"Huora" on yhtä paha sana kuin "neekeri". Nuo sanat toimivat samoin: niillä haukuttu leimataan täysin vialliseksi, perisyntiseksi. Haukkuja taas on kaikesta pahasta vapaa. Valkoiselle miehelle ei ole mitään "huoraa" vastaavaa haukkumasanaa.
Huorittelu nykymuodossaan on täysin irrationaalista. Sanana "huora" ei sinänsä tarkoita mitään. Se ei tarkoita seksiä myyvää ihmistä, koska ketä tahansahan naista voidaan huoritella. Ja vaikka tarkoittaisikin, eihän kukaan prostituoitu työllään vahingoita muita kuin ehkä itseään.
Lähin arkikielen vastine "huoralle" olisi kai "tuhma, tottelematon nainen, seksuaalisesti kelvoton henkilö". Mutta kun enemmistö tämän mailman seksirikollisista – siis ne oikeasti seksuaalisesti täysin kelvottomat ihmiset, esimerkiksi raiskaajat – kuitenkin ovat miehiä, on täysin älytöntä huoritella naisia.
"Huoran" tarkoitus on typistää nainen pelkkään vanhaan pahaan lisääntymisrooliinsa, ympärisilpoa hänet yhdellä sanalla. Huoritteluun ei ole mitään vastasanaa ja kuka tahansa mies saa määrätä kenet tahansa naisen huoraksi. Perinteinen naisten huorittelu on siis kuin koulunpihalta tuttu klassikko, "mäsanoinensin, loppueivoineäämuuttaaloppu!"
Näin siis "huora" on taikasana. Taikasanat kumotaan kääntämällä ne omistajaansa vastaan. Miehiä voi huoritella esimerkiksi näin:
- Seksin haluamisen tai seksikkyyden osoittamisen takia
- Muuten vaan, vihan vimmassa, arkisena joka sään haukkumasanana
- HUOM! Älä huorittele naisia
Älä kuitenkaan huorittele naisia! Älä ainakaan tosissasi. Naisten keskinäinen huorittelu voi kyllä voi olla tehokas vitsi: Yhdysvaltain mustat veljet kutsuvat (ainakin elokuvissa!) toisiaan joskus "niggereiksi". Sellainen on sanan hyvää hallitsemista, pahan sanan ottamista omaan suuhun:
KRISSU: "Zissu! Ihana nähdä sua, missäs sä oletkaan viime ajat huorannut, senkin letukka? Hih hii!"
ZISSU: "Krissu my girl! Hemmetin huora, älä käy mulle aukomaan! Heh hee!"
(Nauravat ja halaavat.)
LISSU: "Joo-o, siellä baarissa oli perjantai-iltana huoraa pilvin pimein! Ainakin Kari, Jari ja Ilari olivat siellä. Ilari, se se on niin nätti lutka."
tai
MISSU: "Jumalauta mikä jakokulli Kari onkaan! Taas uuden naisen kanssa. Hemmetti siinä on pilluhaukka mieheksi."
Tämä on vähän arveluttava huoritteluperuste, sillä runsaassa sekstaamisessa ei tietenkään oikeasti ole yhtään mitään pahaa. (Miten olisikaan? Älytön ajatus.) Mutta jos naisia arvostellaan ja uhkaillaan valtoimesta panemisesta, täytyy miehiäkin.
(Tämä on minusta edellistä suositeltavampi käytäntö):
SISSU: (riitelee kälättävän Jarin kanssa) "Turpa umpeen TYHMÄ HUORA!"
Niin helppoa se on. Yhdellä taikasanalla ukko saa enemmän ajattelemisen aihetta kuin koko aiemmassa elämässän koskaan.
Näin siis sama sana voi aivan hyvin olla naiselle voitonmerkki ja miehelle suuren häpeän. (Samoin seksityöläinen voi hyvin haluta, että hänen ammatistaan käytetään sanaa "huora". Se on aivan okei. Mutta jos muuten huorittelet naisia tai tyttöjä, olet pelkuri. Kuulut pitkän päättelyketjun kautta niihin naisiin, jotka hyväksyvät pikkutyttöjen ympärisilvonnat.)
Jos et uskalla avoimesti huoritella miestä, jos mielesi ei taivu tämän uuden totuuden ympärille, kokeile tätä: kirjoita vessan seinään jonkin ärsyttävän jätkän nimi, ja lisää sen jälkeen "huora":
"Ilari on huora!"
Se on vapauttavaa. Huorittelemalla miestä olet ottanut vallan itsellesi: sinä olet se, joka päättää, kuka tässä maailmassa on huora ja kuka ei. Kukaan mies ei sitä päätä, vaan sinä yksin. Tästä lähin se sana on sinun aseesi, ei hänen. Yhdellä sanalla voi kääntää koko maailmanhistorian.
Sano se siis niin kuin narua hyppäisit:
Jakokulli, mätäpalli, huora, lutka, vosu!
Jakokulli, mätäpalli, huora, lutka, vosu!
24 kommenttia:
Jos keksit miehelle hyvän, ihan ikioman haukkumasanan, kerro ihmessä meillekin! Se sana ei kuitenkaan ole sen kummemmin "homo" kuin "mulkkukaan". Perustelu:
- "Homoa" käytetään yleensä siinä merkityksessä, että homoteltu mies nimenomaan "ei olisi oikea mies".
- "Mulkku" taas on vähän onneton haukkumasana, koska kyllä ne hankalankin miehen ongelmat kaikesta huolimatta ovat ihan siellä toisessa päässä. "Kokovartalomulkku" on musta kyllä hauska haukkumasana, mutta kun oikeasti olen mulkkuun (siis elimeen) mieltynyt, miten voisin kevein omintunnoin mulkutella ketään?
Englanninkielisissä femakkoblogeissa käytetään usein haukkumasanana douchebagia. Suomentaisin tuon vaikkapa ruiskupussiksi. Pahalla 50-luvulla noita käytettiin tarpeettomiin emätinhuuhteluihin.
Silti, musta henkilökohtaisesti huorittelu on kaikkein helpoin tapa.
Hahhahhah, voi riemu!
Tässäpä aihe, jossa voi koko historian edestä antaa ilkeästi takaisin.
Miehille on ihan oikein ja kohtuus tulla huoritelluksi samoin "*loogisin*" perustein kuin kenen tahansa naisen. Jos tuntuu pojista ja äijistä häiritsevältä tai tulee paha mieli, niin voi voi ja ylläri. Niin on aina tuntunut naisistakin.
Ehkä tarvitsee itse kunkin siivota se paskaiseksi pinttynyt ajatusrakennelmansa, sekä jättää tämä ilkeän teoreettinen pohdinta tälle sivulle muistutukseksi ja opetukseksi siitä, että miehetkin voivat ihan hyvin olla niitä kauheita HUORIA jos vain joku niin mielivaltaisesti päättää.
Miehillekin löytyy kyllä omia halveksunnansekaisia loistavia haukkumanimiä: horokolli, kulkumulkku, jakoletku, porttopoika, tyrkkykikkeli, jokareiänritari, kuppaheppi, viemäriputki, käytetty ruisku, halpamakkara, helpponakki...
Vain mielivalta on rajana, kuten historia on osoittanut.
hmm. Mä en halua käyttää kenestäkään huora-sanaa, nimenomaan sen takia miten sitä on taika-sanana naisia vastaan käytetty. Ja käytetään.
Jos on haukuttava ja nimiteltävä (yritän tietysti pysyä sellaisen alhaisuuden yläpuolella ;)), niin parempi on pyrkiä luovaan ja mielikuvarikkaaseen kieleen, tai pysytellä perinteisissä, sukupuolittomissa ilmaisuissa kuten kusipää.
Miesten huorittelua en miellä vapauttavaksi.
Tosin jos joudun tilanteeseen et joku mies mua huorittelee (en muista et mua ois ikinä haukuttu huoraksi) en tiedä miten vastaisin. Ehkä takaisin huorittelu vois toimiakin? Kokemuksia?
Mä ja mun kaveri harrastettiin tuota kaverihuorittelua jo teini-ikäisinä. Olin yläasteaikoinani aina ihan ihmeissäni, kun joku huoritteli tosissaan: "Ai täh, no niin oonkin huora, entä sitten?" Moinen pelleily lähinnä nauratti. Enkä edes ymmärtänyt, mitä pahaa kaikkien mielestä oli seksin myymisessä. Olin 13-v ja kaupungilla, kun joku lapsiinsekaantujahuutelijarunkku tokaisi ohikulkiessaan, että "saat viissataa jos otat suihin". Luuserin naama vääntyi, kun säikähdyksen sijaan pysähdyin vakavana selittämään, että sori, nyt en ehdi, kun olen menossa tapaamaan kaveria, mutta oisko joku toinen kerta.
Nerea
Perinteisestihän miehistä käytetyt haukkumasanat ovat viitanneet hänen kyvyttömyyteensä seksuaali/lisääntymisasioissa. Hän on hedelmätön ("tuhkamuna"), hänellä ei ota eteen ("impo" tai "lerppakulli"), hänellä on standardeihin nähden liian pieni ("nysäkyrpä") tai sitten hänen naisystävänsä/vaimonsa vehtaa jonkun toisen kanssa ("aisankannattaja"). Nämä menevät kyllä kaikki vähän samaan suuntaan kuin homoksi haukkuminen: miehiä haukutaan kyseenalaistamalla hänen miehisyytensä.
En mää kyllä halua huoritella miehiä sen enempää kuin naisiakaan. En tajua, miksi ketään pitäisi huoritella tai muutenkaan haukkua, nimitellä tai loukata.
Mun mielestä ei ole hyvää feminismiä, että yritetään "kostaa" joidenkin miesten joihinkin naisiin kohdistamat väärydet koko miessukupuolelle. Sellainen vain lisää miesten ja naisten keinotekoista vastakkainasettelua. Mun mielestä kaikkia ihmisiä pitäisi kohdella yhtä asiallisesti sukupuolesta riippumatta.
Ymmärrän, että pyrit provosoimaan Myyttis, mutta musta tämä oli nyt vähän turhan kärjistettyä. Mua on itseäni huoriteltu pari kertaa "silleen oikeesti" eikä koskaan "leikisti". Oon sitä paitsi sen verran tosikko, etten mahtaisi semmoista leikkiä ymmärtää. Huorittelluksi tuleminen on loukkaavaa, ahdistavaa ja uhkaavaa, enkä halua edes miettiä, miten voisin saada jonkun toisen ihmisen - miehen tai naisen - pahoittamaan mielensä samalla tavalla.
Löysin loistavan kalenterin ensi vuodelle: Månadens manshora - Liv Strömquists kalender 2010. Liv Strömquistillä on aivan mahtavia sarjakuvia, suosittelen!
Mutta itse aiheesta olen kyllä samaa mieltä Pihlajattaren kanssa.
Täytyy kompata Pihlajatarta, ei kenenkään haukkuminen ole oikein fiksua puuhaa. Ystävällisyys on aina parempi ratkaisu, mikäli vain suinkin mahdollista. :)
Pihlajatar (ja muut): Ei, minä kyllä huorittelen miehiä tarvittaessa myös ihan livenä.
Tietenkään ketään ei pidä haukkua provosoimatta. Mutta ei tässä olekaan kyse mistään satunnaisten kadunmiesten haukkumisesta: Minusta huorittelevalle tai muuten huonosti käyttäytyvälle miehelle tekee erittäin hyvää saada täsmälleen samalla mitalla takaisin.
On tärkeää, että törkeän, ansaitsemattoman etuoikeuden ottanut mies saa yhdessä hetkessä tuta, ettei se hänen etuoikeutensa perustu mihinkään muuhun kuin hyvään tuuriin ja yleiseen tapaan: ei ole mitään syytä, miksei mieskin voisi olla huora.
Totta kai saman asian voi sanoa ihan asiatyylisestikin - siis vaikka noilla sanoin: "Kuulepas Jari, sinä kun niin tykkäät huoritella naisia. Olisiko sinusta kiva, että sinua huoriteltaisiin?" Mutta minusta henkilökohtaisesti huorittelu on paljon tehokkaampaa.
(Vrt. ravintolassa naisten ulkonäköä kritisoiva tuttavamiesten poppoo hiljenee hetkessä, kun heidän omaa ulkonäköään ruotii parilla ilkeällä sanalla. Se, että heille sanoisi, että ulkonäön arvostelu tuntuu niistä naisista pahalta, ei ota tulta.
Ihminen oppii parhaiten, kun oma peppu on liekin yllä.)
S: Hih hii! Olen tainnut nähdäkin Störmquistin teoksia - ihan varma en kyllä olen.
Häntä googlatessani löysin muuten aiheeseen sopivan linkin:
Everybody Loves Damon: Killar är horor också!
Ainahan se olisi mukavampaa ja kaikin puolin kiltimpää ja kivempaa ja parempaa käytöstä olla haukkumatta haukkujaa takaisin. Siitä ei ole epäilystäkään. Väittely on myös helpompi voittaa, kun pysyy itse rauhallisena.
Käytännössä on vaikea pysyä rauhallisena ja takaisin sanominen tuottaa valtavaa tyydytystä. Ainakin itse olen juuri niin lapsellinen.
Olimme muutama viikko sitten baarissa, kun seuraamme istahti kunnon vanhan polven seksisti. Ällöiltyään aikansa ärsyttävästi, mutta ei suoraan loukkaavasti, hän alkoi keskustella pöydän miehen kanssa. Kun vieressäni istuva tyttö yritti osallistua keskusteluun, äijä tokaisi, että "pidetään nuo vaginalogiset jutut pois tästä keskustelusta". Siinä vaiheessa mulla keitti ja joka ikinen kerta kun mies suunsa avasi, keskeytin hänet sanomalla kovaan ääneen: "kyrvänomistaja hiljaa". Vähän ajan kuluttua mies mumisi "jopa on viehättävää käytöstä" ja poistui paikalta.
Tosi lapsellista, typerää eikä edes kovin nokkelaa, tiedän. Silti olin tyytyväinen itseeni, koska en niellyt hiljaa paskaa tai naureskellut sille hyvänä vitsinä kuten viehättävästi käyttäytyvän naisen kuuluu tehdä, ja kuten seksistiäijä aivan ilmeisesti odotti naisten tekevän.
Nerea
Nerea: Siinä vaiheessa mulla keitti ja joka ikinen kerta kun mies suunsa avasi, keskeytin hänet sanomalla kovaan ääneen: "kyrvänomistaja hiljaa".
:-D You go, girl!
Mutta mitä tuohon "lapsellisuuteen" - no, ehkä naisten nyt sitten vaan kannattaisi olla tällä tavalla lapsellisempia.
Asialliset keskustelutavat toimivat asiallisessa, rehellisessä keskustelussa. Ilman muuta. Mutta jos vanha (tai nuorempikin) sika on niin marinoitu etuoikeudessaan, että päättää tietoisesti ja aktiivisesti alkaa alistaa ja hyppyyttää muita, en näe mitään syytä sille, miksi hänelle ei saisi antaa pottuja pottuina. (Tässä puhutaan siis tietenkin edelleenkin sanallisesta takaisin antamisesta.) Tällaiset väittelyt on huomattavasti helpompi voittaa, kun itse pysyy ilkeänä.
(En minä pokeripelissäkään pelaisi huijarin kanssa niin, että itse noudattaisin sääntöjä. Ei siinä olisi mitään hyveellistä.)
Nykyinen maailma pyörii paljolti sen varassa, että naiset käyttäytyvät "hyvin" jopa sellaisissa tilanteissa, joissa heidän kimppuunsa hyökätään.
Vrt. toi Nerean nolaama ukko, joka loppukaneetikseen kehtasi sanoa "Jopas on viehättävää käytöstä"! You know, sen jälkeen kun oli ensin horaillut aivan olan takaa.
Puuttumatta sen tarkemmin "vastaanpanevan huorittelun" sopivuuteen, toimiiko se Myyttis tosiaan kaikissa tilanteissa? Luulisi, että huoraksi kutsuminen voisi olla joillekin "miessioille" joko a) liian "fiksu" heitto (he eivät edes tajuaisi, että heitä on haukuttu, kun eivät ole tottuneet yhdistämään "huora"-sanaa miehiin) tai jopa b)kehu (vähän niin kuin kutsuisi heitä sonneiksi tms.). Mutta sinulla on enemmän kokemusta miesten kutsumisesta huoriksi, mitkä ovat yleensä olleet reaktiot?
EE: Ei kai nyt mikään toimi kaikissa tilanteissa. Mutta joo, useimmiten huorittelu kyllä tepsii, minun kokemukseni mukaan.
Jos huoran sanoo kyllin raivokkaasti ja halveksien, ei siitä voi tyhminkään ukko erehtyä. Ihmiset kyllä vaistoavat, milloin heitä halutaan loukata.
Huorittelemieni miesten silmiin syttyy hetkeksi se kauhistuneen ymmärryksen katse, joka kertoo, että sana on osunut ja uponnut. Sen jälkeen he kyllä saattaavat yrittää höhöttää koko asian läskiksi, mutta sitä vaikutusta ei enää voi muuttaa. (Mielelläni ajattelen, että siitä he saivat kunnolla ajattelemisen aihetta myöhemmäksikin elämäkseen. No, tämä on ehkä liian optimistista. ;-)
(Korostan uudestaan, etten siis suinkaan esim. huorittele jokaista vastaantulevaa ukkelia 24/7. Huorittelen niissä tilanteissa, joissa kimppuuni tai muiden naisten kimppuun hyökätään.)
Itse haluaisin kokeilla sellaista taktiikkaa, että kokonainen pöytäseurueellinen naisia alkaisi ystävällisesti mutta ehdottomasti huorittelemaan jotain huonosti käyttäytyvää miestä:
"Hei huora, saako olla lisää teetä? Hei lutka, sun suu liikkuu taas! Kerro juustokulli, mikä susta teki niin ruman?" Jne. jne.
Joukkovoimaan turvautuminenhan on klassinen naisten itsepuolustuksen keino.
Mielestäni paras ja toimivin repliikkini on muuten seuraava kylmä toteamus:
Jos joku keskustelukumppanini (nainen tai mies) horottelee naista, tavalla tai toisella -
"Eeeeei helvetti kato ton hutsun roiskeläppää!!!"
vastaan siihen tyynesti ja sen kummemmin selittelemättä:
"Vain mies voi olla huora."
Siihen vastataan yleensä:
"Häöäänh? Mut -"
Sitten minulla onkin halutessani hyvä tilaisuus selittää, kuinka naisen huoritteleminen on tasan yhtä paha teko kuin mustaihoisen kutsuminen neekeriksi. (Ei sillä tietenkään, että naisella olisi mitään velvollisuutta opettaa kenellekään feminismin alkeita.)
Siispä myös sinua saa huoritella, kaikille pitää olla samat säännöt! Jos sinä saat huoritella miehiä kun sinua huvittaa, on miehillä oikeus huoritella takaisin,kun huvittaa.
Egalite vai mitä!söpöä! Mutta kysyn vain miksi kiihotat vihaan, tai miksi oikeastaan itse vihaat, eikö maailmassa ole muita kohteita purkaa patoutumia kuin miehet(ja suurimmaksi osaksi sellaiset jotka eivät koskaan edes huorittele,like me.)
"naisen huoritteleminen on tasan yhtä paha teko kuin mustaihoisen kutsuminen neekeriksi"
En oikein pysty rinnastamaan näitä kahta asiaa. "Huora" liittyy johonkin perisyntiajaatukseen ja on paljon syvemmällä kulttuurissamme kuin "neekeri". Tosin molempia yhdistää lihan pelko. Valkoista läskiä uhkaa yhtä lailla musta ja kiinteä liha luin kiinteää lihaa hamuava "huora".
Takemmin ajatelle molempien termien taustalla taitaa olla naisen pelko. Vedän siis takaisin, mitä sanoin viestin alussa.
Hmn. Mun on kyllä edelleen mahdotonta kuvitellakaan, että haluaisin huoritella ketään. En kyllä muutenkaan tunne paljon ihmisiä - miehiä enkä naisia - joiden voisin kuvitella moista ilmausta käyttävän. Ehkä olen onnekas? Mulla on myhös semmoinen kokemus, että naiset huorittelee esimerkiksi päihtyneina ja vihaisina toisiaan herkemmin kuin miehet naisia.
Jos mua huoritellaan, niin en mä huorittele takaisin. En ylipäätään keskustele sellaisten ihmisten kanssa.
Mun mielestä huorittelu on verbaalista väkivaltaa. En mä myöskään löisi takaisin ihmistä, joka löisi mua. Lähtisin karkuun.
Kyllä mä vaan suosittelen uudeksi huorittelemiskäytännöksi, että lopetetaan koko huorittelu ja muukin haukkuminen ja nimittely.
Luulen, Pihlajatar, että tämä on kerta kaikkiaan vaan persoonaero. Me olemme vain erilaiset.
Minäkin kyllä juoksisin pakoon, jos kimppuuni fyysisesti hyökättäisiin. Mutta tekisin sen vain siksi, että tiedän, että pakoon juokseminen on 90% ellei jopa sadassa kaikista tapauksista paras itsepuolustuskeino naisille JA miehille.
Mutta mieluummin jäisin lyömään takaisin.
Henkistä väkivaltaa se huorittelu juurikin on, aktiivista aggression käyttöä. Se tässä on pointtinanikin: annetaan takaisin, täsmälleen samalla mitalla. (Ja nimenomaan siis edelleen sitä henkistä väkivaltaa.)
Pitää muistaa, että naiset ja miehet eivät huorittelutilanteessa lähde samalta viivalta: Huoritteleva mies on etuoikeutettu ihminen, joka päättää hyökätä suojellusta asemastaan itseään vähäosaisemman ihmisen kimppuun. Ei se ole reilua alun perinkään. Siinä isompi käy pienempänsä kimppuun. (Siksi minua henkilökohtaisesti eivät minua tai muita naisia huorittelevat naiset haittaa ollenkaan niin paljon.)
Siitä kyllä olen kyllä kanssasi ilman muuta samaa mieltä, että paras käytäntö on olla kokonaan nimittelemättä!
Vika ano: Nyt kun sanoit, maailmahan on täynnä hattaraa ja sateenkaarta. Mitä mä tässä enää valitan?
Luepa täältä.
(Lähinnä tosta miksi olet niin vihainen -ikuisuuskysymyksestä, ei huorittelusta niinkään. Siitä voit lukea tuon alkuperäisen postaukseni uudestaan.)
Tai tämä vanhempi on ehkä helpommin sulava.
Joo, Myyttis, tää on tosiaan varmaan persoonallisuus-/maailmankuvaero. Olen ääripasifisti. Inhoan riitelemistä ja tappelemista, se on vaan niin älyltöntä ja tylsää ajan hukkaa.
Toki täytyy kyetä puolustamaan itseään. Aggressio on minusta uhkaavissa tilanteissa ihan paikallaan, koska se antaa rohkeutta. Puran sen aggression kuitenkin mieluummin huutamalla häiriköille, että "Mene pois tai suutun oikeasti!" kuin alentumalla heidän tasolleen rähinöimään.
Olen kyllä joskus esimerkiksi sortunut kaatamaan oluttuopin jonkun seksistisen typeryksen päähän baarissa, mutta en ole siitä ylpeä, vaikka se olikin se mies, jonka poke poisti paikalta, enkä minä. Tunsin nimittäin, että se poke olisi poistanut mutkin rettelöiltsijänä, jos olisin ollut mies.
Pihlajatar: Viime kädessähän tietysti vain sillä on väliä, että häirikkö lopettaa häiriköintinsä. Jos hänet saa lopettamaan esimerkiksi rauhallisella puheella, eihän siihen mitään huorittelua tai huutamista edes tarvita. Säästyypä kurkku! :-)
Varmuuden vuoksi sanon muuten vielä, ihan yleisenä kommenttina kaikille: En myöskään ole sitä mieltä, että tuo takaisin antaminen (missään muodossaan) olisi jokin naisen mitta tai velvollisuus.
Jos nainen ei pystyisi antamaan samalla mitalla takaisin, se on siis tietenkin aivan okei. Kukaan ei todellakaan keksi aina nokkelaa vastakommenttia tai kiihdytä itseään nollasta täyteen huoritteluraivoon. (Tai mikä nyt itse kullekin ominaisin reagointitapa olisi.)
Ilman muuta kaikki syy on siinä hyökkääjässä/häirikössä - ei hänellä alun perinkään ollut mitään oikeutta alkaa uhitella. Häpeä on siis vain hänen.
Lähetä kommentti