16. helmikuuta 2010

Kahden kerroksen väkeä

Tuttavalleni, nuorelle naiselle, tehtiin alkusyksystä se tavallinen temppu:

Hän haki oman alansa työpaikkaa. Työhaastattelu meni hyvin, kunnes naispuolinen haastattelija heläytti: "No, Mira-Mari [nimi muutettu], mitenkäs ne perhekuviot?" Vink, vink. Et kai ajatellut, Mira-Mari, paukahtaa paksuksi ja pukata pentua pitäjään? Et kai ajatellut jäädä äitiyslomille? Taisitpa ajatella! Älä soittele meille, Mira-Mari, me soitamme sinulle.


Kaikki työnantajat eivät toki toimi näin, mutta aina silloin tällöin näitä muinaisjäänteitä tulee vastaan. Jos sinulle tehdään törkeät, ei hätää: Juksaaminen on keksitty. Kehotan kaikkia nuoria naisia työhaastateluissa yksinkertaisesti valehtelemaan perheasioistaan. Olen samoilla linjoilla tässä jutussa haastatellun asiantuntijan kanssa:

Taloussanomat 2.10.09: Valehtelu sallittua, jos työnantaja kyselee asiattomia
Työoikeuden asiantuntija Johanna Haltia-Tapio vastaa asiakkaidensa kysymyksiin yhdessä Suomen suurimmista asianajotoimistoista. Hän sanoo, ettei valehteleminen ole työhaastattelussa kiellettyä, mikäli työnantaja kyselee asiattomuuksia.

Valehtelu on tietenkin aina kyseenalaista, mutta jos työnantaja ei lähtökohtaisesti voi sellaisia kysyä, eivät he voi antaa mitään painoarvoa vastauksellekaan.



Valehtele surutta, sumeilematta ja härskisti.


Ei asia tietenkään periaatteiltaan ole näin yksinkertainen. On väärin, että naisen ylipäänsä pitäisi teeskennellä jotain. On väärin, että me joudumme sekä tekemään leijonanosan lisääntymistyöstä, että vielä kärsimään rangaistuksen sen tekemisestä. Vittuilun ja selkäänpuukotuksen sijaan meitä pitäisi kiittää.

Käännetäänpä asia toisin päin: lastentekeminen on palvelus koko Suomelle. Kaikki muodikas hippi-ininä siitä, kuinka "synnytys on jokaisen oma valinta, ei kukaan pakota!" on ajattelematonta. Ellei kannata jotain äärilinkolalaista nihilismiä, jossa maapallo pyritään kokonaan puhdistamaan ihmisistä, lastenteko nyt vaan on yhteiskunnan välttämätön työ. Jonkun on tuotettava lisää ihmisiä.

Vain naiset voivat ruumiissaan rakentaa lapsia. Miehen osuus siinä puuhassa on toki välttämätön, mutta kovin pitkäkestoinen ponnistus se ei ole. Varsinainen lastenrakennuskyky on naisten supervoima.

Totta kai työntekijöiden äitiyslomat ovat ongelmallisia varsinkin pienille yrittäjille. Mutta helvetti: lastentekemisen kaltaisesta elintärkeästä työstä nyt vaan väistämättä koituu kustannuksia. Se on elämän tosiasia. Lyhytnäköisyys siis hiiteen. Lastentekemisen hyödyt ovat pitkällä aikavälillä paljon kustannuksia suuremmat. Kestävä, järkevä ratkaisu on rokottaa rahaa myös lapsen isän työnantajalta.


Mitä te oikein luulette, työnantajat? Että haikara tuo lapset? Ja päälle päätteeksi ilmaiseksi?





Samasta aiheesta:

9 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Se on muuten ihmeellinen supervoima! Naiset tosiaan osaavat askarrella paskarrella sielun!

myytinmurtaja kirjoitti...

Ei, tuttavani ei sitten saanut sitä puhelinsoittoa. Mikä yllätys.

Hän sanoi minulle tuon tapauksen jälkeen, että tuo haastattelijan kysymys vei häneltä kaikki halut työskennellä siinä yrityksessä. Ymmärrän hyvin: jos työhaastatelussa jo kysytään tuollaisia, työyhteisö ei luultavasti ole kovin hyvä.

Mutta jos tarvitset juuri sen työn CV:hesi, valehtele surutta.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikea asia, varsinkin kun luin tuon "ilmoitusluontoista asiaa"-blogin tekstin. Toisaalta moni jää heti äitiyslomalle vakityöpaikan saadessaan, mikä voi oikeasti olla riski pk-yritykselle, vaikka naisen kannalta tietenkin luonnollista ja ymmärrettävää. Itse sain hiljattain ensimmäisen työn, josta saisi kunnon äitiyslomakorvaukset. Vielä tärkeämpää on tieto, että loman jälkeen olisi heti odottamassa mielekäs työ, johon palata. En voi kieltää, etteikö lapsen hankkiminen olisi heti käynyt mielessä. Onneksi en ole pk-yrityksessä. Valtion taas kuuluukin kustantaa uusista kansalaisista syntyvät kulut.

Nerea

mis kirjoitti...

Itse hain nykyisessä työpaikassani taannoin erästä tehtävää ja minulta kysyttiin onko perhettä ja sen jälkeen puhuimme jotakin mahdollisista lapsista. Se oli oikeasti vain jutustelua eikä vaikuttanut yhtään mihinkään. Joten ei asiat aina ole noin mustavalkoisia "jos työhaastatelussa jo kysytään tuollaisia, työyhteisö ei luultavasti ole kovin hyvä".

Tulee jo mieleen typerä rasistikortti eli valkoihoinen ei saa sanoa mitään negatiivista tummaihoiselle olematta heti rasisti ja jos naista ei palkata johonkin tehtävään johtuu se tietenkin siitä, että vain nainen voi olla raskaana ja synnyttää. Ei se ehkä ihan näinkään ole ;)

Lpsien saamisesta koituvat kulut pitäisi toki jakaa työnantajien kesken tai ottaa kokonaan pois työnantajien niskoilta, mutta eikö tästä ole puhuttu jo... 10, 20, n vuotta??

Halinalle kirjoitti...

Oujes. Multa on kysytty lapsista (koska lapsia saanut nainen ei voi tehdä iltatöitä, vaikka olisi naimisissa - kuka hoitaisi lapsia?) ja "elämäntilanteesta", minkä kysymyksen jälkeen seurasi pitkä jankkaaminen siitä, miksi haen "vakituista" työpaikkaa. Täytyy olla ilkeän, epäilyttävän ja pahan naisen merkki, että haluaa vakituisen työpaikan! Joo, en saanut duunia, mutta ihan oikeasti: olisinko enää halunnutkaan?

Olen alkanut melkein pitää arvossa niitä paikkoja, josta ei ole kysytty asiasta. Ja se nyt on jo aika kieroa, kun kyse kuitenkin on laittomasta utelusta, joka ei lain mukaan saa paikan saamiseen vaikuttaa. (Raskauskaan ei saisi. Mikä vitsi.) On aika helvetin perseestä, että joku olettaa mun puolesta, teenkö lapsia vai en ja jäänkö hoitamaan niitä kotiin vai en, ja spekulaatio vielä vaikuttaa siihen, saanko työn vai en. Vittu mitä arvontaa.

Voi tulla näille psykotieteilijöille yllätyksenä, mutta lähes kaikki 16-40-vuotiaat naiset ovat hedelmällisiä. Se ei kysymällä muutu.

Fuller kirjoitti...

Tämä on ihan keskeinen tasa-arvo-ongelma, mutta en lähtisi syyttämään yksittäistä työnantajaa rakenteellisesta ongelmasta.

Työnantajat ymmärtävät kyllä, mistä lapset tulevat, ja juuri tämän takia varovat nuorten naisten palkkaamista. Järkevä työnantaja ottaa mahdollisesta raskaudesta aiheutuvat kulut huomioon. Olisi typerää olla ottamatta. Sen ymmärsi myös mainitsemasi tapauksen muinaisjäänne.

Ainoa tapa päästä tästä ongelmasta eroon on tasata työnantajalle miesten ja naisten palkkaamisesta aiheutuvat taloudelliset riskit. Jostain luin, että Kela korvaa työnantajalle keskimäärin noin puolet kaikista työntekijän äitiyslomaan liittyvistä kustannuksista. Palkasta maksetaan suurin osa, mutta välilliset kustannukset, eläkkeet jne. jäävät työnantajan maksettavaksi. Sitten on vielä äitiyslomasijaisen etsimisestä ja sisäänajosta aiheutuvat kitkahaitat.

Korvaavuutta pitäisi nostaa ja osan kustannuksista pitäisi mennä myös lasten isän työnantajan maksettavaksi. Tämä taas hassunhauskasti kääntäisi tilanteen päälaelleen. Nelikymppinen nainen olisi turvallisempi palkata kuin samanikäinen, vielä pitkään lapsentekokunnossa oleva mies.

myytinmurtaja kirjoitti...

Kyllä minä työnantajan näkökulman ymmärrän. Ja voi hyvin olla, että, tuttavani ei olisi saanut duuniaan, vaikka olisi ollut esim. mies.

Mua ärsyttää tässä eniten tämä kuvio: Me naiset teemme vaivalloista spessutyötä, jonka vain me voimme hoitaa. Palkkioksi meitä kohdellaan kuin olisimme loisia.

myytinmurtaja kirjoitti...

Fuller: "Järkevä työnantaja ottaa mahdollisesta raskaudesta aiheutuvat kulut huomioon."

Tarkoitan, että naistyövoiman käyttämättä jättäminen on lyhytnäköistä pitkällä aikavälillä, koko yhteiskunnan kannalta. Lasten ja miesten kannalta on huono asia, että vanhempi=äiti, on typerää haaskata puolen väestön kodin ulkopuolinen työpanos.

Mutta joo, tuskinpa pienellä firmalla on varaa ajatella kovin pitkälle tai kovin laajasti.

"Korvaavuutta pitäisi nostaa ja osan kustannuksista pitäisi mennä myös lasten isän työnantajan maksettavaksi. Tämä taas hassunhauskasti kääntäisi tilanteen päälaelleen. Nelikymppinen nainen olisi turvallisempi palkata kuin samanikäinen, vielä pitkään lapsentekokunnossa oleva mies."

En ollut tullut edes ajatelleeksi tuota. Hah, vaikuttaisikohan tämä siihen, että vanhemmuuden kulujen tasaamisen toteutuminen on niin hidasta?

Kaisa R kirjoitti...

Työnantaja saattaa suhtautua yllättävän myönteisesti äitiyteen, synnyttämiseen, lapsiin - ja yksinhuoltajuuteen. Mutta taustalla voi olla kiero ajatusmaailma.

Tunnen jo ikääntyneen (kuuluisi jo eläkkeelle) työnantajan, joka vaikutti suhtautuvan myönteisesti kaikkeen, mikä liittyi lapsiin, kotiin, naisen perinteiseen rooliin. Tuollaisessa yhteisössä yksinhuoltajuuskin tuntui suorastaan siunaukselta.

Mutta kyse oli siitä, että ukkeli diggasi yksinkertaisesti sitä ajatusta, että naiset sidotaan kotiin, lapsiin, perheeseen, naisen vanhanaikaiseen rooliin.

Arvelen, että ukkeli piti sitä hyvänä kuuliaisuuskoulutuksena. Vastuiden painama työntekijä on hiljainen ja nöyrä. Hän ei vaadi mitään työnantajaltaan.

Äijä ei tietysti antanut yhtään enemmän vapauksia hoitaa vanhemmuutta kuin muutkaan työnantajat. Hän ei maksanut edes siitä, jos lapsi sylissäni istuin suunnittelemassa hänen käskystään yrityksen erään asiakkaan kanssa tulevaa projektia, työpäivän jälkeen. Asiakas kun ei päässyt tulemaan työpäiväni aikana.

Tein sen ilmaiseksi - mutta olinhan sentään saanut noutaa välillä lapseni pois päivähoidosta. Armolahja.

Ukkeli ei tykännyt huonoa siitä, että imetin lastani samaan aikaan, kun istuin palaverissa. Se oli hyvä keino hiljentää nälkäinen lapsi. Ja se oli jo oikeastaan minun omaa vapaa-aikaani, sillä palkkaa en käyttämästäni ajasta saanut.

Ukkelissa yhdistyi sadistinen verenimentä, hän käytti ja käyttää kaikkia työntekijöitään hyväksi, ja perinteisten arvojen kunnioitus. On suorastaan maan kuulu siitä.