Me olemme vapaita sinä päivänä, kun ylioppilasjuhlissa juhlakalun isä sanoo, ääni ylpeydestä väristen:
"Meidän Ville-Eemelistapä tuleekin isona huora!"
Ja Ville-Eemeli elämäntyönään myy munaansa ja kieltään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoja minusta
Itse luen
-
-
-
Memories of Helen G8 kuukautta sitten
-
-
-
Happy 2023 To All Of You1 vuosi sitten
-
Pilih Situs Bandarq Online yang Lancarkan Berjudi3 vuotta sitten
-
The End of This Road5 vuotta sitten
-
Vaihda uuteen osoitteeseen5 vuotta sitten
-
Things To Know About Real Estate Investments5 vuotta sitten
-
-
Lehdistö tiedote Julkaisu vapaa heti6 vuotta sitten
-
Kavanaugh for SCOTUS: So how fucked are we?6 vuotta sitten
-
Musiikkia, joka vie yöunet6 vuotta sitten
-
Still Not Dead!6 vuotta sitten
-
Valkoinen cisheteromies, mitäs sitten?8 vuotta sitten
-
Matkatavat – Mitä voin viedä lentokoneeseen?8 vuotta sitten
-
Remember9 vuotta sitten
-
HLBT vaaliopas9 vuotta sitten
-
Coaching Academics?9 vuotta sitten
-
Tosia tarinoita sodasta9 vuotta sitten
-
Get stuffed9 vuotta sitten
-
-
Sihteerikön tunnustuskirja10 vuotta sitten
-
Feminist killjoy & totuus10 vuotta sitten
-
Ulos areenaltani, nörtti!11 vuotta sitten
-
-
Kun pohjoistuuli puhaltaa12 vuotta sitten
-
"Look at your life, look at your choices"12 vuotta sitten
-
Häiriökäyttäytymistä13 vuotta sitten
-
Blogini on muuttanut13 vuotta sitten
-
-
Uhka läntiselle sivilisaatiolle13 vuotta sitten
-
parisuhdeväkivallasta, osa II14 vuotta sitten
-
Erotica Cover Watch: The End14 vuotta sitten
-
Some Kind of Climax14 vuotta sitten
-
Karvoista vielä kerran15 vuotta sitten
-
-
18 kommenttia:
Onnea kuitenkin kaikille ylioppilaille ja koulunsa muuten päättäville! ;-) [ruusu!]
Erittäin loukkaava blogikirjaus!
Miksi kukaan haluaisi matkia sinun elämäntapojasi, myytinmurtaja?
Tarkoitatko sanoa, että olen - huora?
Tuota argumenttia on usein käytetty prostituution kaikenlaisen epämoraalisuuden puolesta.
Mutta mitä tekemistä sillä on vapauden kanssa?
Ööh - mitä argumenttia, anonyymi?
Niin, siis en ymmärrä mikä yhteys isäpapan ylpeydellä/häpeällä mitä poikansa valintoihin tulee on vapauden kanssa?
No, anonyymi - mitäköhän tässä kirjoituksessa voisi olla kyse?
(Vinkki: Luepa vaikka tuossa itse teksissäni ollut linkki.
Tai tämä.)
Mitä vapauteen tulee, sanoisin että ison askeleen vapautta kohti olemme ottaneet kun MattiPetterin ei tarvitse millään tavalla huomioida isänsä leukojen liikkeitä tehdessään itseään koskevia valintoja.
En ole eri mieltä, varsinkaan, mitä sotaan tulee. Sananlasku sanoo, että sota on vanhojen miesten kateutta nuoria miehiä kohtaan...
Mutta tässä pikku tarinassa MattiPetteri teki oman valintansa, ja nyt isukin rinta paisuu ylpeudestä.
Jos olet prosuille seksistä maksava mies, sinun on kuviteltava oma poikasi prosun ammattiin.
En ole koskaan maksanut seksistä, ellei sellaiseksi lueta seksiä edeltäneeseen tutustumisvaiheeseen kuulunut juomien ja joskun ruuan tai taksimatkan tarjoaminen.
Jos poikani jostain syystä tulee päätymään huoraksi, olisin pahoillani. Olisin tosin pahoillani myös siitä jos hän päätyisi vaikkapa puhelinmyyjäksi. En silti katso että poikani olisi jotenkin velvollinen huomioimaan pahoitteluani ammattia valitessaan. Jos pahoitan mieleni hänen valinnastaan, se on ihan oma ongelmani.
Todettakoon vielä että takavuosina isi tai äiti saattoivat olla aidosti pahoillaan siitä että tytär valitsikin jonkin muun kuin naiselle sopivan sairaanhoitajan tai opettajan ammatin. Tai siitä että tytär pukeutui housuihin. Onneksi on löytynyt rohkeita naisia, jotka ovat katsoneet vanhempiensa paheksunnan olevan täysin epäolennainen asia heidän elämässään.
Ano: "Jos poikani jostain syystä tulee päätymään huoraksi, olisin pahoillani."
Prostituoiduksi, ano, ei huoraksi. Huora on vain haukkumasana.
(Tosin meille naisillehan se sana voisi olla myös Yhdysvaltain mustien itse toisinaan käyttämän nigger-sanan tapainen voimansana. Siis niin, että haukkumasana otetaan haltuun, tehdään siitä oman väen keskuudessa arvon merkki. Tästä pidempi blogimerkintä myöhemmin.)
Olen siis, ano, samaa mieltä kanssasi siitä, että itse kunkin meistä on tehtävä omat valintansa vanhempiensa mahdollisesta (let's face it, väistämättömästä) mäkätyksestä huolimatta. Olimmepa tyttöjä tai poikia. Ja minusta fiksu keskustelu blogissani on aina miellyttävää. :-)
Mutta tässä jutussa on kyse vähän eri asiasta. Alkuperäisen blogimerkinnän pointti oli siis tosiaan tuossa asenteessa, jonka varsin usein olen joillain miehillä huomannut: että he halveksivat prosuja (vaikka itse olisivat valmiita ostamaan seksiä heiltä!). Tuo halveksinta lähtee siitä, että heidän ei tarvitse koskaan itse kuvitella itseään tuohon työhön.
Kun mies lopulta tuntee ylpeyttä prosuista, suhtautuu niin kunnioittaen prosun ammattiin, että soisi vaikka ainokaisen poikansa ryhtyvän siihen työhön - silloin aseneet ovat muuttuneet niin paljon, että maailma on vapaa ja hyvä.
Miehenä (ja toivottavasti tulevana isänä) huomauttaisin vain, että ylpeys Agapetus- tai Ylermi-pojan ammatinvalinnasta ei riipu välttämättä pelkästään valittavasta ammatista: omassa tapauksessani ei oikeastaan yhtään (pointti on muuten sama vaikka kyseessä olisi tytär tai jotain muuta siltä väliltä). Kontulan Venusta mukaillakseni kaupallisessa seksissä ei ole muuta vikaa kuin kaupallisuus, mutta se taas on vikana lähes kaikessa työnteossa: tuntuu hieman likaiselta, kun ihminen tekee jotain vain saadakseen rahaa, vaikka ei tunne suurempaa intohimoa alaa kohtaan. Jos Ylermi JOUTUU valitsemaan prostituoidun uran, koska hän ei haluamalleen uralleen pääse ja jostain pitäisi kuitenkin elanto repiä, olen surullinen hänen puolestaan. Jos taas Ylermi VALITSEE prostituoidun uran, mutta VAIN siksi, koska siitä saa paremmin pätäkkää kuin hänen oikeasta unelma-ammatistaan, olen pettynyt Ylermiin ja vielä enemmän itseeni (taas meni hyvä kasvatus hukkaan). Jos taas Ylermi lopulta KOKEE KUTSUMUKSEN ryhtyä prostituoiduksi, tunnen toki oikeutettua iloa ja ylpeyttä jälkikasvuni puolesta (ja jos Ylermi pystyy tekemään sitä puhtaana vapaaehtoistyönä, samalla kun nostaa kansalaispalkkaa, asia on vielä paremmin). Prostituoidun ammatissa ei sinällään ole mielestäni mitään vikaa, on jopa omasta näkökulmastani ihailtavaa, että joku viitsii ja pystyy elämäntehtävänään paneutua pääasiassa toisten nautinnon tuottamiseen: eihän sellainen ole kuin kunnioitettavaa näin Empaattien sukukunnan kannalta.
Sitten aivan toinen asia on, uskallanko minä tai uskaltaako joku muu ilmaista tätä ylpeyttä ympäristön vanhoillisten katseiden edessä. Omassa vielä hypoteettisessa lapsiperheessäni tuloksena voisi olla isovanhempien yhtäaikainen sydänkohtaus. Ja haluaisin varmasti säästää myös erityisesti Ylermiä ongelmilta, joita hänen ammattinsa julkistamisesta seuraisi, etenkin kun hänen valitsemansa elämänura on nyky-yhteiskunnassa jo ihan tarpeeksi kivinen. Mutta jos kulttuurinen ilmasto muuttuisi tarpeeksi, kuka tietää…
Tarkennuksena vielä, itse en osallistuisi seksuaaliseen transaktioon niin asiakkaan kuin palvelutyöntekijänkään ominaisuudessa, lähinnä siksi, koska henkilökohtaisesti tunnen suurta psykologista kammoa umpituntemattomien läheisempään kosketteluun. Mutta koska en koe tarpeelliseksi universalisoida omia psykologisia erikoisuuksiani, hyväksyn kaupallisen seksin ihan mukinoimatta, kunhan asiakaspalvelija tosiaan on ryhtynyt alalle omasta vapaasta tahdostaan.
(BTW, listassasi miesprostituoidun työvälineistä oli kyllä yksi merkittävä puute, etenkin jos aikoo laajentaa asiakaskuntaa myös maskuliinisempaan suuntaan.)
Eino: Prosu - tai huora - on erilainen kuin kaikki maailman muut ammatit. Ainakin tällä hetkellä, tässä nykyisessä järjettömässä maailmassa, jossa jopa palkkasoturin täysin kunniaton toimi arvotetaan jotenkin "moraalisesti paremmaksi" kuin seksin myyminen.
Siksi kirjoituksen pointti on nimenomaan se, että Ylermi-Ville-Pärttyli joutuu tekemään työtä _naisille_. (Tai hän "saa tehdä työtä", tai "ryhtyy tekemään työtä", miten vaan.)
Ja ei, tarkoitukseni ei ole vastustaa tms. miesten kanssa rahasta sekstaavia miesprosuja. Mutta työkseen vain naisia miellyttävä mies on suurimpia tabujamme.
Eino: Nyt harhautuakseni pois varsinaisen femakkokeskustelun poluilta -
Sinänsä minusta työn tekeminen vain rahasta ei ole paha asia, jos asiaintila on ihmisen oma valinta. Valittu työ ei tietenkään saa vahingoittaa ketään eikä pilata maailmaa.
Eri ihmisillä on erilaiset prioriteetit: joillekin Elämä on muualla, ja duuni on siihen vain rahanhankkimiskeino. Yhteiskunnassahan on kaikenlaisia tehtäviä, eivätkä monet välttämättömistä töistä ehkä itsessään ole mitään superhimoittavia.
Itselläni on "kutsumus", tai ainakin intohimo. Mutta olen myös ihan mielelläni työskennellyt jossain suhteellisen yleishyödyllisissä ammateissa (tai ei ainakaan vahingollisissa) ihan vaan rahan takia. Sekin on hyödyllistä toimintaa, niin minulle kuin meille kaikille.
Myytinmurtaja: Ilmeisesti puhuimme hieman eri näkökulmista. Sinä käsittelit asiaa laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta, kun taas minä puhuin vain siitä, miltä asia näyttää omien linssieni läpi. Itse edelleen sanoisin prostituutiota yhdeksi jaloimmista ammateista (jokainen ammatti joka keskittyy toisten ihmisten palvelemiseen on mielestäni jaloa, ja tässä palvelu vieläpä tapahtuu äärimmäisen intiimillä alueella, mikä tekee siitä vielä jalompaa). Myönnän kuitenkin, että kulttuurissamme yleensä ottaen prostituoidut – tai huorat, jos käytetään ”yleiskieltä” – luetaan alimpaan mahdolliseen kastiin (mikä tosin vain tekee omasta mielestäni alalle vapaaehtoisesti ryhtymisestä vain vieläkin jalompaa).
Jonkinlainen käsittämätön stigmahan seksiä myyville on sälytetty kannettavaksi: varmaan muistoja niiltä ajoilta, kun naisen piti vielä ”varjella kunniaansa” eikä olla ”liian kevytkenkäinen” (mieshuorathan tuollainen keskivertoihmisten käymä keskustelu unohtaa yleensä tyystin tai sitten korkeintaan heittää jotain äärimmäisen halpaa, sukupuolistereotypioihin perustuvaa vitsiä aiheesta: ”miehethän ryhtyisi sille alalle ihan mielellään, hehheh, mutta kun ei ole asiakkaita, kun naiset haluaa jotain muutakin, hihhih”). Vaikka seksin myynti sinällään on Suomessa ihan laillista, juuri tuo stigma saa aikaan esimerkiksi, että seksityöstä saatuja ansioita ei yleensä voi ilmoittaa seksityöstä saatuina ansioina ja että vapaaehtoisesti uralle ryhtyneitä pidetään jotenkin häiriintyneinä.
Ainoa näkemäni ulospääsykeino stigman orjuutuksesta on se, että prostituutio pikkuhiljaa tulee yhä arkipäiväisemmäksi, jolloin prostejakaan ei ensi sijassa nähdä ”huorina”, vaan vaikkapa oman alansa ammattilaisina. Pelkään kyllä, että siinä menee vielä aikaa. Sen sijaan tosin, että vain odotamme isien pitävän joskus hamassa tulevaisuudessa ylpeinä puheita poikansa huoruudesta, kannattaisi mielestäni erityisesti panostaa nuorison valistamiseen tässä aiheessa. Itse asiassa kuulin eräältä ystävältäni hieman hämmentävän kertomuksen, joka kenties osoittaa, että nykyisten varhaisteinien näkemys ”huora”-sanan tehosta on muuttunut omista ”epäkypsistä” ajoistani. Ystäväni oli sattunut kuulemaan bussia odotellessaan, miten ehkä noin 12-13-kesäinen poika oli sanonut samanikäiselle tytölle jotain tämänsuuntaista: ”Sinä olet itähuora, avaapa suusi ja anna palvelua”. Ystäväni ei niinkään hämmentynyt pojan kielenkäyttöä, vaan asennetta, jolla asia sanottiin ja otettiin vastaan. Siihen aikaan, kun minä ja ystäväni olimme tuossa iässä (eikä siitä nyt ole kuin reilu 15 vuotta), lausuma olisi ymmärretty pahanlaatuiseksi loukkaukseksi (jos sitä tuossa iässä kaikki olisivat edes ymmärtäneetkään) ja vielä nytkin olemme ikään kuin ehdollistettuja kuulemaan tuollaisen lauseen hyvin pahantahtoisen. Lasten/nuorten diskurssissa koko juttu oli kuitenkin vain lievää härnäystä, joka lausuttiin ja kuunneltiin naurun saattelemana. Itse asiassa poika ja tyttö ilmeisesti lievästi ”seukkasivat”, koska he lopettivat keskustelunsa arkaan halaukseen ja pikaiseen pusuun poskelle: vähän niin kuin omassa lapsuudessani tuonikäinen poika olisi saattanut härnätä tyttöystäväänsä huomauttamalla tämän kasvaneesta povesta (ja joskus ammoisina aikoina vetämällä tätä letistä).
Haluaisin ainakin kuvitella, että tuo keskustelu oli pieni edistysaskel: ”huora”-termiä ei enää käytetty pahantahtoisesti, vaan leikillisenä osana seksuaalisuutta arasti tapailevia soidinmenoja. Seuraava askel sitten ehkä olisi sukupuoliroolien kääntyminen, kun joku varhaisteinityttö härnäisi samalla tavalla poikakaveriaan. Lopulta stigma olisi voitettu sitten, kun pikkulasten Barbie- tai Bratz-leikeissä nuket eivät vain hoitaisi kotia, kävisi hyvässä lykyssä töissä ja seurustelisi jonkun kundin kanssa, vaan saattaisivat myös hetkiseksi ”ostaa itselleen miehen” tai vaihtoehtoisesti voisivat ”olla maksusta hetkiseksi miehelle helliä” (tai miten asia lasten kielelle kääntyisikään). Silloin voisi sanoa prostituutiosta tulleen lopulta hyväksyttävää (ja odottamasi isän ylpeä puhe olisi vain ajan kysymys).
Ja harhautuakseni minäkin pois feminismistä. Vaikka olenkin miltei äidinmaidosta lähtien saanut eväät vihervasemmistolaiseksi hippiunelmoitsijaksi kasvamiseen, ymmärrän toki elämän realiteetit: markkinatalous on tällä hetkellä huonoista vaihtoehdoista paras mahdollinen, etenkin kun kaikki työt eivät vain ole niin seksikkäitä (todellisia vaihtoehtoja syntyy vasta siinä utooppisessa tilanteessa, kun joku insinööri keksii, miten sellaisia töitä ei tarvitse enää tehdä). Enkä ole mitenkään moraalisesti tuomitsemassa ihmisiä, jotka valitsevat työpaikan pelkän rahan takia: joskus se voi olla jopa ihan pakko joko ihan perustoimeentulon saamiseksi tai sitten jonkin kalliin harrastuksen rahoittamiseksi (itsekin voisin sanoa ”syyllistyneeni” moiseen, kun ei noiden vähemmän tunnettujen scifi-tv-sarjojen hankkiminen ihan ilmaista ole ja kun omasta kutsumuksestani olen saanut elantoa hyvin sporadisesti). Lähinnä olin tuossa ”vain rahasta”-vaihtoehdossa pettynyt siihen, etten ollut onnistunut välittämään itse arvokkaiksi kokemiani ihanteita jälkipolville: tuomita en tietenkään ketään voi siitä, että hänellä on erilainen arvomaailma kuin minulla.
Ehkä prostituutiossa tapahtuu sama ilmiö kuin muilla aloilla: ammatin arvostus kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän siinä on miestyöntekijöitä...
Prostituution stigma liittyy myös naisten vallankäytön pelkoon ja vanhaan pahaan madonna/huora -jakoon. "Miehen kunnia" ei ole seksiin sidottu, naisten on sidottu vain siihen. Niin kauan, kun miehet näin pidetään "viattomina", so. heitä ei "voida" tyhjentävästi jakaa esimerkiksi lutkiin ja isukkeihin, prostituutio pysyy "pahana" ammattina.
Minusta tässä on kyse samasta ilmiöstä kuin siinä, ettei mainoksissa käytetä puolipukeisia miesmalleja: miehet ylipäänsä eivät saa olla seksuaalisia olentoja - siis siinä tapauksessa, että heidän seksuaalisuutensa olisi jotakuta toista varten. Mies ei saa olla "haavoittuva" eikä "antava". (Antaminen ja toisten huomioonottaminen taitaa olla ainoa tapa, jolla seksi voi vahingoittaa "miehen kunniaa".)
Minäkin luulen ja toivon, että (varhais)teineillä alkaa olla aika erilaiset näkemykset maailmasta ja sukupuolista kuin vanhemmilla sukupolvilla. Pakko silti sanoa, että tuo "anna palvelua, itähuora" "hiukan" särähti. Shit, toivotaan vaan, että arviosi noiden pienokaisten asenteista on oikea. Ja että se käänteisen huorittelunkin päivä koittaa pian. :-/
Lähetä kommentti