9. joulukuuta 2009

Tutkainta vastaan

Olen huomannut, että vaikka yhteiskunta virallisesti sallisikin yleisestä käytännöstä poikkeamisen, väki kuitenkin saatetaan pitää ruodussa epäsuorin keinoin. Esimerkiksi mies, joka haluaa rikkoa sukupuolirooleja ja pukeutua hameeseen, on kyllä lain suojelema. Käytännössä hamemiehen tie ei välttämättä ole ollenkaan niin yksinkertainen.


*


Yläasteella oli hirveää. Meillä oli sellainen kuvio, että luokassa pari päsmäripoikaa määki ja määräsi, ja kaikki muut istuivat hartiat koholla laskien hetkiä yläasteen loppumiseen. Erityisesti kuvioon kuului se, että tytöt eivät saaneet puhua luokassa. Varsinkaan mielipiteitä ei saanut sanoa. Jos tyttö sanoi mielipiteen ääneen, häntä tervehti pahispoikien mölinäkuoro: "Mööh!" Välitunnilla seurasi toki armoton vittuilu ja hävetyttäminen. Aika pian siinä oppi vaikenemaan: pennun ei ole helppo nousta yksin koko silloista tunnettua maailmaansa vastaan.


Eräällä häröpäisellä hissanmaikalla oli jotain naisia vastaan. Sen näki ja tunsi hänen opetuksessaan. Kerran hän heitti meidän teinimieltemme purtavaksi tämän vanhan helmen:

"Kyllä miehet ovat älykkäämpiä kuin naiset. Sen näkee siitäkin, että kaikki maailman suuret keksinnöt ovat miesten keksimiä!"

Pojat hekottelivat hyvillään.

"Noo? Eikös tytöillä ole mielipidettä tähän asiaan? Vaikeneminen on myöntymisen merkki!"

Me emme sanoneet mitään.

"Heh hehe! Kyllä jokainen saa sanoa, jos on sanottavaa. Jos ei sano, niin sitten ei selvästikään ole sanottavaa!"


*


Toisella kertaa, paljon vanhempana, olin aloittanut erään itsepuolustuslajin harrastamisen. Se kurssi oli varsin miesvaltainen, naisia oli vain muutama. Kun peruskurssi vaihtui varsinaiseen treenaamiseen, ne loputkin naiset katosivat. Vetäjä oli oikein mukava ja asiallinen mies, kuten olivat myös monet pidempään harrastaneista. Mutta osa niistä sen paikan treenarijätkistä oli penseitä ja nuivia. He eivät halunneet ketään naista pilaamaan peliään, joten he kerääntyivät penseäksi palloksi. He kohottivat sievät nenänsä kohti kattoa ja antoivat minun ymmärtää, että olin astunut sopivaisuuden rajan yli.

Sain tuta heidän paheksuntansa. Minulle ei puhuttu. Kukaan ei koskaan mielellään treenannut minun kanssani. (Noissa lajeissa tehdään paljon pariharjoituksia. Jos parilla on kovin suuri voimaero, tiettyjen juttujen treenaaminen voi olla vaikeaa tai jopa vaarallista. Kyse ei kuitenkaan ollut fyysisistä eroista johtuvasta vierastamisesta, vaan pelkästä dissaamisesta.) Salin kulttuuriin kuului tietynlainen toverillinen vitsailu treenatessa - mutta minun vitseihini ei koskaan vastattu.

Tämä oli yksinkertaisesti se tyypillinen "käyn naisena rautakaupassa" –ilmiö. Kun itse olen herkkä lauman tunnelmille, tiesin pian, mitä minulta haluttiin:

"Sä et kuulu tänne, nainen! Tämä ei ole sua varten! Sun on mentävä pois."

(Sillä kertaa) lopetin treenaamisen.


*


Lapsena joskus ihmettelin historiankirjoista lukemiani vanhojen aikojen ihmisten kummallisia tapoja. Siis vaikka näitä, että naiset eivät saaneet yksin tehdä sitä-tai-tätä. Miksi ne hulluun muottiin ahdetut naiset eivät vain silkalla tahdonvoimalla ja pokalla nousseet älyttömimpiä sopivaisuussääntöjä vastaan?

Mutta se on niin, että eri mieltä oleminen on hyvin tuskallista. Se on pelottavaa jo sinänsä, varsinkin nuorelle. Rikkuria saattaa uhata ihan oikea väkivalta. Vaikka kukaan ei suoranaisesti vetäisikään sinua turpiin, laumaeläimelle on raskasta tuntea muiden paheksunta. Päivästä ja tunnista toiseen.


Maailman rajat eivät välttämättä ole ne, jotka paljain silmin näet. Älä siis sano, että "No kyllähän naiset voivat mennä teknisille aloille! Miehet voivat ruveta sairaanhoitajiksi jos heitä huvittaa! Se on ihan omasta halusta ja tahdonvoimasta kiinni!". Aina se ei riitä.

Totta kai laillinen oikeus on se suurin voitto ja tärkein asia, mutta myös olosuhteet on otettava huomioon. Jos jonkun täytyy tietyssä asemassa ollakseen nähdä kolmin verroin vaivaa, torjua kolmin verroin epäoikeudenmukaisia hyökkäyksiä, hänen mahdollisuutensa tuohon asemaan eivät ole samat kuin sellaisen henkilön, jonka kimppuun ei koskaan käydä. Jos saat turpiisi siksi, että miehenä käytät hametta, sinulla ei ole täyttä mahdollisuutta käyttää hametta.

On tekopyhää väittää muuta.





27 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Tietysti voi kysyä, mistä esimerkiksi kertomanilainen yläastekuvio alun perin on päässyt kehkeytymään. Tai voidaan puhua siitä, miten pöhkö-budottajien poikakerhon saisi murrettua. Voidaan puhua rajojen rikkomisesta ja henkilökohtaisen mukavuusalueen ylittämisestä.


Mutta ensin on myönnettävä tämäntapaisen sosiaalisen kontrollin olemassaolo.

myytinmurtaja kirjoitti...

Wikipedia: Tutkain

Eino Empaatti kirjoitti...

Yläasteella tuollaisen sosiaalisen painostuksen voi vielä jotenkin ymmärtää: moni yläastelaisista on vielä aika lapsia, ainakin mitä tulee oman järjen, moraalin ja empatian kehittymiseen. Millä en tietenkään tarkoita, etteikö painostuksen kohteeksi joutuminen ole ihan helvetin ikävää (itsekin muistan joutuneeni leimatuksi homoksi [yläasteen suurin solvaus] ihan vain siksi, kun olisin tykännyt halailla ystäviäni - eikä kiusaaminen sitten jäänyt edes solvausten asteelle, vaan meni niin fyysiseksi, että keho vielä muistaa ja arastelee ihmisten halaamista). Sanon vain, että yläasteikäisiltä ei ehkä vielä voi odottaa omaehtoista sosiaalisten roolien rikkomista, vaan meidän aikuisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta siitä, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus toteuttaa itseään oikeasti.

Mutta joo, aikuisten maailmassa tällaista painostusta ei saisi tapahtua. Erityisesti ihmettelen historianopettajaasi: tuohan on suoranaista ahdistelua! Tietysti olisi voinut pistää takaisin vertailemalla sitä, miten suurta hyötyä naisten keksinnöistä on miesten keksintöihin verrattuna ollut: joku tiskikaappi on tuottanut maailmalle paljon enemmän iloa kuin atomipommi. Tai jos netti olisi ollut keksitty, olisi voinut vedota näihin sivuihin:
www.women-inventors.com

Anonyymi kirjoitti...

Mikä hissanmaikka! Ei tuntenut sitten historiaa sen vertaa, että olisi tiennyt miten naisten pääsy yliopistoihin ja erilaisiin laitoksiin, joissa nuo "keksinnöt" tehdään, oli viime vuosikymmenille asti järjestelmällisesti estetty. Tai hänkin vain "vitsaili". Hehheh. Sama kuin ihmettelisi, miten Jenkkilän mustat ovat selkeästi tyhmempiä kuin valkoiset, koska eivät ole tehneet suuria keksintöjä.

Naisten tekemistä keksinnöistä ovat usein miehet ottaneet kunnian.

FSP:n kirjoitus "He must be joking" satutti. Itse olen onneksi naisvaltaisella alalla, ja vaikka meilläkin pidetään miehiä helposti neroina (mitenpä he muuten olisivat akkojen alan valinneet!) ja naisia harmaana massana, täysi dissaaminen tai ulkopuolelle sulkeminen ei onnistu.

Nerea

Tomi kirjoitti...

Tuosta koulukiusaamisesta. Kiusaajapojat nousee poikien keskinäisessä hierarkiassa huipulle. Ja samalla myös (monesti) tyttöjrn suosioon sillä tytöt (usein) näyttävät suosivan poikien ihailemia poikia.

Eli koulukiusaaminen on sosiaalista peliä.

Omat kokemukseni kertovat, että kiusatutkin ovat yleensä pokia (tosin tyttöjen tuella).

En juurikaan omina kouluaikoina tavannut kiusattua tyttöä.
Tosin on mahdollista, että tyttöjen keskinäinen kiusaaminen jäi minulta huomaamatta.

Nämä havainnot perustuvat omiin kokemuksiin (kyllä, olin koulukiusattu) ja ovat täysin subjektiivisia.

Pihlajatar kirjoitti...

Itse perinteisesti hyvin miehistä alaa opiskelevana (ja kohta alalle valmistuvana - saapa nähdä, tuntuuko sukupuoli vaikuttavan työnsaantiin) olen keskustellut tästä aiheesta paljonkin muiden alani naispuolisten opiskelijoiden ja miestenkin kanssa. Yksi ongelma on se, että "miehisillä" aloilla siis esimerkiksi erilaisissa teknisissä tehtävissä työskentelevät naiset eivät kehtaa puhua ääneen syrjinnästä, ennakkoluuloista ja vähättelystä, jota mahdollisesti kokevat tai ovat jossain vaiheessa kokeneet alalla työskennellessään. Miehisillä aloilla tuntuu usein olevan niin, että aluksi äijät "testaavat" työyhteisöön tulevaa naista ja eteenkin hänen "huumorintajuaan" esimerkiksi härskeillä ja joskus henkilökohtaisuuksiinkin menevillä jutuilla. Jos ei ole moksiskaan tai jos jopa osaa sivallella vastaan (kuitenkin hauskasti) saattaa lunastaa paikkansa työyhteisössä "hyvänä jätkänä muiden joukossa". Seuraavalla alalle tai ko. työyhteisöön pyrkivällä naisella on sitten taas ihan samat initiaatio edessä.

Saavuttaakseen ja ylläpitääkseen "hyvän jätkän" mainettaan miehisillä aloilla työskentelevät naiset saattavat sietää paljon kaikenlaista paskaa, jopa suoraa seksuaalista häirintää. Ei haluta saada "huumorintajuttoman mäkättävänä ämmän" mainetta. Tästä seuraa se ikävä asetelma, että jos joku nainen sitten älähtää esim. seksistisistä jutuista tms. muut samassa työpaikassa työskentelvät naiset eivät välttämättä uskalla mennä tämän naisen puolelle. Siinähän menettäisi oman "hyvän jätkän" maineensa. Kun joukkovoimaa ei ole, yksittäiset valittajat tosiaan leimautuvat kireiksi tyypeiksi.

Itse olen valitettavasti saanut työharjoitteluissa huomata, että jos jotkut työyhteisön miehet "kiusaa", kannattaa ennemmin vedota ja pyytää apua niiltä reiluilta miehiltä (joita myös aina on) kuin naisilta. Naiset sanoo vaan, että kyllä sun täytyy pärjätä, pärjätäänhän mekin, mutta mukavat miehet (sellaiset esimerkiksi, joilla on tyttäriä) ottavat vakavasti ja heiltä löytyy myös kanttia puolustaa työkaveria - vaikka tämä olisikin nuori nainen.

Tämä on nyt ehkä kärjistys ja perustuu vain omiin kokemuksiini. Toivottavasti jollain muulla on kivempia kokemuksia naisten välisessä yhteistyöstä. Ymmärrän toisaalta senkin, että ihmisen joka on itsekin heikossa asemassa on vaikea lähteä puolustamaan toista joka on heikossa asemassa. Niillä, jotka ovat yhteisössä vahvoilla, on paremmin "varaa" puolustaa alistettua - jos sattuvat tästä tykkäämään.

myytinmurtaja kirjoitti...

EE: Yläasteella tuollaisen sosiaalisen painostuksen voi vielä jotenkin ymmärtää: moni yläastelaisista on vielä aika lapsia, ainakin mitä tulee oman järjen, moraalin ja empatian kehittymiseen.

Toki, toki! Kerroin tuon tarinan lähinnä valottakseeni, kuinka tuollainen dissausmekanismi voi toimia.

myytinmurtaja kirjoitti...

Tomi: Omat kokemukseni kertovat, että kiusatutkin ovat yleensä pokia (tosin tyttöjen tuella).

En juurikaan omina kouluaikoina tavannut kiusattua tyttöä.


...

Tomi, olet niin väärässä.

Jos et ole havainnut tätä ilmiötä, joko kaikki koulusi olivat aivan poikkeuksellisia, tai sitten olet luultavasti jättänyt kaikenlaista muutakin sukupuolten suhteisiin (tai vain ihmisten ryhmädynamiikkaan) liittyvää havaitsematta. Operoit siis vaillinaisin premissein.

Tomi kirjoitti...

MM pinttini oli siinä, että pojat kiusaavat poikia ja tytöt tyttöjä.

myytinmurtaja kirjoitti...

Nerea: No, tuo hissanmaikka oli aika pipipäinen tapaus muutenkin. Kaikilla kouluasteilla minulla on kyllä ollut hyviäkin opettajia - varmaan itse asiassa enemmistö.

Jo lukioikäisen on (ainakin mun kokemukseni mukaan) helpompi pistää vosulle kampoihin, kun sekä oma itsepäinen voima on lisääntynyt että lauman paha paine lientynyt.


Jep, minäkin kirskuttelin hampaitani hyvän tovin tuon FSP:n jutun luettuani. Mulle ei ole miesvaltaisella alallani sattunut vastaan mitään noin pahaa, mutta tuo peruskuvio on niin tyypillinen kaikkialla: yksi apina käyttäytyy aivan asiattomasti, ja toinen tyyppi - se esimies - vaan pyörittelee somia sinisiä silmiään: "Ooh, hän varmaan vaan vitsaili! Sä olet ainut, jolla on ollut sen kanssa ongelmia!"

FSP on onneksi nyttemmin (käsittääkseni) aika menestynyt omalla alallaan, ja tuo oli hänellekin poikkeuksellisen epäoikeudenmukainen kokemus.

Tomi kirjoitti...

Tuosta Myytinmurtajan historianopettaja kokemuksesta. Minulla oli vastaavaia kokemuksia kouluaikoina (ala-asteella 4-6 luokalla).

Luokanopettajamme (mies) otti tavakseen pilkata ja nälviä minua koko luoka edessä.

Luulen hänen motivinaan oli nostaa arvostusta muun luokan silmissä (koska suurin osa luokkatovereistan inhosi minua).

Kuudenne luokan keväällä hän pyysi kyllä
käytöstään anteeksi.

myytinmurtaja kirjoitti...

Pihlajatar: Tämä on nyt ehkä kärjistys ja perustuu vain omiin kokemuksiini. Toivottavasti jollain muulla on kivempia kokemuksia naisten välisessä yhteistyöstä. Ymmärrän toisaalta senkin, että ihmisen joka on itsekin heikossa asemassa on vaikea lähteä puolustamaan toista joka on heikossa asemassa.

Koko tuo vanhojen sikojen harjoittama naisten testaminen vituttaa mua. Se on sitä kulttuuria, jossa naisen pitää "todistaa" olevansa "yhtä hyvä" kuin mies. Ei mieslääkärin tarvitse todistaa olevansa naislääkärin "veroinen"!

(Ärsyttää henkilökohtaisella tasolla sekin, että nuo sovinistisikanaudat ovat itse tyypillisesti varsin huumorintajutonta sakkia.)


Mutta tuo naisten halu olla "hyvä jätkä" eikä huumorintajuton ämmä tuntuu kyllä valitettavan tutulta. Mäkin luulen, että se johtuu tuosta joukkovoiman puutteesta ja pelosta. Hajota ja hallitse!

Tosin monet naiset ovat saattaneet myös sisäistää sen ämmittelykultuurin, jossa kenen tahansa miehen mikä tahansa teko on aina arvokkaampi kuin naisen. Naisia kohtaan ei tunneta samaa myötuntoa kuin miehiä.

(Nerea mainitsi taannoin siitä luottamusnaisäidistään, joka käytti haukkumakeinona miehen vertaamista naiseen!)

myytinmurtaja kirjoitti...

Toisalta kyllä joukkovoima toimiessaan on huomattavan tehokas. Jos jonkun huoran rasvaiseen juttuun vastaakin tuimakatseisten naisten muuri - "No, Kari! Haluatko tarkentaa.", jätkän hymy hyytyy siihen paikkaan. Yksinään possujätkä ei ole vahva, hän tarvitsee aina rakenteen tuen.

Yleensä nuo syrjijät operoivat hävetyttämällä. Siitä, että naiset hakevat samoja oikeuksia kuin miehillä itsellään on, tehdään muka jotenkin häpeällistä ja noloa:

"Hö höö, toi on tommosta poliittista korrektiutta! Seuraavaksi haluatte kiintiöt tänne!"

Mutta siinä on se pikku juttu, että kaikki poliittinen korrektius on tehty nimenomaan tilien tasoittamiseksi. On vallassaolevien henkilöitten (lyhyen tähtäimen) etu koettaa estää vallassa olemattomia pääsemästä samalle vihreälle oksalle.

He ovat vain ahneita.

myytinmurtaja kirjoitti...

Tomi: MM pinttini oli siinä, että pojat kiusaavat poikia ja tytöt tyttöjä.

Ymmärsin kyllä pointtisi. Siihen juuri vastasinkin, että olet niin väärässä.

myytinmurtaja kirjoitti...

Tomi: Luokanopettajamme (mies) otti tavakseen pilkata ja nälviä minua koko luoka edessä.

Huh! Tuo oli siltä opettajaltasi aivan törkeää käytöstä. Aivan asiatonta pelleilyä. :-(

On vaikeaa olla koululainen: lapset ovat niin avuttomia tuollaisessa tilanteessa.

Anonyymi kirjoitti...

Tomi: Mun yläastekokemuksissa muutamat pojat kiusasivat sekä poikia että tyttöjä, tytöt vain tyttöjä. Poikien kiusaaminen oli väkivaltaista ja usein vaarallista, tyttöjen harjoittama kiusaaminen yleensä henkistä porukan ulkopuolelle sulkemista. Pojilla kiusatut pysyivät aina kiusattuina, tytöillä nokkimisjärjestys vaihteli jatkuvasti. Olin itsekin sekä kiusaaja että kiusattu - enemmän minua nykyään vaivaavat muistot siitä, miten itse kiusasin muita. Onneksi empatiakyky on sen jälkeen kehittynyt.

Pojat eivät varmaan olleet juuri perillä tyttöjen kuvioista, sen verran vähemmän näkyvää tyttöjen keskinäinen kiusaaminen oli. Pojat kiusasivat yleensä tyttöjä hiljentämällä, usein ulkonäköön puuttuvalla nimittelyllä, kourimalla ja muulla seksuaalisella häirinnällä, eivät suoralla fyysisellä väkivallalla kuten toisia poikia.

Eikä ainakaan meillä kukaan tyttö noita pahimpia kiusaajapoikia fanittanut. Ei kyllä kiusattujakaan. Tykättiin lähinnä niistä, jotka pysyttelivät koko touhun ulkopuolella, osoittivat itsevarmuutta. Ei siksi, että olisimme olleet parempia ihmisiä, vaan siksi että kiusaajakingi on usein sokea kohteissaan: jos olet liian lähellä, viha voi helposti kääntyäkin sinuun.

Nerea

anonilli kirjoitti...

'Jo lukioikäisen on (ainakin mun kokemukseni mukaan) helpompi pistää vosulle kampoihin, kun sekä oma itsepäinen voima on lisääntynyt että lauman paha paine lientynyt. '
Ja osa tyhmemmästä jengistä jää pois, ainakin jos valitsee itse paremman lukion. Ei niin, että älykkäät olisivat kaikki kilttejä, mutta tuleva vankeinhoidon vakioasiakas ei pääse mihinkään vaativampaan oppilaitokseen.
'kaikki poliittinen korrektius on tehty nimenomaan tilien tasoittamiseksi'
Noh, vähän kritiikkiä pitää olla sitäkin kohtaan. Huonoimmillaan on kyse keskiluokkaisen sovinnaisuuden hyveestä (ihmisille saa tehdä mitä tahansa, kunhan niistä ei sano rumasti) ja statuspeleistä, joissa kyykytetään vanhempia, huonommin koulutettuja ihmisiä.

Tyly Kotiäiti kirjoitti...

Tomi: Samaa mieltä kuin muutkin.
Yläasteellani näkyvin kuvio oli kusipääöykkärilauma (poikia), jotka kiusasivat joukkoa vähemmän suosittuja tyttöjä. Tyttö vs. tyttö kiusaamista ei näkynyt, ainoa "dissaus" oli ehkä siinä että ei ne ns. suositutkaan puuttuneet riittävän kovasti pahimpiin temppuihin. Eivät ehkä pystyneet, who knows. Kiusaaminen oli verbaalista (haukkumista, seksuaalista nimittelyä), fyysistä (sylkemistä, potkimista, usein myös seksuaalissävytteistä). Kiusauksen huipentuma lienee yhden tytön joukkoraiskaus (no siis tiedän yhden tapauksen, toivon että se jäi ainoaksi).

Joukossa oli muutama poika, jotka olivat ok, ystävällisiä ja mukavia. Eivät hekään puuttuneet ja vuosia myöhemmin kuulin että olivat itsekin jokseenkin kiusattuja. Voi ihan hyvin olla, että jossain muualla kuvio on toisenlainen ja tosiaan, multa jäi noiden poikien kohtalo näkemättä (ei niitä potkittu koulun käytävillä).

Koulu paineli villaisella kaiken ja minullekin todettiin kuinka sillä ja sillä on nyt vähän vaikeaa ja kyllä teidän pitäisi vaan koittaa ymmärtää. Haloo?! Myös em törkeä raiskaus onnistuttiin painamaan villasella, "pojathan on poikia" ja, no, siinä oli yhden uhrin sana viittä poikaa vastaan.

EE: Minua pahiten nimitelleistä pojista kaksi pyysi ysin loppupuolella käytöstään anteeksi eli niille taisi kehittyä jonkin sortin tajunta omien sanojen ja tekojen vaikutuksista. Yksi minua kiusanneista tuli sitten myöhemmässä elämässä yllättäen vastaan, työasioissa. Oli siinä pikkasen keskittymisvaikeuksia kun olisi pitänyt sopia jotain markkinointikuvioita. Asetelma oli toki mulle edullinen, ts. minä oli se joka pohti päässään "heh, mitähän urasi tykkäisi jos avautuisin kokemuksistani" ja toisen naamasta näki suoraan kuinka se pelkäsi että näin myös tapahtuu. HA!

Anonyymi kirjoitti...

Nyt mennaan kylla asian vieresta aika rutkasti, pahoittelut tasta, mutta aihe toi mieleeni seikan, johon olen lahiaikoina joutunut kiinnittamaan huomiota. Aluksi mainittakoon, etta asun Portugalissa, eli kyseessa jokseenkin vanhakantainen, katolinen patriarkaatti (edelleen). Mainittakoon nyt sekin, etta olen ihan kivannakoinen nainen, ja tietenkin vaaleahiuksinen - mutta en pukeudu provokatiivisesti enka varsinkaan kayttaydy siten.

Taalla ihan kadulla kavellessani olen saanut tuta aikamoista dissaamista, ihan alentuvasta silmailysta (sellaista paasta varpaisiin skannailua halveksuvalla katseella, tiedattehan) aina suoranaiseen tuhahteluun ja jopa tonimiseen. Ja siis nimenomaan naisten toimesta. Tuntuu silta, etta pelkka vaalea kuontaloni on jonkinasteinen loukkaus kanssasisariani kohtaan. Itseani tama ei lakkaa hammastyttamasta, vaikka taalla olenkin kohta asunut jo vuoden. En myoskaan millaan muotoa kohtele muita ihmisia, olivat he sitten miehia tai naisia, alentuvasti tai ylpeasti. En luo katsekontaktia vastaantuleviin ihmisiin, paaasiassa pidan katseeni maahan luotuna - ihan siitakin syysta, ettei tarvitsisi kokea noita em. halveksuvia katseita.

Olen pohtinut asiaa paatymatta mihinkaan lopputulokseen, lahinna tulee mieleen etta tamankaltaisessa maassa mies edelleen maarittelee naisen arvon, ja koska ilmeisesti olen "kuumaa kamaa" paikallisten miesten mielesta, naiset suhtautuvat minuun kuin halpaan huoraan. Etenkin mustilta naisilta on tullut aikamoista tylytysta (tuo aiemmin mainitsemani tonaisyepisodi tapahtui nuoren, mustan naishenkilon toimesta, ilman minkaanlaista syyta, ja taysin tarkoituksella). Tuntuu toisinaan todella holmolta, koska itse naisena ja feministina haluaisin kokea solidaarisuutta naisten kesken - ja ilman mitaan sen kummempaa syyta minua tuupitaan koko ajan "ravintoketjussa" alemmas. Tyomatkoja varten harkitsin jo (puoli)piloillani peruukin hankkimista. Valilla taytyy oikein peilista vilkaista, juuri naiden mustien naisihmisten kohdalla, etta onkohan joku piirtanyt hakaristin otsaani tms., vai mika heidat oikeuttaa polkemaan minua maanrakoon joka ainoa paiva.

Bianca

myytinmurtaja kirjoitti...

Tyly Kotiäiti: Koulu paineli villaisella kaiken ja minullekin todettiin kuinka sillä ja sillä on nyt vähän vaikeaa ja kyllä teidän pitäisi vaan koittaa ymmärtää. Haloo?! Myös em törkeä raiskaus onnistuttiin painamaan villasella, "pojathan on poikia" ja, no, siinä oli yhden uhrin sana viittä poikaa vastaan.

Voi jumalauta! >:-O

Kas kun eivät saman tien antaneet sille pahalle juonittelevalle tytölle jälki-istuntoa, kun kerran pakotti kiltit poikaparat raiskaamaan itsensä. Voi vittu.

myytinmurtaja kirjoitti...

Anonilli poliittisesta korrektiudesta: Huonoimmillaan on kyse keskiluokkaisen sovinnaisuuden hyveestä (ihmisille saa tehdä mitä tahansa, kunhan niistä ei sano rumasti) ja statuspeleistä, joissa kyykytetään vanhempia, huonommin koulutettuja ihmisiä.

No, yleensä poliittisen korrektiuden vaihtoehto on vanha suosikki "ihmisille saa tehdä mitä tahansa, ja niistä saa sen lisäksi sanoa miten rumasti tahansa."

myytinmurtaja kirjoitti...

Bianca: Olen pohtinut asiaa paatymatta mihinkaan lopputulokseen, lahinna tulee mieleen etta tamankaltaisessa maassa mies edelleen maarittelee naisen arvon, ja koska ilmeisesti olen "kuumaa kamaa" paikallisten miesten mielesta, naiset suhtautuvat minuun kuin halpaan huoraan.

Nuo naiset näyttävät tappelevan keskenään murusista. Kellekään heistä ei ehkä tule mieleen, että isännän pöydässä, isännän paikalla olisi oikeasti mehevin paisti.

Tomi kirjoitti...

Näköjään monella on hyvin erillaiset kokemukset kouluajoista kuin minulla.

Omat kokemukseni rajoittuvat lähinnä omaan luokkayhteisöön. En voi sanoa paljoakaan muista luokista (koulu oli iso useita satoja oppilaita).

Mutta luokallamme tilanne oli niin, että sielä oli hyvin voimakas hierarkia.

Pohjalla oli 3-4 poikaa (minä minä mukaan lukien), joita muut saivat sorsia ja kiusata mielivaltaisesti.

Huipulla oli myös 3-4 poikaa ja pari tyttöä, jotka määrittelivät mistä puhuttiin ja mitä tehtiin.
Loput olivat enemmän tai vähemmän keskikastia.

Anonyymi kirjoitti...

Bianca: Mulla on useampi naispuolinen kaveri asunut Portugalissa ja kokemukset ovat olleet samansuuntaisia. Miehet kourivat ja läähättävät perässä, naiset suhtautuvat nihkeästi. Itsekin olen viettänyt maassa aikaa. Saan olla enemmän rauhassa kuin blondit, koska olen tyyliltäni gootahtava, tummaksi värjätty tukka ja sillai. Toisaalta mua on kirottu/siunattu äärimmäisen kurvikkaalla vartalolla, joten heti jos päällä on kesähelteellä jotain paljastavampaa, tuijotuksen, viheltelyjen ja huuteluiden määrä on huimaava.

Portugali on käsittämättömän vanhakantainen, korostetun patriarkaalinen maa. Isommassa naapurissa elämä on jo paljon modernimpaa.

Nerea

Anonyymi kirjoitti...

"Pohjalla oli 3-4 poikaa (minä minä mukaan lukien), joita muut saivat sorsia ja kiusata mielivaltaisesti.

Huipulla oli myös 3-4 poikaa ja pari tyttöä, jotka määrittelivät mistä puhuttiin ja mitä tehtiin.
Loput olivat enemmän tai vähemmän keskikastia."

Tuo on omakin kokemus, ala-asteelta aina ammattikouluun asti pari-kolme "pomoa" ja pari-kolme tyyppiä joita aina kiusattiin, muu luokka ei välittänyt tai uskaltanut tehdä mitään. Tuskin tarvitsee arvella mihin tässä hierarkiassa sijoituin.

Ja kyllä sitä poikien ja tyttöjen välistä kiusaamista tosiaan oli, mutta kertaakaan en nähnyt että se olisi ollut fyysistä. Haukkumista, huorittelua, tapauskohtaisia "lempinimiä" - erästä tyttöä kutsuttiin hirvikolariksi koska tämän isä oli kuollut hirvikolarissa.. Jep, aika sairasta. Jokin "ritarillisuus" näitä kuitenkin esti käymästä käsiksi naisiin, ainakin koulussa. En tiedä miten oli koulun ulkopuolella, en uskaltanut liikkua iltaisin kiusaajieni kohtaamisen pelossa itse. Enimmäkseen muistan että tytöt kiusasivat muita tyttöjä ja pojat poikia, muutamia poikkeuksia oli tietenkin. Tytötkin kiusasivat poikia, itse muistan muutaman sanoneen minulle että tulen elämään lopun elämääni yksin koska olen ruma ja tyhmä. Se oli muutenkin jo elämäntoivonsa viimerippeissä roikkuvalle nuorelle aika paha kommentti. Toisaalta saan kiittää erästä tyttöä siitä että olen vielä elossa, hänellä oli yllättävää rohkeutta ja suoraselkäisyyttä ikäisekseen, eräs päivä lohduttaa minua ja ryhtyä ystäväkseni vaikka nämä "pomot" sen hänelle kostivatkin haukkumalla ja vittuilemalla jonkin aikaa.

Höm. No joo, tämä nyt tuskin kuuluu enää aiheeseen. Joka tapauksessa siis, vaikkei tuota väkivaltaa näe, sitä tapahtuu kyllä. Väkivalta on sinällään sosiaalisesti epätoivottua että sitä harvemmin mielellään harrastetaan näkyvillä.

myytinmurtaja kirjoitti...

Ano: Koulukiusaaminen on niin perseestä. On niin absurdia joutua joka päivä elämään peloissaan, paikassa josta ei pääse pois (paitsi sentään aikaa myöten).

Jos kiusaaminen saataisiin kuriin, eiköhän siitä hyötyisi koko kansantalous. Helvetti, se olisi ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä parhaimmillaan!

myytinmurtaja kirjoitti...

[Vastaus lähettäjän pyynnöstä julkaisematta jättämääni kommenttiin:]

J: Se ei valitettavasti ole mahdollista. :-( Annetaan vaan asian olla.