Maanpuolustuksen järjestämisen tasa-arvokysymyksiin pureudutaan tuoreessa teoksessa "Tasa-arvoinen turvallisuus" (Minerva).
Yksi kirjoittajista, Åbo Akademin tutkija Anders Ahlbäck pitää vain miehille pakollisen "yleisen" asevelvollisuuden jatkamista kaikkein huonoimpana vaihtoehtona. Ongelmana on, että se uusintaa toivottoman vanhentuneita käsityksiä miesten ja naisten fyysisistä eroista ja yhteiskunnallisista tehtävistä.
"Vaikka painotettaisiin fyysistä voimaa ja kestävyyttä, soveltuvat monet naiset tosiasiassa paremmin asepalvelukseen kuin monet miehet. Nykyisellä aseteknologialla fyysinen voima on vieläpä entistä vähämerkityksellisempi."
Ahlbäckin mukaan armeijoiden ammattimaistaminen voi puolestaan johtaa sotilaskulttuurin lisääntyvään hypermaskuliinisuuteen huolimatta yksittäisistä naissotilaista ja -upseereista. Kun palvelukseen ei saada vapaaehtoisuuden kautta tarpeeksi naisia, pitäisi koko järjestelmä miettiä uusiksi.
Asevelvollisuudesta pitäisi Ahlbäckin mielestä tehdä nykyistä laajempi ja monipuolisempi 2000-luvun kansalaisvelvollisuus. Siinä opeteltaisiin suoriutumista paitsi perinteisistä sotilaallisista tehtävistä, myös esimeriksi ympäristökatastrofeista, humanitäärisistä kriiseistä ja pakolaiskatastrofeista. Tällöin jokaiselle nuorelle kansalaiselle löytyisi tehtävää, tutkija katsoo.
Ihan hyvin ajateltu näkemys! Tuollaista kansalaispalvelusta minäkin kannattaisin.
Tosin toistan samaa kuin aina: tuossa on tietysti se riski, että "kansalaisvelvollisuus" koostuisi naisten osalta esimerkiksi vanhustenhuollon ilmaisena työvoimana raatamisesta ja miesten osalta sitten ehkä kriisinhallintatyöstä.
Lisäksi kansalaispalveluvelvollisuuden laajentamisessa on otettava huomioon se suhteettoman suuri työmäärä, jonka naiset jo nyt lisääntymistyössään tekevät.
Samasta aiheesta: