(...) Nykyään on vaikeaa löytää naistenlehteä, jossa ei olisi juttua entisestä uranaisesta, joka on jättäytynyt pois "oravanpyörästä" ja elää nyt joko surffipummina kaakkoisaasialaisella hiekkarannalla tai kuorruttaa kuppikakkuja kivijalkakahvilassa.
Jutut ovat minulle ongelma. Periaatteessa suhtaudun niiden sanomaan myönteisesti.
On varmasti sekä maapallolle että sielulle hyväksi kapinoida kulutuskeskeistä elämää vastaan ja tyytyä vapaaehtoisesti vähempään.
Silti osa minusta vänkää vastaan. Pelkään jatkuvan downshiftingpuheen tekevän naisille karhunpalveluksen.
Yhtä monella sivulla naisia voisi muistuttaa siitä, että työuralla eteneminen voi olla merkityksellistä, luovaa ja mielekästä. Esimiesasemassa maailmaa voi yleensä muuttaa enemmän kuin yhdessäkään vapaaehtoistyössä. Itsenäisyyttä, vapautta ja riippumattomuutta voi saada myös vaikka perustamalla yrityksen tai pitämällä huolta omista rahoistaan. (...)
Onpa hyvä kirjoitus! En ollut edes ajatellut asiaa noin.
Suoraan sanoen en ole koskaan ollut mikään erityinen downshiftaaja. Varmaan siksi, että olen enemmän energinen ja kunnianhimoinen kuin leppoisa ihminen. Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia siitä, että oman luomutomaattiviljelmän hoivaaminen olisi erityisen sopiva kokoaikatoimi minulle. Minulla ja tuttavapiirilläni on sen verran kokemusta tämän maailman kivijalkakahviloissa työskentelemisestä, että en osaa pitää niitä herttaisuuden tyyssijoina. Tyhmä vaatimattomuus ei minusta ole koskaan kaunistanut ketään, eikä tekopyhä nöyryys ole ihmiselle eikä yhteiskunnalle eduksi. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta on ihan aikuisten oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia.
No, ihmiset ovat tietysti erilaisia, enkä minäkään tietenkään halua mitään jatkuvaa, hullua 24/7 -stressiä. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että elämän "leppoistaminen" ei edes kuulu kovin nuorille ihmisille. Downshiftata voi sitten, kun jotain, mistä downshiftata! Siinä vaiheessa, kun on enimmäkseen tehnyt elämäntyönsä, kun alkaa lähestyä eläkeikää, on aika alkaa miettiä työmaailmasta pois kääntymistä. Ei kuitenkaan aikaisemmin, jos pysyy terveenä. Näenkin downshiftaus-liikkeen lähinnä jonkinlaisena romantisoituna eläkekateutena. Siinä ei oteta huomioon sitä, että eläkeläisellä ja parhaassa työiässään olevilla ihmisillä elämäntilanteet ovat ihan erilaiset. Jos olet nuorempi henkilö, kannattaa vakavasti miettiä, jaksatko tosiaan kuorruttaa sitä kuppikakkua vielä neljännesvuosisadankin jälkeen?
Luopumista parempi ratkaisu nuoremman ihmisen elämän helpottamiseen on alkaa tinkiä tyhmistä töistä. En tarkoita rahatöitäsi (vaikka niidenkin määrää ja mielekkyyttä kannattaa miettiä), vaan niitä hommia, joita ehkä teet aikasi täyttämiseksi tai koska et ole opetellut sanomaan ei. Tiedäthän: Se kotisi viikkosiivous, johon varaat aikaa, koska joka viikko nyt vaan kuuluu siivota pitkän kaavan mukan. Se kauhea, Suomen poikki ajamista vaatinut mökkeilyreissu, jolle poikaystäväsi sinut tänä kesänä raahasi, koska et uskaltanut sanoa hänelle, että itse asiassa mieluummin viettäisit lomasi kotosalla. Se tosiseikka, että olet viidettä vuotta Töppökylän Tanssikerhon rahastonhoitajana, koska et halua olla hetkeäkään yksin. Se, että väsäät helvetin kahvikakkua helvetin myyjäisiin, koska ajattelet, ettei pentusi opettaja suvaitse kaupasta ostettua kamaa. Olisiko aika jättää jotain vähemmälle?
Työn järkeistäminen on stressinhallinnan avainsana, sekä yksilön että koko yhteiskunnan kohdalla. Eivät vaihtoehdot oikeasti ole vain ne, että naisen olisi joko pudottauduttava oravanpyörästä kokonaan, tai sitten ryhdyttävä bimbosedäksi bimbosedän paikalle, suurten ikäluokkien johtajasetien management by perkeleeseen ja sadan tunnin työviikkoon. On sinunkin vastuullasi muuttaa Suomen työkulttuuri järkevämmäksi.
Vaikka paimenidylli kuinka houkuttelisi, sinun kannattaa kysyä itsetäsi: Kummalla sinusta on paremmat mahdollisuudet inhimillistää Suuryrityksen työkäytäntöjä: basilikan pienviljelijällä vai Suuryrityksen johtoryhmän jäsenellä?
15 kommenttia:
Ei mitään basilikaa vastaan.
Myönnän: toisinaan tervettä itsekkyyttä on minunkin helpompi saarnata kuin toteuttaa. Muiden hoivaaminen ja suojeleminen (vaikka tuolla tyhmällä ja tehottomalla tavallakin, ottamalla itse kaikki duunit niskoilleen!) on niin syvällä selkärangassa, että siitä pois oppiminen on työlästä.
Muiden kielteisiiin reaktioihinkin kannattaa varautua:
MM: Tekopyhät
Kyllähän naisten pitäisi ihan itse ymmärtää, että älyä ja taitoa vaativat työt kuuluvat miehille.
Naiset voisivat keskittyä luomuviljelyyn ja muuhun näpertelyyn. Siinä sivussa voisivat pelastaa maailman.
'Kummalla sinusta on paremmat mahdollisuudet inhimillistää Suuryrityksen työkäytäntöjä'
Työkäytäntöjen inhimillistäminen ei kuulu kummankaan toimenkuvaan tai intresseihin. Koko asia kiinnostaa oikeastaan vain Suuryrityksen työntekijöitä, joiden on pidettävä itse puoliaan. Koska kukaan muu ei kuitenkaan pidä.
anonilli: "Työkäytäntöjen inhimillistäminen ei kuulu kummankaan toimenkuvaan tai intresseihin. Koko asia kiinnostaa oikeastaan vain Suuryrityksen työntekijöitä, joiden on pidettävä itse puoliaan. Koska kukaan muu ei kuitenkaan pidä."
Höpsistä. Pelkkä oman pepun hyysäys on vain hyysärin lyhyen tähtäimen etu, niin pahnanpohjimmaisille kuin korporaatiojohtajille. On naiivia uskoa muuta.
Tomi, kuinka kauan oletat että Sinä pärjäisit masuunilla?
Puhutaan sitten älyä ja taitoa vaativista töistä kun olet itse hankkinut omat palovammasi.
Kaikille: Se ikävä reality check on, että kapitalismissa yrityksen ainoa raison d'etre on tuottaa voittoa omistajilleen - ja kaikki muu - työllistäminen, verotulot, inhimillinen pääoma jne ovat siinä pelissä sivuseikkoja. Jos yritys - pien- tai suuryritys - ei tuota voittoa, se on pian out of business - ja ne työpaikat häipyvät siinä sivussa.
Suuryrityksen tai yhtään minkään yrityksen johtokunnan tehtävä ei ole pitää työläisten puolta. Sen tehtävä on pitää osakkeenomistajien puolta. Siis tuottaa sitä, mistä käytetään nimitystä shareholder value. Jos suuryrityksen johtokunnan jäsen alkaa pitämään työntekijöiden puolta, joko hän on nopeasti entinen johtokunnan jäsen tai sitten firma on nopeasti entinen.
Älkää nillittäkö että se on epäreilua. Kapitalismi toimii noin.
Työkäytäntöjen inhimillistäminen kuuluu ensisijaisesti ammattiyhdistykselle ja toissijaisesti poliitikoille. Heidän tehtävänsä on säilyttää tasapainoa palkansaajan ja kapitalistin välillä ettei homma menisi aivan puhtaaksi riistoksi.
Esimiehen tehtävä ei sekään ole muuttaa maailmaa. Maailman muuttaminen kuuluu lobbausryhmille. Niitä ovat AY-liike ja puolueet.
Ne suurten ikäluokkien bimbosedät bimbosetien paikalla painavat sitä sadan tunnin työviikkoa siksi, että kapitalistinen olemassaolotaistelu vaatii sitä. Yhtään vähemmän, ja jostain tulee nälkäisempi ja kunnianhimoisempi ja syö sinut. Ellei bimbosetä paina sadan tunnin työviikkoa, hän on nopeasti entinen bimbosetä ja firma on entinen firma.
Kapitalismi on sotaa. Se on sotaa ilman aseita ja ilman väkivaltaa, ja jossa taistelun kohteena ovat resurssit. Se ei ole inhimillistä eikä se voikaan sitä olla. Se kuuluu osana kulttuurievoluutioon ja kulttuurievolutiiviseen olemassaolotaisteluun. Se ei ole kivaa eikä inhimillistä. Mutta kaikki yritykset luoda joku kivempi tai fiksumpi järjestelmä tilalle ovat väistämättä johtaneet katastrofiin.
Höpsistä. Pelkkä oman pepun hyysäys on vain hyysärin lyhyen tähtäimen etu, niin pahnanpohjimmaisille kuin korporaatiojohtajille. On naiivia uskoa muuta.
Herätys kapitalismiin. Aamukahvi on jo valmis.
Kun eletään kvartaalikapitalismissa, silloin ei suunnitella pitkän tähtäimen etua. Silloin ajatellaan kvartaali eli neljännesvuosi kerrallaan ja silloin ajatellaan ensisijaisesti omaa ja toissijaisesti osakkeenomistajien etua. Mitään muuta etua ei pidä eikä tulekaan ajatella.
Tyhmääkö? Kyllä. Typerääkö? Kyllä. Mutta maailma nyt vain on sellainen. Yritykset muuttaa sitä johtavat väistämättä katastrofiin. Stalin yritti. Hitler yritti. Molemmat vihasivat kapitalismia ja plutokraatteja yli kaiken. Molemmat saivat aikaan maanpäällisen helvetin.
Kuten anonilli tuossa edellä jo totesikin "Työkäytäntöjen inhimillistäminen ei kuulu kummankaan toimenkuvaan tai intresseihin. Koko asia kiinnostaa oikeastaan vain Suuryrityksen työntekijöitä, joiden on pidettävä itse puoliaan. Koska kukaan muu ei kuitenkaan pidä."
Jokaisella pitää olla oikeus myös leppoistamiseen, mutta totta hemmetissä se tarkoittaa sitä, että ensin on jotakin mistä leppoistaa. Tämän vuoksi tarvitaan edelleen niitä oikeasti johtoon astujia, ihmisiä jotka ottavat asioista selville, toimivat yhteisten asioiden puolesta ja jakavat tietoa edelleen.
Yritysjohtoon ja hyvien palkkioiden perässä juoksevat voivat toki keskittyä omaan etuoikeutettuun napaansa tuijottamiseen, mutta ei sen pitäisi olla kellekään naiselle tai miehelle se kaikkein houkuttelevin vaihtoehto.
Tutkimustulokset puhuvat puolestaan: Miehet tekevät enemmän (lue: pidempään) töitä ja riskialttiimiilla aloilla; Työtapaturmissa kuolleista 9/10 on miehiä.
Turha itkeä että ei nyt huvitakaan tehdä töitä, jos kerran on niihin väen vängällä itsensä tunkenut.
Ironmistress, nyt sarkasmimittarisi ei toimi. Olen vinoillut jo nin kauan blogissasi, että sinun pitäisi nähdä jo sarkasmini.
Ano:"Tutkimustulokset puhuvat puolestaan: Miehet tekevät enemmän (lue: pidempään) töitä ja riskialttiimiilla aloilla; Työtapaturmissa kuolleista 9/10 on miehiä.
Turha itkeä että ei nyt huvitakaan tehdä töitä, jos kerran on niihin väen vängällä itsensä tunkenut."
Aika julmaa. Jos on väenvängällä tunkenut itsensä kaivostyöläiseksi, ei saisi enää valittaa työn raskautta/riskialttiutta?
Nerea
Tomi, on olemassa asioita, joiden suhteen ruukinmatruunalla on hyvin huono huumorintaju, ja yksi niistä on sukupuolten tasa-arvo.
Absoluuttinen sellainen.
IM: "Suuryrityksen tai yhtään minkään yrityksen johtokunnan tehtävä ei ole pitää työläisten puolta. Sen tehtävä on pitää osakkeenomistajien puolta. "
Khöh, tämähän on jonkinmoista legendaa. Osakeyhtiö tekee tasan sitä, mitä sen säännöissä lukee. Ja jos siellä lukee, että kaikki mahdolliset voitot lähetetään köyhille orvoille, niin sitten ne lähetetään köyhille orvoille. Ainoastaan mikäli siellä ei lue mitään, on yhtiön tehtävänä pelkän voiton tuottaminen. Esimerkiksi moni pienoinen asunto-osakeyhtiö tuskin pyrkii maksimoimaan osakkeenhaltijoiden voittoa, vaan lähinnä huolehtimaan kiinteistön kunnosta…
EE: "Khöh, tämähän on jonkinmoista legendaa. Osakeyhtiö tekee tasan sitä, mitä sen säännöissä lukee. Ja jos siellä lukee, että kaikki mahdolliset voitot lähetetään köyhille orvoille, niin sitten ne lähetetään köyhille orvoille."
Niinpä!
Tulipa Ironmistressin kommenteista mieleeni, kuinka hullu minusta on nykyajan tapa tehdä itsekkyydestä hyve! Nykyään on melkein loukkaavampaa sanoa ihmistä (tai suurfirmaa) epäitsekkääksi kuin itsekkääksi. Itsekäs ihminen on tämän ajattelutavan mukaan fiksu ja ovela, epäitsekäs ihminen taas lähinnä naiivi nössykkä...
Lähetä kommentti