Tärkein ensin: Naisella ei ole mitään velvollisuutta mennä armeijaan. Vain miehiä koskeva asevelvollisuus ei tällä hetkellä ole sukupuolisortoa. Syitä on kaksi:
- Sukupuolet Suomessa tai missään muuallakaan eivät lähde tasa-arvoisesta asemasta. Naiset tekevät jo nyt enemmän työtä kuin miehet. Kaikki lisääntymisen kustannukset ovat tällä hetkellä naisten harteilla. Olisi kohtuutonta sälyttää naisten harteille enää lisää työtä, paitsi jos miehet ottavat osansa lastenhoitotyöstä.
Naisten tekemää työtä ei yleensä lasketa työksi. Me synnytämme lapset. Meillä on kuukautiset. Me olemme ne, jotka tekevät maailman perustyön: lastenhoidon, kotityöt, ruuanlaitot. Ne kaikki on laskettava mukaan yhtälöön. Siksi on vain oikeus ja kohtuus, että miehilläkin on jokin ehdoton yhteiskunnallinen velvollisuus. (Heti, kun sukupuolten työnjako perustyön suhteen on korjattu, tilanne on tietenkin toinen.) - Mutta eihän ole miesten vika, että he eivät pysty tekemään ruumiissaan lasta? Ei tietenkään. Mutta sodat ovat miesten vika. Eikö kuulostakin tuhmalta, että uskallan sanoa sen ääneen? Sodistahan yleensä puhutaan niin kuin ne olisivat jokin järkkymätön luonnonlaki. Sotia on toki pidetty kautta historian, mutta ne ovat urosten häiriökäyttäytymistä. On väärin, että naiset joutuvat kärsimään miesten toilailuista enemmän kuin nyt jo kärsimme. Teurastakoot kyrvät toisiaan, jos kokevat sen välttämättömäksi. Jättäkää meidät sen ulkopuolelle. Meidän on ajateltava sukupuolia myös globaalisti, luokkakysymyksenä.
Nyt kun olen sanonut tämän kaiken, voin kertoa, että mietin itse aikoinani vakavasti armeijaan menemistä. Päätin lopulta, etten mene. Tein päätökseni osaksi yllä mainitsemistani syistä, osaksi syyni olivat henkilökohtaisia: en usko, että armeijaan meno olisi minulle paras tapa olla hyödyksi rauhalle ja vapaudelle.
Se on sääli. Voin sanoa, että maanpuolustus kiinnostaa minua aivan saatanasti. Minua kiinnostaa, mitä minulle tapahtuu. Haluan olla mukana päättämässä kohtalostani. Suomi on minun maani, Suomessa on minun elämäni. Puolustaisin sitä asein, ilman muuta, jos se olisi ainoa tapa. En ole isänmaallinen sanan varsinaisessa merkityksessä. En nousisi aseisiin minkään abstraktin Suomi-neidon puolesta. Se, mitä puolustaisin, olisivat tasapuolinen koulutus, vapaa abortti ja ehkäisy, lasten rokotukset, kouluruokailu, katuvalot ja toimivat vessat. Siis länsimainen vapaus: ei täydellinen, mutta tällä hetkellä paras mahdollinen.
En tiedä, soveltuisinko nykyarmeijaan. Olen parhaimmillani hyvä johtaja (huonoimmillani inisen), tulen hyvin toimeen miesten kanssa (ette ehkä uskoisi!), nautin selkeissä organisaatioissa työskentelemisestä. Mutta sen mukaan mitä olen kuullut, armeijassa tapaa kaikki miesvaltaisten organisaatioitten huonoimmat puolet: simputuksen, tyhmäilyn, selkäänpuukotuksen, juoruilun, sukupuolisorron. (Tämä pohjautuu armeijan käyneiden tuttavieni, miesten ja naisten, erittäin subjektiivisiin kokemuksiin. Voi hyvin olla, että intissä on erilaistakin toimintaa.) Saan sitä sortopaskaa niskaani muutenkin elämässäni. En tahdo panna vuotta turhille vosuille pokkuroimiseen, kun samalla vaivalla voin tehdä sellaista työtä, joka kyllä edesauttaa naisten ja miesten asemaa.
Toisekseen ajattelen ihan ruumiini kestokykyä. Olen ihan hyväkuntoinen, mutta en tietenkään ole yhtä vahva tai nopea kuin mies. Joten - mitä minä tekisin maavoimissa? Ajatus taistelutilanteessa tappamisesta (jos se olisi ainoa keino) ei minua häiritse, mutta en ihan fyysisesti olisi kummoinenkaan tetsaaja. Onhan armeijassa toki naisellisiakin töitä, mutta kokonaisuutena armeijalla ei tunnu olevan minulle mitään käyttöä. Armeija ei nykyisellään hyödynnä (naisten) kykyjä tai aivoja.
Olen hyvin halukas palvelemaan yhteiskuntaa. Olen partiotyttö. Olen Amnestyn jäsen. Haluan auttaa ja muuttaa maailmaa. Haluan pelastaa koko maailman. Haluan tehdä työtä yhteiseksi hyväksi. Mutta tahdon järkevän tavan toimia.
Ratkaisu voi olla (siviili)kriisinhallintatyössä.
Näin terrorismin ja pandemioitten aikakaudella olen miettinyt suuria uhkia. En tiedä yhteiskunnan kriisinhallinnasta mitään. Esimerkiksi: mitä ydinvoimaloille tehdään, jos sota sytytetään? Kuka ne ottaa hallintaansa? Vai tehdäänkö ne vain toimintakyvyttömiksi? Miten sähkönjakelu varmistetaan kriisitilanteessa? Entä miten tietoliikenneyhteydet?
Kriisin ei tarvitse olla sotilaallinen: Esimerkiksi käy puhtaan veden jakelun järjestäminen Nokialla sen pilaantuneen veden tapauksen aikoihin. Tärkeää kuitenkin on, että naiset saataisiin mukaan päättämään infrastruktuurin rakenteista. Ja mobilisoitua yhteistoimintaan.
Ehkä näin saataisiin naisia myös kouluttautumaan rahakkaisiin ja sitä kautta vallakkaisiin teknisen alan töihin, ja sitä kautta yhteiskuntamme keskeisimpään valta-asemaan. Ja esimerkiksi hoiva-aloilla työskenteleville naisille enemmän ansaittua omanarvontuntoa.
Kun toivottavasti kerran lastenhoidon kustannuksia pyritään tasaamaan ja perinteisiä sukupuolirooleja purkamaan, on tietenkin oikeus ja kohtuus, että kodin ulkopuolisetkin velvollisuudet jaetaan uudestaan. Kun miehet tulevaisuudessa sotkevat kätösensä vauvankakkaan ja panevat uransa vuodeksi hollille koti-isinä, naisille voitaisiin aivan hyvin määrätä yleinen kriisinhallintapalvelus.
Minä haluan suojella yhteiskuntaa. Antakaa siis minulle yhteiskunnanpuolustustyötä, jota voin tehdä.
26 kommenttia:
Moilanen sanoo manifestissaan, että nykyinen maanpuolustusjärjestelmämme on aikansa elänyt. Ehkä. Minä en tiedä, tarvitseeko Suomi nykyisen kaltaista miesten asevelvollisuuteen perustuvaa armeijaa vai ei.
(Ettekä tekään tiedä. Paitsi jos lukijakunnassani sattuu olemaan feministisiä kansantaloustieteen tai sosiaalipolitiikan tai historian tutkijoita tai feministisiä upseereita; siinä tapauksessa pahoittelen yleistämistäni.) Olemme joka tapauksessa turvallisuusuhan naapuri.
Ilman muuta miestenkin armeija-aikaa on järkeistettävä. Kuten naisten lastentekemisestä, myös armeijan käymisestä on syytä tehdä myös miehille mahdollisimman kivuton kokemus. En tarkoita kivuttomalla "mukavaa" tai "iisiä", vaan sitä, että se ei kohtuuttomasti eikä turhaan veisi tekijänsä resursseja.
Mielenkiintoista: Fairer Science: Rosie didn't just rivet
Nuoret pojat, jotka armeijaan pakotetaan, eivät ole millään muotoa syyllisiä niihin epäkohtiin, joilla heihin kohdistuvaa asevelvollisuutta perustelet.
Eivät he ole aloittaneet sotia. Suurin osa heistä ei ole asunut omassa taloudessa, vaan on tehnyt vanhempien määräämiä kotitöitä. Hyvin harva on ehtinyt hankkia lapsia. Aika monella ei ole edes ollut yhtään vakavampaa naissuhdetta.
Sen sijaan olen varma, että kun nämä pojat on pakotettu suorittamaan armeija, on heitä sen jälkeen paljon vaikeampi saada innostumaan kotitöiden tasajaosta. "Minä olen velvollisuuteni suorittanut, loppuelämä onkin sitten naisten vuoro!"
Vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus myös kasvattaa miehet hyvin tehokkaasti sovinismiin, sillä se viestii, että vain miehet ovat täysivaltaisia kansalaisia.
Vapaan kansalaisen valta ja vastuu on historiallisesti kulkenut käsi kädessä. Ajatusta naisten äänioikeudesta pidettiin antiikin Ateenassa naurettavana juuri sen vuoksi, että täysiarvoisen kansalaisen tärkein tunnusmerkki oli valmius puolustaa maata. Rooman tasavallassa vaalipiirit ja armeijan joukko-osastot olivat yksi ja sama asia. Äänioikeus ja asevelvollisuus käsitettiin saman kolikon eri puolina.
Hei, mähän nimenomaan kinuan itselleni kriisinhallintatyöpalvelun mahdollisuutta!
Vestigia, vastuu muutoksesta on eri asia kuin syyllisyys. Tietenkään pennut eivät millään lailla voi vaikuttaa siihen, millaiseen yhteiskuntaan syntyvät. Silti heidän mahdollisesti saamansa etuoikeudet on tunnustettava.
Vertaus: Teollisuusmaan vapaana lapsena olen saanut etuoikeuksia siitä, että teollisuusmaat ovat riistäneet kolmansia maita. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jonkun siirtomaan kansalaisen riisto olisi minun henkilökohtainen vikani. Mutta en voi vain painaa asiaa villaisella ja sanoa, että eipä ole mun ongelmani.
Esimerkiksi lapsentekeminen ja muu perustyö ovat sellaista työtä, jota ei tunnusteta työksi. Ne on kuitenkin laskettava mukaan, kun puhutaan siitä, miten paljon velvollisuuksia eri ryhmillä on - olivat nuo asepalveluksen suorittaneet pojat sitten asiasta mitä mieltä tahansa.
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä tuosta asepalveluksen miehiä glorifioivasta vaikutuksesta. Se on varmaan sotienkin peruja: Näre ja Kirves mainitsivat teoksessa Ruma sota muistaakseni jotain sellaista, että sotien jälkeen oli pitkään vallalla sellainen asenne, että rintaman kärsimykset olisi jotenkin korvattava siellä olleille miehille - siis nimenomaan naisten kustannuksella. (En tosin muista tarkkaa sitaattia.)
Tietysti rintaman kauhuissa olleet miehet ansaitsivatkin etuja. Mutta naisten vuosisataista työtä, synnytyksiin kuolemista, ei noteerattu ollenkaan samoin.
Ydinpointti: naisten jo tekemä työ on laskettava yhtälöihin mukaan.
Armeija on vastenmielinen aivopesula, jossa useiden herkkien ja sinne vastentahtoisesti joutuneiden miesten psyyke on onnistuttu rikkomaan tai turmelemaan.
Armeijassa opetetaan ihmisiä käyttäytymään ja johtamaan luonnehäiriöisten tavoin ja kitketään "turhat" emootiot.
"Teollisuusmaan vapaana lapsena olen saanut etuoikeuksia siitä, että teollisuusmaat ovat riistäneet kolmansia maita. (...)en voi vain painaa asiaa villaisella ja sanoa, että eipä ole mun ongelmani."
Itse asiassa voit, ja suurin osa länsimaiden kansalaisista tekee juuri noin. Pitäisikö tilanteen korjaamiseksi säätää laki, joka pakottaa kaikki länsimaiden nuoret vuodeksi Afrikkaan poraamaan kaivoja ja pystyttämään ulkohuusseja? Olisitko itse valmis näyttämään esimerkkiä? Onhan toki selvää, että elintasokuilu Afrikan ja Suomen välillä on paljon suurempi kuin elintasokuilu suomalaismiehen ja suomalaisnaisen välillä.
Koko ajatus sukupuolten "punttien tasaamisesta" on outo ja täysin tasa-arvon idean vastainen. Pointtihan on siinä, että jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi yksilönä, eikä pelkän sukupuolen perusteella tule jakaa sen enempää rangaistuksia kuin etuoikeuksiakaan.
Ei se niitä teinipoikia lämmitä tippakaan, jos edellisessä sukupolvessa naiset ovat tehneet keskimäärin enemmän kotitöitä, tai jos yritysmaailman pieni eliitti sattuu olemaan samaa sukupuolta kuin he. Epäoikeudenmukaisuuksia ei korjata suorittamalla uusia epäoikeudenmukaisuuksia.
Naisten asevelvollisuudessa ei olisi mitään mieltä, kun nykybudjetilla ei miehiäkään saada varustettua kunnolla. Suunta on kohti pienempää, mutta paremmin varustettua armeijaa.
Ja vanhat hyvät sukupuoliroolit ovat monissa asioissa ihan OK. Nuorukaiselle kuolla kuuluu.
Mutta. Missä laissa säädetään naisille jokin velvollisuus tehdä lapsia tai kotitöitä? Ei niitä ole pakko tehdä, ihan totta. Tunnen itsekin totaalikieltäytyjiä. Eivät ole joutuneet linnaan.
Anonyymi: Toisen armeijan käyneet ovat sanoneet noin, toiset ovat tykänneet. En tietenkään ole pätevä sanoman asiasta mitään varmaa.
Armeija lienee sellainen laitos, jossa perinteiset miestyyliset hallitsemiskeinot ovat erittäin pinnalla. Tarkoitan sellaista "joukossa tyhmyys tiivistyy" -henkeä. Siellä lienee paljon sellaista massan painetta, joka ehkä estää toisinkin ajattelevia kundeja toimimasta järkevämmällä, inhimillisemällä tavalla.
Mutta korostan, että enhän minä tiedä.
Anonilli, tässä on kyse naisista yhteiskuntaluokkana - meidän on pakko synnyttää ja tehdä perustyöt. Yksittäisen naisen, naapurin Liisan, ei tietenkään välttämättä tarvitse.
Samoin yhteiskuntaluokkana miehet ovat vastuussa maailman sodista, vaikka naapurin Ville ei henkilökohtaisesti olekaan.
Ei, Vestigia. Nimenomaan ihmisiä on ajateltava myös suuremmissa ryhmissä. Sehän ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että yhteiskuntaluokaa jäsenet ovat myös yksilöitä.
Miesten etuoikeutettuna yhteiskuntaluokkana tekemä väkivalta ja riisto mitätöidään yleensä juuri tuolla "Mutta mehän ollaan kaikki yksilöitä, en mä ainakaan ole koskaan sortanut ketään" -liturgialla.
Esimerkiksi vain naisiin kohdistuvat viharikokset - siis raiskaus - ovat nimenomaan rakenteellista väkivaltaa. Tietysti yksittäinen raiskaaja X on henkilökohtaisessa vastuussa teostaan, eikä satunnainen koskaan raiskaamaton herra Y ole vastuussa X:n teoista. Mutta sekä X että Y elävät yhteiskunnassa, jossa heitä suojellaan enemmän kuin naisia.
Kolmannen kerran, Vestigia: minähän nimenomaan peräsin itselleni keinoja järkevään yhteiskuntapalvelukseen.
Siinäkin on laskettava, mikä on tehokkain tapa auttaa koko maailmaa. Jos järkevä yhteiskuntapalvelus olisi olemassa, ilman muuta voisin sen puitteissa mennä jakamaan ehkäisyvalistusta Afrikkaan - jopa mieluummin kuin vuodeksi metsään tetsaamaan. Jos minunkin työpanoksellani saataisiin johonkin levopttomaan maahan vakautta ja turvaa ja naisten oikeudet kuntoon, sehän olisi pidemmän päälle paljon tehokkaampaa maanpuolustustyötä kuin kuion mikään taaksepoistuttaminen ikinä.
Sinun täytyy opetella ajattelemaan globaalisti.
'Mutta sekä X että Y elävät yhteiskunnassa, jossa heitä suojellaan enemmän kuin naisia.' (Mm)
Mitä tuo passiivi tuossa tarkoittaa? Kuka suojelee ja miten? Konkretiaa.
'Jos minunkin työpanoksellani saataisiin johonkin levopttomaan maahan vakautta ja turvaa ja naisten oikeudet kuntoon' (Mm)
Levottomaan maahan tarvitaan rauha, ennen kuin siellä on mitään vakautta tai kenelläkään oikeuksia. Rauhan takaa toimiva valtio, joka on ensisijaisesti väkivalta- ja veronkantokoneisto (kaikki muu on lisäominaisuuksia, joita ilmankin tullaan toimeen). Ulkopuolinen apu ei pysty korvaamaan puuttuvaa poliittista infraa. Valkoisen miehen taakkaa ei missään nimessä pidä lähteä kantamaan; se tie on kokeiltu jo.
"Anonilli, tässä on kyse naisista yhteiskuntaluokkana - meidän on pakko synnyttää ja tehdä perustyöt."
Keiden "meidän"? Kukaan ei todellakaan pakota sinua "synnyttämään" eikä "tekemään perustöitä". Ei ole mitään synnytyspoliisia, joka hakisi sinut kotoaan synnyttämään, jos ei lasta kuulu. Mutta miehiä ihan oikeasti tulee poliisi vaikka kotoa tai töistä kesken kaiken hakemaan, jos he välttelevät kutsuntaa tai asepalvelusta. Se on näet rikos.
Sitten voi hyvinkin olla, että sinuakin painostetaan tekemään lapsia ja noudattamaan jotain naisenroolia, jota et koe omaksesi. Yllätys: niin nuoria miehiäkin painostetaan asepalveluun, jopa tappamisella uhkaamalla. Sen tasoinen argumentaatio kuin "sivarit ovat maanpettureita, jotka pitää tappaa" oli vielä melko äskettäin legitiimiä ja hyväksyttyä painetussa sanassa, ja sitä esiintyy yhä kaljabaaritasolla.
"Miesten etuoikeutettuna yhteiskuntaluokkana tekemä väkivalta ja riisto mitätöidään yleensä juuri tuolla "Mutta mehän ollaan kaikki yksilöitä, en mä ainakaan ole koskaan sortanut ketään" -liturgialla."
Juuri tuo "liturgia" on oikeusvaltio, jossa kaikki vastaavat teoistaan yksilöinä, eivät jonkin nimettömän kollektiivin jäseninä, johon syntymistä he eivät ole voineet valita.
Kollektiivinen syyllisyys on tyypillinen rasistien, totalitaristien, stalinistien ym. operointiväline. Sinä sanot, että kaikki miehet ovat sukupuolena kollektiivisessa vastuussa siitä, että jotkut miehet raiskaavat. Miten tämä - moraalisesti tai älyllisesti - eroaa siitä rasistien ajatuksesta, että kaikki "neekerit" ovat "rotuna" kollektiivisesti vastuussa siitä, että joku yksittäinen "neekeri" raiskaa "valkoisen" naisen?
Tiedän jo, ettet kykene vastaamaan etkä siksi voi hyväksyä tätä kommenttiani. Mutta tulipahan sanotuksi.
"Nimenomaan ihmisiä on ajateltava myös suuremmissa ryhmissä."
Ongelma on valittujen ryhmien mielivaltaisuus. Pelkkä sukupuoli määrittelee ihmisen elämää nykysuomessa varsin vähän. Synnynnäinen älykkyys, vanhempien koulutustaso ja varallisuus ynnä tuhat muuta asiaa ovat elämässä pärjäämisen kannalta paljon tärkeämpiä. On perverssiä, että alkoholisoituneen yksinhuoltajan säikky poika joutuu inttiin maksamaan syntymävelkaa yhteiskunnalle, mutta pankinjohtajan tyttäret saavat viettää saman ajan oikiksen takuuvalmennuskurssilla. Jos oikeudenmukaisuutta haluttaisiin, olisi paljon parempi laittaa armeijaan rikkaiden lapset sukupuolesta riippumatta.
Sinusta ihmisen on otettava kollektiivista vastuuta naissukupuolen menneestä ja tulevasta sorrosta, jos hänellä sattuu olemaan killuttimet jalkojen välissä. Asenteesi ei poikkea Punakhmereistä, jotka pitivät ihmistä etuoikeutettuna intellektuellina, jos hänellä sattui olemaan silmälasit.
"minähän nimenomaan peräsin itselleni keinoja järkevään yhteiskuntapalvelukseen."
Maailmassa ei ole pulaa vapaaehtoistyön kohteista, varmasti osaat valita itsekin. Kehitysmaiden terveydenhuolto on pitkäaikainen suosikki.
Kotimaiseen kriisinhallintaan on vaikeampi päästä mukaan, sillä kriisejä on aika harvoin. Koordinointi on tietysti kunkin alan ammattilaisten (terveysviranomaiset, tietoliikenneviranomaiset, jne.) vastuulla, mutta suorittava työ on usein teetetty varusmiehillä.
Tämä nyt oli mielestäni ihan täyttä paska puhetta, jos sanotaan ihan suoraan.
Ensinnäkin on ihan typerää verrata synnyttämistä ja armeijan käymistä keskenään. Synnyttäminen on täysin vapaaehtoista, joten hyvät naiset. Jos se synnyttäminen kerta tuntuu niin vastenmieliseltä, niin älkää synnyttäkö.
Toisekseen sotiminen ei ole kenenkään yksittäisen miehen vika. Syytä ennemminkin päättäjiä - älä miehiä yleisesti. Ja kuten fiksuna ihmisenä varmasti tajuat että myös naiset voivat olla päättäjiä.
Hieman kärjistettynä esimerkkinä voisi olla vaikkapa seuraavanlainen tilanne: On olemassa kaksi valtiota - naisten ja miesten valtiot. Naisten valtiossa vain naiset päättävät asioista ja miesten valtiossa vain miehet päättävät asioista. Kummankin valtion armeijat koostuvat kuitenkin vain miehistä. Valtiot ajautuvat riitoihin (lue: päättäjät riitaantuvat) ja syttyy sota valtioiden välille. Okei miehethän siellä sotii keskenään, mutta onhan se sota naistenkin vika ;) Harvoin yksittäisen ihmisen tekemisen sytyttävät sotaa. Vai koemmeko kolmannen maailmansodan jos minä riitaannun sen kuuluisan naapurin Erkin kanssa?
Kuten tuossa aiemminkin joku oli kommentoinut armeija tosiaankin on sisäänpäin lämpenevä aivopesula - ja kyllä olen samaa mieltä. Periaatteessahan kyse on vankilasta. Paikkaa kiertää piikkilanka-aita ja porukka tekee palkatonta pakkotyötä. Minusta se ainakin täyttää vankilan tuntomerkit ihan erinomaisesti.
Oikeastaan armeija on vähän sellainen paikka, ettei siitä todellisuudessa ole enää mitään hyötyä esimerkiksi töiden saamisessa (palomiehiä, poliiseja ja muita pöpejä lukuunottamatta). Tosi monilla aloilla koulutus ja työkokemus sekä työmotivaatio painavat vaakassa paljon paljon enemmän kuin armeija.
Jos joku toisin väittää niin voin melkein pitää itseäni esimerkkinä. Kävin armeijaa 12 päivää ja mielentilani vuoksi siirrettiin C-luokkaan (joo ajattele mitä haluat, minulla on silti kovat halut tehdä töitä, enkä halua olla turhaksi taloudelliseksipainoksi yhteiskunnalle). Silti olen onnistunut työllistämään itseni suhteellisen hyvin pienessä - alle 13 000 asukkaan - muuttotappiokunnassa, jossa työttömyysprosentti hipoo lähes kahtakymmentä. En ole vielä edes kahdessakymmenessä, eikä minulla toistaiseksi ole ammatillista koulutusta (aloitan AMK:n ensi syksynä). Vieläkö joku väittää, että armeijalla heruu töitä? Siitä en sit tiiä että heruuko naisilta, kun niiltä ei oo herunu mulle oikein koskaan... mutta enivei. Olen puhunut! Jag har talat!
Miesten yhteisöllinen paskamaisuus ja joukossa tyhmyys tiivistyy -taipumus ovat taas päässeet näyttävästi framille:
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/144634.shtml
Yritä siinä sitten olla tasa-arvoinen ja kantaa maanpuolustusvastuuta miesten rinnalla, kun tuollaiset vajaaälyiset miesapinat tekevät kaikkensa estääkseen sen.
Hyi helvetti, että taas hävettää kuulua samaan rotuun miesten kanssa.
"Miehet käy armeijan, mutta naiset synnyttävät"-perustelu on varmasti ollut ihan validi silloin, kun ehkäisykeinoja ei ollut ja synnytys oli velvollisuus, joka käytännössä koski lähes jokaista naista. Lisäksi synnytykseen kuoleminen oli käsittääkseni naisten yleisin kuolinsyy vielä noin sata vuotta sitten. Miesten yhteiskunnallinen velvollisuus oli laittaa henkensä alttiiksi sotilaina, naisten yhteiskunnallinen velvollisuus oli laittaa henkensä alttiiksi pukatessaan maailmaan lisää sotilaita ja synnytyskoneita.
Nykyisin lasten hankkiminen on täysin vapaaehtoinen valinta ja todennäköisyys kuolla synnytykseen on pienentynyt merkittävästi. Jos raskausaikana ei ilmene komplikaatioita, nainen voi olla töissä melko lähelle synnytystä. Äitiysvapaa on neljä kuukautta. Tämän jälkeen tosin useimmat äidit käyttävät vielä vanhempainvapaan, joko osittain tai kokonaan. Tämä siitäkin huolimatta, että vanhempainvapaa olisi täysin mahdollista jakaa isän ja äidin kesken. Useimmat naiset kun ihan vapaaehtoisesti haluavat pitää vanhempainvapaasta suurimman osan. Siinä missä naisen raskaus ja vanhempainvapaan pituus on useimmiten oma valinta, miehiltä ei paljon kysellä haluaako asevelvollisuuden vai ei ja kuinka pitkään haluaisi armeijassa / sivarissa viihtyä.
Ja kuka estää jakamasta niitä kotitöitä tasan?
Saako, Myytinmurtaja, samalla logiikalla syyllistää kaikki somalit muutaman somalin tekemistä rikoksista kuin sinä syyllistät miehet "luokkana"? Sitä yleisesti ainakin pidetään rasismina. Jos ei saa, kannatat kaksoistandardeja, ja ajattelussasi ei ole mitään noteerattavaa.
On myös järjetöntä verrata biologisia tosiasioita (naisten synnyttäminen ja kuukautiset) laeilla ja asetuksille säädettyihin miesten velvollisuuksiin. Toisiin voi vaikuttaa, toisiin ei. Ajattelusi ei ole yhteismitallista kahdsen kategorian välillä.
Surkuhupaisin on tuo kommentti miesten syyllisyydstä sotiin: jos miehet käyvät armeijan, niin ketkähöhän siellä nyt sitten sotisivat. Samalla logiikalla voisi syyllistää kaikki maailman äidit muutamasta lapsesta, joilla on jotakin häiriöitä äidin raskauden aikana harjoittamasta ryyppäämisestä, sillä "vain naiset synnyttävät ja miehet eivät". Järveen kaikki naiset!
Mitenkä muuten, kun nainen tässä muutama päivä sistten julkaqistun uutisen kanssa hukutti miehen järveen Suomessa, pitäisikö sinun tuntea syyllisyyttä siitä, sillä vaikka olet yksilö, eihän sen taaksen saa suojautua, kun kaikkea pitää käsitellä suuremmissa ryhmissä?
Hyvää keskiaikaa!
-Juki-
Lapsellista väittää, että kaikki miehet ja vain miehet olisivat vastuussa sodista. Esimerkiksi talvisotaan mentiin hyvin yhtenäisenä, naisille oli maan ja läheisten puolustaminen varmasti yhtä tärkeää kuin miehillekin. On aika halventavaa naisia kohtaan väittää, että he olisivat vihollisen edessä antautuneet erityisesti, kun tiedettiin vihollisen järjestelmän raakuus ja piittaamattomuus ihmishengistä.
Teet myös sellaisen virheen, että kuvittelet miehet etuoikeutetuiksi. On se kummallinen etuoikeus, kun melkein kaikilla hyvinvointimittareilla mitattuna miehet ovat keskimäärin naisia huono-osaisempia. Naiset ovat myös keskimäärin onnellisempia. (Tämä ei sitten tarkoita, että naisilla olisi kaikki asiat paremmin.)
Historiallisestikin voi kysyä, kumpi on ollut onnekkaampi sukupuoli. Yleensä on tapana väittää, että se on ilman muuta ollut miehet. Jossain Pultavan kentällä kituva mies olisi ehkä kuitenkin ollut eri mieltä. Miehet ovat siis useina historian jaksoina Suomessakin olleet uhrattavissa olevaa kertakäyttökamaa. Uhraajina on ollut eliitti, niin miehet kuin naisetkin.
Naisille kuuluisi tasa-arvon nimissä ilman muuta joku kansalaispalvelu. On se aika kohtuutonta, että muutenkin hyväosaisemmat naiset säästyvät palvelemasta esim. kriisinhallinnassa.
Ottaen huomioon:
"Me synnytämme lapset. Meillä on kuukautiset. Me olemme ne, jotka tekevät maailman perustyön: lastenhoidon, kotityöt, ruuanlaitot."
Korostaen tuota lastenhoitoa - johon kuuluu toki myös kasvatusvastuu - niin eikö ole aika kummallista väittää, että
"Mutta sodat ovat miesten vika."
Mistä miestyypillinen käytös - johon ilmeisesti kytket sotaisuuden - kumpuaa ellei kodista ja kasvatuksesta?
Muuten olen sitä mieltä - kuten ilmeisesti sinäkin - että varusmiespalvelus pitäisi muuttaa kaikille pakolliseksi yhteisikuntapalvelukseksi, jonka voisi suorittaa aseellisena tai jotenkin muuten, omien preferenssiensä mukaisesti.
Toteaa Detritus, joka on näköjään hukannut Google ID:nsä salasanan. Eikä ensimmäistä kertaa...
Ensinnäkin, monien tutkimusten mukaan kokonaistyöaika - eli ansiotyöt ja kitityöt yhteenlaskettuna - on miehillä suurempi kuin naisilla.
Lisäksi vaikka miehet tekisivätkin vähemmän kokonaistöitä, niin asevelvollisuuden perustelu sillä ei olisi järkevää. Sehän nimittäin olisi omiaan vain johtamaan siihen, että sukupuoliroolit pysyisivät myös kotitöiden osalta mahdollisimman perinteisinä, sillä miksi mies tekisi niitä tippaakaan, kun kerran hän on niiden vastineeksi käynyt armeijassa.
Mitä tulee siihen, että sodat olisivat miesten vika, niin hämmästyttävän usein naishallitsijatkin ovat sotia käyneet. Ja rivisotilaat taas on pitänyt perinteisesti esimerkiksi kuolemanrangaistuksen uhalla pitänyt pakottaa sotimaan hallitsijansa haluamia sotia.
Mitä tulee asevelvollisuuden haluamisella, niin miehillehän ei anneta samanlaista mahdollisuutta haluta jotain maailman parantamista asevelvollisuuden sijasta. Naisille tällainen haihattelu yhteiskunnallisten velvollisuuksien sijaan on mahdollista. Naiset eivät edes hoida nykyään länsimaissa sitä riittävää lasten synnyttämistä, josta naiset ovat mukaasi vastuussa.
Ja miksi naisille pitäisim äärätä joku erillinen kriisinhallintapalvelus, eikä vain kummallekin sukupuolille yhteinen asevelvollisuus, jonka yksi mahdollinen suorittamistapa on kriisinhallintapalvelus? Siksikö, etteivät naiset vain vahingossakaan joutuisi yhtä huonoon asemaan kuin miehet?
On myös mielenkiintoista huomata, kuinka feministit ja naiset ovat niin mielellään vetoavat tasa-arvoon ja sukupuoliroolien purkamiseen silloin, kun se on heidän aivan omien etujensa mukaista. Sen sijaan tasa-arvo ja sukupuoliroolien purkaminen muuttuvat kirosanaksi heti kun uusien etujen sijaan se johtaisikin siihen, että naisetkin joutusivat kantamaan osan niistä ikävistä velvollisuuksista kuin miehet.
Myytinmurtaja, mistä lähtien muka miehiä on Suomessa suojeltu enemmän kuin naisia. Et ilmeisesti ole kuullut koskaan lasilattiasta ja siitä, kuinka esimerkiksi syrjäytyneistä, väkivallan uhreista ja asunnottomista valtaosa on miehiä ja naiset ovat nettohyötyjinä niin eläkejärjestelmässä, terveydenhuollossa kuin yhteiskunnan tulonsiirroissa ylipäätään.
Kaikille sukupuolesta riippumatta 6-12 kk:n kansalaispalvelus! Koko ikäluokasta varsinaisiin sotaväen taistelutehtäviin tarvitaan vain 1/3-osa, mutta lopuillekin riittää kouluttautumista erilaisiin kriisien hallintatehtäviin.
Esimerkiksi vain naisiin kohdistuvat viharikokset - siis raiskaus - ovat nimenomaan rakenteellista väkivaltaa. Tietysti yksittäinen raiskaaja X on henkilökohtaisessa vastuussa teostaan, eikä satunnainen koskaan raiskaamaton herra Y ole vastuussa X:n teoista. Mutta sekä X että Y elävät yhteiskunnassa, jossa heitä suojellaan enemmän kuin naisia.
Raiskaus on häiriintyneen yksilön teko. Se on yksittäisen henkilön suorittamaa väkivaltaa, eli pääsääntöisesti ei-rakenteellista väkivaltaa. Tosin esim. sotatilanteessa sitä on käytetty järjestelmällisesti siviiliväestöä vastaan, jolloin voidaan puhua rakenteellisesta väkivallasta.
Miehiäkö suojellaan enemmän kuin naisia? Miehiin kohdistuu ~80 % kaikesta väkivallasta. Silti en muista nähneeni yhtään miehiin kohdistuvan väkivallan vastaista kansallista ohjelmaa. Miehet lähetetään sotaan teurastettavaksi etc. Miehet tekevät 4/5 itsemurhasta, mutta ainakin päättäjien puheiden ja median perusteella se on ongelmana 1:1000 esim. "naisen euroon" nähden.
Raiskaajat yms. seksuaalirikolliset ovat myös toisten rikollisten halveksimia. Seksuaalirikollisilla on huomattavan suuri riski joutua muiden vankien väkivallan kohteeksi.
Mortimer: Miehiin kohdistuu ~80 % kaikesta väkivallasta.
Jep. Ja tekijöinä ovat ~80 % miehet.
Aha, eli mies ei siis voi olla uhri? Mutta sä voit uhriutua raiskauksista vaikka sellaista ei omalle kohdalle osuisikaan?
Ano, edellisestä kommentistani et mitenkään voi tehdä sitä johtopäätöstä, että minusta mies "ei voisi olla uhri".
Et ainakaan millään tämän universumin logiikalla.
Lähetä kommentti