(...)Suomessakin on jo pitkään puhuttu niin sanotusta lasikatosta: näkymättömästä esteestä, joka pysäyttää yrityksissä naisten nousun korkeimmille johtopaikoille.
Politiikassa ja julkisessa hallinnossa naisia sen sijaan on jo nimitetty korkeimpiinkin virkoihin.
Naisten nousua yritysmaailman johtoon on ehdotettu parannettavaksi muun muassa yritysten hallitusten sukupuolikiintiöillä. Tätä on vastustettu ankarasti sillä perusteella, että valintojen kriteerinä ei olisi vain henkilön pätevyys.(...)
Jos itse vierastat ajatusta kiintiöistä, sinun kannattaa lähestyä asiaa näin päin:
Suomessahan on jo nyt arvoduuneihin ankara sukupuolikiintiö. Se on miehensuosintakiintiö: oletusarvoisesti toimitusjohtajaksi valitaan joku mies.
Vai luuletko tosiaan vilpittömästi, että esimerkiksi ne nyt vallassa olevat yritysjohtajamiehet ovat päässeet hommiinsa puhtaasti ja pelkästään vain jäätävän pätevyytensä tähden?
9 kommenttia:
Yleisin ajatusmoka kiintiöistä keskusteltaessa on se, että väki kuvittelee nykytilanteen olevan neutraali.
Siitä ei päästä puusta pitkälle, tietenkään. Jos ei osaa ottaa laskuihin mukaan miehille suotua etulyöntiasemaa, ei ihmekään, että muita kuin miehiä suosivat kiintiöt tuntuvat epäreiluilta!
Todella hyvä kirjoitus muuten Hesarilta! Musta on hienoa, että ne ottavat näitä asioita esiin.
"Vai luuletko tosiaan vilpittömästi, että esimerkiksi ne nyt vallassa olevat yritysjohtajamiehet ovat päässeet hommiinsa puhtaasti ja pelkästään vain jäätävän pätevyytensä tähden? "
En, mutta luulen vilpittömästi, että johtotehtäviin ei naisilla ole tuhotonta tunkua. Muistelisin joskus lukeneeni jopa tutkimuksia aiheesta, mutta arvatenkaan en nyt löydä tähän hätään mitään tukea väitteelleni.
Pitäisikö naisvaltaisille aloille muuten sinusta saada mieskiintiöt? Sairaanhoitajista/lähihoitajista/jne puolet on oltava miehiä?
Tai niin no, vaikkapa pornotähdiksi pitäisi saada enemmän miehiä, miksei toki realitysarjoihinkin kaivattaisi enemmän miesmallien metsästystä, kuka jaksaa katsella puisevia anorektisia naisia aina.
Anonyymi: "En, mutta luulen vilpittömästi, että johtotehtäviin ei naisilla ole tuhotonta tunkua. Muistelisin joskus lukeneeni jopa tutkimuksia aiheesta, mutta arvatenkaan en nyt löydä tähän hätään mitään tukea väitteelleni."
Miten on, haluaisitko itse johtajaksi?
"Pitäisikö naisvaltaisille aloille muuten sinusta saada mieskiintiöt? Sairaanhoitajista/lähihoitajista/jne puolet on oltava miehiä?"
Ajatus on minusta hyvä. Rehtoreille naiskiintiö ja samaan aikaan alakoulun luokanopettajille mieskiintiö. Riippuu sitten tietysti alasta, millainen toteutus tuossa milloinkin olisi toimivin.
Lastenhoitotyön 6+6+6 -malli on muuten sekin omanlaisensa kiintiö. Sen - tai jonkin muun koko perheen kannalta reilumman työnjaon - puolestahan olen usein puhunut.
"Vai luuletko tosiaan vilpittömästi, että esimerkiksi ne nyt vallassa olevat yritysjohtajamiehet ovat päässeet hommiinsa puhtaasti ja pelkästään vain jäätävän pätevyytensä tähden? "
No en tosiaan, vaan jäätävän pyrkyryytensä tähden. Millä ei ikävä kyllä ole välttämättä minkäänlaista korrelaatiota pätevyyden kanssa.
Pitäisikö myyttiksen mielestä sukupuolikiintiöiden olla pysyvä vai väliaikainen ratkaisu?
Vai luuletko tosiaan vilpittömästi, että esimerkiksi ne nyt vallassa olevat yritysjohtajamiehet ovat päässeet hommiinsa puhtaasti ja pelkästään vain jäätävän pätevyytensä tähden?
Kyllä. Ja pääsääntöisesti naiset ovat niin fiksuja, etteivät edes hakeudu niihin hommiin.
Huipulla tuulee ja se on pahuksen yksinäistä ja epäsosiaalista hommaa. Se on myös työtä, jossa aivan oikeasti joutuu myymään sielunsa.
Johtaja ei saa tehdä yhtään virhettä. Muuten hän on nopeasti entinen johtaja. Se on tulos tai ulos. Johtaja joutuu uhraamaan niin perheensä kuin ihmissuhteensakin työlleen. Se on asia, jota ei sammakkoperspektiivistä tiedosta, mutta jonka tiedostaa kun pääsee riittävän lähelle johtamisen kovaa ydintä.
Useimmilla suomalaisilla johtajilla on Reserviupseerikoulu suoritettuna. Se ei ole merkki fallokratiasta eikä kroniokratiasta vaan siitä, että ne ihmiset, joista todennäköisesti tulee hyviä johtajia siviilissä, tulee myös armeijassakin.
Käsi sydämelle: mitä ihmistä hyödyttää saada koko maailma omakseen, jos hän menettää siinä sielunsa? Haluatko ihan oikeasti kokea Margaret Thatcherin kohtalon?
"En, mutta luulen vilpittömästi, että johtotehtäviin ei naisilla ole tuhotonta tunkua. Muistelisin joskus lukeneeni jopa tutkimuksia aiheesta, mutta arvatenkaan en nyt löydä tähän hätään mitään tukea väitteelleni."
Miten on, haluaisitko itse johtajaksi?
Been there and seen that.
Sanotaanko ihan kokemuksesta näin, että jokainen on kippari kauniilla säällä. Kyllä jokaiselle kelpaa se iso palkka, komeat tittelit ja muut aseman suomat edut. Kuinka moni on valmis ottamaan sen henkisen paineen, hirvittävän vastuun ja taakan harteilleen? Plus sitten sen, että aina on joku puukottamassa selkään ja kaappaamassa paikkaa.
Johtajalla ei ole ystäviä. Vain sykofantteja.
Se on niin kovin helppoa spekuloida johtajuudella niin kauan kun se ei osu omalle kohdalle. Kun sitten lopulta itse todella ymmärtää, mistä on kyse, niin useimmat naiset ovat niin fiksuja että tajuavat kieltäytyä.
"ja samaan aikaan alakoulun luokanopettajille " Haluaisitko selventää miksi juuri "alakouluille" agenda?
Todettakoon näin, että keskimääräinen toimitusjohtaja tekee 60-tuntista työviikkoa.
Käsi sydämelle, Myyttis: oletko sinä siihen valmis?
Ruukinmatruuna ei ollut. Hän valitsi perheensä ja lapsensa.
Lähetä kommentti