattaa herättää suurta ahdistusta ja hämmennystä.
"Jos nainen pitää sekä oluesta että meikeistä, hän saattaa herättää suurta ahdistusta ja hämmennystä"
On säälittävän epätietoinen ajastaan.
MYYTINMURTAJA. hyvää joulua, vaikka vihaan ajatusta jota kannat.
On silti hyvä, että näitä blogeja on, koska ne kertoo hyvin ajatusmaailmasta mikä pyörii idealismin ympärillä.
olen monelle ystävälleni kertonut,ja kehottanut käydä kurkkaamassa(naisille ja miehille)tätä blogia.
Kiitos että olet elävä esimerkki.kiitos.
" only the who want to conquer, want to be egual, without understanding, they prey for reasons,without understanding they want to be the ones who are, without understanding, they are because we fail to act,hereby we fail to be human".
Ajattele, älä ole.
Tuo on niin totta! Kun tähän minun persoonaani yhdistää perinaisellisen ulkonäöstä huolehtimisen, koska satun siitä tykkäämään, korkeakoulututkinnon ei-naiselliselta alalta, aika "miehiset" harrastukset, koska satun niistä tykkäämään ja melko teknisen työn, ihmiset ovat jotenkin aika sekaisin, että mikä tuo on? Inhottavaa on huomata, että monet haluaisivat, että kohtuukaunis nainen olisi sitten vähintään tyhmä tai ainakin kosmetologi tai kampaaja... Ja kävisi vaan siellä jumpassa ja tanssimassa, mutta kun se maantiepyöräilee ja jopa ymmärtää jotain siitä pyörästään.
Koen myös, että vanhempi polvi (etenkin naiset) ovat hieman kateellisia siitä, että nykyään naisilla on mahdollisuus toteuttaa itseään haluamallaan tavalla (jos kestävät tätä moraalipaheksuntaa ja muuta!) ja haluavat laittaa naisen alemmalle tasolle, koska tämä ei ole "kunnon" nainen, kun haluaa käydä töissä kuten miehet (eikä vain tienaamassa talousrahaa) eikä hoida näitä kaikkia "naisten" töitä kotona. Joulupöydässä taas tuli tällaisia kummia ajatuksia mieleen... ;) En tuonut joulupöytään mitään, mutta ei tuonut veljenikään, kumman kohdalla pyöriteltiin silmiä?! Näillä naisilla on sulattelemista jo siinä, että minun mieheni tekee meillä ruoat, pesee ikkunat ja useimmiten lattiat, mutta on muuten äärimmäisen miehinen! On se kauheeta! Ja mitähän meidän mahdollisista lapsista tulee! Nyt on jo ongelmia siskoni lapsista, kun tyttö on vilkas ja poika rauhallinen! Ja lapset on alle 3 vuotiaita.
Tiedätkö Myyinmurtaja muuten sen kirurgivitsin? Voisit tehdä pienen kokeen kertomalla sitä ihmisille ja saisit samalla hyvän postausaiheen?
Ehkä vähän sivuun aiheesta, mutta katsoin tuon Myyttiksen linkin Feministingiin, jossa oli siis kuva lasten siivouslelusetistä. Mä nyt oon taas ihan vastarannankiiskenä, mutta musta semmoiset lelut voi olla ihan jees. Niitä vaan vois tietty antaa lahjaksi pojillekin.
Lapset tykkää jossain vaiheessa leikkiä kotista. Musta siinä ei oo mitään väärää, se on semmoista mallioppimista. Tossa Feministingin keskustelussa sanotaan, että siinä vaiheessa kun lapsi haluaa leikkiä siivoamista, sen voi laittaa auttamaan oikeissa kotitöissä, mutta ei se musta ihan niin yksinkertaista ole. Pieni lapsi ei välttämättä jaksa esimerkiksi käyttää oikeaa imuria, mutta leluimuri voi olla osa kotisleikkiä. Leikki siivousharjalla taas voi jopa ihan oikeastikin vähän osallistua kodin siivoukseen - paremmin kuin sillä aikuisten kokoon suunnitellulla.
Mulla ja mun veljellä oli lapsina sekä "tyttöjen leluja" että "poikien leluja", mutta ne oli jaettu tasaisesti niin, että molemmilla oli molempia. Sitten sai leikkiä sillä millä itseä huvitti ja yhdessä leikkiminenkin toimi paremmin, kun molemmilla oli sekä poneja että autoja. (Jostain syystä lapsena oli tärkeää, että ne oli omia.) Oli meillä myös jotain leikkisiivousvälineitä ja leikkiuuni ja leikkiastoita yms. Musta meistä tuli vallan tasapainoisia tällä metodilla.
"Jos nainen pitää sekä oluesta että meikeistä, hän saattaa herättää suurta ahdistusta ja hämmennystä."
--> Mutta koskeehan toi miehiäkin. Siis jos on vaikka muuten macho, mutta tykkääkin juoda siideriä saatika drinkkejä niin herättäähän se huomiota. Mutta entäs sitten? Ei mua ainakaan haittaa, vaikka mun tavat ja pienet "ristiriitaisuudet" herättäiskin huomiota. Voihan se huomio positiivistakin olla.
Pihlajatar: Voihan se huomio positiivistakin olla.
Voi toki, ja kivaahan se on, silloin kun se on positiivista.
Pihlajatar: Pieni lapsi ei välttämättä jaksa esimerkiksi käyttää oikeaa imuria, mutta leluimuri voi olla osa kotisleikkiä. Leikki siivousharjalla taas voi jopa ihan oikeastikin vähän osallistua kodin siivoukseen - paremmin kuin sillä aikuisten kokoon suunnitellulla.
Toki, toki. Samaa kamaahan nuo ovat kuin muoviset teekupit.
Mutta semmoinen skenaario, jossa tyttö saa siivouskärryt ja poika legolinnan, olisi kurjempi. Ellei tyttö sitten olisi nimenomaan toivonut moppia.
mis: Tiedätkö Myyinmurtaja muuten sen kirurgivitsin? Voisit tehdä pienen kokeen kertomalla sitä ihmisille ja saisit samalla hyvän postausaiheen?
Senkö, että "En voi leikata häntä, koska hän on poikani?" :-D Hi hii, tuo voisi olla hauska. Mutta ehkä mieluummin postaisin niistä kerroista, joissa jonkun naisen tavalla tai toisella epätavallinen ammatinvalinta ei ole aiheuttanut ihmetystä. Siis niin, että kirurgi/mikrotuki/insinööri on nainen, ja kaikki vaan viittaavat häneen työssään insinöörinä jne. - ei NAISinsinöörinä.
Hmm, pannaan mietintään.
mis: Koen myös, että vanhempi polvi (etenkin naiset) ovat hieman kateellisia siitä, että nykyään naisilla on mahdollisuus toteuttaa itseään haluamallaan tavalla (jos kestävät tätä moraalipaheksuntaa ja muuta!) ja haluavat laittaa naisen alemmalle tasolle, koska tämä ei ole "kunnon" nainen, kun haluaa käydä töissä kuten miehet (eikä vain tienaamassa talousrahaa) eikä hoida näitä kaikkia "naisten" töitä kotona.
Niinpä, joskus varsinkin nykyajan äitien saamat "ruhtinaalliset" avustukset, vapaat ja jopa joukkoliikenne-edut (!) tuntuvat joskus herättävän suurta raivoa ja kateutta.
Se on älytöntä! Ikään kuin nykyiset nuoret ja nuorehkot naiset olisivat jotenkin vastuussa menneestä kurjuudesta.
(Okei, näemmä vastailen tänään vähän epäjohdonmukaisessa järjestyksessä. ;-)
Pihlajatar: Mulla ja mun veljellä oli lapsina sekä "tyttöjen leluja" että "poikien leluja", mutta ne oli jaettu tasaisesti niin, että molemmilla oli molempia. Sitten sai leikkiä sillä millä itseä huvitti ja yhdessä leikkiminenkin toimi paremmin, kun molemmilla oli sekä poneja että autoja. (Jostain syystä lapsena oli tärkeää, että ne oli omia.)
Meillä oli tytöillä tyttöjen ja pojilla poikien leluja, ja sitten oli yhteisinä sukupuolettomia leluja (lautapelejä, legoja, jotain muovieläimiä, yms.)
Mä itse kyllä halusin aina selkeästi Barbeja ja nukketaloa. Joillain taistelu-ukoilla en varsinaisesti itse leikkinyt (vaikka tiesin niiden kaikkien nimet). Ne eivät vaan kiinnostaneet minua ainakaan nukkeina (sarjakuvat ja piirretyt olivat eri juttu).
Varsinaisia kodinhoitoleluja ei juuri tainnut olla ainakaan kovin montaa. Jouduimme koko pesue kyllä soveliaassa iässä oikeisiin kodinhoitotöihin, kukin ikämme ja kykyjemme mukaan.
Leluista lisää:
MM: Pelastavat prinsessat
No musta on kieltämättä vähän rasittavaa, jos AINA pitää ensin kuunnella minuuttitolkulla ihmettelyä ja taivastelua, kun kertoo ammatistaan, harratuksistaan jne. Itse kun useimmiten alan puhua itse asiasta enkä siitä, ettei kyllä mitenkään vois uskoa, että sinä juot makeita drinkkejä, vaikka olet mies tai meikkaat, vaikka oletkin teknisellä alalla oleva nainen...
Toki joskus on hauskaa, kun ihmisestä paljastuu jotain mitä ei "ikinä uskoisi", mutta jos nuo stereotypiat on niin sisäänrakennettuja, että sitä pitää joka kerralla ihmetellä niin ei se kyllä ole kovin hauskaa.
Toisaalta moni elää niin rajatuissa yhteisöissä, että heitä saattaa oikeasti ihmetyttää moni muille ihmisille tavallinen asia. Ja asiasta kuin asiasta voi sanoa kivasti ja vähemmän kivasti.
Lähetä kommentti