21. elokuuta 2010

Avada Kedavra

Mitä hittoa? Wikileaksin perustajaa, Julian Assangea, syytettiin eilen raiskauksesta - ja nyt syyte ilmeisesti on peruttu. Ajoitus on mielenkiintoinen:

BBC News: 21.8.10: Swedish rape warrant for Wikileaks' Assange cancelled


(...)

Last month, Wikileaks published more than 75,000 secret US military documents on the war in Afghanistan.

US authorities criticised the leak, saying it could put the lives of coalition soldiers and Afghans, especially informers, at risk.

Mr Assange has said that Wikileaks is intending to release a further 15,000 documents in the coming weeks.



Täytyy sanoa, että jos tässä on kyse jostain poliittisesta juonittelusta tai toiminnan kampittamisesta, niin hyvin valitsivat syytteensä. Olen itse ollut hyvin vaikuttunut Wikileaksista ja Assangen teoista. Mutta raiskaus on sen kertaluokan paha teko, etten sitä voisi ohittaa. Se jättäisi tekijänsä kunniaan niin mustan tahran, että tämän muulta toiminnalta putoaisi pohja pois. Raiskaaminen on niin kuin Harry Potterin anteeksiantamattomat kiroukset. Joka sellaisesta jäisi kiinni, olisi iäkseen merkitty mies (tai nainen), epäluotettava.


Nyt kyllä odotan kiinnostuneena lisätietoja.



Samasta aiheesta:

32 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Ennakoin vähän. Kyllä, te parit miesasiatrollit: tiedämme jo, että teidän mielestänne 3635454% kaikista raiskaussyytöksistä on täysin tekaistuja ja perättömiä.

Eipä katsota siihen vatvontaan päinkään.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, ilmeisesti tekaistu raiskaussyytös ei sitten ole mikään suuren luokan synti.

Eino Empaatti kirjoitti...

Omasta mielestäni taas mahdollinen raiskaus ei vie arvoa Assangen muilta teoilta: ja toisaalta, Wikileaksilla ei voi hyvittää raiskausta. Ihmiset kun harvoin ovat yksiselitteisesti pahoja tai hyviä, vaan voivat tehdä toisaalla oikein hyviä ja toisaalla hyvin pahoja tekoja - ensimmäisistä sitten kiitetään ja toisista rangaistaan samaa ihmistä.

Tomi kirjoitti...

Jos halutaan pilata toisen maine, raiskaus on hyvä syyte.

Sillä se on teko, joka inhottaa ja raivostuttaa suurinta osaa ihmisistä.

Ja vaikka syyteet raukeaisivatkin ihmisille jää helposti mielikuva raiskaajasta.

Toisekseen raiskauksista tuomitaan usein kevyemmin näötöin kuin monista muista rikoksita, johtuen teknisen todistusaineiston saamisen vaikeudesta, ja siitä, että kun teko on niin kammottava, niin eihän uhri ole sitä voinut keksiä.

Tomi kirjoitti...

Mikä muu rikos mielestäsi MM on täysin anteekantamaton ?

Kenties henkirikos ?

Tosin vaikutuksiltaan ja tuhoisuudeltaa suurimpia rikoksia ovat talousrikokset ja ympäristörikokset. Kummatkin voivat tuhota elämän tuhansilta, mutta silti tuomiot niistä ovat pieniä.

myytinmurtaja kirjoitti...

EE: "Omasta mielestäni taas mahdollinen raiskaus ei vie arvoa Assangen muilta teoilta: ja toisaalta, Wikileaksilla ei voi hyvittää raiskausta. Ihmiset kun harvoin ovat yksiselitteisesti pahoja tai hyviä, vaan voivat tehdä toisaalla oikein hyviä ja toisaalla hyvin pahoja tekoja - ensimmäisistä sitten kiitetään ja toisista rangaistaan samaa ihmistä."

Raiskaus veisi täyden arvon Assangelta, henkilönä, persoonana. Assangen kunnian. Hän (tai kuka tahansa muu raiskaaja) olisi huora.

Kyllähän huora voi (tietysti!) tehdä hyviä tekoja, ja ne hyvät teot ovat arvokkaita. Jos massamurhaaja pelastaisi hukkuvan pikkupojan, toki se pelastaminen olisi arvokasta, se olisi rohkea teko. Toki massamurhaaja olisi arvokas ja rohkea niiltä osin. Mutta yhähän hän olisi massamurhaaja. Ja jos tuhansia pelastanut filantrooppi pistäisi tappaen tai raiskaten, eihän hänen KukaKukinOn-merkintöönsä voitaisi kirjoittaa, että "ihmiskunnan yksiselitteinen sankari".

Ihmisen persoona voi olla kuin mätä nektariini: kaunis ja kirkas, mutta silti sellainen, että siinä on suuri, vetinen mätä kohta. Silloin se kellanpunaisella osiolla on kaikki nektariinin kauneus, ja se mätä on kelvotonta ja arvotonta. Se puolimätä nektariini on vähäisempi kuin terve nektariini.

myytinmurtaja kirjoitti...

EE: Tämä liittyy minulla sellaiseen asiaan, että raiskaus tai lievempikin naisten dissaus on juuri sellainen asia, joka yleensä annetaan anteeksi kuuluisuuksien ollessa kyseessä.

Sama ilmiö lievempänä on vaikka jonkun kuuluisan naisvihaajakirjailijan kritiikitön ihannointi. Tai, konkreettisena esimerkkinä, vaikka Polanskin teko ja Polanskin elokuvatuotanto.

myytinmurtaja kirjoitti...

Ano: "Niin, ilmeisesti tekaistu raiskaussyytös ei sitten ole mikään suuren luokan synti."

Kuinka niin? Analysoidaan se, mitä sanoin.

Syllogismi:

I Myytinmurtajan mielestä raiskaaminen on sellainen rikos, että sen tekijä menettää kunniansa.

II Henkilö X raiskaa jonkun.

III Siis Myytinmurtajan mielestä henkilö X on menettänyt kunniansa.

(Huom, Assagehan ei tosiaan todennäköisesti tehnyt mitään. Tämä on siis vain alkuperäisen jutun ajatuksen yleistysmuoto.)

Siinä se. Alkuperäisestä tekstistäni, Ano, et voi mitenkään johtaa tuota väitettäsi. Sillä enhän ottanut asiaan kantaa.


(Totta kai minusta on rikos väärin perustein syyttää jotain. Vie se olkiukko pois mun nurkistani.)

myytinmurtaja kirjoitti...

Tomi: "Jos halutaan pilata toisen maine, raiskaus on hyvä syyte.

Sillä se on teko, joka inhottaa ja raivostuttaa suurinta osaa ihmisistä.

Ja vaikka syyteet raukeaisivatkin ihmisille jää helposti mielikuva raiskaajasta."


Tästä olen samaa mieltä!


"Toisekseen raiskauksista tuomitaan usein kevyemmin näötöin kuin monista muista rikoksita, johtuen teknisen todistusaineiston saamisen vaikeudesta, ja siitä, että kun teko on niin kammottava, niin eihän uhri ole sitä voinut keksiä."

Tästä olen eri mieltä. Kommenttini: Höpsistä!

myytinmurtaja kirjoitti...

Tämä nyt jo yleisellä tasolla, ei enää suoraan Assangen tapaukseen liittyen:

Mitä joidenkin rikosten "anteeksiantamattomuuteen" tulee - uskon kyllä, että ihmisen on mahdollista katua ja hyvittää hirmutekonsakin - ehkä jopa saada ne anteeksi.

Jos pahaa tehnyt henkilö katuu ja alkaa tehdä työtä joko rikoksensa korvamiseksi ja hyvittämiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, niin jonkin muun hyvän tekemiseen - toki hänestä voisi taas tulla yhteiskunnan kunnioitettukin jäsen. Hyvät teot eivät tietenkään pyyhi pois niitä pahoja, mutta niiden rinnalle voisi kasvaa kunnia ja luottamus.

Se on tietysti toinen juttu, kuinka moni törppäillyt tuohon pystyy.

Eino Empaatti kirjoitti...

MM: Minustakaan kenenkään syntejä ei pidä painaa villaisella vain sen takia, että hän on "suurihminen". Pointtini olikin enemmän, että samaa ihmistä voi ihan hyvin kehua jostakin, samalla kun hänet tuomitaan jostain toisesta asiasta: ja Kuka kukin oniin saisi mielestäni mieluiten kirjoittaa "teki näitä ja näitä hyviä asioita ja noita ja noita pahoja asioita". Tosin ajattelenkin ehkä enemmän, että ihmisten teot ovat hyviä/pahoja eivätkä ihmiset itse: jotenkin epäilen, ettei täydellisiä pyhimyksiä tai pahiksia löydy muualta kuin tarinoista.

myytinmurtaja kirjoitti...

EE: "Pointtini olikin enemmän, että samaa ihmistä voi ihan hyvin kehua jostakin, samalla kun hänet tuomitaan jostain toisesta asiasta: ja Kuka kukin oniin saisi mielestäni mieluiten kirjoittaa "teki näitä ja näitä hyviä asioita ja noita ja noita pahoja asioita"."

Ja kuten ehkä huomaat, minun pointtini oli sama kuin sinun.

"Tosin ajattelenkin ehkä enemmän, että ihmisten teot ovat hyviä/pahoja eivätkä ihmiset itse: jotenkin epäilen, ettei täydellisiä pyhimyksiä tai pahiksia löydy muualta kuin tarinoista."

Ei kukaan ole täydellisyyksistä puhunutkaan. Mutta minusta ihmisiäkin on syytä arvottaa.

Jos henkilö päättää vaikka kansanmurhata, niin joku henkilöhän sen päätöksen tekee. Minusta voidaan perustellusti sanoa, että tyyppi X, joka päättää ruveta kansanmurhaajaksi, on paha ihminen. (Olisi tietysti eri asia, joku joku olisi, ööh, huijattu tai pakotettu kansanmurhaajaksi.)

Ei ihmisten leimaaminen tietenkään ole mikään ongelmaton asia. Yleensähän se aina kalahtaa köyhien ja kipeitten yms. sorrettujen niskaan, eikä suinkaan sellaisten, jotka sen oikeasti ansaitsisivat. Mutta minä perään moraalista tuomiota: minusta nykyaikana on liikaa sellaista kiertelyä, että paskaa ei saisi rehellisesti sanoa paskaksi; että ihmisiä ei saisi tuomita heidän tekojensa perusteella.

Minusta nykyisin on vähän sellainen henki, että moralismi kohdistetaan aivan väärin: naistenlehdissä puhutaan jostain suklaapalan syömisestä "sortumisena" ja "tuhmuutena", mutta suuunnilleen edes jotain lapsenraiskaajaa ei saisi leimata "pahaksi".

myytinmurtaja kirjoitti...

EE: Arkitasollahan sitten tosiaan on paljon enemmän värejä: rasittava ihminen voi olla monin tavoin hyvä tyyppi, yhdelle ilkeä voi olla toisen luottoystävä jne.

Edellisessa kommentissani siis puhun ihan rikoksista tms. suurista laiminlyönneistä, en vain mahdollisesta huonosta luonteesta.

Anonyymi kirjoitti...

""Tosin ajattelenkin ehkä enemmän, että ihmisten teot ovat hyviä/pahoja eivätkä ihmiset itse: jotenkin epäilen, ettei täydellisiä pyhimyksiä tai pahiksia löydy muualta kuin tarinoista."


Tyypillistä viherpropagandaa: pahuutta ei ole, kaikki on hyvää. Paras paradoksi hetkeen.HAHAHAHAHAHAHAHAHAHA.

Asko Oksa kirjoitti...

MM:"
Edellisessa kommentissani siis puhun ihan rikoksista tms. suurista laiminlyönneistä, en vain mahdollisesta huonosta luonteesta."

Kuuluuko kontrolliväkivalta näihin silloin kun se kuuluu epäkohteliasta osioon. Onko perseiden luvatta kuvaaminen tätä?

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä Einon kanssa: yksittäiset teot ovat hyviä ja pahoja, eivät ihmiset. Raiskausta pidetään niin pahana tekona, että muun kuin psykopaatin tai maahanmuuttajan tekemää raiskausta ei pidetä raiskauksena. Sitä yksinkertaisesti ei voi olla, joten nainen valehtelee.

Tomi sanoo, että raiskaus inhottaa ja raivostuttaa suurinta osaa ihmisistä. Niin, se myyttinen raiskaus, jossa maahanmuuttajajengi raahaa puskaan pyhäkoulusta palaavan Suomi-neitsyen. Suurin osa raiskauksista ei mahdu tähän muottiin, joten niitä ei pidetä raiskauksina tai niistä syytetään uhria.

Hesarin keskustelupalstalla kommentoijissa herätti epäilystä se, että Assangea syyttävät naiset tunsivat toisensa etukäteen. Jos sana "raiskaus" herättää mielikuvan puskaraiskauksesta, jossa mies hyökkää metsästä yöllä satunnaisen naisen kimppuun, Assange tuskin siihen kuvaan sopii.

Minusta on uskottavampaa, että naiset tunsivat toisensa. Assange liikkuu Ruotsissa varmasti aivan tietynlaisissa, valikoituneissa piireissä. Eikä varmasti puskaraiskaa. Saattaa kuitenkin käyttää, nyt monien piirien idolina ja suurena sankarina, etuoikeutettua asemaansa hyväkseen.

Nerea

myytinmurtaja kirjoitti...

Ano: "Tyypillistä viherpropagandaa: pahuutta ei ole, kaikki on hyvää. Paras paradoksi hetkeen.HAHAHAHAHAHAHAHAHAHA."

Mikä vittu siinä on, että joku jurvelinda aina logiikan ajoradoilla niin mutkat suoriksi, että se ajokki rysätää kallioleikkausta päin?

Peruspäättely ei oikeasti ole mitenkään vaikea. Se vaatii vaan turvan pitämistä kiinni sen hetken ajan, Ano, että saat ajateltua kirkkaasti.

Vittu, eikö teille opeteta koulussa mitään?

myytinmurtaja kirjoitti...

Nerea: "Samaa mieltä Einon kanssa: yksittäiset teot ovat hyviä ja pahoja, eivät ihmiset."

No, musta raiskaaja on paha ihminen.

myytinmurtaja kirjoitti...

Asko Oksa kaivaa persettään: "Kuuluuko kontrolliväkivalta näihin silloin kun se kuuluu epäkohteliasta osioon. Onko perseiden luvatta kuvaaminen tätä?"

Voi helvetti.

myytinmurtaja kirjoitti...

Nerea: "Minusta on uskottavampaa, että naiset tunsivat toisensa. Assange liikkuu Ruotsissa varmasti aivan tietynlaisissa, valikoituneissa piireissä. Eikä varmasti puskaraiskaa. Saattaa kuitenkin käyttää, nyt monien piirien idolina ja suurena sankarina, etuoikeutettua asemaansa hyväkseen."

Se on totta. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun joku heppu käyttäisi luottamusasemaansa väärin.

myytinmurtaja kirjoitti...

Nerea, lisäys edelliseen: Minkä lisäksi naisten toimintatapa ja se, että he tunsivat toisensa, olisi nimenomaan hyvin uskottavaa ja psykologiaan sopivaa.

Muut kuin puskahyökkäyksethan ovat tyypillisesti sumeita rikoksia. Siis esimerkiksi sellaisia, että uhrille saattaa jäädä niistä se tunne, että "hyökättiinköhän mun kimppuuni nyt vai ei", ja "no voinko tästä nyt raportoida, kun ei tässä oikein ollut mitään" [so. tekijä ei olisi pitänyt puukkoa kurkulla] ja "kukaan ei usko mua".

"Harmaa raiskaus" on huono termi, mutta käytän sitä nyt lyhyyden vuoksi: Jos jossain piirissä liikuisi harmaa raiskaaja, hänen toimintaperiaatteensa olisi todennäköisesti juuri sellainen, että hän iskisi salavihkaisuuden ja uhrien häpeän turvin. Hän luottaisi siihen, että se hänen tekemänsä raiskaus olisi niin sumearajainen, ettei uhrilla olisi mitään keinoa vaatia häntä tilille.

Mutta jos kaksi samoin kohdeltua henkilöä sattuukin puhumaan kokemuksistaan, he ehkä saavat väkivaltakokemuksensa määriteltyä. Kun käy ilmi, että jollekin on tehty samanlaista väkivaltaa, uhrien on helpompi validoida omat tunteensa ja kokemuksensa. Kaksin on myös huomattavasti helpompi alkaa hankkia oikeutta.

Anonyymi kirjoitti...

MM:"No, musta raiskaaja on paha ihminen."

Mä ymmärrän kyllä, että on sinänsä tosi kornia ja tahditonta puhua hyvän ja pahan suhteellisuudesta vakavien rikosten yhteydessä. Se kuulostaa helposti rikosten puolustelulta.

Uskon kuitenkin, että moni raiskaaja ei edes ymmärrä raiskaavansa: jos yleisessä kielenkäytössä raiskauksella tarkoitetaan vain väkivaltaista puskaraiskausta, jatkoilla vain sanallista painostusta käyttäen tehty väkisinmakaaminen ei ehkä ole tekijästä niin iso asia, vaikka vähän myöhemmin omatunto soimaisi. Hänhän on hyvä tyyppi, ei mikään petomainen raiskaaja.

On täysin mahdollista, että Roman Polanski ei ymmärrä raiskanneensa. Sitähän se pikkupimu halusi, kun tuli asunnolle ilman esiliinaa.

Mikä ei tarkoita, että raiskaukset pitäisi antaa anteeksi tai että niitä pitäisi ymmärtää. Nuo teot mahdollistaa äärimmäisen etuoikeutettu maailmankuva, jossa toisen suostumusta ei vaadita, koska toki se haluaa mua panna, älykköä, sankaria, hyvää tyyppiä. Sankari voi aina myös luottaa siihen, että ympäristö ymmärtää ja hyväksyy hänen tekonsa. Eihän hän nyt sentään mikään raiskaaja ole.

Nerea

Tomi kirjoitti...

Nerea, ei minulle ainakaan ensimmäiseksi mieleen tule sanasta "raiskaus" puskaraiskaukset.

Minulle tulee mieleen väkivaltainen puoliso, joka pakottaa naisystävänsä seksiin.

Ja tämä on minusta yhtä vastenmielistä kuin puskaraiskauksetkin.

Pahuudesta vielä, ihmiset kyllä voivat olla yksinkertaisesti pahoja, jos nyt edes pahuutta on olemassa (riippunee käytetystä moraalijärjestelmästä), esimerkkinä sarjamurhaajat.

myytinmurtaja kirjoitti...

Nerea: "On täysin mahdollista, että Roman Polanski ei ymmärrä raiskanneensa. Sitähän se pikkupimu halusi, kun tuli asunnolle ilman esiliinaa."

Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Luulen myös, että olet oikeassa Polanskin mahdollisen ajatusmailman suhteen. Sikäli kun nyt ihmistä sopii arvioida häntä tuntematta, luulen, että Polanskilla on pikemminkin uhrikuva itsestään: että hän, kieltämättä hirveästi kärsinyt ihminen, on se tarinan kuin tarinan sankari. Koska hän on se kärsinyt hyvä, niin kuinka hän voisi olla joku raiskaaja?

Minä en kuitenkaan ajattele Polanskia tai ketään yksittäistä tekijää sinänsä, tai edes uhria. Ajattelen koko yhteiskuntaa: minusta on tärkeää, että tietyt teot ja joskus myös niiden tekijät leimataan pahoiksi. Varsinkin Polanskin tapauksen kaltaisissa jutuissa: jos sitä ei sanota ääneen, että teinin raiskaaminen on hirmuteko, niin yhteiskunnan laiskuus ja entropia vääntää sen sitten siihen muotoon, että tytsä saa syyttää itseään, kun meni vieraan miehen kämpille (tai, pikemminkin, että mitäs meni ylipäänsä syntymään naiseksi).

Tekijän motivaatio ei ole niin olennainen asia: voisihan joku vinksahtanut hirviöhuora vaikka uskoa, että raiskaamalla ihmisiä hän vaikka ajaisi näistä pois pahoja henkiä, tai jotain. Raiskaus olisi silti raiskaus, ja raiskaaja tuomittava tekonsa mukaan. (No, tuossa tapauksesa varmaan joutaisi lähinnä hoitoon. Mutta olennaista on teon julkinen nimeäminen.)

Eino Empaatti kirjoitti...

Sanonpa nyt minäkin keveän sanaseni pahuudesta ja pahoista ihmisistä:

Minusta on ylipäätään hieman epämääräistä sanoa, missä kulkee pahan ja ei-pahan (ja vastaavasti hyvän ja ei-hyvän) ihmisen raja. Tässä on paljon puhuttu pahoista ihmisistä ilman, että selkeää määritelmää koko asialle on annettu. Mahdollisia määritelmiä voisivat olla ainakin seuraavat:

1) Paha ihminen on sellainen, joka on tehnyt jotain pahoja tekoja.
2) Paha ihminen on tehnyt ainakin yhden erittäin pahan teon (esim. raiskaus).
3) Paha ihminen tekee toistuvasti pahoja tekoja.
4) Paha ihminen ei ole tehnyt yhtään hyviä tekoja, mutta ainakin jonkin verran pahoja tekoja.
5) Paha ihminen tekee enimmäkseen pahoja tekoja.
6) Pahan ihmisen luonteeseen/olemukseen kuuluu pahojen tekojen tekeminen.

Jos nyt tämän ketjun osallistujen käsityksiä yritän tavoittaa, Myytinmurtaja ilmeisesti sitoutuisi määritelmään 2) (esim. ainakin kerran raiskannut ihminen on pahan), kun taas Tomi määritelmään 3) (esim. toistuvasti tappava ihminen on paha). Ongelmallista näissä kummassakin määritelmässä on, että jos hyvä ihminen määritellään vastaavalla tavalla, ihminen voi olla samaan aikaan hyvä ja paha (ihminen voi olla tehnyt sekä jonkin erittäin hyvän että erittäin pahan teon; tai ihminen voi toistuvasti tehdä sekä hyviä että pahoja tekoja) [ja minkä tahansa määritelmän valitseekin, tuntuisi luontevalta, että hyvän ihmisen määritelmän sitten saa korvaamalla jokaisessa kohdassa sanan "paha" sanalla "hyvä"]. Tässä voi sitten joko hyväksyä, että sama ihminen voi olla hyvä ja paha, tai sitten voi kiistää, että "hyvä ihminen" määritelläisiin "pahaa ihmistä" vastaavalla tavalla [tosin tähän ehkä vaadittaisin perusteluja, miksi näin voidaan tehdä].

Joka tapauksessa, minulla on vahva tunne, että moni asiaa tarkemmin ajattelematon vaistomaisesti omaksuu määritelmän 6): paha on ilkeästi naurava, maailman valloittamista suunnitteleva, mustaan pukeutuva jne. yksiselitteinen hirviö, kun taas hyvä on hänen täysi vastakohtansa (Nereakin mainitsi jo tästä ajattelutavasta ja siitä, miten tämä johtaa helposti ajatteluun, jossa esim. raiskaajien uskotaan olevan juuri tietynlaisia). Tämä jos mikään on yksipuolinen tapa ajatella pahuutta, mutta koska oletan sen olevan hyvin yleinen ajattelutapa, jo pelkästään tämän naurettavan stereotyypin välttämiseksi kaihdan sanaparien "hyvä/paha ihminen" käyttöä.

Ja lisäksi minusta tuntuu, että kaikki arvottavat edut, jotka saataisin lausumasta "hän on paha ihminen", saataisiin ihan yhtä hyvin lausumasta "hän teki pahan teon": tai jos vähän värikkäämpiä halutaan olla "saatana sentään, EI noin helvetti soikoon SAA tehdä".

Sitä paitsi pahat/hyvät teot ovat paljon ymmärrettävämpiä ja "käsitteellisesti helpompia käsitellä" kuin pahat/hyvät ihmiset: varmasti suurin osa tähän keskusteluun osallistuneista uskoo, että esim. raiskaukset ovat pahoja tekoja ja raiskaaja on tehnyt pahaa ja ansaitsee teostaan rangaistuksen. Sen sijaan pahoista ihmisistä puhuminen tuo aina esiin niitä saivartelijoita, jotka heittävät vaikkapa "niin, mutta oliko se oikeasti paha, kun ei se tarkoittanut sitä" tai "no mutta eihän se ollut paha, kun se muuten on niin kunnon poika" jne.

Hyvin toimiva oikeusistuinkaan ei pyri ratkomaan, oliko vaikkapa raiskaaja paha ihminen, vaan a) onko hän tehnyt pahan teon ja b) onko hän ollut syyntakeellisessa tilassa tekoa tekiessään: muutoinhan raiskaaja voisi päästä kuin koira veräjästä, kunhan vain saisi puolelleen riittävän monta todistajaa, joiden mielestä hän on kyllä ihan hyvä ihminen, vaikka sattuikin hätäpäissään raiskaamaan...

anonilli kirjoitti...

Moraalinen ja oikeudellinen tuomio ovat eri asioita. Sama henkilö voi olla tasa-arvon esitaistelija ja sadistinen raiskaaja:
http://sv.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6ran_Lindberg_%28polis%29
Pahat teot eivät nollaa hyviä, eikä päinvastoin. Oikeus tuomitsee rikoksesta. Moraalisia tuomioita saa jaella itse kukin oman moraalikäsityksensä mukaan.

One kirjoitti...

Vaikka Wikileaksin perustajisto paljastuisi pedofiileiksi, niin en usko että sillä olisi merkitystä siihen, kuinka hyvänä ja tarpeellisena pidän itse Wikileaksia. Joten, seuraan tuota raiskausjuttua lähinnä huvittuneena.

myytinmurtaja kirjoitti...

One: Vaikka Wikileaksin perustajisto paljastuisi pedofiileiksi, niin en usko että sillä olisi merkitystä siihen, kuinka hyvänä ja tarpeellisena pidän itse Wikileaksia."

En minäkään Wikileaksin tarpeellisuutta tai hyvyyttä ole kiistänyt. Vaikka sen olisivat perustaneet Hitler, Stalin ja Darth Vader, palvelun arvo olisi viime kädessä tietenkin ratkaistava sen sisällön, toiminnan ja vaikutusten perustella.

Tosin jos Assange paljastuisi raiskaajaksi, alkaisin epäillä hänenkin motiivejaan Wikileaksinkin suhteen. Huolimatta Assangen muista teoista, raiskaajana oleminen osoittaisi hänen persoonassaan sellaisen moraalisen ja empaattisen vikakohdan, että se panisi miettimään:

Jos Assange ei huomaisi noin suurta virhettä itsessään, voisinko luottaa hänen moraaliinsa muutenkaan? Jos hän ei jonkin persoonansa sokean kohdan tähden ole tällaisessa asiassa toiminut moraalisesti ja hyvin, kuinka todennäköistä on, että hän toimii hyvin Wikileaksin toimittamisessa ja sen kehityksen edistämisessä?

myytinmurtaja kirjoitti...

Ollakseen yksilönä vakavasti otettava, ihmisen on myös elettävä, kuten opettaa. Jos filosofi pitäisi vapautta ihmisen korkeimpana arvona, hän ei voisi pitää orjia - ei ainakaan, jos haluaisi säilyttää uskottavuutensa. (Filosofi voisi kyllä esimerkiksi pölliä karkkeja kaupasta. Se olisi typerää ja lapsellista touhua, mutta se ei sinänsä sotisi hänen tärkeimpiä ajatusrakennelmiaan vastaan.) Tai sitten hänen olisi kehitettävä heiveröisen psyykensä turviksi jonkinlainen nihilistinatsiyli-ihmis-viritelmä, jonka mukaan vapaus kuuluisi kyllä hänelle, muttei orjille.

Mutta ne sellaiset systeemit eivät koskaan toimi bugeitta, ja herättävät lukijoissa ansaittua hilpeyttä.

myytinmurtaja kirjoitti...

anonilli: "Oikeus tuomitsee rikoksesta. Moraalisia tuomioita saa jaella itse kukin oman moraalikäsityksensä mukaan."

Niinpä. Kun itse puhun pahuudesta ja pahuuden tuomitsemisesta, puhun juuri moraalisesta tuomiosta, en niinkään laista: tahdon sanoa ääneen, että Kake Kansanmurhaaja on paha ihminen. Jos ihminen pystyy harkitusti vaikkapa kiduttamaan ja murhaamaan kanssaihmisiään, minusta hänessä on sellainen vamma, vika tai puute, että sanon hänen olevan "paha". Ei ihmisen mahdollinen "pahuus" ole minusta asia, jonka takia pitäisi mahdollisesti tehdä jotain. Ainakaan en kuvittele, että lainsäädännön pitäisi jotenkin toimia tuonkaltaisten moraalisten yksilöarvioitten perusteella. Laki on laki. Laki täytyy minusta pyrkiä pohjaamaan moraaliin, mutta laki ja moraali eivät ole sama asia.

Tämä on henkilökohtainen arvioni: jos kuulen jonkun lukinneen tyttärensä vuosikausiksi kellariin ja raiskanneen tämän, ajattelen, että siinäpä on on paha ihminen. Varmasti hän on myös monin tavoin vinksahtanut, onneton, epätoivoinen ja säälittävä ihminen. Tai ehkä hän on huonojen ominaisuuksiensa lisäksi hauska seuramies, mukava heppu ja auttaa aina vanhat mummot kadun yli. Minusta hänessä on joka tapauksessa pahuuden säie.


Tässä ajattelutavassa "pahuus" on ehkä lyhennysmerkintä kestämättömälle itsekkyydelle, tunnesokeudelle ja harkitulle päätökselle toimia julmasti. Jos katson, että se cocktail jossain ihmisessä on pitoisuudeltaan kyllin suuri, niin sanon häntä pahaksi. (Voi tietysti olla, että se on terminä huono ja harhaanjohtava.)

Anonyymi kirjoitti...

One: "Joten, seuraan tuota raiskausjuttua lähinnä huvittuneena."

Aika erikoinen sanavalinta, kun puhutaan raiskauksesta. Oli Assange syyllinen tai ei, en oikein näe mitään mistä huvittua. Mutta feministinä olen kai täysin vailla huumorintajua.

Nerea

Anonyymi kirjoitti...

Nerean kommentti kolahti lujaa:
"Raiskausta pidetään niin pahana tekona, että muun kuin psykopaatin tai maahanmuuttajan tekemää raiskausta ei pidetä raiskauksena. Sitä yksinkertaisesti ei voi olla, joten nainen valehtelee."

Jokseenkin noinhan se tosiaan usein tuntuu olevan. Raiskaus inhottaa ja ahdistaa suurta osaa ihmisistä niin paljon, että se mieluummin yritetään vaikka selittää pois. Oloa helpottaa jos syyllinen voidaan nähdä selvästi poikkeavana otuksena. On liian karmaiseva ajatus, että kuka tahansa aivan normaaleista tuttavistamme olisikin saattanut osoittautua raiskaajaksi. Että työkavereiden välille juhlien aikana virinnyt romanssinpoikanen olisikin voinut johtaa raiskaukseen.

Minua joskus mietityttää pahuuden syyt tai tarkemmin sanoen yleinen käsitys niistä. Esimerkiksi murhaajien mielentilatutkimuksista puhuttaessa tulee usein esiin seuraavan kaltainen kommentti: "no eihän kukaan täysijärkinen/terve ihminen tuolla lailla tappaisi, mutta pitäähän murhaajat silti tuomita". Tuntuu että monen mielestä siis esimerkiksi murhaaja on automaattisesti tärähtänyt, ja järjissään oleva ei sellaiseen tekoon syyllistyisi.

Väitteen oikeellisuus riippuu tietysti siitäkin, miten kukin täysijärkisyyden määrittelee. Itse olen ehkä kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että hyvinkin pahoja tekoja ja julmia rikoksia tekevät ihmiset voivat olla täysissä järjissään. Jotkut nyt vain ovat yksinkertaistaen sanottuna paskiaisia. En ole niinkään vakuuttunut siitä, että kaikki ihmisen pahuus pitäisi olla määriteltävissä sairaudeksi. Toisaalta, mistä minä sitä tiedän.

-Vastarannan kiiski