Hauras

Minulla ei ole sitä fantasiaa, joka joillain naisilla (ja miehillä naisista) on: en ole koskaan tahtonut olla hauras. En pidä siitä, että minua neuvotaan, minut pelastetaan, että vahvat kädet ottavat taakan harteiltani. En pidä siitä, että takki autetaan ylleni tai että aidan yli kiivetessäni joku mies ojentaa minulle kätensä. En halua, että minusta, minun innoittamanani kirjoitetaan runoja tai tehdään keksintöjä. En ilahdu, jos joku tekee työni puolestani.

"Sä olet nainen, ei sun tartte mennä sinne pimeään metsään!" Minun juuri tarvitsee mennä sinne pimeään metsään.

"Minä hoidan tämän!" Et hoida, vaan minä hoidan sen.

Jos valita pitää, haluan olla se, joka päättää ja kestää, joka valvoo aamuun asti. Minä olen se, joka kirjoittaa ne runot, minä teen ne keksinnöt. Se on minulle helpoin, luonnollisin rooli. Sellainen minä olen. En rupea teeskentelemään kenenkään takia.


Olen ensisijaisesti feministi siksi, koska se on oikein. On väärin, että mitään ihmisryhmää riistetään niin kuin naisia. Mutta lievemmällä, henkilökohtaisemmalla tasolla - olen feministi, jotta minun ei tarvitsisi elää elämääni valheessa. Että minun ei tarvitsisi teeskennellä hitaampaa tai vaisumpaa kuin olen, että minun ei tarvitsisi feikata kiinnostusta, että minun ei tarvitsisi ottaa turpiini vain koska joku testohoro sattuu olemaan pahalla päällä.

Että voisin vain olla sitä, mitä oikeasti olen. Että saisin käyttää kaikkia hyviä kykyjäni niiden täydessä määrässä. Että voisin vääntää vitsiä koko huomattavalla vitsivoimallani, että voisin järkeillä kylmästi ja huutaa kuumasti, tehdä sen kaiken mihin persoonani pohjapiirros minut oikeuttaa. Ettei minun tarvitsisi pitää sieluani vakan alla vain sen takia, että sen ominaisuudet eivät satu sopimaan jonkun toisen ihmisen pikkusiistiin maailmankuvaan.


Siksi perinteiset sukupuoliroolit ovat niin onnettomia: niiden hysteerinen valvonta ei anna ihmiselle tilaa olla oma oikea itsensä. Elämä ahtaiden sopivaisuusroolien mukaan on kuin pitäisi pakottaa itsensä elämään horoskooppimerkkinsä mukaan: ihan hyvä, jos satut olemaan kauris ja muistutat kaurista. Todella paskaa, jos satut olemaan kauris ja muistutatkin vain omaa itseäsi.

Maailman vanhin ammatti

Tiedättekö, mikä on maailman vanhin ammatti? No sehän on tietysti se, josta levätään vasta seitsemäntenä päivänä.

Seuraavaksi vanhimmat ammatit ovat nämä (listattuna todennäköisessä keksimisjärjestyksessä):

1. keräilijä (tietenkin ihmisen ja apinaserkkujemmekin perusammatti)
   
2. äiti (eihän siitä sinänsä syötävää saa, mutta saapa jälkeläisiä)
   
3. lastenhoitaja (tyyppi, joka muiden keräilyn tuloksia vastaan hoitaa toisten lapsia)
   
4. varas (tyyppi, joka pöllii muiden keräilyn tuloksia)
   
5. roisto (tyyppi, joka väkivalloin tai väkivallalla uhkaamalla pöllii toisten keräilyn tuloksia)
   
6. kauppias (tyyppi, joka diilaa muut tekemään jotain tahtomaansa, esimerkiksi antamalla näille keräilynsä tuloksia)
   
7. kätilö (maailman napanuora, aikojen aamusta tähän päivään saakka)
   
8. sairaanhoitaja/lääkäri (tahi muu parantamiseen erikoistunut henkilö, äidin erään toimen spesialisaatio)
   
9. metsästäjä (tyyppi, joka pyydystää muita eläimiä omaksi tai toisten ruuaksi)
   
10. palkkatappaja/sotilas/varas (tyyppi, joka käyttää väkivaltaa ruokaa vastaan, ehkä kauppiaan maksamana; roiston järjestelmällisempi muoto)
    
11. prostituoitu
    
12. papit, shamaanit ja muut sadunkertojat
    
13. maanviljelijätär (mitä todennäköisimmin maanviljelys oli naisten keksintö)
    

Kun joku tärkeilevä pölvästi seuravan kerran puhuu "huoran" työstä "maailman vanhimpana ammattina", saat hetken hupia hänen kustannuksellaan, kun alat naama peruslukemilla analysoida keräilijän työn merkitystä alkukantaisessa laumayhteisössä.

Ammattimies

Tänään töllöttimessä:

HS 20.9.10: HBO:n sarja miesprostituoidusta ei heittäydy härskiksi

(...)

Tänään alkava Hung (USA 2009) kertoo keski-ikäisestä Raysta (Thomas Jane), joka ryhtyy prostituoiduksi. Mutta ei HBO ole heittäytynyt härskiksi. Raylla on pakottavat perusteet valinnalleen.

Opettajan palkalla ei pärjää, kun avioero hajottaa perheen ja tulipalo hävittää kotitalon. Ray vertautuu Suomessa helposti Aleksi Salmenperän hienoon elokuvaan Miehen työ.

(...)

Kappas vain. En ole tätä sarjaa nähnyt, joten en osaa sanoa laadusta yhtään mitään. Rispektiä kuitenkin rohkealle aihevalinnalle!

---

Samasta aiheesta:

• Seksualistin päiväkirja: Synnin musta säkki
  
• MM: Osta prostilta!
  
• MM: Spei suae patria dedit
  

Inhimillinen erehdys

HS 16.9.2010: Matti Vanhasen vaalirahasotkut perustuslakivaliokuntaan

(...)

Asiassa on kyse siitä, että Matti Vanhanen oli saanut Nuorisosäätiöltä yli 20 000 euron taloudellisen tuen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa varten. Vanhanen puolestaan oli pääministerinä toistuvasti vuosina 2006 – 2009 ollut valtioneuvoston yleisistunnossa myöntämässä Raha-automaattiyhdistyksen varoista miljoonaluokan avustukset samaiselle säätiölle.

Näin on muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Vanhanen on siten menetellyt lainvastaisesti.

Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta. Tällä tutkinnalla on ainakin rakenteellinen yhteys nyt oikeuskanslerin käsittelemään tapaukseen.

(...)

No olipa tiedättekös hyvä, että Anneli Jäätteenmäki aikoinaan korvattiin tällä herralla. Olihan Jäätteenmäki aivan hirmuisesti mokaillut ja kaikkea.

(Mutta miksi kukaan ei sano, että Vanhasen tämä ja monet muut toimet ovat selkeä osoitus siitä, että "eiväthän miehet sovi pääministereiksi"?)

---

Samasta aiheesta:

• HS 16.9.10: Matti Vanhanen: En hoksannut jääviysriskiä
  
• HS 17.9.10: Pääkirjoitukset: Maan tapaa ei enää hyväksytä
  

Käytännön opetusta

HS 10.9.10: Tutkimus: Miessukupuoli hallitsee oppikirjoja

Miehet ovat naisia enemmän esillä peruskoulutuksen oppimateriaaleissa, kertoo tuore tutkimus.

Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijoiden Liisa Tainion ja Tiina Teräksen mukaan miehet, pojat ja maskuliiniset fantasiahahmot esitetään hallitsevina niin teksteissä kuin kuvissa. Tytöt, naiset ja feminiiniset hahmot ovat vähemmistössä.

(...)

Esimerkiksi matematiikan oppikirjoissa esiintyy huomattavan vähän aikuisia naisia. Pojat esitetään kirjoissa usein matemaattisesti kyvykkäämpinä kuin tytöt. Pojat myös liitetään huomattavan usein urheilullisiin toimintoihin.

(...)

Omina koulu- ja opiskeluaikoinani oli mielenkiintoista huomata aikojen muutos. Jossain vaiheessa, yläasteella tai ehkä lukiossa, koulukirjoista alkoi selkeästi tulla sellaisia, että niissä naisten ja tyttöjen vanhalle automaattidissaukselle oli pantu sordiinoa. Silloisissa uusissa oppikirjoissa oli - ainakin välillä - ihan tietoisesti valittu juuri tyttöjä ajamaan traktoreita ja poikia sitten vaikka ruuanlaittoesimerkkehin. Se oli todella hienoa!

Minulla on yhä edelleen se tapa, että arvotan tieto- tai oppikirjan kirjoittajan sen perusteella, millaisia esimerkkejä hän käyttää. (Englanninkielisessä kirjallisuudessa katson ensimmäiseksi, käyttääkö tekijä pelkkää he-sanaa. Jos käyttää - no, ehkä hän on muuten pätevä ihminen. Mutta kyllä hän osoittaa - anteeksi nyt vaan - kermaperseisyytensä.) On turhaa höpinää väittää, että miehen asettaminen etusijalle olisi jotenkin "neutraali" ratkaisu, tai että poikapainotteiset esimerkit olisivat ihan yhdentekevä juttu. Eihän neutraalia oppimateriaalia ole olemassakaan. Kukin kirja - ja opettaja! - opettaa aina paljon muutakin kuin vain pelkän asia-asiansa.

Esikuvat ovat tytöille suunnattoman tärkeitä. On todella surkeaa, jos nykykoululaisten oppimateriaaleissa on taas sorruttu vanhaan hölmöilyyn. Oppikirjat kun ovat se oikea todellisuus, jonka lapsi tai nuori näkee. Juhlapuheissa voidaan jauhaa ummet ja lammet sukupuolten yhdenvertaisuudesta, mutta jos oppikirjoissa elävät Matti Matikkanero ja Liisa Laskutaidoton, tuskin kannattaa ihmetellä, jos naiset esimerkiksi vierastavat teknisiä aloja.

Puoskarilaki

HS 7.9.2010: Nänniä imenyt lääkäri sanoo toimineensa potilaan eduksi

Naispotilaansa nänniä imenyt apulaisylilääkäri sanoi tiistaina Korkeimmassa oikeudessa, että hän teki vain työtään. Lääkäriä syytetään seksuaalisesta häirinnästä.

"Kysymys ei ole seksuaalisen tyydytyksen hausta, vaan yritin mahdollisimman hyvin tutkia potilaan", lääkäri puolustautui.

(...)

Mikä minua tässä eniten ihmetyttää - miten ihmeessä tämä alansa rautainen ammattilainen on päästetty Korkeimpaan oikeuteen asti venkoilemaan? Mikä tässä "luontaislääkintämenetelmässä" oli edes etäisesti hyväksyttävän rajalla?

---

Samasta aiheesta:

• HS 9.10.09: Nänniä imeneelle lääkärille ei rangaistusta hovioikeudessa
  

Omat nimet kirjoissa

HS 31.8.10: Saksalaistutkijat: Harvinaisia sukunimiä suojeltava määräyksillä

Maailman harvinaisia sukunimiä on varjeltava jopa lainsäädännöllä, vaatii kaksi tutkijaa. Saksalaiset tiedemiehet korostavat, että meidän olisi luovuttava tavasta antaa lapselle liki aina isän sukunimi.

"Harvinaiset sukunimet ovat häviämässä, koska liian moni kiinalainen on sukunimeltään Wang, liian moni englanninkielinen Smith ja saksalainen Müller", linjaavat Harald Jockusch ja Alexander Fuhrmann.

Kaksikko ilmoittaa keksineensä pulmaan ratkaisun: vauvan vanhemmat on määrättävä arvioimaan, kumman sukunimi on harvinaisempi ja annettava se nimi lapselle.

(...)

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Tai siis - harvinaisten sukunimien suojeleminen nyt ei voisi minua vähempää kiinnostaa eikä tuo nimen harvinaisuuden arvailupakkokaan tunnu ihan välkyimmältä idealta. Ei, puhun siitä yleisestä tavasta, että lapsi saa isänsä sukunimen. Se on älytön käytäntö.

(Nyt, rakas lukijani, disclaimeri: Jos satut olemaan avioliitossa miehensä sukunimen ottanut nainen - en missään tapauksessa "vihaa" sinua tai pidä sinua "The Huonona Feministinä". Olen itse kyllä vahvasti sitä mieltä, että naisen on syytä pitää kiinni omasta nimestään. Ymmärrän kuitenkin, että nimet ja niiden vaihtaminen merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Tarkoitukseni ei ole hyökätä kimppuusi.)

Minulle oma nimeni on niin olennainen osa identiteettiäni, etten voi kuvitella vaihtavani sitä. Samoin minusta olisi kummallista antaa lapselle isän nimi eikä äidin: äitihän nyt kuitenkin kaikilla mittapuilla tekee huomattavasti suuremman työn lapsen maailmaan saattamisessa. Hän myös tyypillisesti ottaa suuremman vastuun lapsen hoivasta ja kasvatuksesta. Miksi siis antaa lapselle isän nimi?


Olen kuullut patronyymeilylle sellaisen perustelun, että voi olla helpompaa, jos lapsella ja isällä on sama nimi. Silloin ei esimerkiksi tarhantätien kanssa tule ongelmia, sen kerran kun isukki eikä äiti tuleekin noutamaan pienokaista. Mutta tähänkin pulmaan on helppo ratkaisu: Jos mies ei tahdo ottaa vaimonsa nimeä tai vaimo ei tahdo miehensä ottavan omaa nimeään, eikä pari tahdo yhteistä uusionimeä - ottakoon mies kaksoisnimen. Siis mies pitää poikanimensä ja yhdistää siihen vaimonsa nimen:

Pekka Virtasesta tulee Pekka Virtanen-Järvinen.