3. maaliskuuta 2010

Vuoroin vieraissa

Populaarin evoluutiopsykologian (tv:stä tuttu!) teeseissä on sellainen ominaisuus, että ne voi useimmiten aivan yhtä hyvin kääntää toisin päin. Esimerkiksi usein toitotettu "Miehen kannattaa naida mahdollisimman monen eri naisen kanssa, mutta naisen kannattaa sitoutua vain yhteen mieheen!" ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tai ainakaan asia ei ole noin simppeli.

Yleinen virhe maallikoiden evopsyka-ajattelussa on se, että henkilö olisi geneettisesti sitä "menestyneempi", mitä enemmän lapsia hän saisi hankittua. Mutta eihän meidän evolutionäärinen tehtävämme ole hankkia lapsia. Meidän tehtävämme on hankkia lastenlapsia. Siis meidän on hankittava lapsia ja sitten hoivattava ne niin vahvoiksi ja fiksuiksi, että ne pystyvät aikanaan itse omien lastensa vanhemmiksi. Vimmattu ympäriinsä kuksiminen ei edesauta jälkikasvun selviämistä. Resursseja tehokkaaseen kasvuun ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.


Näin siis miehen kannattaisi pettää, mutta vain vähän. Hänen kannattaisi sitoutua esimerkiksi kahteen vaimoon ja sen lisäksi pitää kahta satunnaista hoitoa: Vaimot tekisivät hänen kanssaan lapsia ja hän vaimoinen suojelisi ja hoitaisi nämä lapset aikuisiksi. Satunnainen huoraaminen taas olisi miehen jokerikortti: Liiton ulkopuoliset lapset syntyisivät, mutta mies ei tekisi omaa osaansa niiden hoidosta (siis miehen hoitoresurssit koituisivat liiton lasten eduksi). Liiton ulkopuolisten lasten kasvu aikuisuuteen olisi kyllä epätodennäköisempää, mutta kun horottelu ei sinänsä maksa miehelle mitään, kaikki aikuisiksi kasvaneet lapset olisivat vain bonusta.

Sen sijaan jos mies tekisi vaikka sata lasta sadan eri naisen kanssa, miehen olisi ensinnäkin oltava liikkuvaista sorttia. Muutoinhan ne sata lasta yhdellä paikkakunnalla vain kilpaisivat toistensa kanssa resursseista ja harvempi pääsisi jatkamaan sukuaan. Siis kaikki häviäisivät. Toisekseen, kellään miehellä, ehkä mahtavimpia lukuunottamatta, ei olisi mitään mahdollisuutta osallistua tai muuten järjestää kaikkien jälkeläistensä tehokasta hoivaa. (Useimmat historian miehet eivät tietenkään olleet mitään raharuhtinaita.)

Siis miehen kannattaa jakaa mulkkuaan, mutta vain vähän.


Nainen taas tekee lapsen hitaasti. Otollisimmissakin olosuhteissa yksi nainen voisi tehdä ehkä kymmenen sellaista lasta, joista myöhemmin olisi suvun jatkajiksi. Käytännössä menestyneitä lapsia on vain muutama. Näin siis naisen kannattaa pääsääntöisesti olla yhden miehen kanssa kerrallaan, ja pettää miestään korkeintaan kolmen muun miehen kanssa.

Näin siksi, että naisella ei ole varaa olla pettämättä. Hänelle lapsentekeminen on niin suuri kustannus, ettei nainen voi (niin sanotusti) panna kaikkia munia samaan koriin. Jos hyviä geenejä tulee vastaan, ne kannattaa heti panna hyötykäyttöön. Optimaalista siis olisi tehdä pari lasta hyvägeenisen vakimiehen kanssa, ja tehdä kaksi-kolme muuta ihan toisen miehen kanssa (mutta jatkaa silti samaan aikaan liittoa sen puolison kanssa). Näin nainen saa geenivaihtelun edut ja vakisuhteen resurssienjaon.

Siis naisen kannattaa ottaa mulkkua, mutta valikoiden.


(Ja ei: en oikeasti kehota ketään pettämään. En ole mikään Leelian lepotuoli, mutta sen sataprosenttisen varman vinkin voin antaa, että pettäminen tuhoaa suhteesi. Kuten itsekin hyvin tiedät. Älä nussi vieraita. Jos haluat avoimen suhteen, sovi partnerisi kanssa avoimesta suhteesta.)




Samasta aiheesta:



Omia kirjoituksiani:

13 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Tuo "munat samaan koriin" on minusta vaan niin hassu ilmaus. Pahoitteluni toistosta. ;-)

myytinmurtaja kirjoitti...

Lapsenlapsen syntymä on siis evokannalta suurin voittomme. Siksi vanhemmilla sukulaisilla lieneekin rakastettava tapansa natkuttaa kaikille lapsentekoiässä oleville: "No! Jokos ne hääkellot kumajavat! Jokos on pikku jalkojen tepastelua luvassa!"

Koska naispuolinen lapsi tietysti todennäköisemmin jatkaa vanhempien geenejä (koska syntyneen lapsen äidin henkilöllisyys on yleensä aina varma, isän ei välttämättä ole), kälkätys kohdistuu eniten tyttäriin.

Syytän sinua, evoluutio! Kaikista sukujuhlien tylsistä hetkistä.

Anonyymi kirjoitti...

DNA ei mieti lastenlapsia. Itsekkään geenin teorian mukaan miehen kannattaa jakaa siementään mahdollisiman paljon (määrä ratkaisee, ei laatu), koska se ei vaadi mieheltä mitään ja takaa mahdollisimman suuren DNA-jatkumon. Naisen taas kannattaa valita siitältäjänsä huolella, koska investointi on suuri ja terve jälkeläinen toivottava.

Biologia ei ole politiikkaa.

myytinmurtaja kirjoitti...

Ano: "DNA ei mieti lastenlapsia. Itsekkään geenin teorian mukaan miehen kannattaa jakaa siementään mahdollisiman paljon (määrä ratkaisee, ei laatu), koska se ei vaadi mieheltä mitään ja takaa mahdollisimman suuren DNA-jatkumon. Naisen taas kannattaa valita siitältäjänsä huolella, koska investointi on suuri ja terve jälkeläinen toivottava.

Biologia ei ole politiikkaa."


Hallelujaa, veli! ;-)


Luepas teksti uudestaan, jookosta? Tällä kertaa voisit koettaa uskaltautua sen turvallisen taikapiirisi ulkopuolelle. Se sattuu, mutta takaan, että se on sen arvoista.

Anonyymi kirjoitti...

En ymmärrä kommenttiasi.

Anonyymi kirjoitti...

"Biologia ei ole politiikkaa."

Näin sanovat ne evopsykauskovaiset, joiden ainoa tarkoitus on tehdä politiikkaa ja perustella pseudotieteellä kaikki yhteiskunnalliset vääryydet.

Myytinmurtajan selitys ei ole yhtään vähempää "biologinen" kuin sinunkaan omasi. Selityksiä voi keksiä kymmenittäin sen mukaan, mikä sattuu omaan maailmankuvaan sopimaan.

Nerea

Eino Empaatti kirjoitti...

Suurin vika näissä popularisoiduissa evopsykaselityksissä on, että ne tuntuvat uskovan vain Yhteen Ainoaan DNA:n selviytymisstrategiaan. Kuitenkaan vaihtoehtoina eivät useinkaan ole vain tietyn geeninpätkän selviytyminen ja täydellinen sukupuutto, vaan useammat strategiat voivat pärjätä enemmän tai vähemmän paremmin.

Esimerkiksi nuo sukupuolten kohtaamat erilaiset "lisääntymishaasteet" ovat jotain, mitä jokainen selkärangallinen maaeläin kohtaa: koirailla lisääntyminen on helpompaa kuin naarailla. Jos populaarievoja kuuntelisi, pitäisi kaiketi kaikilla näillä eläimillä olla samanlainen lisääntymisstrategia. Oikeasti eri eläinlajeilla on kuitenkin hyvin vaihtelevia lisääntymistapoja täydestä "yksiavioisuudesta" vapaampaan seksuaalisuuteen.

Biologia tarjoaa äärimmäisen paljon vaihtelevuutta, ja siksi se politiikkakin on mahdollista.

anonilli kirjoitti...

Reaalimaailmassa tavismiehet eivät joudu valitsemaan tällaisten strategioiden välillä. Vähän samalla tavalla, kuin meillä ei ole ollut historiallisesti tarvetta kehittää kykyä olla syömättä itseämme hengiltä, koska aliravitsemus on ollut ziljoona kertaa todennäköisempää kuin ylipaino. Kun ympäristötekijät hoitavat rajoittamisen, valinta vaikuttaa vain yhteen suuntaan.
'meidän tehtävämme on hankkia lapsenlapsia'
Ei lapsia -> ei lapsenlapsia. Evopsy-jengiltä vastaavasti välillä tuntuu unohtuvan, että kuolleet eivät lisäänny: itsesuojeluvaisto ja terve itsekkyys menevät hyvinkin ohi lisääntymisestä.
'jos mies tekisi vaikka sata lasta sadan eri naisen kanssa, miehen olisi ensinnäkin oltava liikkuvaista sorttia'
Tämä on ollut ihan toimiva strategia, ennen tehokasta ehkäisyä, tosin hävikki lienee ollut huomattava. Se etteivät kaikki linnut voi olla käkiä ei merkitse, etteikö käkiä voisi olla.

myytinmurtaja kirjoitti...

Anonilli: "Ei lapsia -> ei lapsenlapsia"

Tuli tuosta mieleen, että muistan lukeneeni jonkun populaaritutkimuksen, jonka mukaan isovanhemmat suosisivat tyttärensä lapsia poikiensa lapsien kustannuksella. Tyttären lapset vievät todennäköisimmin isovanhempien geeniperimää eteenpäin.

Ihmiskunnallahan on muutenkin ihmeellinen isoäitikulttuuri.


Tämä oli tosiaan jonkin tiedelehden artikkeli tai nettisivu, ei mikään vakavasti otettava tiedelähde.

myytinmurtaja kirjoitti...

EE: "Oikeasti eri eläinlajeilla on kuitenkin hyvin vaihtelevia lisääntymistapoja täydestä "yksiavioisuudesta" vapaampaan seksuaalisuuteen."

Niinpä. Minua hämää noissa populaari-evoteorioissa eniten niiden sinisilmäinen suhtautuminen naisen vieraissa käymiseen. Naisen on ehkä järkevää pitää yhtä "aviourosta" kerrallaan - mutta juuri tuon naaraan lisääntymisen vaikeuden takia ukon mahdollista geenivirhettä ei ole varaa antaa kaikille pesueen lapsille. Siksi naisen kannattaa tilaisuuden tullen pettää.

Ja niinhän naiset ovat tehneet, pettäneet miesten lailla kaikkina aikoina. Silloinkin, kun siitä on ollut heille ja heidän jo olemassaoleville jälkeläisilleen pahat seuraukset.

Siitähän on kulttuurinen todiste varmaan kaikissa muinaisissa lakikokoelmissa: nimenomaan naisen "avionrikkomiseen" on suhtauduttu hirveän hysteerisesti.

Jos naiset ovat pettäneet jopa niissä oloissa, kun se on oman selviytymisen kannalta tehty mahdollisimman epäsuotuisaksi, niin toden totta naisen kannattaa lisääntymisstrategisesti pettää.

Anonyymi kirjoitti...

"Näin sanovat ne evopsykauskovaiset, joiden ainoa tarkoitus on tehdä politiikkaa ja perustella pseudotieteellä kaikki yhteiskunnalliset vääryydet."

Nerea, yhteiskunnalliset vääryydet ovat eri asia kuin lisääntymisen biologiset puitteet. Toki usein liittyvät toisiinsa. Ja onko joku pettäminen (vai mistä nyt puhut?) yhteiskunnallista vääryyttä, jaa-a... En välttämättä sanoisi.

Viime kädessä kuitenkin kirjoittamani pitää paikkaansa - totta kai naisen kannattaa valita siittäjänsä tarkoin, jos haluaa terveen jälkeläisen (ja mahd. myös "suojeluun" kykenevän uroksen). En näe tässä väitteessä mitään ihmeellistä tai edes Myytinmurtajan väitteiden vastaista.

Ero Myytinmurtajan väitteisiin oli siinä, että hän oletti miesten kannattavimman lisääntymisstrategian olevan "valikoitu lisääntyminen", koska liian monesta jälkeläisestä ei pysty huolehtimaan. Biologisesti se ei ainakaan näin ole, vaan miehen kannattaa pyrkiä lisääntymään aina kuin vaan pystyy. Lasten elatuksen ympärille rakennetut modernit sosiaaliset konstruktiot ovat sitten eri asia.

myytinmurtaja kirjoitti...

Ano, Nerea puhuu yleisemmällä tasolla kuin sinä. Hyvin usein evokeskustelussa käytetään mutu-tason "tieteellisiä" teorioita vaikka nyt miesten erivapauksien pönkittämiseen.

Tyyliin: "On luonnollista, että mies pettää vaimoaan! Mutta on luonnotonta, että vaimo pettää miestään."

Siis evoilu ei ainakaan popularimuodossaan yksinkertaisesti ole tarpeeksi puhdas tiede. (Katso lisäväriksi vaikkapa alkuperäisessä tekstissä linkitetty CPP:n älähdys tieteilijöiden motiiveista.)


Minä taas sanoin, että miehen kannattaa tietyissä olosuhteissa nussia näin, tiesi hän sitä tai ei. Omalla vuorollaan lisääntyvien lasten määrä maksoimoituu näin. Muu on tuhoisaa. (Ellei mies siis ole kulkuri.) Kyse ei siis ole siitä, että joku ukko joskus hamalla kivikaudella olisi tuumiskellut, jotta hänen kannattaa nyt optimoida lisääntymisensä seuraavalla tavalla.

Sinänsä toki vanhoina pahoina aikoina lisääntymistilaisuuksia oli vähemmän, eikä ylikansoitus ollut nykyisen veroista. Joten ne mahdollisuudet kannatti kaikki käyttää. Samoin naisen kannatti heti tilaisuuden tullen korjata hyvät geenit pois kuleksimasta. (Jostain syystä tämä näkemys jää aina hiukan vähemmälle huomiolle näissä keskusteluissa. ;-)


Tokijuu, kun kukaan meistä ei ole evoluutiobiologian oikea tutkija (onko kukaan?), kaikki tämä keskustelu on aika lailla tällaista "Kumpi voittaisi, ninja vai dinosaurus?" -tasoista spekulointia.

Mikko T kirjoitti...

Hyvä myyttis! Kerrankin joku on edes vähän vaivautunut miettimään ihmisen evoluutiota, eikä tyytynyt referoimaan nettirunkkujen sankarina toimivaan elintarviketieteiden maisteria.

Olen niin kyllästynyt noihin kylvämään pääsemisestä unelmoiviin, etten jaksa kommentoida enempää.