Leena Palotie, arvostettu geenitutkija, on kuollut.
IS 11.3.10: Leena Palotie kuoli syöpään
Tieteen akateemikko Leena Peltonen-Palotie, 57, on kuollut vakavan sairauden jälkeen.
Hän menehtyi torstain vastaisena yönä harvinaiseen luusyöpään, joka oli havaittu lähes kaksi vuotta sitten.
Tieteen akateemikko, professori ja lääketieteen tohtori Leena Peltonen-Palotie oli Suomen tunnetuimpia tiedenaisia ja yksi maailman arvostetuimmista geenitutkijoista. Hänen tutkimuksensa yhdisti perusmolekyylibiologiaa ja lääketiedettä erilaisten sairauksien ymmärtämiseksi.
- Hän toimi esikuvana monelle tutkijalle ja tutkijanuraa ajattelevalle. Hän jätti Suomen tiedeyhteisöön huomattavan aukon, jota on mahdoton täyttää, Suomen Akatemian pääjohtaja Markku Mattila sanoo.
Leena Peltonen-Palotielle myönnettiin useita arvostettuja kansainvälisiä palkintoja, mm. Antoine Marfan -palkinto, Anders Jahre -palkinto, European van Gysel Prize for Biomedical Research -palkinto ja pohjoismainen Eric K. Fernström -palkinto.
Peltonen-Palotie johti 37 vuotta kestäneen uransa aikana tutkimusryhmiä Oulun ja Helsingin yliopistoissa, Kansanterveyslaitoksella, Los Angelesin yliopistossa Kaliforniassa, Bostonissa MIT:n Broad Instituutissa, Harvardissa ja Sanger Instituutissa Cambridgessa.
Hänen ryhmänsä tunnisti muun muassa hyperkolesterolemiaan, laktoosi-intoleranssiin, MS-tautiin, skitsofreniaan, lihavuuteen ja sydänsairauksiin liittyviä geenimuutoksia sekä selvitti sitä, kuinka nämä muutokset johtavat ihmisen sairastumiseen. Työ loi perustaa uusille diagnostisille testeille ja taudinkantajien seulonnoille.
Palotien tutkimuksesta en osaa sanoa mitään muuta kuin maallikko-fanitytön "Vautsi, geenitekniikkaa, coolia!" -kommentin. (Turhaa se olisikin, sillä Palotie itse puhui tutkimuksestaan paremmin kuin kukaan muu. Jos se kiinnostaa, Google löytää.) En seurannut hänen uraansa ja tekojaan kuin satunnaisesti, silloin kun ne lehdissä tulivat vastaan. Silti olin järkyttyneempi Palotien poismenosta kuin olisin osannut etukäteen ajatellakaan: yksi esikuva, voimahahmo, on poissa.
En ole samalla alalla kuin Palotie, enkä varmasti jaa kaikkia hänen mielipiteitään. Minulle Palotie oli kuitenkin samanlainen hahmo kuin esimerkiksi Tarja Halonen ja (lyhyen pääministerikautensa aikana) Anneli Jäätteenmäki. Palotie oli kaiken muun hienon ohessa osoitus ja lupaus siitä, että naisen on tänä aikana mahdollista saada tiedotusvälineissä osakseen tutkijan kohtelua. "Tutkijan kohtelu" tässä yhteydessä tarkoittaa ihan vain sitä, että Palotiesta puhuttiin kuin ihmisestä. Hän oli "arvostettu geenitutkija Palotie", samaan tapaan kuin Halonen on "presidentti Halonen" ja Jäätteenmäki oli "pääministeri Jäätteenmäki".
Joskus harvoin, joissain kohdissa, maailma on sellainen kuin sen pitäisikin olla.
Leena Palotiestä:
- YLE: Elävä arkisto: Akateemikko Leena Palotie
- YLE: Elävä arkisto: Palotie kommentoi kloonauskohua
- MTV 29.10.09: Leena Palotie tieteen akateemikoksi
- HS 29.10.09: Geenitutkija Leena Palotie nimitettiin tieteen akateemikoksi
Ada Lovelacen päivästä:
14 kommenttia:
R.I.P. Leena Peltonen-Palotie
Ihailen Palotiessä myös sitä, että hän avoimesti myönsi olleensa kouluaikoina hikipinko. Ei siis näitä melkein pakollisia "Siis ei mun tarvinnut lukea koskaan yhtään mitään" -kaunisteluja, vaan huomattavan lahjakkuuden lisäksi kunnon kunnianhimoista aherrusta.
Peltonen-Palotien tarinan lopussa on aineksia moderniksi tieteen marttyyritarinaksi: oman menehtyvän kehonsa käyttö uusien lääkkeiden koealustana on jotenkin niin altruistista kuin olla ja voi.
Hänen sukunimensä kohtalo on kyllä hämmentävä. Kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissaan hän käytti alkuperäistä nimeään Peltonen, mutta hänestä kirjoitetuissa artikkeleissa käytetään useimmiten nimeä Palotie.
Vaikka fanitat Palotietä olisit ollut monissa asioissa erimieltä hänben kanssaan.
Arvoiltaan Palotie vaikutti varsin kovalta (kuten useimmat tapaamani tiedenaiset).
Esimerkiksi hän oli ehdottomasti anglo-saksisen mallin mukaisen maksullisen yliopiston kannalla.
Hän ei myöskään tahtonut mitään poliittisia rajoja geenitutkimukselle (kuten on varsin ymmärrettävää geenitutkijalta).
Mutta on valitettavaa, että Suomi menetti näin varhain niin merkittävän tieteentekijän.
Miten voi aidosti arvostaa ihmisen aikaansaannoksia, jos samaan aikaan myöntää, ettei oikeastaan ymmärrä niitä?
Näyttää siltä, että fanitit Palotietä vain koska hän oli kuuluisa nainen. Tätä vaikutelmaa korostaa se, että vertaat häntä Jäätteenmäen ja Halosen kaltaisiin poliittisiin pikkusieluihin. Palotie paini aivan eri sarjassa - häntä arvostettiin maailmalla tekojensa, ei asemansa takia.
vestigia: "Miten voi aidosti arvostaa ihmisen aikaansaannoksia, jos samaan aikaan myöntää, ettei oikeastaan ymmärrä niitä?"
Täh? Siis että minun olisi itse oltava maalari voidakseni ihailla Picassoa?
Tieteet ja taiteet ovat laajoja ja vaikeita, Vestigia. Mitä enemmän oppii, sen vähemmän tietää. Joskus minusta tuntuu, etten ymmärrä tarpeeksi omasta alastanikaan...
Varmasti tiedän vaikka genetiikasta enemmän kuin Taisto Tientallaaja. Mutta eihän se vielä ole paljon.
Voi nillinnillin. Avasin kommenttiosion saadakseni kerrankin lukea positiivisia, kunnioittavia kommentteja, mutta olisihan se pitänyt arvata. Eihän edes kuolleesta tiedenaisesta voi sanoa mitään positiivista ilman että kaiken maailman vestigiat rynnivät paikalle kertomaan, miksi tyhmät naiset ovat väärässä.
Halonenkin on päässyt asemaansa tekojensa ansiosta. Ei presidenttiys niitä pyyhi. Aika outo ajatuskulku: jos Peltonen-Palotie olisi saanut Nobelin, olisiko fanittaminen silloin pitänyt lopettaa, koska joku voisi kunnioittaa vain tunnustusta, ei sen eteen tehtyä työtä.
Ihmisiä voi myös fanittaa, vaikka olisi joistain asioista eri mieltä, Tom. Vaikea olisi löytää fanitettavia, jotka olisivat koko elämänsä olleet johdonmukaisesta "oikeaa mieltä".
Nerea
Anteeksi, mutta nyt on pakko mainostaa: näin juuri aivan ihanan suomalaisen elokuvan, Miesten vuoro. Välillä pääsee netti-idioottien keskellä unohtumaan, etteivät he edusta kaikkia miehiä eikä nettinillityskään varmaan nillittäjän kaikkia puolia.
Elokuva on kokoelma koskettavia kuvia suomalaisesta miehestä, elämän vaikeuksista ja kohokohdista. Itkin vielä yli puoli tuntia elokuvateatterista poistumisen jälkeen.
Nerea
Nerea: "Vaikea olisi löytää fanitettavia, jotka olisivat koko elämänsä olleet johdonmukaisesta "oikeaa mieltä"."
Hah, niinpä! Itse ihailen ja fanitan monia, monien eri alojen ihmisiä. Koko siitä esikuvakatraasta ei yksikään ole sellainen, jonka kaikki mielipiteet allekirjoittaisin kyselemättä.
Varsinkin jos on kyse joistain historian henkilöistä. Minulle oli teininä kova paikka tajuta, että joku ihailemani mennyt ukko esimerkiksi kyllä filosofoi yleviä, mutta oli samaan aikaan totaalihuora naisten suhteen, tai suunnilleen piti orjia!
Sitten tajusin, että kuuluisuuden ihailuhan on voileipäpöytä: ei jonkun saavutuksista tai persoonasta tarvitsekaan poimia kuin ne itseä elähdyttävät asiat. (Toki olisi tyhmää kieltää jonkun sankarinsa mokat, mutta tässähän ei olekaan kyse siitä.)
EE: "Hänen sukunimensä kohtalo on kyllä hämmentävä. Kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissaan hän käytti alkuperäistä nimeään Peltonen, mutta hänestä kirjoitetuissa artikkeleissa käytetään useimmiten nimeä Palotie."
Niin onkin! Aika jännää. Onkohan se vaan tunkkaista tarvetta käyttää naisesta hänen miehensä nimeä? Vai onkohan kyse iskevyydestä?
"Palotie" on suomen kielellä kirjoitettaessa hienomman kuuloinen nimi kuin "Peltonen". (Se on.) Ulkomaaksi kirjoitettaessa asialla ei ole merkitystä.
Tosin kyllähän moet taiteilijanaiset (ja ehkä miehetkin) käyttävät töissään oikeaa nimeään, vaikka olisivatkin jossain vaiheessa avioliitossa muuttaneet nimensä. Ehkä se on keino erottaa työminä ja kotiminä toisistaan? Se lienee selviö, että kesken uran ei hevin kannata vaihtaa nimeään. Siihen temppuun on tarpeeksi kuuluisa vain Laila Hirvisaari.
Nerea: "Anteeksi, mutta nyt on pakko mainostaa: näin juuri aivan ihanan suomalaisen elokuvan, Miesten vuoro. Välillä pääsee netti-idioottien keskellä unohtumaan, etteivät he edusta kaikkia miehiä eikä nettinillityskään varmaan nillittäjän kaikkia puolia.
Elokuva on kokoelma koskettavia kuvia suomalaisesta miehestä, elämän vaikeuksista ja kohokohdista. Itkin vielä yli puoli tuntia elokuvateatterista poistumisen jälkeen."
:-) Sitä on kehuttu paljon. En ole vielä itse nähnyt elokuvaa, mutta listalla se on.
Samaa mieltä nettinillittäjistä. Aina arkielämässäni minua hämää, miten paljon hienoja, reiluja ja sanalla sanoen ihan vaan inhimillisiä miehiä kuitenkin päivittäin tapaan. Tietenkin tapaan: netin onnettomat ölisijät ovat se poikkeus. Mutta blogatessa sen maailman hyvyyden aina välillä unohdan, kun tuhannenteen kertaan dellin jotain rääkynäkommentteja postilaatikostani.
Se, mitä maailma tarvitsee, on uusi, järkevämpi mieliike. Tuo elokuva varmaan edustaa sitä parhaimmillaan. Noin muuten miesten toisiltaan vaatima urpoilukulttuuri ja hysteerinen kovuuden vaatimus on kyllä miehille itselleen karhunpalvelus. Se vieraannuttaa sukupuolet toisistaan.
Tomi: "Vaikka fanitat Palotietä olisit ollut monissa asioissa erimieltä hänben kanssaan."
Tomi, sinun kannattaa vähän tarkkailla tyyliäsi. Ylläolevassakin kommentissa ojennat minua kuin lasta. Se ei ole hyvä valinta. Se herättää minussa ärtymystä.
Olen huomannut, että osa sinun näillä kommenttisivuilla osaksesi saamastasi dissauksesta johtuu nimenomaan siitä, että kirjoitustyylisi saa ihmiset pitämään sinua koppavampana ja alentuvampana kuin luultavasti olet. Siksi saat osaksesi vihaisia vastauksia.
Se on sääli, ja oikeastaan varsin turha ilmiö: et kuitenkaan ole pahansuopa pelkuri, niin kuin osa blogini häirkkökommentaattorimiehistä. Sinulla voisi olla paljon annettavaa.
MM:"Tomi, sinun kannattaa vähän tarkkailla tyyliäsi. Ylläolevassakin kommentissa ojennat minua kuin lasta. Se ei ole hyvä valinta. Se herättää minussa ärtymystä."
Tarkoitus ei ollut loukata. Tarkoituksenani oli tuoda esille, että myös ihailuilla naisilla voi olla koviakin mielipiteitä, ja niitä monet liberaalit feministit eivät allekirjoita
(en myöskään minä).
Kuitenkin Palotie oli ehkä vuosituhannen vaihteen merkittävin suomalainen tieteentekijä.
Tuosta mainitsemastasi dissauksesta, en ole sitä juuri huomannut (kenties olen vaan tyhmä).
MS. Magazine: Masculine Science vs. Marie Curie
Lähetä kommentti