Apulaisoikeusasiamies on antanut hätäkeskuspäivystäjälle huomautuksen asiattomasta käytöksestä hätäpuhelun aikana. Päivystäjä oli kysynyt perheenisältä muun muassa, että "otat sä naiselta pataan". Hän myös tiedusteli miehen ja tämän puolison painoa.
Puhelu liittyi tapaukseen, jossa isä oli joutunut vuoden 2009 toukokuussa lähtemään lastensa kanssa turvakotiin puolisonsa väkivaltaisuuden vuoksi.
Kun mies seuraavana päivänä meni kotiinsa hakemaan lisää vaatteita itselleen ja lapsilleen, hän joutui soittamaan useita kertoja hätäkeskukseen. Miehen mukaan hän soitti apua, koska puoliso oli huitonut häntä ja käynyt päälle sekä uhkaillut.
Kolme neljästä miehen hätäkeskukseen soittamasta puhelusta olivat apulaisoikeusasiamiehen mukaan asiallisia. Yhdessä puhelussa päivystäjän käyttämät ilmaisut olivat sisällöltään ja äänensävyltään kuitenkin täysin asiattomia ja sopimattomia.
Törkeää käytöstä päivystäjältä.
Mitähän arvon virkailija tahtoi tällä patakommentillaan sanoa? Että mies ei ole "oikea mies" jos se ei mätä siippaansa käkättimeen?
Vaiko ehkä, että hänestä yleensäkin rikostilanteissa asianosaisten kannattaisi ottaa oman käden "oikeus" käyttöön?
Vai onko tämä jokin uusi säästökampanja, "Hoida itse omat rikosselvityksesi! Ei hätäkeskus ole hätätilanteita varten. Kai sulla himassa jotain kättä pitempää on."
FAIL.
38 kommenttia:
Ettei tulisi noloja väärinkäsityksiä: minusta naiset jotka hakkaavat miehiään eivät silti ole "oikeasti pahempi yhteiskunnallinen ongelma" kuin miehet jotka hakkaavat naisiaan.
Ihan vaan muistutukseksi.
Luulen, että juuri hätäkeskusvirkailijan macho-hönöilyn tapaiset asenneviat ovat yksi suurimpia tasa-arvon toteutumisen esteitä. Miehet saattavat olla toisilleen todella julmia, jos joku heistä uskaltaa rimpuilla pois vanhasta miehenmuotista.
(Toki tolloja naisiakin on.)
"Ettei tulisi noloja väärinkäsityksiä: minusta naiset jotka hakkaavat miehiään eivät silti ole "oikeasti pahempi yhteiskunnallinen ongelma" kuin miehet jotka hakkaavat naisiaan. "
No tulihan se sieltä, olisihan se ollut aika yllättävää jos feministi paheksuisi väkivaltaa miestä kohtaan. Kiitos ,selvennyksestä!
Itse en hyväksy vakivaltaa oli se sitten kohdistuva kumpaa sukupuolta kohtaan tahansa, ja missä tilanteessa tahansa. Toisaalta, päivystäjän kommentti on omiaan kertomaan naisten ja erityisesti feministien asenteesta miesten kohtaamaa väkivaltaa kohtaan: se on oikein ja suotaavaakin ja se kollektiivinen toteamus ettei mies ole oikeutettu lailleseen apuun.
Myyttikselle: eikö hävetä antaa väkivallalle erilaisia arvoja riippuen kontekstista ja kohteesta?
"minusta naiset jotka hakkaavat miehiään eivät silti ole "oikeasti pahempi yhteiskunnallinen ongelma" kuin miehet jotka hakkaavat naisiaan."
Eivät ehkä pahempi, mutta samanarvoinen ongelma kuitenkin?
Tämänkaltaiset tapaukset kertovat yhteiskuntaan syvällisesti juurtunutta ajattelua (, jota feministitkin ovat osaltaan vahvistaneet), että nainen on aina uhri ja mies pahoinpitelijä.
Mies ei voi kovinkaan helposti puolustautua kohdatessaan väkivaltaa naisen taholta. Sillä jos mies käyttää väkivaltaa suojellakseen itseään, hän luultavasti saa syytteen.
Hakkaavat naiset ovat sinällään pahempi yhteiskunnallinen ongelma kuin hakkaavat miehet, koska pahoinpidellyille naisille on yhteiskunnan puolelta tarjolla tukea ja ymmärrystä. Miehelle nauretaan joka käänteessä päin naamaa eikä siltikään välttämättä löydy turvakotia tms. Tarvitaan todella vahvaa tahtoa että semmoista jaksaa, mikäli apua tarvitsee.
Lisäksi tietysti miehille opetetaan, ettei naisia saa lyödä, jolloin ei-väkivaltaiselle miehelle itsepuolustuskaan ei välttämättä onnistu.
Pahoinpitely sinänsä on tietysti aina yhtä väärää tekijästä ja kohteesta riippumatta.
Ano3: "Hakkaavat naiset ovat sinällään pahempi yhteiskunnallinen ongelma kuin hakkaavat miehet, koska pahoinpidellyille naisille on yhteiskunnan puolelta tarjolla tukea ja ymmärrystä."
Hakatut miehet ovat toki vaikeassa välikädessä.
Silti pitää muistaa, että miestensä hakkaamille naisille on aika vähän tukea tai ymmärrystä. Ihmisten asenne on monasti sama kuin raiskausten kohdalla: he syyttävät uhria. "No se eukko varmaan nalkutti sille ukolleen, sai mitä kerjäsi!" on joillekin yhä ihan validi tapa katsoa naisenhakkausta.
Naisen hakkaaminen on yhä maan tapa, "normaali" asia.
Arvelen, että naisilla on myös keskimäärin vähemmän taloudellista valtaa: hakkaavalta psykohorolta pakeneminen (siis worst case -tilanteessa) ja elämän uudelleen rakentaminen on siis ehkä hankalampaa kuin usein rahakkaammilla miehillä.
Ano1: No tulihan se sieltä, olisihan se ollut aika yllättävää jos feministi paheksuisi väkivaltaa miestä kohtaan. Kiitos ,selvennyksestä!"
Älä vongu, Jurporella. Sait juuri luetunymmärtämisestä hylätyn.
"Myyttikselle: eikö hävetä antaa väkivallalle erilaisia arvoja riippuen kontekstista ja kohteesta?
Siis - sinusta lyönnillä on jokin universaali, absoluuttinen pahuusaste? Aina? Siis se, että aikuinen lyö täysillä lasta on sinusta samanarvoinen rikos kuin jos nyrkkeiljämies lyö nyrkkeilyottelussa kilpailijaansa, samankokoista nyrkkeilijämiestä?
Minusta on kummallista ja typerää, jos ihminen ei väkivallassa tai muissa asioissa ota kontekstia huomioon.
Ano2: Eivät ehkä pahempi, mutta samanarvoinen ongelma kuitenkin?"
Minusta ei.
Nyt, miehen hakkaminen on rikos. Se, että nainen hakkaa miestään, on siltä naiselta pelkurimainen, itsekäs ja lapsellinen teko. Tuomitsen sen täysin.
Mutta miehet ovat yhteiskunnassa vahvemmassa asemassa kuin naiset. He ovat ihmisryhmänä taloudellisesti vahvemmassa asemassa, heillä on enemmän liikkumavaraa ja enemmän resursseja paeta väkivaltatilannetta. Miehet ihmisryhmänä käyttävät yhteiskunnassamme väkivaltaa naisten kontrolloimiseen enemmän kuin naiset miesten - vaimonhakkaus ja raiskaamiset ovat sitä kontrolliväkivaltaa.
Siksi naisten ja miesten tilanne väkivallan käyttäjinä ei mielestäni ole tasapainossa. (Huomioi, että tässä puhun ihmisryhmistä. Tämä ei siis tarkoita sitä, että naapurin Liisa voisi näillä perustella miehensa Hannun kimppuun käymisen.) Siis miesten vaimonhakkaaminen on pahempi ongelma.
Lisäksi yksilötasolla miehet ovat yleensä ruumiiltaan vahvempia kuin naiset. On suurempi rikos vahvemman lyödä heikompaansa kuin heikomman vahvempaansa.
Tietysti myös vahvemmalla on oikeus elää elämänsä turvassa. En siis sano, että naisella todellakaan olisi mitään oikeutta käydä miehensä kimppuun.
Esimerkki: Oletetaan, että seuraavassa ei ole kyse itsepuolustuksesta, vaan ihan vaan itsehillinnän pettämisestä:
Jos 40-kiloinen nainen lyö nyrkillä 140-kiloista miestä, se on rikos ja se nainen on pelkuri ja rikollinen.
Jos 140-kiloinen mies lyö 40-kiloista naista, se mies on vieläkin pahempi rikollinen.
Selvensikö?
[Huom! Niille, jotka eivät viitsineet lukea edeltäviä kappaleita, toistan, että en hyväksy mitään lähisuhdeväkivaltaa, en missään sukupuolikombinaatiossa. Hakkaaja on loinen ja pelkuri.]
Edellisen kommenttini fyysisen voiman kohta on muuten siis nimenomaan sitä, mitä sanotaan: fyysistä voimaa. Siinä ei siis sinänsä ole kyse sukupuolesta, vaan siitä, kumpi on vahvempi.
Siis esimerkiksi huippuunsa treenattu lihasnainen, joka lyö heikompaansa, naista tai miestä, on paska hänkin. Vahva homomies, joka hakkaa miespuolisen puolisonsa, on myös sika.
Käytännössähän toki miesten kropat ovat yleensä vahvemmat kuin naisten. Mutta tahdon korostaa, ettei tässä ole kyse mistään jin-jang -sukupuolimystiikasta.
Tomi: "Mies ei voi kovinkaan helposti puolustautua kohdatessaan väkivaltaa naisen taholta. Sillä jos mies käyttää väkivaltaa suojellakseen itseään, hän luultavasti saa syytteen."
Niin, miehellä on lähisuhdeväkivaltatapauksen uhrina täsmälleen samat lailliset mahdollisuudet kuin naisellakin. Hänen on paettava omasta kodistaan.
Mitä olen seurannut tätä lähisuhdeväkivaltakeskustelua medioissa, minusta on mielenkiintoista, kuinka pakenemisen mahdollisuus ei kovin usein tunnu tulevan oletettavasti miespuolisten keskustelijoiden mieleen. Heille hakatun miehen mahdollisuudet ovat vain joko hakattavaksi jääminen tai takaisin lyöminen. Mutta keskiverrolla miehellä on kuitenkin todennäköisesti paremmat mahdollisuudet päästä pakoon hakkaavaa naistaan kuin naisella miestään.
Ja kyllä, tottakai on hirveää ja väärin joutua pakenemaan omasta kodistaan! Mutta tahdon täsä kartoittaa uhrin mahdollisuuksia.
En tarkoittanut takaisin lyömistä vaan taltuttamista, Eli esimerkiksi kiinnipitämistä, jos siitä jää jäljet ja mies on paljon isompi, voi mies joutua helposti syytteeseen pahoinpitelystä.
Tomi: "En tarkoittanut takaisin lyömistä vaan taltuttamista, Eli esimerkiksi kiinnipitämistä, jos siitä jää jäljet ja mies on paljon isompi, voi mies joutua helposti syytteeseen pahoinpitelystä."
Ahaa, ymmärrän.
Niinä, ei kai siinä mies tosiaan laillisesti muuta voi kuin paeta. (Ja tosiaan joutua kuulemaan siitä paostaan mahdollista vittuilua viranomaisilta.)
MM:"Miehet ihmisryhmänä käyttävät yhteiskunnassamme väkivaltaa naisten kontrolloimiseen enemmän kuin naiset miesten - vaimonhakkaus ja raiskaamiset ovat sitä kontrolliväkivaltaa."
Käsittääkseni miehet hakkaavat toisiaan ja naiset miehiä, tilastojen valossa (ei minulla kylläkään lähdettä).
Tarkoitan tällä sitä, että miehen tehdessä väkivaltaa uhrikin on yleensä mies, mutta naisen käyttäessä väkivaltaa uhri on myös mies.
Tomi: "Tarkoitan tällä sitä, että miehen tehdessä väkivaltaa uhrikin on yleensä mies, mutta naisen käyttäessä väkivaltaa uhri on myös mies."
Jos naista hakataan, hakkaaja on yleensä mies.
Jos nainen raiskataan, raiskaaja on käytännössä aina mies.
MM:"Jos naista hakataan, hakkaaja on yleensä mies.
Jos nainen raiskataan, raiskaaja on käytännössä aina mies."
Tämä on kyllä totta. Mies on tosiaan väkivaltaisempi sukupuoli.
Minua muuten feminismi korpeaa sen vuoksi, että siinä jo oletusarvoisesti lähdetään sukupuolittuneesta tilanteesta, jolloin aina väistämättä syntyy sukupuolten välinen vastakkainasettelu. Minusta tasa-arvoa hakevien pitäisi rehellisesti puhua tasa-arvosta ja katsoa aina kokonaistilannetta. Feminismi-termin uudelleenbrändäys kattamaan kaikkea tasa-arvoa ei ole sitä. (Tilannetta kuvaa minusta aika hyvin se, ettei miessukupuolelle ole edes olemassa feminismiä vastaavaa termiä, vaikka eihän sen olemassaolo mitään muuttaisi.)
Sori että tuli pitkää vuodatusta.
"Arvelen, että naisilla on myös keskimäärin vähemmän taloudellista valtaa: hakkaavalta psykohorolta pakeneminen (siis worst case -tilanteessa) ja elämän uudelleen rakentaminen on siis ehkä hankalampaa kuin usein rahakkaammilla miehillä."
Tuo on puhdas myytti että miehillä olisi asiat jotenkin paremmin. Näin on, jos tutkitaan asteikon yläpäätä. Jos tutkitaan alapäätä, miehillä menee aika paljon huonommin. Kaikki tutkimukset käsittääkseni todistavat sitä, että miehillä on vain suurempi varianssi asiassa kuin asiassa. Käsittääkseni puntit ovat keskimäärin aika pitkälti tasan.
Taloudellisen puolen erot johtuvat alakohtaisista eroista, jotka nekin näyttävät menevän "varianssijaottelun" mukaan: Naisia on enemmän pienempipalkkaisilla mutta varmoilla aloilla (julkiset), kun taas miehet ovat korkeampipalkkaisilla aloilla joilla työpaikka voi kadota alta (yksityiset). Toki työtehtävät ovat varmasti erilaisia, joten pelkkä varianssi/riskinotto ei välttämättä ole siihen syynä. Olisi kuitenkin jännittävä nähdä keskipalkkatutkimuksia, joissa otettaisiin myös työttömyys huomioon.
Oli miten oli, luulen, että naiset itseasiassa saavat sukupuolestaan etua miesvaltaisilla aloilla.
Pakenemisessa miehille on muuten olemassa sama sosiaalinen koodi kuin naisten lyömisessäkin. Vaikka miehillä ehkä saattaisi ollakin paremmat fyysiset edellytykset pakenemiseen, siihen on varmasti suurempi (ehdollistettu?) psykologinen este. Minusta on aika seksististä kutsua sitä machoiluksi tms., sillä tämä roolitus ei ole vain miesten aiheuttamaa. Naiset haluavat tätä käytöstä aivan yhtä paljon.
Hölmöä se toki silti on.
"Silti pitää muistaa, että miestensä hakkaamille naisille on aika vähän tukea tai ymmärrystä. Ihmisten asenne on monasti sama kuin raiskausten kohdalla: he syyttävät uhria. "No se eukko varmaan nalkutti sille ukolleen, sai mitä kerjäsi!" on joillekin yhä ihan validi tapa katsoa naisenhakkausta."
Paskiaisia nyt löytyy joka paikkaan. Miksi tämä olisi poikkeus?
Semmoista asiaa ei olekaan mihin ei vastaavaa perseilyä löytyisi. Toisaalta aika harvoin on käytettävissä täydellistä tietoa, joten tavallaan semmoistakaan mielipidettä ei voi sanoa vääräksi - niin älytöntä kuin se onkin.
Palatakseni asiaan tukea naisille kuitenkin löytyy a) viranomaisten ja virkamiesten taholta, b) poliitikoilta, c) lukuisilta naisjärjestöiltä, d) vertaisryhmistä, ja e) yleisestä mielipiteestä.
Kohtaa a) ei kannata väheksyä, sillä virkamiehet voivat oikeasti halutessaan vaikeuttaa ihmisten elämää - etenkin väärinkäytösrangaistusten ollessa mitä ne ovat. Lisäksi miesten "naistensuojelurefleksi" auttaa varmasti saamaan merkittävää tukea esim. poliisilta. Heidän käytöksensä ei tällaisessa asiassa välttämättä mene kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Miehille tuollaista tukea ei ole ei ole saatavilla. Jopa lainmukaisen ja oikeutetun tuen saamiseksi voi joutua taistelemaan, kuten tilanne osoittaa.
Ikävä myös sanoa, mutta naiset käyttävät aika paljon henkistäkin väkivaltaa miehiinsä esim. juuri nalkutuksen kautta jne. Nalkutustilanteessa on molemmissa vikaa, jos lyömiseen asti päädytään. Ei, että se olisi mikään puolustus tai syy. Kummankin pitäisi huomata, ettei homma nyt vain toimi.
Raiskauksia ei muuten liene syytä sotkea tähän, vaikka yhtymäkohtia teoille varmasti löytyykin. Kyllä varmastikin löytyy ihmisiä, jotka hakkaavat samasta syystä kuin raiskaavat tai asiat ovat jostain syystä kietoutuneet toisiinsa. Uskaltaisin silti väittää, ettei erittäin suuri enemmistö hakkaajista ole edes potentiaalisia raiskaajia. Väkivalta on aggressiota, raiskaus taas seksuaalista vallankäyttöä. En ole mikään psykologi, mutta kyllähän maallikkokin tajuaa niiden olevan täysin eri asioita.
MM:"Luulen, että juuri hätäkeskusvirkailijan macho-hönöilyn tapaiset asenneviat ovat yksi suurimpia tasa-arvon toteutumisen esteitä."
Osasyynä on myös se, että miehet itse eivät uskalla tunnustaa joutuneensa naisen hakkaamaksi. "Miehet itse vähättelevät naisten fyysistä väkivaltaa: 'Sehän vaan läpsi, 'ei se nyt oikein sattunut'. Miehet naureskelevat naisen fyysiselle väkivallalle. Häpeä siitä, että 'on ottanut turpaan naiselta', on kohtuuton siedettäväksi, joten naureskelu ja vähättely toimivat suojamekanismeina miehen hakiessa oikeutusta naisen käytökselle" (Lähde: Ensi- ja turvakotien liitto).
Äskeinen: "(Tilannetta kuvaa minusta aika hyvin se, ettei miessukupuolelle ole edes olemassa feminismiä vastaavaa termiä, vaikka eihän sen olemassaolo mitään muuttaisi.)"
Onpas. Se sana on "feminismi".
Feministi = sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden kannattaja, esim. nais- tai mieshenkilö.
Käyttöesimerkki: "Hei, olen Pekka-Matti. Olen feministi."
Minusta on naiivia ja vahingollista teeskennellä, että sukupuolet jo olisivat yhteiskunnallisesti tasa-arvoisessa asemassa, siis niin, että erityistä taistosanaa ei muka enää tarvittaisi. Luonnollisestikin sukupuolten välinen kamppailu oikeudenmukaisuudesta on "sukupuolittunut". Mitä muuta se voisi olla?
Olen kirjoittanut aiheesta aihemminkin:
MM: Ei femakoille hyi!
Ano, uusin ano, huomaan, että a) et ole ainakaan miesvaltaisella alalla oikeasti työskentelevä nainen b) et ole tarkastellut asioita naisten näkökulmasta.
Yksittäisenä huomiona kommenttiisi
"Palatakseni asiaan tukea naisille kuitenkin löytyy a) viranomaisten ja virkamiesten taholta, b) poliitikoilta, c) lukuisilta naisjärjestöiltä, d) vertaisryhmistä, ja e) yleisestä mielipiteestä.
Kohtaa a) ei kannata väheksyä, sillä virkamiehet voivat oikeasti halutessaan vaikeuttaa ihmisten elämää - etenkin väärinkäytösrangaistusten ollessa mitä ne ovat."
kehotan aloittamaan lukemisen vaikka tästä postauksestani:
MM: Säästöpakkaus
Siinä vähän osviittaa siitä, kuinka oikeudenmukaisesti lait naisia kohtelevat.
(Kiitos kuitenkin muuten asialliseen sävyyn kirjoitetusta, mietitystä kommentista! :-)
Uusin ano: " Väkivalta on aggressiota, raiskaus taas seksuaalista vallankäyttöä. En ole mikään psykologi, mutta kyllähän maallikkokin tajuaa niiden olevan täysin eri asioita."
Tämä on yleinen de-railment oikeudenmukaisuuskeskusteluissa. Kun joku ottaa esille nimenomaan ja käytännössä vain toista sukupuolta koskevan väkivallan muodon, ja kun kukaan ei voi faktoilla kumota sanotun väkivallan muodon olemassaoloa, keskustelijat alkavat heti karsia esitettyä asiaa keskustelusta.
Näin:
"No joo, miehet raiskaavat naisia enemmän kuin naiset miehiä! No okei, naisten liikkumista kontrolloidaan raiskausuhalla, mutta miesten ei! Mutta ei raiskaamisesta voi puhua samassa yhteydessä väkivaltakeskustelun kanssa, koska ei raiskaus ole väkivaltaa!"
Ta-daa!
Vähän niin kuin palkkatasa-arvokeskustelussa: "No ei palkkatasa-arvokeskusteluun kuulu millään lailla se, että naiset saavat vähemmän palkka kuin miehet! Tai että naiset eivät pääse yhtä rahakkaisiin töihin kuin miehet! Se on eri asia!"
Raiskaaminenhan on käytännössä yksi kidutuksen muoto. Siinä ihmistä pidetään aloillaan ja satutetaan. Jos se ei ole väkivaltaa, en tiedä, mikä on.
uusin ano: "Nalkutustilanteessa on molemmissa vikaa, jos lyömiseen asti päädytään."
Sinustako tosiaan "nalkutus" - siis ei-fyysinen teko - on verrattavissa toisen terveyden ja pahimmassa tapauksessa hengen vaarantamiseen?
Siis koska sinä ärsytät minua, olisi sinun vikasi, jos minä vetäisin sinua turpiin?
Huh huh.
Tuota perustelua käyttävät lähinnä viisivuotiaat. ("No se aloitti! Se sanoi mua kakkipääksi") Hekin yleensä varsin huonolla menestyksellä.
EE: "Osasyynä on myös se, että miehet itse eivät uskalla tunnustaa joutuneensa naisen hakkaamaksi. "Miehet itse vähättelevät naisten fyysistä väkivaltaa: 'Sehän vaan läpsi, 'ei se nyt oikein sattunut'. Miehet naureskelevat naisen fyysiselle väkivallalle. Häpeä siitä, että 'on ottanut turpaan naiselta', on kohtuuton siedettäväksi, joten naureskelu ja vähättely toimivat suojamekanismeina miehen hakiessa oikeutusta naisen käytökselle" (Lähde: Ensi- ja turvakotien liitto)."
Kyllä, kyllä. Luulen, että joillain miehillä "turpiin ottaminen" naiselta olisi melkein kuolemaa pahempi kohtalo. Ehkä yksi heidän maailmansa peruspilareista on se, että nainen ei missään olosuhteissa kykenisi ruumiillisesti vahingoittamaan ketään miestä - ei missään tilanteessa, ei missään kombinaatiossa. Vain niin ajatellen nämä patapäivystäjät voivat nukkua yönsä rauhassa.
"Ikävä myös sanoa, mutta naiset käyttävät aika paljon henkistäkin väkivaltaa miehiinsä esim. juuri nalkutuksen kautta jne."
Miehethään ei koskaan nalkuta. ;) Kun mies ojentaa tai neuvoo vaimoaan, hän ojentaa tai neuvoo, mutta nainen toimiessaan samoin nalkuttaa. Jos mies lyö, se johtuu naisen nalkutuksesta ja jos nainen lyö, se johtuu... niin mistä?
Toisekseen näytä minulle mies, joka ei käytä henkistä väkivaltaa lähisuhteissaan edes satunnaisesti (sillä kaikki ihmiset syyllistyvät tähän joskus...) tai suhde, jossa on pelkästään fyysistä väkivaltaa, mutta ei ollenkaan henkistä väkivaltaa.
"Uusin ano: " Väkivalta on aggressiota, raiskaus taas seksuaalista vallankäyttöä. En ole mikään psykologi, mutta kyllähän maallikkokin tajuaa niiden olevan täysin eri asioita."
Tämä on yleinen de-railment oikeudenmukaisuuskeskusteluissa. Kun joku ottaa esille nimenomaan ja käytännössä vain toista sukupuolta koskevan väkivallan muodon, ja kun kukaan ei voi faktoilla kumota sanotun väkivallan muodon olemassaoloa, keskustelijat alkavat heti karsia esitettyä asiaa keskustelusta."
Tarkoitin lähinnä sitä, että se ei oikein ole verrannollista muunlaisen väkivallan kanssa. Sekä teon motiivit että tekotilanteet ovat käsittääkseni aika erilaisia.
Raiskauksen tuominen mukaan keskusteluun hakkaamisesta, jossa kuitenkin teon dynamiikka on aggressiopohjaista, on aika epärehellistä. Toki voidaan käsitellä väkivaltaa yleisesti, mutta tekojen välille tuskin voidaan löytää mitään jatkumoa.
Samalla logiikalla tähän alun perin ilmeisesti parisuhdeväkivaltakeskusteluun voidaan tuoda snägärijonon turpakäräjät. Väkivaltaa sekin. En vain ymmärrä sen oleellisuutta, ellei sitten tarkoituksena ole käydä jotain sukupuolten välistä yleistä uhristatuskilpailua.
"uusin ano: "Nalkutustilanteessa on molemmissa vikaa, jos lyömiseen asti päädytään."
Sinustako tosiaan "nalkutus" - siis ei-fyysinen teko - on verrattavissa toisen terveyden ja pahimmassa tapauksessa hengen vaarantamiseen?
Siis koska sinä ärsytät minua, olisi sinun vikasi, jos minä vetäisin sinua turpiin?"
Kyllä, osaksi. Se on oikeutettu reaktio, mutta oikeutus riippuu toki ärsytyksen asteesta. Kyllä se on niin että mikäli provosoi ei saa valittaa jos provosoidutaan.
Miehet antavat takaisin nyrkistä - myös toisilleen. Naiset käyttävät kai enemmänkin verbaalisia ja henkisiä keinoja. Olisi aika puolueellista väittää, ettei väkivaltaan saisi lainkaan vastata tai että henkiseen väkivaltaan saisi vastata vain samalla tavalla. Naiset kun käsittääkseni yleisesti tunnustetaan aika paljon paremmiksi siinä.
Onko sinua muuten koskaan kiusattu?
Se voi olla aika kokonaisvaltaista kidutusta, vaikka fyysisesti ei koskettaisikaan.
Lähinnä kuitenkin yritin sanoa, että jos on parisuhteessa sellaisen henkilön kanssa, että löytää tälle niin paljon nalkutettavaa että tämä ärsyyntyy siitä lyömiseen asti, niin yksi syyllinen löytyy peilistä.
Nalkuttaja nimittäin tekee kahtakin vääryyttä: Ensinnäkin toiselle nalkuttamalla tms. (liikaa). Toiseksi itselleen olemalla suhteessa, josta löytyy niin paljon vikaa.
Kyseessä ei nyt vain ole mikään satunnainen ryöstömurha.
Eikä kyse tosiaan välttämättä ole pelkästä nalkuttamisesta. Henkinen väkivalta voi olla aika monimuotoista ja hienovaraista.
Jos nyt kuitenkin pitkin hampain otetaan se raiskaus mukaan niin siinäkin käsittääkseni pahinta on nimenomaan se henkinen puoli. Se seuraa mukana läpi elämän pilaten sen. Sama juttu kiusauksessa.
En nyt tietenkään sano, että henkinen parisuhdeväkivalta välttämättä aiheuttaisi pysyviä arpia, mutta se on raskasta koska se kuitenkin on ns. jokapäiväistä.
Jossain vaiheessa mitta täytyy eikä silloin enää välttämättä ole jäljellä voimia toimia oikein.
MM: "Äskeinen: "(Tilannetta kuvaa minusta aika hyvin se, ettei miessukupuolelle ole edes olemassa feminismiä vastaavaa termiä, vaikka eihän sen olemassaolo mitään muuttaisi.)"
Onpas. Se sana on "feminismi".
Feministi = sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden kannattaja, esim. nais- tai mieshenkilö."
Tämä on sanan merkityksen uudelleenmäärittelyä. Feministeissä on vieläkin aika paljon vanhaa (sekä uusvanhaa) kantaa, jotka katsovat sen merkitsevän naisasiaa, mikä olikin sen alkuperäinen merkitys (tai ainakin muodostui käytännössä sellaiseksi). Ja vaikka asenne tällöin olisikin tasa-arvoinen, se on lähtökohtaisesti sukupuolettunutta eikä siten useinkaan kauhean rakentavaa.
Sanan ongelma on myös merkityksen uudelleenmäärittelyn lisäksi tämä. Usein tungetaan "tunteiden huomioonottamista" joka paikkaan, mutta kun tässä asiassa siitä olisi oikeasti hyötyä, sitä ei tehdä!
Vai onko kyse väärän sukupuolen tunteista? Tämähän nimittäin tuntuu kovasti siltä "perinteiseen" "miehiseen" kulttuuriin pakottamiselta, jota tässä ollaan vastustamassa.
Miksi ihmeessä ei tasa-arvosta voida käyttää jo valmiiksi sitä merkitsevää sanaa "tasa-arvo". Eikö se ole tarpeeksi seksikäs?
(Ja toisin kuin monet luulevat tasapäistäminen on eri sana.)
MM: "Minusta on naiivia ja vahingollista teeskennellä, että sukupuolet jo olisivat yhteiskunnallisesti tasa-arvoisessa asemassa, siis niin, että erityistä taistosanaa ei muka enää tarvittaisi."
Minusta taas on naiivia kuvitella, etteikö ainakin noin keskimäärin jo neli- ja kolmekymppisten ja sitä nuorempien päänsisäinen maailma alkaisi olla hyvinkin tasa-arvoinen, mikäli sitä ei väkisin muuteta turhalla vastakkainasettelulla. Minusta loppu tapahtuu enimmäkseen luonnollisen poistuman kautta.
Eri asia on sitten jotkut hölmöt yhteiskunnalliset rakenteet, mutta ne saadaan korjattua vain sukupuolisen objektiivisuuden kautta.
MM: "Luonnollisestikin sukupuolten välinen kamppailu oikeudenmukaisuudesta on "sukupuolittunut". Mitä muuta se voisi olla?"
Niin kauan kun kyse on kamppailusta, se on sukupuolittunut. Minusta nyt vaan kyse ei ole mistään mistään vastakkainasettelusta tai kamppailusta. Pitäisi myöntää sekä biologiset että sosiaaliset sukupuolierot ja sitten objektiivisesti tarkastella yksilöiden oikeudet huomioiden, mille kaikille ja miksi niille pitäisi tehdä jotain ja mitä. Kyse kun ei oikeasti ole mistään nollasummapelistä kuin korkeintaan hyvin henkilökohtaisella tasolla.
Kun erot on setvitty, kyse ei ole enää miehistä ja naisista vaan ihan vain ihmisistä.
Jos nimittäin lähdetään siitä, että on miesasiamiehet ja naisasianaiset, jotka sitten tappelevat keskenään tuloksena ei ole kuin riita ja kasa hölmöjä ja ihmeellisiä päätöksiä, jotka lähinnä huonontavat tasa-arvoa.
Nythän meillä on tilanne, että lähes kaikissa "tasa-arvovaltuuskunnissa" istuu pelkkiä naisasianaisia (jotka muuten tituleeraavat itseään feministeiksi). Se on aivan älytöntä eikä paranna tasa-arvoa tai asenteita mitenkään. Naisten asemaa se saattaa toki parantaa.
Tasa-arvon käsite on omittu naisille.
Minusta tämä synnyttää lähinnä vain miesten närkästynyttä siilipuolustusta, joka täälläkin näkyy ja joka sitten käytännössä toteutuu tasa-arvoa (ja etenkin naisasiaa) vastustavana voimana ja aiheuttaa saman siilipuolustuksen naisten puolella voimistaen efektiä. Vastakkainasettelu iskostetaan uusien sukupolvien mieliin. Kaikki häviävät.
Ja muuten raiskaustuomioista olen samaa mieltä. Tosin pelottaa vähän eikä vain niin vähänkään, että syy tuomioiden alhaisuuteen johtuu siitä, että halutaan rankaista, mutta kompensoidaan sitä, ettei syytteen tueksi oikeasti löydy riittäviä todisteita. Tuloksena on oikeusmurhia puolin ja toisin.
Sitten tietysti on näitä, että jostain syystä luetaan lieventäviksi seikoiksi naurettavia asioita kuten perheenisyys tai poliisisetyys tms., joiden ei pitäisi lainkaan vaikuttaa tai sitten niiden pitäisi olla syitä tuomion koventamiseen.
Olipahan taas vuodatusta. Sori.
Tuli vähän tämmöinen olo: "Pitää tähän aikaan olla koneella vielä sen takia kun joku on netissä väärässä."
uusin ano: "Olisi aika puolueellista väittää, ettei väkivaltaan saisi lainkaan vastata tai että henkiseen väkivaltaan saisi vastata vain samalla tavalla. Naiset kun käsittääkseni yleisesti tunnustetaan aika paljon paremmiksi siinä."
Sinusta siis - jos mies läimäyttää vaimoaan, vaimo saa kostoksi puhkoa mieheltään silmät tämän nukkuessa? Kun fyysisessä väkivallassahan miehet kerran tapaavat olla "aika paljon parempia".
Ihan oikeasti, minusta näkemyksesi väkivallasta ovat todella vastenmielisiä. Ruumiillinen väkivalta on ihan oma juttunsa. Ei karvainkaan kälätys, julminkaan vittuilu tai säälimättöminkään nälvintä aiheuta uhrille hengenvaaraa. Sen sijaan kova lyönti aiheuttaa.
Fyysinen väkivalta voi suoraan tuhota uhrin terveyden ja tämän ainoan elämän. Henkinen ei voi.
En siis tarkoita, etteikö henkinen väkivalta olisi suurta julmuutta ja vääryyttä. Se on vain mielestäni vähemmän paha teko kuin fyysinen väkivalta.
Mitä koulukiusaamisen tai muuhun henkiseen väkivaltaan tulee, sinun olisi varmaan syytä lukea blogini vanhempia kirjoituksia. Siihen ja aika moniin muihinkin esittämiisi näkökohtiin on vastattu jo moneen, monituiseen kertaan.
Myrsky: "Miehethään ei koskaan nalkuta. ;) Kun mies ojentaa tai neuvoo vaimoaan, hän ojentaa tai neuvoo, mutta nainen toimiessaan samoin nalkuttaa. Jos mies lyö, se johtuu naisen nalkutuksesta ja jos nainen lyö, se johtuu... niin mistä?
Toisekseen näytä minulle mies, joka ei käytä henkistä väkivaltaa lähisuhteissaan edes satunnaisesti (sillä kaikki ihmiset syyllistyvät tähän joskus...) tai suhde, jossa on pelkästään fyysistä väkivaltaa, mutta ei ollenkaan henkistä väkivaltaa."
Niinpä!
uusin ano: "Niin kauan kun kyse on kamppailusta, se on sukupuolittunut. Minusta nyt vaan kyse ei ole mistään mistään vastakkainasettelusta tai kamppailusta. Pitäisi myöntää sekä biologiset että sosiaaliset sukupuolierot ja sitten objektiivisesti tarkastella yksilöiden oikeudet huomioiden, mille kaikille ja miksi niille pitäisi tehdä jotain ja mitä. Kyse kun ei oikeasti ole mistään nollasummapelistä kuin korkeintaan hyvin henkilökohtaisella tasolla."
Voi kiitos, Selimies! Jalosti riennät feministiblogiini ja kerrot minulle, missä kohtaa olen mokannut omassa aatteessani!
Nyt muutan kaiken heti sellaiseksi kuin sanot. Koska enhän itse ole koskaan tullut ajatelleeksi näitä asioita, kunhan vaan olen lämpimikseni puhunut melkein 160 blogikirjoituksen verran.
(Ihan vilpittömästi, uusi ano: sinulla on hyviä ajatuksia ja hyvä asenne. Mutta voisitko lukea aikaisempiakin blogikirjoituksiani, ihan alusta asti? Tai muiden femakkoblogien kirjoituksia. Minulle on hyvin epämotivoivaa toistella samoja asioita aina uudelleen, kun kerran olen niitä jo aiemmin käsitellyt.)
Ihan yleisesti vielä väkivallasta:
Tässä on nyt muistettava se, että
Fyysinen väkivalta on aina myös henkistä väkivaltaa.
Siis ihminen, joka lyö toista, tekee fyysistä väkivaltaa ja henkistä väkivaltaa. Samaan aikaan.
"Sinusta siis - jos mies läimäyttää vaimoaan, vaimo saa kostoksi puhkoa mieheltään silmät tämän nukkuessa?"
Onpas hurja olkiukko.
Tarkoitin mitä kirjoitin, ellei se nyt ihan pipariksi mennyt.
Kyllähän tuo kieltämättä aika kauhealta näyttää, kun sitä ei lue kontekstissa.
"Fyysinen väkivalta voi suoraan tuhota uhrin terveyden ja tämän ainoan elämän. Henkinen ei voi."
Tuo on kyllä valheellista.
"Mitä koulukiusaamisen tai muuhun henkiseen väkivaltaan tulee, sinun olisi varmaan syytä lukea blogini vanhempia kirjoituksia. Siihen ja aika moniin muihinkin esittämiisi näkökohtiin on vastattu jo moneen, monituiseen kertaan."
Tuhlasin siis aikaani?
"Fyysinen väkivalta on aina myös henkistä väkivaltaa."
Fyysinen väkivalta on fyysisstä väkivaltaa, jolla voi olla myös henkisiä vaikutuksia.
Henkinen väkivalta on henkistä väkivaltaa.
"Voi kiitos, Selimies! Jalosti riennät feministiblogiini ja kerrot minulle, missä kohtaa olen mokannut omassa aatteessani!"
Minusta juuri tämä asenne selittää pitkälti saamiasi vastaavansävyisiä kommentteja, joista kovasti tunnut suuttuvan. Vastavuoroisuuden periaate pätee tässäkin. Ei tässä mitään jeesuksia olla.
"Nyt muutan kaiken heti sellaiseksi kuin sanot. Koska enhän itse ole koskaan tullut ajatelleeksi näitä asioita, kunhan vaan olen lämpimikseni puhunut melkein 160 blogikirjoituksen verran.
(Ihan vilpittömästi, uusi ano: sinulla on hyviä ajatuksia ja hyvä asenne. Mutta voisitko lukea aikaisempiakin blogikirjoituksiani, ihan alusta asti? [...])"
Kiva, että viitsit edes tällä kertaa olla vilpitön.
Ei, en viitsi lukea näin trollaavaan tyyliin kirjoitettua tekstiä 160 blogauksen verran, joissa jokaisessa vielä lienee useamman kymmenen kommentin verran melko suoraa riitelyä.
"Trollaavan" siksi, että oletan kommenttisi perusteella, että esität siellä sanomiani asioita. Miksi siis tämä asenne ei lainkaan näy uusissa kirjoituksissasi vaan silti kärjistät asioita?
Mikäli tämä aikaisempien postausten lukeminen on joku kommentoijille esitetty minimivaatimus, ehdotan nöyrästi pakollista rekisteröitymistä, jotka hyväksyt vasta, kun potentiaalisen kommentoijan palauttama pakollinen 1000-sanainen tiivistelmä blogin aikaisemmasta sisällöstä on sinulle riittävän tarkka.
Näin ei tarvitse lukea samojen asioiden turhaa toistoa ja bloginpitäjän asennekin on kaikille keskustelijoille selvä, vaikkei se senhetkisen kirjoituksen sävystä tai kommentoinnista selviäisikään.
Eiköhän tämä riitä minulle.
Esitietovaatimukset ovat aivan liian kovat sisältöön ja keskustelun tasoon nähden.
"Se seuraa mukana läpi elämän pilaten sen."
Väität siis, että raiskaus pilaa raiskatun elämän? Olisiko jo aika irroittaa vanhoista asenteista, että raiskaus pilaa naisen ja lopettaa raiskatun naisen demonisointi? Kyllä raiskauksesta voi selvitä, mutta se edellyttää kyllä sitä, että ihmiset suhtautuvat jatkossa kuin ihmiseen eikä ylenkatso ja sääli, kun toinen on joskus elämässään joutunut raiskatuksi.
"uusin ano", ohitit kommenttini nalkutuksesta...
Myrsky: "Miehethään ei koskaan nalkuta. ;) Kun mies ojentaa tai neuvoo vaimoaan, hän ojentaa tai neuvoo, mutta nainen toimiessaan samoin nalkuttaa. Jos mies lyö, se johtuu naisen nalkutuksesta ja jos nainen lyö, se johtuu... niin mistä?
Toisekseen näytä minulle mies, joka ei käytä henkistä väkivaltaa lähisuhteissaan edes satunnaisesti (sillä kaikki ihmiset syyllistyvät tähän joskus...) tai suhde, jossa on pelkästään fyysistä väkivaltaa, mutta ei ollenkaan henkistä väkivaltaa."
uusin ano: "Onpas hurja olkiukko. Tarkoitin mitä kirjoitin, ellei se nyt ihan pipariksi mennyt."
Ei se ole olkinukke vaan johdonmukaisuutta: jos sinusta pelkästä nalkutuksesta saa käydä fyysisesti kimppuun, silloin pienehköstä fyysisestä väkivallasta saa tehdä kostoksi isompaa fyysistä väkivaltaa. Minusta harppaus haukun ja läimäyksen ja läimäyksen ja silvonnan välillä on aika lailla yhtä suuri.
Näin varsinkin tuon kumman näkemyksesi valossa, että jossain väkivallan lajissa "kehnompi" henkilö saa käyttää taitavampaa väkivallakkoa kohtaan pahempaa väkivaltaa.
Kai se pätee sitten naisiinkin?
"Tuo on kyllä valheellista."
Väkivallassa ratkaisee yksinkertaisesti kudosvauron määrä. Jos joku haukkuu ja huorittelee minua julmasti, se on hirveän raastavaa. Mutta minulle ei tule siitä pelkästä haukunnasta kudosvauriota. Voin siis fyysisesti jatkaa elämääni.
Jos sen sijaan toinen hakkaa minua, vangitsee minut, estää minua pakenemasta, raiskaa minut, jnejne, minulle tulee lievempää tai pahempaa kudosvaurota. Pahimmillaan väkivallakko voi aiheuttaa niin paljon kudosvauriota, että elämäni loppuu.
Se ero on henkisen ja fyysisen välillä. Tässä mielessä siis henkinen väkivalta on aina reilumpaa ja vähemmän julmaa kuin fyysinen. Henkisestä väkivallasta uhrilla on aina mahdollisuus toipua. Fyysisestä ei välttämättä ole.
"Tuhlasin siis aikaani?"
Pikemminkin tuhlasit minun aikaani ja tämän blogin vakiolukijoiden aikaa.
Mutta ehkä opit jotain itsestäsi ja maailmasta? Sinä olet etuoikeutetumpi kuin ehkä luulit.
Toisaalta: Jos opit jotain, niin sittenhän et tuhlannutkaan minun aikaani!
uusin ano: "Ei, en viitsi lukea näin trollaavaan tyyliin kirjoitettua tekstiä 160 blogauksen verran, joissa jokaisessa vielä lienee useamman kymmenen kommentin verran melko suoraa riitelyä."
Älä nyt mussuta, laiskamato. Rikoit netikettiä ja sinua näpäytettiin siitä nenälle. Deal with it.
Ano, et ole ensimmäinen, jolle käy näy. Minusta vaikutat siltä, että olet aika tyypillinen femakkoblogien satunnaislukija: Luultavasti googletit pinnalla olevaa aihetta (patajuttua), ja pääsyit sen seurauksena satunnaisiin blogeihin (minun). Luit tekstini ja osallistuit keskusteluun. Olet fiksu poika tai mies, ja päätit ystävälliseen ja rakentavaan sävyyn sitten samalla kertoa feministeille, miksi heidän aatteensa ei nähdäksesi ole aivan asianmukainen.
Nyt olet ällistynyt ja loukkaantunut, kun kontribuutiotasi ei arvostetakaan, kun sinua ei kiitetä "vaivannäöstäsi". Et ymmärrä, mistä se johtuu.
Olet rikkonut netikettiä, Ano. Menisitkö täytenä maallikkona molekyylibiologian asiantuntijoiden blogiin antamaan molekyylibiologeille "hyviä neuvoja"? Et. Koska sehän olisi törkeää julkeutta.
Ei minun ole tarkoitus lannistaa kyselevää, pohtivaa henkeäsi. Koska tulit tänne, koska kommentoit täällä, tarvitsit täältä jotain. Niin se menee kaikissa blogeissa. Tarvitseville minäkin annan.
Mutta en myöskään ryhdy pulloruokkimaan laiskiaista. Jos haluat vielä osallistua keskusteluun, sata luvan ottaa ihan itse selvää perusasioista.
Sinusta tulee vielä hyvä feministi, kun luovut kukkopojan elkeistä ja alat hankkia tietoa. Feminismin alkeet -blogeja on netti pullollaan.
Tervetuloa sitten takaisin.
Lähetä kommentti