(...)
Seksuaalirikosten tuomioiden tiukentamiseen tähtäävässä keskustelussa mallimaana on pitkään pidetty Ruotsia. Minä en voi enää tehdä niin, sillä Ruotsi on osoittanut, että sen seksuaalirikoslainsäädäntöä voidaan käyttää ulkopoliittisiin tarkoitusperiin tavalla, joka pilkkaa uhreja ympäri maailman.
(...)
En tiedä sen kummemmin kuin tekään, tekikö Assange sen, mistä häntä syytetään. Hän on tietenkin syytön, kunnes toisin todistetaan. Mutta sen tiedän, ettei mikään tapauksesta kerrottu sinänsä ole millään lailla ruotsalaisnaisten syytteet tai Ruotsin oikeuslaitoksen toiminnan kyseenalaistavaa.
Näistä syistä:
- Yksi paha teko ei oikeuta toista
- Ei raiskaus aina näytä siltä kuin elokuvissa
- Syyttäjän motiivit ovat epäolennaiset
- "Framing the guilty party"
Se, että jossain päin maailmaa meidänlaisiamme ihmisiä kidutetaan hirvittävillä tavoilla, ei tarkoita, että länsimaissa saisi tehdä mitä vain. Se, että raiskaamisesta epäilty kuuluisa jäbä jätettäisiin Ruotsissa syyttämättä ja tapaus tutkimatta, ei millään lailla hyödyttäisi Kongon kidutettuja naisia. Päinvastoin.
Jos tässä jotain loukkaavaa on, se on tietenkin se, että Interpol ei pane samaa energiaa myös maailman lukemattomien muiden seksirikoksesta epäiltyjen ihmisten jahtaamiseen.
Väkivallan ja rajojensa rikkomisen kohteiksi ehkä joutuneet ihmiset eivät aina käyttäydy sisäsiististi ja rationaalisesti. On täysin mahdollista, että he twitteröivät "mahtistyypistä" ja kiroavat "huonoa panoa".
Kun kyseessä on "harmaa raiskaus" - siis sellainen verraten väkivallaton seksuaalirikos, jossa toisen rajat murretaan hitaalla hivuttamisella pikemminkin kuin vaikka napakalla nyrkiniskulla - sitä ei yleisen käsityksen mukaan sovi kutsua "raiskaukseksi". (Tämän määritelmän mukaan "oikea raiskaus" sitten taas olisi kai lähinnä sellainen hyvin selkeä tapaus, jossa pyhäkoulusta palaavan viljanvaalean neitseen kimppuun kävisi maahanmuuttajamies puukkoineen.)
Raiskaussyytteen nostaviin ihmisiin ei välttämättä suhtauduta kovinkaan rakentavasti. Osaksi tämä johtuu naisia kohtaan tunnetuista ennakkoluuloista, osaksi ihan tapausten itsensä rakenteesta: "harmaata raiskausta" on jo tapauksen luonteen takia hyvin vaikea todistaa. Kun jälkiä ei jää, siinä on melkein aina sana sanaa vastaan.
Jos olet nainen, vastaa tähän: jos sinua lähenneltäisiin niin kuin Assangen syytetään lähennelleen - uskaltaisitko nostaa syytteen? Miten lähipiirisi todennäköisesti sinuun sen jälkeen suhtautuisi? Niinpä niin.
Jos olet mies, vastaa tähän: Jos heräisit esimerkiksi siihen, että naisesi olisi tunkenut sormensa perseeseesi, etkä olisi etukäteen antanut siihen lupaa - uskaltaisitko edes oman pääsi yksinäisyydessä ajatella, että sinut on raiskattu? Niinpä niin.
Erittäin todennäköisesti Assangen syyttämisessä on poliittinen motiivi taustalla. Haloo: hänhän on vihoissa maailman mahtavimman suurvallan kanssa! Milloin viimeksi muka maailman valtaapitävät ovat näin piitanneet naisten oikeuksista?
Mutta nyt tulee knoppi: Entä sitten? Vaikka Assange todennäköisesti on tuomiolla yksinomaan Wikileaksin tähden, ei sillä ole mitään merkitystä hänen mahdollisen syyllisyytensä kannalta. Jos (jos) hän on raiskannut ne naiset, niin hänet on siitä tuomittava, Wikileaksia tai ei. Kaikki muuhan merkitsisi sitä, että yleishyödyllisen palvelun pystyttäminen muka antaisi oikeuden toisten riistämiseen!
Sellainen asia on olemassa kuin framing the guilty party. Se tarkoittaa sitä, että jos ihmistä ei jostain syystä voida syyttää sellaisesta, mistä häntä oikeasti tahdottaisiin syyttää, niin syyttäjät kaivavat esiin jonkin toisen rikoksen B. Mutta eihän se tarkoita, että syytetty olisi automaattisesti viaton tähän asiaan B!
Jos syytteissä ei olisi yhtään mitään perua, jos ne olisi kokonaisuudessaan vain nyhjäisty täysin tyhjästä ilmasta - niin kaipa sitten olisi samalla vaivalla tekaistu jotain huomattavasti raflaavampaa ja suureen yleisöön vetoavampaa. Aika harva ihminenhän valitettavasti osaa pitää nukkuvan kimppuun käymistä "oikeana raiskauksena".
Emme tiedä, onko Assange syyllinen vai ei. Mutta tämä asia on selvä: naisten oikeuksia ei saa myydä. Ei ole mitään niin tärkeää asiaa, että sen varjolla saisi tehdä meille väkivaltaa. Ei yksikään asia ole niin merkittävä tai tärkeä.
Samasta aiheesta:
26 kommenttia:
En julkaise kommentteja, joissa mainitaan syytteen nostaneiden naisten nimet.
Pyhäkoulusta palaavan, viljanvaalean neitseen esimerkin keksi Nerea.
Hiukan taustoitusta, Assangea vastaan nostetut syytteet ja naisten kertomuksia tapahtuneesta:
http://www.guardian.co.uk/media/2010/dec/17/julian-assange-sweden
HuffingtonPostin Naomi Wolf (paljon kokemusta raiskaustapausten tutkinnasta) kertoo näkemyksensä tapahtumasta:
http://www.huffingtonpost.com/naomi-wolf/jaccuse-sweden-britain-an_b_795899.html
Minusta on todella erikoista miten niin monet pitävät normaalina nukkuvan raiskausta. Sehän käytännössä tarkoittaa sitä, että (useimmissa tapauksissa) mies harrastaa omasta mielestään seksiä naisen kanssa, joka ei reagoi, josta ei voi tietää nauttiiko tämä jne. eikä miehen tietenkään tarvitse ajatella kuin omaa nautintoaan...
Pidetään normaalina sitä, että toki nainen haluaa herätä mies sisällään. Toki se on mukavaa, jos mies herättää vaikka suudelmilla ja silittelyllä, mutta minusta se on hieman eri asia kuin itse akti. Ei minulle tulisi mieleen kiihottaa miestä ja alkaa panna tätä tämän nukkuessa!
Ano: Tosiaan. Tuo Oksasen juttu on ihan sama kuin Wolfin juttu. Se on siitä lokalisoitu versio.
Noin yleisesti: Naomi Wolfin Assange-kannanotoista on keskusteteltu hyvin taajaan ja karkein sanoin. Sanotaanko näin: täti sai aika lailla kakkaa niskaansa, ja ihan ansaitusti.
Mulle henkilökohtaisesti Assangen raiskaussyyte on olut tästäkin syystä aika rankka juttu: On aika karua nähdä sankareinaan pitämiensä ihmisten joko ehkä tekevän vihapahaa mun väelleni, tai sitten vaan pettävän aatteensa. Naomi Wolf oli mun sankareitani aikoinaan. :-(
Kai tästä pitäisi jotain elämänopetusta repiä, mutta vituttaa vaan.
k: "Minusta on todella erikoista miten niin monet pitävät normaalina nukkuvan raiskausta. Sehän käytännössä tarkoittaa sitä, että (useimmissa tapauksissa) mies harrastaa omasta mielestään seksiä naisen kanssa, joka ei reagoi, josta ei voi tietää nauttiiko tämä jne. eikä miehen tietenkään tarvitse ajatella kuin omaa nautintoaan... "
Olen tämälleen samaa mieltä. Tätä Assange-kohua netissä ja omasa tuttavapiirissä seuratessa aikaisempi ruusuinen kuva populan selkärangasta ja valistuneisuudesta on kokenut kovan kolauksen. Ihan fiksuinakin pitämäni jätkät ovat toitottaneet, että heidän mielestään Assangea vastaan nostetut syytteet olisivat todistettuinakin ihan liioiteltuja - koska, haloo, "no onhan tommenen ehkä aika törkeetä, muta hei, eihän se niinku oo raiskaus".
Puhumattakaan sitä, kuin perusälykkäät heput hölisevät, että selkeästi koko syytteiden nostamisessa oli "tietysti" kyse vain "naisten huomionkipeydestä" tai "deittailukostosta". Tietysti! Koska ne elävät siinä satumaailmassa, jossa naisten ilmeisesti on sanomattoman helppo nostaa raiskuusyyte vaikka huvikseen, ilman mitään dissausta tai seurauksia.
Voi jumalan vittu, onko se siis ihmekään, että raiskauksia raportoidaan näin vähän, kun ihmisten asenteet ovat nämä?
Puhumattakaan siitä, kuinka vastenmielinen kuva ihmisillä ilmeisesti on "seksistä": että "seksi" olisi yhtä kuin paska pano, jossa itsekäs ja itsekeskeinen jätkä vaan masturboi toisen ihmisen ruumista käytäen. Naisen taas ei tuossa ajattelumaailmassa kuulukaan himoita miestä tai ylipäänsä nauttia seksistä! Hänen ei noiden ihmisten mielestä ilmeisesti tarvitse edes olla läsnä.
Nuo ihmiset tuntuvat ajattelevan sen vanhan mallin mukaan, että "seksi" on jotain mitä mies saa, huijaa tai varastaa naiselta. Se on kuinka jokin esine tai varallisuuden muoto, ei päämäärä sinänsä. Missään tapauksessa se ei ole mitään sellaista, mitä nainen itse saisi käyttää tai mistä hän saisi nauttia.
Naomi Wolfin kanssa voi olla samaa tai eri mieltä, mutta suhtautumisesi siihen on erikoinen. Siinä kohtaa, kun erimielisyys tarkoittaa “vihapahan tekemistä omalle väelle” (mitä ikinä sekin tarkoittaa) tai “aatteen pettämistä”, niin suosittelen menemään syvälle itseen ja pohtimaan omaa suhdetta aatteeseen. En ota tässä nyt lainkaan kantaa siihen, oliko Wolf oikeassa vai ei, mutta mielestäni on feministisen aatteen kannalta ongelmallista, jos suhtautuminen eriäviin mielipiteisiin on näin … vihamielinen.
Kysehän ei ole siitä, että tätä keskustelua käytäisiin Henry Laasasta tai jotain aivovammakonservatiiveja vastaan, vaan siitä että Naomi Wolfinkin kaltainen, laajalti arvostettu ja taatusti feministinen ajattelija voi yhden kirjoituksen perusteella statukseltaan tippua sankarista aatteen petturiksi. Tällainen asenneilmasto ei edistä kriittistä ajattelua, joka on ainoa tapa pitää mitään aatetta elinvoimaisena. Marxia mukaillen: “Aave leijuu feminismin yllä – dogmaattisuuden aave”.
Ehkä ylitulkitsin paria lausetta, enkä tiedä, edustaako Wolfin kommentti Assange-jupakassa jotain laajempaa anti-feminististä muutosta tämän ajattelussa, mutta jonkinlainen “meidän puolella tai meitä vastaan” -ajattelu tästä nousee mieleen. Korjaa jos olen väärässä.
Fuller: "En ota tässä nyt lainkaan kantaa siihen, oliko Wolf oikeassa vai ei, mutta mielestäni on feministisen aatteen kannalta ongelmallista, jos suhtautuminen eriäviin mielipiteisiin on näin ... vihamielinen."
Pistäpä googlaten Wolfin aikaisempia kannanottoja ihan muihin asioihin. Esimerkiksi Feministingistä löytyy. Ei tämä ole mikään ainutkertainen keissi hänen kohdallaan, valitettavasti.
Feminismissä on sama kuin kaikissa muissakin asioissa: ei vanhalla maineellaan voi ratsastaa loputtomiin, jos uusi näyttö on aihemmalle työlle vastakkainen.
Jokaisella aatteella on ne rajansa, jotka ylitettyään ei enää voi rehellisesti käyttää itsestään sen aatteen edustajan nimeä. Jos ihminen on vannoutunut antirasisti, mutta silti esimerkiksi sanoisi jotain rasistista rikosta oikeutetuksi, ristiriita olisi kestämätön. (Tai sitten perustelun olisi syytä olla niin maan perkeleellisen hyvä.)
Feminismistä ja sen tekemisestä voi olla eri mieltä. Mutta ihminen, joka antaa ymmärtää, että mahdollinen raiskaus on sen uhrien vika, tai jonka mielestä esimerkiksi muuten ansioituneen jampan takia naikkosten oikeusturva saadaan uhrata ei minusta voi kutsua itseään feministiksi.
Tietyt asiat Wolfin asemassa olevan henkilön siis vain pitää hahmottaa. (Tietysti muidenkin pitää. Mutta kun on kauhalla annettu, niin täytyy myös oletusarvoisesti voida kauhalla ottaa.)
Minusta Wolfista on tullut kesy feministi, nöyrä leipäpappi, joka tietää, ketä kannattaa nuolla...
Mitä "dogmatiikkaan" tulee, lienen itsekin kiivaine huoritteluineni yms. salonkikelvottomuuksineni aika lailla sen keskiöstä poissa.
;-)
Fuller: Assange-jutussa nimenomaan on kyse vastakkainasettelusta: Assangen raiskaussyyte osuu täsmälleen kulttuurimme murrosvaiheen kipupisteeseen. Siinä törmäävät sanavapaus ja naisten oikeudet. Vapaamielinen vasemmisto on siis helisemässä, vähän samaan tapaan kuin Yhdysvaltain viime presidentinvaaleissa: valitako naiset vai tiedonkulun vapaus? Nainen vai mustaihoinen mies?
Tähän asti Assangen puolustajat ovat automaattisesti ja erittäin rumasti ottaneet sen asenteen, että muijain oikeudet ovat se, mistä tingitään. Kuten valitettavasti on tehty niin monissa edistysaatteissa maailman sivu.
Fuller: Vihapahasta puhuessani tarkoitin muuten itse asiassa Assangea. Olen ihaillut häntä kovasti, pitänyt häntä ehkä hiukan naiivisti suorastaan uuden netin ja tiedonkulun vapauden jeesuksena. (No, ehkä sentään vähän vähäisempänä, jonain pyhimyksenä tai jotain. ;-) Siksi minulle henkilökohtaisesti hänen raiskaussyytteensä oli erityisen kova isku: jos hän on tehnyt kuten hänen syytetään tehneen, rohkea hakkerisankarini olisikin kohottanut kätensä minun väkeäni vastaan. Siis hän olisi osoittanut halveksivansa ja uhkaavansa nimenomaan minunlaisiani ihmisiä. En ole tyhmä nainen: tajuan hyvin, että jos joku ukko raiskaa naisia, hän ei voi olla minun puolellani.
(Jos tämä on vaikea ajatus hahmottaa, niin ajattele, että olisin mustaihoinen, ja Assangea epäiltäisiin jonkun mustan tyypin hakkaamisesta. Eipä paljon naurattaisi, vaikka tyypin teot muuten ehkä hyödyllisiä olisivatkin.)
Siitä tulee "vihapahakin": raiskaamiselle ja seksuaaliselle väkivallalle tarvitaan uusia nimiä. Raiskaus on minusta viharikos. Vaikka Assange tuskin (jos on syyllinen) olisi pitänyt vihahommailua motiivinaan mahdollisessa rikoksessaan, minä tahdon tuolla ilmauksella korostaa naisiin kohdistetun seksuaalisen väkivallan laajuutta ja merkitystä.
(...millä kaikella, Fuller, on tietysti sulle erityistä merkitystä vain, jos itse olet feministi... ;-)
Tulkitsin tuon vihapahan ja aatteen pettämisen kohdistuvan Wolfiin, en Assangeen, siitä väärinkäsitys. Ja kuten sanoin, en tiedä, missä kurssissa Wolfin osakkeet ovat feministipiireissä tätä nykyä. Näyttäisi siltä, että laskussa.
Tässä tullaan sitten mielenkiintoiseen kysymykseen siitä, kuka on feministi. Jos oikein ymmärsin, niin sinun mielestäsi Wolf on viimeaikaisilla (tai ehkä jo vähän pidemmän ajan) sanomisillaan menettänyt oikeuden kutsua itseään feministiksi.
Itse pidän Wolfin kaltaisista hahmoista, jotka eivät tahdo istua muottiin ja jotka tavallaan onnistuvat polttamaan siltansa kaikkiin suuntiin. Wolf on liian feministi joillekin ja kuten osoitit, monille feministeille liian kesy. Jos en tietäisi mistä puhutaan (itse asiassa en tiedäkään), niin pitäisin tällaista henkilöä tuntomerkkien perusteella itsenäisenä ajattelijana, joka ei anna ideologisen puhtauden tulla omien ajatusten tielle.
Tällaisissa piireissä, jotka määrittelevät itsensä jonkin idean tai jonkin ismin kautta, on aina helpompaa esittää ideologian mukaisia mielipiteitä. Niissä esiintyy aina sosiaalista painetta mennä virran mukana. Oman pesän likaajia ei katsota hyvällä. On helpompaa osoittaa mielipiteillään kuuluvansa selvästi johonkin tiettyyn ryhmään ja esittää näkemyksensä ryhmän asettamien reunaehtojen sisältä kuin lähteä sooloilemaan ja kestämään joka suunnalta tuleva kura. Tämä ei ole niinkään kritiikkiä feminismiä kohtaan, vaan sama ilmiö on tuttu kaikilta yhteiskunnallisen ajattelun kentiltä.
Nostan maljan Wolfille ja kaikille muillekin ajattelijoille, jotka ovat valmiita esittämään epäsuosittuja mielipiteitä ja kestämään niiden odotetusti nostattaman paskamyrskyn.
Fuller: "Jos oikein ymmärsin, niin sinun mielestäsi Wolf on viimeaikaisilla (tai ehkä jo vähän pidemmän ajan) sanomisillaan menettänyt oikeuden kutsua itseään feministiksi."
Emme me mikään akuankkakerho ole.
Fuller: "Itse pidän Wolfin kaltaisista hahmoista, jotka eivät tahdo istua muottiin ja jotka tavallaan onnistuvat polttamaan siltansa kaikkiin suuntiin. Wolf on liian feministi joillekin ja kuten osoitit, monille feministeille liian kesy. Jos en tietäisi mistä puhutaan (itse asiassa en tiedäkään), niin pitäisin tällaista henkilöä tuntomerkkien perusteella itsenäisenä ajattelijana, joka ei anna ideologisen puhtauden tulla omien ajatusten tielle."
Huomaan, että koetat rakentaa jonkinlaista vastakkainasettelua dogmaattisten kiihkofemakkojen ja Wolfin, tuon rohkean toisinajattelijan, tuon yksinäisen suden, välille. Tuota kutsutaan freimaamiseksi: "ideologisen puhtauden" (mitä vittua?) otit esille sinä, sinä puhut siitä niin kuin se muka olisi olennainen kysymys vaikkapa tässä blogissa...;-)
Minusta Wolf on nimenomaan massan mukana menijä. Hän hakkaa naista, koska naista on kaikkein helpoin hakata: naista dissaamalla saa kaikkein helpoimmin irtopisteitä kaikista suunnista. Wolfilla on todistetusti kyky ja rohkeus ajatella itse, mutta ainakaan noissa Assange-jutuissaan hän ei niitä näyttänyt käyttävän.
Käytän "kesyä" merkityksessä "sylihauveli" - vallanpitäjien ja yleisen mielipiteen tottelija. (Ei mitään kylläkään koiria vastaan! Enkä tietenkään oikeasti tiedä, mitä Wolf kirjoittaessaan ajatteli tai missä tilanteessa oli.) Se on siis tässä yhteydessä leipäpapin veroinen dissaus, ei mikään arvostettavan maltillisuuden tunnus.
Feminismissä on se, että maailman naisille se on tarvekalu. Se ei ole teoreettinen leikki, jonka voisimme hylätä ja unohtaa kun jotain muuta kiinnostavampaa sattuu näköpiiriin. Luulen, että sinä, Fuller, puolestasi olet niin hyvässä asemassa, että sinulla on varaa suhtautua feminismiin (ja muihinkin aatteisiin?) ihan vain teoretisointipohjalta. Sinun ei koskaan tarvitse miettiä, uskallatko nukkua toista sukupuolta olevan tuttusi vieressä.
Ole onnellinen onnestasi.
Ottamatta kantaa itse tekoon tai siihen, onko kyseessä trial by newspapers, sen ensimmäisen kysymyksen pitäisi aina olla: kuka hyötyy?
Kenelle Assangen ajojahdista on eniten hyötyä, ja miksi?
Edelleen maalaisjärki sanoo, että asialla ovat jollain tapaa häiriintyneet bändärinaiset.
Valitan. Ei kovin raflaavaa. Todellisuus harvoin on.
Miksi tämän asian tarvitsisi olla mitenkään vaikea?
Miksei oikeusjuttua voi selvittää oikeussalissa?
Miksi miesurpot haluavat seksiä ilman pitävää ehkäisyä taudeilta ja jälkikasvulta?
Ja miksi asetelma on se, että miesurpot vonkaavat sitä naispyhimyksiltä, jotka sitten hyvää hyvyyttään suostuvat tai eivät ainakaan kehtaa keskeyttää tilannetta?
Kyllä minusta suostuminen ilman pakkotilannetta tekee naisestakin urpon.
Itse ainakin olen ollut naisurpo useammin kuin kerran ja aktiivisesti itsekin halunnut suojaamatonta seksiä.
Vaikka ongelma tietty on siinäkin että kondomimiestä on vaikeaa käyttää penetraatioseksiin jos sillä ei kondomista johtuen seiso. Miksi emme siis saa suostuteltua miehiä harrastamaan kunnollista pettingiä?
Miksi se penetraatioseksi on niin tärkeää?
Ja mitä jonkun Assangen yksityiselämällä on tekemistä Wikileaks-paljastusten pitävyyden tai pitämättömyyden kanssa? Miksi ukkelin naama on alun perin tullut esille, ja mistä?
Ano: "Edelleen maalaisjärki sanoo, että asialla ovat jollain tapaa häiriintyneet bändärinaiset."
Maalaisjärkihän sen jo sanoo, että maapallo on litteä.
"Valitan. Ei kovin raflaavaa. Todellisuus harvoin on."
Ja sit mä perehdyin tuttavapiirini naisten raiskaus- ja hyväksikäyttökokemuksiin, ja somat silmäni laajenivat ällistyksestä ja järkytyksestä. Maailma ei ollutkaan niin kiva ja helppo paikka kuin luulin!
Ano, sama tai eri kuin aikaisempi: "Miksi se penetraatioseksi on niin tärkeää?"
Kelle on, kelle ei. Hyväähän se joskus tekee saada melaa mekkoon. Se vaan tuntuu hyvältä. Ei kaikki siitä varmaan tykkää eikä tarvitsekaan tykätä, mutta eihän sisäänottamisseksissä sinänsä ole mitään pahaa. Tietenkään
Mitä ein sanomiseen tulee - toki kannattaa harjoitella ein sanomista. Mutta ihan noin yksinkertainen asia ei valitettavasti ole.
"Ja mitä jonkun Assangen yksityiselämällä on tekemistä Wikileaks-paljastusten pitävyyden tai pitämättömyyden kanssa? Miksi ukkelin naama on alun perin tullut esille, ja mistä?"
Etkö oikeasti tajua? Vaikka tästä jo pari kommenttia sitten kirjoitin minäkin. No koetetaanpa uudestaan:
MM: "Siksi minulle henkilökohtaisesti [Assangen raiskaussyyte] oli erityisen kova isku: jos hän on tehnyt kuten hänen syytetään tehneen, rohkea hakkerisankarini olisikin kohottanut kätensä minun väkeäni vastaan. Siis hän olisi osoittanut halveksivansa ja uhkaavansa nimenomaan minunlaisiani ihmisiä. En ole tyhmä nainen: tajuan hyvin, että jos joku ukko raiskaa naisia, hän ei voi olla minun puolellani.
(Jos tämä on vaikea ajatus hahmottaa, niin ajattele, että olisin mustaihoinen, ja Assangea epäiltäisiin jonkun mustan tyypin hakkaamisesta. Eipä paljon naurattaisi, vaikka tyypin teot muuten ehkä hyödyllisiä olisivatkin.)"
Onko vaikeeta?
Ironmistress: "Ottamatta kantaa itse tekoon tai siihen, onko kyseessä trial by newspapers, sen ensimmäisen kysymyksen pitäisi aina olla: kuka hyötyy?
Kenelle Assangen ajojahdista on eniten hyötyä, ja miksi?"
Ei sillä ole mitään merkitystä.
Tai siis, se on toki kiinnostava teoreettisena kysymyksenä, se on kiinnostava käytännön kysymyksenä - mutta kun puhutaan Assangen mahdollisesta rikoksesta itsestään, taustamotiivit tai hyöty ovat triviaali kysymys. Ei niillä ole merkitystä Assangen syyllisyyden tai syyttömyyden kannalta. Joko hän teki sen mistä häntä syytetään tai hän ei tehnyt.
Se, mitä muuta Assange ja muut juttuun osalliset henkilöt ovat tehneet tai ovat, on tässä yhteydessä samantekevää.
Ironmistress: Siis tähän tapaan:
MM: "Syyttäjän motiivit ovat epäolennaiset
Erittäin todennäköisesti Assangen syyttämisessä on poliittinen motiivi taustalla. Haloo: hänhän on vihoissa maailman mahtavimman suurvallan kanssa! Milloin viimeksi muka maailman valtaapitävät ovat näin piitanneet naisten oikeuksista?
Mutta nyt tulee knoppi: Entä sitten? Vaikka Assange todennäköisesti on tuomiolla yksinomaan Wikileaksin tähden, ei sillä ole mitään merkitystä hänen mahdollisen syyllisyytensä kannalta. Jos (jos) hän on raiskannut ne naiset, niin hänet on siitä tuomittava, Wikileaksia tai ei. Kaikki muuhan merkitsisi sitä, että yleishyödyllisen palvelun pystyttäminen muka antaisi oikeuden toisten riistämiseen!"
Mietin tässä, että sen lisäksi että naisia epäillään ties mistä jo ennen oikeudenkäyntiä, niin eihän tuo tule loppumaan oikeudenpäätökseenkään. Tuomion tai vapauttamisen jälkeen loanheitto naisia kohtaan vain voimistuu, luulen. Tokihan meitä naisiakin moneen junaan on, mutta juuri tätä valtavaa negatiivista julkisuusmylläkkää miettien -josta tuskin he tulevat edes lähivuosina pääsemään eroon - mua ihmetyttäisi kunnolla,miksi he olisivat syytteet tekaisseet. Tai siis,kuinka moni haluaisi joutua henkisesti ristiinnaulituksi tehdäkseen Yhdysvalloille palveluksen... Eipä sillä,tuskin Assangenkaan maine kovin helposti kirkastuu, ihan riippumatta oikeudenpäätöksestä.
Tuota noin.
Länsimaiseen oikeuskäsitykseen kuuluu, että ketään ei voida tuomita pelkän epäilyn perusteella, syytettä ei voida nostaa ennenkuin sen nostamiseen on painavat perusteet ja että syytetty on syytön ennenkuin toisin tuomitaan.
Meillä ei ole vielä näyttöä siitä, että Assange todella olisi syyllistynyt siihen tekoon, mihin hänen väitetään syyllistyneen. Pelkkä väite ei riitä. Olkoonkin, että Assangen henkilöhistoria on vähintäänkin epäilyttävä, pelkkä trial by newspapers ei riitä.
Länsimaiseen oikeuskäytäntöön ei kuulu periaate "Jede Schurke wird bestrafft!" eli "kaikkia roistoja tulee rankaista". Ensinnäkään ketään ei voi rankaista vain siksi, että hän on roisto - ei ole rikosta eikä rikollista ilman lakia - ja toiseksi laki määrää että mistä rankaistaan ja miten.
Siksi nyt jäitä hattuun molemmin puolin. Vasta sen jälkeen jos ja kun Assange todella todetaan syylliseksi, voidaan alkaa virittämään sitä hirttosilmukkaa. Sitä ennen kysytään: kuka hyötyy?
Ironmistress: "Siksi nyt jäitä hattuun molemmin puolin. Vasta sen jälkeen jos ja kun Assange todella todetaan syylliseksi, voidaan alkaa virittämään sitä hirttosilmukkaa. Sitä ennen kysytään: kuka hyötyy?"
Voi helvetti, Ironmistress!
Minä puhun siis siitä, että Assangen syyllisyys ja syyttömyys on täysin riipumaton siitä, onko hänen syyttämisensä takana esimerkiksi poliittisia motiiveita.
Kiitos MM!
Lähetä kommentti