Ne muut, ne ovat kaikki maailman muut ihmiset.
Violet Socks: Feminism is no longer about sexism at all
(...)
Notice anything else? Like maybe the fact that this isn’t a definition of feminism at all? Feminism is a movement and political philosophy that addresses the systematic oppression of females because they are female. What WisCon is offering up instead is just a general definition of liberal social justice. Sexism isn’t even mentioned.
(...)
Luulen itse, että feminismin vähättely on osa kiltin tytön syndroomaa. Se on halua pysytellä näkymättömänä - kurjassa turvassa mutta kuitenkin turvassa. Puolustamalla naisten sijaan muita huono-osaisia ryhmiä naisen ei tarvitse vaatia mitään itselleen. Hänen ei tarvitse olla se ikävä akka, ilonpilaaja, järjen inha ääni.
(...)
It’s fascinating the extent to which women have been shamed out of even claiming a movement to address sexism. We just aren’t allowed to have that. Too strident. Too pushy.
(...)
On tietysti oikein puolustaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä. On syytä tajuta keskenään risteävien sortomekanismien olemassaolo ja omat etuoikeudet (ihminenhän voi samaan aikaan olla sekä sorrettu että etuoikeutettu). Mutta näin niin kuin muistutuksena itselleni ja muille: sitä muiden puolustamista ei tarvitse tehdä itseä tai omaa väkeä dissaten.
Samasta aiheesta:
41 kommenttia:
MM: "Kirjoitin taannoin siitä, kuinka naisten oikeuksien puolustaminen helposti jää muiden hyvien asioiden ajamisen jalkoihin."
No hyvien ja hyvien, aatteitahan nyt on kaikenlaisia. Sanotaan vaikka, että hyvien tai muiden aatteiden ja uskomusten jalkoihin.
Tiivistän sanomani:
Kukaan ei (ja onneksi ei!) koskaan sano: "Miten Suomen homot kehtaavat vaatia oikeudenmukaista kohtelua, vaikka muualla maailmassa lapset kävelevät miinoihin?"
Socks kommentoi, 1 ja 2
MM sinä ainakin rehellisesti sanot, että feminismi on naisten oikeuksien ajamista eikä tasa-arvon ajamista.
Useat feminismit väittävät feminismin ja tasa-arvon olevan lähes synonyymejä.
Sama ongelma on eläin- tai ympäristönsuojeluasioista kiinnostuneilla; "miten kehtaatte valittaa lehmien kohtelusta, kun Suomessa vanhuksetkaan eivät pääse ulos", "miten kehtaatte paasata jostain liito-oravista tai saimaannorpista kuin Suomessa on pitkäaikaistyöttömiä ja lapsiperheiden köyhyys kasvaa kasvamistaaan" jne! jne!
Tomi: "Useat feminismit väittävät feminismin ja tasa-arvon olevan lähes synonyymejä
Ovathan ne. Tai pikemminkin toinen on toisen edellytys: naisen aseman parantaminen edistää tasa-arvoa.
(Miehen asemaa on sekä syytä parantaa että huonontaa: "huonontaa" rutkasti esimerkiksi rahavallan suhteen, mutta samalla "parantaa" esimerkiksi sen suhteen, että mies saisi viettää enemmän aikaa lapsiaan hoitaen.)
myrsky: "Sama ongelma on eläin- tai ympäristönsuojeluasioista kiinnostuneilla; "miten kehtaatte valittaa lehmien kohtelusta, kun Suomessa vanhuksetkaan eivät pääse ulos", "miten kehtaatte paasata jostain liito-oravista tai saimaannorpista kuin Suomessa on pitkäaikaistyöttömiä ja lapsiperheiden köyhyys kasvaa kasvamistaaan" jne! jne"
Niinpä! Se on rasittava ajatusvirhe. Tuota logiikkaa seuratenhan niitä pitkäaikaistyöttömiäkään ei itse asiassa voisi auttaa, sillä he olisivat liian turhanpäiväinen avun kohde: onhan kuitenkin esimerkiksi Afrikan orvolla lapsisotilaalla asiat helvetin paljon pahemmin kuin suomalaisella työttömällä. Tai vanhuksella - suomalainen vanhus on kuitenkin todennäköisesti saanut viettää jo ihan kohtuullisen elämän. Tai edes suomalaisella rantojen miehellä - he sentään kaikesta muusta kurjuudestaan huolimatta elävät vakaassa yhteiskunnassa.
Kukakohan sitten olisi se maapallon ainoa ihminen, jonka kärsimys olisi kyllin suuri ja kiistaton, että sitä sopisi auttaa..?
Tuo tapa nollata jonkin epäkohdan arvo vetoamalla ns. suurempaan epäkohtaan on yleensä omankokemukseni mukaan tietyn ihmistyypin defenssi.
Nämä tyypit ovat päässeet johonkin elämässään kyynärpäätaktiikalla ja tuudittautumalla siihen, että "kaikille nyt vaan ei riitä hyvinvointia, kaikki pitää ansaita ja köyhät on laiskoja jne...". Sitten kun heille tuo eteen jonkun ihmisryhmän ongelmat niin he yrittävät perustella itselleen miten heidän ei tarvitse ajatella asiaa ja asian esiintuoja on todellisuudesta vieraantunut hörhö. He itseasiassa pyrkivät väistelemään nousevaa huonoa omaatuntoa tai empatian tunnetta, koska se ei vaan heidän maailmassaan toimi.
MM samaistat feminismin tasa-arvoon, mutta yleensä naisfeministit eivät kiinnitä huomiotaan miestenongelmiin, mutta odottavat miesten kiinnittävän huomion naisten ongelmiin.
Miehet ovat varsin kiitettävästi olleet mukana muuttamassa yhteiskuntaa naisille paremmaksi.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että tasa-arvon nimisssä joihinkin miesten ongelmiin kuten syrjäytymiseen pitäisi yhteiskunnan puuttua, niin feministit eivät kuitenkaan tätä halua.
Mun on myönnettävä,että vältän joskus käyttämästä feministi-sanaa itsestäni, juurikin siksi että sitten saa selittää juurta jaksaen että ei,en vihaa miehiä,enkä tahdo heitä alistettuun asemaan, ja kyllä,maailmassa on ihmisiä joilla on asiat huonommin.
Oon huomannut,että jotkut miehet kuuntelevat keskittyneemmin, kun ottaa esiin jonkun sukupuolieron, josta kärsivät kaikki. "Hei, olisiko susta oikeasti kivaa tietää,että olet päässyt tuohon asemaan vain siksi, että sinulla on kivekset? Onko susta kivaa,että sua pidetään lapsesi vain toissijaisena huoltajana?" jne...
Tomi: "MM samaistat feminismin tasa-arvoon, mutta yleensä naisfeministit eivät kiinnitä huomiotaan miestenongelmiin, mutta odottavat miesten kiinnittävän huomion naisten ongelmiin."
Tosiaan. Mistäköhän kummasta tämä ilmiö voisi johtua? Voisiko se lähteä vaikka siitä, että miehet eivät ole sorrettu luokka, mutta naiset ovat?
Olet, Tomi, jo aika kauan ollut kommentoimassa blogiani. Etkö tosiaan ole lukenut aikaisempia kirjoituksiani, vai vaivaako muistinmenetys?
Mita: Ymmärrän kyllä tuon. Mutta mulle taas feminismi-sana on hutsutesti.
Jos mies ei takerru feminismiin eikä pelkää sitä, silloin hän on todennäköisesti joskus jotain ajatellutkin; hän on nähnyt oman asemansa maailmassa ja osaa ulottaa myötätuntonsa myös naisiin. Hyvä merkki.
Jos mies taas hermostuu feminismista ja alkaa nillittää sanan käytöstä, luokittelen hänet saman tien mielessäni vähän turhaksi jätkäksi, laiskuriksi ja pelkuriksi - siis sellaiseksi, jonka takia minun ei tarvitse nähdä suurta vaivaa. (Olettaen siis kuitenkin, että kyse on jostain ihan aikuisesta, täyspäisestä ihmisestä.) En siis tosiaan luokittele häntä pahaksi ihmiseksi tms, mutta vähän sellaiseksi heikoksi, joka ei näe eikä luultavasti edes pyri näkemään etuoikeutensa yli.
Teen sen tästä syystä. En yksinkertaisesti jaksa enkä viitsi kantaa niskoillani sellaisia aikuisia ihmisiä, joilla on ihan toimiva kävelykyky omastakin takaa. Miehillä on minusta samanlainen velvollisuus ja kyky käyttää päätään kuin naisillakin.
Lempeä on syytä olla, mutta aikuisia ihmisiä ei pidä paapoa. En pidä opetetusta avuttomuudesta sen kummemmin naisilla kuin miehilläkään. Joidenkin miesten "iik apua feminismi äitiiiiiihh!" on nimenomaan sitä itseään: tyhjäpäistä bimboilua.
Mita, vielä: Sellaisen tilanteen voin kyllä nähdä, että mies, joka vasta on alkanut kyseenalaistaa vaikka sukupuolirooleja, saattaisi ensi alkuun vierastaa feminismi-sanaa. Siis niin, että heppu on kyllä pohjimmiltaan ihan kunnon mies, mutta että hän ei vielä ole uskaltanut tai osannut ajatella ihan loppuun asti ja kyllin laajasti. Silloin se "En ole femakko, hyih!" olisi hänelle pelkkä välivaihe.
On kyllä ihailtavaa kärsivällisyyttä, jos jaksaa selittää noille tyypeille, lempeästi ja f-sanaa välttäen, mikä maailmassa mättää. Mutta minä en ole kärsivällinen nainen. Itse olen tehnyt sitä rautalangasta vääntämistä kyllin kauan. Naisille olen yhä valmis selittämään perusasioita. Mutta jos mies on vielä niin aloittelija tasa-arvotyön saralla, että vierastaa feminismi-sanaakin, en vaan enää nykyisin viitsi vaivautua.
En jaksa enää yhtäkään herkkää, haurasta kedon kukkasta, jolle minun muka pitäisi kädestä pitäen ja koko ajan tyynnytellen perustella oma elämäni ja aatteeni. En minä loputtomiin jaksa olla kenenkään lapsenpäästäjänä.
(Tämä vuodatukseni, Mita, ei siis ole suunnattu sinua vastaan. Jos jaksat ja viitsit selittää asioita kuvaamallasi tavalla, kaikki kunnia sinulle! Minä olen palanut puhki.)
MM:
Verraten harvoin olen edes tilanteissa, jossa tasa-arvosta keskustellaan, niin kärsivällisyyttä vielä riittää. Ja niissä tilanteissa olen (suureksi ärsyynnyksekseni) huomannut,että mitä suoremmin asiat muotoilen, sitä vähemmän minua kuunnellaan.
Ymmärrän kyllä hyvin, miten moiseen voi ennenpitkää väsähtää. Luulisi jo keskustelukumppaniakin ärsyttävän, kun toinen pehmustaa asiansa pumpulilla ;)
Mita: Tajusin jossain vaiheessa, että mun ei tarvitse pelastaa kaikkia. Jos mies ei ole mulle merkittävässä asemassa - esimerkiksi pomoni tai alaiseni, siippani tai ystäväni - niin mitä minä lopultaan piittaan hänen mielipiteistään?
Esimerkiksi epäoikeudenmukaisesti minua kohtelevan pomon tekemisiin puutun. Mutta jos antifemakko onkin vaan satunnainen jätkä - no.
Jos aikuinen mies pelkää feminismiä, en kunnioita häntä. Jos en kunnioita miestä, miksi käyttäisin kallista aikaani hänen valistamiseensa?
Mita: "Ja niissä tilanteissa olen (suureksi ärsyynnyksekseni) huomannut,että mitä suoremmin asiat muotoilen, sitä vähemmän minua kuunnellaan."
No noissa tilanteissa sano niille pojille tyynesti, että ne ovat
"Hysteerisiä, hemmoteltuja huoria!"
Et ainakaan valehtele, ja todennäköistä on, että isot, sievät suut hiljenevät yhdeksi siunatuksi hetkeksi. Eivät pitkäksi aikaa - mutta ehkä, hyvällä onnella, juuri niin pitkäksi, että elämänmuutoksen siemen alkaa heissä itää.
No, joo.
Toisella tavalla vakavasti puhuen: Olen huomannut, että jos keskustelussa ihan yksinkertaisesti sanon mielipiteeni, tyynesti ja vakaasti, sen kummempia selittelemättä tai pehmentämättä, se saa ihmiset loppujen lopuksi kuuntelemaan kaikkein parhaiten. Kaikkein ahdistuneimpien kanssa tämä ei toimi, mutta suurimman osan kanssa kyllä.
Esimerkiksi näin:
Joku tyyppi seurueessa: "Höhöö, vittu feministit on kauheita! Kuule Myyttis, sä kun oot semmonen naisasianainen, niin ootko sä feministi, höhöö?"
Minä (tyynesti): "Kyllä. Mä olen feministi."
(Hiljaisuus.)
Tyyppi: "Mi-mitä?"
Mutta mikä kellekin parhaiten toimii. :-) Oma ääni ja oma tyyli ovat aina ne tehokkaimmat ja parhaat.
(Ja mikä minä olen ketään opettamaan.)
Ihmettelen, millaisia feministejä Tomi tuntee. Tietenkin feminismi ja sukupuoliroolien purkaminen on kaikkien etu, enkä tunne yhtäkään feministiä, joka ei kyseenalaistaisi vallitsevia miesrooleja ja miettisi paljonkin myös miesten ongelmia. Valistunut ajattelu ja tasa-arvon etsiminen tavallaan väistämättä johtaa siihen, että koettaa nähdä asiat monien eri ihmisten näkökulmasta ja ylittää stereotyyppisen mies-nais-jaottelun. Niin tässäkin blogissa. (Siitä on täällä mielestäni aivan turha aukoa suuta.)
"MM (tyynesti): 'Mä olen feministi.' (Hiljaisuus.)"
Jos joku näin sanoisi minulle, jäisin luultavasti myös hiljaa odottamaan: tosin vain siksi, että haluaisin kuulla tarkennuksena, mitä sanoja käytännössä tarkoitti. Feminismin kirjo kun on niin laaja: eri feministeillä ja feministiksi itseään kutsuvilla on samoista asioista joskus hyvinkin erilaisia mielipiteitä. Tosin luultavimmin olisin aiemman kokemukseni perustella melko toiveikas, että keskustelukumppanilla ei aivan kammottavia mielipiteitä ole.
Luultavimmin odottaisin myös jonkin aikaa, ennen kuin nimeäisin itseni feministiksi. Haluaisin nimittäin ensin varmistaa, että kanssakeskustelijan feminismi ei olisi niin ahdasta, että juuttuisimme ikuisuuden ajaksi loputtomaan kiistelyyn siitä, mitä se feminismi oikeastaan onkaan (minun pinnani ei kestäisi tällaista sanojen merkityksistä kiistelyä).
(Tähän voisin feminismin sijaan laittaa monen muunkin symppaamani aatteen.)
Möme mielestäni pitäisi erottaa yhteiskunnalliset ongelmat, eli ongelmat joihin voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä, ja henkilökohtaisen elämän ongelmat kuten parisuhdeongelmat toisistaan.
Naisasialiikkeellä on vain hyvin vähän enää saavutettavaa politiikkaan vaikuttamalla, mutta miesasia on tällä saralla aivan lasten kengissä.
Feministit ovat alkaneetki n vaatimaan miesten muuttumista kun politiikassa ei ole enää jäljellä vaadittavaa.
Mutta miesten muuttaminen onnistuu vain kasvattamista muuttamalla (epäilen tosin, ettei sekään onnistu), eli naisten on itse muututtava, sillä feministit ja tilastot sanovat, että lasten ja siis myös poikien kasvattaminen on pääosin naisten vastuulla.
EE: "Jos joku näin sanoisi minulle, jäisin luultavasti myös hiljaa odottamaan: tosin vain siksi, että haluaisin kuulla tarkennuksena, mitä sanoja käytännössä tarkoitti. Feminismin kirjo kun on niin laaja: eri feministeillä ja feministiksi itseään kutsuvilla on samoista asioista joskus hyvinkin erilaisia mielipiteitä."
Totta kyllä, mutta tuon tilanteen itse ajattelin sellaiseksi, että siinä esimerkiksi pöytäseurue aivan selkeästi vastustaa feminismiä ja feministejä - vastustaa siihen pisteeseen asti, että pitää aatetta mahdottomana kenenkään kannattaa.
Shokkivaikutus perustuu siihen, että he eivät oleta, että kukaan avoimesti nousisi vastustamaan yleistä mielipidettä.
EE: "Luultavimmin odottaisin myös jonkin aikaa, ennen kuin nimeäisin itseni feministiksi. Haluaisin nimittäin ensin varmistaa, että kanssakeskustelijan feminismi ei olisi niin ahdasta, että juuttuisimme ikuisuuden ajaksi loputtomaan kiistelyyn siitä, mitä se feminismi oikeastaan onkaan (minun pinnani ei kestäisi tällaista sanojen merkityksistä kiistelyä)."
Liity kerhoon! ;-) Mullakin palavat hermot varsin nopeasti, jos aletaan loputtomiin määritellä määrittelyn määrittelyä. (Siis jos se tapahtuu, niin kuin yleensä tapahtuu, oikean asioista puhumisen sijaan.)
Miehillähän on kyllä sikäli eri tilanne naisilla, että miehen feministiksi tunnustautuminen ei valitettavasti välttämättä saa kaikissa naisfeministeissä sympatiaa osakseen. Minusta mies voi olla feministi - mutta on naisfeministejä, joiden mielestä näin ei voi olla. Sikälikin siis kiistojen todennäköisyys valitettavasti kasvaa.
Suurimpina miesten ongelmina pidetään kai syrjäytymisvaaraa, väkivaltaa, armeijaa ja heikkoa asemaa avioerotilanteissa ja lasten huoltajuuskiistoissa.
Näihin ongelmiin voi jokainen mies itsekin vaikuttaa eikä odottaa seuraavaa sukupolvea, jota "naiset parhaillaan kasvattavat". Oikeastihan pojat (ja tytöt) ottavat roolimalleja, asenteita ym. isältään (ja muilta miehiltä), vaikka nämä eivät varsinaisesti hoitaisia lapsia, joten isien merkitystä ja tärkeytttä ei kannata vähätellä.
Miehet voivat itsekin ottaa aktiivisen roolin kotona ja lasten kasvatuksessa ja tehdä myös niitä kotitöitä (useimmat naiset kyllä suostuvat tähän...). Tämä johtaisi myös siihen, ettei naisen automaattisesti ajatella olevan parempi huoltaja (koska hänellä on kokemusta lasten hoidosta ja arjen pyörittämisestä), naisen ei ajatella jäävän kotiin pitämään kaikki vanhempainvapaat ja hoitavan sairasta lasta kotona jne. Samalla naisen asema työmaailmassa paranee, kun taas miehen asema paranee perheeseen liittyvissä asioissa.
Monet miehet ovatkin jo ottaneet haasteen vastaan, kun katselee nykyisien vastuunkantoa ja - jakoa.
myrsky: "Miehet voivat itsekin ottaa aktiivisen roolin kotona ja lasten kasvatuksessa ja tehdä myös niitä kotitöitä (useimmat naiset kyllä suostuvat tähän...)."
Niinpä! Mies ei enää kotitöiden suhteen voi olla se passiivinen keto-orvokki. Valtaa saa töitä tekemällä.
...ja tietysti sitä vastuutakin sitten myös.
Myrsky miksi feministit painottavat miesten muutosta, mutteivat naisilta vaadi nailta muutosta ?
Naiset saavat feministien mielestä olla niin naisellisia ja perinteisiä kuin haluavat, mutta miesten olisi heidän mukaansa muututtava enemmän naisten kaltaisiksi.
Eikö tämä kerro, että feministit pitävät naiseutta lähtökohtaisesti miehisyyttä parempana ?
Tomi: "Myrsky miksi feministit painottavat miesten muutosta, mutteivat naisilta vaadi nailta muutosta ? "
Voi elämän kevät, vertaapas naisten asemaa ja rooleja nykyään vaikka sadan vuoden takaiseen aikaan!
Naiset ovat jo tehneet työtä ja muuttuneet! Muuttumistyötä on yhä meilläkin, mutta kyllä nyt on miesväen muutos se kriittisempi ja kauemmin odotettu asia.
MM: Ab esse ad posse
En nyt taas hirveästi tavoita Tomin pointtia ja kirjoittelen ihan omia mielipiteitäni tänne, joten en minä voi vastata mitä "ne feministit" ajavat takaa.
Mutta käsittääkseni useimpien ihmisten elämää helpottaa niin nais- kuin mieskuvan laajeneminen, jolloin jokainen voi toteuttaa naiseuttaan/mieheyttään itselle sopivalla tavalla.
Miten miehiä nyt sitten painostetaan naisten kaltaiseksi? Sitenkö, että heidän mahdollisuuttaan olla isiä monipuolistetaan ja toisaalta lainsäädännön turvin heille on suotu 1 kk isyysvapaa? Ei isyys ole äitiyttä!
Vai siten, että miehen roolituksia on laajennettu, miehen ei tarvitse yksin tienata koko perheen elantoa, mies saa harrastaa ja työskennellä myös naisvaltaisilla aloilla JOS niin haluaa, mieskin voi olla heikko menettämättä kasvojaan jne.
Perinteinen miehuus on ihan yhtä arvokasta kuin perinteinen naiseus eikä se ole keneltäkään pois, mutta pointti on se, että ihmisillä on oikeus myös poiketa sukupuolensa perinteisestä mallista. Tämä taas huolettaa usein eniten niitä, jotka itse luonnostaan solahtavat sinne muottiin ja viihtyvät siellä. Miksi?
MM ei naiset ole saavuttanut muutosta yksin, miehet ovat tehneet paljon muutoksen hyväksi.
Toisaalta naisen asema ei ole luultavasti kuvailemasi kaltainen ainakaan Suomessa.
Suomessa maatalousyhteiskunnassa emäntä ja isäntä ovat olleet aika tasavertaisia, toki työjakoa on ollut.
Suomessa avioiduttiin varsin iäkkäinä ja kokeneina ja omaisuutta oli kenties kummalakin. Tätä omaisuutta oli kuitenkin aina vain vähän, köyhyys teki tasa-arvoiseksi.
Tytär on perinyt Suomessa vanhempansa myös satoja vuosia, tämä osaltaan kertoo tasa-arvosta.
Vielä huomautettakoon ennen vuotta 1906 n. 98 % miehistä oli ilman äänioikeutta.
Myrsky on totta, että nuoret miehet tekevät enemmän kotitöitä ja hoitavat enemmän lapsia kuin isänsä.
Mutta joskus tämä taakka on aika raskas, joissakin tietämissäni tapauksissa äiti on lasten kanssa kotona ja mies käy töissä, mutta miehen kotona olema aika kuluu kotitöiden tehden ja lasten kanssa leikkien. Eli mies vastaa elatuksesta ja puolesta kotitöistä eli hänen kokonais työnsä on valtavasti suurempi äitiin verrattuna. Onko tämäkään oikeuden mukaista ?
Joskus taas perheen äiti käy töissä ja tämän jälkeen hoitaa kodin ja lapset. Omaa aikaa äidille jää muutama tunti viikossa. Onko tämä oikeudenmukaista?
Kuten näet, tällaiset heitot ovat yksittäistapauksia ja niistä on ihan turha puhua yleisellä tasolla.
Toisaalta huomaa, ettet oikein hahmota mitä perhe-elämä tarkoittaa. Se tosiaan on sitä, että työpäivän jälkeen ne lapset on kotona ja vanhemmilla on heistä ja heidän kodistaan vastuu. Pienten lasten kanssa kotona oleva vanhempi tarvitsee myös omaa aikaa ja toisaalta töissä oleva vanhempi usein mieluusti viettää aikaa lastensa kanssa illalla. Kotityöt kuuluvat useimpien ihmisten arkeen, toki niihin käytetty aika on vapaavalintaista. Fiksu aikuinen ottaa lapset mukaan arkeen ja käskee lapsia myös itse keksimään itselle tekemistä, mutta lasten tekeminen tarkoittaa sitä, että lasten kanssa myös ollaan ja samalla heihin luodaan läheinen suhde. Monille miehillekin tämä on tärkeää.
Kerrotko siis uudellen "miten miehestä ollaan tekemässä naista"? Isyys on isyyttä ja kotielämään liittyvät askareet eivät itsessään ole naisellisia.
Monet naiset tekevät perinteisiä miesten töitä (remontoivat, ajavat ja huoltavat autoa, tekevät raskaitakin pihatöitä jne) - ollaanko heistä sitten tekemässä miehiä?
Onko naiseus ja miehuus sinusta sitä mitä töitä ihminen tekee?
Myrsky tarkoitan tällä "miehestä ollan tekemässä naista" sitä, että vaaditaan miesten tunteiden käsittelyä samanlaiseksi kuin naisten.
Mutta miesten tavat käsitellä tunteitaan eroavat naisten tavoista luultavasti biologiasta johtuen.
Myös vaatimus, että miesten tulisi keskustella tunteistaan enemmän ei minusta kuulosta järkevältä
Tomi: "Myös vaatimus, että miesten tulisi keskustella tunteistaan enemmän ei minusta kuulosta järkevältä"
No, Tomi, ottaen huomioon, että sinä itse ainoana otit tuon "tunteista puhumisen vaatimuksen" esiin, niin aika lailla se tuntuu olevan pinnalla mielessäsi.
Tunnut, Tomi, aina keskusteltaessa referoivan johonkin aivan omaan feminismin määritelmääsi ja yhteiskunnan kuvaasi - sellaisiin, joihin muilla ei ole pääsyä. Ne määritelmät ovat jonkinlaista kumia: kun teesisi kerta toisensa jälkeen osoitetaan vääriksi, palaat silti aina uudestaan niihin, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut!
MM kuten olette jo huomanneet en ole yhteiskunta- enkä kasvatustieteilijä, joten näissä aiheissa heittoni on mutuilua.
Muutta MM ette ole ampuneet argumenttejani alas ainakaan perustellusti, jos olisitte olisin muuttanut mielipidettäni, sillä olen lukuisia kertoja elämässäni muuttanut mielipiteeni kohdatessani faktat.
Sinun, Myrskyn tai Nerean mutuilu ei ole faktojen luettelemista, joten niiden perusteella minun ei ole syytä muutta mielipiteitäni.
MM mitkähän ne minun teesini ovat ?
Mielipiteeni on, että naiset eivät ole Suomessa sorrettu ryhmä.
Suomessa tilanne tasa-arvon suhteen on hyvä.
Joissaki asioissa naisten asema on jopa paljon miehiä parempi.
Ja asiat joissa naisten asema on miehiä parempi ovat usein elämänlaadun kannalta merkittävämpiä kuin asiat, joissa miehillä on asiat paremmin kuin naisilla.
Esimerkkinä otettaan vaikka peruskoulu, kaikki tulosmittarit osoittavat, että tytöt pärjäävät kouluissa paljon poikia paremmin, mutta valtiovalta ei ole puuttunut millään tavalla.
Syy tähän on luultavasti joko se, että opetusviranomaiset eivät pidä poikien huonoa menestymistä ongelmana tai he pitävät tyttöjä yksinkertaisesti parempina (kuten useat feministit tekevät suoraan tai piilotetusti).
Hyvä esimerkki viranomaisten ajattelusta, on se, että ollaan kiinnitetty huomiota tyttöjen menestymiseen matematiikkassa, ja niin päin, että ollaan huolissaan tyttöjen huonosta menestyksestä.
Kuinka ollakkaan matematiikka matematiikka on ainoa aine, jossa pojat pärjäävät tasavertaisesti tyttöjen kanssa, muissa aineissa pojat ovat huonompia.
MM jos tämä ei kerro mielestäsi viranomaisten asenteellisuudesta, niin mikä sitten kertoisi ?
Luulenpa, Tomi, että sinä näet aina kerrallaan vain yhden puolen tietystä ilmiöstä. Et näe koko kuvaa.
Lait ja viranomaistoiminta todella kertovat asenteista, se on kyllä totinen tosi.
MM: Säästöpakkaus
MM:"Luulenpa, Tomi, että sinä näet aina kerrallaan vain yhden puolen tietystä ilmiöstä. Et näe koko kuvaa."
Kun en ole yhteiskuntatieteilijä ja nämä asiat herättävät minussa tunteita, niin tietenkin olen kokemusteni ja näkökulmieni vanki tässä asiassa.
Mutta luulen myös, että niin on aika iso joukko muistakin tänne kommentoivista.
Itse taas olen huomannut, että viime aikoina miesten "perinteistä" tapaa käsitellä tunteita on yleisesti arvostettu ja pidetty hyvänä.
Dokumentti Miesten vuoro on kerännyt paljon katsojia ja käsittääkseni sitä on esitetty myös ulkomailla ja sitä on ylistetty lehtien palstoilla. Siinä miehet ovat puhuneet itselleen luontaisella tavalla tunteistaan, joita miehilläkin luonnollisesti on.
Myös miehen tapaa olla vanhempi ja isä on esim. nyt isänpäivänä käsitelty myönteisessä valossa ja myös parisuhdejutuissa on paljon ollut asiaa siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja toisaalta naisille ja miehille on usein tyypillistä käsitellä asioita tietyllä tavalla - ja kaikki tavat ovat "oikeita" eivätkä myöskään suoraan sukupuoleen sidottuja.
Itse olen useiden miesten kanssa jutellut tunteista, ihmissuhteista, lapsista, vanhemmuudesta ym. ja ihan heidän aloitteestaan tai yhteisymmärryksessä, joten en minä pidä sitä minään naisten juttuna vaan normaalina asiana. Tiedän miesten myös puhuvan näistä aiheista joskus keskenään.
Ylipäätään joskus tekee hyvää avautua jollekin tällaisista aiheista, mutta jatkuva vatvominen ei ole tarkoituksenmukaista ellei molemmat osapuolet sitä halua - tai tajua tällaisen "vatvomisen" pointtia eli se usein lähinnä selventää omia ajatuksia tai pienentää ongelmaa, kun sitä on tarpeeksi pureskellut eri näkökulmista. Useinhan jokin ahdistava ajatus paisuu omassa päässä suhteettoman isoksi, joten siksi puhumisen sanotaan auttavan.
Niin parisuhteelle kuin vaikkapa työyhteisössäkin keskustelu tekee siksi hyvää, että kaikki osapuolet tietävät missä mennään. Liika on kuitenkin liikaa minunkin mielestä.
Tomi: "Kun en ole yhteiskuntatieteilijä ja nämä asiat herättävät minussa tunteita, niin tietenkin olen kokemusteni ja näkökulmieni vanki tässä asiassa.
Mutta luulen myös, että niin on aika iso joukko muistakin tänne kommentoivista."
Eipä täällä nyt yhteiskuntatieteilijän papereita - tai muunkaan tutkimusalan - vaadita. Mutta yritysta asettua muidenkin asemaan, sitä vaaditaan.
myrsky: "Niin parisuhteelle kuin vaikkapa työyhteisössäkin keskustelu tekee siksi hyvää, että kaikki osapuolet tietävät missä mennään. Liika on kuitenkin liikaa minunkin mielestä."
Kyllä, kyllä. Olen huomannut, että tämä on taas yksi työnjakokysymys: "virallisesti" tunnetyö "kuuluu" naisille, oli heillä siihen sitten kykyä tai halua eli ei.
Kaikki naisethan eivät ole mitään luontaisia psykologeja, eivätkä kaikki miehet frigidejä. Tietenkään! Mutta naisilta mun havaintojeni mukaan edellytetään tunneherkkyyden ja tunnevatvomisen esittämistä. Jos nainen ei vaikka reagoi erotilanteeseen kyynelin, häneen saatetaan suhtautua yhtä oudoksuen kuin tunteitaan ilmaisevaan mieheen.
Tämä yksilön taipumuksista riippumaton työnjako on minusta erityisen tuhoisa silloin, kun nainen on tunneasioissa aivan palikka. Näitäkin on - heidän vain saattaa olla todella vaikea huomata asiaa.
myrsky: "Itse olen useiden miesten kanssa jutellut tunteista, ihmissuhteista, lapsista, vanhemmuudesta ym. ja ihan heidän aloitteestaan tai yhteisymmärryksessä, joten en minä pidä sitä minään naisten juttuna vaan normaalina asiana. Tiedän miesten myös puhuvan näistä aiheista joskus keskenään."
Sama kokemus on minullakin. Samaa mieltä myös "vatvomisesta".
Lähetä kommentti