Raiskausmyyttejä

Murranpa joutessani pari raiskausmyyttiä:


Myytti 1: "Nainen halusi tulla raiskatuksi."

Raiskaus merkitsee sitä, että joku pakottaa toisen ihmisen sukupuoliyhteyteen vastoin tämän tahtoa. Näin nainen (tai mies) ei siis voi "tahtoa", että hänet raiskataan. Se on looginen mahdottomuus.

• Jos X tahtoo Y:n nussivan häntä tilanteessa ja olosuhteissa Z, tavalla T, silloin Y ei, nussiessaan X:ää tämän tahdosta ja sanottujen ehtojen Z ja T täyttyessä, voi raiskata X:ää. Se on mahdotonta.
  
• Jos X haluaa seksiä Y:n kanssa, ja Y nussii häntä, silloin Y ei raiskaa X:ää.
  
• Jos X ei halua seksiä Y:n kanssa, mutta Y nussii häntä, silloin Y raiskaa X:n.
  

Myytti 2: "Mies raiskasi naisen, mutta mies teki sen vahingossa/pikaistuksissaan/provokaation alla. Miestä ei siis voi syyttää raiskauksesta."

Raiskausta ei voi tehdä vahingossa tai pikaistuksissa. Ihminen voi yleensäkin "pikaistuksissaan" tehdä noin yhden liikeen, eleen tai yksinkertaisen teon. Esimerkki: "Jari-Mari vittuuntui äkisti. Hän iski salamana nyrkkinsä pöytään". Enempää Jari-Mari ei yksinkertaisesti ehdi tehdä: jos hän ryhtyy suorittamaan pahoinpitelyn tai raiskauksen tai huoneen kaluston hajottamisen kaltaista monimutkaista, useita eri tekoja vaativaa toimenpiteiden sarjaa, hän ei enää toimi "pikaistuksissaan". Hän tekee valinnan.

Raiskaus on yksinkertaisesti liian monimutkainen teko, jotta sitä voisi tehdä "vahingossa".

("Provokaatio", katso Myytti 1.)


Todistus ohitetaan triviaalina.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Svea-mamman povi
  
• The Curvature: Convicted Rapist Hopes His Victims Will Learn to Lock Their Doors
  
• The Curvature: Not the Man I Know
  

Svea-mamman povi

HS 26.3.10: Teiniraiskaajan suojelu kuohuttaa Ruotsia:

Ruotsissa on noussut kohu teiniraiskauksista, joissa pieni Bjästan kylä Örnsköldsvikin liepeillä on suojellut 15-vuotiasta raiskaajaa ja kääntänyt selkänsä raiskatuille tytöille. Tapauksen käänteet olivat perjantaina useiden ruotsalaisviestimien ykkösuutisena.

Kohu nousi koko kansan tietoisuuteen, kun Ruotsin tv:n ajankohtaisohjelma Uppdrag granskning kertoi kylän tapahtumista. Viime vuoden keväällä poika raiskasi koulun vessassa 14-vuotiaan tytön. Muutamaa kuukautta myöhemmin sama poika raiskasi 17-vuotiaan tytön koulun kevätjuhlan yhteydessä.

Poika myönsi 14-vuotiaan tytön raiskauksen ja sai siitä tuomion ja lähestymiskiellon. Siitä huolimatta kyläyhteisö piti pojan puolta ja tuomitsi 14-vuotiaan tytön. Tähän epäoikeudenmukaiseen kohteluun osallistuivat niin koulu, kirkko kuin kunnan viranomaisetkin.

Poika pääsi lähestymiskiellosta huolimatta koulun kevätjuhlaan, joka pidettiin osin kirkossa. Kylän pappi Lennart Kempe oli sitä mieltä, että kirkko on avoin kaikille. Tilaisuus päättyi suosionosoituksiin pojalle.

Pappi ei sen sijaan huomannut, että 14-vuotias tyttö oli poissa kevätjuhlasta. Nyt pappi katuu toimiaan ja haluaa pyytää anteeksi tytöltä.

"Kadun syvästi tapahtunutta", hän sanoi Ruotsin television haastattelussa. Hän sanoi toimineensa väärin tyttöä kohtaan ja myönsi, ettei hän olisi saanut päästää poikaa kirkkoon.

Härnösandin hiippakunnan tuomiokapituli harkitsee Kempen oikeutta jatkaa pappina.

Kevätjuhlan jälkeen poika raiskasi 17-vuotiaan tytön.

(...)

Bjästan kylä? FAIL.

Tiedenainen: Palotien kuolema

Nyt Ada Lovelacen päivänä bloggaan jostain tiedenaisesta. Voin sanoa, että tästä nimenomaisesta aiheesta en olisi halunnut kirjoittaa. Leena Peltonen-Palotiestä kyllä, ilman muuta - mutta en näin.

Leena Palotie, arvostettu geenitutkija, on kuollut.


IS 11.3.10: Leena Palotie kuoli syöpään

Tieteen akateemikko Leena Peltonen-Palotie, 57, on kuollut vakavan sairauden jälkeen.

Hän menehtyi torstain vastaisena yönä harvinaiseen luusyöpään, joka oli havaittu lähes kaksi vuotta sitten.

Tieteen akateemikko, professori ja lääketieteen tohtori Leena Peltonen-Palotie oli Suomen tunnetuimpia tiedenaisia ja yksi maailman arvostetuimmista geenitutkijoista. Hänen tutkimuksensa yhdisti perusmolekyylibiologiaa ja lääketiedettä erilaisten sairauksien ymmärtämiseksi.

- Hän toimi esikuvana monelle tutkijalle ja tutkijanuraa ajattelevalle. Hän jätti Suomen tiedeyhteisöön huomattavan aukon, jota on mahdoton täyttää, Suomen Akatemian pääjohtaja Markku Mattila sanoo.

Leena Peltonen-Palotielle myönnettiin useita arvostettuja kansainvälisiä palkintoja, mm. Antoine Marfan -palkinto, Anders Jahre -palkinto, European van Gysel Prize for Biomedical Research -palkinto ja pohjoismainen Eric K. Fernström -palkinto.

Peltonen-Palotie johti 37 vuotta kestäneen uransa aikana tutkimusryhmiä Oulun ja Helsingin yliopistoissa, Kansanterveyslaitoksella, Los Angelesin yliopistossa Kaliforniassa, Bostonissa MIT:n Broad Instituutissa, Harvardissa ja Sanger Instituutissa Cambridgessa.

Hänen ryhmänsä tunnisti muun muassa hyperkolesterolemiaan, laktoosi-intoleranssiin, MS-tautiin, skitsofreniaan, lihavuuteen ja sydänsairauksiin liittyviä geenimuutoksia sekä selvitti sitä, kuinka nämä muutokset johtavat ihmisen sairastumiseen. Työ loi perustaa uusille diagnostisille testeille ja taudinkantajien seulonnoille.

Palotien tutkimuksesta en osaa sanoa mitään muuta kuin maallikko-fanitytön "Vautsi, geenitekniikkaa, coolia!" -kommentin. (Turhaa se olisikin, sillä Palotie itse puhui tutkimuksestaan paremmin kuin kukaan muu. Jos se kiinnostaa, Google löytää.) En seurannut hänen uraansa ja tekojaan kuin satunnaisesti, silloin kun ne lehdissä tulivat vastaan. Silti olin järkyttyneempi Palotien poismenosta kuin olisin osannut etukäteen ajatellakaan: yksi esikuva, voimahahmo, on poissa.

En ole samalla alalla kuin Palotie, enkä varmasti jaa kaikkia hänen mielipiteitään. Minulle Palotie oli kuitenkin samanlainen hahmo kuin esimerkiksi Tarja Halonen ja (lyhyen pääministerikautensa aikana) Anneli Jäätteenmäki. Palotie oli kaiken muun hienon ohessa osoitus ja lupaus siitä, että naisen on tänä aikana mahdollista saada tiedotusvälineissä osakseen tutkijan kohtelua. "Tutkijan kohtelu" tässä yhteydessä tarkoittaa ihan vain sitä, että Palotiesta puhuttiin kuin ihmisestä. Hän oli "arvostettu geenitutkija Palotie", samaan tapaan kuin Halonen on "presidentti Halonen" ja Jäätteenmäki oli "pääministeri Jäätteenmäki".


Joskus harvoin, joissain kohdissa, maailma on sellainen kuin sen pitäisikin olla.

---

Leena Palotiestä:

• YLE: Elävä arkisto: Akateemikko Leena Palotie
  
• YLE: Elävä arkisto: Palotie kommentoi kloonauskohua
  
• MTV 29.10.09: Leena Palotie tieteen akateemikoksi
  
• HS 29.10.09: Geenitutkija Leena Palotie nimitettiin tieteen akateemikoksi
  

Ada Lovelacen päivästä:

• Maailma feministin silmin: Hyvää Ada Lovelace -päivää!
  
• MM: Edutainment
  
• MM: Tiedenainen Barbara Liskov
  
• Pledgebank: Ada Lovelace Day
  

Prinssittäret

Kerran keskustelin eräiden ystävieni - vaikkapa Marin ja Sarin - kanssa. He kertoivat minulle eräästä tilaisuudesta, jossa yhteinen ystävämme Kari oli käyttäytynyt aika lapsellisesti.

Kari oli syystä X kokenut, ettei häntä oltu huomioitu tarpeeksi asiassa Y. Niinpä hän oli vetänyt herneen nenäänsä, vaatinut erityiskohtelua ja ollut monin tavoin todella rasittava.

Minä sanoin:

"Jaa, no, ei yllätä mua. Kari on ihan hyvä tyyppi pohjimmiltaan. Mutta kyllä siinä on tuommoista prinssitaipumusta. Se aina tuommoisissa tilanteissa prinsseilee."

Ystäväni kiemurtelivat tuoleissaan, vähän hämillään. Heillä oli kasvoillaan sellainen ilme, että "nyt on tässä kuvassa jotain väärää, mutta en osaa sanoa, mitä".

Kun sitten sanoin: "Niin, Kari, se on ollut semmoinen prinsessa koko tämän vuoden, esimerkiksi tilaisuudessa Z", ystävieni helpotus oli silmin havaittavissa. He sanoivat:

"Niin tosiaan on! Kari on hirveä diiva! Ihan ämmä! Kauhee prinsessa."


"Prinssi" ei ole käypä haukkumasana oikkupussimiehelle. Mutta "prinsessa" tai "diiva" on. Näin siis rasittava mies alennetaan arvossa: häneltä otetaan miehisyys pois ja hänestä tehdään nainen.

---

Samasta aiheesta:

• MTV 4.10.06: Ministeri Saarela pahoittelee miehensä puheita
  
• MM: Sanasta miestä
  
• MM: Binääri
  

Kontrolliväkivalta

HS 19.3.10: Stubb: Mamu-keskustelu on muuttunut vastenmieliseksi

Ulkoministeri Alexander Stubbin (kok) mukaan Suomessa vellova maahanmuuttokeskustelu on kääntynyt pahasti vinksalleen. "Maahanmuuttokriittinen näkökulma, se ääripää, dominoi keskustelua. Keskustelu on liian yksipuolista. Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia (muukalaisviha). Se on hyvin vastenmielistä", Stubb sanoo.

Stubb on oikeassa. Mutta yhden asian hän unohtaa: Maahanmuuttorähinässä löyhkää myös naisviha. Nimenomaan naispoliitikkoja (ja jopa -tutkijoita!) on solvattu ja uhkailtu. Kukaan tuskin on saanut niin paljon sontaa niskaansa kuin Astrid Thors.

Ei ole mikään sattuma, että juuri naispuolisten päättäjien kimppuun käydään. Se on kontrolliväkivaltaa.

Jotkut miehet pitäisivät mielellään maailman sellaisena, että naiset kulkisivat pelosta varpaisillaan ja tekisivät työnsä ilmaiseksi. Kun nainen käyttää valtaa ja sanoo mielipiteensä, se pelottaa näitä miehiä. Pelkoreaktio saattaa olla niin hysteerinen, että mies joko turvautuu väkivaltaan tai uhkailee naista sillä. (Fyysisellä väkivallalla uhkailuhan on jo sinällään henkistä väkivaltaa.)

Kontrolliväkivallalla koetetaan järjestelmällisesti pitää jokin tietty ihmisluokka pois valta-asemasta.


Maahanmuuttorääkynän uhkailukuvio on identtinen erään toisen kontrolliväkivallan muodon kanssa: Naispoliitikkojen uhkailu toimii samoin kuin koulukiusaaminen.

Molemmissa uhri koetetaan mölisten ja uhkaillen pelotella hiljaiseksi. Koulussa ja politiikassa kiusaaja toimii rakenteen varassa: hän luottaa siihen, että uhri ei voi tehdä mitään. Uhrin ongelma on se, että hänen käytettävissään olevat keinot ovat joko tehottomia (esimerkiksi opettajalle kertominen) tai aivan liian tehokkaita (esimerkiksi raaka väkivalta). Mitään välimuotoja ei ole.

Koulukiusaajat - ainakin ne homman aivot - ovat usein aika fiksuja. Heillä on kyky havaita systeemin porsaanreiät. Kiusatessaan he pysyttelevät tyypillisesti juuri sillä rajalla, että uhriin ei tule jälkiä tai että kukaan ei muuten voi todistaa mitään. Niin heitä ei voida vetää edesvastuuseen teoistaan. Kiusaajat voivat vapaasti pelotella ja uhkailla, pyrkiä pilaamaan uhrinsa elämän. Koulukiusatulle on hirveä hetki tajuta, että kukaan ei voi auttaa häntä.

Anonyymit nettiuhkailijat taas luottavat omaan näkymättömyyteensä, ja siihen maan tapaan, että miehellä on aina "oikeus" ilmaista vihansa naista kohtaan. Naisella ei ole vastaavaa oikeutta syytää raivoaan miehen niskaan. Nimetön vainoaja ehkä soittelee uhkailusoittoja, julkaisee uhrinsa nimen ja osoitteen Facebookissa, suoltaa pahimmillaan tappouhkauksia uhrilleen ja tämän läheisille. Hänelle on hyvin vaikea tehdä mitään. Hän on pelkuri, hän iskee kuin varas yöllä.


HS 19.3.10: Thors: Hallituksen tuomittava hyökkäykset ilmaisuvapautta kohtaan

Maahanmuuttoasioista vastaava ministeri Astrid Thors (r) toivoo hallituksen ja koko poliittisen järjestelmän olevan tarkkoina, jos hyökkäykset ihmisten ilmaisu- ja sananvapautta kohtaan jatkuvat maahanmuuttoasioissa. Thorsin mielestä poliitikoilla on oltava nollatoleranssi sitä kohtaan, että joku yritetään pelotella hiljaiseksi.

Tässä on kyse sananvapaudesta. Nainen, olit mitä tahansa mieltä maahanmuutosta, sinun kannattaa huomata eräs seikka: maailma, jossa kyrvät saavat pelotella jonkun naisen hiljaiseksi, on automaattisesti paha kaikille meille naisille. Sinun kannattaa muistaa, kenen puolella mamumankujat ovat: vitivalkean, etuoikeutetun itsensä. Älä petä itseäsi. He haluavat sinut hellan ääreen, nyrkin saaliiksi.

Astrid Thors on oikeassa. Väkivaltahuorat eivät saa hallita tätä maata. Kontrolliväkivallalle täytyy olla nollatoleranssi.

---

Samasta aiheesta:

• HS 15.2.10: Tutkijat joutuivat rasististen uhkailujen kohteiksi
  
• Anna Kontula: Sananvapauden muistolle
  
• Ikkunaiines: Eläköön humanismi ja persjalkaisuus
  
• HS 19.2.10: Naisen ajotapa ei miellyttänyt – mies menetti täysin malttinsa
  

Omia kirjoituksiani:

• MM: Tutkainta vastaan
  
• MM: Pyhä sonni
  
• MM: Heikompi astia
  

Elinkeinoelämää

Anna Kontulalta hyvä kirjoitus vanhempainrahojen jakamisen ja varsinkin ns. Islannin mallin ongelmista:

Anna Kontula: Päättääkö meidän perheen asioista isä, äiti vai Suomen eduskunta?

Jos todella haluttaisiin tukea miesten kotiin jäämistä, pitäisi kääntää katse sinne, missä nykyinen sukupuolijako syntyy, siis vanhempainrahaa edeltävään äitiysrahakauteen. Kysehän on sukupuoleen sidotusta avustuksesta, joka takaa, että lapsen ensimmäiset elinkuukaudet äiti kantaa hoivasta päävastuun. Tänä aikana muodostuneet käytänteet toistuvat tutkimusten mukaan koko perheen olemassaolon ajan. Äitiyspäivärahan sitomista sukupuoleen on perusteltu imetyksellä, mutta silti se pätee adoptiolapsiinkin...

Miesten kotiin jäämistä tukeva systeemi olisi sellainen, jossa lapsen ensimmäisinä kuukausina molemmat vanhemmat voisivat olla kotona. Silloin hoivavastuu jakautuisi alusta saakka tasaisemmin, molemmilla olisi yhtäläinen mahdollisuus muodostaa kiinteä suhde lapseen ja vanhempainrahalle siirryttäessä koti-isyys olisi yhtä luontevaa kuin kotiäitiys.

Hyvä, hyvä!


Ihan yleisenä kommenttina vanhemmuuden kustannusten jakamiseen (ei siis niinkään Kontulan oivaan kirjoitukseen):

Suoraan sanoen minusta koko tämä känääminen vanhempainrahoista ja siitä, kuinka "mahdotonta" niitä kustannuksia olisi sälyttää isienkin niskoille, on yksinkertaisesti pelleilyä. Työnantajapuolen lausunnot aiheesta ovat liian usein olleet tasoa "talvi yllätti VR:n": "Ai hitsi, ei me tajuttu, että talvella voi tulla niinku lunta raiteille! Ei me tajuttu, että lastentekemiseen menee niinku aikaa!"

Haloo, bimbot. Lapsia on synnytetty aina. Naiset ovat tehneet työtä aina. Ei se voi nyt olla niin vaikeaa saada tämä kustannusten jakaminen kuntoon.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Kirjoituksia lisääntymistyöstä
  

Napakymppiä savannilla

Lisää populaarista evoteemasta! Käärmeiden Echidne ruotii kirjoituksessaan sitä ikuisuusaihetta, että miehet valitsisivat kumppaninsa vain "kauneuden" perusteella, naiset taas miehensä vain tämän "resurssien", so. rikkauden, perusteella:

Echidne of the Snakes: Echidne reads Wikipedia. On what makes us hawt

Yet the actual state of evolutionary psychology research (and that in related fields) is much more complicated. The things that make men attractive to women, on average, certainly include things such as good health, but they also include kindness, hands-on help with children and the willingness to stick around. These are resources in one sense of the word, true, but they are not what the anonymous writer refers to when he/she talks about "accruing resources and protecting." He has in mind the usual idea of Man The Dominant Benefactor And Protector.

Yet, as Buller's book discusses**, that is not at all the only theory that could be forwarded. Since women, on average, still have less access to resources on their own they may choose men with resources today (if they do which is a big if) simply because of the unequal income distribution. As our distant ancestors lived in small nomadic groups it's not unlikely that the distribution of resources was more egalitarian. After all, what can you carry with you?

It seems to me that a person's resources in those days would have been almost totally embodied in that person. Thus, a man would have chosen a healthy and strong woman not only because such a woman is more likely to have children but also because she is more likely to survive the births and more likely to work hard for many years. That increases the chances that the children will survive to grow up and pass on his genes, because it will increase the resources available for him.

Likewise, a prehistoric woman would have preferred men who are healthy, strong and fertile. Such men were more likely to be able to work harder and stay around to help with the children and that protection business.

Minusta Echidnen oivallus on erinomainen: eihän ihmiskunnalla jollain hiibaisella muinaissavannilla ollut mitään erityisiä "resursseja". Suuret, perittävät omaisuudet tulivat vasta paljon myöhemmin, maanviljelyksen keksimisen myötä. Esiäitiemme ja -isiemme selviytymispotentiaali oli siis ensisijaisesti heidän ruumiissaan ja älyssään.

Toki ulkonäölläkin on ollut väliä, sillä kyllähän sekin omalta osaltaan heijastelee kantajansa selviytymis- ja lisääntymiskykyä. Voimakkuus ja terveys on yksinkertaisesti kaunista. Kyllä hauras heroiiniprinsessa tai -prinssikin voi olla kaunis ja haluttava, mutta tosiasia on, että jäntevät jäsenet ja terveyttä hohtava iho eivät koskaan ole menneet pois muodista, ei naisilta eikä miehiltä.


Näin siis Muinaisina Aikoina™ naisen kannatti pyrkiä hankkimaan puolisokseen (Huom! Havainnollisuuden vuoksi nykyihmisten ikiin suhteutettuna, ei kirjaimellisesti otettavaksi. Ihmisen elinaikahan on joinain ajanjaksoina ollut huomattavasti lyhempi kuin nyt.) esimerkiksi 25-45 -vuotias mies: Sen verran vanha, että hänellä on jo aivot päässä, mutta kuitenkin yhä sen verran vahva ja skarppi, että hän voi suojella perhettään ja auttaa naista ruuanhankinnassa. Miehessä komeus ja hyvä ulkonäköhän on nimenomaan lihasten vahvuutta. Se on säilynyt tähän päivään asti.

Miehen taas kannatti pyrkiä liittoon ehkä 16-36 -vuotiaan vahvarakenteisen naisen kanssa. Hyvä ratkaisu saattoi olla kosiskella sellaista naista, jolla jo oli lapsi tai pari: sellainen nainen oli todennäköisesti hedelmällinen, ja ilmeisesti kyllin voimakas kestääkseen synnytyksen rasitukset.


Miehessä erityisen seksikästä on myös hyvä luonne (ainakin naista kohtaan) ja auttamisalttius. Tiedättekö, mikä on heteronaiselle seksikkyyden huippu? Se on nuori, komea isä, joka kantaa vauvaa kantoliinassa. Kun sellainen mies kulkee kadulla, hetskunainen kuin hetskunainen tuijottaa.

Ainakin joillekin hetskumiehille sen kantoliinakundin vastine taitaa muuten olla kaunis nainen, joka hipelöi isoja aseita. Paitsi että siinä on varmaan tätä tämmöistä fallista henkeä, ehkä miestä sykähdyttää myös se, että nainen (ainakin kuvassa) on nimenomaan toimintasankari - selkeästi loistava pentujensa suojelija.


Ruumis tietää. Ruumis muistaa.

---

Samasta aiheesta:

• MM: Kirjoituksia evoluutiobiologiasta
  

Ab esse ad posse

Kyllä minäkin joskus tunnen rämpiväni loputtomassa, upottavassa suossa. Pahamaineisen patriarkaatin koko häkellyttävä typeryys aiheuttaa niin usein minulle akuutin kokovartalovitutuksen. Työsarka uuvuttaa minut. Miten maailmaa voi ikinä muuttaa?


Nykyisin onkin muotia määkiä pahuuden ehdottomuutta: Että maailma olisi aina epätoivon kuilu, että mikään ei koskaan muuttuisi. Että onnea tai yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ei vaan kertakaikkiaan voisi saavuttaa, ei missään ikinä. Mutta kun asiaa miettii tarkemmin, tämähän on oikeasti varsin naiivi ajatus.

Minullahan on jo kiistämätön todiste siitä, että maailmaa voi muuttaa työllä. Todisteeni on yksinkertaisesti se, että istun tässä, työhuoneessani, vakaassa yhteiskunnassa, kirjoittamassa tätä tekstiä. Että kaikesta paskasta huolimatta maailma on jo nyt sellainen, että minä, nainen, voin tehdä tämän. Minulla on kylliksi resursseja ja vapaa-aikaa tämän tekemiseen. Kaikki aikani ei kulu kohtuuttomassa raadannassa enkä ole kuollut synnytykseen viisitoistakesäisenä. Kun maailmamme kerran on edennyt näinkin pitkälle, muutoksen on pakko olla mahdollinen.

Jos se kerran tehtiin, se on mahdollista tehdä. Jos se tapahtui, sen on mahdollista tapahtua.

Koska äitimme taistelivat, me olemme nyt vapaita. Se on niin yksinkertaista. En tarkoita, että asiat olisivat vielä tarpeeksi hyvin. Työtä riittää siinäkin, että koko maailmasta saadaan sellainen, että myös meidän kaltaistemme ihmisten perusoikeudet toteutuvat. Mutta pointti on siinä, että maailman korjaaminen on täysin tehtävissä oleva työ.

Jos jokin asia on vaikea, sehän tarkoittaa sitä, että se asia on mahdollinen.


Hyvää naistenpäivää kaikille!

---

Samasta aiheesta:

• ab esse ad posse valet consequentia
  
• Maailma feministin silmin: Naistenpäivän ajatuksia
  

Asiat tärkeysjärjestykseen

Lukukausimaksujahan korkeakouluihin ei pitänyt tulla. Tämä tarkoittaa merkillisen käänteismaailma-logiikan mukaan luonnollisesti sitä, että lukukausimaksuja ollaan kaavailemassa:

HS 3.3.10: Ministeriön työryhmä: Kaikille opiskelijoille tonnin lukuvuosimaksu

Opiskelijat valmistuisivat nopeammin, jos he maksaisivat esimerkiksi tuhannen euron suuruisen opintomaksun joka lukuvuosi. Näin ehdottaa opetusministeriön työryhmä, joka pohtii korkeakouluopintojen nopeuttamista.

Hyvä on, tämähän on kaikki vasta alustavaa pohdintaa. Hesarin jutun mukaan lukukausimaksut ovat vain yksi työryhmän monista ehdotuksista opintojen nopeuttamiseksi. Kivahan se on kartoittaa kaikki mahdollisuudet.


Mietitäänpä kuitenkin vähän pidemmälle sitä, mitä maksullisesta koulutuksesta voi seurata. Otetaan tämmöinen ihan tietoisesti mutkat suoriksi vetävä ajatusleikki:


Jos korkeakoulutuksesta rokotetaan tonni vuodessa, voidaan yhtä hyvin rokottaa kaksi tonnia vuodessa. Ja jos kaksi, niin kymmenen. Tätä kaavaa seuraten päästäänkin aika pian ulkomaisten arvo-yliopistojen hintataulukkoihin.

Jos nyt sitten edelleen kuvitellaan, että Käyttö-Esimerkkilän perheessä vaikkapa vuonna 2030 on kaksi lasta, tyttö ja poika, ja perheellä on hirveiden koulumaksujen takia varaa kouluttaa vain yksi lapsista...


...arvaatteko, kumpi se on?

---

Sukupuolittuneesta(kin) rahanmenosta muuten:

• Aaltopahvia: Varastaako Yle rahasi kiekkoilijoiden taskuun?
  

Vuoroin vieraissa

Populaarin evoluutiopsykologian (tv:stä tuttu!) teeseissä on sellainen ominaisuus, että ne voi useimmiten aivan yhtä hyvin kääntää toisin päin. Esimerkiksi usein toitotettu "Miehen kannattaa naida mahdollisimman monen eri naisen kanssa, mutta naisen kannattaa sitoutua vain yhteen mieheen!" ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tai ainakaan asia ei ole noin simppeli.

Yleinen virhe maallikoiden evopsyka-ajattelussa on se, että henkilö olisi geneettisesti sitä "menestyneempi", mitä enemmän lapsia hän saisi hankittua. Mutta eihän meidän evolutionäärinen tehtävämme ole hankkia lapsia. Meidän tehtävämme on hankkia lastenlapsia. Siis meidän on hankittava lapsia ja sitten hoivattava ne niin vahvoiksi ja fiksuiksi, että ne pystyvät aikanaan itse omien lastensa vanhemmiksi. Vimmattu ympäriinsä kuksiminen ei edesauta jälkikasvun selviämistä. Resursseja tehokkaaseen kasvuun ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.


Näin siis miehen kannattaisi pettää, mutta vain vähän. Hänen kannattaisi sitoutua esimerkiksi kahteen vaimoon ja sen lisäksi pitää kahta satunnaista hoitoa: Vaimot tekisivät hänen kanssaan lapsia ja hän vaimoinen suojelisi ja hoitaisi nämä lapset aikuisiksi. Satunnainen huoraaminen taas olisi miehen jokerikortti: Liiton ulkopuoliset lapset syntyisivät, mutta mies ei tekisi omaa osaansa niiden hoidosta (siis miehen hoitoresurssit koituisivat liiton lasten eduksi). Liiton ulkopuolisten lasten kasvu aikuisuuteen olisi kyllä epätodennäköisempää, mutta kun horottelu ei sinänsä maksa miehelle mitään, kaikki aikuisiksi kasvaneet lapset olisivat vain bonusta.

Sen sijaan jos mies tekisi vaikka sata lasta sadan eri naisen kanssa, miehen olisi ensinnäkin oltava liikkuvaista sorttia. Muutoinhan ne sata lasta yhdellä paikkakunnalla vain kilpaisivat toistensa kanssa resursseista ja harvempi pääsisi jatkamaan sukuaan. Siis kaikki häviäisivät. Toisekseen, kellään miehellä, ehkä mahtavimpia lukuunottamatta, ei olisi mitään mahdollisuutta osallistua tai muuten järjestää kaikkien jälkeläistensä tehokasta hoivaa. (Useimmat historian miehet eivät tietenkään olleet mitään raharuhtinaita.)

Siis miehen kannattaa jakaa mulkkuaan, mutta vain vähän.


Nainen taas tekee lapsen hitaasti. Otollisimmissakin olosuhteissa yksi nainen voisi tehdä ehkä kymmenen sellaista lasta, joista myöhemmin olisi suvun jatkajiksi. Käytännössä menestyneitä lapsia on vain muutama. Näin siis naisen kannattaa pääsääntöisesti olla yhden miehen kanssa kerrallaan, ja pettää miestään korkeintaan kolmen muun miehen kanssa.

Näin siksi, että naisella ei ole varaa olla pettämättä. Hänelle lapsentekeminen on niin suuri kustannus, ettei nainen voi (niin sanotusti) panna kaikkia munia samaan koriin. Jos hyviä geenejä tulee vastaan, ne kannattaa heti panna hyötykäyttöön. Optimaalista siis olisi tehdä pari lasta hyvägeenisen vakimiehen kanssa, ja tehdä kaksi-kolme muuta ihan toisen miehen kanssa (mutta jatkaa silti samaan aikaan liittoa sen puolison kanssa). Näin nainen saa geenivaihtelun edut ja vakisuhteen resurssienjaon.

Siis naisen kannattaa ottaa mulkkua, mutta valikoiden.


(Ja ei: en oikeasti kehota ketään pettämään. En ole mikään Leelian lepotuoli, mutta sen sataprosenttisen varman vinkin voin antaa, että pettäminen tuhoaa suhteesi. Kuten itsekin hyvin tiedät. Älä nussi vieraita. Jos haluat avoimen suhteen, sovi partnerisi kanssa avoimesta suhteesta.)

---

Samasta aiheesta:

• CPP: "Framing" Science
  
• HS 28.2.10: Jaakko Lyytinen: Oy Perhe Ab
  
• Elizabeth Landau: Liberalism, atheism, male sexual exclusivity linked to IQ
  

Omia kirjoituksiani:

• MM: Luonnonlaki 2.0
  
• MM: Sossubilsan seireeninkutsu
  
• MM: Väkivaltaa savannilla!