Minulla ei ole sitä fantasiaa, joka joillain naisilla (ja miehillä naisista) on: en ole koskaan tahtonut olla hauras. En pidä siitä, että minua neuvotaan, minut pelastetaan, että vahvat kädet ottavat taakan harteiltani. En pidä siitä, että takki autetaan ylleni tai että aidan yli kiivetessäni joku mies ojentaa minulle kätensä. En halua, että minusta, minun innoittamanani kirjoitetaan runoja tai tehdään keksintöjä. En ilahdu, jos joku tekee työni puolestani.
"Sä olet nainen, ei sun tartte mennä sinne pimeään metsään!" Minun juuri tarvitsee mennä sinne pimeään metsään.
"Minä hoidan tämän!" Et hoida, vaan minä hoidan sen.
Jos valita pitää, haluan olla se, joka päättää ja kestää, joka valvoo aamuun asti. Minä olen se, joka kirjoittaa ne runot, minä teen ne keksinnöt. Se on minulle helpoin, luonnollisin rooli. Sellainen minä olen. En rupea teeskentelemään kenenkään takia.
Olen ensisijaisesti feministi siksi, koska se on oikein. On väärin, että mitään ihmisryhmää riistetään niin kuin naisia. Mutta lievemmällä, henkilökohtaisemmalla tasolla - olen feministi, jotta minun ei tarvitsisi elää elämääni valheessa. Että minun ei tarvitsisi teeskennellä hitaampaa tai vaisumpaa kuin olen, että minun ei tarvitsisi feikata kiinnostusta, että minun ei tarvitsisi ottaa turpiini vain koska joku testohoro sattuu olemaan pahalla päällä.
Että voisin vain olla sitä, mitä oikeasti olen. Että saisin käyttää kaikkia hyviä kykyjäni niiden täydessä määrässä. Että voisin vääntää vitsiä koko huomattavalla vitsivoimallani, että voisin järkeillä kylmästi ja huutaa kuumasti, tehdä sen kaiken mihin persoonani pohjapiirros minut oikeuttaa. Ettei minun tarvitsisi pitää sieluani vakan alla vain sen takia, että sen ominaisuudet eivät satu sopimaan jonkun toisen ihmisen pikkusiistiin maailmankuvaan.
Siksi perinteiset sukupuoliroolit ovat niin onnettomia: niiden hysteerinen valvonta ei anna ihmiselle tilaa olla oma oikea itsensä. Elämä ahtaiden sopivaisuusroolien mukaan on kuin pitäisi pakottaa itsensä elämään horoskooppimerkkinsä mukaan: ihan hyvä, jos satut olemaan kauris ja muistutat kaurista. Todella paskaa, jos satut olemaan kauris ja muistutatkin vain omaa itseäsi.
Tietoja minusta
Itse luen
-
-
-
Memories of Helen G8 kuukautta sitten
-
-
-
Happy 2023 To All Of You1 vuosi sitten
-
Pilih Situs Bandarq Online yang Lancarkan Berjudi3 vuotta sitten
-
The End of This Road5 vuotta sitten
-
Vaihda uuteen osoitteeseen5 vuotta sitten
-
Things To Know About Real Estate Investments5 vuotta sitten
-
-
Lehdistö tiedote Julkaisu vapaa heti6 vuotta sitten
-
Kavanaugh for SCOTUS: So how fucked are we?6 vuotta sitten
-
Musiikkia, joka vie yöunet6 vuotta sitten
-
Still Not Dead!6 vuotta sitten
-
Valkoinen cisheteromies, mitäs sitten?8 vuotta sitten
-
Matkatavat – Mitä voin viedä lentokoneeseen?8 vuotta sitten
-
Remember9 vuotta sitten
-
HLBT vaaliopas9 vuotta sitten
-
Coaching Academics?9 vuotta sitten
-
Tosia tarinoita sodasta9 vuotta sitten
-
Get stuffed9 vuotta sitten
-
-
Sihteerikön tunnustuskirja10 vuotta sitten
-
Feminist killjoy & totuus10 vuotta sitten
-
Ulos areenaltani, nörtti!11 vuotta sitten
-
-
Kun pohjoistuuli puhaltaa12 vuotta sitten
-
"Look at your life, look at your choices"12 vuotta sitten
-
Häiriökäyttäytymistä13 vuotta sitten
-
Blogini on muuttanut13 vuotta sitten
-
-
Uhka läntiselle sivilisaatiolle13 vuotta sitten
-
parisuhdeväkivallasta, osa II14 vuotta sitten
-
Erotica Cover Watch: The End14 vuotta sitten
-
Some Kind of Climax14 vuotta sitten
-
Karvoista vielä kerran15 vuotta sitten
-
-
52 kommenttia:
En tahdo saarnata mitään väärää vahvutta. Totta kai fiksu aikuinen osaa joskus ottaa vastaan hoivaa ja tukea. Jokainen tarvitsee joskus apua. Ne hetket, jolloin elämä vetää kunnolla turpiin, ovat ihan oma lukunsa. Ja jos tosiaan henki on kyseessä, on hienoa, kun joku estää hengenmenon.
Minulla ei muuten myöskään ole mitään niitä vastaan, jotka tahtovat olla hauraita tai ovat hauraita tai mitä ikinä. Ihan vapaasti. Olkaa tekin mitä oikeasti olette. Niin kauan kuin se on tosiaan teitä itseänne, teidän on syytä elää sen luonteenpiirteenne mukaisesti.
Mähän olen horoskoopissa "myytinmurtaja". Se on onnekas sattuma, eikö?
MM, entä jos omat voimat ja kyvyt eivät riitäkkään ? Naiselle löytyy monesti vaihtoehto tässä tilanteessa. Miehelle ei.
Itsemurha- ja viinakuolematilastot kertovat karua kieltä miesten kohtaloista.
Haluan sanoa vain lyhyesti ja painavasti, että loistava kirjoitus.
Tunnistin tästä itseni ja oman haluni, jota en tahdo enkä voi antaa toisen päätettäväksi, en tahdo mennä naiseus edellä isoihinkaan asioihin.
Olen kyllä hauras, mutta toisella tapaa - olen herkkä kaikessa samalla kun olen vahva, menen ja teen itse enkä kysy lupaa tekemisilleni ja sille, miten asiaan tulee suhtautua. Minähän elän ihan itse, en kenekään kautta.
Hyvä hyvä!
Aikuinen ihminen hoitaa asiansa itse ja kantaa vastuun teoistaan itse. Lapsia autetaan ja päätökset tehdään heidän puolestaan. Muistaakseni Karen Blixen herätti pahennusta kyselemällä, ovatko pois levottomuuksien tieltä kuskattavat naiset ja lapset samaa vai eri ihmisryhmiä.
Huolenpito on ylellistä, mutta siinä on se huono puoli, että sitten on hemmottelijansa armoilla. Jos toinen ei suostu tekemään jotain, ja itse osaa, niin sitten ei voi muuta kuin heittäytyä lattialle parkumaan.
-Marzu
Oletko harkinnut sukupuolenkorjausleikkausta?
Ano: "Oletko harkinnut sukupuolenkorjausleikkausta?"
Tarkoitat varmaan horoskoopinkorjausleikkausta!
Iines ja Marzu, kiitos! :-)
Iines: "Olen kyllä hauras, mutta toisella tapaa - olen herkkä kaikessa samalla kun olen vahva, menen ja teen itse enkä kysy lupaa tekemisilleni ja sille, miten asiaan tulee suhtautua. Minähän elän ihan itse, en kenekään kautta."
Todellakin. Monilta ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että ihminen voi olla sekä herkkä että vahva, samaan aikaan. Siinä ei ole mitään ristiriitaa.
Varsinkin herkkyys on juuri sanamukaisesti herkkyyttä, vaistoa, havaintokykyä. Jos ihmisellä on herkät tuntosarvet, ei se vielä kerro (tai sulje pois) mitään tämän henkilön muista ominaisuuksista.
Tomi: "MM, entä jos omat voimat ja kyvyt eivät riitäkkään ? Naiselle löytyy monesti vaihtoehto tässä tilanteessa. Miehelle ei.
Itsemurha- ja viinakuolematilastot kertovat karua kieltä miesten kohtaloista."
Minusta sinulla on vähän ruusuinen kuva naisten osasta. Kyllä muijat saavat kakkaa niskaan siinä missä veljensäkin. Usein jopa niiltä ukoiltaan.
Mutta se voi olla perusteltua, että naiset ehkä ovat tottuneempia ja taitavampia käsittelemään vaikeuksiaan. Miesten avuttomuus (tässä suhteessa) on minusta vain miehen roolin kaksiteräinen miekka: valitettava mutta ei yllättävä asia. Naisen on kyllä sallitumpaa opetella tunnetuntijaksi, oman itsensä aikuiseksi seulojaksi (mikä tietysti antaa ne voimavarat käyttöön). Mutta suuri osa tästä on sitä, että tätä naisten tunnetaitoa pidetään halveksittavampana ominaisuutena, "akkain juttuna".
Give and take. Eivät naisten suojaverkot synnyt tyhjästä. Muijat itse ovat ne rakentaneet. Minä mielelläni näkisin miehet onnellisempina, mutta se vaatii sitä, että he itse ottavat asiakseen opetella näitä "akkain kotkotuksia".
(Monet nykymiehet tietysti kyllä jo tekeväkin niin.)
Tomi, vielä: Puhuit tosiaan niistä tilanteista, kun omat voimat pettävät. Taitaa olla niinkin, että miehelle kynnys hankkia ammattiapua on suurempi kuin naiselle? Mutta minusta se menee samaan kategoriaan kuin edellisessä kommentissa mainitsemani kuvio.
Eipä sillä, avun pyytäminen on ilman muuta sellainen asia, joka on hyvin tuskallinen opeteltava - varsinkin ihan tyhjästä. Minusta pitäisi ilman muuta olla esimerkiksi kampanjoita tämän asian parantamiseksi.
Minulla ei ole sitä fantasiaa, joka joillain naisilla (ja miehillä naisista) on: en ole koskaan tahtonut olla hauras. En pidä siitä, että minua neuvotaan, minut pelastetaan, että vahvat kädet ottavat taakan harteiltani. En pidä siitä, että takki autetaan ylleni tai että aidan yli kiivetessäni joku mies ojentaa minulle kätensä. En halua, että minusta, minun innoittamanani kirjoitetaan runoja tai tehdään keksintöjä. En ilahdu, jos joku tekee työni puolestani.
Meitä on kaksi :-) Mutta tässä on meidän eromme: ruukinmatruuna ei ole feministi. Siitä syystä, että hän ei ole sosiaalinen olento eikä identifioidu ensisijaisesti sukupuoleensa tai viiteryhmäänsä, vaan persoonaansa ja osaamiseensa. Hän ei siedä yhtään sukupuoleensa kohdistuvaa vähättelyä, muttei myöskään vaadi enempää kuin hänelle yksilönä kuuluu.
Ja onneksi sieltä lämpösuojapuvun alta ei näy, kuka tai mikä siellä on alla.
Mitä muuten tykkäät Wendy McElroysta?
Ruukinmatruuna on sitä mieltä, että naiset tosiasiassa ovat joka suhteessa etuoikeutettu sukupuoli, ja hänen on hyvin vaikeaa nähdä, miten naisia riistettäisiin. Naisten vallankäyttö on paljon klandestiinimpää, se on epäsuoraa. Naiset hallitsevat maailmaa proxyttamalla, puolisoidensa ja miesystäviensä kautta. Miksi ryhtyä suoraan toimintaan, kun epäsuora toimii aivan yhtä hyvin?
Ruukinmatruuna on horoskoopissa Kalat. Se ilmenee sillä, että hän on ammatiltaan metallurgi, on tehnyt työtä metalliteollisuudessa ja tykkää extreme-lajeista kuten avomeripurjehduksesta, kamppailulajeista ja lentämisestä. Kalat on tunnetusti kaikkein femmein, kaikkein empaattisin ja kaikkein herkin kaikista horo-skooppimerkeistä.
Mutta asiaan. Me emme ole miehiä, me olemme naisia. Naisen biologinen funktio on äitiys, ja oikeastaan vasta äitinä todella tajuaa, miten tämä maailma toimii - ja miksi se toimii niinkuin se toimii. Ihminen on pesäviipyinen laji, ja lapset vaativat pitkän kasvatuksen ja huolenpidon. Naisen perinteinen sosiaalinen rooli on optimoitu nimenomaan äitiyttä varten; niin, että lapset säilyvät mahdollisimman hyvin hengissä lisääntymisikään saakka. Sopiiko se enää nykyaikaan, on kysymys sinänsä.
Väkivallasta vielä sen verran, että nainen pystyy aina välttämään väkivallan halutessaan: pysyy erossa niistä väkivaltaisista nyrkkisankareista ja alfakoiraista. Jos järki sanoo että nyrkkisankarin kanssa voi joutua nyrkkeilypalloksi, ja että kiltti mies voi olla nynny mutta turvallinen, niin silloin kuunnellaan sitä järkikultaa eikä hormoneja. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Miehelle tätä valintaa ei suoda - mies joko ottaa turpaan tai antaa takaisin, mutta mies ei voi välttää väkivaltaa.
Miesten maailma on äärimmäisen julma ja väkivaltainen, 90% kaikesta väkivallasta koostuu miehiin, ja pelkästään jo tästä syystä kannattaa syntyä naiseksi.
Tomi, vielä: Puhuit tosiaan niistä tilanteista, kun omat voimat pettävät. Taitaa olla niinkin, että miehelle kynnys hankkia ammattiapua on suurempi kuin naiselle?
Kyse on siitä, että se ei ole sosiaalisesti sallittua miehelle.
Mies, joka hakee ammattiapua, tunnustaa oman heikkoutensa ja osoittaa sen samalla toisille. Hän menettää kasvonsa. Hän putoaa nokkimisjärjestyksen pohjille.
Kuten Thorstein Veblen on todistanut kirjassaan Theory of the Leisure Class, ihmiselle hänen kasvonsa, hänen paikkansa sosiaalisessa nokkimisjärjestyksessä ja hierarkiassa ja arvojärjestyksessä on kaikki kaikessa. Ihminen voi tinkiä ruoasta, vaatetuksesta, asumisesta mutta ei paikastaan arvojärjestyksessä. Ja ennenkaikkea miehille se on elämän ja kuoleman kysymys; se ratkaisee, kuka pääsee pariutumaan ja lisääntymään ja kuka saa etuoikeutetun elämän.
Miehille kertakaikkiaan ei sallita heikkoutta. Ja siihen syypäitä olemme me, naiset. Me tosiasiallisesti emme salli miehille heikkoutta. Sallimme sen puheissamme mutta emme teoissamme. Samasta syystä jo koulussa poika, joka kantelee kiusaamisesta opettajalle, revitään kappaleiksi, ja opettajatkaan pääsääntöisesti eivät tee yhtään mitään: "pojat ovat poikia".
Tästä syystä mies mieluummin tekee itsemurhan kuin hakee ammattiapua. Näin hän säilyttää kasvonsa jälkipolville; hän itsemurhalla osoittaa olevansa vahva, koska hän ei pelännyt kuolla.
Perverssiäkö? Ehkä, mutta maailmamme on sellainen.
Minusta sinulla on vähän ruusuinen kuva naisten osasta. Kyllä muijat saavat kakkaa niskaan siinä missä veljensäkin. Usein jopa niiltä ukoiltaan.
Jälleen kerran on pakko todeta, että kyllä Tomi on oikeassa - meillä on helpompaa. Ruukinmatruuna on tehnyt elämänuransa hyvin miesvaltaisella alalla, ja kun siinä on seurannut miesten maailmaa, niin se on todella kova ja julma. On kertakaikkiaan pakko yhtyä Marilyn Monroen sanoihin olkoon vain miesten maailma, kunhan minä saan olla nainen siinä.
Mies, joka osoittaa heikkoutensa - vaikkapa pyytämällä apua - revitään kertakaikkiaan kappaleiksi. Miehelle ei kertakaikkiaan ole sallittua olla heikko. Viina ja itsemurha lopultakin voivat olla miehelle se pienemmän riesan tie, kun lopputulos on joka tapauksessa sama.
Poikalapsen äidiksi tuleminen on tragedia. Kun tietää, miten kova ja julma tämä maailma on, erityisesti poikia kohtaan, ja kun tietää, miten kiltit ja fiksut pojat revitään kappaleiksi, niin se todella pelottaa. Ruukinmatruuna näki omassa peruskoulussaan, miten julma koulukiusaaminen johti kiusatun pojan itsemurhaan; me ihmiset olemme petoja toisillemme. Ja silti poikamme ovat omaa vertamme ja lihaamme, ja rakastamme heitä. Millaisen maailman jätämme heille? Vai pitäisikö heidät jo alusta alkaen opettaa väkivaltaisiksi öykkäreiksi, etteivät he jäisi röyhkeämpien jalkoihin?
Kas siinä joka äidin pulma.
Nimenomaan näin. Ettei tarviis vaimentaa ja typistää itseään, varsinkaan siksi, että joku muu saa päteä.
Ironmistress: "Ruukinmatruuna on sitä mieltä, että naiset tosiasiassa ovat joka suhteessa etuoikeutettu sukupuoli, ja hänen on hyvin vaikeaa nähdä, miten naisia riistettäisiin. Naisten vallankäyttö on paljon klandestiinimpää, se on epäsuoraa. Naiset hallitsevat maailmaa proxyttamalla, puolisoidensa ja miesystäviensä kautta. Miksi ryhtyä suoraan toimintaan, kun epäsuora toimii aivan yhtä hyvin?"
Ironmistress, en voisi olla enempää eri mieltä, en etuoikeudesta enkä nukkemestaroinnin tehokkuudesta ja hyvyydestä.
Meillä on tässä asiassa aivan päinvastainen katsantokanta. Ajattelin linkittää kommenttiisi sopivia bloggauksiani - mutta siinähän tulisivat kyseeseen kaikki blogini kirjoitukset!
Tulipa muuten mieleeni vielä sekin, että minusta hauraus siis ei ole sama asia kuin "naisellisuus". Yksittäinen pirkko voi olla hauras, mutta naiset yleensä ovat henkisesti ja fyysisesti aika sitkeää väkeä. (Miten muuten vois ollakaan, noin biologisesti ajatellen? Emon jos kenen on tarvittaessa kyettävä olemaan kova, ovela ja karski.)
Hauraus ei ole mikään välttämätön edellytys naisena olemiselle (ei se tosin naisena olemista estäkään).
"Väkivallasta vielä sen verran, että nainen pystyy aina välttämään väkivallan halutessaan: pysyy erossa niistä väkivaltaisista nyrkkisankareista ja alfakoiraista."
Ei toki pysty. Minun perääni iskeytyi lähiön päätepysäkillä täysin tuntematon mies, joka bussin häivyttyä tarttui minuun takaapäin ja alkoi raahata metsään. Silmälasit särkyivät, poski valui verta, sukkahousut repeytyivät ja käsi nuljahti tapellessani vastaan. Minä sain viime hetkellä apua lähitalon asukkaalta, joka kuuli ja näki ja syöksyi paikalle.
Se pahoinpitelyn loppuunsaattaminen ja raiskaus oli hilkulla. Mitenkähän minä olisin tuossa tapauksessa pystynyt välttämään väkivallan, etten olisi sattumalta saanut apua? Mitä Ruukinmatruuna suosittaa?
Mainittakoon, että ehdonalaisessa ollut päällekarkaaja sai linnaa, ali tapaus ei ollut mitätön.
Mahtaako MM muuten seurata teeveetä? Tuli nyt ihan tyhjästä tässä mieleeni eräs sarja joka suomessa muinoin tuli, nimeltä Sliders. Vaihtoehtoishistoria oli pohjimmainen idea sarjassa joka myöhemmin muuttui varsin huonoksi. No, joka tapauksessa, sarjan ensimmäisellä kaudella oli eräs jakso nimeltään "The Weaker Sex."
Vallan mainio jakso etten sanoisi, jossa naiset johtivat maailmaa ja miehille oli sälytetty nykyinen naisen paikka hellan ja nyrkin välissä, työssä seksuaalisen häirinnän ja vallankäytön puserruksessa mikäli tosiaan kotitöiltä ehtivät.. Eivätkä miehet myöskään voineet olla esimerkiksi johtavassa asemassa, jakson yksi juonikohta olikin kun eräs hahmoista joutuu puolivahingossa miesten oikeuksien liikkeen keulakuvaksi ja kilpailijaksi pormestarin paikasta naista vastaan.
Itsessä herätti ajatuksia herkässä teini-iässä, suosittelisin anonyymien mieslurkkereidenkin koettavan katsoa kyseisen jakson jostain jos suinkin pystyvät.
Ironmistress
Kommentoin nyt tännekin, että vaikka sinun poikasi on kiltti ja fiksu, maailmaan mahtuu näitä äitien mielestä kilttejä ja fiksuja poikia, jotka kuitenkin esim. parisuhteessaan voivat olla jopa väkivaltaisia. Ihminen on kompleksisempi pakkaus ja oma lapsi voi muiden ihmisten seurassa olla jotain ihan muuta kuin sen perusluonteen ja persoonallisuuden perusteella luulisi.
Toivottavasti et suhtaudu tuleviin miniäehdokkaisiin yhtä suurella paatoksella ja asettaudu vaikka ko. pariskunnan omissa ongelmissa aina pojan puolelle.
Äitiyden mahdollistaa aina vain mies ja isän rooli perheessä on aivan yhtä vahva. Hyvä parisuhde on perheen etu eikä se voi muodostua ilman tasavertaisuutta (mikä ei suinkaan tarkoita samanlaisuutta). Mikäli parisuhteeseen lähdetään kilpailemaan ja tavoittelemaan omaa etua, ei se voikaan olla terve. Molempien pitää oppia niin antamaan kuin ottamaan. Tätä taitoa pitäisi vanhempien opettaa myös lapsilleen.
Ainakin alle kolmekymppiset naiset hyvin usein antavat miehen olla myös heikko ja tällaisten miesten on ehkä helpompi sietää myös omien poikien heikkoutta.
Esimerkiksi miehen työttömyys on nuoremmille sukupolville aivan eri asia kuin vanhemmille, sillä enää ei ajatella miehellä olevan velvollisuutta YKSIN elättää perhettä ja toisaalta työttömäksi voi joutua kuka tahansa.
Maailma on jo hieman muuttunut ja sinun juttusi pohjautuvat osittain oman sukupolvesi asenteisiin ja tapaan elää.
Myytinmurtaja, pelatessamme joskus vuosia sitten Warhammeria puoliso antoi aika hyvän vinkin: Jos tilanne näyttää toivottomalta, katso sitä pelilaudan toiselta puolelta. Yleensä silloin se näyttää silloin paljon paremmalta.
Sama pätee myös tähän sukupuolten väliseen sotaan. On totta, että ei ole kaikinpuolin kivaa olla nainen, ja että jos olisi mies, niin siinä olisi paljon hyviäkin puolia (kuten vaikka ettei olisi menkkoja). Mutta kun katsoo kokonaisuutta ja yrittää katsoa asiaa miehen näkökulmasta, niin naisen osa ei sittenkään ole lainkaan hullumpi kuin vertaa että millaista olisi olla Jari Keskiarvo.
Feminismissä on se vika, että se rinnastaa toisiinsa tavisnaisen ja huippumiehen - ei tavisnaista ja tavismiestä, ja vertaa tavisnaisen asemaa huippumiehen asemaan. Jos tavisnaisen asemaa verrattaisiin tavismiehen tilanteeseen, asetelmat kääntyisivät päälaelleen.
Ja kuitenkin, ihan biologisista, geneettisistä lähtökohdista johtuu, että miehissä on enemmän sekä tosihuippuja että tosiluusereita, kun taas naisissa on enemmän keskiarvoja. On toki totta, että miehissä on enemmän johtajia, keksijöitä, asiantuntijoita ja pätijöitä. Se voi olla epäreilua, mutta niin vain on. Mutta samoin heissä on enemmän rikollisia, alkoholisteja, narkomaaneja ja syrjättejä. Lasikaton vastineeksi on myös lasilattia, joka estää tavisnaista vajoamasta sinne täysin pohjalle.
On vielä ihan pakko kysyä: Onko sinulla omia lapsia?
Tulipa muuten mieleeni vielä sekin, että minusta hauraus siis ei ole sama asia kuin "naisellisuus".
Ei tietenkään ole. Hauraus tosin on vähemmän sosiaalisesti vaarallista naisessa kuin miehessä.
Yksittäinen pirkko voi olla hauras, mutta naiset yleensä ovat henkisesti ja fyysisesti aika sitkeää väkeä.
Siitä voi vakuuttua vaikka miettimällä näitä tyttöjä. Abby Sunderland kiipesi veneensä mastoon fiksaamaan isonpurjeen nostimen trissaa, kun tuulennopeus oli 30 m/s ja aallot liki kymmenmetrisiä. Jäisi aika monelta mieheltä tekemättä!
[Ehkä ruukinmatruunakin. Vielä joskus.]
Kaikki muu tässä on mielestäni ymmärrettävää, mutta tuo haluttomuus olla runojen aiheena tuntuu vieraalta.
Olen itse vuosien varrella kirjoittanut runoja sekä naisista että miehistä (olemassaolevista ja kuvitelluista, tutuista ja tuntemattomista), enkä ole ikinä ajatellut sen vaativan "kohteelta" mitään tiettyä asemaa saati vastakaikua.
Ironmistress: "Feminismissä on se vika, että se rinnastaa toisiinsa tavisnaisen ja huippumiehen - ei tavisnaista ja tavismiestä, ja vertaa tavisnaisen asemaa huippumiehen asemaan. Jos tavisnaisen asemaa verrattaisiin tavismiehen tilanteeseen, asetelmat kääntyisivät päälaelleen."
Eikä rinnasta.
Ei tämä ole mikään feminismin alkeiden perusteet. Täällä ei teeskennellä. Täällä liikkuu se aito; se voima joka oikeasti muuttaa maailmaa. En jaksa vääntää samaa rautalankaa, tuhota aina niitä samoja tuulimyllyjä.
Ano: "Olen itse vuosien varrella kirjoittanut runoja sekä naisista että miehistä (olemassaolevista ja kuvitelluista, tutuista ja tuntemattomista), enkä ole ikinä ajatellut sen vaativan "kohteelta" mitään tiettyä asemaa saati vastakaikua."
Asemaa, vastakaikua, mitä vittua?
Tarkoitan, että:
Minä olen runoilija. Mies olkoon mun palvova muusani. Minä kirjoitan runoja hänen suloisesta ruumiistaan, mysteerillisestä mieheydestään.
Minä olen tiedenainen. Minä ratkon universumin salat. Mies tukee minun työtäni ja pyyhkii hikeä työn rasittamalta otsaltani. Mies keittäköön minulle kahvia.
Siitä tässä on kysymys.
(Selväkielisesti sama täällä:
MM: Tyttö sinä et ole tähti
Ja ei, tietenkään minulla ei oikeasti ole mitään halua estää miestä toteuttamasta itseään, jos hänkin sattuu olemaan runoilija. En minä pelkistäisi häntä kahvinkeittäjäksi, vaikka niin on naisille tehty maailman sivu.)
Anonyymi: "Mahtaako MM muuten seurata teeveetä? Tuli nyt ihan tyhjästä tässä mieleeni eräs sarja joka suomessa muinoin tuli, nimeltä Sliders. Vaihtoehtoishistoria oli pohjimmainen idea sarjassa joka myöhemmin muuttui varsin huonoksi. No, joka tapauksessa, sarjan ensimmäisellä kaudella oli eräs jakso nimeltään "The Weaker Sex."
(...)
"
En ole nähnyt tuota nimenomaista jaksoa tai sarjaa, mutta kuulostaa todella mielenkiintoiselta! :-O Tulee ajatuksesta vähän mieleen Brantenbergin Egalian tyttäret.
Täytyy munkin kaivaa se jostain käsiini. :-)
IM:"Kalat on tunnetusti kaikkein femmein, kaikkein empaattisin ja kaikkein herkin kaikista horo-skooppimerkeistä."
Itsekin olen kalat, mutta en usko horoskooppeihin.
Astrologia on silkkaa huuhaata.
MM:"Minä olen tiedenainen. Minä ratkon universumin salat. Mies tukee minun työtäni ja pyyhkii hikeä työn rasittamalta otsaltani. Mies keittäköön minulle kahvia. "
Oletko kuullut miehen suusta vastaavaa ?
Haluatko todella suhteesi olevan tällainen ?
Ei toki pysty. Minun perääni iskeytyi lähiön päätepysäkillä täysin tuntematon mies, joka bussin häivyttyä tarttui minuun takaapäin ja alkoi raahata metsään.
Auts.
Täälläpäässä on jouduttu kahdesti päällekarkauksen kohteeksi. Molemmilla kerroilla tosin päällekarkaajat saivat huomata valinneensa väärän uhrin. [Sen jälkeen elettiin pelko pepun alla että tuleeko haaste oikeuteen pahoinpitelystä.]
Tuo on tilanne, jossa yksinkertaisesti ollaan väärässä paikassa väärään aikaan. Sellainen on äärimmäisen harvinaista, mutta todella paha, kun kohdalle osuu. Onneksi tuo osuu kohdalle ehkä kerran elämässä.
Se pahoinpitelyn loppuunsaattaminen ja raiskaus oli hilkulla. Mitenkähän minä olisin tuossa tapauksessa pystynyt välttämään väkivallan, etten olisi sattumalta saanut apua? Mitä Ruukinmatruuna suosittaa?
Ainoa tapa välttää tuo on hankkia oma auto, ettei tarvitse olla julkisen liikenteen armoilla. Toinen on sitten kantaa jotain kättä pitempää mukana tai opetella potkaisemaan sinne, missä se sattuu eniten. (Jalkoväliin, polvilumpioon tai sääriluuhun potku tai kunnon lyönti rintalastan kärkeen solarplexukseen tipauttaa isonkin miehen, mutta siitä voi seurata pahoinpitelysyyte.)
Olisi liian triviaalia sanoa, että "älä hankkiudu vaarallisten miesten lähelle", mutta tuo latteus ei oikein toimi tällaiseen silmittömään ja satunnaiseen väkivaltaan. Eikä sellaisen kohdalle joutuvaa naista lohduta se, että miehen osalle se osuu vielä todennäköisemmin.
Ainoa tapa on kiristää rangaistuksia - niin, että väkivaltarikolliset myös pysyvät siellä telkien takana. Samoin seksuaalirikollisille pitäisi kastraatiota soveltaa useammin. Munat veks ja valtiolle.
Mainittakoon, että ehdonalaisessa ollut päällekarkaaja sai linnaa, ali tapaus ei ollut mitätön.
Tällainen tapaus.
Miksi - oi miksi? - yhteiskuntamme paapoo väkivaltarikollisia, ja miksi psykopaateille ei anneta pelkästään toinen mahdollisuus, vaan viides, kuudes ja seitsemäskin?
Asemaa, vastakaikua, mitä vittua?
Tarkoitan, että:
Minä olen runoilija. Mies olkoon mun palvova muusani. Minä kirjoitan runoja hänen suloisesta ruumiistaan, mysteerillisestä mieheydestään.
Pystytkö sinä siihen?
Onko sinulla lahjoja siihen, osaatko sinä ilmaista asian kauniisti, runollisesti, lahjakkaasti, massasta erottuen? Vai oletko vain keskinkertaisuus?
Ruukinmatruunan erikoisalana ovat lauluparodiat. Hän on tehnyt alun kolmattasataa tällaista B-sanoitusta: osa kauniita, osa ivallisia, osa purevia, osa yhdentekeviä. Mutta jokaista naista kohti sivustollamme on 10-20 miestä. Ja parhaat parodistit ovat väistämättä miehiä, jo pelkästään lukumäärän vuoksi. Miehissä on enemmän ääripäitä (sekä tosihuippuja että tosiluusereita), naisissa enemmän keskinkertaisuuksia.
Minä olen tiedenainen. Minä ratkon universumin salat. Mies tukee minun työtäni ja pyyhkii hikeä työn rasittamalta otsaltani. Mies keittäköön minulle kahvia.
Pystytkö sinä siihen? Riittääkö ajukoppasi siihen? Jokaista tiedenaista kohti on 10-20 tiedemiestä. Ruukinmatruuna tietää, että hänen ÄO:llaan jokaista naista kohti on 3-4 miestä. Jälleen kerran, tieteentekijöiksi pääsevät vain huippulahjakkuudet, ja miehissä on enemmän ääripäitä ja naisissa enemmän keskinkertaisuuksia. Todella huippulahjakkaat naiset ovat hyvin harvinaisia.
(Selväkielisesti sama täällä:
MM: Tyttö sinä et ole tähti
Asia ei todellakaan ole ihan noin kuin esität tuossa tekstissäsi.
Mutta pystytkö ihan oikeasti kilpailemaan parhaiden miesten kanssa heidän omalla alueellaanl? Jos voit vastata rehellisesti "kyllä", tällöin koko maailma on sinulle avoin ja vain taivas rajana.
Kommentoin nyt tännekin, että vaikka sinun poikasi on kiltti ja fiksu, maailmaan mahtuu näitä äitien mielestä kilttejä ja fiksuja poikia, jotka kuitenkin esim. parisuhteessaan voivat olla jopa väkivaltaisia.
Voidaan kysyä, että kuinka usein tällaisen käytöksen takana on kysymys "Eksä saa sitä akkaas tottelemaan". Anoppivitsit eivät synny tyhjästä, ja kovin usein vallanhimoinen äiti käyttää juurikin poikaansa proxyna.
Pääsääntöisesti perheväkivalta on, samalla tavoin kuin kaikki muukin väkivaltarikollisuus, alempien sosiaaliryhmien vitsaus ja se korreloi vahvasti toisaalta impulsiivisuuden ja toisaalta alhaisen ÄO:n kanssa. Ei niin, etteikö tuollaisia kusipääpoikia olisi, mutta miehet näin pääsääntöisesti ovat yksinkertaisia, rationaalisia olentoja ja heidän käytöksensä on hyvin ennakoitavaa ja arvattavaa. [Kunhan et mene painelemaan heidän nappuloitaan.]
Toivottavasti et suhtaudu tuleviin miniäehdokkaisiin yhtä suurella paatoksella ja asettaudu vaikka ko. pariskunnan omissa ongelmissa aina pojan puolelle.
Kaikkein tärkeintä tuolloin ovat lapsenlapset ja heidän hyvinvointinsa. Sen on huomannut myös omien vanhempien suhtautumisesta meidän lapsiimme, "serkkuihin", kuten meillä on tapana sanoa. Isovanhemmat palvovat lapsenlapsiaan - ne ylittävät omat lapset tuolloin tärkeysjärjestyksessä.
Äitiyden mahdollistaa aina vain mies ja isän rooli perheessä on aivan yhtä vahva. Hyvä parisuhde on perheen etu eikä se voi muodostua ilman tasavertaisuutta (mikä ei suinkaan tarkoita samanlaisuutta).
Juuri näin. Rakkaus ei ole sitä, että katsotaan toista syvälle silmiin, vaan sitä, että katsotaan samaan suuntaan.
Ehkä juuri vanhemmuudessa sen huomaa kaikkein parhaimmin. Miten lapset, ja heidän hyvinvointinsa, ohittaa kaiken muun. Siinä tarvitaan molempien eforttia.
Tomi: "Oletko kuullut miehen suusta vastaavaa ?
Haluatko todella suhteesi olevan tällainen ?"
Blink blonk, homsantuu.
MM: "Ja ei, tietenkään minulla ei oikeasti ole mitään halua estää miestä toteuttamasta itseään, jos hänkin sattuu olemaan runoilija. En minä pelkistäisi häntä kahvinkeittäjäksi, vaikka niin on naisille tehty maailman sivu."
Ja kyllä vaan, olen usein kuullut kaffenkeittokommentteja miehen suusta. Maailmassa naisia kohdellaan aika eri tavalla kuin miehiä.
Ironmistress: "Ei niin, etteikö tuollaisia kusipääpoikia olisi, mutta miehet näin pääsääntöisesti ovat yksinkertaisia, rationaalisia olentoja ja heidän käytöksensä on hyvin ennakoitavaa ja arvattavaa. [Kunhan et mene painelemaan heidän nappuloitaan.]"
Ero on lähinnä siinä, että miehiä sanotaan rationaalisiksi - vaikka he mylvisivät hysteriaansa ja oikuttelisivat ja murjottaisivat.
En usko, että sukupuolten välillä on luonnostaan kovin suuria rationaalisuuseroja. Mutta mitä me luonnosta tiedämme? Se, mikä näkyy, on tämä: meidät kasvatetaan eri lailla. Naiset kasvatetaan pelkureiksi, miehet bimboiksi hysteerikoiksi.
Miehillä on taakkanaan se, että heitä ei opeteta käsittelemään pelkoaan ja kielteisiä tunteitaan. Siksi jotkut heistä operoivat sumun keskeltä.
"miehet näin pääsääntöisesti ovat yksinkertaisia, rationaalisia olentoja ja heidän käytöksensä on hyvin ennakoitavaa ja arvattavaa."
Taas melkoinen stereotypia. Miehet kiukuttelevat ja nalkuttavat parisuhteissaan siinä missä naisetkin eikä toisella osapuolella ole aina harmainta hajuakaan mistä nyt puhaltaa. Toisaalta parisuhteessa saakin välillä kiukutella ja olla lapsellinen, koska onhan se inhimillistä. Jostain syystä meillä vallitsee edelleen asenne, että vain naiset ovat impulsiivisia, ailahtelevaisia ja kiukuttelevia ja vain miehet puhuvat aina asiaa ja valittavat asiasta (eivät siis nalkuta). ;)
Ja näitä asenteita lapset oppivat vanhemmiltaan ja vievät sitten parisuhteeseensa - itse asiassa vanhemmmat voivat aika paljon vaikuttaa omien lasten kykyyn luoda toimiva parisuhde - stereotypioihin nojaava parisuhde toimii vain silloin kuin molemmat osapuolet toimivat stereotypioiden mukaan ja jakavat samat stereotypiat (aika harvinaista).
Parisuhteessa pitää toki katsoa samaan suuntaan, mutta toisinaan myös sinne toisen silmiin. Kaikilla on tarve tulla nähdyksi.
Ja kyllä sitä väkivaltaa on siellä paremmissa piireissäkin ja jopa hyvin älykkäät ihmiset sortuvat lyömään. Äly kun ei aina korreloi esim. tunteiden käsittelyn ja negatiivisten tunteiden sietokyvyn kanssa.
Itsekin olen kalat, mutta en usko horoskooppeihin.
Astrologia on silkkaa huuhaata.
Sarkasmi on satiirin jälkeen maailman vaikein huumorin laji.
'miehiä sanotaan rationaalisiksi - vaikka he mylvisivät hysteriaansa ja oikuttelisivat ja murjottaisivat' (MM)
Väkivalta, myös henkinen, on ihan rationaalista toimintaa, jos sillä saadaan haluttuja tuloksia.
anonilli: "Väkivalta, myös henkinen, on ihan rationaalista toimintaa, jos sillä saadaan haluttuja tuloksia."
Totta. Tässä ajattelin kuitenkin tällaista kuviota:
Nainen miehelleen: Sun pitää olla enemmän mun seurassa. Et saa mennä bilettämään kavereittesi kanssa. Mulle tulee ikävä jos joudun olemaan yksin!
Mies naiselleen: Et saa mennä bilettämään kavereittesi kanssa. On epäloogista bilettää!
Nämähän ovat yleensä samansisältöinen (ja molemmin tavoin kieltämättä hyvin rasittava) lause.
Anonilli: "Väkivalta, myös henkinen, on ihan rationaalista toimintaa, jos sillä saadaan haluttuja tuloksia."
Riippuu vähän siitä, mitä rationaalisuudella tarkoitetaan. Joku voisi sanoa, että pelkkä päämäärähakuinen egoismi on hyvin kaukana aidosta rationalismista, johon kuuluisi myös toisten ihmisten huomioiminen.
MM:"Ero on lähinnä siinä, että miehiä sanotaan rationaalisiksi - vaikka he mylvisivät hysteriaansa ja oikuttelisivat ja murjottaisivat. "
Tästä olen Myyttiksen kanssa samaa mieltä.
Miehet esittävät rationaalista, vaikka oikeasti ovat hyvin tunteellisia ja herkkiä, miehet tekevät päätökse tunteella eivät järjellä.
Miesten heikko vastoinkäyntien sietäminen kertoo osaaltaan tunteellisuudesta ja herkkyydestä.
Kiinnostava teksti! Saamasi kommentit ovatkin sitten osittain omaa luokkaansa - suorastaan häkellyin tällaisen heterovoittoisen ja stereotyyppisen kommentoinnin edessä.
Taas melkoinen stereotypia. Miehet kiukuttelevat ja nalkuttavat parisuhteissaan siinä missä naisetkin eikä toisella osapuolella ole aina harmainta hajuakaan mistä nyt puhaltaa.
Avainsanat: kunhan et painele heidän nappuloitaan. Sillä saa miehen kuin miehen kiukuttelemaan ja toimimaan todella irrationaalisesti.
Miehet pääsääntöisesti ovat hyvin rationaalisia ja ennenkaikkea ennustettavalla tavalla toimivia ihmisiä. Niinpä heitä on helppoa ohjata ja kontrolloida ja pyörittää pikkulillin ympäri.
Toisaalta sellainen mies, jonka nappuloita on paineltu, voi olla hyvin vaarallinen juuri irrationaalisen käytöksen takia.
Toisaalta parisuhteessa saakin välillä kiukutella ja olla lapsellinen, koska onhan se inhimillistä. Jostain syystä meillä vallitsee edelleen asenne, että vain naiset ovat impulsiivisia, ailahtelevaisia ja kiukuttelevia ja vain miehet puhuvat aina asiaa ja valittavat asiasta (eivät siis nalkuta). ;)
Tietänet sen vuoristoradan joka meitä vaivaa kuukausittain. Joillakin se on pahempi, toisilla huonompi. Miehillä se on tasaisempaa, ehkä sen takia, että heillä on jatkuva testosteronimyrkytys.
Mutta täälläpäässä on oltu havaitsevinaan, että miehillä nalkuttaminen on heikkouden merkki; se on sen tunnustamista, että on heikko - koska jos asia ei mene kerrasta sisään, se on merkki siitä, että käskytettävä uhmaa käskyjä. Miesten koodistossa kertakäskemisen pitää riittää, muuten mies ei ole mitään.
Ja näitä asenteita lapset oppivat vanhemmiltaan ja vievät sitten parisuhteeseensa - itse asiassa vanhemmmat voivat aika paljon vaikuttaa omien lasten kykyyn luoda toimiva parisuhde
Itse asiassa paljon tärkeämpi viiteryhmä ovat ikätoverit ja toiset lapset. He muodostavat käsityksiään sen mukaan, miten heidän ikätoverinsa käyttäytyvät.
Mömö: ihmiset näin by default ovat heteroita ja stereotyypit eivät nekään tule tyhjästä.
MM:"Mutta mitä me luonnosta tiedämme? Se, mikä näkyy, on tämä: meidät kasvatetaan eri lailla. Naiset kasvatetaan pelkureiksi, miehet bimboiksi hysteerikoiksi."
Tästä voi päätellä, että kaikki sukupuolierot (siis käyttäytymisessä) on mielestäsi sosiaalisesti konstruoituja (kasvatus). Olen aiemminkin kysynyt tätä, eikö evoluutiohistoriamme ole jättänyt mitään jälkiä aivotoimintaamme ja käyttäyrtymiseemme ?
Tomi: "Tästä voi päätellä, että kaikki sukupuolierot (siis käyttäytymisessä) on mielestäsi sosiaalisesti konstruoituja (kasvatus). Olen aiemminkin kysynyt tätä, eikö evoluutiohistoriamme ole jättänyt mitään jälkiä aivotoimintaamme ja käyttäyrtymiseemme ?"
Ei, vaan että kasvatus vaikuttaa. Luontokin vaikuttaa (luonto vasta vaikuttaakin), mutta luontoa me emme tunne.
Luonto sitten tietysti vaikuttaa myös kasvatukseen, niihin tapoihin, joilla kasvatamme. Me apinat kasvatamme jälkeläisemme tietyissä apinapuitteissa, tietyin apinatavoin. Me emme kasvata heinäsirkkalapsia.
(Jos tuo "luontoa emme tunne" tuntuu hämäävältä, niin tarkoitan sillä sitä, että mielestäni populaari evobilsa on hömppää. Oikealla evotieteellä taas voisi hyvinkin olla potentiaalia vaikka mihin. Mutta hömppä ei ole tiedettä. Siihen ei tule suhtautua kuin tieteeseen. Siihen ei tule tukeutua, maailmanselitystä etsiessä.)
Täällä lisää tästä (ikuisuus)aiheesta:
MM: Kirjoituksia evobilsasta
Lapset oppivat kotoaan millainen on vanhempien parisuhde ja miten nämä käyttäytyvät toisiaan ja lapsiaan kohtaan. Nämä käsitykset kulkeutuvat myöhemmin sinne omaan parisuhteeseen kellä enemmän ja kellä vähemmän. Monet tietoisesti yrittävät olla erilaisia vanhempia ja puolisoita kuin vanhempansa.
Kaverien vaikutus lapsen ja nuoren kehitykseen on suuri, mutta perhekäsityksiin kasvetaan jo vauvasta ja näitä käsityksiä ja asenteita voi olla vaikea muuttaa. Esim. perheväkivaltakäyttäytymisen katkaiseminen on hankalaa, jos omat vanhemmat ovat olleet väkivaltaisia, vaikka kukaan kavereista ei olisi väkivaltainen. Näin se menee.
"Luonto sitten tietysti vaikuttaa myös kasvatukseen, niihin tapoihin, joilla kasvatamme. Me apinat kasvatamme jälkeläisemme tietyissä apinapuitteissa, tietyin apinatavoin. Me emme kasvata heinäsirkkalapsia."
Vaatiiko paljon harjoittelua pysyä jatkuvasti vitun idioottina?
En jaksanut (taaskaan) lukea koko kommenttiketjua, koska se alkoi kiertämään ennalta-arvattavaa kehää. Sauhu alkoi nousta korvistani siinä vaiheessa kun päästiin "huippu/pohjayksilömiehet vs. keskinkertaiset naiset" -aiheen pariin.
Totean tämän:
Olen Murtajan kanssa eri mieltä ja Matruunan kanssa samaa mieltä siitä, että miesten ja naisten välillä on suoraan (keskimääräisen yksilön) käyttäytymiseen vaikuttavia biologisia eroja. Matruunaa komppaan myös sikäli, että nämä erot tuntuvat vaikuttavan osaltaan siihen miksi miesten saavutukset vaikuttavat miltei alalla kuin alalla olevan merkittävämpiä kuin naisten. Syistä sen sijaan olen jyrkästi eri mieltä.
Oman teoriani - nämä mielikuvitusteoriat ovat aina parhaita, eikö totta! - mukaan tilanne ei missään nimessä kerro siitä, että miehisessä geenialtaassa porisisi enemmän näitä mystisiä huippuyksilöitä.
Mielestäni sosiaalisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden rinnalla vaikuttava biologinen syy on se, että miessukupuolen perinteinen luolamiesyhteisörooli metsästäjänä ja meuhkaajana edellyttää myös kykyä heittäytymiseen ja päättömään riskinottoon. Naisilla on sama kapasiteetti, mutta samoin biologisin ehdoin rakentunut sisäänrakennettu varovaisuus saattaa torpata kärkeen kiipimisen. Ja tietenkin: kaikki miehet eivät ole röyhkeitä riskinottajia, kaikki naiset varautuneita varman päälle pelaajia. Puhun kuvitelluista keskiarvoista.
Itse monialaisesti luovalla kentällä toimivana naisena olen nähnyt tämän skenaarion toistuvan ympärilläni kerta toisensa jälkeen. Uskoisin, että sama pätee myös tiede- ja liikemaailmassa.
Mielestäni on päätöntä olettaa, että ihminen ei olisi evoluution muovaama eläin. Mutta on yhtä lailla vastenmielistä, että Ruukinmatruunan kaltainen hyvin älykäs nainen perustaa kaikki tulkintansa urosten nuoleskelulle ja toisaalta oman persoonan korottamiselle - sillä täytyyhän miesvaltaisella alalla uransa tehneen naisen olla keskimääräisen keskinkertaisessa naisjoukossa melkoinen voittaja ja poikkeusyksilö.
Suojakänni: "Olen Murtajan kanssa eri mieltä ja Matruunan kanssa samaa mieltä siitä, että miesten ja naisten välillä on suoraan (keskimääräisen yksilön) käyttäytymiseen vaikuttavia biologisia eroja."
Mitä ihmettä? Mistä tämä tylsä dissaus nyt taas kerran pintautuu? En minä ole mikään "miehet ja naiset ovat ihan samanlaisia kaikessa" -teoreetikko.
Kyllä, minusta esimerkiksi siitä, että Yrjö Yritysjohtaja nyt nykypäivän Suomessa saa parempaa palkkaa kuin Kaisa Kotiäiti, ei suoraan voida päätellä, että Yrjö on aina Kaisaa soveliaampi raha-valta -asemaan. Mutta ei tästä kannastani mitenkään voida päätellä, että minusta miesten ja naisten välillä "ei olisi mitään käyttäytymiseen vaikuttavia biologisia eroja".
Ärsyttää.
Ups, siitä on aikaa kun olen viimeksi lueskellut tätä blogia. Jotenkin muistelin, että kuuluisit tähän, ööh, biologian-kieltävään koulukuntaan. Varmaan sillä on joku oikea nimikin. Pahoitteluni väärästä tulkinnasta.
Lisäisin vielä, että koska kaiken maailmassa vaikuttavan eriarvoisuuden ajatteleminen saattaa minut suuren ahdistuksen valtaan, harrastan itse mieluiten tätä sukupuolierojen tarkkailua mahdollisimman neutraalilla maaperällä. Kulutan aikaa esimerkiksi pohtimalla, miksi mies jonglööraa tai nainen herkistyy slashin äärellä.
Suojakänni: Okei! :-)
Suojakänni: "Kulutan aikaa esimerkiksi pohtimalla, miksi mies jonglööraa tai nainen herkistyy slashin äärellä."
Veikkaan, että samoista syistä kuin mies katsoo pornoa ja nainen neuloo.
Lähetä kommentti