Hardingin alkuperäinen, paljon kohua herättänyt juttu.
Harding kertoo Polanskin elokuva-alan ihmisiltä saamasta tuesta. (!)
And it turns out a whole lot of people were waiting to hear someone say just that, straight-up, unencumbered by a bunch of bullshit about the importance of his work, his artistic genius, his age, whether his victim looked 13 or not, the judicial misconduct that marred his case or, most gallingly, the “punishment” he’s already “suffered” by spending more than 30 years in “exile.” (If being wealthy, successful and almost completely free to roam Europe counts as exile, sign me up.) A whole lot of people really just wanted to hear someone in the media say, “He raped a child. He fled the country. He damn well should have been arrested, he should be extradited, and it really shouldn’t have taken three fucking decades to make that happen. The end.” But very few people in the media did.
Why is that? Why have so few journalists stated the obvious? Why have I only heard about three people in the film industry (Kevin Smith, Luc Besson and Greg Grunberg) saying, in essence, “He fucking drugged and raped a kid, and he’s not above the law,” while hundreds of celebrities are signing petitions demanding his release, wearing “Free Polanski” buttons and trying to spin his arrest as an attack on artistic freedom?
Minua kiinnostaa erityisesti viimeisen jutun viimeinen kappale: miksi Polanski saa niin paljon tukea? Hänen tapauksensa on kuitenkin täysin mustavalkoinen. Kyse ei ole esimerkiksi kahdesta kännissä säheltäneestä teinistä. Polanski teki valinnan, eikä siinä valinnassa ollut mitään harmaata, ei mitään epäselvää. Loogisesti
- Roman Polanski raiskasi lapsen.
- Henkilö, joka raiskaa lapsen, on lapsenraiskaaja.
- Siis Roman Polanski on lapsenraiskaaja.
Mikä oli todistettava. Miksi kukaan haluaisi tukea lapsenraiskaajaa?
Kutsun tätä Kekkos-ilmiöksi: laumanjohtajaa tai muulla tavoin ansioitunutta urosta suojellaan, vaikka tämä tekisi mitä. "Pomon" luonneviatkin nähdään vain joko pikkuvikoina tai värikkäinä persoonallisuuden osoituksina, jolloin ne vain kiillottavat ihailun kohteen kilpeä entisestään.
Kekkos-ilmiön huomaa myös arkisessa perhe-elämässä, erityisesti niissä perheissä, joissa isä hakkaa muita perheenjäseniä. Joskus vaimo ja lapsetkin tahtovat pitää yllä sellaista selittelykulttuuria, jossa hakkaajahorolla muka oli "oikeutus" tekoonsa. Klassisestihan piestyt lapset (äitinsä tai isänsä hakkaamat) kasvavat usein sellaisiksi aikuisiksi, jotka uskovat valta-aseman väärinkäytön olevan vain "kasvattavaa". Hakanneen vanhemman, pomon, sankarin, täytyy olla täydellinen. Sitä kuvaa ei koskaan saa särkeä.
Ajattelin ensin, että ilmiön taustalla on ehkä alkukantainen halu elää lauman johtajan kautta. Kaikki voima ja kunnia, koko lauman tarmo kanavoidaan häneen. Näinhän kohdellaan esimerkiksi urheilusankareita juuri ennen kisoja. Ajatuksena lienee se, että TähtiMies tekee ainutlaatuisilla kyvyillään koko muulle laumalle niin suuren palveluksen, että hänen paapomisensa on ihan oikeutettua. Siis TähtiMies on muun lauman suojeleva esitaistelija, champion. Häneen eivät päde samat lait kuin muihin. Kotioloissa tämä voisi kääntyä äidin ja lasten haluksi pitää kiinni perheen miehestä, ettei tämä vain lähtisi omille teilleen ja veisi pois työpanostaan.
Mutta toisaalta, eihän mies ole koskaan, missään yhteiskunnassa ollut perheen ainoa ruuanhankkija tai suojelija! Naiset ovat aina tehneet vähintään yhtä paljon ja yhtä välttämätöntä työtä kuin miehet. Kyllä vain: lasten tekeminen (=raskaana oleminen, synnyttäminen, lapsen hoito seuraavat 15 vuotta) on ihan aikuisten oikeaa työtä. Kodinhoito, perheen ruokkiminen, kasvien kerääminen, villan kehrääminen – se kaikki on rankkaa työtä. Ei mikään yhteisö toimi vain tähtösten varassa.
Miksi siis näitä miehiä yhä hyysätään? Miksi on rakennettava henkilökultti? Kyllähän jonkun saavutuksia voi ihailla, vaikkei ihailisi tämän luonnetta. Useat historian suuret poliitikot, tutkijat ja taiteilijat ovat joka tapauksessa olleet ihmisinä tosi paskiaisia.
28 kommenttia:
TähtiMiehen kritiikitön ihailu on kuin Harryn kohtelu J. K. Rowlingin Harry Potter –kirjoissa (joista kyllä tykkään, eikä Harry ole mikään inha tyyppi): Ei riitä, että Harry on Kohtalon Valittu. Hänen pitää lisäksi olla huispaus-mestari, saada päheimmät joululahjat, saada keppostella vapaasti siinä missä joku Hermione saa turpiin jokaisesta kaavanrikkomisyrityksestä.
Mikä vika Newtonissa oli? Tämä olisi enemmän sinne päin: http://en.wikipedia.org/wiki/Talk:Arthur_Koestler#Spouses_and_women_and_allegations_of_rape
Voi kiesus mikä kitisevä ämmä.
Ano: Voi kiesus mikä kitisevä ämmä.
Voi kiesus mikä hemmoteltu huora.
Anonilli: En tarkoittanut, että Newton olisi ollut mikään erityinen pahis tai olisi tehnyt vaikka Polanskiin verrattavia tekoja. Pointti oli, että hän oli maailman suurimpia neroja ja (joidenkin lähteiden mukaan) erittäin epämiellyttävä ihminen. Siis paskiainen.
Newtonia voi arvostaa, vaikka ei olisi ikinä valmis kutsumaan häntä bileisiinsä.
Newton's Darkness
Haluatko toden teolla menettää uskosi ihmiskuntaan? Behold: http://ihmissuhteet.blogspot.com/2004/02/raiskauksen-problematiikkaakommenttios.html
Aaltopahvia: The mind boggles. Nuo pojat osaavat kyllä aina yllättää. Olin kuvitellut, että ajattelemattomalla itsekkyydellä olisi jokin luontainen raja.
Heidän motiivejaan en kuitenkaan tajua. Mitä he luulevat tuolla paskalla saavuttavansa?
No, mä sanon kuitenkin rauhoittavana kommenttina, että tuon nimenomaisen blogin kommentoijakunta ei sentään ole mikään edustava otos koko Suomen ihmisistä.
...vaikka mussa herääkin ton lukemisen jälkeen voimakas halu ilmoittaa koko ihmiskunta tämän vuoden Darwin Awardsien palkintokarsintaan.
Mä luin juuri aiheeseen liittyvän postauksen flip flopping joy-blogista:
Why they defend.... Pari viikkoa aiemmin samassa blogissa oli mielenkiintoinen kirjoitus aiheesta why do almost all communities support the abuser/rapist rather than the survivor?
Ilmiö tuntuu olevan yleinen, eikä rajoitu vain kuuluisiin elokuvaohjaajiin, vaan ilmenee myös ihan tavallisten ihmiseten kaveripiireissä jne.
Kiitos että tartuit Polanskiin! Oma blogi on päivittämättä, kun viime viikkoina on ollut aivan älytön kiire.
No, minusta 'ikävä ihminen, ei kutsuta sitä juhliin' ja 'älä ikinä jätä tota kahden kesken naisten, lasten tai kotieläinten kanssa' ovat vähän eri tasoisia luonnevikoja.
Re Henkan Ihmissudet:
Asenne 'mikäs siinä nyt niin kamalaa on ja sitä paitsi suurin vahinko tulee tosta hössötyksestä' on aikanaan vaikuttanut vähän isommillakin foorumeilla.
Suomen oikeushistoriasta en valitettavasti tiedä mitään, mutta Ruotsin hallituksen esitys vuodelta 1977 (http://www.riksdagen.se/Webbnav/index.aspx?nid=37&dok_id=G10369) on jännää luettavaa. Mopo pääsi vähän keulimaan kun kristillis-siveellistä moraalia purettiin.
Esim. kohdassa 2.2.3 'Sexuellt umgänge med barn i beroende ställning' ehdotetaan, ettei lievistä tapauksista rangaistaisi ('I ringa fall skulle inte dömas till straff').
Ihmettelen myös sitä, että pohditaan oliko uhri vanhemman näköinen. Ei täysi-ikäisiäkään saisi huumata ja raiskata.
Anonilli, luulen, että noiden jätkien asenne olisi aivan toinen, jos keskusteltaisiinkin siitä, että joltain mieheltä silpaistaisiin muna irti. ("Vaikka eihän se ole mikään elintärkeä elin, mitä siitä nyt mesomaan...?")
Varsinkin vanhan ajan abortittomissa, 50% synnytyskuolleisuuden oloissa raiskaus ja kastraatio ovat täysin verrattavissa olevia rikoksia.
Tai jos keskustelu koskisikin sitä, saako Polanskille panna pillerin juomaan ja sitten ukkoa perseeseen. Romanhan näyttää yli 25-vuotiaalta!
A: Niinpä!
Jätän nykyään Laasaset lukematta. Aluksi suhtauduin siihen kuten Jenkkien hörhöoikeiston "God hates fags"-porukkaan: äärilaidan sekopäitä, joista kaikki tietävät, kuinka sekopäitä he ovat. Nyt kun olen joutunut lukemaan samanlaista silmitöntä naisvihaa sieltä sun täältä, se ei enää huvita. Itkin eilisillan tuota Polanski-juttua (ja Espanjan pääministerin tyttäristä julkaistusta kuvasta noussutta kohua: kaksi tavallista, pyöreää teini-ikäistä goottia. Nyt koko Espanja nauraa tytöille, konservatiivimedia kutsuu hirviöiksi). Olen pettynyt ihmisiin. Maailma pelottaa.
No mutta, tuossa aaltopahvia:n linkittämässä merkinnässä oli lähinnä sairaita kommentteja, mutta jotain pointtia olin löytävinäni tästä:
"Femakkojen retoriikka ei ikään kuin salli raiskatun toipua - joka suunnasta huudetaan raiskauksen kauheutta niin kovalla äänellä, että tuntuu kuin siitä olisi jotenkin sopimatonta selviytyä.
"Toipunut raiskattu" ei ole edes julkisuudessa olemassa. "
Oletteko lukeneet Despentesin King Kong-tyttöä? Despentes, suorapuheinen feministi, on varsin samaa mieltä.
Nerea
'jos keskusteltaisiinkin siitä, että joltain mieheltä silpaistaisiin muna irti'
Jos kohde olisi joku Toinen, tuokin voisi mennä läpi, joissakin piireissä: http://fi.wikiquote.org/wiki/Olavi_M%C3%A4enp%C3%A4%C3%A4
Nerea: Oletteko lukeneet Despentesin King Kong-tyttöä? Despentes, suorapuheinen feministi, on varsin samaa mieltä.
Olen lukenut! Olin vaikuttunut. Ja vakuuttunut. Ainakin osin - voisin blogata siitäkin.
Minusta Despentesin ja noitten tyyppien välillä on olennainen ero. Jos puhe olisikin muusta pahasta rajojarikkovasta väkivallasta, heidän asenteensa olisivat minusta seuraavanlaiset:
Despentes: "Jos he hakkaavat sinut teholle, se on hirveää ja väärin mutta älä anna sen lannistaa itseäsi" vs. ne toiset veijarit: "Jos he hakkaavat sinut teholle, se on ihan okei, koska sinä olet olemassa vain heitä varten."
Näin minä sen eron näen.
Anonilli, tuossa onkin noiden viharyhmien pointti: Niin kauan, kun jokin paha ei tapahdu sanojille itselleen, se on heidän mielestään täysin okei.
Se suututtaa minua enemmän kuin mikään - että he saavat olla aina turvassa, sanoa noita itsekkäitä törkeyksiä asemansa suojasta. Eivät he ole vahvoja, maailma on vain rakennettu niin, että heidän kimppuunsa ei kukaan koskaan käy. Kukaan ei koskaan edes uhkaa heitä. Mikäs siinä, kiva, että joku voi elää turvaisasti. Mutta se, mitä he noilla "no mitäs pahaa raiskauksessa nyt muka on?" -puheillaan vaativat, on se, että heidän etuoikeutettu asemansa tunnustettaisiin jonkinlaiseksi luonnolliseksi tilaksi: "Joo te olette pojat erityisasemassa, mutta se johtuu siitä, että olette luonnostanne niin hyviä".
Nerea, vielä:
Raiskauksessa on sekin insult to injury, että kaikki syyllisyys ja häpeähän tunnetusti pannaan uhrin niskoille. Jos eläisimmekin sellaisessa maailmassa, jossa nimenomaan raiskaaja joutuisi aina tuomiolle - siis uhri saisi itsestään selvästi aina oikeutta ja kaikkien muiden tuen puolelleen, raiskaus ei ehkä olisi uhrille niin paha asia kuin meidän maailmassamme. (Huom: "niin paha asia.")
Tuollaisessa maailmassa raiskauksia varmasti myös tehtäisiin paljon, paljon vähemmän.
Feministe: Lauren: Getting Over It
Shakesville: McEwan: Her Reasons Are Not Yours
"Femakkojen retoriikka ei ikään kuin salli raiskatun toipua - joka suunnasta huudetaan raiskauksen kauheutta niin kovalla äänellä, että tuntuu kuin siitä olisi jotenkin sopimatonta selviytyä.
"Toipunut raiskattu" ei ole edes julkisuudessa olemassa."
Tämä argumentti kuulostaa pahasti taas olkinukelta. Eikö koko feministinen "survivor"-ajattelu lähde siitä, että raiskauksesta on toivuttu, ainakin jollain tasolla? Nuo myytinmurtajan edellisessä kommentissaan linkittämät kirjoitukset Feministessä ja Shakesvillessä puhuvat nimenomaan raiskauksesta toipumisesta.
Itse luulin lapsena/teininä, että raiskaus on jotain niin kamalaa, että siitä on mahdotonta toipua. Olen muuttanut käsitystäni vasta sen jälkeen kun tutustuin feminismiin, ja olen oikeasti lukenut raiskattujen kokemuksista ja siitä kuinka he ovat selvinneet ja toipuneet. Väitän, että tuo "raiskaus on pahinta ikinä"-ajattelu on kyllä enemmän valtakulttuurin kuin feministien tyyliä. Tuo Nerean lainaama kommentoija ja hänen hengenheimolaisensa vain käyttävät väitettä lyömäaseena feministejä kohtaan, sen sijaan että oikeasti yrittäisivät parantaa raiskattujen asemaa.
Minäkin olen lukenut King Kong-tytön, ja vaikka pidin siitä, niin mielestäni kirja sortui välillä myös liian rankkoihin yleistyksiin, tai ainakaan kaikki yleistykset eivät vastanneet minun kokemusmaailmaani.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori+Timo+Vihavainen+Suomalainen+%C3%A4lymyst%C3%B6+vaikenee+maahanmuuton+ongelmista/1135249793782
Feminismi on samanlainen tabu kuin sosialismi aikoinaan. Vähän sellaista etuoikeutettujen kapinaa.
MM:"Despentes: "Jos he hakkaavat sinut teholle, se on hirveää ja väärin mutta älä anna sen lannistaa itseäsi" vs. ne toiset veijarit: "Jos he hakkaavat sinut teholle, se on ihan okei, koska sinä olet olemassa vain heitä varten."
Näin minä sen eron näen."
Ihan oikeassa olet. Ensimmäisessä tärkeää on väkivallan uhrin henkinen hyvinvointi ja toipuminen. Laasastelijoita huolettaa vain oma pippeli ja se, että sen voi työntää mihin tahtoo. Paskat uhrista.
Meillä kutsutaan nykyään kaikkea etuoikeutetun ihmisen itsekeskeistä marttyyrimarinaa laasasteluksi.
Nerea
Ano: Feminismi on samanlainen tabu kuin sosialismi aikoinaan. Vähän sellaista etuoikeutettujen kapinaa.
1800-luvun tehdastyöläisillä todella oli hyvin samanlaiset syyt sosialismin kannattamiseen kuin nykynaisilla feminismiinsa. Miten sen kiteyttäisi? Itsesuojeluvaisto.
WHO: Every minute, at least one woman dies from complications related to pregnancy or childbirth – that means 529 000 women a year.
Mutta sinä, Ano, voit lämmitellä kultaista persettäsi keskuslämmityksen suojissa. Voit antaa sen kimmeltää onnekkaan asemasi valoa.
S: Väitän, että tuo "raiskaus on pahinta ikinä"-ajattelu on kyllä enemmän valtakulttuurin kuin feministien tyyliä.
Olen samaa mieltä kanssasi. Siinä ajattelussa on kaikuja niiltä ajoilta ja niistä yhteiskunnista, joissa nainen haluttiin pitää vain lisääntymiskoneena. Naisen koko ihmisarvo muka oli hänen seksuaalisuudessaan. Jos nainen raiskattiin, hän oli tuhon oma - olihan hän "menettänyt" "kunniansa".
Minustakin tuo "raiskaus on kuolemaakin kauheampaa"-ajattelu ei vaikuta kovinkaan ominaiselta feministeille. Kuitenkin esim. Despentes ja käsittääkseni myös Kontula ovat kritisoineet ajatusta tyypillisenä valtavirtafeminismille. Aloin siksi miettiä, onko jossain kabinettifeminismissä oikeasti näitä piirteitä, vaikka en itse ole koskaan niihin törmännyt. Minä luen lähinnä nettiä ja kirjallisuutta, en osallistu aktiivisesti esim. yhdistystoimintaan.
Täytyy sanoa, että varsinkin lukiessani Kontulan kirjaa, olin monesti aivan ihmeissäni: missä ne feministit piileskelevät, jotka noin tekevät, ne, joita kirjassa kritisoidaan?
Puuttuuko minulta täysin kosketus tiettyihin feministipiireihin ja heidän ajatteluunsa vai onko juttu kuitenkin pelkkä olkinukke?
Nerea
Nerea: Joo, mäkin olen miettinyt esimerkiksi kaikkien noiden "Feministit ovat kauheita seksikielteisiä tiukkapipoja!" -kommenttien jälkeen, että jossain täytyy olla jokin Feministien Salainen Yhdistys, johon mua ei vaan ole kutsuttu.
(Onkohan sen yhdistyksen jäsenillä vieläpä sellainen näppärä Feministin käsikirja, josta voisi aina tarkistaa, mikä on Meidän Feministien Virallinen MielipideTM asiaan kuin asiaan? Kyllä tulisi tarpeeseen!)
Vakavasti puhuen, mä kannatan olkinukketeoriaa. Kyse taitaa olla vain siitä, että nykyinen, nimenomaan netissä leviävä feminismi - se varsinainen valtavirtafeminismi! - on varsin vieras asia noille kriitikoille. Kai he itse istuvat kotona jotain Shulamith Firestonea tavaillen. Tai ehkä he ajattelevat vanhan kunnon de Beauvoirin olevan se femakkoilun viimeisin sana.
Mitäköhän seuravaaksi? "Tiedättekö, suurin ongelma teissä suomalaisissa nykyfemakoissa on se häikäilemättömyys, jolla tavoittelette äänioikeutta Suomen naisille!"
Vastaan tähän nyt vähän myöhässä, mutta minut on joskus raiskattu ja tässä jokin aika sitten jokin ystävä sanoi, että sä olet niin vahva, kun olet toipunut siitä. Siis siitä on 10 vuotta aikaa! Ja minulle on sen jälkeen tapahtunut jopa pahempaakin... voiko se olla mahdollista ;) Mutta ei raiskaus kyllä ole sama asia kuin perseen luvaton puristelu niin kuin Laasanen & co yrittää väittää. Ihminen, jolla ei ole käsitystä syvästä seksuaalisuudesta ja ihmisyydestä, ei ymmärrä mikä siinä "luvattomassa penetraatiossa" on niin pahaa.
Tärkeää on se, onko miehillä munaa kohdata raiskattu nainen tavallisena naisena? Onko teidänkään mielestä raiskattu nainen samalla viivalla kuin te, joita ei ole raiskattu? Saako joskus raiskattu nainen enää matkustella yksin, tavata miehiä, liikkua yksin yöllä, elää tavallista elämää vai onko raiskaaja stigmatisoinut hänet loppuiäkseen? Ja hän on tyhmä, kun toistamiseen yrittää tulla raiskatuksi..?
Eniten inhoan naisten läppää "siis MUAHAN ei koskaan kukaan raiskaa, koska tekisin sitä ja tätä, koska MINÄ olen hyvä nainen, jota ei raiskata"... toisin kuin ne huonot, joita raiskataan. Mutta kun harvoinpa se on valinta. Olinko minäkin ennen hyvä nainen ja nyt en enää? Tällaisia raiskattu osaa ihan itsekin ajatella... Ja miehillähän on kokemuksia raiskatuista naisista, koska useimmat kuitenkin seurustelevat ja menevät naimisiin? Onko nämä naiset sitten jotenkin huonompia? Kaikki miehethän ei edes halua seurustella raiskatun naisen kanssa, koska... se on pilattu.
Anonyymi:
Raiskauksesta selviytyminen on taas niitä asioita, joissa nainen ei vain ääliöiden silmissä voi voittaa: Jos sinut raiskataan, sinun on joko otettava se asenne, että nyt elämäsi on kertakaikkiaan tuhottu lopullisesti ja ainiaaksi tai sitten se asenne, että kyllä vahva nainen tästäkin selviää, tosi vahvaa ei ees raiskattaisi, kahdessa viikossa tästäkin toivuttiin! Muita tunteitahan et siis saa tuntea!
Mutta jos valitset vaihtoehdon "uhri", kaikki määkivät, että "ansaitsitkin" sen, että kimppuusi hyökättiin! Mitäs et ole Teräsnainen. Ja jos taas valitset uuden nousun, huorakuoro kirkuu, että et ole sinut tunteidesi kanssa. Miksi luulet olevasi Teräsnainen?
Hölmöilyä!
Sanoisin myös, että aika monilla miehillä on se illuusio, että he ovat täysin turvassa kaikelta seksuaaliselta väkivallalta. En nyt puhu niinkään raiskauksen kuin esimerkiksi kastraation uhasta. Nuo rikokset olisi kuitenkin teknisesti suunnilleen yhtä helppo tehdä, kunhan vaan kunniattomuutta, pelkuruutta ja pahaa tahtoa löytyy. Ei kukaan voi olla aina valppaana. Jälkimmäistä rikosta vaan ei juuri koskaan tehdä (Huom: onneksi!).
Minusta kertoo aika paljon yhteiskunnastamme, että tuo paha kohtalo ei koskaan tule miehille mieleenkään.
Lähetä kommentti